Kanne 15.12.2008 — Sasol ym. v. komissio

(Asia T-541/08)

(2009/C 44/99)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Sasol Ltd (Johannesburg, Etelä-Afrikka), Sasol Holding in Germany GmbH (Hampuri, Saksa), Sasol Wax International AG (Hampuri, Saksa), Sasol Wax GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat W. Bosch, U. Denzel, C. von Köckritz)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii EY 230 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista asiassa COMP/39.181 — Kynttilävahat 1.10.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 5476 lopullinen kantajia koskevilta osin.

Komissio katsoi päätöksessään, että tietyt parafiinivahojen ja puristetun parafiinin tuottajat olivat vuosina 1992–2005 pitäneet yllä kartellia, johon sisältyi säännöllisten kokousten järjestämistä hintoja koskevia keskusteluja varten, markkinoiden ja/tai asiakkaiden jakamista ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtamista sellaisten parafiinivahojen ja puristettujen parafiinien osalta, joita Saksassa myydään lopulliselle kuluttajalle.

Kantajat perustavat kanteensa seuraaviin oikeudellisiin perusteisiin ja pääasiallisiin perusteluihin:

Kantajien mukaan komissio katsoi virheellisesti, että Sasol Limited (Sasol-konsernin emoyhtiö), Sasol Holding in Germany ja Sasol Wax International AG olivat vastuussa ”yhteistoimintaa koskevasta ajanjaksosta” (1.5.1995–30.6.2002). Kantajat väittävät, että komission olettamus siitä, että Sasol Limited (tytäryhtiönsä Sasol Holding in Germanyn kautta) harjoitti määräysvaltaa suhteessa Schümann Sasol International AG:hen, merkitsee komission saatavilla ollutta todistusaineistoa koskevaa ilmeistä arviointivirhettä.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio teki virheen, kun se katsoi, että Sasol Limited, Sasol Holding in Germany ja Sasol Wax International AG olivat vastuussa ”Sasol -ajanjaksosta”1.7.2002–28.4.2005. Kantajat toteavat myös, että komissio sovelsi väärää oikeudellista perustetta ja jätti ottamatta huomioon Sasolin (1) esittämän sellaisen näytön, joka osoitti, että Sasol Wax oli toiminut markkinoilla itsenäisesti, mikä merkitsi sitä, ettei emoyhtiön voitu katsoa olevan vastuussa rikkomisesta.

Kantajat väittävät myös, että komissio teki virheen, koska se ei katsonut, että VARA oli yhdessä ja solidaarisesti vastuussa ”Schümann-ajanjaksosta” (3.9.1992–30.4.1995). Sen sijaan, että komissio olisi katsonut, että VARA (2) — joka harjoitti määräysvaltaa rikkomiseen osallistuneessa kokonaisuudessa — oli vastuussa rikkomisesta, se katsoi Sasolin olevan yksinomaisessa vastuussa ja vaaransi siten Sasolin takautumismahdollisuudet VARA:an nähden.

Kantajat väittävät, että komissio on myös tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä määrittäessään Sasolille määrättävän sakon perusmäärää paisuttamalla virheellisesti huomioon otettavaa liikevaihtoa ja sisällyttämällä siihen sellaisia tavaroita koskevaa liikevaihtoa, johon rikkominen ei suoraan tai epäsuorasti asetuksen N:o 1/2003 (3) 23 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla liity. Komissio teki myös oikeudellisen virheen, kun se valitsi väärän menetelmän perusmäärän määrittämiseksi tilanteissa, joissa sakkopäätös kohdistetaan eri vastaanottajiin erilaisten rikkomiseen osallistumista koskevien ajanjaksojen perusteella.

Lisäksi kantajat väittävät, että komissio teki virheen, kun se katsoi, että Sasolilla oli johtava asema parafiinivahojen osalta, ja perusteettomasti korotti Sasolille määrättävän sakon määrää liiallisella ja kohtuuttomalla 50 prosentin määrällä.

Kantajat esittävät myös, että komissio on perusteettomasti jättänyt soveltamatta asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä 10 prosentin kynnystä ja loukannut itsenäisen oikeudellisen vastuun periaatetta, koska se ei ole rajannut kyseiseltä ajanjaksolta määrätyn sakon määrää 10 prosenttiin Schümannille osoitetusta liikevaihdosta. Kantajien mukaan Schümann nimittäin harjoitti viime kädessä määräysvaltaa rikkomiseen suoraan osallistuneessa yhtiössä.

Kantajat väittävät lopuksi, että komissio teki virheen, kun se ei myöntänyt Sasolille täyttä koskemattomuutta sakon tiettyjen osien osalta, joiden osalta komissio ensisijaisesti tukeutui todisteisiin, jotka Sasol oli vapaaehtoisesti luovuttanut komission kanssa tekemänsä yhteistyön puitteissa.

(1)  Ellei muuta ilmoiteta, Sasolilla viitataan niihin Sasol-konsernin yhtiöihin, joiden väitetään osallistuneen kartelliin.

(2)  Yhteisyrityskumppani Schümann Sasol Intternational AG:ssä yhdessä Sasol Ltd:n kanssa. Yhteisyritys hankki epäsuorasti kaksi kolmasosaa Hans-Otto Schümann GmbH & Co KG:stä.

(3)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).