3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/77

—

ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (12562/2011),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 36 artiklan,

—

ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan (1),

—

ottaa huomioon yllä mainitun talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,

—

ottaa huomioon YUTP:aa koskevista vuosien 2009 ja 2008 selvityksistä 11. toukokuuta 2011 (2) ja 10. maaliskuuta 2010 (3) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnosta 8. heinäkuuta 2010 (4) antamansa päätöslauselman,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä varapuheenjohtaja / korkea edustaja) julkilausuman poliittisesta vastuusta (5),

—

ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan 8. heinäkuuta 2010 Euroopan parlamentin täysistunnolle antaman julkilausuman Euroopan ulkosuhdehallinnon keskushallinnon perusorganisaatiosta (6),

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan (7),

—

ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja Euroopan komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 12. joulukuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon aiheesta "Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa" (COM(2011)0886),

—

ottaa huomioon naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1820 (2008), naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumista aseellisissa konflikteissa koskevan YK:n päätöslauselman 1888 (2009), YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1889 (2009), jolla pyritään tiukentamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa ja valvontaa, sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1960 (2010), jolla luotiin mekanismi tiedon keräämiseen seksuaaliseen väkivaltaan aseellisessa selkkauksessa syyllistyneistä sekä heidän luetteloimiseensa,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0252/2012),

A.

katsoo, että EU:n olisi kehitettävä edelleen ulkopoliittisia tavoitteitaan ja edistettävä arvojaan ja etujaan maailmanlaajuisesti ja pidettävä yleisenä tavoitteena edistää osaltaan rauhaa, ihmisten turvallisuutta, solidaarisuutta, konfliktien ehkäisyä, oikeusvaltiota ja demokratiaa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, sukupuolten tasa-arvoa, kansainvälisen oikeuden kunnioittamista, kansainvälisten instituutioiden tukemista, tehokasta monenvälisyyttä, kansojen keskinäistä kunnioitusta, kestävää kehitystä, avointa ja vastuullista hallintoa, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa sekä köyhyyden poistamista;

B.

ottaa huomioon, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EU:n pitäisi pystyä luomaan synergioita ja kehittämään strategisia kumppanuuksia samoja arvoja vaalivien maiden kanssa, jotka ovat halukkaita ottamaan käyttöön yhteisiä politiikkoja ja osallistumaan yhteisesti sovittuihin toimiin;

C.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano tuo Euroopan ulkoisiin toimiin uuden ulottuvuuden ja auttaa parantamaan EU:n ulkopolitiikan ja yleisemmin sen ulkoisten toimien johdonmukaisuutta, ristiriidattomuutta ja tehokkuutta; katsoo, että on otettava huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aiemmat epäonnistumiset yrityksissä uudistaa ulkoista toimintaansa säilyttäen ihmisoikeudet ja demokratian politiikkojensa ytimessä ja edistää maiden siirtymistä pois autoritaarisesta hallinnosta, erityisesti tapauksissa, joissa vakauteen ja turvallisuuteen liittyvät huolet ovat vaarantaneet demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen periaatteellisen politiikan;

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuo uutta käyttövoimaa EU:n ulkopolitiikalle erityisesti sen vuoksi, että se tarjoaa institutionaalisia ja toiminnallisia välineitä, jotka voisivat antaa unionille mahdollisuuden omaksua kansainvälinen rooli, joka vastaa sen merkittävää taloudellista asemaa ja päämääriä, ja myös mahdollisuuden organisoitua tavalla, joka tekee siitä tehokkaan maailmanlaajuisen toimijan, joka kykenee jakamaan vastuun maailman turvallisuudesta ja asettumaan johtoon, kun määritellään yhteisiä vastauksia yhteisiin haasteisiin;

E.

ottaa huomioon, että jatkuva talous- ja valtionvelkakriisi vaikuttaa syvästi EU:n uskottavuuteen kansainvälisellä areenalla ja vaarantaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tehokkuuden ja kestävyyden pitkällä aikavälillä,

F.

toteaa, että Euroopan ulkosuhteiden uusi käyttövoima edellyttää EU:lta myös strategisempaa toimintaa, jotta sen painoarvo tuntuisi kansainvälisesti; ottaa huomioon, että EU:n vaikutusvalta kansainvälisessä järjestelmässä on EU:n politiikkojen, toimijoiden ja toimielimien keskinäisen johdonmukaisuuden lisäksi riippuvainen myös EU:n ulkopolitiikan todellisesta strategianäkemyksestä, jonka on yhdistettävä kaikki jäsenvaltiot ja koordinoitava niiden toimintaa samojen prioriteettien ja tavoitteiden taakse niin, että ne puhuvat kansainvälisillä foorumeilla voimakkaalla ja yhtenäisellä äänellä ja osoittavat yhteenkuuluvuutta; katsoo, että EU:n ulkopolitiikan käyttöön on annettava tarpeelliset keinot ja välineet unionin tehokkaan ja johdonmukaisen toiminnan mahdollistamiseksi maailmanlaajuisella tasolla;

G.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien omilla tahoillaan harjoittama ulkopolitiikka on oleellisen tärkeää sellaisten EU:n ulkoisten toimien toteuttamiseksi, joita EU:n kansalaiset ymmärtävät ja tukevat; ottaa huomioon, että parlamentaarinen valvonta lisää tämän toiminnan oikeutusta;

1.

pitää myönteisinä neuvoston toteuttamia toimenpiteitä varapuheenjohtajan / korkean edustajan tukemana vuoden 2010 vuosittaisessa selvityksessä, jossa unionin ulkopolitiikkaa kartoitetaan eteenpäin katsovalla ja strategisella asiakirjalla;

2.

katsoo kuitenkin, että neuvoston vuosittainen selvitys ei vastaa Lissabonin sopimuksen päämääriä monissa tärkeissä asioissa, sillä esimerkiksi YUTP:n keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita tai strategisia suuntaviivoja ei selkeästi tuoda ilmi; poliittisia mekanismeja johdonmukaisuuden ja ristiriidattomuuden varmistamiseksi eri ulkopolitiikan osa-alueiden välillä ei selkeytetä, ei myöskään komission vastuulla olevia; ei käsitellä tärkeitä kysymyksiä Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja edustustojen roolista varmistamassa, että unionin resurssit (henkilöstö-, rahoitus-, ja diplomaattiset resurssit) ovat linjassa ulkoasioiden prioriteettien kanssa; ja vältellään keskustelua, johon viitataan Afrikan sarven ja Sahelin uusissa strategioissa, siitä, miten sisällyttää yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) erityisoperaatiot (niiden perusteet ja lopputulemat) EU:n ulkopolitiikan poliittis-strategisen kehyksen maata tai aluetta koskeviin prioriteetteihin;

3.

muistuttaa, että perussopimusten mukaan parlamentilla on oikeus tulla kuulluksi YUTP:sta ja YTPP:sta, sen näkemykset on otettava asianmukaisesti huomioon ja sen on voitava antaa suosituksia; tunnustaa tässä suhteessa varapuheenjohtajan / korkean edustajan käytettävyyden Euroopan parlamentille; katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen asiasta vastaavalle valiokunnalle voitaisiin kuitenkin tiedottaa paremmin ulkoasiainneuvoston kokouksen tuloksista ja parlamenttia voitaisiin kuulla tehokkaammin, jotta sen näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon ennen YUTP:n alan toimivaltuuksien ja strategioiden hyväksymistä; odottaa kiinnostuneena ulkoisen avun välineiden tarkastusta ja tulosta, joka tunnustaa Euroopan parlamentin oikeudet strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin toimintasuunnitelmiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti; kehottaa lisäksi parempaan tiedottamiseen ja parlamentin kuulemiseen kaikissa menettelyvaiheissa koskien neuvoston tekemiä YUTP-päätöksiä sopimuksista kolmansien maiden kanssa, erityisesti ennen kuin komissiolle tai varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle annetaan valtuudet neuvotella ja allekirjoittaa unionin puolesta sopimuksia ja kehyksiä kolmansien maiden osallistumisesta EU:n kriisinhallintaoperaatioihin;

4.

kehottaa neuvostoa, sen laatiessa tulevaa YUTP:aa koskevaa vuosittaista selvitystä, yhteistyöhön aikaisessa vaiheessa ulkoasiainvaliokunnan kanssa, jotta keskustellaan laajasta tulevan vuoden poliittisesta toimintakehyksestä ja pidemmän aikavälin strategisista tavoitteista ja luodaan esikuva selkeän julkilausuman tarjoamisesta eurooppalaisille Euroopan unionin ulkopolitiikan kehityksestä, prioriteeteista ja edistymisestä;

5.

toteaa, että 2010-luvulla kansalaiset Euroopassa ja myös muualla ovat yhä tietoisempia, että vain kokonaisvaltaiset lähestymistavat, jotka sisällyttävät diplomaattiset, taloudelliset, kehitysyhteistyöhön liittyvät ja – viimeisenä vaihtoehtona ja täysin YK:n säännösten mukaisina – sotilaalliset keinot ovat riittäviä vastaamaan maailmanlaajuisiin uhkiin ja haasteisiin;

6.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen myötä EU:lla on kaikki tarvittavat keinot ottaa käyttöön tämänkaltainen kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kaikkia unionin diplomaattisia ja taloudellisia voimavaroja käytetään turvaamaan yhteiset strategiset poliittiset suuntaviivat, jotta saavutetaan suurin mahdollinen vipuvaikutus unionin kansalaisten ja naapuriemme turvallisuuden ja taloudellisen vaurauden sekä perusoikeuksien edistämisessä; kehottaa lisäksi kehittämään edelleen komission asianomaisten yksiköiden kanssa EUH:oon sopivaa mekanismia, johon sisällytetään maantieteellinen ja temaattinen asiantuntijuus sekä luomaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan poliittisiin suunnittelu-, laadinta- ja täytäntöönpanoprosesseihin;

7.

tähdentää, että YUTP:n kokonaisvaltainen ymmärrys kattaa kaikki ulkopolitiikan osa-alueet, myös asteittain määriteltävän YTPP:n, joka saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen, ja painotus on johdonmukaisuuden ja ristiriidattomuuden tavoittelussa samalla, kun kunnioitetaan jokaisen ulkosuhteiden osa-alueen erityisyyttä; toistaa, että tällaisen EU:n ulkopolitiikan kehittämisen lähestymistavan tulee pohjautua Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan määrittämiin periaatteisiin ja tavoitteisiin, mikä tarkoittaa, että EU:n ulkoisen toiminnan on perustuttava EU:n arvojen, kuten ihmisoikeuksien, vapauden, demokratian ja oikeusvaltion, edistämiseen ja suojeluun; painottaa samalla EU:n turvallisuuspolitiikkojen sisäisten ja ulkoisten ulottuvuuksien tiiviimmän koordinoinnin tärkeyttä, minkä tulisi näkyä unionin ulkoisessa toiminnassa;

8.

huomauttaa, että vuonna 2013 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Euroopan turvallisuusstrategian hyväksymisestä, ja painottaa sen vuoksi, että tätä puiteasiakirjaa on päivitettävä ja lujitettava tämänhetkisen kansainvälisen tilanteen mukaisesti;

9.

pitää tärkeänä varapuheenjohtajalta / korkealta edustajalta odotettavaa poliittisen johtajuuden roolia unionin toiminnan yhtenäisyyden, koordinoinnin, johdonmukaisuuden, uskottavuuden ja tehokkuuden varmistamisessa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään hyvissä ajoin täyttä valtaansa YUTP:n aloitteissa, toteutuksessa ja noudattamisen varmistamisessa sekä ottamaan Euroopan parlamentin asiaankuuluvat yksiköt täysin mukaan näihin pyrkimyksiin; pitää kansainvälisen yhteisön kannalta myönteisenä tärkeää johtoroolia, joka varapuheenjohtajalla / korkealla edustajalla oli vaikeissa olosuhteissa tapahtuneissa neuvotteluissa Iranin kanssa; ottaa huomioon merkittävän yhteyden, joka Euroopan ja Iranin kansojen välillä on historiallisesti vallinnut; kehottaa johtajuuteen unionin roolin vahvistamisessa unionin naapurialueilla ottaen huomioon arabikevään ja erityisesti demokratisoitumiskehityksen eteläisen Välimeren maissa, hyödyntäen myös uutta eurooppalaista demokratiarahastoa, sekä pitkittyneessä Lähi-idän rauhanprosessissa;

10.

tunnustaa EUH:n keskeisen roolin (mukaan lukien sen edustustot ja EU:n erityisedustajat) varapuheenjohtajan / korkean edustajan avustamisessa strategisemman, yhtenäisemmän ja johdonmukaisemman poliittisen lähestymistavan tavoittelussa unionin ulkosuhteissa; vahvistaa aikomuksensa jatkaa EUH:n henkilökunnan maantieteellisen ja sukupuolijakauman valvomista, ylemmät asemat mukaan luettuina, ja aikomuksensa arvioida, missä määrin jäsenvaltioiden diplomaattien nimittäminen edustajistojen päälliköiksi ja muihin tärkeimpiin tehtäviin kuuluu unionille eikä yksinomaan sen jäsenvaltioille; tähdentää täysin toimivan ja tehokkaan EUH:n merkitystä ja suhteiden vahvistamisen tärkeyttä EUH:n, komission ja jäsenvaltioiden välillä synergioiden saavuttamiseksi ulkosuhteiden tehokkaassa täytäntöönpanossa ja yhtenäisen EU-viestin välittämisessä tärkeistä poliittisista asioista;

11.

tähdentää, että EU:n erityisedustajien tulisi täydentää EU:n edustustojen päälliköiden maakohtaista työtä ja olla johdonmukaista sen kanssa sekä edustaa ja koordinoida EU:n politiikkaa alueilla, joiden suhteen EU:lla on erityisiä strategisia tai turvallisuusintressejä ja joilla vaaditaan jatkuvaa EU:n läsnäoloa ja näkyvyyttä; pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan myönteistä vastausta saattaa vasta nimitetyt unionin erityisedustajat ja edustustojen päälliköt parlamentin esittelyyn näkökantojen vaihtoa varten ennen virassa aloittamista; kehottaa parempaan raportointiin sekä edustustojen ja erityisedustajien poliittisten raporttien saatavuuteen, jotta parlamentti voi saada kokonaisvaltaista ja ajanmukaista tietoa kehityksestä kentällä, erityisesti alueilla, joita pidetään strategisesti tärkeinä tai jotka ovat poliittisen huolen kohteena;

12.

toistaa kantansa, että tärkeillä temaattisilla politiikoilla, joita aiemmin hoitivat henkilökohtaiset edustajat, tulisi olla EUH:n täysi tuki ja asianmukainen ulkopoliittinen edustus, ja kehottaa tämän vuoksi tekemään esityksiä esimerkiksi ihmisoikeuksista;

13.

panee tyytyväisenä merkille päätöksen nimittää ihmisoikeuksista vastaava Euroopan unionin erityisedustaja, jolla olisi oltava laaja valtuutus, jotta ihmisoikeudet otettaisiin huomioon YUTP:n ja YTPP:n alalla sekä muissa EU:n politiikoissa ja jotta lisättäisiin EU:n tämän alan toimien näkyvyyttä ja johdonmukaisuutta;

14.

katsoo, että selkeästi määritellyt strategiset linjaukset auttavat räätälöimään unionin tärkeitä mutta rajallisia voimavaroja unionin ulkosuhteiden tavoitteisiin ja prioriteetteihin; tähdentää, että tällaisen strategisen lähestymistavan tulisi olla demokraattisen kontrollin alainen, mikä ei saisi estää tai hidastaa joustavuutta vastata muuttuviin poliittisiin olosuhteisiin kentällä;

15.

pitää myönteisenä jäsenvaltioiden Lissabonin sopimuksessa tehtyä sitoumusta osallistua aktiivisesti EU:n ulkopolitiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon sekä unionin muiden politiikkojen koordinoinnin ja yhdenmukaisuuden varmistamiseen; tähdentää nykyisten taloudellisten vaikeuksien aikana, että jäsenvaltioiden yhteisvastuu on tärkeää unionin tehokkuuden parantamisessa johdonmukaisena maailmanlaajuisena toimijana; panee erityisesti merkille jäsenvaltioiden tärkeyden siviilivalmiuksien ja sotilaallisten valmiuksien tarjoajina YUTP:n tehokasta toimeenpanoa varten; pahoittelee kuitenkin, että EU:n toimien johdonmukaisuus jää monissa tapauksissa sivuseikaksi tai kärsii eräiden jäsenvaltioiden kolmansiin maihin ylläpitämien kahdenvälisten suhteiden vuoksi, ja vaatii tämän vuoksi jäsenvaltioilta lisätoimia niiden ulkopolitiikan sovittamiseksi yhteen YUTP:n kanssa;

16.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vahvistamaan kaikkien jäsenvaltioiden välistä YUTP:n harjoittamiseen liittyvää järjestelmällistä yhteistyötä ja samalla tarkastelemaan perusteellisesti Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia tiiviimpään yhteistyöhön, mukaan lukien ohjeiden laatiminen erityistehtävien ja operaatioiden jakamiseksi halukkaille, esimerkiksi EU:n jäsenvaltioiden ydinryhmälle, ja aloittamaan prosessin, joka johtaa Eurooppa-neuvoston päätelmiin pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä turvallisuuden ja puolustuksen alalla sekä vastavuoroista puolustusta koskevan lausekkeen täytäntöönpanoon;

17.

muistuttaa, että vuoden 2006 toimielinten sopimuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta pitäisi tarkoittaa askelta kohti YUTP:n parempaa avoimuutta ja tehokkaampaa tiedottamista talousarvioviranomaiselle varapuheenjohtajan / korkean edustajan poliittisesta vastuusta antaman julkilausuman mukaisesti; uskoo tässä suhteessa, että täysi avoimuus ja demokraattinen tarkastelu edellyttävät jokaiselle YUTP:n tehtävälle ja operaatiolle, myös jokaiselle erityisedustajalle, erillistä budjettikohtaa, jota täydentävät ohjatut mutta avoimet varojen siirtomenettelyt kohteesta toiseen olosuhteiden niin vaatiessa; on samalla vakuuttunut siitä, ettei YUTP:ssa tarvittavalle joustavuudelle ja reaktiokyvylle saa aiheutua haittaa;

18.

vaatii, että YUTP:n täytäntöönpanoon käytettävissä olevia EU:n määrärahoja on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti ja että sen vuoksi olisi saatava aikaan EU:n ja jäsenvaltioiden ulkoisten toimien välisiä synergiavaikutuksia niin poliittisella tasolla kuin talousarvioon liittyvissä asioissa;

19.

katsoo, että EU:n johtamien sotilas- ja puolustusoperaatioiden yhteisten kustannusten rahoittamisessa Athene-järjestelmä ei tarjoa riittävää kokonaisnäkemystä kaikkien YUTP:n puitteissa toteutettujen operaatioiden taloudellisista vaikutuksista, ja vaatii siksi laatimaan selkeän luettelon kaikista menoista;

20.

pitää myönteisenä kasvanutta johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden painotusta unionin rahoitusvälineissä, esimerkiksi EUH:a koskevina laaja-alaisina määräyksinä esitetyissä asetuksissa uusiksi ulkosuhteiden rahoitusvälineiksi ajanjaksolle 2014–2020; uskoo, että tällainen lähestymistapa osoittaa unionin lisäarvon eurooppalaisten turvallisuuden ja vaurauden edistämisessä; korostaa tässä yhteydessä, että rahoitusvälineiden täydentävä käyttäminen olisi varmistettava unionin ulkopolitiikan kaikilla aloilla ilman päällekkäisyyttä;

21.

pitää tärkeänä sen varmistamista, että uudet parlamentin ja neuvoston tarkasteltavana olevat ulkosuhteiden rahoitusvälineet on räätälöity ja riittävästi rahoitettu vastaamaan unionin strategisia intressejä, ja pitää myös tärkeänä, että rahoitusvälineitä voidaan mukauttaa muuttuviin poliittisiin olosuhteisiin; kehottaa tämän vuoksi resursoimaan unionin talousarvion (monivuotinen rahoituskehys 2014–2020) globaalin toimijan asemassa olevan unionin tavoitteiden ja prioriteettien mukaiseksi ja tarjoamaan turvallisen ja vauraan tulevaisuuden kansalaisille sekä kehottaa tarvittavaan joustavuuteen ennalta-arvaamattomissa olosuhteissa selviämiseksi;

22.

katsoo, että yhtenäisempi ja kokonaisvaltaisempi lähestymistapa EU:n ulkosuhteiden välineiden käytössä yhteisten poliittisten ja strategisten tavoitteiden tukemiseksi saa aikaan kattavampia ja kustannustehokkaampia vastauksia ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteisiin ja luo näin ollen lisää turvallisuutta ja vaurautta eurooppalaisille; tähdentää, että kansalaisten vakuuttamiseksi unionin ulkosuhteiden ja rahoitusvälineiden johdonmukaisuudesta ja kustannustehokkuudesta parlamentille perussopimuksilla myönnettyjen valtuuksien (erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti) tulee näkyä asianmukaisesti rahoitusvälineiden arvioinnissa ja erityisesti delegoitujen säädöksien käytössä strategisen ohjelmoinnin asiakirjoissa;

23.

katsoo, että unionin omien arvojen mukaisesti olisi lujitettava rahoitusvälineitä, joilla edistetään esimerkiksi rauhanrakentamista, turvallisuutta, demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta, hyvää hallintoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, sillä ne ovat EU:n ulkopolitiikan ja ulkoisten toimien strategisia välineitä maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisessa;

24.

tähdentää, että on tärkeää varmistaa johdonmukaisuus politiikan suunnittelun, laadinnan ja täytäntöönpanon välillä asianmukaisella valikoimalla ulkoisia rahoitusvälineitä ulkosuhteiden alalla; kehottaa muun muassa jatkuvaan täydennykseen YUTP:n ja vakausvälineen välillä sovittelun, konfliktin ehkäisyn, kriisinhallinnan ja konfliktinjälkeisen rauhan rakentamisen alueella sekä lisäpanostukseen, jotta rahoitusta voidaan täydentää maantieteellisillä välineillä, jotka on tarkoitettu pitkän aikavälin sitoutumiseen maahan tai alueelle; pitää myönteisenä, että on luotu Euroopan parlamentin pyytämä uusi kumppanuuden väline, joka tuo tärkeää lisäarvoa EU:n YUTP:lle tarjoamalla rahoituskehyksen EU:n ja kolmansien maiden väliselle yhteistyölle niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joita nousee esiin unionin kahdenvälisissä, alueellisissa ja monenvälisissä suhteissa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ulkopuolisilla aloilla;

25.

uskoo, että tällaista lähestymistapaa voidaan tukea luomalla selkeitä vertailuperusteita, joita Euroopan parlamentti valvoo ja arvioi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kehottaa tekemään EU:n ulkopolitiikalle vertailuperusteita, jotka perustuvat olemassa oleviin strategisen ohjelmoinnin asiakirjoihin tai strategisiin poliittisiin toimintakehyksiin (kuten Afrikan sarven tai Sahelin toimintakehykset), myös systemaattisemmalla ja määrällisemmällä politiikan prioriteettien ja tavoitteiden määrittelyllä sekä tekemällä vertailuperusteita voimavaroille, joita käytetään tarkasti määriteltyinä aikoina lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

26.

uskoo, että kokonaisvaltainen lähestymistapa unionin ulkosuhteisiin edellyttää muun muassa, että YUTP ja Euroopan naapuruuspolitiikka sovitetaan tiiviimmin yhteen ja että ne vahvistavat toisiaan vastavuoroisesti; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että komissio ja EUH ovat reagoineet yhdessä eteläisten naapurimaiden tapahtumiin, mikä tuli esille 25. toukokuuta 2011 annetussa yhteisessä tiedonannossa; uskoo lisäksi, että ENP:n monenvälisiä rakenteita olisi vahvistettava ja kehitettävä strategisemmin, jotta unionin ensisijaisia ulkopoliittisia tavoitteita voitaisiin edistää tehokkaasti; katsoo, että kun otetaan huomioon "tehokkaan monenvälisyyden" keskeinen asema unionin ulkosuhteissa, EUH:n ja komission olisi tarkasteltava, soveltuvatko ENP:n monenväliset toimet puitteiksi poliittisten suhteiden järjestämiselle laajemmalla alueella Euroopassa;

27.

katsoo, että YUTP:lla tavoiteltavien strategisten intressien, tavoitteiden ja yleisten linjausten tulee perustua rauhan, turvallisuuden ja vaurauden luomiseen eurooppalaisille ja muiden maiden kansalaisille, ennen kaikkea naapurialueillamme mutta myös kauempana, ja niitä tulee ohjata EU:n perustamisen johtoajatuksena olevilla periaatteilla, joita ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden sekä suojeluvastuun periaatteen noudattaminen;

28.

tukee edelleen Euroopan unionin mahdollista laajentumista käsittämään kaikki Euroopan valtiot, jotka kunnioittavat unionin arvoja ja sitoutuvat edistämään niitä sekä haluavat ja voivat täyttää liittymisperusteet;

29.

panee merkille, että unioni on kehittänyt ajan myötä maihin ja alueellisiin organisaatioihin suhteita, joilla on erilaisia sopimuksellisia ja laillisia perusteita ja joista joitakin on nimitetty "strategisiksi"; huomauttaa, että ei ole selkeää mallia unionin strategisen kumppanin valinnan määrittämiseksi ja että tehtäessä tällaista valintaa Euroopan parlamentille ei ole tiedotettu eikä sitä ole kuultu; panee merkille, että aitojen ja vastuullisten kahdenvälisten suhteiden synnyttäminen voi luoda merkittäviä EU:n ulkopoliittisen voiman kerrannaisvaikutuksia sekä alueellisesti että monenvälisissä suhteissa ja strategisten kumppanien valintaa tulee näin ollen miettiä huolellisesti sen valossa, mitä arvoja ja strategisia tavoitteita unioni haluaa edistää;

30.

katsoo näin ollen, että tulevat strategisia kumppaneita koskevat päätökset tulee määritellä huolellisesti unionin ulkopolitiikan maata tai aluetta koskevien prioriteettien mukaisesti tai kansainvälisillä foorumeilla ja että tulee harkita asianmukaisesti merkityksensä menettäneiden tai tavoitteiden vastaisten kumppanuuksien lopettamista; kehottaa siksi jatkokeskusteluun parlamentin kanssa koskien syyskuun 2010 Eurooppa-neuvoston keskustelua strategisista kumppanuuksista ja siihen, että parlamentille tiedotetaan säännöllisesti ennen päätöksiä tulevista kumppanuuksista, erityisesti jos kumppanuudet saavat taloudellista tukea unionin talousarvion kautta tai sisältävät läheisemmän sopimussuhteen EU:n kanssa;

31.

katsoo, että tehokkaan rauhan, turvallisuuden ja sosioekonomisen kehityksen synnyttämiseksi kansalaisille kilpailuhenkisessä, muuttuvassa ja ennalta-arvaamattomassa kansainvälisen politiikan järjestyksessä unionin on tärkeää keskittää rajalliset voimavaransa strategisiin prioriteetteihin aloittaen haasteista, joita esiintyy lähialueilla, erityisesti hakijamaissa, ja naapurialueilla ja siirtyen kauemmas samankeskisissä piireissä, myös sinne, missä alueellisten organisaatioiden rooli ja suhteellinen vaikutusvalta on merkitsevä;

32.

katsoo, että laajentumiseen liittyvien sitoumusten noudattaminen ja vastuuntunnon osoittaminen naapurialueitamme kohtaan vahvistaa unionin uskottavuutta maailmanlaajuisesti; vahvistaa EU:n sitoutuneen tehokkaaseen monenvälisyyteen, joka rakentuu Yhdistyneiden kansakuntien ympärille, ja korostaa, että on työskenneltävä muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa kansainvälisiin uhkiin ja haasteisiin vastaamisen osalta;

33.

tukee EU:n Länsi-Balkania koskevia strategioita, mukaan lukien EU:n todennäköinen laajentuminen, jotka edistävät demokratisoitumista, vakautta, rauhanomaista konfliktien ratkaisua sekä yhteiskunnallista ja taloudellista nykyaikaistamista sekä yksittäisissä maissa että koko alueella; panee huolestuneena merkille, että poliittinen epävakaus ja instituutioiden heikkous, laajalle levinnyt korruptio, järjestäytynyt rikollisuus yhdessä ratkaisemattomien alueellisten ja kahdenvälisten kysymysten kanssa hidastavat joidenkin maiden edistymistä kohti EU:hun liittymistä; kehottaa näin ollen EU:ta käsittelemään näitä kysymyksiä entistä tarmokkaammin integraatioprosessissa YK:n peruskirjan määräysten mukaisesti sekä vahvistamaan keskeistä rooliaan alueella;

34.

toistaa tukensa Länsi-Balkanin liittymisprosessin parantamiselle tekemällä siitä vertailuperusteiden ohjaaman, avoimen ja keskinäisvastuullisen ja ottamalla käyttöön selkeitä indikaattoreita; kehottaa EU:ta tekemää uutta, vakuuttavaa ja todellista työtä, jotta laajentumisprosessille annetaan uutta pontta sekä jatkamaan sellaisten laajentumispolitiikan ehtojen priorisoimista kuten rakentava poliittinen vuoropuhelu, hyvät naapuruussuhteet, talouskasvu, oikeusvaltioperiaatteen vakiinnuttaminen, mukaan lukien sananvapauden turvaaminen ja kansallisiin vähemmistöihin kuluvien henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden tehokas tarjonta, tuomioistuinten tehokkuuden ja itsenäisyyden tehostaminen, hallinnollisten valmiuksien parantaminen unionin säännöstön mukaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa varten, etnisten ja uskonnollisten jännitteiden selvittäminen ja pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden tilanteeseen puuttuminen sekä avointen kahdenvälisten ja alueellisten kiistojen ratkaisu;

35.

pitää lisäksi olennaisena, että EU:n ulkopolitiikan, joka koskee lähihistoriassa etnisten ryhmien välisen sotilaallisen konfliktin kokenutta aluetta, tulee edistää suvaitsevuuden ilmapiiriä, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien noudattamista sekä syrjinnän vastaista politiikkaa ja lainsäädäntöä, hyviä naapuruussuhteita ja alueellista yhteistyötä, myös integroidummilla koulutusjärjestelmillä (alueiden välinen opiskelijavaihto), ja tieteellistä yhteistyötä, jotka ovat edellytyksiä Euroopan vakaudelle ja keinoja helpottaa sovintoa;

36.

pitää myönteisenä EULEX-operaation uudelleenjärjestelyä ja sen keskittämistä oikeusvaltioperiaatteeseen ja toimeenpanovaltuuksiin; odottaa, että se on täysin toiminnassa kaikkialla Kosovon alueella, myös sen pohjoisosassa, ja että kaikilla tasoilla tehostetaan korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa;

37.

ilmaisee tyytyväisyytensä EU:n ja Turkin välisiä suhteita koskevaan komission myönteiseen suunnitelmaan; on huolissaan Turkin tilanteesta monella alalla, erityisesti sananvapauden, oikeusvaltion ja naisten oikeuksien alalla ja siitä, että Turkki on edistynyt hitaasti uuden siviilivaltaan perustuvan perustuslain käyttöönotossa, ja turkkilaisen yhteiskunnan kahtiajaosta; rohkaisee Turkkia vauhdittamaan uudistusprosessia; toteaa, että Turkki on sekä ehdokasvaltio että tärkeä strateginen kumppani ja liittolainen Naton puitteissa; kehottaa siksi vahvistamaan olemassa olevaa Turkin ja EU:n välistä poliittista vuoropuhelua yhteisiä intressejä koskevista ulkopolitiikan valinnoista ja tavoitteista; tähdentää, että on tärkeää kannustaa Turkkia hoitamaan ulkopolitiikkaansa hyvien naapuruussuhteiden, tiiviin vuoropuhelun ja koordinoinnin viitekehyksessä Euroopan unionin kanssa, jotta voidaan luoda arvokkaita synergioita ja vahvistaa myönteisen vaikutuksen mahdollisuutta, etenkin kun on kyse arabivaltioissa käynnissä olevan uudistusprosessin tukemisesta; toivoo, että olosuhteet uusien jäsenyyttä koskevien neuvottelulukujen avaamiseksi paranevat (esimerkiksi Ankaran pöytäkirjan ratifioinnin ja täytäntöönpanon osalta);

38.

kehottaa pitämään täysivaltaisesti voimassa ENP-lähestymistavan perustana olevat periaatteet, jotka on esitetty 25. toukokuuta 2011 varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission antamassa yhteisessä tiedonannossa, erityisesti "anna enemmän, saa enemmän" -periaatteen sekä eriyttämistä ja keskinäistä vastuuta koskevat periaatteet ja "yhteiskuntakumppanuuden", ja sopeuttamaan unionin avun tähän uuteen lähestymistapaan; palauttaa mieliin, että 15. toukokuuta 2012 annetussa yhteisessä tiedonannossa uuden Euroopan naapuruuspolitiikan tuloksista mainitaan seuraavat alueiden valtioilla edessään olevat haasteet: kestävä demokratia, osallistava taloudellinen kehitys ja kasvu, liikkuvuus, alueellinen yhteistyö ja oikeusvaltioperiaate;

39.

muistuttaa, että eteläiset naapurimaat ovat elintärkeitä Euroopan unionille ja korostaa tarvetta vahvistaa EU:n ja naapuruusalueen valtioiden ja yhteiskuntien välistä kumppanuutta avustamalla siirtymisessä vahvaan demokratiaan, ja vaatii parempaa tasapainoa pyrkimyksissä toisaalta markkinasuuntautuneisiin ja toisaalta inhimillisiin ja yhteiskunnallisiin toimintatapoihin EU:n vastauksessa arabikevääseen; kehottaa siksi keskittymään enemmän ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen, työllisyyteen (erityisesti nuorten työttömyyteen), koulutukseen ja alueelliseen kehitykseen, jotta näiden maiden tämänhetkisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia kriisejä voidaan helpottaa ja jotta voidaan tarjota tarvittava tuki hyvän hallintotavan ja demokraattisten poliittisten uudistusten sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen vahvistamiselle; painottaa lisäksi, että on tärkeää tukea institutionaalisten valmiuksien kehittämistä ja tehokasta julkishallintoa, myös näiden maiden parlamenteissa, riippumatonta tuomioistuinjärjestelmää, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen vahvistamista ja riippumattomia tiedotusvälineitä, moniarvoisten poliittisten puolueiden muodostamista mahdollisimman sekulaarisessa järjestelmässä, jossa naisten oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti ja jossa saavutetaan merkittäviä parannuksia keskeisten perusoikeuksien, kuten uskonnonvapauden alalla, kun kyse on yksilöllisistä, kollektiivisista, julkisista, yksityisistä ja institutionaalista näkökohdista;

40.

toistaa, että EU:n ja ENP-valtioiden välisten taloudellisten, poliittisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja kaikkien muiden suhteiden on perustuttava yhdenvertaiseen kohteluun, yhteisvastuuseen, vuoropuheluun ja kunkin valtion erojen ja erityispiirteiden kunnioittamiseen;

41.

katsoo, että kumppanimaiden tekemien yleistä edistystä koskevien arvioiden tulee pohjautua keskinäiseen avoimuuteen ja siihen, missä määrin osoitetaan uudistusta koskevaa sitoumusta sekä selkeästi määriteltyihin ja yhdessä sovittuihin vertailuperusteisiin, jotka määrittävät uudistusten toimeenpanon aikataulut toimintasuunnitelmassa kuvatun mukaisesti; katsoo, että näiden vertailuperusteiden tulee olla pohjana säännölliselle ja mahdollisuuksien mukaan yhteiselle valvonnalle ja arvioinnille, joissa kansalaisyhteiskunnalla on täysivaltainen rooli tehokkaan ja läpinäkyvän politiikkojen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

42.

korostaa Välimeren unionin merkitystä välineenä eteläisten naapurimaiden suhteiden institutionalisoitumiselle; korostaa, että Välimeren unionin on päästävä yli lamaannustilasta, johon se on joutunut; pitää myönteisenä EU:n yhteispuheenjohtajuuden osalta tehtyjä muutoksia ja toivoo, että uuden pääsihteerin dynaamisuus auttaa viemään eteenpäin määriteltyjä hankkeita;

43.

palauttaa mieliin EU:n sitoutumisen Lähi-idän rauhanprosessiin sekä sen antaman tuen ratkaisulle kahdesta valtiosta, minkä perusteella Israelin valtio ja itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja toimintakykyinen Palestiinan valtio voivat elää rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa;

44.

muistuttaa, että Lähi-idän konfliktin ratkaiseminen on erityisen tärkeää Euroopan unionille sekä osapuolille itselleen ja laajemmalle alueelle; korostaa näin ollen, että rauhanprosessin edistymisen tarve on yhä tärkeämpää arabivaltioissa käynnissä olevien muutosten vuoksi;

45.

tukee neuvoston kaksitahoista lähestymistapaa, jolla pyritään löytämään diplomaattinen ratkaisu ainoana kelvollisena lähestymistapana Iranin ydinkysymykseen; muistuttaa, että pakotteet eivät ole itsetarkoitus; kehottaa EU3+3-maita ja Irania jatkamaan osallistumista neuvotteluihin ja kehottaa neuvottelijoita pyrkimään sopimukseen; muistuttaa, että ydinsulkusopimuksen keskeisen periaatteen mukaisesti Iranilla on oikeus rikastaa uraania rauhanomaisiin tarkoituksiin ja saada teknistä apua samaan tavoitteeseen; on huolestunut sotilaallisen väliintulon mahdollisuudesta ja kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään rauhanomaiseen ratkaisuun ja Irania noudattamaan ydinsulkusopimusta ja YK:n päätöslauselmia sekä tekemään vilpitöntä yhteistyötä IAEA:n kanssa;

46.

kehottaa neuvostoa lisäksi harkitsemaan myönteisiä toimenpiteitä, mikäli Iran sitoutuu asettamaan uraanin rikastusasteen alle 5 prosenttiin, viemään kaikki tämän rikastusasteen ylittävät uraanivarastot polttoainesauvoiksi jälleenkäsittelyä varten ydinenergian siviilikäyttöön ja paljastamaan kokonaan kaikki ydinohjelmaansa liittyvät näkökohdat kansainväliselle atomienergiajärjestölle (IAEA), jotta IAEA voi varmistaa, että Iranin ydinohjelma on tarkoitettu täysin siviilikäyttöön; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa käynnistämään uudelleen diplomaattisen keskustelun muista EU:n ja Iranin yhteistä etua koskevista kysymyksistä, joita ovat muun muassa alueellinen turvallisuus, ihmisoikeudet sekä Syyrian, Afganistanin, Irakin ja Persianlahden tilanne; kehottaa Irania toimimaan rakentavasti alueellisen turvallisuuden alalla;

47.

vaatii näin ollen, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja neuvosto tekevät jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä vaatiakseen Irania voimakkaasti noudattamaan ihmisoikeuksia; korostaa, että EU:n Irania koskevassa politiikassa on ilmaistava solidaarisuutta kaikille sortoa vastustaville sekä vapauden ja demokratian puolesta toimiville; korostaa, että EU:n läsnäololla paikan päällä voitaisiin varmistaa, että jäsenvaltiot ja EU tarkastelevat asianmukaisesti kehitystä kaikilla aloilla ja pitävät yhteyttä Iranin viranomaisiin; katsoo, että EU voi avata EU:n ja Iranin suhteiden kehityksen kannalta soveltuvana ajankohtana edustuston Teheraniin;

48.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että Libyaan sijoitetaan pikaisesti tarpeeksi henkilöstöä ja että siellä on riittävästi institutionaalista asiantuntemusta, jotta Libyaa autetaan täyttämään tarpeensa ja vastaamaan valmiuksien kehittämisen, hallinnon, kansalaisyhteiskunnan ja kehityksen alan tarpeisiinsa; kehottaa EU:ta tukemaan demokratiakehitystä Libyassa kaikilla aloilla ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n jäsenvaltiot toimivat koordinoidusti ja EU:n periaatteiden ja arvojen mukaisesti sekä Libyan tarpeiden ja toiveiden täyttämistä koskevien strategisten näkökohtien perusteella;

49.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita pyrkimään Syyrian kriisiin ratkaisemiseen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n jäsenvaltiot toimivat yhtenäisesti ja koordinoidusti YK:n turvallisuusneuvostossa, joka on asianmukainen foorumi neuvotteluille mahdollisesta kansainvälisestä ja YK:n tukemasta väliintulosta Syyriassa; kehottaa lisäksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tehostamaan toimia, jotta Venäjää ja Kiinaa painostetaan diplomatian keinoin päättämään Syyriaa koskeva pattitilanne turvallisuusneuvostossa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota tarkastelemaan kaikkia tapoja tarjota ja vahvistaa humanitaarista apua, jolla vastataan Syyrian kriisistä eniten kärsivien naapurivaltioiden tarpeisiin ja etenkin pakolaistulvaan;

50.

muistuttaa, että itäiset naapurimaat ovat strategisesti tärkeitä; kehottaa tehostamaan ponnisteluja ja poliittisia sitoumuksia, jotta saavutetaan Prahan julkilausumassa ja Varsovan huippukokouksen päätelmissä esitetyt ja itäistä kumppanuutta koskevassa yhteisessä tiedonannossa esitetyt itäisen kumppanuuden tavoitteet: 15. toukokuuta 2012 annettu syksyn 2013 huippukokousta koskeva etenemissuunnitelma, johon sisältyy erityisesti poliittisen assosiaation ja taloudellisen yhdentymisen nopeuttaminen ja kansalaisten liikkuvuuden parantaminen turvallisessa ja hyvin hoidetussa ympäristössä; katsoo, että unionin pitäisi erityisesti jatkaa neuvotteluita ja pyrkiä saattamaan päätökseen assosiaatiosopimukset itäisten kumppaneiden kanssa, edistämään liikkuvuutta liikkuvuuskumppanuuksilla ja viisumivuoropuheluilla, varmistamaan jatkuvan edistymisen uudistusten toteuttamisessa ja täytäntöönpanossa läheisessä yhteistyössä EURONESTin parlamentaarisen yleiskokouksen kanssa; korostaa, että kaikkiin päätöksiin on liityttävä riittävät taloudelliset resurssit, ja kehottaa tehostamaan näiden kysymysten käsittelyä osana nykyaikaistamista koskevaa kumppanuutta;

51.

on kuitenkin pahoillaan siitä, että itäisen kumppanuuden maiden demokraattisten standardien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan yleisen tilanteen osalta ei ole juurikaan edistytty; korostaa lisäksi, että itäinen kumppanuus voi kehittyä täysimääräisesti vasta, kun kaikki lukkiintuneet konfliktit on ratkaistu; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta osallistumaan aktiivisemmin asiaankuuluviin rauhanprosesseihin, jotta toteutetaan uskottavia aloitteita, joilla nykyinen pattitilanne saadaan poistettua ja joilla helpotetaan vuoropuhelun jatkamista osapuolten välillä ja luodaan edellytykset kattaville ja pysyville ratkaisuille;

52.

kehottaa EU:ta sitoutumaan yhteistyössä alueellisten kumppaneiden kanssa aiempaa voimakkaammin itäiseen kumppanuuteen kuuluvien maiden alueilla kytevien pitkittyneiden konfliktien, etenkin Etelä-Ossetian ja Abhasian sekä Vuoristo-Karabahin konfliktin umpikujatilanteen purkamiseen ja rauhansopimuksen syntymisen aktiiviseen tukemiseen; uskoo, että Transnistrian kysymys voisi olla hyvä ennakkotapaus alueellisten kumppaneiden hyvän tahdon osalta;

53.

pitää myönteisinä Moldovan tasavallan EU:hun lähentymistä koskevia monialaisia toimia, koska se on vienyt eteenpäin sisäpoliittisia uudistuksia ja ottanut merkittäviä ja myönteisiä askelia "5+2"-neuvottelukokoonpanossa Transnistrian konfliktista;

54.

korostaa, että nyt EU:n ja Ukrainan välisen sopimuksen parafoimisen jälkeen sen allekirjoitus ja ratifiointi voidaan toteuttaa vain, jos Ukraina toteuttaa tarvittavat vaatimukset eli se varmistaa, että vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan, oikeusvaltion periaatteita noudatetaan – lisäämällä sen takaavien instituutioiden vakautta, riippumattomuutta ja tehokkuutta – ja kunnioittamalla opposition oikeuksia ja lopettamalla sen vainon, mikä johtaisi aidosti moniarvoiseen demokratiaan; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota takaamaan riittävät taloudelliset resurssit, joilla tuetaan kaavailtuja ylimääräisiä vaalivalvontavaltuuskuntia Ukrainan tulevissa parlamenttivaaleissa; kehottaa Ukrainan parlamenttia muuttamaan Neuvostoliiton ajoilta peräisin olevaa rikoslakia ja poistamaan rikosoikeudelliset seuraamukset, joita sovelletaan, kun virassa toimivat valtion virkamiehet toteuttavat selkeästi poliittisia toimia;

55.

kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia vapauttamaan kaikki poliittiset vangit; kehottaa kehittämään suhteita Valko-Venäjän viranomaisiin sillä ehdolla, että maa edistyy demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien periaatteiden kunnioittamisessa; muistuttaa, että EU:n ja Valko-Venäjän vuoropuhelussa ei voida edistyä ennen kuin kaikki poliittiset vangit vapautetaan ja heidät rehabilitoidaan; pitää samalla myönteisenä EU:n ja sen Minskin edustuston pyrkimyksiä saada Valko-Venäjän yhteiskunta paremmin mukaan ja sitoutumaan, muun muassa "eurooppalaisen nykyaikaistamisen vuoropuhelun", helpotetun viisumimenettelyn ja valkovenäläisten lisääntyneen EU-ohjelmiin osallistumisen kautta;

56.

panee merkille itäisen kumppanuuden puitteissa tapahtuneen merkittävän edistymisen Euroopan unionin suhteiden vahvistamisessa Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Georgiaan; vaatii lisätoimia EU:n ja kolmen Etelä-Kaukasian valtion välisten suhteiden syventämiseksi;

57.

korostaa Mustanmeren alueen strategista merkitystä unionille ja muistuttaa komissiota ja EUH:a Mustanmeren alueen strategian laadinnasta, jolla määritellään yhtenäinen ja kattava EU:n lähestymistapa alueen haasteisiin ja mahdollisuuksiin vastaamiseksi;

58.

tukee sitä, että unioni soveltaa kriittistä politiikkaa Venäjään; pitää Venäjää tärkeänä strategisena kumppanina ja naapurina, mutta on edelleen huolissaan Venäjän sitoutumisesta oikeusvaltioperiaatteeseen, moniarvoiseen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin; pahoittelee erityisesti opposition ja kansalaisjärjestöjen edustajien jatkuvaa häirintää, ahdistelua ja pidätyksiä, äskettäin hyväksyttyä kansalaisjärjestöjen rahoitusta koskevaa lakia sekä tiedotusvälineiden vapauteen ja riippumattomuuteen kohdistuvaa kasvavaa painetta; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta vaatimaan järkähtämättömästi, että Venäjä huolehtii velvollisuuksistaan Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsenenä; korostaa, että oikeusvaltion vahvistaminen Venäjän julkisen elämän kaikilla aloilla, talousala mukaan lukien, vastaisi rakentavasti monien Venäjän kansalaisten ilmaisemaan kasvavaan tyytymättömyyteen ja on tarpeen todellisen ja rakentavan kumppanuuden rakentamiseksi EU:n ja Venäjän välillä; korostaa, että EU on valmis osallistumaan nykyaikaistamista koskevaan kumppanuuteen ja nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen seuraajaan, mikä on sidoksissa Venäjän edistymiseen ihmisoikeuksien, oikeusvaltion periaatteiden ja moniarvoisen demokratian alalla;

59.

katsoo, että feministipunkyhtye Pussy Riotin kolmelle jäsenelle äskettäin annettu kahden vuoden rangaistussiirtolatuomio "uskonnolliseen vihaan perustuvasta huliganismista" on osa poliittisten toisinajattelijoiden ja opposition johtajien vapauksien kiristämistoimia, joilla Venäjän demokratian elinpiiriä rajoitetaan edelleen ja jotka vahingoittavat syvästi Venäjän oikeuslaitoksen uskottavuutta; tuomitsee voimakkaasti kyseisen poliittisiin syihin perustuvan tuomion ja odottaa, että tuomio kumotaan valitustuomioistuimessa ja että Pussy Riotin kolme jäsentä vapautetaan;

60.

katsoo, että paras perusta lähemmälle kumppanuudelle pitäisi olla kunnianhimoinen ja kattava uusi kumppanuus- ja yhteistyösopimus, johon sisältyvät poliittista vuoropuhelua, kauppaa ja investointeja, energia-alan yhteistyötä sekä vuoropuhelua ihmisoikeuksista ja oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alaa koskevat luvut; korostaa, että EU:n ja Venäjän yhteiskuntien välillä on rakennettava todellista kumppanuutta ja on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että EU:n ja Venäjän välillä sovittujen viisumivapaata matkustamista koskevien yhteisten toimien toteutuksessa on saavutettu edistystä;

61.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa tekemään yhteistyötä Venäjän ja Kiinan kanssa Syyrian tilanteesta tehdyssä arviossa esiintyvien eroavaisuuksien selvittämiseksi – myös Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa – yhteisen päämäärän ollessa väkivallan kierteen katkaiseminen, sisällissodan välttäminen ja pysyvän rauhanomaisen ratkaisun löytäminen Syyriaan; pitää myönteisenä yhteistyötä Venäjän kanssa Iranin kanssa käytävissä EU3+3-neuvotteluissa, joiden tarkoituksena on estää Irania hankkimasta ydinaseita;

62.

kehottaa Venäjää lisäämään vakautta, poliittista yhteistyötä ja taloudellista kehitystä kunnioittaen kuitenkin kunkin maan suvereenia oikeutta toteuttaa omat turvallisuusjärjestelynsä; vaatii Venäjää kunnioittamaan naapureidensa alueellista ja perustuslaillista koskemattomuutta ja liittymään YK:ssa saavutettuun kansainväliseen yhteisymmärrykseen nousevien demokratioiden osalta;

63.

korostaa, että kun jäsenvaltiot alkavat yhdistää ja yhdentää kansallisia markkinoitaan investoimalla infrastruktuuriin ja hyväksymällä yhteisiä säännöksiä, on myös panostettava jatkuvasti yhteistyöhön Venäjän kanssa luovien ja yhteisesti hyväksyttävien toimenpiteiden määrittämiseksi kaksien energiamarkkinoiden välisten eroavuuksien vähentämiseksi;

64.

on huolissaan Kaliningradin alueella äskettäin tapahtuneesta liiallisesta militarisoinnista, joka luo yhä enemmän turvattomuutta eri puolille EU:ta;

65.

tukee EU:n alueellista lähestymistapaa Keski-Aasiassa, mikä on keskeistä eri ongelmien alueellisiin ulottuvuuksiin puuttumisessa, esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen, huumekauppaan, radioaktiivisten aineiden kauppaan ja ihmiskauppaan, terrorismiin, luonnonkatastrofeihin ja ihmisten aiheuttamiin ympäristökatastrofeihin sekä vesi- ja energiavarantojen hallinnoimiseen; pahoittelee kuitenkin, että merkittävää edistymistä ei ole saavutettu, mikä johtuu vain osittain käytettävissä olevien varojen rajallisuudesta; kehottaa siksi tiukkaan sitoutumiseen ja kehottaa asettamaan sen ehdoksi ("enemmällä enemmän") edistymisen demokratiakehityksessä, ihmisoikeuksissa, hyvässä hallinnossa, kestävässä sosioekonomisessa kehityksessä, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa ja korruption torjunnassa; korostaa, että alueellinen lähestymistapa ei saisi heikentää kehittyneempien valtioiden yksilöllisiä ponnisteluja; panee merkille, että EU:n Keski-Aasian yhteistyöstrategiassa eritellään seitsemän prioriteettia mutta tarjotaan liian vähän voimavaroja kaikilla politiikan aloilla vaikuttamiseksi; kehottaa EU:ta määrittämään prioriteetit paremmin saatavilla olevien voimavarojen mukaisiksi; muistuttaa alueen merkityksestä taloudellisen yhteistyön, energian ja turvallisuuden osalta, mutta korostaa, että on tärkeää varmistaa, että kehitysyhteistyötä ei aseteta talouteen, energiaan tai turvallisuuteen liittyville intresseille alisteiseksi; pitää kuitenkin tärkeänä EU:n ja Keski-Aasian maiden välistä vuoropuhelua alueellista turvallisuutta koskevissa kysymyksissä, erityisesti Afganistanin tilanteeseen ja Uzbekistanin ja Tadžikistanin välisten suhteiden mahdolliseen kärjistymiseen liittyen; ehdottaa, että EU tutkii mahdollisuuksia yhdistää voimavaroja alueella toimivien jäsenvaltioiden kanssa;

66.

panee merkille, että yleinen tilanne ihmisoikeuksissa, työoikeuksissa, kansalaisyhteiskunnan tuen puutteessa ja oikeusvaltion asemassa on edelleen huolestuttava; kehottaa vahvistamaan ihmisoikeusvuoropuheluja ja tekemään niistä tehokkaampia ja tulossuuntautuneita niin, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat läheisessä yhteistyössä vuoropuheluiden valmistelussa, valvonnassa ja täytäntöönpanossa ja osallistuvat niihin; kehottaa EU:ta ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan julkisuudessa esille poliittisten vankien ja vangittujen ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien tapaukset ja vaatimaan kaikkien poliittisten vankien välitöntä vapauttamista ja takaamaan muiden vankien oikeudenmukaisen ja avoimen oikeudenkäynnin; kehottaa parantamaan oikeusvaltioaloitteella avoimuutta kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja sisällyttämään aloitteeseen selkeät tavoitteet, joilla mahdollistetaan sen täytäntöönpanon ja tulosten avoin arviointi;

67.

panee merkille, että paljon energiaa tuottavat ja luonnonvaroja hallinnoivat Keski-Aasian maat voivat olla merkittävä lähde EU:n lähteiden ja toimitusreittien eriyttämisessä; huomauttaa, että EU on luotettava kuluttaja ja että tuottajamaiden on osoitettava luotettavuutensa tavarantoimittajina kuluttajamaille ja ulkomaisille sijoittajille muun muassa luomalla oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti tasavertaiset toimintaedellytykset kansallisille ja kansainvälisille yrityksille; kehottaa EUH:a ja komissiota jatkamaan tuen tarjoamista energiaprojekteille ja tiedottamisen edistämistä tärkeistä tavoitteista kuten eteläisestä kaasukäytävästä ja Kaspianmeren alueen kaasuputkiverkosta unohtamatta kuitenkaan hyvän hallintotavan ja avoimuuden periaatteita kaikkia osapuolia hyödyttävän tilanteen osatekijöinä energiayhteistyössä EU:n ja kumppanimaiden välillä;

68.

tähdentää, että luonnonvarojen hyödyntäminen ja hoito erityisesti veden osalta aiheuttaa edelleen kiistaa, epävakautta, jännitteitä ja mahdollisia konflikteja alueella; pitää tässä suhteessa myönteisenä EU:n Keski-Aasiassa käynnistämää vesialoitetta, mutta vaatii tehokkaampaa ja rakentavampaa vuoropuhelua yläjuoksulla vuoristoalueilla ja alajuoksulla sijaitsevien maiden välille, jotta voidaan toteuttaa järkeviä ja kestäviä tapoja vesiongelmien ratkaisemiseksi ja kattavien ja pitkäkestoisten veden jakamista koskevien sopimusten hyväksymiseksi;

69.

on huolissaan väkivallan uudelleen voimistumisesta rauhanneuvottelujen epäonnistumisen seurauksena; korostaa Keski-Aasian pienaluelähestymistavan tärkeyttä rajat ylittävään ihmiskauppaan ja tavaroiden kauppaan puuttumisessa sekä huumeiden laittoman tuotannon ja järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin pääasiallisena rahoituslähteenä toimivan huumekaupan torjunnassa; kehottaa Naton ISAF-operaation sisällä parantamaan yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden kesken, jotta voidaan varmistaa intervention tehokkuus; kehottaa tukemaan Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen sekä kansallisten turvallisuusjoukkojen valmiuksien kehittämistä sekä kansan auttamista maataloudessa ja sosioekonomisessa kehityksessä, jotta maa voi ottaa täyden vastuun turvallisuudestaan sen jälkeen, kun sisäinen turvallisuus on siirretty Afganistanin joukkojen vastuulle vuoden 2014 loppuun mennessä;

70.

panee kyseisen maan väestön puolesta erittäin huolestuneena merkille, että sotilaallinen väliintulo Afganistanissa ei ole saanut aikaan demokratian rakenteisiin perustuvan toimintakykyisen valtion kehittämistä, enemmistön elinolosuhteiden parantamista - erityisesti naisten ja tyttöjen - ja huumeiden tuotannon korvaamista muilla maatalouden muodoilla, vaan on sen sijaan sotkenut maan ennennäkemättömällä tasolla mukaan lahjontaan; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita, ottaen huomioon eurooppalaisten joukkojen nopeutetun poisvetämisen, valmistelemaan turvallisuussuunnitelman niille afgaaneille, jotka ovat tiiviisti tukeneet eurooppalaisten valtiorakenteiden kehittämispyrkimyksiä ja joiden henkeä eurooppalaisten joukkojen lähtö voisi uhata, mikä koskee erityisesti naisaktivisteja; kehottaa EUH:a tekemään rehellisen arvioinnin EU:n ja sen jäsenvaltioiden Afganistanin politiikasta vuodesta 2001 lähtien ja esittämään vuoden loppuun mennessä realistisen suunnitelman EU:n tulevista toimista alueella;

71.

korostaa, että on tehostettava yhteistyötä Venäjän, Pakistanin, Intian ja Iranin kaltaisten maiden kanssa vastattaessa Afganistanissa vallitseviin haasteisiin, erityisesti haasteisiin, jotka liittyvät huumekauppaan, terrorismiin ja riskiin niiden heijastumisesta naapurimaihin ja lähialueille;

72.

uskoo vahvasti, että Yhdysvallat on EU:n tärkein strateginen kumppani; vaatii siksi EU:ta antamaan selkeän poliittisen painoarvon transatlanttisten suhteiden syventämiselle kaikilla tasoilla;

73.

pitää transatlanttisia suhteita erittäin tärkeinä; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen säännölliset huippukokoukset tarjoaisivat mahdollisuuden tunnistaa yhteiset tavoitteet ja koordinoida maailmanlaajuisesti merkittäviä uhkia ja haasteita, muun muassa talouden ohjausjärjestelmää, käsitteleviä strategioita ja mahdollisuuden kehittää yhteistä lähestymistapaa nousevia talousmahteja kohtaan; pitää myönteisenä työllisyyttä ja kasvua käsittelevän korkean tason työryhmän kertomusta; katsoo, että transatlanttisen talousneuvoston ja transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun tulisi sisältää pohdintaa EU:n ja Yhdysvaltojen strategisesta yhteistyöstä BRICS-maiden ja muiden nousevien talousmahtien, Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN), Afrikan unionin, Mercosurin, Andien yhteisön sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) kanssa sekä siitä, miten sääntelyn lähentymistä näiden maiden kanssa voidaan edistää; korostaa transatlanttisen talousneuvoston merkitystä taloudellisesta integraatiosta ja sääntely-yhteistyöstä vastaavana elimenä ja transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun merkitystä parlamentaarisen vuoropuhelun ja yhteistä etua koskevissa asioissa molempien osapuolten parlamenttien työn koordinoinnin, erityisesti transatlanttisiin markkinoihin liittyvän lainsäädännön, foorumina; palauttaa mieliin, että on viipymättä luotava transatlanttinen poliittinen neuvosto tilapäisenä elimenä, joka rinnakkain Naton kanssa vastaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien asioiden järjestelmällisestä korkean tason neuvonpidosta ja koordinoinnista EU:n ja Yhdysvaltojen välillä;

74.

panee merkille, että Yhdysvallat on asteittain siirtämässä päähuomionsa, poliittiset ja taloudelliset investointinsa ja sotilaalliset voimavaransa Tyynenmeren alueelle, mikä heijastaa Kiinan, Intian ja muiden Aasian nousevien talouksien maiden kasvavaa maailmanlaajuista ja alueellista merkitystä; toteaa lisäksi, että Aasian olisi saatava keskeisempi asema EU:n ja sen jäsenvaltioiden ulkopolitiikassa; kehottaa siksi koordinoimaan tehokkaammin Yhdysvaltojen ja EU:n toimia Kiinan, Intian ja muiden Aasian nousevien talouksien suhteen, jotta vältetään niiden keskeisiä toimia koskevien lähestymistapojen eriytyminen;

75.

katsoo, että Yhdysvalloilla on edelleen ratkaiseva merkitys länsimaiden yhteisen turvallisuuden kannalta euroatlanttisella alueella, ja korostaa jälleen transatlanttisten turvallisuusyhteistyösuhteiden pysyvää ja keskeistä merkitystä; huomauttaa, että muuttuvassa geostrategisessa ja taloudellisessa tilanteessa Euroopan turvallisuuden vahvistaminen ja puolustusvoimavarojen kehittäminen on tärkeää transatlanttisten turvallisuusyhteistyösuhteiden lujittamiseksi;

76.

kehottaa laajentamaan EU:n ja Latinalaisen Amerikan välistä poliittista vuoropuhelua kaikilla tasoilla, myös valtioiden päämiesten huippukokouksissa ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisessa edustajakokouksessa, sillä poliittinen vuoropuhelu on tärkeä väline poliittisen yhteisymmärryksen kehittämiseksi; kehottaa täydentämään EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisissä huppukokouksissa syntyviä sitoumuksia riittävien taloudellisten voimavarojen jakamisella; ilmaisee syvän huolensa siitä, että Argentiina on hiljattain kansallistanut suuren espanjalaisen öljy-yhtiön (YPF:n) ja toteuttanut Yhdistyneen kuningaskunnan Falklandinsaariin liittyviä varsin hyödyttömiä toimenpiteitä;

77.

ehdottaa, että selvitetään mahdollisuuksia lähempään yhteistyöhön, erityisesti taloudelliseen yhteistyöhön, Amerikoiden ja EU:n välillä tavoitteena yhteinen vapaakauppasopimus;

78.

kehottaa vahvistamaan olemassa olevia ihmisoikeusvuoropuheluja ja parlamenttia osallistumaan niihin voimakkaammin, sekä kannustaa vuoropuheluihin merkittäviä turvallisuushaasteita koskevan yhteistyön vahvistamiseksi, ottaen erityisesti huomioon järjestäytyneen ja huumerikollisuuden tuhoisan vaikutuksen valtion laitoksiin ja kansalaisten turvallisuuteen; panee merkille, että seitsemäs EU:n ja Latinalaisen Amerikan välinen valtioiden päämiesten huippukokous, joka pidetään Chilessä tammikuussa 2013, voisi olla hyvä tilaisuus kehittää uusia näkemyksiä kahden alueen väliselle yhteistyölle niin poliittisilla, yhteiskunnallisilla kuin taloudellisilla alueilla;

79.

tähdentää, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden olisi pysyttävä keskeisenä periaatteena Latinalaista Amerikkaa koskevassa kehitysyhteistyöstrategiassa, ei ainoastaan sen sosioekonomisten seurausten vuoksi vaan myös siksi, että se on tärkeä lujitettaessa alueen demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltion periaatetta; tähdentää myös, että uusi kehitysyhteistyö EU:n ja Latinalaisen Amerikan keskitulotason maiden välillä on määriteltävä siten, että voidaan ratkaista alueella vielä vallitsevat suuret eriarvoisuuteen liittyvät ongelmat; pyytää vahvistamaan kolmenvälistä yhteistyötä ja etelä–etelä-yhteistyötä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa;

80.

kehottaa kehittämään kolmenvälistä yhteistyötä Amerikoiden kanssa yhteistä etua koskevissa kysymyksissä EU:n, Yhdysvallat, Kanadan ja Latinalaisen Amerikan käsittävää Euro-Atlantti -aluetta koskevan tavoitteen tuomiseksi entistä lähemmäksi;

81.

ottaa huomioon, että Brasilian nousulla on huomattava vaikutus niin alueellisesti kuin maailmanlaajuisesti talousohjelmien ja sosiaaliohjelmien yhdistyessä demokratiaan, oikeusvaltion periaatteeseen ja perusvapauksiin; kehottaa vahvistamaan EU:n ja Brasilian välistä strategista kumppanuutta ja poliittista vuoropuhelua, jotta tuetaan Brasilian pyrkimyksiä edistää institutionaalisten rakenteiden kehittämistä MERCOSUR- ja UNASUR-järjestöjen kautta;

82.

pitää myönteisenä, että assosiaatiosopimus Keski-Amerikan kanssa allekirjoitetaan pian ja siihen sovelletaan Euroopan parlamentin hyväksyntämenettelyä; pitää tärkeänä sitä, että EU:n ensimmäisenä kokonaisvaltaisena alueiden välisenä sopimuksena se parantaa suhteita ja edistää alueellista lähestymistapaa sekä Latinalaisen Amerikan alueellista yhdentymistä; esittää aikomuksensa valvoa tiiviisti sopimuksen täytäntöönpanoa ja erityisesti sen vaikutusta ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseen Keski-Amerikassa;

83.

pitää myönteisenä, että Euroopan unionin ja Kolumbian ja Perun välinen kauppasopimus allekirjoitetaan pian ja siihen sovelletaan Euroopan parlamentin hyväksyntämenettelyä; muistuttaa, ettei tätä sopimusta pidä nähdä lopullisena kehyksenä Euroopan unionin ja näiden maiden suhteille vaan uutena edistysaskeleena kohti kattavan kumppanuussopimuksen tekemistä jättäen muille Andien yhteisön maille mahdollisuuden liittyä siihen;

84.

muistuttaa, että EU:n tavoitteena on allekirjoittaa assosiaatiosopimus kaikkien Andien yhteisöön kuuluvien valtioiden kanssa; katsoo, että assosiaatiosopimus Mercosurin kanssa tarkoittaisi ratkaisevaa edistysaskelta strategisissa suhteissa Latinalaisen Amerikan kanssa, jos sopimus perustuu oikeudenmukaisen kaupan ja investointien oikeusvarmuuden periaatteisiin, kansainvälisten normien, työ- ja ympäristönormien noudattamiseen sekä kumppanien luotettavaan käyttäytymiseen;

85.

on pahoillaan, että komission ehdotuksissa yleistä tullietuusjärjestelmää ja kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskeviksi asetuksiksi ei oteta huomioon Latinalaisen Amerikan suhteiden strategista merkitystä, koska ehdotusten ulkopuolelle jätetään huomattava joukko haavoittuvassa asemassa olevia tämän alueen maita; palauttaa mieliin, että tietyissä Latinalaisen Amerikan maissa on maailman suurimmat asukasta kohti lasketut tuloerot ja että jatkuvan eriarvoisuuden syynä on vähäinen sosioekonominen liikkuvuus; katsoo, että EU lähettää kyseiselle alueelle hyvin huolestuttavan viestin, sillä käytännössä EU ilmoittaa, että monista tehdyistä poliittisista ja kaupallisista sitoumuksista sekä yhteisistä maailmanlaajuisista huolenaiheista huolimatta se ei anna alueelle sitä merkitystä, jonka se ansaitsee;

86.

panee merkille, että yhteisessä Afrikka–EU-strategiassa ja sen kahdeksassa osa-alueessa on alussa keskitytty Afrikan unioniin ja tekniseen tukeen institutionaalisen valmiuksien kehittämiseksi sekä eri politiikkoihin liittyen esimerkiksi rauhaan ja turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin, demokratian edistämiseen, oikeusvaltioon ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen; muistuttaa, että vaikka tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa on edelleen perusteltu, strategian yhtenäisyyttä ja tehokkuutta ovat vähentäneet päällekkäiset useiden osapuolten väliset sopimukset ja se, että strategian täytäntöönpanemiseksi ei ole ollut erityistä talousarviota; lisäksi on kiireesti siirryttävä institutionaalisten valmiuksien kehittämisestä maanosan tasolla kohti poliittista kumppanuutta koskien rauhaa, turvallisuutta ja sosioekonomista kehitystä alue- ja pienaluetasolla; kehottaa laajentamaan tällaisia poliittisia kumppanuuksia alueellisiin talousyhteisöihin, ei vain strategiana vahvistaa Afrikan unionia vaan myös keinona syventää EU:n ja Afrikan välistä kumppanuutta alue- ja pienaluetasolla ja näin edistää afrikkalaisten ja eurooppalaisten poliittisia, turvallisuuteen liittyviä ja taloudellisia intressejä; pitää esimerkiksi Malissa ja Guinea-Bissaussa tapahtuneita vallankaappauksia valitettavana takaiskuna Afrikan unionin, EU:n ja YK:n ajamien demokratiaperiaatteiden ja -tavoitteiden kannalta; vaatii, että kyseisiin maihin palautetaan viipymättä perustuslaillinen järjestys;

87.

panee merkille EU:n Afrikan sarvea ja Sahelin aluetta koskevat strategiat; uskoo, että näillä alueilla on puututtava konfliktin rakenteellisiin syihin, jotta voitaisiin valmistella toteuttamiskelpoista ja rauhanomaista ratkaisua ongelmiin ja parantaa alueen asukkaiden tulevaisuudennäkymiä, mikä tarkoittaa luonnonvarojen oikeudenmukaista saatavuutta, alueiden kestävän kehityksen varmistamista ja vaurauden uudelleenjakoa; kehottaa arvioimaan unionin politiikkoja, joihin käytetään huomattavasti kehitysapua ja diplomaattisia voimavaroja, väestöön kohdistuvien vaikutusten selvittämiseksi; kehottaa myös läheisempään yhteistyöhön Euroopan parlamentin, yleisafrikkalaisen parlamentin ja alueellisten parlamentaaristen järjestelmien välillä, jotta taataan poliittisten ja talousarviota koskevien päätösten suurempi vastuullisuus maanosien kansalaisille ja jotta yhteistyö toimii myös pohjana politiikkojen täytäntöönpanon edistymisen mittaamisessa ja arvioinnissa; pitää myönteisenä erityisesti neuvoston päätöstä laajentaa EUNAVFOR Atalanta -operaation mandaattia (merirosvojen rannikoilla muodostaman uhan torjumisen sisällyttämiseksi) keinona vahvistaa operaation kokonaisvaltaista lähestymistapaa merirosvouden erityisen uhan käsittelemiseksi sekä tukea alueen pitkän aikavälin kehitystä;

88.

on erittäin huolestunut Sudanin ja Etelä-Sudanin keskinäisistä jännitteistä; kehottaa kumpaakin osapuolta osoittamaan poliittista tahtoa ratkaista Etelä-Sudanin irrottautumisesta seuranneet kiistakysymykset 2. toukokuuta 2012 annetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2046 (2012) vahvistetun etenemissuunnitelman pohjalta; korostaa, että alueen pitkän aikavälin vakaus edellyttää uutta yhtenäistä ja kattavaa kansainvälistä strategiaa, jossa EU:lla olisi oma roolinsa muiden kansainvälisten ja alueellisten toimijoiden rinnalla ja joka ei keskittyisi pelkästään pohjoinen–etelä-kysymyksiin ja Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin tilanteeseen vaan myös Sudanissa jo kauan kaivattuun uudistusprosessiin ja Etelä-Sudanin demokraattisten uudistusten syventämiseen;

89.

muistuttaa 25. marraskuuta 2010 antamastaan päätöslauselmasta Länsi-Saharan tilanteesta; kehottaa Marokkoa ja Polisario-rintamaa jatkamaan neuvotteluja rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi Länsi-Saharan konfliktiin; korostaa jälleen länsisaharalaisten itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää Länsi-Saharan asemasta demokraattisella kansanäänestyksellä Yhdistyneiden kansakuntien asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti;

90.

kehottaa EU:ta olemaan enemmän ja voimakkaammin läsnä Aasian ja Tyynenmeren alueella, erityisesti tuomalla esiin demokratisoitumissaavutuksia suurimmassa muslimivaltiossa Indonesiassa ja tarjoamalla kokemustaan ja asiantuntemustaan ASEANin sisäisissä ja sitä koskevissa monenvälisissä aloitteissa ja asteittain lisääntyvissä Tyynenmeren ylittävissä aloitteisissa; katsoo, että EUH:n pitäisi nyt hyödyntää täysipainoisesti mahdollisuuksia tehostaa EU:n ja Aasian välistä yhteistyötä; katsoo, että Bandar Seri Begawan -toimintasuunnitelma lujittaa ASEANin ja EU:n tehostettua kumppanuutta ja on tältä osin ensimmäinen tärkeä askel; on tyytyväinen myös siihen, että äskettäin hyväksyttiin ystävyyssopimus, jonka avulla voidaan paitsi syventää yhteistyötä myös pyrkiä ulottamaan se EU:n ja Aasian maiden välisiä kauppasopimuksia laajemmalle alueelle; tähdentää, että taloudellista ja kulttuurista vuorovaikutusta olisi painotettava enemmän erityisesti edistämällä suorien sijoitusten mahdollisuutta ja tekemällä opiskelijoiden ja tutkijoiden pääsyn alueelle helpommaksi ja houkuttelevammaksi; toteaa, että tämä vaatii jäsenvaltioiden strategista koordinointia ja EU:n ponnisteluja rinnakkaisten ja keskenään kilpailevien kansallisten toimenpiteiden asemesta; panee merkille, että Aasian ja Tyynenmeren alueellisessa turvallisuuskontekstissa, jossa on alueellisia kiistoja Etelä-Kiinan meren ympärillä ja Pohjois-Koreaan liittyviä huolenaiheita, EU:n tulisi puolueettomana kumppanina esittää aktiivisesti vakaata ja rauhanomaista monenvälisiin instituutioihin perustuvaa ratkaisua;

91.

kehottaa aloittamaan viipymättä neuvottelut EU:n ja Japanin välisestä kumppanuudesta ja yhteistyösopimuksesta;

92.

panee tyytyväisenä merkille edistyksen EU:n ja Kiinan välisen strategisen kumppanuuden kehittämisessä, johon kuuluu myös kolmannen pilarin eli kansojen välisen vuoropuhelun kehittäminen taloutta ja turvallisuutta koskevien vuoropuhelujen lisäksi; painottaa EU:n ja Kiinan talouksien kasvavaa keskinäistä riippuvuutta ja muistuttaa Kiinan talouden nopean kasvun merkityksestä ja vaikutuksesta kansainväliseen järjestelmään;

93.

panee merkille, että Kiinan johdon muutos tulee olemaan suuri koetinkivi maan kehittymiselle; toistaa, että sen tavoitteena on kehittää kokonaisvaltainen strateginen kumppanuus Kiinan kanssa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita olemaan johdonmukaisempi ja strategisempi viesteissään ja politiikoissaan ja näin ollen tukemaan kehitystä myönteiseen suuntaan; painottaa, että tämä tarkoittaa jäsenvaltioiden ja EU:n prioriteettien välisten erojen poistamista koskien Kiinan ihmisoikeuksia, ihmisoikeusvuoropuhelua ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemista;

94.

korostaa, että on lujitettava unionin suhteita Japaniin, joka on tärkeä kansainvälinen toimija ja jonka kanssa EU:lla on yhteiset demokraattiset arvot ja joka on luonnollinen yhteistyökumppani monenvälisillä foorumeilla ja yhteisen edun mukaisissa kysymyksissä; odottaa kattavan puitesopimuksen ja vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanoa;

95.

kehottaa EU:ta olemaan aktiivisempi Etelä-Aasian ja Kaakkois-Aasian demokraattisen kehityksen sekä hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen uudistusten tukemisessa; pitää siksi myönteisenä sitoutumista demokraattiseen, sekulaariseen, vakaaseen ja sosiaalisesti osallistavaan Pakistaniin ja Intiaan; panee tyytyväisenä merkille kesäkuussa 2012 käydyn ensimmäisen EU:n ja Pakistanin välisen strategisen vuoropuhelun ja osallistumisen rakentaviin keskusteluihin kahdenvälisen yhteistyön vahvistamisesta ja molemmille osapuolille tärkeistä kansainvälisistä kysymyksistä kuten ennaltaehkäisevämmistä toimista terrorismin torjunnassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan suhteitaan Intiaan demokratian, sosiaalisen osallisuuden, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämisen pohjalta ja kehottaa EU:ta ja Intiaa saattamaan EU:n ja Intian välisestä kattavasta vapaakauppasopimuksesta käytävät neuvottelut nopeasti päätökseen, mikä lisäisi EU:n ja Intian välistä kauppaa ja talouskasvua; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan täysin Sri Lankan sodan jälkeistä sovintoa, jälleenrakentamista ja talouskehitystä; kehottaa neuvostoa tältä osin kannustamaan Sri Lankaa panemaan täytäntöön sovintokomission (Lessons Learnt and Reconciliation Commission, LLRC) raportin suositukset; panee tyytyväisenä merkille EU:n aktiivisen tuen Myanmarin demokratiaprosessille;

96.

pitää myönteisenä Taiwanissa 14. tammikuuta 2012 järjestettyjen presidentin- ja parlamenttivaalien menestyksekästä tulosta; kiittää Taiwanin jatkuvia pyrkimyksiä rauhan ja vakauden säilyttämiseksi Aasian ja Tyynenmeren alueella; pitää myönteisenä edistystä Taiwanin ja Manner-Kiinan välisissä suhteissa, erityisesti vahvistuneiden taloussuhteiden osalta, ja toteaa, että läheisemmät taloudelliset suhteet Taiwanin kanssa voisivat parantaa EU:n pääsyä Kiinan markkinoille; vaatii komissiota ja neuvostoa parlamentin toukokuussa 2011 antaman YUTP-päätöslauselman mukaisesti edistämään konkreettisin toimin EU:n ja Taiwanin välisten taloussuhteiden parantamista ja siten helpottamaan EU:n ja Taiwanin välisiä neuvotteluja talousyhteistyösopimuksesta; toistaa tukevansa voimakkaasti Taiwanin merkityksellistä osallistumista kansainvälisten järjestöjen kuten Maailman terveysjärjestön toimintaan ja muihin kansainvälisiin toimiin; panee merkille, että Taiwanin kansalaisille myönnetty EU:n viisumivapausohjelma, joka tuli voimaan tammikuussa 2011, on osoittautunut hyödylliseksi molemmille osapuolille; kannustaa tiiviimpää kahdenvälistä yhteistyötä EU:n ja Taiwanin välillä kaupan, tutkimuksen, kulttuurin, koulutuksen ja ympäristönsuojelun kaltaisilla aloilla;

97.

kehottaa EU:ta lisäämään tietoisuutta Pohjois-Korean vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, joukkomurhista ja epäinhimillisestä kohtelusta työleireillä ja poliittisilla vankileireillä sekä tukemaan tällaisten rikkomusten uhreja;

98.

katsoo, että koska BRICS-maiden ja muiden nousevien talouksien merkitys kasvaa ja moninapainen globaalin talouden hallinnan järjestelmä on muotoutumassa, G20-ryhmä voisi osoittautua hyödylliseksi ja erityisen sopivaksi foorumiksi sellaisen yhteisymmärryksen luomiselle, joka on osallistavaa ja perustuu kumppanuuteen ja jolla on mahdollista edistää lähentymistä, myös sääntelyn lähentymistä; katsoo kuitenkin, että G20:n tulee todistaa merkityksensä muuttamalla huippukokousten päätelmät kestäviksi politiikoiksi, jotka vastaavat kriittisiin haasteisiin, erityisesti veroparatiisien valvonnan ja muiden maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamien haasteiden ja uhkatekijöiden osalta; panee tässä suhteessa merkille G8:n mahdollisuudet toimia yhteisymmärryksen rakentajana ennen G20-kokouksia; katsoo, että myös G8-ryhmää on hyödynnettävä pyrkimyksissä lähentää kantoja Venäjän kanssa, jotta yhteisiin haasteisiin voidaan vastata koordinoidusti ja tehokkaasti;

99.

kehottaa EU:ta ottamaan johtoaseman kansainvälisessä yhteistyössä ja edistämään maailmanlaajuista toimintaa kansainvälisessä yhteisössä, koska tehokas monenvälisyys on EU:n ulkopolitiikan kulmakivi; kannustaa EU:ta edistämään edelleen synergioita YK:n järjestelmän kanssa, toimimaan sillanrakentajana YK:ssa ja tekemään maailmanlaajuisesti yhteistyötä alueellisten organisaatioiden ja strategisten kumppaneiden kanssa; ilmaisee tukensa YK:n uudistamisen jatkamiselle; kehottaa EU:ta tukemaan moitteetonta varainhoitoa ja talousarviota koskevaa kurinalaisuutta YK:n voimavarojen suhteen;

100.

kehottaa EU:ta edistämään YK:n turvallisuusneuvoston kattavaa uudistamista, jotta voidaan vahvistaa sen legitiimiyttä, alueellista edustusta ja tehokkuutta; korostaa, että EU:n jäsenvaltiot voivat käynnistää tällaisen peruuttamattoman uudistusprosessin, jos ne vaativat – Lissabonin sopimuksen mukaisesti parantaakseen EU:n ulkopolitiikkaa ja EU:n roolia maailmanrauhassa ja maailmanlaajuisessa turvallisuudessa – EU:lle pysyvää paikkaa laajentuneessa ja uudistetussa turvallisuusneuvostossa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kiireesti aloitteen, jotta jäsenvaltiot muodostaisivat yhteisen kannan tätä tarkoitusta varten; kehottaa, että ennen kuin yhteinen kanta hyväksytään, jäsenvaltioiden olisi sovittava ja hyväksyttävä viipymättä vuorottelujärjestelmä YK:n turvallisuusneuvostossa, jotta EU:n pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa varmistetaan;

101.

pitää tärkeänä, että YK:n yleiskokouksen päätöslauselma EU:n osallistumisesta yleiskokouksen työhön pannaan täysivaltaisesti täytäntöön ja että EU toimii ajallaan ja koordinoidusti sisällöllisissä asioissa; kehottaa EU:ta parantamaan edelleen jäsenvaltioiden kantojen ja intressien koordinoimista YK:n turvallisuusneuvostossa; pitää myönteisenä EU:n keskipitkän aikavälin YK-prioriteettien määrittämistä ja kehottaa konsultoimaan Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokuntaa säännöllisesti vuosittaisesta selvityksestä ja kaikista täytäntöönpanoista; tähdentää tarvetta vahvemmalle YK-asioita käsittelevälle julkiselle diplomatialle ja sille, että EU:n maailmanlaajuisesta roolista tiedotetaan tehokkaammin eurooppalaisille;

102.

uskoo vakaasti, että on tarpeen perustaa kumppanuuksia, jotka koskevat konfliktien ehkäisyä, siviilikriisinhallintaa ja sotilaallista kriisinhallintaa ja rauhan rakentamista sekä tähän liittyen tehdä EU:n ja YK:n välisestä johtokomiteasta operatiivisempi kriisinhallinnassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edelleen edistämään suojeluvastuun operationalisointia ja työskentelemään YK-kumppanien kanssa varmistaakseen tämän käsitteen sisältymisen konfliktien ehkäisyyn ja konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen; kehottaa perustamaan toimielinten välisen "suojeluvastuuta ja yhteistä konfliktinestopolitiikkaa koskevan konsensuksen" olemassa olevan humanitaarista apua koskevan konsensuksen ja kehityspolitiikkaa koskevan konsensuksen tavoin, ja katsoo, että tällä voitaisiin varmistaa EU:n laajempi johdonmukaisuus YK:ssa näistä kysymyksistä;

103.

palauttaa mieliin, että neuvoston 1. joulukuuta 2008 hyväksymässä kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa tunnustetaan rauhaa, turvallisuutta, kehitystä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien kysymysten läheinen suhde ja se, että tämän pitäisi olla YUTP:n kulmakivi; korostaa, että EU on toistuvasti vaatinut, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1325 (2000) ja 1820 (2008) esitetty toimintaohjelma naisista, rauhasta ja turvallisuudesta, jota on myöhemmin vahvistettu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1888 ja 1889 (2009) sekä 1960 (2010) perusteella, pannaan täysimääräisesti täytäntöön ja että olisi erityisesti torjuttava naisiin kohdistuvaa väkivaltaa konfliktitilanteissa ja edistettävä naisten osallistumista rauhanrakentamiseen; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä hyväksyneet naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia, hyväksymään ne, ja korostaa, että näiden toimintasuunnitelmien EU:n laajuisten tavoitteiden, täytäntöönpanon ja seurannan olisi perustuttava yhdenmukaisiin eurooppalaisiin vähimmäisstandardeihin;

104.

korostaa, että on kehitettävä tehokkaampia sovittelulinjauksia ja valmiuksia EU:n ja YK:n välisen yhteistyön avulla ja tarjota näin riittävät voimavarat, jotta sovittelu voidaan toteuttaa nopeasti ja koordinoidusti ja varmistetaan naisten osallistuminen näihin prosesseihin; pitää olennaisena EU:n ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanon kannalta kehittää YK:n ihmisoikeusneuvoston valmiuksia käsitellä vakavia ja kiireellisiä ihmisoikeustilanteita, vahvistaa erityismenettelyjen suositusten täytäntöönpanon seurantaprosessia ja vahvistaa yleisen määräaikaisarvioinnin prosessia; vaatii EU:ta jatkamaan kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemista, kun tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien tehokasta suojelua ja torjua rankaisemattomuutta;

105.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa pyrkimään YK:n asekauppasopimusta koskevissa neuvotteluissa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mahdollisimman korkeatasoisen suojelun normeihin ottamalla käyttöön normeja, jotka ulottuvat pidemmälle kuin ne, joista on jo sovittu EU:n tasolla ja jotka on sisällytetty asevientiä koskevaan EU:n yhteiseen kantaan; korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden ei pitäisi hyväksyä alhaisempia normeja, jotka aiheuttaisivat epäilemättä haitallisia vaikutuksia asekauppasopimuksen onnistumiselle ja tehokkuudelle;

106.

pitää myönteisenä EU:n ja Naton sitoumuksia vahvistaa strategista kumppanuuttaan, minkä puolustusliitto vahvisti jälleen uudessa strategisessa toimintaperiaatteessa ja Chicagon huippukokouksessa, sekä korostaa edistymistä operaatioiden käytännön yhteistyössä; panee merkille, että tämänhetkinen maailmanlaajuinen ja eurooppalainen talouskriisi on luonut pyrkimyksiä löytää kustannustehokkaampia ja kiireellisesti tarvittavia operationaalisia valmiuksia sekä EU:ssa että Natossa; kehottaa siksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimimaan ennakoivammin tehdessään konkreettisia lisäehdotuksia organisaatioiden välisen toiminnan parantamiseksi, myös Euroopan puolustusviraston avulla (aloitteiden täydentävyyteen perustuvia ohjausperiaatteita ovat älykäs puolustus, keskittäminen ja jakaminen sekä kokonaisvaltainen lähestymistapa); kehottaa kiireellisesti ratkaisemaan poliittisesti "Berliini Plus" -järjestelyn alaisen yhteistyön eston, joka jarruttaa näiden organisaatioiden mahdollisuuksia tehdä tehokkaampaa yhteistyötä;

107.

kehottaa jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa saattaa nopeasti päätökseen neuvottelut EU:n liittymisestä yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus); pitää tärkeänä Euroopan neuvoston standardeja, valvontamenettelyä ja havaintoja, jotka edistävät suuresti arviointia naapurimaiden edistymisestä demokraattisten uudistusten toteutuksessa;

108.

korostaa, että EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen tarjoaa historiallisen tilaisuuden vahvistaa ihmisoikeuksia EU:n perusarvona ja yhteisenä perustana sen suhteille kolmansien maiden kanssa, ja toivoo, että asiassa edistytään ilman tarpeetonta viivästystä; vahvistaa, että EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen on merkittävä saavutus, jolla vahvistetaan edelleen ihmisoikeuksien suojelua Euroopassa;

109.

tukee Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) uudistusvuoropuhelua sillä edellytyksellä, että se ei tarkoita olemassa olevien instituutioiden ja mekanismien heikentämistä eikä vaikuta niiden riippumattomuuteen; tähdentää, että Etyjin kolmen ulottuvuuden välillä on säilytettävä tasapaino siten, että niitä kehitetään johdonmukaisesti ja kattavasti pitäen perustana jo saavutettuja tuloksia; tähdentää lisäksi, että turvallisuusuhkat ja -haasteet tulisi käsitellä kaikilla kolmella toiminnan ulottuvuudella, jotta toiminta olisi tehokasta; kehottaa Etyjiä vahvistamaan edelleen valmiuksiaan sen varmistamiseksi, että sen osallistujamaat noudattavat ja soveltavat kaikkien kolmen ulottuvuuden alalla periaatteitaan ja sitoumuksiaan, muun muassa tehostamalla seurantamekanismeja;

110.

odottaa EU:n kehittävän Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) kanssa todellisen strategisen kumppanuuden, johon kuuluu avoin, säännöllinen ja rakentava vuoropuhelu ja rakenteellinen yhteistyö ihmisoikeuksien, demokratian ja siirtymäprosessin sekä kriisinhallinnan aloilla eteläisissä naapurimaissa; toistaa tätä tavoitetta tukeakseen, että EUH:n tulee asettaa enemmän henkilöstöä alueelle ja avata edustustoja tärkeimpiin GCC-maihin; korostaa, että GCC-maiden – Bahrainista Saudi-Arabiaan – ihmisoikeuksia, naisten oikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja kansalaisten pyrkimyksiä ei voida olla ottamatta huomioon aluetta koskevissa EU:n toimintalinjoissa;

111.

ottaa huomioon alueellisten järjestöjen, erityisesti Arabiliiton, mutta myös Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön ja taloudellisen yhteistyöjärjestön kasvavan roolin, ja kehottaa EU:ta vahvistamaan yhteistyötä erityisesti siirtymäprosessiin liittyvissä kysymyksissä sekä kriisinhallinnassa eteläisissä naapurimaissa; pitää myönteisinä EU:n pyrkimyksiä auttaa Arabiliittoa sen integraatioprosessissa;

112.

korostaa, että YTPP-toimien on oltava osa kriisimaihin ja -alueisiin kohdistuvaa kattavaa politiikkaa silloin kun kyseessä ovat EU:n arvot ja strategiset edut ja kun YTPP-toimilla saavutettaisiin todellista lisäarvoa rauhan, vakauden ja oikeusvaltion periaatteiden edistämisessä; korostaa myös, että jokaisen operaation täytäntöönpanon onnistumista ja sen kestäviä vaikutuksia paikan päällä on arvioitava tarkemmin, jotta kokemuksista voidaan oppia;

113.

toistaa kehotuksensa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle ja jäsenvaltioille puuttua lukuisiin ongelmiin, jotka haittaavat siviili- ja sotilasyhteistyötä, mukaan lukien pätevän henkilöstön puute ja välineiden puute sekä epätasapaino; kehottaa erityisesti lisäämään henkilöstöä oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä vuoropuhelun, sovinnon ja sovittelun aloilla, jotta varmistetaan YTPP-operaatioiden riittävä asiantuntijuus; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään erityisiä esityksiä henkilöstöpuutteiden korjaamiseksi, erityisesti siviilikriisinhallinnassa, konfliktien ehkäisemisessä ja kriisien jälkeisissä jälleenrakennusponnisteluissa sekä yllä mainituilla sektoreilla;

114.

pitää myönteisinä pyrkimyksiä yhdistää ja jakaa tehokkaammin tärkeimpiä sotilasvoimavaroja, parantaa operaatioiden suunnittelu- ja toteutusvalmiuksia sekä yhdistää siviili- ja sotilastehtäviä ja -operaatioita; korostaa, että on parannettava jatkuvasti YUTP:n operaatioiden toteutusta tulosten arvioinnilla, vertailevalla analyysilla, vaikutusten arvioinnilla, saatujen kokemusten toteamisella ja hyödyntämisellä ja parhaiden käytäntöjen kehittämisellä YUTP:n vaikuttavuuden ja tehokkuuden takaamiseksi; on kuitenkin pahoillaan yhteistyön poliittisista rajoitteista, jotka toisinaan estävät parhaat käytännöt synergian luomisessa;

115.

muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden vastuulla on yli kolmasosa maailman aseviennistä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan yhteisen kannan 2008/944/YUTP (Euroopan unionin käytännesäännöt aseidenviennistä) kahdeksaa kriteeriä sekä EU:n kehityspolitiikan periaatteita; kehottaa siirtämään asevientisääntöjä koskevan toimivallan EU:lle; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että kehitysmaiden pitäisi ensisijaisesti panostaa taloudellisiin resursseihin, joilla edistetään kestävää sosiaalista ja taloudellista kehitystä, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita hyödyntämään meneillään olevaa EU:n yhteisen kannan 2008/944/YUTP tarkistamista, jotta EU:n asevientiä koskevien perusteiden täytäntöönpanoa ja valvontaa tehostetaan; pitää hyvin valitettavana, että YK:n asekauppasopimusta (ATT) koskevat neuvottelut päättyivät tuloksettomina heinäkuussa 2012; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita painostamaan kiireesti niitä maita, jotka vastustivat kestävän maailmanlaajuisen ATT-sopimuksen tekemistä; kehottaa tekemään vahvan ja kestävän asekauppasopimuksen, jolla velvoitetaan sopimusvaltioita pidättäytymään aseiden ja ammusten viennistä, jos on olemassa vakava riski siitä, että aseita käytettäessä syyllistytään kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin rikkomuksiin tai aiheutetaan niitä välillisesti mukaan lukien joukkotuhonta, ihmisyyttä vastaan tehtävät rikokset ja sotarikokset;

116.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään ehdotuksia EUH:n voimavarojen tehostamiseksi konfliktien ehkäisyssä ja rauhanrakentamisessa, erityisesti Göteborgin ohjelmaan liittyen, ja laajentamaan EU:n kykyä ehkäistä konflikteja ja tarjota sovittelu-, vuoropuhelu- ja sovintovalmiuksiaan vahvemmin resursoitujen kriisinhallintavalmiuksien rinnalle; kehottaa kartoittamaan mitä pikimmin EU-politiikkoja konfliktien ehkäisyssä ja rauhanrakentamisessa, jotta varapuheenjohtaja / korkea edustaja voi raportoida parlamentille ehdotuksista unionin ulkoisten valmiuksien vahvistamiseksi ja reagoinniksi tällä alalla; suhtautuu myönteisesti komission ja EUH:n ehdotukseen ottaa vuoden 2013 EUH:n talousarviossa käyttöön budjettikohta 500 000 euron määrärahoille konfliktin ehkäisyyn ja välitystoiminnan tuen palveluille, ja panee merkille, että tämä seuraa tämän vuoden lopulla onnistuneesti loppuun saatettua valmistelutoimea, jota parlamentti ehdotti; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lisäämään naisten osallistumista konfliktien ehkäisyn, sovittelun, vuoropuhelun, sovinnon tekemisen ja rauhanturvaamisen mekanismeihin;

117.

pitää ehdotusta autonomisesta tai puoliksi autonomisesta Euroopan rauhaninstituutista, jolla on läheiset yhteydet EU:hun, hyvin lupaavana ideana, joka voi auttaa vahvistamaan Euroopan konfliktinehkäisy- ja sovitteluvalmiuksia; vaatii, että tällainen instituutti perustuu selvästi määriteltyyn toimeksiantoon, jossa vältetään päällekkäisyydet olemassa olevien valtiollisten ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden kanssa ja keskitytään epäviralliseen sovitteludiplomatiaan sekä tietämyksen siirtämiseen EU:n ja riippumattomien sovittelutoimijoiden keskuudessa ja välillä; odottaa kiinnostuneena tänä vuonna käynnistetyn Euroopan rauhaninstituuttia koskevan pilottihankkeen tuloksia; edellyttää tulevansa kutsutuksi osallistumaan täysipainoisesti keskusteluihin tällaisen instituutin mahdollisesta perustamisesta;

118.

katsoo, että EU:n olisi kehitettävä autoritaaristen hallintojen kohtelun osalta johdonmukaisempi seuraamusten ja rajoittavien toimenpiteiden määräämistä ja poistamista koskeva politiikka;

119.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa analysoimaan sitä, kuinka tehokkaasti Euroopan unioni on vastannut kemiallisten, biologisten, radiologisten ja ydinaseiden muodostamaan uhkaan, kun on kulunut kymmenen vuotta joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen strategian hyväksymisestä vuonna 2003 ja kun vuonna 2008 annettujen uusien toimintalinjojen täytäntöönpanon jatkettu määräaika umpeutuu, ja raportoimaan parlamentille ehdotuksista EU:n valmiuksien vahvistamiseksi tällä politiikanalalla;

120.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa analysoimaan sitä, kuinka tehokkaasti Euroopan unioni on vastannut pienaseiden ja kevyiden aseiden ja muiden tavanomaisten aseiden muodostamaan uhkaan ja käsitellyt laajempia aseriisuntaa koskevia kysymyksiä pienaseita ja kevyitä aseita koskevan strategian vuonna 2005 tapahtuneen hyväksymisen jälkeen – mukaan lukien EU:n yhteinen kanta asekaupasta ja EU:n aseidenvientikielloista vuodelta 2003 – ja raportoimaan parlamentille ehdotuksista EU:n valmiuksien vahvistamiseksi tällä politiikanalalla;

121.

toistaa kehotuksensa jäsenvaltioille lisätä eurooppalaista yhteistyötä puolustuksessa, mikä on ainoa toteutettavissa oleva keino varmistaa, että eurooppalaiset asevoimat ovat jatkossakin uskottavia ja operationaalisia, vaikka puolustusbudjetit pienenevät; panee merkille EU:n keskittämisen ja jakamisen ja Naton älykkään puolustuksen edistymisen ja pitää olennaisen tärkeänä, että organisaatioiden välillä saavutetaan lisää synergioita; tähdentää tarvetta edistyä resurssien keskittämisessä ja jakamisessa sekä mahdollisuutta synergioihin puolustuksen tutkimuksessa, kehityksessä ja teollisessa yhteistyössä unionin tasolla; suhtautuu myönteisesti tässä yhteydessä tuettuihin yhteistyötä koskeviin aloitteisiin ja muun muassa Weimar plus -aloitteeseen;

122.

muistuttaa tässä yhteydessä Euroopan puolustusviraston olennaisen tärkeästä roolista EU:n valmiuksien ja asevarustelupolitiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa; kehottaa siksi neuvostoa vahvistamaan puolustusviraston institutionaalista luonnetta ja hyödyntämään sen täyden potentiaalin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan mukaisesti;

123.

vaatii neuvostoa ja jäsenvaltioita tarjoamaan riittävän rahoituksen puolustusvirastolle, jotta se voi toteuttaa kaikki operaationsa ja tehtävänsä; katsoo, että tämä onnistuu parhaiten rahoittamalla viraston henkilöstö ja juoksevat kulut unionin talousarviosta alkaen seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä; kehottaa näin ollen varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa esittämään tarvittavat ehdotukset;

124.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksen 194 artiklassa todetaan, että EU on oikeutettu tekemään toimenpiteitä Euroopan tasolla taatakseen energiahuollon varmuuden; korostaa tässä yhteydessä, että energiavarmuuden lisäämiseksi ja samalla YUTP:n uskottavuuden ja tehokkuuden vahvistamiseksi on erittäin tärkeää vähentää energiariippuvuutta etenkin sellaisista kolmansista maista, jotka eivät jaa EU:n arvoja tai toimivat niiden vastaisesti; katsoo, että tarjonnan lähteiden ja kauttakulkureittien monipuolistaminen sekä uusiutuvien energiamuotojen, puhtaiden energialähteiden ja kauttakulkureittien käytön lisääminen on kiireellistä ja olennaista EU:lle, joka on hyvin riippuvainen ulkoisista energialähteistä; panee merkille, että pääsuunnat monipuolistamiselle ovat Arktinen alue, Välimeren alue ja eteläinen kaasukäytävä Irakista Keski-Aasiaan ja Lähi-itään, ja kehottaa komissiota asettamaan tällaiset hankkeet etusijalle; on huolissaan eteläisen kaasukäytävän valmistumiseen liittyvistä viiveistä; korostaa, että on saavutettava energiavarmuus monipuolistamalla energiatoimituksia, ja painottaa itäisen Välimeren alueen täydentävän LNG-käytävän potentiaalia joustavana energialähteenä ja kannustimena lisätä kilpailua EU:n sisämarkkinoilla; katsoo, että EU:n on taattava, että Venäjä, joka on nykyisin yksi tärkeimmistä tuontilähteistä, noudattaa sisämarkkinasääntöjä, kolmannen energiapaketin säännöksiä ja energiaperuskirjaa koskevaa sopimusta; panee merkille suuret kehityksen ja keskinäisen riippuvuuden mahdollisuudet, joita Euroopan ja Afrikan yhdistävät uusiutuvien energiamuotojen mannertenväliset älykkäät verkot voisivat tarjota;

125.

panee merkille, että komissio ehdotti vuonna 2011 hallitustenvälisiä energiasopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamista jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välille; katsoo, että parhaiden käytäntöjen vaihto ja komission poliittinen tuki myös vahvistaisivat myös jäsenvaltioiden neuvotteluvaltaa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota raportoimaan säännöllisesti parlamentille mekanismin perustamisesta ja täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota sisällyttämään tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin kauppa-, assosiaatio-, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin "energiavarmuuslausekkeen" eli luomaan menettelytapaohjeet keskeytyksiä tai tarjontaehtojen yksipuolisia muutoksia varten;

126.

korostaa, että vakauden ja kansainvälisen turvallisuuden uusien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin, tietoverkkohyökkäysten, ydin- ja joukkotuhoaseiden leviämisen, romahtaneiden valtioiden, merirosvouksen ja pandemioiden, vastaisilla toimilla on oltava YUTP:ssa merkittävä asema;

127.

muistuttaa, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoisella ulottuvuudella on oltava merkittävä asema YUTP:ssa; korostaa, että muuttovirtoja on hallittava organisoidusti, jotta varmistetaan yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa;

128.

uskoo, että vuoropuhelun ja ymmärryksen edistämisen eri uskontojen ja kulttuurien välillä tulisi olla olennainen osa ulkoista yhteistyötämme kolmansien maiden ja yhteiskuntien kanssa ja erityisesti osa tukeamme konfliktien ratkaisemisessa sekä suvaitsevaisten, osallistavien ja demokraattisten yhteiskuntien edistämisessä;

129.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.