31.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 402/47

—

kantajan oikeus perusteltuun kannanottoon huomioiden velvoittamaan vastaaja selventämään, mitkä ovat sen teon olosuhteet, johon kantajan väitetään syyllistyneen Kreikan antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka mukaisesti häntä on Europolin tuella lainvastaisesti etsitty Euroopan unionissa hänen pidättämisekseen vuodesta 2011 lähtien, mukaan

—

jäädyttämään lainvastaiset ja virheelliset kantajaa koskevat tiedot, jotka Europolin yhteinen valvontaviranomainen (jäljempänä yhteinen valvontaviranomainen) on syöttänyt Europolin tietojärjestelmään

—

velvoittamaan yhteisen valvontaviranomaisen selvittämään – kun se käyttää oikeuttaan saada tutustua SIS II:een tallennettuihin tietoihin –, annetaanko eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä oikeus rajoittaa kantajan vapautta

—

velvoittamaan Europol tiedustelemaan Ateenan (Kreikka) muutoksenhakutuomioistuimen syyttäjältä, kuka syyttäjistä määräsi pitämään voimassa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, mikä johti kantajan mielivaltaiseen vapaudenriistoon 23.3.2016 lähtien, ja tiedustelemaan edelleen, kumpi kahdesta kansallisesta määräyksestä (eurooppalainen pidätysmääräys on kummankin jäljennös) on pätevä. Syyttäjän on myös vastattava kysymykseen siitä, miten on mahdollista, että vaikka kantajan Saksan osoite esiintyy eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä, kumpikin kansallinen pidätysmääräys (eurooppalainen pidätysmääräys on niiden jäljennös) annettiin kantajasta sen perusteella, että Kreikan viranomaiset eivät ilmeisesti tunteneet kantajan osoitetta

—

velvoittamaan yhteinen valvontaviranomainen ilmaisemaan perustellusti, mihin toimenpiteisiin Europol on ryhtynyt sen jälkeen, kun sille on ilmoitettu siitä, että Düsseldorfin yleistä syyttäjää on vaadittu ryhtymään rikosoikeudellisiin toimiin kreikkalaista syyttäjää, joka on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen kantajasta, vastaan

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajalle 3 miljoonan euron vahingonkorvauksen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: päätöksen 2007/533/YOS (1) 41 artiklan rikkominen, tarkasteltuna yhdessä päätöksen 2009/371/YOS (2) 30 artiklan 7 kohdan sekä 31 ja 52 artiklan kanssa

2)

Toinen kanneperuste: SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkominen, tarkasteltuna yhdessä yhteisen valvontaviranomaisen asiakirjan nro 29/2009 1, 9 ja 23 artiklan kanssa.