11.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 177/52

1.1

ETSK yhtyy käsitykseen, jonka mukaan vuonna 2005 tehty neuvoston päätös (1) uusista psykoaktiivisista aineista kaipaa ajantasaistamista. Komitea on samaa mieltä tarpeesta koordinoida mukana olevien EU:n virastojen toimintaa nykyistä paremmin, kiristää tiedonkeruun aikataulua ja mahdollistaa aineiden nykyistä tarkempi sisäinen luokittelu vähäisen, kohtalaisen tai vakavan riskin mukaan. Tarjonnan rajoittamiseen tähtäävässä toiminnassa on noudatettava näitä luokitteluja, ja sen on oltava oikea-aikaista ja oikeasuhtaista.

1.2

ETSK panee merkille myös, että ehdotuksen pohjana olevaa vaikutustenarviointia tukevia tietoja ei ollut monissa tapauksissa saatavilla, että uusien psykoaktiivisten aineiden käyttö vaihtelee EU:ssa alueittain ja että yleisön asenteet ja poliittiset reaktiot ovat hyvin erilaisia. Komissio on oikeassa kuvatessaan, mitä EU:n perussopimusten ja nykyisten taloudellisten rajoitusten puitteissa on poliittisesti mahdollista saavuttaa, mutta sen tulisi mennä tätä pidemmälle ja määrittää, mitä todellisuudessa tarvittaisiin.

1.3

ETSK katsoo, että oppia on otettava myös seuraamalla EU:n ulkopuolisten maiden tapahtumia ja että nämä opetukset tulisi nostaa esille mahdollisissa myöhemmissä vaikutustenarvioinneissa. Sillä välin on olennaista, että saadaan parempaa, nykyistä mittavammin resurssein kerättyä tietoa kaikista panostekijöistä (aineiden saatavuus, toimitusreitit, taloudelliset mahdollisuudet ja sosiaalinen tarve) ja tuloksista (mitattavissa olevat sairaudet ja muut haitat) EU:n sisällä.

1.4

Eräitä teknisiä kohtia on syytä täsmentää, jos asetus hyväksytään tällaisenaan: ne esitetään tämän lausunnon tekstijaksossa 5. Onnistuminen edellyttää poliittista tukea, tiedonsaantia ja rahoitusta jäsenvaltioilta. Käytännön tavoitteista on sovittava. Tutkimusta on jatkettava ja parhaat (ja huonoimmat) valvonta- ja hoitokäytänteet nostettava esiin. EU:n rahoittamien tutkimusohjelmien (esim. eSBIRTes, Orion ja ALICE-RAP) suunnitelmia ja tuloksia olisi jaettava säännöllisesti muille alan toimijoille, ja ne olisi otettava nykyistä paremmin huomioon vaikutustenarvioinneissa ja mahdollisissa tulevissa säädösehdotuksissa. Tietojenkeruuta, riskienarviointia ja osaamisen siirtoa olisi jatkettava huumausaineita tarkastelevan kansalaisyhteiskuntafoorumin kautta reaaliajassa (tai mahdollisesti laajemman uusia psykoaktiivisia aineita käsittelevän foorumin kautta) siten, että mukana ovat kaikki sidosryhmät ja erityisesti asiassa suoraan osalliset kansalaisjärjestöt ja tukiryhmät. Tämän tulisi kattaa kaikki uudet psykoaktiiviset aineet, myös ne, joista on jo ilmoitettu sellaisenaan, sekoituksissa tai muissa psykoaktiivisissa aineissa väärennysaineina käytettävinä aineina. Ensisijaisista tavoitteista ja toimintamahdollisuuksista olisi sovittava jäsenvaltioiden kanssa nykyistä useammin. Olisi harkittava vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia täydentää yhdenmukaista EU:n laajuista toimintaa, joka rajoittuu tarjonnan vähentämiseen.

2.1

Ainetta, joka esiintyy luonnossa tai on tuotettu synteettisesti mihin tahansa tarkoitukseen laittomasti tai laillisesti, kutsutaan ”psykoaktiiviseksi”, jos se muiden fyysisten, kemiallisten, toksikologisten ja ympäristöominaisuuksiensa lisäksi voi aiheuttaa ihmisen sitä mihin tahansa tarkoitukseen käyttäessä keskushermostoa kiihdyttävän tai lamaavan vaikutuksen sekä hallusinaatioita ja/tai motorisen toiminnan, ajattelun, käyttäytymisen, havainnoinnin, tietoisuuden tai mielialan muutoksia.

2.2

Vaikutusten voidaan katsoa olevan hyödyllisiä silloin, kun aineita valmistetaan, määrätään ja käytetään valvotusti lääkeaineina tiettyjen sairauksien hoidossa, tai hyödyttömiä tai jopa mahdollisesti tai tosiasiallisesti vaarallisia, joskus vakavastikin vaarallisia, jos niitä nautitaan omatoimisesti pelkästään edellä mainittujen vaikutusten kokemiseksi. Riskit kasvavat jyrkästi, jos aineet ovat lisäksi riippuvuutta aiheuttavia ja jos niiden käytöstä on mahdollista hyötyä taloudellisesti.

2.3

Tästä syystä morfiinia, heroiinia, kokaiinia, ekstaasia ja kannabista ja niiden lukuisia johdannaisia ja lähtöaineita sekä monenlaisia amfetamiineja, barbituraatteja, bentsodiatsepiineja ja muita psykedeelisiä aineita valvotaan, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Valvonta perustuu kahteen YK:n yleissopimukseen (2) (1961, 1971) ja pöytäkirjaan (3) (1972), jotka on pantu täytäntöön eri laajuisesti kansallisella tasolla maailman eri maissa.

2.4

Psykoaktiivisia aineita, joita ei ole luetteloitu ja joita ei valvota edellä kuvatulla tavalla, kutsutaan EU:n (ja eräiden muiden tahojen) lainsäädännössä ”uusiksi” – riippumatta siitä, kuinka kauan ne on tunnettu ja niitä on käytetty muihin, usein laillisiin tarkoituksiin. Niitä kutsutaan ”uusiksi psykoaktiivisiksi aineiksi” vain siinä tapauksessa, että niitä on havaittu (tai epäillään) markkinoitavan tai levitettävän ainoastaan psykoaktiivisten ominaisuuksiensa vuoksi yksittäisten kuluttajien käyttöön ilman lääketieteellistä tai muuta valvontaa.

2.5

Alkoholi, tupakka ja kofeiini, jotka eri annostuksina täyttävät kaikki edellä mainitut uuden psykoaktiivisen aineen ja pitkäaikaisen haitan kriteerit, on erikseen suljettu YK:n ja EU:n määritelmien ulkopuolelle. Se ei ole yhtä helppoa ”katutasolla” tai akateemisissa tutkimuksissa, missä niiden käyttö ja vaikutukset sekoittuvat ja missä alkoholin ja tupakan terveysvaikutukset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ylittävät moninkertaisesti useimpien uusien psykoaktiivisten aineiden vaikutukset. Tutkijat ja lainsäätäjät eivät kuitenkaan aina ole samaa mieltä näistä kysymyksistä, ja nyt tarvitaankin kiireellisesti yhteisesti sovittua prosessia, jossa haitat ja riskit arvioidaan määrällisesti.

2.6

EU:ssa on havaittu käytettävän (tai käytettäneen) satunnaisesti tai pitkäkestoisemmin yli 300:aa uutta psykoaktiivista ainetta. Jäsenvaltioilta saadaan tällä hetkellä noin yksi uusi ilmoitus viikossa. Aineita ei valvota, joten niiden käyttö ei ole laitonta. Niitä voidaan siis kuvata ”laillisiksi” – mistä virheellisesti voidaan päätellä, että ne ovat myös ”turvallisia” tai ”hyväksyttyjä”. Useimmissa tapauksissa tieteellistä tietoa näiden väitteiden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi on niukasti. Uusia molekyylejä, jotka toimivat kiellettyjen variantteina, voidaan valmistaa synteettisesti nopeasti ja tuoda Kiinasta tai Intiasta joissakin tapauksissa EU:ssa toimivien organisoitujen ryhmien tai yksityishenkilöiden tilauksesta. Olemassa olevia molekyylejä voidaan myös käyttää laillisten tarkoitusten sijasta muihin tarkoituksiin EU:n sisällä. Useimmiten motivaationa on rahan hankkiminen; toisissa tapauksissa pääasiallinen haaste on lain kiertäminen. Huumausaineita ja niiden väärinkäyttöä koskevan eurooppalaisen tietoverkon (”Reitox”) kansalliset yhteyspisteet toimittavat alustavia varoituksia ja jakavat tietoa hiljattain havaituista uusista psykoaktiivisista aineista.

2.7

Uusia psykoaktiivisia aineita markkinoidaan monilla epäsystemaattisilla, lyhennetyillä ja/tai eksoottisilla kauppanimillä usein sekoitettuina muihin kiellettyihin, uusiin tai määritelmän ulkopuolisiin tuotteisiin, kuten kasvipohjaisiin tuotteisiin, vaikuttaviin lääkeaineisiin, elintarvikkeiden lisäaineisiin, tupakkaan, kofeiiniin ja reagoimattomiin täyteaineisiin. Sisältö saattaa vaihdella eikä sitä valvota; turvallisuusvaroituksia ei ole tai ne on lisätty vain myynnin sallimiseksi (”ei ihmisravinnoksi”). Merkinnät saattavat olla tahallisesti harhaanjohtavia (”kylpysuola” tai ”suitsuke” tuotteissa, joita todennäköisesti hengitetään, poltetaan tai pistetään ihonalaisesti).

2.8

Tuotteita voi ostaa erikoistuneilta välittäjiltä tai vähittäismyymälöistä (mm. psykedeelisten välineiden kaupoista, smart shop -kaupoista ja tupakkatuotekaupoista) ja internetistä (jossa luottokortilla maksaminen, tuote- ja toimitusarviot ja pikainen kotiinkuljetus ovat kaikki mahdollisia). Nimettömät verkkosivut muodostavat erityisen ongelman. Annoshinnat ovat usein alhaisia laittomiin huumausaineisiin verrattuna. Sosiaalinen media voimistaa uusia suuntauksia ja helpottaa kokemusten jakamista. Käyttö (laillisina piristeinä, klubeissa, juhlissa tai viihdekäytössä synteettisinä huumausaineina) vaihtelee suuresti eri puolilla EU:ta ja näyttää lisääntyvän hitaasti. Käyttö on keskimääräistä yleisempää Irlannissa, Puolassa, Latviassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sairaalahoitoon suoraan käytön takia joutuneiden lukumäärä on edelleen melko pieni (tosin luotettavien tietojen puuttuessa tämä ei välttämättä ilmennä tosiasiallisia haittavaikutuksia).

2.9

Johdonmukaisesti edellä todetun kanssa uusien psykoaktiivisten aineiden käyttäjät ovat (etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa myös tietoa kerätään runsaasti) tähän mennessä olleet tavanomaisiin, laittomista huumausaineista riippuvaisiin käyttäjiin verrattuna yleensä nuoria, verrattain varakkaita, ilman rikollista taustaa ja todennäköisemmin valmiita hakeutumaan tarvittaessa hoitoon. He ovat edelleen mukana perhe- ja työelämässä, joten kuntoutumisaste on yleensä hyvä. Onnettomuuksia tai kuolintapauksia pidetään tavallisesti odottamattomina henkilökohtaisina tragedioina, ja ne saavat suhteellisen paljon huomiota tiedotusvälineissä ja samasta syystä myös poliittisesti.

2.10

Edellä esitetyn valossa ei ole yllättävää, että yleisön asennoituminen ja poliittinen suhtautuminen uusia psykoaktiivisia aineita koskevaan valvontaan vaihtelevat suuresti EU:n jäsenvaltioissa ja eri puolilla maailmaa. Uruguay laillisti äskettäin kannabiksen, ja Uusi-Seelanti sallii uudet psykoaktiiviset aineet, joissa riski on ”hyväksyttävän” vähäinen ja joiden laatua valvotaan. Irlanti on vähentänyt rajusti vähittäismyymälöiden määrää, ja Alankomaat ja Kanada harkitsevat samaa. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on ollut tapana mieluummin kieltää tuotteita joko yksittäin tai ryhminä, mutta nyt se pohtii vaihtoehtoisia strategioita. Belgia taas suunnittelee eräiden tuoteryhmien kieltämistä. Laittomien huumausaineiden internetkauppaa, jota käydään nimettömien sivustojen kautta, on pyritty rajoittamaan, mutta laillinen myynti todennäköisesti kukoistaa.

3.1

Neuvosto teki vuonna 2005 päätöksen (4), jossa vahvistettiin puitteet tietojenvaihdolle, riskienarvioinnille ja uusien psykoaktiivisten aineiden valvonnalle. Puitteiden on todettu reagoivan tilanteisiin jälkikäteen, sillä tietoa on kerätty niukasti, riskien luokittelu on epäonnistunut eikä rajoittaville toimenpiteille ole juuri ollut vaihtoehtoja. Neuvosto pyysi vuonna 2011 komissiota tarkistamaan päätöstä.

3.2

Ehdotuksessa esitetään tarvittaviksi katsotut toimenpiteet, joista yksi on ehdotus direktiiviksi laittoman huumausainekaupan alalla sovellettavien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen (5) muuttamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on laajentaa ”huumausaineen” määritelmää siten, että uudet psykoaktiiviset aineet, jotka aiheuttavat vakavia terveydellisiä, sosiaalisia ja turvallisuusriskejä ja joille määrätään EU:ssa pysyvä markkinarajoitus, luetaan samaan ryhmään asiaa käsittelevissä YK:n yleissopimuksissa ja pöytäkirjassa ennestään lueteltujen aineiden kanssa.

3.3

Erityisesti uusia psykoaktiivisia aineita koskevan asetusehdotuksen liitteenä on vaikutustenarviointi, jossa korostetaan saatavilla olevissa tiedoissa, aineiden käytössä, terveyskustannuksissa ja yleisön ja viranomaisten suhtautumisessa ilmeneviä eroja eri puolilla EU:ta Tietojen puuttuessa on esitetty arvio. Toimintavaihtoehtoja arvioidaan tavoitteiden saavuttamisen tehokkuuden, taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten sekä suhteellisuusperiaatteen ja sidosryhmien suhtautumisen perusteella.

3.4

Ehdotus perustuu EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan, eli sillä varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja korkea terveyden, turvallisuuden ja kuluttajansuojan taso. Tarkoituksena on lyhentää reaktioaikaa EU:n tasolla, tarjota mahdollisuuksia kohdennettuun ja tarkoituksenmukaiseen toimintaan, puuttua kahtalaisten käyttötarkoitusten ongelmiin ja parantaa laillisten toimijoiden oikeusvarmuutta sekä yhdistää uusien psykoaktiivisten aineiden markkinat laajempiin sisämarkkinoihin.

3.5

Ehdotuksessa vahvistetaan aikataulu, jonka mukaisesti kerätään tietoa komission, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA), Europolin ja muiden asiaan läheisesti liittyvien EU:n virastojen (lääke-, kemikaali- ja elintarvikevirastot) yhteistä kertomusta varten. Tiedonkeruu perustuu jäsenvaltioiden varhaisessa vaiheessa antamiin ilmoituksiin hiljattain havaituista uusista psykoaktiivisista aineista.

3.6

Seurantakeskus voi tehdä kertomuksen pohjalta virallisen riskinarvioinnin komission toiminnan perustaksi. Vähäisen, kohtalaisen ja vakavan terveydellisen, sosiaalisen ja turvallisuusriskin erottamiseksi ehdotetaan kriteerejä. Jos riskit ovat vähäisiä, lisätoimenpiteisiin ei ryhdytä. Jos riskit ovat kohtalaisia tai vakavia, komissio voi määrätä tietylle uudelle psykoaktiivisella aineelle väliaikaisen tai pysyvän myyntikiellon ja erityistapauksissa tuotanto-, jakelu-, tuonti- tai vientikiellon.

3.7

Ehdotuksessa säädetään riskitasojen uudelleenarvioinnista uusien tietojen valossa sekä asetuksen täytäntöönpanoa, soveltamista ja tehokkuutta koskevasta säännöllisestä raportoinnista ja arvioinnista. Tutkimusta ja analysointia jatketaan. Jäsenvaltiot ovat velvollisia ottamaan käyttöön hallinnollisia seuraamuksia, jotka ovat tarpeen markkinarajoitusten täytäntöön panemiseksi ja niiden tehokkuuden, oikeasuhtaisuuden ja varoittavuuden varmistamiseksi. Ehdotuksella ei komission mukaan ole suoraa vaikutusta EU:n talousarvioon.

3.8

Asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä, ja se on jäsenvaltioita sitova. Alkuperäinen neuvoston päätös (6) kumotaan ja korvataan.

4.1

ETSK suhtautui myönteisesti vuonna 2011 annettuun komission tiedonantoon ”Kohti tiukempia huumausaineiden vastaisia eurooppalaisia toimia” ja vuonna 2012 annettuun ehdotukseen asetukseksi huumausaineiden lähtöaineista. ETSK odotti ehdotuksia ”uusista psykoaktiivisista aineista” ja esitti laajoja suuntaviivoja tehokkaalle toiminnalle EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.

4.2

Huumausaineiden lähtöaineita käsiteltäessä nostettiin erityisesti esille se, missä laajuudessa asianomaiset osapuolet (komissio ja rajallinen joukko laillisia valmistajia, kauppiaita ja loppukäyttäjiä) noudattivat täysimääräisesti vuonna 1988 tehdyn YK:n yleissopimuksen (7) 12 artiklan vaatimuksia yhteistyöstä haluttuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Kyseisessä tapauksessa, jossa oli kyse heroiinin valmistukseen tarvittavan etikkahappoanhydridin pienten määrien kulkeutumisesta vääriin tarkoituksiin, nämä pystyttiin määrittelemään melko tarkasti.

4.3

Näin ei ole vielä uusien psykoaktiivisten aineiden kohdalla, sillä tosiasiallinen käyttö ja yleisön ja poliittisten päättäjien reagointitavat vaihtelevat suuresti jäsenvaltioissa ja maailmanlaajuisesti. Tärkeitä tietoja ei usein kerätä tai koosteta. Yksittäiset tragediat saavat tiedotusvälineiden huomion. Poliittiset ratkaisut eivät aina perustu tieteelliseen, ammattilaisten antamaan neuvontaan tai saattavat jopa olla ristiriidassa sen kanssa. Muita yhdistelmätekijöitä, joihin kuuluu huomattavasti yleisempi ja haitallisempi alkoholin- ja tupakankulutus, pidetään liian arkaluontoisina yhdistettäviksi yhtenäiseen sääntelykehykseen. Sukupolvien välillä on ilmeinen kuilu, joka liittyy internetmarkkinointiin, sosiaalisen median rooliin käsitysten muokkaajana, riskinottoon ja sekä vanhojen että uusien psykoaktiivisten aineiden viihdekäyttöön.

4.4

Tässä tilanteessa, joka on kiistatta erittäin hankala uusien psykoaktiivisten aineiden kohtelun näkökulmasta, seuraavat kaksi aiemmista ETSK:n lausunnoista poimitut kommentit vaikuttavat osuvilta: ”valtion ei pidä aiheuttaa suurempia vahinkoja tai riskejä kuin se, miltä se haluaa suojella” (8) ja – kuten monissa muissakin lainsäätäjien käsittelemissä aiheissa – ”politiikan on perustuttava tietoon ja todisteisiin – ei toisin päin” (9). Tämä lienee helpommin sanottu kuin tehty.

4.5

Tarkasteltavana olevien ehdotusten ongelmana tuskin on se, että ne aiheuttaisivat haittaa, vaan se, että niistä ei ole tarpeeksi hyötyä – ja että niiden olemassaolo voi viivästyttää laajempia koko yhteiskunnan läpäiseviä, monialaisia ja tutkimustietoon perustuvia lähestymistapoja, joita tarvitaan yhteisymmärrykseen pääsemiseksi tiettyjen väestönosien tämänhetkisestä tilanteesta, puhumattakaan pitkän aikavälin tavoitteista. Jos lähestymistavoista ei pystytä päättämään etukäteen eikä tarvittavaa poliittista ja taloudellista tukea saada, tämä olisi todettava EU:n tason sääntelyehdotuksessa.

4.6

ETSK panee merkille, että ehdotuksella on muitakin tavoitteita, kuten puuttuminen kahtalaisten käyttötarkoitusten ongelmiin ja laillisten aineiden kulkeutumiseen vääriin tarkoituksiin EU:ssa sekä ”laillisten toimijoiden” oikeusvarmuuden parantaminen. Näitä ei kuitenkaan ole eritelty määrällisesti vaikutustenarvioinnissa, ja ne saavat vain vähän huomiota ehdotuksessa. Muita mahdollisuuksia muun lainsäädännön jättämien aukkojen paikkaamiseen ei ole edes harkittu. Tästä syystä on vaikea tietää, onko valittu oikeusperusta (SEUTin 114 artikla) asianmukainen. Tämän asian ja muiden kohtien selventämisessä voitaisiin käyttää apuna tilastotietoja tähän mennessä luetteloiduista 300 aineesta.

4.7

ETSK on vahvasti sitä mieltä ja on toistuvasti todennut, että tarjonnan sääntely on vain osa ratkaisua – eikä todennäköisesti yksinään johda hyödyllisiin tai mitattavissa oleviin tuloksiin. Enemmän huomiota on kiinnitettävä kysynnän ymmärtämiseen, ja on ehdotettava parempia tapoja varmistaa, että kysyntään voidaan vastata mahdollisimman pienin riskein. Riskejä ei tietenkään voida kokonaan täysin poistaa, mutta niitä voidaan pienentää merkittävästi. Tässä auttaisi parempi ja asianmukaisesti jaettu tieto.

4.8

ETSK toteaa myös, että rikosoikeudellisia seuraamuksia tulisi soveltaa vain niihin henkilöihin, jotka ovat tavoitelleet kaupallista hyötyä kielletyksi tai ihmisen terveydelle todennäköisesti vakavaa haittaa aiheuttaviksi tiedettyjen aineiden myynnistä. Tämä koskee erityisesti uusia psykoaktiivisia aineita, joiden riskit vaikuttavat vähäisemmiltä kuin ”vanhoilla” tai määritelmien ulkopuolisilla psykoaktiivisilla aineilla ja joiden käyttäjien vankeusrangaistuksella, joka johtaisi väistämättä ”vanhoille” psykoaktiivisille aineille altistumiseen, olisi pahin mahdollinen lopputulos yksilön ja yhteisön kannalta. Tämä on syytä todeta selvästi ehdotuksessa, jotta toimenpiteet ovat uskottavia asianomaisten EU:n väestönosien ja erityisesti niiden kohteena suoraan olevien nuorten keskuudessa.

5.1

Ehdotus sisältää määritelmät joistakin muttei kaikista keskeisistä käsitteistä. Siinä ei kuitenkaan selitetä, miten niitä tulisi soveltaa kyseisiin rakenteeltaan epätavanomaisiin, nopeasti kasvaviin, osin laillisiin ja osin rikollisiin, osin avoimiin ja osin säänneltyihin markkinoihin, joilla on kaupan pääosin EU:n ulkopuolella valmistettuja tuotteita. ”Talouden toimijaa” ei ole määritelty. Toimija voi oletettavasti olla joko laillinen (uusia psykoaktiivisia aineita suoraan, kaupassa tai internetin kautta tarjoava myyjä) tai laiton (kiellettyjen huumausaineiden välittäjä). Mitä ”markkinoille saattaminen” merkitsee internetmyynnissä, jonka lähteet ovat maailmanlaajuiset? Miksi ”sekoituksen” tulee rajoittua kahteen tai useampaan uuteen psykoaktiiviseen aineeseen, kun mahdollinen voi olla esimerkiksi yhden uuden psykoaktiivisen aineen ja erilaisten tupakka-, kofeiini-, kasvi- ja täyteainemäärien sekoitus? Olisiko parempi keskittyä ”käyttäjiin” eli ”uusia psykoaktiivisia aineita muutoin kuin lääkärin valvonnassa kuluttaviin henkilöihin” mieluummin kuin laajempaan ”kuluttajien” ryhmään (”henkilöt, jotka toimivat sellaisessa tarkoituksessa, joka ei liity hänen elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa”), jonka valtaosaan toiminta ei vaikuta? Jos ehdotuksen halutaan olevan mieluummin ennakoiva kuin reaktiivinen, eikö siinä tulisi käsitellä myös sellaisia uusia psykoaktiivisia aineita, joiden ”voidaan kohtuudella olettaa ilmaantuvan markkinoille tieteellisen näkemyksen ja arvion perusteella”? Ratkaiseva kysymys on myös se, miksi todistustaakka on siirretty toimittajilta, joiden tehtävänä tulisi olla tuotteidensa aiheuttaman ”riskin vähäisyyden” osoittaminen, seurantakeskukselle ja komissiolle, joiden voidaan katsoa antavan näin lupia.

5.2

Myös uusien psykoaktiivisten aineiden määritelmää tulisi täsmentää – esimerkiksi niin, että puhuttaisiin ”tämän EU:n ehdotuksen nojalla luetteloiduista” aineista eikä ”uusista”, sillä ”uusilla aineilla” viitataan vain nykyisissä YK:n yleissopimuksissa tarkoitettuihin aineisiin. Koska aineiden psykoaktiivisia ominaisuuksia ei (eikä voida eikä tulisikaan) testata rutiininomaisesti REACH-lainsäädännön tai muun ainekohtaisen lainsäädännön nojalla, on olemassa vain vähän tietoa siitä, kuinka moni molekyyli saattaa aikanaan aiheuttaa (tai voidaan markkinoida aiheuttavan) näitä vaikutuksia suuremmassa tai pienemmässä määrin. Koska käsitettä ”psykoaktiivinen aine” käytetään vain vaikutusten aiheutuessa ihmiselle, eläinkokeiden mahdollisuudet ovat tietenkin rajalliset.

5.3

ETSK toteaa hieman huolestuneena, että ehdotuksessa keskitytään pikemmin yksittäisiin aineisiin kuin sekoituksiin, joita markkinoidaan laajasti. Virastojen noudatettavaksi on määritelty aikataulu, mutta komissiolle ei ole asetettu aikataulua yhteisen kertomuksen tai riskinarvioinnin laatimiselle. Prosessi alkaa, jos ”useat” jäsenvaltiot havaitsevat saman uuden psykoaktiivisen aineen – miksei yksi jäsenvaltio riitä, jos havainnot ovat laajoja? Kuinka monta on ”useat”? On epäselvää, miten komissio aikoo tehdä päätöksiä, jos (ja todennäköisesti kun) virastoilla ei ole antaa lisätietoja – ja erityisesti jos jäsenvaltiot eivät anna poliittisen tason panosta. Muuhun EU:n tai jäsenvaltioiden lainsäädäntöön – esim. merkinnöistä, tavaramyynnistä tai yleisestä kuluttajansuojasta annettuun lainsäädäntöön taikka muuhun kemian, lääketieteen, elintarvikealan tai terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöön – ei sisälly toimintavaatimusta. Psykedeelisten välineiden kaupat – jos niiden sallitaan edelleen toimia – tulisi velvoittaa noudattamaan voimassa olevaa kuluttajansuojalainsäädäntöä täysimittaisesti.

5.4

ETSK on huolissaan erityisesti siitä, ettei työhön ole osoitettu lisävaroja. Jos työ pystytään tekemään nykyisillä määrärahoilla, miksei menettelyjä ole tähän mennessä noudatettu? Voidaanko merkittäviin tuloksiin päästä ilman lisärahoitusta? Onko asetus (suunnattu jäsenvaltioille) välttämätön EU:n virastojen välisten vuorovaikutustapojen määrittämiseksi, vai voidaanko näitä sisäisiä prosesseja mukauttaa oikea-aikaisemmin vastavuoroisella suostumuksella kokemusten valossa?

5.5

ETSK panee merkille, että ehdotuksen pohjana olevassa vaikutustenarvioinnissa on niukasti kaikkien jäsenvaltioiden välisen vertailun mahdollistavaa tietoa uusien psykoaktiivisten aineiden käytöstä, vaikutuksista ja terveyskustannuksista. Jos vaikutusten voitaisiin osoittaa olevan yleisiä ja merkittäviä, EU:n virastojen toiminta olisi kustannustehokas ratkaisu. ETSK on huolissaan siitä, että ehdotuksessa ei aseteta vähimmäisvaatimuksia raportoinnille, joka puolestaan edellyttänee Reitox-verkoston kautta tarpeellista tietoa antavien, valtaosin vapaaehtoisten kansallisten yhteyspisteiden aseman parempaa tunnustamista ja niiden tukemista.

5.6

ETSK yhtyy käsitykseen, jonka mukaan uudet psykoaktiiviset aineet tulisi luokitella sisäisesti aiemmin sovittujen kriteerien mukaisesti vähäisen, kohtalaisen tai vakavan riskin aineiksi saatavilla olevan näytön perusteella. Tätä ei kuitenkaan tulisi tulkita siten, että myönnetään lupa lailliselle tai turvalliselle myynnille, ja tämä tulisi tehdä selväksi kaikissa julkisesti saatavilla olevissa luetteloissa. Saatavilla olevan tiedon vähyyden ja määrälliseen riskienarviointiin liittyvien vaikeuksien vuoksi olisi odotettava lisänäyttöön perustuvaa uudelleenluokitusta.

5.7

ETSK kannattaa myös uusien psykoaktiivisten aineiden aiheuttamien riskien arviointia käsitteleviä seurantakeskuksen nykyisiä ohjeita, joiden mukaan muut ”vanhat” tai määritelmien ulkopuoliset mutta laajasti käytössä olevat ja paremmin tunnetut psykoaktiiviset aineet tulisi sisällyttää vertailukohdiksi samalle asteikolle. Näitä ovat esimerkiksi heroiini, kokaiini, kannabis, ekstaasi, alkoholi ja tupakka. Jos näin ei voida tehdä, vaikka näyttöä on saatavilla helposti, myöskään uusia psykoaktiivisia aineita ei voida luokitella, sillä niitä koskevaa näyttöä on niukasti saatavilla, se on epätäydellistä ja usein ristiriitaista. Hiljattain markkinoille tulleilla uusilla psykoaktiivisilla aineilla saattaa olla vain vähän yhteiskunnallisia, rikosoikeudellisia tai ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, mutta ne voivat silti olla näin käytettyinä vakavasti vaarallisia ihmisen terveydelle.

5.8

ETSK katsoo, että tällainen kokonaisvaltaisempi lähestymistapa huumausaineriippuvuuteen johtaisi myös paremmin rahoitettuihin ennaltaehkäiseviin ratkaisuihin ja hoitoihin kansallisella tasolla. Eri ikäryhmien (10–18, 18–25 ja 25+) käytäntöjen ja asenteiden ymmärtäminen on olennaisen tärkeää. Sosiaalisen median, verkkomarkkinoinnin ja neuvontapalvelujen rooli suuntausten kehittymisessä tai varoitusten jakamisessa on jo nyt tärkeä ja vaikuttaa jatkossa yhä hallitsevammin henkilökohtaiseen päätöksentekoon näissä asioissa. Tätä ilmiötä seuraavia hankkeita on tuettava ja niille on annettava täysimittainen rahoitus. Asianmukaisen terveydensuojelun tulisi olla oikeudellisia näkökohtia ja sisämarkkinoita tärkeämpi asia.

5.9

ETSK myöntää, että sääntely lienee ajallaan tarpeen, mutta lainsäädännön tarpeesta ja muodosta ei ole vielä lainkaan selvyyttä. Jäsenvaltiot havaitsevat erilaisia ongelmia ja suosivat erilaisia ratkaisuja, ja on sallittava, että ne ryhtyvät toimiin erilaisilla aikatauluilla. Rajoittamisen ja sallimisen välillä on jyrkkiä eroja eri puolilla maailmaa. Kahden taloudellisesti ja kulttuurisesti tosiaan muistuttavan eteläisen pallonpuoliskon naapurimaan, Australian ja Uuden-Seelannin, tilanteen seuraamisesta on varmasti hyötyä. Läheinen yhteistyö Yhdysvaltain ja muiden internetin kautta aineita toimittavien maiden kanssa on olennaisen tärkeää. Kiinan ja Intian kanssa käytäviin kauppaneuvotteluihin tulisi sisällyttää toimenpiteitä, joilla rajoitetaan vanhojen, määritelmien ulkopuolisten ja uusien psykoaktiivisten aineiden valmistusta ja myyntiä.

5.10

Kyse on ennen kaikkea aidosti maailmanlaajuisesta ongelmasta, ja kaikissa tulevissa vaikutustenarvioinneissa ja sääntelyehdotuksissa olisi otettava huomioon nämä ulottuvuudet ja harkittava useampia vaihtoehtoja, vaikka ne vaikuttaisivat ensi näkemältä vaikeasti EU:ssa toteutettavilta. Seurantakeskuksella on tässä keskeinen rooli. Jos lisärahoitusta tarvitaan, se olisi annettava. Asiaa käsitteleviä tutkimusohjelmia olisi koordinoitava nykyistä tiiviimmin ja niiden tuloksia jaettava laajemmin. Jos lainsäädäntöä jollakin tasolla tarvitaan, se toivottavasti perustuu nykyistä vankempaan näyttöön siitä, miten edellä mainitut kysymykset voidaan ratkaista.