(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (2) tavoitteena on lopettaa asteittain saaliiden poisheittäminen kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön saaliiden purkamista koskeva velvoite saalisrajoitusten alaisille lajeille.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 silakan ja kilohailin kalastuksessa sekä teollisiin tarkoituksiin harjoitettavassa kalastuksessa.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti muissa Itämeren kalastuksissa kuin saman asetuksen 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa kalastuksissa purkamisvelvoitetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 kalastusta määrittäviin lajeihin ja 1 päivästä tammikuuta 2017 kaikkiin muihin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin. Turskaa pidetään tiettyjä Itämeren kalastuksia määrittävänä lajina. Punakampelaa saadaan lähinnä tiettyjen turskankalastusten sivusaaliina. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan sen vuoksi turskaan 1 päivästä tammikuuta 2015 ja punakampelaan 1 päivästä tammikuuta 2017.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos kalastukselle ei ole hyväksytty monivuotista suunnitelmaa, komissio voi hyväksyä poisheittämissuunnitelman, jossa täsmennetään väliaikaisena toimenpiteenä purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat.

(5)

Komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1396/2014 (3) vahvistettiin Itämeren lohta, silakkaa, kilohailia ja turskaa koskeva poisheittämissuunnitelma. Poisheittämissuunnitelmaan sisältyy muun muassa poikkeus purkamisvelvoitteesta turskalla ja lohella, koska kyseisten lajien osalta on näyttöä korkeasta eloonjäämisasteesta ja tällainen näyttö on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa poikkeuksen soveltamiselle säädetty edellytys. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1396/2014 voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017.

(6)

Asetuksessa (EU) 2016/1139 säädetään Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta. Monivuotiseen suunnitelmaan sisältyy myös punakampelakantaan sovellettavia säännöksiä. Asetuksen (EU) 2016/1139 7 artiklan 1 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä purkamisvelvoitteeseen liittyviä säännöksiä suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia kuultuaan.

(7)

Latvialla, Liettualla, Puolalla, Ruotsilla, Saksalla, Suomella, Tanskalla ja Virolla on Itämerellä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2017 yhteisen suosituksen (4), kuultuaan ensin Itämeren neuvoa-antavaa toimikuntaa ja saatuaan asianomaisilta tieteellisiltä elimiltä tieteelliset lausunnot.

(8)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla pyydettyyn turskaan ja punakampelaan sovellettavaa poikkeusta purkamisvelvoitteesta sekä turskan vähimmäisviitekokoa, joista säädetään asetuksessa (EU) N:o 1396/2014, sovelletaan edelleen 31 päivän joulukuuta 2017 jälkeen.

(9)

Yhteinen suositus perustuu Itämeren kalastusfoorumin (BALTFISH) toimittamaan ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioimaan tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta.

(10)

STECF totesi, että punakampelan osalta olisi hyvä saada yksityiskohtaisempia tietoja, jotta pystyttäisiin arvioimaan poisheitettyjen kalojen eloonjäämisastetta koskevan arvion edustavuutta ja laatua. STECF kuitenkin päätteli, että koska tällaisten pyydysten toimintaperiaatteena on kalojen joutuminen seisovan pyydyksen sisään toisin kuin esimerkiksi pussiverkkojen tai koukkujen yhteydessä, voidaan kohtuudella olettaa, että kuolevuus on näiden pyydysten osalta alhainen.

(11)

Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaiset, ja näin ollen ne olisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan nojalla sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 10 kohdan ja asetuksen (EU) 2016/1139 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti voidaan vahvistaa säilyttämisen vähimmäisviitekoot nuorten meren eliöiden suojelun varmistamiseksi. Delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1396/2014 turskalle käyttöön otetun 35 senttimetrin vähimmäiskoon soveltamista olisi jatkettava, kun otetaan huomioon STECF:n päätelmä, jonka mukaan saattaa olla vankat biologiset perusteet sille, että säilyttämisen vähimmäisviitekooksi vahvistetaan 35 senttimetriä.

(13)

Asetuksessa (EU) 2016/1139 ei aseteta aikarajaa purkamisvelvoitetta koskevien, eloonjäämisasteeseen perustuvien poikkeusten soveltamiselle. On kuitenkin aiheellista varmistaa, että kyseisen poikkeuksen vaikutuksia arvioidaan säännöllisesti parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen pohjalta. Jos uutta näyttöä ilmenee, poikkeusta olisi tarkasteltava uudelleen sen valossa.

(14)

Asetuksen (EU) 2016/1139 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti valta antaa purkamisvelvoitetta koskevia delegoituja säädöksiä siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 20 päivästä heinäkuuta 2016. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella purkamisvelvoitetta koskevien, eloonjäämisasteeseen perustuvien poikkeusten vaikutuksia tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuotena.

(15)

Koska delegoidun asetuksen (EU) N:o 1396/2014 voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2018,

’Itämerellä’ ICES-alueita IIIb, IIIc ja IIId, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 218/2009 (5) liitteessä III määritellään.