This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62016CN0488
Case C-488/16 P: Appeal brought on 13 September 2016 by Bundesverband Souvenir — Geschenke — Ehrenpreise e.V. against the judgment of the General Court (Third Chamber) of 5 July 2016 in Case T-167/15, Bundesverband Souvenir — Geschenke — Ehrenpreise e.V. v European Union Intellectual Property Office
Asia C-488/16 P: Valitus, jonka Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise e.V. on tehnyt 13.9.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-167/15, Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise v. EUIPO, 5.7.2016 antamasta tuomiosta
Asia C-488/16 P: Valitus, jonka Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise e.V. on tehnyt 13.9.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-167/15, Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise v. EUIPO, 5.7.2016 antamasta tuomiosta
EUVL C 6, 9.1.2017, p. 24–25
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
9.1.2017 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 6/24 |
Valitus, jonka Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise e.V. on tehnyt 13.9.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-167/15, Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise v. EUIPO, 5.7.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-488/16 P)
(2017/C 006/32)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise e.V. (edustaja: B. Bittner, Rechtsanwalt)
Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja Freistaat Bayern
Vaatimukset
— |
unionin yleisen tuomioistuimen 5.7.2016 antama tuomio T-167/15 on kumottava |
— |
EU-tavaramerkki nro 010 144 392, ”Neuschwanstein” on julistettava mitättömäksi |
— |
EUIPO on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajan mukaan valituksenalaisella tuomiolla rikotaan asetuksen N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa ja 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa seuraavista syistä:
1. |
Unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomiotta sen, että nimitys ”Neuschwanstein” on maantieteellinen alkuperämerkintä. Valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa todetaan jo itsessään ristiriitaisesti, että vaikka Neuschwansteinin linna olisi ”maantieteellisesti paikannettavissa”, sitä ei kuitenkaan voitaisi pitää ”maantieteellisenä paikkana”, koska kyseisen paikan ensisijainen tehtävä on omaisuuden säilyttäminen eikä matkamuistojen valmistaminen ja myynti tai palvelujen tarjoaminen. Maantieteellisen paikan ensisijaisella tehtävällä ei kuitenkaan ole merkitystä maantieteelliseen alkuperään perustuvan ehdottoman hylkäysperusteen kannalta. Valittajan mukaan Neuschwansteinin linna on maantieteellisesti selvästi ja ehdottomasti paikannettavissa, ja vastoin unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, poikkeaa tavanomaisesta museosta, jolle ratkaisevaa on siellä esillä olevat esineet, jotka – toisin kuin Neuschwansteinin linna – voidaan siirtää muualle. Merkityksellinen yleisö ei tarkastele nimeä analyyttisesti siten, että sillä tarkoitettaisiin ”joutsenen uutta kiveä”, kuten valituksenalaisessa tuomiossa on tehty, vaan yhdistää kyseisen fantasianimen ainoastaan maailmankuuluun linnaan. Valituksenalainen tuomio ei täten vastaa myöskään unionin tuomioistuimen tuomiosta Windsurfing Chiemsee (2) ilmeneviä edellytyksiä, koska merkityksellinen yleisö yhdistää tavarat, joissa on merkintä ”Neuschwanstein”, ja maailmankuulun turistikohteen Neuschwansteinin linnan toisiinsa. Kyseinen paikka voi täten epäilyksettä vaikuttaa kuluttajien mieltymyksiin niiden positiivisten mielikuvien ansiosta, joita se herättää. Näin ollen, koska kyse on maantieteellisestä merkinnästä, sitä ei voida suojata. Yleinen intressi edellyttää, että tavaramerkillä ei ole monopoliasemaa tunnettuihin turistikohteisiin ainakaan sellaisia tyypillisiä matkamuistoja varten, joita myydään ja ostetaan muistoksi kyseisestä paikasta. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt minkäänlaista arviointia rekisteröintihakemuksen kohteena olevista tavaroista ja palveluista selvittääkseen, voidaanko niitä käyttää matkamuistoina. Valittajien mukaan näin olisi kuitenkin pitänyt tehdä erityisesti, koska kyseessä olevaa tavaramerkkiä on haettu yleisin sanamuodoin, jotka kattavat myös matkamuistojen kaltaiset tavarat. Sillä seikalla, että käsiteltävässä asiassa tavaramerkin rekisteröintiä on hakenut Freistaat Bayern, ei ole merkitystä näiden periaatteiden kannalta, kuten unionin yleinen tuomioistuin on korostanut tuomiossaan MEM vastaan SMHV (MONACO) (3), koska valtion jättämää rekisteröintihakemusta koskevat samat periaatteet kuin minkä tahansa muun toimijan jättämää hakemusta. |
2. |
Unionin yleinen tuomioistuin on – vastoin aiemmasta oikeuskäytännöstä ilmeneviä vaatimuksia – katsonut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun erottamiskyvyn puuttumista koskevasta hylkäysperusteesta, että merkityksellinen yleisö tunnistaa, että kaikki tavaramerkillä varustetut tuotteet oli valmistettu, myyty tai toimitettu Freistaat Bayernin valvonnassa (ks. näin valituksenalaisen tuomion 43 kohta). Tuotteiden, joita perinteisesti tarjotaan myytäviksi turistinähtävyyksien läheisyydessä ja joihin on merkitty kyseisen nähtävyyden nimi, ostajat eivät valittajien mukaan ymmärrä kyseisen nimen viittaavan nähtävyyden omistajaan, eivätkä ne odota, että se on valmistanut kyseiset tuotteet ja myy niitä. Merkinnän ”Neuschwanstein” ainoa tarkoitus on muistuttaa vierailusta turistinähtävyydellä ja siitä, mistä tavara on hankittu. Sen valmistajalla ei ole merkitystä kohdeyleisölle. |
3. |
Tavaramerkin ”Neuschwanstein” hakijan on katsottava toimineen asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla vilpillisessä mielessä, koska kohdeyleisö ja tavaramerkkihakemuksen jättäjä tiesivät – mikä seikka on näytetty toteen – jo ennen kyseisen EU-tavaramerkkihakemuksen jättämistä, että Neuschwansteinin linnan välittömässä läheisyydessä tarjotaan myytäväksi monenlaisia tavaroita, joissa mainitaan kyseisen turistinähtävyyden nimi. |
(1) Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).
(2) Tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230).
(3) Tuomio 15.1.2015, MEM v. SMHV (MONACO) (T-197/13, EU:T:2015:16).