17.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 344/32

(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet hyväksytään ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(4)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 (2) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjen syvänmeren lajien kalastusmahdollisuuksista päätetään kahden vuoden välein.

(5)

Suurimmat sallitut saaliit (TACit) olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös ne kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien, erityisesti asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien, kuulemisissa.

(6)

Kalastusmahdollisuuksien olisi oltava kansainvälisten sopimusten ja periaatteiden mukaisia; niitä ovat muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1995 sopimus hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta (3) sekä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 laatimissa, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevissa kansainvälisissä suuntaviivoissa vahvistetut yksityiskohtaiset hoitoperiaatteet, joissa todetaan erityisesti, että lainsäätäjän olisi oltava erityisen varovainen silloin, kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. Riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei saisi käyttää syynä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden lykkäämiselle tai toteuttamatta jättämiselle.

(7)

Viimeisimmät Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalastuskomitealta (STECF) saadut tieteelliset lausunnot osoittavat, että useimpien syvänmeren lajien kantojen kalastus ei ole edelleenkään kestävällä pohjalla ja että näiden kantojen kalastusmahdollisuuksia olisi kantojen kestävyyden turvaamiseksi vähennettävä edelleen, kunnes kantojen todetaan kehittyvän myönteiseen suuntaan.

(8)

ICESin lausunnon pohjalta luoteisten vesien pilkkupagellikannan TAC on syytä muuttaa pelkästään sivusaaliita koskevaksi TACiksi.

(9)

Huomattavia pilkkupagellin saaliita pyydetään Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean (CECAF) ja Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) alueilta, jotka rajoittuvat ICES-suuralueeseen IX. Koska kyseisiä lähialueita koskevat ICESin tiedot ovat puutteellisia, TACin soveltamisala olisi rajoitettava ICES-suuralueeseen IX. Tulevien hoitopäätösten valmistelua varten olisi kuitenkin annettava säännöksiä näitä lähialueita koskevien tietojen ilmoittamisesta.

(10)

ICES suosittaa, ettei keltaroussin saaliita sallittaisi ennen vuotta 2020. Aikaisemmin keltaroussille on vahvistettu TACit (vuodesta 2010 lähtien kyseiset TACit on asetettu nollaksi). On syytä kieltää kyseisen lajin pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen ja purkaminen, koska kanta on ehtynyt eikä ole elpymässä. ICES huomauttaa, ettei Koillis-Atlantilla ole ollut unionin kohdennettua keltaroussin kalastusta vuodesta 2010 lähtien.

(11)

ICESin antamien tietojen mukaan aluksilla tehdyt rajalliset havainnot osoittavat, että jäälestikalan osuus on ollut alle prosentin lestikalan ilmoitetuista saaliista. Näiden seikkojen perusteella ICES suosittaa, että jäälestikalan kohdennettua kalastusta ei saisi harjoittaa ja että sivusaaliit olisi luettava lestikalan TACiin, jotta mahdollisuudet lajien virheelliseen ilmoittamiseen voitaisiin minimoida. ICES totesi, että alueilla, joilla jäälestikalan kalastusta nykyisin harjoitetaan, esiintyy merkittäviä, yli kymmenkertaisesti suurempia eroja virallisissa saaliiden purkamistiedoissa ilmoitettujen lestikalan ja jäälestikalan suhteellisten osuuksien välillä sekä tarkkailtujen saaliiden ja tieteellisten tutkimustietojen välillä. Tämän lajin osalta on saatavilla hyvin vähän tietoa, ja ICES katsoo osan ilmoitetuista purkamistiedoista koskevan virheellisesti ilmoitettuja lajeja. Näin ollen aiemmin ilmoitettuja jäälestikalan saaliita ei ole mahdollista vahvistaa tarkasti. Sen vuoksi kaikki jäälestikalan sivusaaliit olisi tieteellisten lausuntojen mukaisesti rajoitettava yhteen prosenttiin kustakin jäsenvaltion lestikalakiintiöstä ja luettava tähän kiintiöön.

(12)

ICES suosittaa, että syvänmerenhaiden kohdennetussa kalastuksessa saadut saaliit olisi asetettava nollaksi. ICES toteaa kuitenkin myös, että tällä hetkellä sovellettavat rajoittavat saalisrajoitukset johtavat virheellisiin ilmoituksiin väistämättä sivusaaliiksi saatujen syvänmerenhaiden osalta. Erityisesti mustahuotrakalan kohdennetussa pienimuotoisessa syvänmeren pitkäsiimakalastuksessa saadaan väistämättä sivusaaliiksi syvänmerenhaita, jotka heitetään nykyisellään pois kuolleina. Näiden tietojen perusteella ja tieteellisten tietojen keräämiseksi syvänmerenhaista vuosiksi 2017 ja 2018 olisi kokeiluluonteisesti vahvistettava rajoitettu sallittu sivusaalis sallimalla väistämättömien syvänmerenhain sivusaaliiden rajoitettu alukselta purkaminen mustahuotrakalan kohdennetussa pienimuotoisessa pitkäsiimakalastuksessa. Pitkäsiimat ovat hyväksyttyjä valikoivia pyydyksiä, kun niitä käytetään tällaisessa kalastuksessa. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi kehitettävä mustahuotrakalan kalastukselle alueellisia hoitotoimenpiteitä ja vahvistettava syvänmerenhaille erityisiä tiedonkeruutoimenpiteitä kantojen tiiviin seurannan varmistamiseksi. Unionin sallitun sivusaaliin vahvistaminen syvänmerenhaille unionin ja kansainvälisillä vesillä ICES-suuralueilla V, VI, VII, VIII ja IX, unionin ja kansainvälisillä vesillä ICES-suuralueella X sekä unionin vesillä CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2 ei rajoita suhteellisen vakauden periaatteen soveltamista syvänmerenhaiden osalta näillä alueilla.

(13)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (4) mukaisesti olisi määriteltävä ne kalakannat, joihin sovelletaan erilaisia kyseisessä säädöksessä tarkoitettuja toimenpiteitä. Varo-TACeja olisi sovellettava sellaisiin kalakantoihin, joiden osalta ei ole käytettävissä tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa arviota kalastusmahdollisuuksista erityisesti sen vuoden osalta, jona TACit on vahvistettava; muutoin olisi sovellettava analyyttisiä TACeja. Syvänmeren kalakantoja koskevien ICESin ja STECFin lausuntojen perusteella sellaisiin kalakantoihin, joiden kalastusmahdollisuuksista ei ole käytettävissä tieteellistä arviointia, olisi tässä asetuksessa sovellettava varo-TACeja.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti Portugali toimitti 15 päivänä syyskuuta 2016 komissiolle osoitetun pyynnön sardellia koskevan vuoden 2016 TACin korottamiseksi 15 000 tonniin ICES-suuralueilla IX ja X sekä unionin vesillä CECAF-alueella 34.1.1. ICES vahvisti 21 päivänä lokakuuta 2016 antamassaan lausunnossa kyseisen sardellikannan poikkeuksellisen hyvän tilan ja sen, että vuotta 2016 koskevia 15 000 tonnin saaliita voidaan pitää kestävinä. Neuvoston asetusta (EU) 2016/72 (5) olisi sen vuoksi muutettava.

(15)

Asetuksessa (EU) 2016/72 säädettyjä sardellin kalastusmahdollisuuksia ICES-suuralueilla IX ja X sekä unionin vesillä CECAF-alueella 34.1.1. sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Tässä asetuksessa säädettyjä muutossäännöksiä olisi myös sovellettava mainitusta päivästä alkaen. Tällainen taannehtiva soveltaminen ei rajoita oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden soveltamista, koska kyseisiä kalastusmahdollisuuksia on lisätty verrattuna asetuksessa (EU) 2016/72 vahvistettuihin mahdollisuuksiin.

(16)

Kalastustoiminnan keskeytyksen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

a)

’unionin kalastusaluksella’ jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta;

b)

’unionin vesillä’ jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä;

c)

’suurimmalla sallitulla saaliilla’ (TAC) määrää, joka voidaan pyytää ja purkaa kustakin kalakannasta vuosittain;

d)

’kiintiöllä’ unionille tai jäsenvaltiolle myönnettyä osuutta TACista;

e)

’kansainvälisillä vesialueilla’ vesiä, jotka eivät kuulu minkään valtion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan.

a)

’ICES-alueilla’ (Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 218/2009 (6) liitteessä III mainittuja maantieteellisiä alueita;

b)

’CECAF-alueilla’ (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2009 (7) liitteessä II mainittuja maantieteellisiä alueita.

a)

asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b)

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (8) 37 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset;

c)

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 (9) 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtävät uudelleen jakamiset;

d)

asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan nojalla sallittavat saaliiden lisäpurkamiset;

e)

asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätettävät määrät;

f)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset.