9.4.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 123/25

—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston valituslautakunnan asiassa 43/2017 28.11.2017 tekemän päätöksen ja 6.9.2017 tehdyn vahvistavan päätöksen SRB/CM01/ARES(2017)4898090 ja

—

velvoittamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että päätöksellä SRB/ES/2017/01, joka koskee yleisön oikeutta tutustua yhteisen kriisinratkaisuneuvoston asiakirjoihin (tiedonsaantipäätös), rikotaan asetuksen N:o 806/2014 90 artiklaa ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklaa, koska kyseisessä päätöksessä yhtäältä säännellään yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin ultra vires ja toisaalta luodaan kyseiseen oikeuteen kohdistuvia sellaisia poikkeuksia, joista ei säädetä asetuksessa N:o 1049/2001. Koska lautakunnan päätöksen oikeudellinen perusta on SEUT 277 artiklan mukaan pätemätön, lautakunnan päätös on kumottava.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että lautakunnan päätöksellä rikotaan SEUT 296 artiklaa sillä perusteella, että siinä tyydytään hyvin väljästi ja yleispiirteisesti toteamaan, että vuoden 2016 suunnitelman, kriisinratkaisupäätöksen ja arviointikertomuksen koko tekstin ilmaiseminen olisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 ja 2 kohdan vastaista.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että lautakunnan päätöksellä rikotaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklaa, perusoikeuskirjan 42 artiklaa ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sillä perusteella, että i) luottolaitosten kriisinratkaisupolitiikka ei ole pätevä poikkeus tutustumisoikeuden rajoittamiseksi, ii) asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetut edellytykset eivät täyty ja iii) kyseessä olevien etujen arviointi merkitsee sitä, että oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin on annettava.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että lautakunnan päätöksellä rikotaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklaa ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohtaa sillä perusteella, että täysimääräisen tutustumisoikeuden antaminen kriisinratkaisupäätökseen, arviointikertomukseen ja vuoden 2016 suunnitelmaan i) ei vaikuta kielteisesti luonnollisten henkilöiden ja oikeudellisten henkilöiden kaupallisiin etuihin ja ii) joka tapauksessa kyseisten etujen punninnasta seuraa, että oikeus tutustua asiakirjoihin on annettava.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että lautakunnan päätöksellä rikotaan SEUT 15 artiklaa ja asetuksen N:o 806/2014 88 artiklaa silla perusteella, että siinä evätään oikeus tutustua tietoihin, jotka eivät kuulu ammattisalaisuuden piiriin, koska i) ei ole olemassa asetuksen N:o 806/2014 88 artiklaan ja SEUT 339 artiklaan perustuvaa luottamuksellisuusolettamaa ja ii) vaikka tällainen luottamuksellisuusolettama olisi olemassa, sitä ei voitaisi soveltaa, koska asiakirjoja pyydetään käytettäviksi oikeudenkäynnissä.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että lautakunnan päätökseen on liittynyt harkintavallan väärinkäyttöä, koska siinä kieltäydytään antamasta kantajalle oikeutta tutustua vuoden 2016 suunnitelmaan kokonaisuudessaan sillä perusteella, että ”se kuuluu kokonaisuudessaan [tiedonsaantipäätöksen] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan (kolmannen luetelmakohdan), 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan mukaisten poikkeusten piiriin”, vaikka tosiasiassa on olemassa järkeviä perusteita katsoa, että epäämisen perusteena on kätkeä virheitä, aukkoja ja puutteellisuuksia mainitussa suunnitelmassa.