7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/10

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 vahvistetaan eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden osalta ihmisten ja eläinten terveyttä koskevat säännöt, joilla pyritään ehkäisemään ja minimoimaan näistä tuotteista ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit. Siinä määritetään myös eräiden johdettujen tuotteiden valmistusketjun päätepiste, jonka jälkeen näihin tuotteisiin ei enää sovelleta kyseisen asetuksen vaatimuksia.

(2)

Komission asetuksessa (EU) N:o 142/2011 (2) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden käytön tai hävittämisen vaihtoehtoisten menetelmien soveltamista ja orgaanisten lannoitteiden ja tiettyjen muiden eläimistä saatavien sivutuotteiden markkinoille saattamista koskevia vaatimuksia.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat sallia kyseisen asetuksen 10 artiklan f alakohdassa tarkoitetun luokkaan 3 kuuluvan aineksen keräämisen, kuljetuksen ja hävittämisen asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä VI olevassa IV luvussa vahvistetuilla muilla tavoilla. Asetuksen (EU) N:o 142/2011 36 artiklan 3 kohdan mukaisesti tämä mahdollisuus on voimassa ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2014 ulottuvan siirtymävaiheen ajan. Eräät jäsenvaltiot sallivat entisten elintarvikkeiden pienten määrien, enintään 20 kilogrammaa viikossa, keräämisen, kuljetuksen ja hävittämisen asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä VI olevassa IV luvussa vahvistetuilla muilla tavoilla.

(4)

Koska kielteisistä seurauksista eläinten terveydelle ei ole ilmoitettu ja ottaen huomioon, että joissakin tapauksissa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 artiklan mukainen hävittäminen olisi suhteettoman työlästä paikalla suoritettavaan hävittämiseen verrattuna, vaikuttaa perustellulta vahvistaa siirtymäkauden poikkeus pysyväksi vaihtoehdoksi sillä edellytyksellä, että tällainen hävittäminen ei aiheuta terveysriskejä, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Asetuksen (EU) N:o 142/2011 15 artiklaan, jossa säädetään erityissäännöistä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan a, b, c, e ja f alakohdan soveltamista varten, olisi sen vuoksi lisättävä viittaus toimenpiteisiin, jotka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä VI olevassa IV luvussa, jota olisi myös muutettava vastaavasti. Kun siirtymäkauden poikkeuksesta tulee pysyvä vaihtoehto, jäsenvaltioiden ja sidosryhmäjärjestöjen kuulemisen perusteella on poistettava se mahdollisuus, että jäsenvaltiot voivat päättää lisätä määrää enintään 50 kilogrammaan viikossa. Lisäksi olisi poistettava asetuksen (EU) N:o 142/2011 36 artiklan 3 kohta.

(5)

Koska tuotantoeläinten riski joutua kosketuksiin tiettyjen toimijoiden ja käyttäjien, etenkin silloin, kun ne toimivat elintarvike- ja rehuketjun ulkopuolella, käyttämien orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden kanssa on vähäinen, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vapauttaa kyseiset toimijat ja käyttäjät asetuksen (EY) N:o 1069/2009 23 artiklan mukaisesta rekisteröintivelvollisuudesta. Kyseiset toimijat ja käyttäjät olisi lisättävä niiden toimijoiden luetteloon, jotka on vapautettu velvollisuudesta ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EU) N:o 142/2011 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 20 artiklan 4 kohtaa olisi muutettava.

(6)

Kasvualustoihin, mukaan lukien ruukutusmulta, joissa on pieni pitoisuus eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita ja jotka on pakattu loppukuluttajan käytettäviksi, ei liity riskiä, että niitä käytettäisiin tuotantoeläinten rehussa. Luokkaan 2 tai luokkaan 3 kuuluvien johdettujen tuotteiden pitoisuuden rajaaminen alle 5 prosenttiin kasvualustoissa, mukaan lukien ruukutusmulta, vähentää riskiä, että niitä käytettäisiin tuotantoeläinten rehussa, koska tällaiset tuotteet eivät kelpaa tuotantoeläimille maa-aineksen ja muiden ainesten suuren pitoisuuden takia. Kasvualustojen tuotannossa saa käyttää käsiteltyä lantaa. Käsitelty lanta ei kuitenkaan saa olla kasvualustojen ainoa komponentti. Sitä olisi oltava enintään 50 prosenttia kasvualustojen volyymista. Käsiteltyä lantaa ei saa käyttää kasvualustojen tuotannossa silloin, kun alkuperäpaikkaan on sovellettu kieltoja tuotantoeläimiin vaikuttavan vakavan tartuntataudin epäillyn tai vahvistetun taudinpurkauksen vuoksi. Siksi tällaiset tuotteet voidaan vapauttaa eläinlääkinnällisistä tarkastuksista muuta markkinoille saattamista kuin tuontia varten. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 22 artiklan 2 kohtaa olisi muutettava.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä I olevassa 35 kohdassa olevaa ”välituotteen” määritelmää ja 39 kohdassa olevaa ”kaupallisen näytteen” määritelmää olisi selvennettävä perusteettomien kaupan esteiden välttämiseksi. ”Välituotteen” määritelmä sisältää myös kyseisten välituotteiden käyttötarkoituksen. On perusteltua laajentaa nykyistä määritelmää mahdollisilla muilla käyttötarkoituksilla kosmetiikkateollisuudessa. Direktiivin 76/768/ETY (3) vaatimusten mukaiset johdetut tuotteet voidaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittaa valmistusketjun päätepisteeksi. Lisäksi on tarpeen selventää, että lemmikkieläinten ruokaa saa tuoda EU:hun kaupallisena näytteenä ruokintakokeita tai laitteiden tai koneiden testausta varten. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä I olevassa 35 kohdassa olevaa ”välituotteen” määritelmää ja 39 kohdassa olevaa ”kaupallisen näytteen” määritelmää olisi muutettava.

(8)

Vaikka hevoseläimiä pidetään tuotantoeläiminä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tietyillä yksittäisillä hevoseläimillä on erityisen läheinen suhde pitäjäänsä. Sen vuoksi on perusteltua säätää mahdollisuudesta tuhkata kuolleet hevoseläimet toimivaltaisen viranomaisen tähän tarkoitukseen hyväksymissä polttolaitoksissa sillä edellytyksellä, että hevoseläimet ovat lähtöisin tiloilta, jotka eivät ole ilmoitettaviin tauteihin liittyvien kieltomääräysten alaisia. Direktiivissä 2009/156/EY (4) säädetään muun muassa hevoseläinten siirtoja sääntelevistä eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista, mukaan lukien hevoseläinten tunnistamista koskevat vaatimukset. Ainoastaan kyseisen direktiivin mukaiset yksittäiset kuolleet hevoseläimet saa tuhkata pienen kapasiteetin polttolaitoksissa. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä III olevaa III lukua olisi muutettava.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan g alakohdassa säädetään, että luokkaan 2 kuuluvaa ainesta olevat vesieläimistä saatavat sivutuotteet voidaan säilöä, kompostoida tai muuntaa biokaasuksi. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, julkaisi tieteellisen lausunnon (5) luokkaan 2 kuuluvaa ainesta olevien kaloista saatavien sivutuotteiden uuden käsittelymenetelmän arvioinnista. EFSAn lausunnon mukaan käsittelymenetelmä vähentää luokkaan 2 kuuluvasta kalaperäisestä aineksesta aiheutuvia riskejä asianmukaisesti, ja siitä johdettuja tuotteita voidaan näin ollen käyttää orgaanisten lannoitteiden tuotannossa, kompostoida, muuntaa biokaasuksi tai käyttää turkiseläinten tai muiden eläinten, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, rehun valmistuksessa. EFSAn lausunnossa päätellään, että riski ei kasva, jos menetelmää käytetään myös luokkaan 3 kuuluvaa ainesta olevien vesieläinperäisten sivutuotteiden käsittelyyn. Luokkaan 3 kuuluvaa vesieläinperäistä ainesta voidaan näin ollen käyttää asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 artiklassa lueteltuihin tarkoituksiin.

(10)

EFSAn riskinarvioinnin myönteisen lopputuloksen perusteella kala-aineksen happosäilöntä olisi lisättävä asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä IV olevassa IV luvussa olevaan vaihtoehtoisten käsittelymenetelmien luetteloon. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitettä IV olisi muutettava.

(11)

Eläinperäistä mädätettä ja kompostia saa käytännössä sekoittaa muiden kuin eläinperäisten ainesten kanssa. Toimijoiden olisi tiedettävä, mitä sääntöjä tällaisten mädätteen ja kompostin hävittämiseen sovelletaan. Lisäksi on tarpeen selventää, milloin ruokajätteestä johdetut komposti ja mädäte voidaan hävittää hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä V olevaa III lukua olisi muutettava.

(12)

Kroatia ilmoitti luettelon luonnonvaraisista haaskalintulajeista, joihin olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 1069/2009 18 artiklassa säädettyä erityisiä ruokintatarkoituksia koskevaa poikkeusta. Asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä VI olevaa luonnonvaraisten haaskalintulajien luetteloa olisi sen vuoksi muutettava.

(13)

EFSA arvioi (6) tiloilla kuolleiden sikojen kompostoimalla eristämisestä ja sen jälkeen tapahtuvasta poltosta aiheutuvaa riskiä ja totesi, että asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä V olevan III luvun 2 jaksossa vahvistetuissa vaihtoehtoisissa parametreissä tarkoitettu kompostoimalla eristäminen ei ole riittävä käsittely luokkaan 2 kuuluvan aineksen turvalliseksi hävittämiseksi, minkä vuoksi sitä ei voida kuvata vaihtoehtoisena käsittelymenetelmänä kyseisen asetuksen liitteessä IV olevassa IV luvussa. EFSAn edellä mainitun arvion perusteella ”tiloilla kuolleiden sikojen aerobista kypsytystä ja varastointia ja niiden jälkeen tapahtuvaa polttoa tai rinnakkaispolttoa” olisi pidettävä erityisenä eristysmenetelmänä eläimistä saatavien sivutuotteiden varastoimiseksi ennen niiden myöhempää hävittämistä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti. Tämän menetelmän erottamiseksi hyväksytyistä kompostointimenetelmistä ja asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä V vahvistetun kompostointilaitoksilta edellytetyn hyväksymismenettelyn välttämiseksi kyseinen menetelmä on aiheellista sisällyttää kyseisen asetuksen liitteen IX uuteen lukuun samoin kuin menetelmä ”hydrolyysi ja sen jälkeen tapahtuva hävittäminen”, johon tällä hetkellä viitataan liitteessä IV olevan IV luvun II jakson H kohdassa ja joka perustuu samoihin periaatteisiin. Lisäksi liitteessä XVI olevan II luvun 11 jaksossa olevaa viittausta liitteeseen IV olisi mukautettava vastaavasti. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteitä IV, IX ja XVI olisi muutettava.

(14)

Luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta saataviin renderöityihin rasvoihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 3 jakson mukaisia erityisiä vaatimuksia. Ei kuitenkaan ole olemassa eläinten terveyteen liittyviä syitä kieltää käsittelemästä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdassa tarkoitettua luokkaan 3 kuuluvaa vesieläinperäistä ainesta ja j alakohdassa tarkoitettuja vesieläimistä saatavia sivutuotteita luokkaan 3 kuuluvien maaeläimistä saatavien sivutuotteiden kanssa renderöidyiksi sekarasvoiksi. Renderöidyn rasvan tuotantoon olisi siksi oltava mahdollista käyttää asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdassa tarkoitettua luokkaan 3 kuuluvaa vesieläinperäistä ainesta ja j alakohdassa tarkoitettuja vesieläimistä saatavia sivutuotteita. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 3 jakson A kohdan 1 kohtaa olisi muutettava.

(15)

Linkoihin tai separaattoreihin jääneen aineen, jota voidaan myöhemmin käyttää orgaanisena lannoitteena tai orgaanisten lannoitteiden tuotannossa ja saattaa markkinoille, lämpökäsittelyä koskevat vaatimukset vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 4 jakson III osassa. On aiheellista ottaa käyttöön poikkeus, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen voi sallia jäsenvaltioissa käytettäväksi tarkoitetun linkoihin tai separaattoreihin jääneen aineen lämpökäsittelyä koskevia vaihtoehtoisia parametreja, jos toimijat voivat osoittaa, että vaihtoehtoisten parametrien mukaisesti suoritettu lämpökäsittely takaa vähintään vastaavan riskien vähenemisen kuin markkinoille saattamiseen sovellettavien jo vahvistettujen parametrien mukaisesti suoritettu käsittely. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 4 jakson III osaa olisi muutettava.

(16)

Välituotteita voidaan käyttää muun muassa laboratorioreagenssien valmistukseen tai in vitro -diagnostiikkaan eläinlääkinnällisiä tarkoituksia varten. Sen jälkeen, kun direktiivin 97/78/EY (7) 4 artiklan mukaiset tarkastukset rajatarkastusasemalla on tehty, tuote on kuljetettava suoraan rekisteröityyn laitokseen tai määräpaikkana olevaan laitokseen. Asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitettä XII olisi muutettava välituotteitten tuontiin sovellettavien vaatimusten selkeyttämiseksi.

(17)

Tuotantoeläiminä pidettävien eläinten rehun tuotantoon tarkoitettujen verituotteiden, mukaan lukien sikaeläinten sumutuskuivattu veri ja veriplasma, on oltava tuotettu komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 2 jakson mukaisesti. Kyseisen jakson B kohtaan viitaten verituotteille on tehtävä jokin kyseisen asetuksen liitteessä IV olevan III luvun mukaisista käsittelymenetelmistä 1–5 tai käsittelymenetelmä 7 taikka jokin muu menetelmä, jolla varmistetaan, että verituotteet täyttävät komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevassa I luvussa vahvistetut johdettuja tuotteita koskevat mikrobiologiset vaatimukset. Lisäksi asetuksessa (EU) N:o 142/2011 säädetään, erityisesti liitteessä XIV olevan I luvun 1 jaksossa olevassa taulukossa 1 olevan 2 rivin 6 sarakkeessa, että muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen verituotteiden, joita voitaisiin käyttää rehuna, mukana on oltava liitteessä XV olevassa 4B luvussa esitetyn terveystodistuksen mallin mukainen terveystodistus, kun ne on tarkoitettu lähetettäviksi unioniin tai kuljetettaviksi unionin kautta.

(18)

Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, Karibialla ja Keski- ja Etelä-Amerikassa on ilmoitettu esiintyvän sian epideemistä ripulia sekä sian epideemisen ripuliviruksen (PEDv) ja sian deltakoronaviruksen (SDCv) sioissa aiheuttamaa tartuntaa. SDC-virusta ei ole koskaan havaittu unionissa. Viruksen leviämisen syyksi esitetään sikaeläinten sumutuskuivatun veren ja veriplasman, jotka ovat porsaiden rehun perinteisiä aineksia, riittämätöntä lämpökäsittelyä taikka lämpökäsittelyn jälkeistä saastumista.

(19)

Komissio on antanut omasta aloitteestaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 483/2014 (8) väliaikaisena turvaamistoimena, joka koskee sikaeläinten rehun tuotantoon tarkoitettujen sikaeläimistä saatavien sumutuskuivatun veren ja veriplasman turvallisuutta. Koska eläinten terveyteen kohdistuva riski on edelleen olemassa, on tarpeen tarkistaa sikaeläinten rehun tuotantoon tarkoitettujen sikaeläimistä saatavien sumutuskuivatun veren ja veriplasman tuontia koskevat vaatimukset ja soveltaa väliaikaistoimia pysyvänä vaatimuksena.

(20)

Tieteellisten havaintojen mukaan sikaeläinten koronavirukset inaktivoituvat sian ulosteissa, jos ne lämmitetään 71 °C:een ja pidetään kyseisessä lämpötilassa 10 minuutin ajan tai jos ne jätetään 20 °C:n huonelämpötilaan seitsemäksi päiväksi. Virus kuoli kuivarehussa, jolle oli kokeellisesti aiheutettu tartunta ja joka oli varastoitu 24 °C:ssa vähintään kahden viikon ajan. Unionissa ja kolmansissa maissa veren ja veriplasman sumutuskuivatuksessa yleisesti sovellettava lämpötila on 80 °C kaikkialla aineessa.

(21)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella näyttää olevan syytä vaatia, että sikaeläimistä saatavat sumutuskuivattu veri ja veriplasma, jotka on tuotu kolmansista maista ja jotka on tarkoitettu sikaeläinten rehuksi, on oltava käsitelty korkeassa lämpötilassa, minkä jälkeen niiden on oltava ollut varastoituina tietyn ajan huonelämpötilassa, jotta voidaan ehkäistä käsittelyn jälkeinen saastumisriski.

(22)

Muuhun käyttöön kuin rehuaineeksi, orgaanisiksi lannoitteiksi tai maanparannusaineiksi tarkoitettujen luiden ja luutuotteiden (lukuun ottamatta luujauhoa), sarvien ja sarvituotteiden (lukuun ottamatta sarvijauhoa), kavioiden, sorkkien ja niistä valmistettujen tuotteiden (lukuun ottamatta sorkka- ja kaviojauhoa) tuonti olisi myös sallittava, kun nämä ainekset kuljetetaan lentokoneella, sillä edellytyksellä, että ne täyttävät asetuksen (EY) N:o 1069/2009 41 artiklassa säädetyt vaatimukset. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitettä XIV olisi muutettava.

(23)

”Välituotteen” määritelmän muuttamisen ja verituotteiden tuontia koskevien lisävaatimusten seurauksena olisi muutettava välituotteita kolmansista maista tuotaessa käytettävän ilmoituksen mallia ja rehuaineeksi tarkoitettujen verituotteiden tuontia koskevan terveystodistuksen mallia. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä XV olevaa 4B lukua ja 20 lukua olisi muutettava.

(24)

Kaupan häiriöiden välttämiseksi olisi säädettävä siirtymäkaudesta, jonka aikana jäsenvaltioiden olisi sallittava niiden välituotteiden tuonti, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 säännöksiä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tällä asetuksella, ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

(25)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1)

Lisätään 15 artiklaan kohta seuraavasti:

”Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi sallia kyseisen asetuksen 10 artiklan f alakohdassa tarkoitetun luokkaan 3 kuuluvan aineksen pienten määrien keräämisen, kuljetuksen ja hävittämisen kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuilla tavoilla sillä edellytyksellä, että liitteessä VI olevassa IV luvussa vahvistettuja hävittämistä muilla tavoin koskevia vaatimuksia noudatetaan.”

2)

Korvataan 19 artiklan c alakohta seuraavasti:

3)

Muutetaan 20 artiklan 4 kohta seuraavasti:

4)

Korvataan 22 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Seuraavien markkinoille saattamiseen ei sovelleta mitään eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia:

5)

Korvataan 23 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Välituotteiden määräpaikkana olevan laitoksen toiminnanharjoittajan tai omistajan tai tämän edustajan on käytettävä ja/tai lähetettävä välituotteet yksinomaan valmistuksessa käytettäviksi liitteessä I olevassa 35 kohdassa olevan välituotteen määritelmän mukaisesti.”

6)

Poistetaan 36 artiklan 3 kohta.

7)

Muutetaan liitteet I, III, IV, V, VI, IX, X, XI, XII, XIV, XV ja XVI tämän asetuksen liitteen mukaisesti.