21.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/35

(1)

Asetuksella (EY) N:o 994/98 komissiolle annetaan valtuudet säätää asetuksella kynnyksestä, jonka alittavien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia perusteita ja joihin ei näin ollen sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

(2)

Komissio on soveltanut perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa ja selkeyttänyt perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisen tuen käsitettä lukuisissa päätöksissään. Komissio on myös esittänyt ensin vähämerkityksistä tukea koskevassa tiedonannossaan (3) ja myöhemmin EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 (4), joka korvattiin 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15 päivänä joulukuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1998/2006 (5), vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaa enimmäismäärää koskevan politiikkansa, jossa määritetään, milloin 87 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta. Koska maatalousalalla sovelletaan erityisiä sääntöjä ja koska on vaarana, että tällä alalla pienetkin tukimäärät voivat täyttää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteet, asetusta (EY) N:o 69/2001 ei sovelleta maatalousalaan. Asetusta (EY) N:o 1998/2006 ei puolestaan sovelleta maataloustuotteiden tuotannon alaan.

(3)

Koska vuosien saatossa hankittu kokemus on kuitenkin osoittanut, että maatalousalalla myönnettävät erittäin vähäiset tukimäärät eivät tiettyjen edellytysten vallitessa välttämättä täytä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, komissio on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 (6) vahvistanut säännöt, jotka mahdollistavat vähämerkityksisen tuen myöntämisen mainitulla alalla. Mainittu asetus, jonka nojalla yhdelle ja samalle yritykselle myönnettyjen vähämerkityksisten tukien kokonaismäärän ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, jos se ei ylitä 3 000:ta euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden aikana, eikä jäsenvaltiolle vahvistettua kokonaismäärää, joka on 0,3 prosenttia maatalousalan vuosituotannosta, kattaa niin maataloustuotteiden perustuotannon, jalostamisen kuin markkinoille saattamisenkin.

(4)

Koska maataloustuotteiden jalostamisen ja markkinoille saattamisen sekä teollisen toiminnan välillä on yhtäläisyyksiä, maataloustuotteiden jalostaminen ja markkinoille saattaminen on sisällytetty asetuksen (EY) N:o 1998/2006 soveltamisalaan, johon teollisen toiminnankin vähämerkityksiset tuet kuuluvat. Mainitut toiminnat on sen vuoksi jätetty asetuksen (EY) N:o 1860/2004 soveltamisalan ulkopuolelle. Asetus (EY) N:o 1860/2004 olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava uudella asetuksella, jota sovelletaan ainoastaan maataloustuotteiden tuotannon alalla.

(5)

Komission kokemusten perusteella tuen enimmäismäärä 3 000 euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden aikana voitaisiin nostaa 7 500 euroon ja 0,3 prosentin enimmäismäärä maatalousalan vuosituotannosta 0,75 prosenttiin ilman, että se vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, että se vääristäisi tai uhkaisi vääristää kilpailua ja että näissä rajoissa myönnetyt tuet kuuluisivat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät. Tämän korotuksen turvin on lisäksi mahdollista keventää hallinnollista rasitetta. Huomioon otetaan verovuodet, joita yritys käyttää kyseisessä jäsenvaltiossa. Kolmen vuoden jaksolla tilannetta on tarkasteltava jatkuvasti siten, että kuluvana verovuonna sekä kahtena edeltävänä verovuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä määritetään aina uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä. Enimmäismääräksi vahvistetun 7 500 euron rajan ylittäviä tukia ei pitäisi voida jakaa pienempiin osiin, jotta kyseisiin osiin voitaisiin soveltaa tätä asetusta.

(6)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vientitukiin eikä tukiin, joilla suositaan kansallisten tuotteiden käyttöä tuontituotteiden kustannuksella. Erityisesti sitä ei pitäisi soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa muissa maissa. Vientitukea ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskustannuksiin eikä sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin, joita tarvitaan uuden tuotteen tuomiseksi markkinoille tai jo olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille.

(7)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että silloin kun yhteisö on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai joilla siitä poikettaisiin (7). Sen vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tukeen, jonka määrä vahvistetaan ostettavien tai markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän mukaan.

(8)

Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle vahvistetun enimmäismäärän moitteettoman soveltamisen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sovellettava samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, olisi muunnettava bruttoavustusekvivalentiksi. Muiden kuin avustuksina myönnettävien läpinäkyvien tukien tai useissa erissä maksettavien tukien avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuna markkinakorkona olisi käytettävä viitekorkoja, jotka komissio vahvistaa säännöllisesti objektiivisten kriteerien mukaisesti ja jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai internetissä. Pohjakorkoon saattaa kuitenkin olla tarpeen lisätä ylimääräisiä peruspisteitä annettujen vakuuksien tai tuensaajaan liittyvän riskin mukaan.

(9)

Saman selvyyden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan läpinäkyvään vähämerkityksiseen tukeen. ’Läpinäkyvällä tuella’ tarkoitetaan tukea, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia. Tällainen tarkka laskelma voidaan tehdä esimerkiksi avustusten, korkotukien ja rajattujen verovapautusten osalta. Korkotukilainoista koostuvaa tukea olisi pidettävä läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella. Pääomapanoksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei julkisten pääomapanosten kokonaismäärä ole pienempi kuin tuensaajakohtainen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (8) tarkoitetuista riskipääomasijoituksista koostuva tuki pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos kyseisessä riskipääomaohjelmassa kunkin tuensaajayrityksen saaman pääomapanoksen määrä on enintään tuensaajakohtaisen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän suuruinen.

(10)

On tarpeen huolehtia sellaisten takausjärjestelyjen oikeusvarmuudesta, jotka todennäköisesti eivät vaikuta kauppaan eivätkä vääristä kilpailua ja joista on saatavilla riittävästi tietoa, jotta niiden mahdolliset vaikutukset voidaan arvioida luotettavasti. Tässä asetuksessa olisi säädettävä takauskohtaisesta enimmäismäärästä, joka perustuu sen yksittäisen lainan taattuun määrään, jolle takaus on annettu. Tämä enimmäismäärä on määritettävä menetelmällä, jolla arvioidaan elinkelpoisille yrityksille annettavien lainojen takausjärjestelyihin sisältyvä valtiontuki. Enimmäismäärää ei saisi soveltaa takausjärjestelyjen ulkopuolella myönnettyyn tapauskohtaiseen yksittäiseen tukeen eikä sellaisten toimien takauksiin, jotka eivät ole lainaa, kuten omaan pääomaan kohdistuvien liiketoimien takauksiin. Takauksia koskevan enimmäismäärän määrittelyn on perustuttava siihen, että kun otetaan huomioon yhteisön takausjärjestelyjen huonointa skenaariota vastaava 13 prosentin katto (maksukyvyttömyyden nettomäärä), voidaan katsoa, että 56 250 euron suuruisen takauksen bruttoavustusekvivalentti on vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä eli 7 500 euroa. Tätä enimmäismäärää on voitava soveltaa ainoastaan takauksiin, jotka kattavat enintään 80 prosenttia perustana olevasta lainasta. Jäsenvaltio voi myös käyttää komission hyväksymää menetelmää sen jälkeen, kun siitä on ilmoitettu valtiontukialaa koskevan komission säädöksen nojalla, arvioidakseen takaukseen sisältyvän bruttoavustusekvivalentin, jos hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takauksen ja perustana olevan toimen tyyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan.

(11)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (9) tarkoitettuihin vaikeuksissa oleviin yrityksiin, sillä niille myönnetyn tuen bruttoavustusekvivalenttia on vaikea määritellä.

(12)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea koskevien periaatteiden mukaisesti vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle myönnetään oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla.

(13)

Jotta vältetään yhteisön eri rahoitusvälineissä sovellettavien tuen enimmäisintensiteettien kiertäminen, samoihin tukikelpoisiin menoihin ei pitäisi voida myöntää vähämerkityksistä tukea valtiontuen lisäksi, jos tällainen tuen kasautuminen johtaisi tuki-intensiteettiin, joka ylittää yhteisön lainsäädännössä kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan vahvistetun tuki-intensiteetin.

(14)

Tällä asetuksella ei suljeta pois mahdollisuutta, että jonkin jäsenvaltion hyväksymää toimenpidettä ei katsota perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaiseksi valtiontueksi jollakin muulla perusteella kuin tämän asetuksen nojalla, esimerkiksi kun on kyse pääomapanoksesta tai takauksesta, jos kyseinen toimenpide on tavanomaisilla markkinatalousedellytyksillä toimivan yksityisen sijoittajan periaatteen mukainen.

(15)

Komission on varmistettava, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että erityisesti vähämerkityksistä tukea koskevan säännön mukaisesti myönnetty tuki on valtiontukisääntöjen vaatimusten mukaista. Perustamissopimuksen 10 artiklassa vahvistetun yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi helpotettava tämän tavoitteen saavuttamista ottamalla käyttöön tarvittava järjestelmä sen varmistamiseksi, että vähämerkityksistä tukea koskevan säännön perusteella myönnetyn tuen kokonaismäärä ei ylitä 7 500 euron enimmäismäärää tuensaajaa kohti eikä kokonaistuen enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion maatalousalan tuotannon arvon perusteella. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi vähämerkityksistä tukea myöntäessään ilmoitettava yrityksille tuen määrä ja vähämerkityksinen luonne viittaamalla tähän asetukseen. Lisäksi jäsenvaltion olisi ennen kyseisen tuen myöntämistä saatava yritykseltä ilmoitus kuluvan verovuoden ja kahden sitä edeltävän verovuoden aikana myönnetystä muusta vähämerkityksisestä tuesta ja tarkistettava huolellisesti, etteivät vähämerkityksiselle tuelle asetetut enimmäismäärät ylity uuden vähämerkityksisen tuen myötä. Vaihtoehtoisesti enimmäismäärien noudattaminen voidaan varmistaa myös keskusrekisterin avulla. Kun kyseessä ovat Euroopan investointirahaston takausjärjestelyt, Euroopan investointirahasto voi laatia luettelon tuensaajista ja edellyttää jäsenvaltioita ilmoittamaan tuensaajille, että on kyse vähämerkityksisestä tuesta.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 1860/2004 voimassaolon oli alun perin tarkoitus päättyä 31 päivänä joulukuuta 2008. Koska tämän asetuksen on määrä tulla voimaan ennen mainittua päivämäärää, olisi syytä selventää sen seurauksia siltä osin kuin on kyse sen soveltamisesta asetuksen (EY) N:o 1860/2004 nojalla maataloustuotteiden tuotannon alalla toimiville yrityksille myönnettyihin tukiin.

(17)

Ottaen huomioon komission saama kokemus ja erityisesti tarve tarkistaa säännöllisesti valtiontukipolitiikkaa tämän asetuksen soveltamisaikaa olisi rajoitettava. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy eikä sitä jatketa, jäsenvaltioilla olisi oltava sen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisiä tukia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi,

a)

tukea, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan;

b)

vientiin liittyvien toimien tukea eli tukea, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin menoihin;

c)

tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella;

d)

vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettyä tukea.

1)

’maataloustuotteiden tuotannon alalla toimivilla yrityksillä’, maataloustuotteiden alkutuotannossa toimivia yrityksiä;

2)

’maataloustuotteilla’ perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (10) soveltamisalaan kuuluvia kalastus- ja vesiviljelytuotteita lukuun ottamatta.

a)

lainoista muodostuvaa tukea pidetään läpinäkyvänä tukena, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella;

b)

pääomapanoksista muodostuvaa tukea voidaan pitää läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, jos julkisten pääomapanosten kokonaismäärä on enintään vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän suuruinen;

c)

riskipääomasijoituksista muodostuvaa tukea voidaan pitää läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena ainoastaan, jos kyseisessä riskipääomaohjelmassa kunkin yrityksen saamien pääomapanosten määrä on enintään vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän suuruinen;

d)

takausjärjestelyjen osana annettuja yksittäisiä tukia yrityksille, jotka eivät ole vaikeuksissa olevia yrityksiä, voidaan pitää läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena, kun perusteena olevan lainan taattu osuus ei ole yli 56 250 euroa yritystä kohti. Jos perusteena olevan lainan taattu osuus muodostaa vain tietyn osuuden enimmäismäärästä, takauksen bruttoavustusekvivalentin katsotaan olevan vastaava osuus 2 kohdassa tarkoitetusta enimmäismäärästä. Takaus voi olla enintään 80 prosenttia perusteena olevasta lainasta.

i)

komissio on hyväksynyt ennen järjestelyjen täytäntöönpanoa tässä asetuksessa tarkoitettujen takausten bruttoavustusekvivalentin laskemiseen käytettävän menetelmän valtiontukialaa koskevan komission säädöksen nojalla;

ii)

hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takauksen ja perustana olevan toimen tyyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan.

a)

Euroopan investointirahasto laatii vuosittain niiden tietojen pohjalta, jotka rahoituksen välittäjien on sille toimitettava, luettelon tuensaajista ja kunkin tuensaajan saamista bruttoavustusekvivalenteista. Euroopan investointirahasto toimittaa tiedot kyseiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle;

b)

kyseinen jäsenvaltio toimittaa nämä tiedot lopullisille tuensaajille kolmen kuukauden kuluessa tietojen saamisesta;

c)

kyseinen jäsenvaltio saa kultakin tuensaajalta ilmoituksen, jonka mukaan tuensaajan saama vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei ylitä vähämerkityksiselle tuelle asetettua enimmäismäärää. Jos enimmäismäärä ylittyy, kyseisen jäsenvaltion on vakuutettava, että ylittymiseen johtava tukitoimenpide ilmoitetaan komissiolle tai että tuki peritään takaisin tuensaajalta.

a)

yksittäisten vähämerkityksisten tukien osalta kymmenen vuotta tuen myöntämisestä;

b)

vähämerkityksisten tukijärjestelmien osalta kymmenen vuotta viimeisen yksittäisen kyseisestä järjestelmästä myönnetyn tuen osalta.