1)

Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 96/71/EY on tulkittava siten, että sitä sovelletaan valtioiden väliseen palvelujen tarjoamiseen maantieliikenteen alalla.

2)

Direktiivin 96/71 3 artiklan 1 kohtaa ja 6 artiklaa, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että niissä edellytetään, että jäsenvaltiosta työhön lähetetyt työntekijät voivat vedota siihen, että kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautunut työnantaja ei ole noudattanut toisen jäsenvaltion vähimmäispalkkaa koskevia säännöksiä, tätä työnantajaa vastaan ensiksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimessa, jos kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen.

3)

Direktiivin 96/71 3 artiklan 7 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että päiväraha, jonka määrä vaihtelee työntekijän lähetettynä olon keston mukaan, on vähimmäispalkkaan kuuluva lähetettynä olosta maksettava lisä, paitsi jos se maksetaan korvauksena lähetettynä olosta aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista, kuten matka-, majoitus- tai ruokailukustannuksista, tai jos se vastaa korotusta, jolla muutetaan yhtäältä työntekijän suorituksen ja toisaalta hänen saamansa vastikkeen välistä suhdetta.

4)

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 10 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että maantiekuljetusyritys myöntää kuljettajille lisän, joka lasketaan niiden säästöjen perusteella, jotka saadaan vähentämällä polttoaineen kulutusta ajomatkalla. Tällainen lisä olisi kuitenkin ristiriidassa kyseisessä säännöksessä vahvistetun kiellon kanssa, jos – sen sijaan, että lisä liittyisi yksinomaan polttoainesäästöihin – sillä palkittaisiin tällaisesta säästöstä ajomatkan ja/tai kuljetettujen tavaroiden määrän perusteella siten, että kuljettajaa kannustettaisiin toimimaan tavalla, joka saattaisi vaarantaa liikenneturvallisuutta, ja/tai rikkomaan asetuksen N:o 561/2006 säännöksiä.