26.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 26/27

1)

Onko Euroopan unionin primaarioikeudessa ja/tai johdetussa oikeudessa, tässä erityisesti direktiivissä 2000/78/EY, (1) tarkoitettua sellaista ikään perustuvaa syrjintää, joka ei ole oikeutettua, koskevaa kattavaa kieltoa tulkittava siten, että se koskee myös osavaltion palveluksessa olevien virkamiesten palkkauksesta annettuja kansallisia säännöksiä?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: seuraako kyseisen unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinnasta, että kansallisessa säännöksessä, jonka mukaan virkamiehen peruspalkka määräytyy virkasuhdetta perustettaessa hänen ikänsä perusteella ja nousee myöhemmin ensisijaisesti virkasuhteen keston perusteella, on kyse ikään perustuvasta välittömästä tai välillisestä syrjinnästä?

3)

Jos myös toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko kyseisen unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta esteenä sille, että tällaisen kansallisen säännöksen oikeutuksena on lainsäätäjän tavoite palkita työkokemus?

4)

Jos myös kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Mahdollistaako unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta — niin kauan kuin syrjimätöntä palkkauslainsäädäntöä ei ole otettu käytäntöön — jonkin muun oikeudellisen seuraamuksen kuin sen, että syrjityille maksetaan takautuvasti palkkaa heidän palkkaluokkansa korkeimman palkkatason mukaan?

Johtuuko syrjintäkiellon rikkomisen oikeudellinen seuraamus tässä yhteydessä unionin primaarioikeudesta ja/tai johdetusta oikeudesta, tässä erityisesti direktiivistä 2000/78/EY, sinänsä, vai perustuuko kyseinen oikeus unionin oikeuteen sisältyvän valtion vastuun mukaisesti ainoastaan siihen, että unionin oikeudessa määritellyt vaatimukset on pantu täytäntöön puutteellisesti?

5)

Onko unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jonka mukaan maksu- tai vahingonkorvausvaade edellyttää, että virkamiehet ovat esittäneet vaateen viipymättä?

6)

Jos ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: seuraako unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinnasta, että siirtymäsäännökset, joiden nojalla vanhat virkamiehet sijoitetaan uudessa järjestelmässä palkkatasolle pelkästään heidän vanhan (syrjivän) palkkauslainsäädännön nojalla siirtymäajankohtana saamansa peruspalkan määrän perusteella ja joissa ylemmille palkkatasoille etenemisessä ei oteta huomioon virkamiehen kokemusaikaa kokonaisuudessaan vaan ainoastaan tälle siirtymäsäännösten voimaantulon jälkeen kertynyt kokemusaika, merkitsevät ikään perustuvan syrjinnän jatkumista — kunnes virkamies saavuttaa korkeimman palkkatason?

7)

Jos myös kuudenteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta esteenä tämän jatkuvan erilaisen kohtelun oikeuttamiselle lainsäätäjän tavoitteella, jonka mukaan siirtymäsäännöksillä ei ole tarkoitus suojata (ainoastaan) siirtymäajankohtana saavutettuja etuja vaan (myös) vanhaan palkkauslainsäädäntöön perustuvaa olettamusta siitä, millaisiksi työuran aikaisten ansioiden odotetaan kussakin palkkaluokassa muodostuvan?

Voidaanko vanhojen virkamiesten jatkuva syrjintä oikeuttaa sillä, että vaihtoehtoisesta sääntelystä (myös vanhojen virkamiesten sijoittamisesta palkkatasoille yksilöllisesti kokemusajan perusteella) aiheutuisi hallinnollisia lisäkustannuksia?

8)

Jos seitsemännen kysymyksen toiseen kohtaan vastataan kieltävästi: Mahdollistaako unionin primaarioikeuden ja/tai johdetun oikeuden tulkinta — niin kauan kuin syrjimätöntä palkkauslainsäädäntöä ei ole otettu käytäntöön myös vanhojen virkamiesten kohdalla — jonkin muun oikeudellisen seuraamuksen kuin sen, että vanhoille virkamiehille maksetaan takautuvasti ja jatkuvasti palkkaa heidän palkkaluokkansa korkeimman palkkatason mukaan?

Johtuuko syrjintäkiellon rikkomisen oikeudellinen seuraus tässä yhteydessä unionin primaarioikeudesta ja/tai johdetusta oikeudesta, tässä erityisesti direktiivistä 2000/78/EY, sinänsä, vai perustuuko kyseinen oikeus unionin oikeuteen sisältyvän valtion vastuun mukaisesti ainoastaan siihen, että unionin oikeudessa määritellyt vaatimukset on pantu täytäntöön puutteellisesti?