52007IP0165

P6_TA(2007)0165

Vuosittainen ihmisoikeusraportti 2006 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikka

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. huhtikuuta 2007 vuosittaisesta ihmisoikeus-raportista 2006 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (2007/2020(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon kahdeksannen EU:n vuosittaisen ihmisoikeusraportin [1],

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 13 ja 19 artiklan sekä EY:n perustamissopimuksen 177 ja 300 artiklan,

- ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaa koskevat kansainväliset ihmisoikeusvälineet [2],

- ottaa huomioon YK:n peruskirjan,

- ottaa huomioon kaikki YK:n ihmisoikeussopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat,

- ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön voimaantulon 1. heinäkuuta 2002 ja ICC:tä koskevat päätöslauselmansa [3],

- ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja vuonna 2005 tehdyn EU:n suunnitelman parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi [4],

- ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen pöytäkirjan nro 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa,

- ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

- ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan [5],

- ottaa huomioon AKT:n (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmä) ja EU:n kumppanuussopimuksen ja sen tarkistuksen [6],

- ottaa huomioon maailman ihmisoikeuksista aikaisemmin antamansa päätöslauselmat,

- ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusneuvostoa koskevien neuvottelujen tuloksista ja YK:n ihmisoikeustoimikunnan 62. istunnosta [7],

- ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa [8],

- ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi keskeyttämiseksi [9],

- ottaa huomioon kaikki ihmisoikeuksia koskevat kiireelliset päätöslauselmansa,

- ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeen 8 mukaisesta neuvoston seitsemännestä ja kahdeksannesta vuosikertomuksesta [10],

- ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 [11],

- ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15. helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007 [12],

- ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Suomen ja komission järjestämän Helsingissä joulukuussa 2006 pidetyn EU:n vuosittaisen ihmisoikeusfoorumin päätelmät,

- ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksien ja ihmisarvon suojelua ja edistämistä koskevan yleissopimuksen, joka hyväksyttiin 13. joulukuuta 2006 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla A/RES/61/106, ja jossa velvoitetaan ottamaan huomioon vammaisten edut ja huolet kolmansiin maihin suuntautuvissa ihmisoikeustoimissa,

- ottaa huomioon kaikkien ihmisten suojelemisesta pakotetulta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, joka hyväksyttiin 20. joulukuuta 2006 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla A/RES/61/177, ja avattiin allekirjoitettavaksi 6. helmikuuta 2007,

- ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi [13],

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0128/2007),

A. ottaa huomioon, että neuvoston ja komission laatima EU:n vuosittainen ihmisoikeusraportti 2006 tarjoaa yleiskatsauksen EU:n toimielinten ihmisoikeuksia koskeviin toimiin EU:ssa ja EU:n ulkopuolella,

B. ottaa huomioon, että tässä päätöslauselmassa tutkitaan, arvioidaan ja erityistapauksissa arvostellaan rakentavasti komission ja neuvoston ihmisoikeustoimia sekä Euroopan parlamentin yleisiä toimia erityisesti kiinnittämällä huomiota kyseisissä toimissa laiminlyötyihin asioihin,

C. katsoo, että olisi tunnustettava, että EU:n sisä- ja ulkopolitiikan välillä on yhteys sen perusteella, että EU:n sisäinen ihmisoikeustilanne vaikuttaa suoraan sen uskottavuuteen ja kykyyn panna täytäntöön tehokasta ulkopolitiikkaa,

D. katsoo, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokraattinen hallintojärjestelmä ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa ja että ihmisoikeuksien edistäminen olisi yhdistettävä demokraattisen hallinnon edistämiseen ja soveltamiseen,

E. katsoo, että on toimittava yleisesti sen hyväksi, että perusihmisoikeuksiin, erityisesti poliittisiin oikeuksiin kiinnitetään enemmän huomiota neuvoteltaessa kahdenvälisistä tai alueellisista kauppasopimuksista, myös tärkeiden kauppakumppaneiden kanssa;

1. on tyytyväinen siihen, että EU toimii entistä aktiivisemmin maailmanpolitiikassa ihmisoikeuksien ja demokratian parantamiseksi maailmanlaajuisesti; katsoo, että EU:n viimeisin laajentuminen 27 jäsenvaltioon, niin että EU:ssa on nyt 494 miljoonaa asukasta, on lisännyt EU:n maailmanlaajuista merkitystä ja antanut siten enemmän painoa sen toimille ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi kansainvälisesti;

2. katsoo, että on tarpeen antaa entistä enemmän etusija sille, että parannetaan EU:n kykyä reagoida kolmansien maiden ihmisoikeusrikkomuksiin erityisesti valtavirtaistamalla ihmisoikeudet osaksi EU:n kolmansia maita koskevaa politiikkaa, EU:n sisäpolitiikan ulkoinen vaikutus mukaan luettuna;

3. korostaa edelleen, että tarvitaan yhdenmukainen politiikka, jota kaikki jäsevaltiot panevat täytäntöön kahdenvälisissä suhteissaan sellaisten kolmansien maiden kanssa, joissa ihmisoikeuksia rikotaan usein tai on olemassa todellinen uhka, että niin tehdään, ja kehottaa jäsenvaltioita hoitamaan kahdenvälisiä yhteyksiään kyseisiin maihin johdonmukaisesti EU:n politiikan kanssa erityisesti tehokkailla toimilla ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi;

4. katsoo, että johdonmukaisessa EU:n ulkopolitiikassa demokratian edistäminen on ehdottomasti asetettava etusijalle, sillä demokraattinen yhteiskunta on ihmisoikeuksien kunnioittamisen perusta;

5. katsoo, että Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisen aikaansaama edistys on ensimmäinen askel toteutettaessa parlamentin kehotusta perustaa sääntöjen ja elinten yhdennetty kehys, jolla varmistetaan perusoikeuskirjaan sitoutuminen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksella luodun järjestelmän noudattaminen; korostaa seikkaa, että viraston toimivaltuudet koskevat myös maita, jotka ovat tehneet vakaus- ja assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa; katsoo, että virastolla olisi oltava toimivalta avustaa EU:ta tämän ulkopolitiikan täytäntöönpanossa silloin, kun se vaatii kolmannen maan ihmisoikeustilanteen arviointia;

Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti 2006 (neuvoston ja komission laatima)

6. korostaa EU:n vuosittaisen ihmisoikeusraportin merkitystä EU:n ihmisoikeuspolitiikan analysoinnissa ja arvioinnissa, erityisesti ihmisoikeuskysymysten näkyvyyden lisäämisessä yleensä;

7. on tyytyväinen neuvoston ja komission ihmisoikeusraportin 2006 julkiseen esittelyyn joulukuun 2006 täysistunnossa, jossa myös annettiin valkovenäläiselle vapaus- ja demokratia-aktivistille Aljaksandr Milinkevitšille Euroopan parlamentin Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolustamisesta; katsoo, että tämän käytännön myötä parlamentin joulukuun täysistunnosta on tullut EU:n ihmisoikeuksia koskevien toimien vuosittainen keskipiste;

8. tunnustaa EU:n ihmisoikeuksia koskevien toimien määrän eri puolella maailmaa, mutta toistaa kehotuksensa lisätä EU:n kolmansia maita koskevien välineiden ja aloitteiden käytön arviointia; on tyytyväinen neuvoston ja komission raportissa mainitsemiin arviointeihin; katsoo, että olisi kehitettävä mekanismi, jonka avulla parlamentin jäsenet voivat saada tiettyjä aihealoja, kuten yksittäisiä maita, maaryhmiä ja maantieteellisiä alueita, mutta ennen kaikkea erityisiä ihmisoikeuksien ongelma-alueita koskevia arvioita, ja katsoo, että tällainen mekanismi auttaisi parlamenttia keskustelemaan näiden arvioiden tuloksista asianmukaisessa yhteydessä;

9. korostaa käynnissä olevien, ihmisoikeuksien ja demokratian valtavirtaistamista edistävien toimien sekä neuvoston, komission, Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikan ja -toimien johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden merkitystä;

10. pitää myönteisenä kehityksenä sitä, että raportissa pyritään tekemään oikeutta Euroopan parlamentin toimille, mutta toistaa vuonna 2006 ihmisoikeuksista antamaansa päätöslauselmaan sisältyvän pyyntönsä siitä, että tulevat puheenjohtajavaltiot raportoivat EU:n vuosittaisessa raportissa tavoista, joilla neuvosto ja komissio ovat ottaneet parlamentin päätöslauselmat huomioon, ja tämä koskee myös ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen loukkauksista annettuja kiireellisiä päätöslauselmia; panee tyytyväisenä merkille jäljempänä 13 kohdassa mainitun kehityksen;

11. toistaa, että neuvoston ja komission pitäisi analysoida tulevissa ihmisoikeusraporteissaan tapoja, joilla ihmisoikeuksia käsitellään muilla EU:n politiikan aloilla, kuten yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kehitysyhteistyö- ja kauppa- ja maahanmuuttopolitiikassa ja muussa EU:n ulkosuhteita koskevassa politiikassa, erityisesti neuvoston työryhmissä ja yhteistyösopimuksilla perustetuissa erityismekanismeissa; katsoo, että niiden olisi huomioitava myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset;

12. kehottaa neuvostoa ja komissiota noudattamaan joidenkin jäsenvaltioiden ja tiettyjen kansainvälisten kansalaisjärjestöjen omaksumaa lähestymistapaa ja laatimaan joka vuosi ihmisoikeusraportin yhteydessä kokonaisvaltaisen luettelon maista, joissa ihmisoikeusloukkaukset ovat erityinen ongelma;

13. ymmärtää, että ihmisoikeuksia koskevien EU:n toimien, kuten kolmansille maille esitettävien vetoomusten, on toisinaan oltava luottamuksellisia; katsoo kuitenkin, että luettelo kyseisistä toimista olisi liitettävä ihmisoikeusraporttiin siten, että jätetään tilaa täysin luottamuksellisille kahdenvälisille diplomaattisille yhteyksille hallituksiin;

14. on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamenttia kuullaan entistä enemmän, ja kehottaa laatimaan sellaisen EU:n vuosittaisen ihmisoikeusraportin, joka edustaa neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin toimia, ja katsoo, että parlamentin on jatkettava oman raporttinsa laatimista ihmisoikeuksista; katsoo, että valmisteluvaiheessa käytävä avoin valiokuntakeskustelu antaisi parlamentille tulevaisuudessa mahdollisuuden kehittää raportin tarkkuutta ja sisältöä;

Ihmisoikeuksiin liittyvä neuvoston ja komission toiminta kansainvälisillä foorumeilla

15. pitää arvossa pääsihteerin/ korkean edustajan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla toimivan henkilökohtaisen ihmisoikeusedustajan virasta eroavan Michael Matthiessenin erinomaiseta työtä vuonna 2006; tukee edelleen äskettäin nimitettyä henkilökohtaista edustajaa Riina Kionkaa hänen pyrkimyksissään EU:n näkyvyyden lisäämiseksi ja EU:n aseman vahvistamiseksi kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla; odottaa, että korkea edustaja, neuvosto ja kaikki jäsenvaltioiden edustajat antavat kaikkina aikoina täyden tukensa hänen työlleen;

16. katsoo, että EU:n valmius ehkäistä kriisejä, reagoida niihin ja hallita niitä on tällä hetkellä riittämätön; suosittelee, että luodaan uusi infrastruktuuri, jonka tarkoituksena on estää ja hallita ennakoivia ja ennaltaehkäiseviä toimia vaativia siviilikonflikteja, perustaa asianmukainen siviilien ennakkovaroitusjärjestelmä, laatia ennaltaehkäisevä valmiussuunnitelma, kouluttaa erityishenkilöstöä kansainvälisiä konfliktien hallintaoperaatioita varten ja edistää entistä voimakkaammin yhteiskuntia, joilla on rakenteelliset valmiudet elää rauhassa; korostaa, että tärkeätä tarkastella huolellisesti ihmisoikeusnäkökohtia jokaisen kriisin yhteydessä, jossa EU on mukana, kun suunnitellaan ennaltaehkäiseviä ja konfliktien hallintaan liittyviä toimia;

17. pyytää komissiota kannustamaan EU:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikki keskeiset YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat; kiinnittää jäsenvaltioiden huomion erityisesti tarpeeseen ratifioida siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevan vuonna 1990 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja äskettäin hyväksytyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemisesta pakotetulta katoamiselta;

18. tunnustaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen ihmisoikeus- ja demokratia-asioihin vuonna 2006 monilla kansainvälisillä foorumeilla, mukaan luettuna YK:n ihmisoikeusneuvosto (UNHRC), YK:n yleiskokous, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ministerineuvosto ja Euroopan neuvosto;

19. on tyytyväinen neuvoston aikeeseen vahvistaa Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välisiä suhteita; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan tätä varten huomioon 11. huhtikuuta 2006 annetussa Junckerin raportissa "Council of Europe-European Union: a sole ambition for the European continent" annetut suositukset;

20. panee merkille, että uusi UNHRC voi kehittyä arvokkaaksi kehykseksi EU:n monenvälisille ihmisoikeustoimille, ja myöntää, että UNHRC on laatinut ensimmäisenä toimintavuotenaan kunnianhimoisen työohjelman, joka sisältää erityismenettelyjärjestelmän arvioinnin ja säilyttämisen, kaikkia valtioita koskevan yleisen jaksottaisen seurannan käynnistämisen ja täytäntöönpanon, työmenetelmiensä määrittelyn sekä ihmisoikeuksien suojelun edistämisen, erityisesti tapauksissa, joissa oikeuksia on rikottu tai niitä uhataan; pahoittelee kuitenkin, että uusi UNHRC on osoittautunut tehottomaksi reagoimaan asianmukaisesti ihmisoikeuskriiseihin eri puolilla maailmaa, koska monet valtiot käyttävät UNHRC:tä poliittisen painostuksen välineenä ihmisoikeuksien edistämisen sijasta; kehottaa EU:n toimielimiä ja EU:n jäsenvaltioita toimimaan aktiivisemmin UNHRC:ssä demokratioiden yhteisön puitteissa demokraattisten normien ja käytäntöjen vahvistamiseksi ja syventämiseksi maailmassa;

21. kehottaa EU:n ulkoministereitä ja puheenjohtajavaltioita käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa uuden UNHRC:n kohtaamien vaikeuksien käsittelemiseksi; vahvistaa, että tarvitaan selkeä poliittinen asialista jäsenvaltioiden toimista UNHRC:ssä; korostaa, että UNHRC:tä ei saa enää käyttää poliittisena foorumina erilaisten maantieteellisten ja ideologisten ryhmittymien maailmanlaajuiselle konfliktille; kehottaa siksi painokkaasti EU:n ulkoministereitä ja puheenjohtajavaltioita rakentamaan yhteisymmärrystä UNHRC:ssä, jotta kansainvälinen yhteisö osallistuu enemmän vakavien ihmisoikeusrikkomusten ja humanitaaristen rikkomusten ratkaisemiseen;

22. toistaa vetoomuksensa Sri Lankan konfliktin osapuolten välisestä laajasta ihmisoikeussopimuksesta ja sen helpottamisesta tehokkaalla, riippumattomalla kansainvälisellä valvontavaltuuskunnalla, jolla on rajoittamaton pääsy sekä hallituksen että Tamil Eelamin vapautuksen tiikereiden valvomille alueille, kuten ilman oikeudenkäyntiä tai summittaisesti suoritettavia teloituksia käsittelevä YK:n erityisraportoija Philip Alston suosittelee; katsoo, että Euroopan unionin olisi Tokion lahjoittajakonferenssin yhteispuheenjohtajana otettava johtoasema yhteisymmärryksen kehittämisessä UNHRC:lle aiheesta toimitetuista ehdotuksista;

23. tunnustaa, että EU:n on käytettävä tehokkaammin vaikutusvaltaansa tärkeiden kysymysten edistämiseksi UNHRC:n asialistalla ja viimeisteltävä edunvalvonta- ja tukitoimensa;

24. muistuttaa neuvostoa edellä mainitusta 16. maaliskuuta 2006 annetusta päätöslauselmasta, jossa suhtaudutaan myönteisesti UNHRC:n perustamiseen ja kehotetaan EU:ta toimimaan edelläkävijänä kyseisessä elimessä; on tässä yhteydessä tyytyväinen sellaisen mekanismin perustamiseen, jolla pyritään pitämään erityiskokouksia, silloin kun on reagoitava kiireellisiin kriiseihin ja ihmisoikeusrikkomuksiin; on kuitenkin huolestunut UNHRC:n erityisistuntojen korkeasta politisoitumisesta jo nyt; kehottaa säilyttämään erityismenettelyjen riippumattomuuden ja suojelemaan sitä; suhtautuu myönteisesti yleismaailmallisen jaksottaisen arviointimekanismin luomiseen ja kehottaa tässä suhteessa perustamaan arviointiprosessin, joka perustuu YK:n riippumattomien mekanismien tekemien suositusten täytäntöönpanoon; kannustaa riippumattoman kansalaisyhteiskunnan osallistumista tarvittaessa, ja tunnustaa, miten arvokasta ihmisoikeusrikkomusten uhrien osallistuminen on interaktiiviseen vuoropuheluun kansainvälisen yhteisön kanssa erityisesti tapauksissa, joissa ihmiset eivät voi ilmaista mielipidettään omassa maassaan; kehottaa UNHCR:n EU:n jäsenvaltioita perustelemaan ratkaisunsa äänestyksissä kaikista päätöslauselmista;

25. korostaa myönteistä asemaa, jossa erityisraportoijat voivat toimia UNHCR:n rakenteessa, ja kehottaa jatkamaan tukea tällaisille erityismenettelyille; tunnustaa kuitenkin, että jos erityisraportoijien halutaan toimivan tehokkaasti, heille on annettava tarpeeksi rahoitusta ja henkilökuntaa; korostaa, että heidän riippumattomuutensa olisi säilytettävä;

26. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita viemään kahdenvälisissä suhteissaan UNHCR:n jäsenten kanssa UNHRC:n asialistaa myönteiseen suuntaan; tunnustaa, että Euroopan parlamentin ja EU:n on jatkettava allianssien muodostamista muiden kuin Geneven sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden, erityisesti vaikutusvaltaisten valtioiden kanssa; katsoo, että parlamentin on edelleen osallistuttava säännöllisesti UNHRC:n kokouksiin;

27. ilmaisee pettymyksensä UNHRC:n Darfuria koskevan päätöslauselman heikkouteen; katsoo, että Darfurin konflikti vaikuttaa yhä enemmän Keski-Afrikan alueen vakauteen ja muodostaa uhan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle; pahoittelee sitä, että viranomaiset estivät UNHRC:n valtuuskunnan pääsyn Sudaniin kieltäytymällä myöntämästä sille viisumeita; katsoo, että väkivallan leviämisen välittömän pysäyttämisen ja Darfurin asukkaiden suojelun on säilyttävä kansainvälisen yhteisönensisijaisena tavoitteena, myöntää myös, että pitkän aikavälin turvallisuus voidaan taata vain alueen riitojen poliittisella ratkaisulla; kehottaa painokkaasti sekä neuvostoa että komissiota toimimaan UNHRC:ssä sen puolesta, että luodaan laaja rauhan strategia, johon kaikki osapuolet osallistuvat; kehottaa painokkaasti Euroopan unionia ja jäsenvaltioita käyttämään tehokkaammin vaikutusvaltaansa UNHRC:n tasolla ja UNHRC:tä hyväksymään asianmukaisia ja tehokkaita toimia Darfurin humanitaariseen katastrofiin reagoimiseksi UNHRC:n erikoismatkaa koskevan selonteon mukaisesti;

28. esittää huolensa EU:n jäsenvaltioiden ilmaisemista vaikeuksista sopimukseen pääsemisessä islamilaisten maiden järjestön kanssa useista UNHRC:n päätöslauselmista; katsoo, että jatkuva ratkaisematon Israelin ja Palestiinan konflikti on edelleen myönteisen yhteistyön suurin este;

29. ilmaisee huolensa siitä, miten EU:n päätös keskeyttää palestiinalaishallinnon kautta annettu apu, johtuen hallinnon epäonnistumisesta täyttää kohtuulliset edellytykset, vaikuttaa tavallisiin palestiinalaisiin; kehottaa laajentamaan väliaikaista kansainvälistä mekanismia, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti muuttuvia olosuhteita ja edistämään olosuhteita, joiden avulla avunantoa palestiinalaishallinnon kautta voitaisiin jatkaa;

30. kehottaa UNHRC:n EU:n jäsenvaltioita tutkimaan, miten ne voisivat käyttää tehokkaammin keskusteluajan;

31. on huolestunut siitä, että vaikka neuvoston ihmisoikeustyöryhmä (COHOM) on lisännyt kokoustensa määrää, EU:n tavoitteiden saavuttamiseen UNHRC:n tasolla vaaditaan entistä enemmän aikaa ja resursseja; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan käytettävissä olevia resursseja Genevessä;

32. kehottaa painokkaasti, että jäsenvaltiot eivät tukisi kansainvälisissä foorumeissa sellaisten ehdokasmaiden nimittämistä vastuullisiin asemiin, joiden on osoitettu syyllistyneen törkeisiin ja järjestelmällisiin ihmisoikeus- ja demokratiarikkomuksiin; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään samoin ajattelevien vaikutusvaltaisten valtioiden kanssa neuvotteluihin, joiden tavoitteena on estää mainitunlaisten maiden äänestäminen vastuullisiin asemiin; tukee kaikille ehdokasmaille esitettyä vaatimusta tehdä yhteistyötä erityismenettelyjen ja muiden UNHRC:n perustamien mekanismien kanssa; kehottaa tässä suhteessa jälleen jäsenvaltioita tukemaan jäsenyyskriteereitä, joissa UNHRC:hen liittyminen yhdistetään jäsenvaltioiden velvollisuuteen esittää pysyvä kutsu YK:n mekanismeihin;

33. kannustaa neuvostoa käyttämään kohdennettuja seuraamuksia, jotka otettiin käyttöön Valko-Venäjän hallintoa vastaan niiden henkilöiden rankaisemiseksi, jotka ovat erityisesti vastuussa muissa maissa tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista;

34. toistaa neuvostolle esittämänsä selvityspyynnön siitä, miten oli mahdollista, että Valko-Venäjä valittiin kansainvälisen työjärjestön (ILO) hallintoelimeen kesäkuussa 2005, kun neljä suurta EU:n jäsenvaltiota on hallintoelimen pysyvänä jäsenenä; pyytää neuvostoa selittämään diplomaattiset valmistelunsa ennen äänestystä ja kertomaan, harkitsiko se Valko-Venäjän jäsenyyden vastustamista;

35. panee huolestuneena merkille, että lokakuussa 2006 YK:n asiantuntijaryhmän raportissa todettiin, että Norsunluurannikon konfliktitimantteja ujutettiin lailliseen timanttikauppaan Ghanan kautta, joka on Kimberleyn prosessin sopimuspuoli; kehottaa komissiota käyttämään vaikutusvaltaansa Kimberleyn prosessin puheenjohtajana vuonna 2007 niiden mekanismien vahvistamiseksi, joilla pyritään pysäyttämään konfliktitimanttien pääsy kauppaan; suosittelee komissiota edistämään yhteisymmärryksen saavuttamista siitä, että timanttikaupan kaikkien sektoreiden on pantava täytäntöön järjestelmiä, joilla timantit jäljitetään kaivoksesta vähittäismyyjälle, käytettävä vastuullisia ja avoimia menettelytapoja, joihin liittyy riippumattoman tarkastajan takuu ja parannettava raakatimanttien kauppatilastoja niin, että voidaan tehdä tehokkaita analyysejä riittävän nopeasti konfliktitimanttien kaupan havaitsemiseksi;

36. kehottaa neuvostoa ja komissiota pitämään voimassa rypälepommeista 23. helmikuuta 2007 annetun Oslon julistuksen, jonka 46 maata allekirjoitti ja jolla pyritään vuoteen 2008 mennessä tekemään kansainvälinen sopimus, jolla kielletään kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön mukaisesti rypälepommien tuotanto, käyttö, siirto ja varastointi; kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan Euroopan unionin tasolla sen varmistamiseksi, että eri jäsenvaltiot noudattavat Itävallan ja Belgian esimerkkiä rypälepommien kieltämisessä ja varmistamaan kansainvälisellä tasolla sen että ne maat, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet Oslon julistusta, tekevät niin;

37. kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan tarmokkaita pyrkimyksiään Rooman perussäännön yleismaailmallisen ratifioinnin ja tarpeellisen täytäntöönpanoa koskevan kansallisen lainsäädännön hyväksymisen edistämiseksi 16. kesäkuuta 2003 annetun kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan neuvoston yhteisen kannan 2003/444/YUTP [14] ja siihen liittyvän 4. helmikuuta 2004 hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti; on tyytyväinen siihen, että Tšad ratifioi äskettäin Rooman perussäännön ja että siten sopimuspuolten kokonaismäärä kasvoi 104:ään 1. tammikuuta 2007; kehottaa painokkaasti Tšekin tasavaltaa, joka ainoana EU:n jäsenvaltiona ei ole vielä ratifioinut Rooman perussääntöä, tekemään niin viivytyksettä; kehottaa samassa hengessä neuvostoa ja komissiota kannustamaan kolmansia maita edistämään alueillaan siirtymäkauden oikeudellisia mekanismeja askeleena oikeuden turvaamiseksi räikeiden ihmisoikeusrikkomusten uhreille;

38. on tyytyväinen siihen, että viittaukset ICC:hen on sisällytetty useisiin uusiin Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmiin (jotka koskevat Egyptiä, Jordaniaa, Moldovaa, Armeniaa, Azerbaidžania, Georgiaa, Libanonia ja Ukrainaa) ja että niistä neuvotellaan muiden uusien toimintasuunnitelmien sekä kumppanuus- ja yhteistyösopimusten yhteydessä useiden maiden kanssa; tukee täysin sitä, että komissio rahoittaa eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-välineen (EIDHR:n) kautta muiden muassa kansainvälisen rikostuomioistuimen koalition, No Peace Without Justice -järjestön, International Federation for Human Rights -järjestön ja Parlamentarians for Global Action -verkoston työtä Rooman perussäännön ratifioinnin ja täytäntöönpanon edistämiseksi;

39. tunnustaa merkityksen, joka sillä että Yhdysvallat ratifioisi Rooman perussäännön olisi maailmanlaajuisesta näkökulmasta; kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota käyttämään kaikkia käytettävissä olevia mekanismeja kannustaakseen Yhdysvaltoja allekirjoittamaan ja ratifioimaan Rooman perussäännön ja ilmaistakseen voimakkaan vastalauseen Yhdysvaltojen pyrkimyksille estää aktiivisesti muita maita ratifioimasta perussääntöä ja ehdottaa kolmansille maille samansuuntaisia sopimuksia, kuten kahdenvälisiä poikkeuksia koskevia sopimuksia;

40. kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita tekemään täysimääräisesti yhteistyötä kansainvälisissä rikosoikeudellisissa mekanismeissa ja erityisesti tuomalla oikeutta pakoilevat henkilöt oikeuden eteen;

41. kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti kansainvälisiin oikeusmekanismeihin, erityisesti niihin, jotka saavat vapaaehtoista rahoitusta;

42. korostaa, että edellä mainituissa siirtymäkauden oikeusmekanismeissa on aina kunnioitettava ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, mikä on ainoa keino varmistaa, että uhrit saavat oikeutta, ja estää kaikkein vakavimpien ihmisoikeusrikkomusten jatkuva rankaisemattomuus;

EU:n ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen onnistuminen

43. on tyytyväinen käynnissä oleviin toimiin viidessä ihmisoikeuksia koskevassa EU:n suuntaviivassa esitettyjen menetelmien ja poliittisten painopistealojen täytäntöön panemiseksi sekä kunkin suuntaviivan vaikutustenarviointeihin, joissa mitataan niiden tehokkuutta muutoksen aikaansaamisessa kolmansissa maissa; on huolestunut säännöllisistä raporteista, joiden mukaan EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöillä kolmansissa maissa ja EU:n edustustoilla ei ole juurikaan tai lainkaan tietoja suuntaviivoista;

44. pyytää komissiota varmistamaan, että koko sen henkilöstö, erityisesti ne jotka työskentelevät kehitysyhteistyöpolitiikan alalla, tuntevat ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat riittävän hyvin; tunnustaa, että eri suuntaviivoja on toteutettava entistä avoimemmin, mikä tarkoittaa myös sitä, että on annettava palautetta yksittäisissä tapauksissa ja tietoa kansalaisjärjestöjen toteuttamista toimista; kehottaa arvioimaan säännöllisesti ja avoimesti EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, jotta parlamentti voi toteuttaa aktiivisesti vastuuvelvollisuuttaan;

45. kiittää puheenjohtajavaltio Saksan sitoumusta laatia ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat lasten oikeuksista; kannustaa Saksaa kuulemaan Euroopan parlamenttia, komissiota ja kansalaisyhteiskuntaa tällaisten suuntaviivojen yksityiskohdista ja tarvittaessa toimimaan yhteistyössä tulevan puheenjohtajavaltion Portugalin kanssa, jotta voitaisiin ottaa käyttöön kyseiset suuntaviivat, joiden tavoitteena pitäisi olla lapsityövoiman käytön poistaminen tehokkaasti ja joissa keskityttäisiin pääasiassa lasten opettamiseen ja kouluttamiseen, joka on yksi vuosituhannen kehitystavoitteista;

46. panee merkille, että EU:n suuntaviivat liittyvät eri maihin eri tavoin ja että eri olosuhteissa vaaditaan yksilöllisiä suunnitelmia suuntaviivojen täytäntöön panemiseksi;

47. panee merkille EU:n erityisedustajien ja EU:n ulkomaanedustustojen vastuun EU:n suuntaviivojen edistämisessä; kannustaa entistä proaktiivisempaa lähestymistapaa suuntaviivojen edistämisessä kaikilla tasoilla; korostaa EU:n kolmansissa maissa sijaitsevien edustustojen resurssi- ja henkilöstöongelmia suuntaviivoja koskevien tietojen levittämisessä, suuntaviivojen valvonnassa ja täytäntöönpanossa; kehottaa jäsenvaltioiden edustustoja kolmansissa maissa ja komission lähetystöjä tekemään tehokkaampaa yhteistyötä sekä jakamaan rakenteita ja henkilökuntaa aitojen "Euroopan unionin suurlähetystöjen" luomiseksi koko maailmaan ja siten vastuun kantamiseksi ihmisoikeuksien alalla;

Kuolemanrangaistus

48. kehottaa painokkaasti puheenjohtajavaltioita jatkamaan lähestymistapaa, jolla edistetään kuolemanrangaistuksen poistamista asettamalla etusijalle tietyt maat, joissa on mahdollisuuksia myönteiseen poliittiseen muutokseen;

49. kannustaa puheenjohtajavaltioita paljastamaan, mihin valtioihin ne aikovat keskittyä kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen yhteydessä niin kutsutussa "countries on the cusp" -kampanjassa, joka on suunnattu valtioihin, joiden toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on muuttumassa; kannustaa neuvostoa ja komissiota hakemaan laajempaa tukea nykyisen YK:n yleiskokouksen toimille kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi kieltämiseksi, mikä johtaisi sen sekä kuolemanrangaistustuomioiden täydelliseen kieltämiseen; kehottaa painokkaasti neuvostoa ajanmukaistamaan suuntaviivat, jotka on laadittu vuonna 1998, niin että uusia myöhemmin kehittyneitä tekijöitä ja strategioita voidaan ottaa huomioon;

50. ehdottaa, että neuvosto tarkistaisi suuntaviivat, ja katsoo, että tarkistus voisi antaa EU:lle tilaisuuden puuttua erityisen huolestuttaviin yksittäistapauksiin, jotka eivät täytä YK:n vähimmäisvaatimuksia, kuten suuntaviivoissa todetaan;

51. kehottaa puheenjohtajavaltiota kannustamaan niitä maita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR) toista valinnaista pöytäkirjaa, tekemään niin, sekä niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole allekirjoittaneet Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjaa nro 13 [15], joka koskee kuolemanrangaistuksen lakkauttamista kaikissa olosuhteissa, tekemään niin; tunnustaa tässä yhteydessä, että kuolemanrangaistusta koskevia suuntaviivoja voitaisiin panna täytäntöön johdonmukaisemmin, jos jäsenvaltiot allekirjoittaisivat ja ratifioisivat tällaiset pöytäkirjat ja yleissopimukset;

52. on tyytyväinen kolmannen kuolemanrangaistuksen vastaisen maailmankongressin järjestämiseen Pariisissa ( 1.- 3. helmikuuta 2007) ja antaa tukensa sen loppujulistukselle; aikoo ryhtyä kongressin perusteella lisätoimiin ja kehittää erityisesti maailmanlaajuisen kuolemanrangaistuksen vastaisen kampanjan parlamentaarista ulottuvuutta ja käsitellä asiaa parlamenttien välisten ja yhteisiin parlamentaarisiin edustajakokouksiin osallistuvien valtuuskuntien välityksellä; kehottaa neuvostoa ja komissiota käyttämään kaikki tilaisuudet kuolemanrangaistuksen vastustajien alueellisten koalitioiden perustamisen tukemiseksi, erityisesti arabimaissa;

53. on tyytyväinen EU:n Perun edustustojen koordinoituun ja julkiseen reaktioon, joka liittyy ehdotuksiin ulottaa kuolemanrangaistus Perussa maan perustuslain ja Amerikan ihmisoikeussopimuksen rikkomuksiin, sillä se on hyvä esimerkki kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen tehokkaasta käytöstä;

54. antaa tunnustusta Euroopan parlamentin, komission, asiaan liittyvien jäsenvaltioiden ja kansalaisjärjestöjen koordinoidusta, tehokkaasta - sekä julkisesta että diplomaattisesta - toiminnasta, jolla tuetaan Pakistanin presidentin täysivaltaista päätöstä lieventää 18 vuotta kuolemaantuomittujen osastolla vangittuna olleen Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisen Mirza Tahir Hussainin kuolemantuomiota ja päästää hänet lopulta vapaaksi; kehottaa painokkaasti EU:ta jatkamaan yksittäisten tapausten esiin nostamista kuolemanrangaistusta koskevien suuntaviivojen mukaisesti ja suosittelee neuvostolle ja komissiolle parlamentaarisen ulottuvuuden tehokasta käyttöä tässä yhteydessä, turvautumalla erityisesti parlamenttien välisten valtuuskuntien oikea-aikaiseen ja käytännölliseen asioihin puuttumiseen;

Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu

55. on tyytyväinen YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan (OPCAT:n) voimaantuloon 22. kesäkuuta 2006; panee merkille, että vain 19 EU:n jäsenvaltiota on tähän mennessä allekirjoittanut pöytäkirjan ja että vain 9 on ratifioinut sen [16]; kehottaa painokkaasti kaikkia EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole tähän mennessä ratifioineet OPCAT-pöytäkirjaa, tekemään niin tulevana vuonna;

56. on tyytyväinen kansainväliseen yleissopimukseen kaikkien ihmisten suojelemisesta pakotetulta katoamiselta; pyytää kaikkia EU:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan sopimuksen ripeästi;

57. suosittaa, että EU ottaa tulevaisuudessakin esiin yksittäisiä kidutustapauksia kidutusta koskevien suuntaviivojen yhteydessä, samoin kuin se on tehnyt kuolemanrangaistustapauksissa kuolemanrangaistusta koskevien suuntaviivojen yhteydessä;

58. hyväksyy neuvoston päätöksen tehdä tietyistä toimista julkisia ja tunnustaa tämän askeleeksi kohti lisääntynyttä avoimuutta; pyytää neuvostoa ja komissiota ottamaan erityisesti huomioon päätelmät ja suositukset, jotka esitetään Euroopan parlamentin tutkimuksessa kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta;

59. korostaa, että vaikka kyseiset suuntaviivat hyväksyttiin jo vuonna 2001, poliittisen vuoropuhelun, julistusten ja toimien käyttö suhteessa kidutuksen todelliseen käyttöön on ollut minimaalista; kannustaa tulevia puheenjohtajavaltioita tekemään arvioinnin ja suunnitelman kidutuksen vastaisista suuntaviivoista; kehottaa neuvostoa ottamaan huomioon ulkoasiainvaliokunnan ihmisoikeusalivaliokunnan teettämässä tutkimuksessa annetut suositukset kyseisten suuntaviivojen tulevissa arviointiprosesseissa; kehottaa EU:ta laajentamaan täytäntöönpanon laajuutta erityisesti kehittämällä menettelyn, jonka avulla tunnistetaan yksittäistapaukset valikoiduissa maissa ja ryhdytään toimiin;

60. suosittaa puheenjohtajavaltioille Saksalle ja Portugalille, että ne jatkavat kidutusta koskevia aloitteita tarpeen mukaan; korostaa kuitenkin, että pelkät aloitteet eivät riitä ja että muita täydentäviä toimia on toteutettava jatkuvasti, sen jälkeen kun paikalliset tilanteet on analysoitu perusteellisesti, esimerkiksi vahvistamalla suhteita kansalaisyhteiskunnan ryhmiin, jotka toimivat kidutusta ja pahoinpitelyä vastaan, ja ottamalla huomioon tehokkaat tavat käsitellä yksittäisiä kidutus- ja pahoinpitelytapauksia niiden tapausten lisäksi, joihin osallistuu tunnettuja ihmisoikeuksien puolustajia, sekä varmistamalla kidutuksen ja pahoinpitelyn torjuntaan kolmansissa maissa sitoutuneiden EU:n edustustojen toimien johdonmukaisuus ja jatkuvuus;

61. korostaa, että puheenjohtajavaltion tai neuvoston pääsihteeristön säännöllinen läsnäolo keskeisissä YK:n komiteoissa sekä lisäyhteistyö Euroopan neuvoston ja sen kidutuksen vastaisen komitean kanssa voi tuottaa merkittävää ja hyödyllistä materiaalia päätöksentekoon tiettyjä maita koskevista toimista;

62. kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan toimia kaikkien EU:n kansainvälisten kumppaneiden osalta kidutuksen ja pahoinpitelyn kieltävien kansainvälisten yleissopimusten sekä kidutuksen uhrien kuntoutusta koskevien säännösten ratifioimiseksi; kehottaa EU:ta pitämään kidutuksen ja pahoinpitelyn torjumista sen ihmisoikeuspolitiikan keskeisenä painopistealana erityisesti tehostamalla EU:n suuntaviivojen ja kaikkien muiden EU:n välineiden, kuten EIDHR:n täytäntöönpanoa ja varmistamalla, että EU:n jäsenvaltiot pidättäytyvät käyttämästä diplomaattisia vakuutuksia kolmansien maiden kanssa, jos on olemassa riski ihmisten joutumisesta kidutuksen tai pahoinpitelyn kohteeksi;

63. vahvistaa sen, että naisten sukupuolielinten silpominen loukkaa ihmisten oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, ja on huolestunut pyrkimyksistä rinnastaa tällainen silpominen tavallisiin lääkärintoimiin;

Lapset aseellisissa selkkauksissa

64. on tyytyväinen Radhika Coomaraswamyn nimittämiseen YK:n pääsihteerin erityisedustajaksi huhtikuussa 2006, joka vastaa lapsista aseellisissa selkkauksissa, ja että hänelle annettiin tehtäväksi määritellä strategioita, joiden avulla suojellaan konkreettisesti lapsia, jotka ovat joutuneet aseelliseen selkkaukseen, ja joilla varmistetaan kansainvälisten lastensuojelustandardien ja normien täysimääräinen täytäntöönpano;

65. on tyytyväinen Ranskan ulkoministerin ja YK:n lastenrahaston (UNICEF) helmikuussa 2007 yhdessä järjestämään konferenssiin aiheesta "vapauttakaa lapset sodasta" sekä lapsia asevoimissa tai aseellisissa ryhmittymissä koskevien Pariisin periaatteiden ja suuntaviivojen hyväksymiseen; katsoo, että ne ovat tärkeä askel kansainvälisen yhteisön motivoimiseksi suojelun edistämiseen, tietoisuuden lisäämiseen ja aseellisiin selkkauksiin osallistuvia lapsia koskevan kysymyksen korostamiseen rauhanturvaamisessa ja rauhan rakentamisessa;

66. korostaa, että tyttösotilaat ovat erityinen huolen aihe, sillä he ovat demobilisaation jälkeen sekä seksuaalisen hyväksikäytön että kovin usein hyljeksinnän uhreja yhteisöissään, ja kehottaa toimiin, jotka kohdistetaan erityisesti heidän ongelmiinsa ja joilla autetaan heitä sopeutumaan siviilielämään demobilisaation jälkeen;

67. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan lasten oikeuksien yleissopimuksen valinnaiset pöytäkirjat;

68. panee merkille, että monet maat, myös jotkut EU:n jäsenvaltiot, kouluttavat lapsia aseellisia selkkauksia varten; kehottaa kyseisiä maita ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, ettei alle 18-vuotiaille anneta koulutusta aseellista konfliktia varten;

69. on tyytyväinen puheenjohtajavaltio Itävallan huhtikuussa 2006 hyväksymään täytäntöönpanostrategiaan, jossa määritellään erityiset toimintasuositukset, ja sen toteamukseen, että ihmisoikeusasioita olisi käsiteltävä järjestelmällisesti Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) operaatioiden varhaisessa vaiheessa; kiittää puheenjohtajavaltio Suomen ponnisteluja täytäntöönpanostrategian käyttöönottamiseksi; pahoittelee, että EU:n käytettävissä olevia poliittisia välineitä (kuten vetoomuksia ja poliittisia vuoropuheluita) ei ole sovellettu niin paljon kuin olisi ollut mahdollista suuntaviivojen vuonna 2003 tapahtuneen hyväksymisen jälkeen;

70. korostaa, että täytäntöönpanostrategian lisäksi on tärkeää jatkaa keskittymistä suuntaviivoihin, koska suuntaviivat ovat kokonaisvaltaisemmat; pahoittelee, että puheenjohtajavaltio Suomi toteutti vain vähän virallisia yhteydenottoja ja muita toimia, jotka koskivat lapsia aseellisissa selkkauksissa; toteaa, että EU noudattaa korkeaa vaatimustasoa laadun ja syvyyden suhteen lapsia aseellisissa selkkauksissa koskevassa tarkkailussa ja raportoinnissa; kehottaa painokkaasti komissiota ja YUTP:n korkeaa edustajaa varmistamaan, että tulevat puheenjohtajavaltiot ovat täysin tietoisia täytäntöönpanostrategiasta;

71. pyytää komissiota ja neuvostoa laatimaan edustustojen päälliköille luettelon kysymyksistä, joihin he voivat viitata ja jotka auttavat heitä säännöllisessä raportoinnissa; pyytää komissiota ja neuvostoa laatimaan luettelon arviointiperusteista, joilla määritellään kuuluuko maa "painopistealaan", ja pyytää, että komissio ja neuvosto kuulevat enemmän sidosryhmiä heidän mielipiteidensä tiedustelemiseksi; kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa laatimaan täytäntöönpanostrategian suosituksen mukaisen asiakirjan, joka sisältää ehdotuksia siitä, miten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1612 (2005) pannaan täytäntöön;

72. kehottaa komissiota toteuttamaan suuntaviivojen tavoitteet entistä paremmin valtavirtaistamalla kysymyksen lapsista aseellisissa selkkauksissa kaikilla aloilla, myös kehitysyhteistyössä;

73. on tyytyväinen siihen, että komissio antoi vuoden 2006 alussa ehdotuspyynnön sellaisten rahoitettavien hankkeiden valitsemisesta, joilla torjutaan nais- ja lapsikauppaa ja pyritään suojelemaan aseellisissa selkkauksissa heikossa asemassa olevien ryhmien, erityisesti lasten oikeuksia;

74. on tyytyväinen siihen, että joulukuussa 2006 hyväksyttiin aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskeva EU:n suunnitelma, joka sisältää vahvoja ja järjestelmällisiä viitteitä lapsiin, ja komission tukeen (komission humanitaarisen avun pääosaston ECHOn kautta) UNICEFin johtamalle prosessille aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevien Kapkaupungin periaatteiden tarkistamiseksi;

Ihmisoikeuksien puolustajat

75. korostaa, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n vuoden 2004 suuntaviivojen täysimääräinen täytäntöönpano on asetettava etusijalle ja että neuvoston kesäkuussa 2006 hyväksymiä suosituksia on toteutettava konkreettisilla toimilla puheenjohtajavaltio Itävallan toteuttaman suuntaviivojen täytäntöönpanon ensimmäinen arvioinnin ohella; kannustaa neuvostoa helpottamaan asianmukaisesti toimien seurantaa ja yksittäisten ihmisten puolesta toteutettujen toimien vaikutusten arviointia luomalla keskeisen tietokannan EU:n toimista;

76. korostaa, että EU:n on lisättävä kaikkien niin Brysselissä, pääkaupungeissa kuin edustustotasolla toimivien EU:n tahojen tietoa suuntaviivojen olemassaolosta, tarkoituksesta, sisällöstä ja käytännön soveltamisesta; tunnustaa, että sisäisen tiedotuksen avulla olisi pyrittävä ymmärtämään paremmin ihmisoikeuksien puolustajien työtä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään alueosastoille sekä lähetystöjen, suurlähetystöjen ja konsulaattien henkilökunnalle työryhmiä suuntaviivojen soveltamisesta niin, että ihmisoikeuksien puolustajat osallistuvat toimintaan varhaisessa vaiheessa, ja kehottaa niitä vaihtamaan hyviä käytäntöjä taloudellisen ja muun kuin taloudellisen tuen antamisesta ihmisoikeuksien puolustajille; katsoo, että ajatus viisumien myöntämisestä suuressa vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille, kuten neuvosto suosittaa, olisi asetettava tärkeäksi painopistealaksi;

77. korostaa sen merkitystä, että opas suuntaviivojen täytäntöönpanosta annetaan kaikille kentällä toimiville ihmisoikeuksien puolustajille; kannustaa COHOMia jakamaan aluetoimistoissa sekä suurlähetystöissä ja lähetystöissä ihmisoikeuksien puolustajille käännöksiä EU:n suuntaviivoista niillä EU:n kielillä, jotka ovat yleisesti käytettyjä kieliä (lingua franca) kolmansissa maissa, ja muilla keskeisillä kielillä; korostaa, että EU:n edustustojen on oltava yhteydessä ihmisoikeuksien puolustajiin entistä proaktiivisemmin;

78. kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen esiin kaikissa poliittisissa vuoropuheluissa, myös kahdenvälisissä vuoropuheluissa EU:n jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa neuvostoa kertomaan järjestelmällisesti Euroopan parlamentille suuntaviivojen täytäntöönpanosta kentällä ja ottamaan parlamentin täysin mukaan niiden arviointiin; on tyytyväinen siihen, että yksi EIDHR:n painopistealoista on ihmisoikeuksien puolustajien suojeleminen, mikä sisältää sen, että EU ottaa käyttöön kiireelliset suojelutoimet; on tyytyväinen myös EU:n maailmanlaajuiseen kampanjaan ihmisoikeuksia puolustavien naisten tukemiseksi; panee merkille ihmisoikeuksien puolustajista vastaavan YK:n erityisedustajan Hina Jilanin raportit ja suositukset;

Suuntaviivat ihmisoikeuksista käytävistä vuoropuheluista ja tunnustetuista neuvotteluista kolmansien maiden kanssa

79. korostaa, että Euroopan unionin kokonaisstrategia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi ei voi perustua vain valtioiden kahdenvälisiin tai monenvälisiin suhteisiin, vaan siihen on saatava osallistumaan mahdollisimman monia toimijoita hallitusten ulkopuolelta, kuten kansanedustajia, tutkijoita, intellektuelleja, toimittajia, demokraattisten arvojen puolustajia, aktivisteja, kansalaisjärjestöjen johtajia ja mielipidevaikuttajia;

80. on tyytyväinen siihen, että neuvosto on laatinut asiakirjan, jossa tehdään yleiskatsaus ihmisoikeuksia koskeviin vuoropuheluihin ja neuvotteluihin; pyytää neuvostoa ottamaan huomioon valmisteilla olevan Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisen mietinnön kolmansien maiden kanssa käytävien ihmisoikeuksia koskevien vuoropuheluiden ja neuvottelujen arvioinnista; pahoittelee tässä yhteydessä, että neuvoston arviointi julistettiin salaiseksi, ja pyytää neuvostoa vastaamaan myönteisesti pyyntöön kehittää yhdessä parlamentin kanssa järjestelmä, jonka avulla valitut parlamentin jäsenet voidaan pitää ajan tasalla salaisista toimista; ehdottaa jälleen kerran, että tällainen järjestelmä voidaan kehittää sen järjestelmän pohjalta, jonka avulla valituille parlamentin jäsenille tiedotetaan turvallisuutta ja puolustusta koskevista salaisista asioista; katsoo, että yleisesti ottaen ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu olisi suunniteltava ja toteutettava avoimesti ja olisi löydettävä sopivat keinot tämän toteuttamiseksi;

81. korostaa tarvetta vahvistaa ja kehittää EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelua huomattavasti; myöntää, että Kiina on nyt päättänyt antaa kaikki kuolemantuomiot korkeimman oikeuden tarkastettavaksi, mutta on edelleen huolestunut siitä, että Kiinassa suoritetaan maailmanlaajuisesti suurin osa teloituksista; korostaa, että Kiinan ihmisoikeustilanne on edelleen erittäin huolestuttava; kehottaa neuvostoa antamaan yksityiskohtaisemman raportin Euroopan parlamentille julkisessa istunnossa keskustelujen jälkeen; korostaa sen merkitystä, että aikaisemmissa vuoropuheluissa esiin nostetut kysymykset toistetaan; tukee komissiota ja neuvostoa näiden käsitellessä tapoja kehittää vuoropuhelua; panee merkille, että merkittävistä taloudellisista uudistuksista huolimatta poliittiset kysymykset ja ihmisoikeuskysymykset ovat vielä jäljellä, esimerkiksi poliittiset vangit, pakkotyö, mielipiteen- ja uskonnonvapaus, uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen oikeudet, Laogai-työleirijärjestelmä ja syytteet laittomista elinten poistoista; panee merkille, että kyseisille aiheille olisi annettava enemmän huomiota Pekingin olympialaisten alla; kehottaa painokkaasti EU:ta varmistamaan, että sen kauppasuhteet Kiinan kanssa ovat riippuvaisia ihmisoikeusuudistuksista, ja kehottaa tässä suhteessa neuvostoa arvioimaan ihmisoikeustilannetta kokonaisvaltaisesti ennen uusien kumppanuus- ja yhteistyöpuitesopimusten tekemistä; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan esille Tiibetin tilanteen ja tukemaan aktiivisesti Kiinan hallituksen ja Dalai Laman lähettiläiden välisen vuoropuhelun vahvistamista;

82. on erittäin huolestunut siitä, että ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu Iranin kanssa on ollut keskeytynyt vuodesta 2004 alkaen, koska Iran ei ole ollut halukas yhteistyöhön; pahoittelee, että neuvoston mukaan mitään edistystä ei ole saavutettu; kehottaa painokkaasti Irania osallistumaan jälleen vuoropuheluun ja määrittelemään EU:lta saadun palautteen perusteella arviointiperusteita, joilla pyritään todellisiin parannuksiin alalla; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön kaikki toimet, joita vaaditaan eurooppalaisessa ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteessa yhteyksien ja yhteistyön parantamiseksi Iranin kansalaisyhteiskunnan kanssa ja demokratian ja ihmisoikeuksien tukemiseksi edelleen; on erittäin huolestunut siitä, että Iranin ihmisoikeustilanne on heikentynyt, ja painottaa erityisesti ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvaa vainoamista; pahoittelee samalla sitä, että Iran jatkaa edelleen kuolemanrangaistuksen soveltamista olosuhteissa, jotka eivät ole kansainvälisten normien mukaisia ja tuomitsee erityisesti kaikki nuorisorikollisten teloitukset; kehottaa neuvostoa ilmaisemaan huolen maan ihmisoikeustilanteesta sen kaikissa yhteyksissä Iranin hallitukseen ja keskittämään toimensa ihmisoikeuksien puolustajien ja erityisesti naisten suojelemiseen, sekä taivuttamaan Iranin hyväksymään välittömän kuolemanrangaistusten täytäntöönpanojen keskeyttämisen ensimmäisenä askelena sen poistamiseksi;

83. panee merkille EU:n ihmisoikeuksia koskevien neuvottelujen jatkumisen Venäjän kanssa; antaa neuvostolle tukensa tämän pyrkimyksissä kehittää neuvotteluista vilpitön ja aito EU:n ja Venäjän välinen ihmisoikeusvuoropuhelu ja kehottaa ottamaan prosessiin mukaan paitsi Euroopan parlamentin myös Euroopan ja Venäjän kansalaisjärjestöt; pahoittelee, että EU on saavuttanut vain vähän menestystä poliittisen muutoksen aikaansaamisessa nostamalla esiin vaikeita kysymyksiä, kuten Tšetšenian tilanne, rankaisematta jättäminen ja oikeuslaitoksen riippumattomuus, ihmisoikeuksien puolustajien kohtelu, tiedotusvälineiden riippumattomuus ja mielipiteenvapaus, etnisten vähemmistöjen kohtelu, oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja ihmisoikeuksien suojelu armeijassa, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä sekä muita aiheita; on huolissaan Venäjän lainsäädännöstä, joka rajoittaa kansalaisjärjestöjen toimintaa; pahoittelee sitä, että monia toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia on uhattu, ja on edelleen järkyttynyt Anna Politkovskajan murhasta; odottaa, että Venäjä ryhtyy lisätoimiin mielipiteenvapauden turvaamiseksi sekä toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden suojelemiseksi; katsoo tässä suhteessa, että EU:n olisi pidettävä ensisijaisena Venäjän yhteistyötä YK:n ihmisoikeusmekanismien kanssa sekä kaikkien keskeisten ihmisoikeussopimusten ratifiointia; on huolestunut syytöksistä, joiden mukaan Venäjän hallitus on marraskuussa 2006 Lontoossa kuolleen Aleksandr Litvinenkon murhan takana; ilmaisee huolensa uusista syytöksistä, joita on nostettu vuonna 2003 vangittua entistä Jukosin johtajaa Mihail Hodorkovskia vastaan, ja on samoin huolestunut hänen väitetystä kohtelustaan vankeudessa; kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa käsittelemään näitä tapauksia Venäjän viranomaisten kanssa korkeimmalla tasolla sekä uudessa Venäjän kanssa tehtävässä kumppanuusja yhteistyösopimuksessa; kehottaa painokkaasti komissiota määräämään selkeämmistä velvoitteista ja luomaan tehokkaampia valvontamekanismeja ihmisoikeuslausekkeen lisäksi, jotta ihmisoikeustilanne tosiasiallisesti parantuisi;

84. pitää myönteisenä neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin tähän mennessä toteuttamia toimia ihmisoikeusrikkomusten torjumiseksi Valko-Venäjällä; korostaa, että kyseistä politiikkaa pitäisi jatkaa painottaen erityisesti ilmaisunvapauden sekä rauhanomaista kokoontumista koskevan vapauden rikkomuksia sekä kansallisten vähemmistöjen oikeuksien loukkauksia; korostaa tarvetta tukea poliittista oppositiota, joka on tukahduttamistoimien keskipisteessä;

85. kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa perustamaan kaikkien naapurimaiden kanssa ihmisoikeuksien alivaliokuntia, joiden pyrkimyksenä on edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa, kuten on tehty Marokon ja Jordanian osalta ja kuten nyt suunnitellaan Egyptin, Tunisian ja Libanonin osalta; toistaa pyyntönsä osallistua näiden kokousten valmisteluun ja tulla huomioiduksi asianmukaisesti näiden kokousten tuloksista tiedotettaessa;

86. tunnustaa pyrkimykset käynnistää ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu Uzbekistanin kanssa, mutta toteaa, ettei se ole ollut mahdollista, koska Uzbekistan ei pysty lähestymään tällaista vuoropuhelua rakentavalla tavalla; katsoo tässä suhteessa, että ihmisoikeusvuoropuhelun käynnistäminen Uzbekistanin kanssa ei saisi johtaa maalle asetettujen pakotteiden poistamiseen, mikäli ihmisoikeuksien ja demokratian alalla ei edistytä; kehottaa neuvostoa näin ollen arvioimaan ihmisoikeustilanteen kattavasti ennen päätöksentekoa;

87. luottaa siihen, että kuuden osapuolen neuvotteluissa saavutettu edistys auttaa luomaan myönteisempää poliittista ilmapiiriä, jossa Korean demokraattisen kansantasavallan kanssa käyty ihmisoikeusvuoropuhelu voitaisiin käynnistää uudelleen; kehottaa komissiota ja neuvostoa pyrkimään päättäväisesti tähän tavoitteeseen yhteyksissä ja neuvotteluissa Korean demokraattisen kansantasavallan kanssa;

88. panee merkille komission ja neuvoston neuvottelut Turkin liittymisestä Euroopan unioniin ja niissä esiin nousseet ongelmat; on huolestunut siitä, että Turkki on edistynyt tähän mennessä ihmisoikeusasioissa vain vähän, ja katsoo, että sen on keskityttävä niihin enemmän, erityisesti mitä tulee kaikkien uskonnollisten yhteisöjen oikeuteen harjoittaa uskontoaan ja omistusoikeuttaan täysimääräisesti, vähemmistöjen suojeluun, mielipiteenvapauteen ja maan kaakkoisosassa asuvan kurdiväestön ihmisoikeuksiin; tuomitsee tammikuussa 2007 tapahtuneen toimittaja Hrant Dinkin traagisen murhan, joka lisää kansallistunnetta Turkin yhteiskunnan tietyissä osissa, mutta on tyytyväinen murhan ponnekkaasta tuomitsemisesta kaikkialla maassa, hallitus mukaan luettuna, sekä syyllisten ripeästä pidättämisestä; kehottaa Turkin hallitusta muuttamaan Turkin rikoslain 301 pykälän, jossa selkeästi rajoitetaan tiedotusvälineiden sananvapautta;

89. pyytää neuvostoa ja komissiota erityisesti selkkausten jälkeisissä tilanteissa, mukaan luettuna tilanteissa, joissa naisten ja tyttöjen raiskausta on käytetty sodankäynnin välineenä ja joissa naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen laajalle levinnyttä, ottamaan huomioon kumppanimaiden toimet menneiden ihmisoikeusrikkomisten käsittelemiseksi todisteena nykyisistä sitoumuksista ihmisoikeusasioihin;

90. katsoo, että ihmisoikeuksia koskevien vuoropuhelujen ja neuvottelujen aikana EU:n toimielimien pitäisi ottaa esille kaikki ihmisoikeuksien ja perusvapauksien rikkomukset sekä syrjintätapaukset; korostaa tällaisten vuoropuhelujen ja neuvottelujen merkitystä, kun rikkomukset ovat laajalle levinneitä ja/tai järjestelmällisiä, ja myöntää, että kansainvälisellä painostuksella voidaan estää uudet rikkomiset;

91. panee huolestuneena merkille, että Euroopan parlamentin osallistuminen ei aina ole niin kokonaisvaltaista kuin sen pitäisi olla ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa ja neuvotteluissa, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota avaamaan vuoropuheluita parlamentin jäsenten osallistumisen lisäämiseksi;

Neuvoston ja komission sekä kahden puheenjohtajavaltion toiminnan yleinen valvonta

92. kiittää puheenjohtajavaltioiden Suomen ja Itävallan yhteistyötä, jonka tarkoituksena oli varmistaa ihmisoikeus- ja demokratia-asioita koskevan lähestymistavan yhtenäisyys; odottaa puheenjohtajavaltioiden Saksan, Portugalin ja Slovenian jatkavan tätä yhteistyötä;

93. tukee neuvostoa ja komissiota näiden kannassa Burmassa/Myanmarissa käynnissä olevia ihmisoikeusja demokratiarikkomisia vastaan ja EU:n sitoutumista pyrkimykseen saavuttaa sen tavoitteet eli nähdä sellaisen laillisesti ja demokraattisesti valitun siviilihallituksen perustaminen, joka kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia ja palauttaa normaalit suhteet kansainväliseen yhteisöön; kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa vahvistamaan EU:n yhteistä kantaa hyväksymällä tehokkaampia ja tarkemmin kohdistettuja pakotteita sen tosiasian edessä, että Burman/Myanmarin tilanne heikkenee entisestään; kannustaa neuvostoa ja komissiota, osana Burmaa/Myanmaria koskevaa yhteistä kantaa, toimimaan ennakoivammin ASEAN-maiden ja naapurivaltioiden kanssa kyseisten maiden kannustamiseksi käyttämään vaikutusvaltaansa vastuullisesti myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi; kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa tekemään ennakoivan aloitteen, joka voisi olla asiaa käsittelevän erityisistunnon järjestäminen; kannustaa neuvostoa ja komissiota vaatimaan Kiinaa, Intiaa ja muita sotilasjuntille edelleen aseita ja muuta tukea antavia maita pidättäytymään tällaisesta toiminnasta ja yhtymään kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiin aikaansaada muutos parempaan Burmassa/Myanmarissa; panee merkille YK:n turvallisuusneuvoston tähän mennessä toteuttamat toimet jatkuvan humanitaarisen kriisin ymmärtämisessä; kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota pyrkimään yhteisymmärrykseen Kiinan, Venäjän ja Etelä-Afrikan kanssa sitovasta päätöslauselmasta, joka velvoittaa ryhtymään asianmukaiseen kolmikantavuoropuheluun valtion rauhan ja kehityksen neuvoston (State Peace and Development Council), Kansallisen demokraattisen liiton (National League for Democracy) ja etnisten vähemmistöjen kanssa sekä vapauttamaan kaikki poliittiset vangit Aung San Suu Kyi mukaan luettuna;

94. on pettynyt myönteisten tulosten puutteeseen prosessissa, jonka tarkoituksena on vapauttaa viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa ja yksi palestiinalainen lääkäri tai taata heille oikeudenmukainen oikeudenkäynti; ottaa huomioon, että Libyan hallinto vangitsi kyseiset henkilöt ja tuomitsi heidät kuolemaan sillä perusteella, että he olivat tarkoituksellisesti tartuttaneet lapsiin AIDS-viruksen, ja kyseinen tuomio perustui kidutuksen avulla saatuihin tunnustuksiin; toteaa, että huolimatta komission ponnisteluista asian ratkaisemiseksi poliittisella vuoropuhelulla ja tarjoamalla sairastuneille lapsille lääketieteellistä apua, Libyan hallinto on tapauksen suhteen yhtä uhmakas kuin ennenkin ja antaa edelleen tiedotusvälineissä provosoivia lausuntoja; kehottaa painokkaasti edellä mainitun perusteella komissiota tarkistamaan Libyan suhteen käyttämänsä poliittiset välineet löytääkseen tehokkaamman lähestymistavan asian ratkaisemiseksi nopeasti ja kahdeksan vuoden piinan ja räikeiden ihmisoikeusrikkomusten päättämiseksi;

95. pahoittelee, että neuvosto ja komissio eivät ole onnistuneet ryhtymään päättäväisiin toimiin Etiopian hallituksen taivuttelemiseksi vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki vaaleilla valitut parlamentin jäsenet ja muut poliittiset vangit ja täyttämään ihmisoikeuksiin, demokraattisiin periaatteisiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät velvoitteensa; muistuttaa useista Euroopan parlamentin Etiopiaa koskevista päätöslauselmista, joita parlamentti on antanut Etiopiassa vuonna 2005 järjestettyjen ja EU:n tarkkailemien vaalien jälkeen, ja erityisesti viimeisimmästä, 16. marraskuuta 2006 annetusta päätöslauselmasta [17];

96. kehottaa neuvostoa ja komissiota rohkaisemaan ja avustamaan Senegalin hallitusta tämän pyrkimyksissä valmistautua Hissène Habrén nopeaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jotta voidaan vastata valtavia ihmisoikeusrikkomuksia koskeviin syytteisiin;

97. tunnustaa jatkuvan Irakin sodan vakavat seuraukset ihmisoikeuksien kannalta ja nykyisen epävakaan poliittisen tilanteen monimutkaisen luonteen; panee merkille Irakista antamansa mietinnöt ja päätöslauselmat ja niihin sisältyvät suositukset; kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota jatkuvasti arvioimaan, miten EU voisi toimia vielä rakentavammin vakauden luomiseksi Irakiin; panee täysin tyrmistyneenä merkille, että humanitaarisen avun toimisto ECHO on toistaiseksi keskeyttänyt Irakille annettavan humanitaarisen avun huolimatta maan väestön ja Irakin pakolaisten kärsimästä katastrofaalisesta tilanteesta; pitää kuitenkin tervetulleena avun jatkamista helmikuusta 2007;

98. kiittää komissiota siitä, että se on parantanut ihmiskauppaa koskevan kysymyksen tuntemusta EU:ssa ja kehottaa painokkaasti ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin ihmiskaupan, erityisesti nais- ja lapsikaupan torjumiseksi; kehottaa painokkaasti komissiota jatkamaan niiden jäsenvaltioiden saattamista vastuuseen, jotka eivät ole noudattaneet sovittuja ihmiskaupan vastaisia sopimuksia ja direktiivejä, erityisesti 29. huhtikuuta 2004 annettua neuvoston direktiiviä 2004/81/EY oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi tai jotka ovat olleet laittomassa maahanmuutossa avustamisen kohteina [18]; korostaa lisäksi, että ihmiskaupan torjunnassa pitäisi soveltaa ihmiskaupan uhrit huomioivaa ihmisoikeuslähtöistä lähestymistapaa; kiittää puheenjohtajavaltio Itävaltaa erityisesti siitä, että se on järjestänyt useita ihmiskaupan vastaisia aloitteita, mukaan luettuna EU:n asiantuntijakokous kesäkuussa 2006 ihmiskauppaa koskevan EU:n suunnitelman täytäntöönpanosta, ja panee merkille kyseisen kaksipäiväisen tapahtuman päätelmät ja suositukset;

99. pahoittelee, että puheenjohtajavaltio Suomi ei järjestänyt kansanmurhasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston neljättä kokousta, vaikka verkosto on korvaamaton keino vahvistaa EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä kansainvälisten rikosten tutkimiseksi ja niistä syyttämiseksi kansallisella tasolla; kiinnittää huomiota neuvoston päätelmissä annettuun sitoumukseen järjestää EU:n verkoston kokous kerran kunkin puheenjohtajuuden aikana ja kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön aikaisempien EU:n verkoston kokousten päätelmät; pyytää kutakin puheenjohtajavaltiota tekemään tästä kiinteän osan ohjelmaansa;

100. pitää tervetulleena komission tiedonantoa nimeltään Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia (KOM(2006)0367); toivoo, että komissio luo tällä tavoin vankan perustan tehokkaammille ja kattavimmille periaatteille, joiden tarkoituksena on suojella lapsen perusoikeuksia; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että kansainvälisellä tasolla on osoituksia lisääntyvistä puutteista lapsen oikeuksien kunnioittamisessa;

101. pitää valitettavana, että väkivalta Darfurissa on jatkunut hillittömänä ja että Sudanin hallitusta ei ole asetettu vastuuseen siitä, että se jättää toistuvasti noudattamatta kansainvälisiä vaatimuksia eikä suojele kansalaisiaan väkivallalta; pitää kuitenkin myönteisenä kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) äskettäin antamia tuomioita; pahoittelee, että EU ei ole ryhtynyt yksipuolisempiin toimiin Darfurin kriisissä ja että se ei ole yrittänyt tehokkaammin painostaa Sudanin hallitusta hyväksymään kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja; korostaa, että tarvitaan hellittämätöntä diplomaattista painostusta, jotta Sudanin hallitukselle voitaisiin osoittaa, että sen sanallisten sitoumusten lisäksi tarvitaan kattavia ja jatkuvia toimia väkivallan lopettamiseksi Darfurissa, ja että kansainvälinen yhteisö ei tule hyväksymään, että Sudan edelleenkin laiminlyö sitoumuksiaan ja vastuutaan kansalaistensa suojelemisesta; kehottaa painokkaasti neuvostoa sopimaan suunnitelmasta, jolla Khartumin hallinnolle asetetaan erityisiä kohdennettuja pakotteita selkeän aikataulun mukaisesti, jos tämä ei noudata kansainvälisen yhteisön asettamia vaatimuksia; kehottaa painokkaasti EU:ta osallistumaan (ja painostamaan muita osallistumaan) kansainvälisiin rauhanturvajoukkoihin ja Darfurin suljetun ilmatilan valvontaan, ja varmistamaan, että Afrikan unioni saa riittävästi resursseja ja apua tehtäviensä toteuttamiseen; pyytää, että EU painostaisi YK:ta toteuttamaan Tšadissa rauhanturvaoperaation, jonka keskeisenä tehtävänä on suojella siviilejä; pyytää jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota kantamaan vastuunsa ja suojelemaan Darfurin väestöä humanitaariselta katastrofilta;

102. kehottaa vahvistamaan aseellisten selkkausten alueilla rauhanturvatehtävissä ja humanitaarisissa operaatioissa mukana olevalle sotilas- ja siviilihenkilöstölle tarkoitetut menettelysäännöt, jotka sisältävät määräyksiä seuraamuksista, jos menettelyille asetettua tiukkaa vaatimustasoa ei noudateta, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan eri muotojen suhteen;

103. on tyytyväinen siihen, että viisi jäsenvaltiota on nimittänyt ihmisoikeuksista vastaavan erityissuurlähettilään kolmansissa maissa toteutettavia ihmisoikeuksia koskevia tukitoimia varten, ja panee merkille käynnissä olevan työn tällä alalla; pyytää muita jäsenvaltioita harkitsemaan vastaavia toimia;

104. pyytää komissiolta ja neuvostolta katsausta maista, jotka eivät ole antaneet pysyvää kutsua kaikille YK:n erityismekanismeille, erityisraportoijille ja erityisedustajille;

105. on tyytyväinen uuteen EU:n välineeseen eli luetteloon vangeista tai pidätetyistä, joiden tilanne on huolestuttava, muutaman yksittäisen maan osalta; toistaa pyyntönsä, että neuvoston olisi laadittava luettelo vangeista tai pidätetyistä, joiden tilanne on huolestuttava, kustakin kolmannesta maasta, jossa esiintyy ihmisoikeusloukkauksia, ja että sen olisi käsiteltävä asiaankuuluvaa luetteloa kussakin poliittisen vuoropuhelun puitteissa pidettävässä kokouksessa; pyytää komissiota kertomaan parlamentille kaikista tällaisista luetteloista;

106. on tyytyväinen siihen, että komissio ja neuvosto laativat ja päivittävät säännöllisesti luetteloja erityiskysymyksiä koskevista keskeisistä maista, esimerkiksi maista, joissa toimintalinja kuolemanrangaistuksen suhteen on muuttumassa tai jotka ovat keskeisiä kidutuksen kannalta tai joissa ihmisoikeuksien puolustajien tilanne on erityisen huolestuttava;

107. on yllättynyt siitä, että neuvoston pääsihteeristö ei ole vielä noudattanut yleisten asioiden neuvoston 12. joulukuuta 2005 tekemää päätöstä hyväksyä määräys, jonka mukaan neuvoston päivitetyt EU:n ihmisoikeustilastot annetaan kaikkien EU:n toimielinten käyttöön [19]; odottaa kiinnostuneena saavansa kyseisten tilastojen päivitetyt versiot mahdollisimman pian;

108. on tyytyväinen siihen, että neuvosto on tunnustanut äskettäin tehdyn vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen antavan EU:lle mahdollisuuden kiinnittää enemmän huomiota kolmansiin maihin vammaisten oikeuksien edistämisessä ja suojelussa, ja pyytää tähän uuteen yleissopimukseen liittyen, että EU valvoisi tehokkaammin vammaisten ihmisoikeuksia kolmansissa maissa ja raportoisi tärkeimmistä havainnoista vuoteen 2009-2010 mennessä;

109. vaatii, että kaikissa kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevissa keskusteluissa, välineissä, asiakirjoissa ja raporteissa, myös vuosiraporteissa, on käsiteltävä selkeästi syrjintäkysymyksiä, mukaan luettuna etniset vähemmistöt, uskonnonvapaus, myös vähemmistöuskontoja syrjivät käytännöt, sekä etnisten vähemmistöjen oikeuksien suojelu ja edistäminen, naisten oikeudet, lasten oikeudet, alkuperäiskansojen oikeudet, vammaiset, mukaan lukien kehitysvammaiset henkilöt sekä seksuaaliselta suuntautumiseltaan poikkeavat henkilöt, ja että tarvittaessa kyseisiä ryhmiä edustavat järjestöt on otettava täysimääräisesti mukaan toimintaan sekä EU:ssa että kolmansissa maissa;

110. katsoo, että ihmisoikeuksia ajavaa aktiivista politiikkaa ei voida rajoittaa tapauksiin, jotka saavat eniten julkista huomiota; korostaa, että oikeuksia rikotaan vakavalla tavalla julkisen huomion ulottumattomissa lapsille, vanhuksille ja sairaille tarkoitetuissa suljetuissa laitoksissa sekä vankiloissa; korostaa, että unionin on asetettava asiantuntijat valvomaan kyseisten laitosten toimintaa;

111. pyytää neuvostoa tarkastelemaan uudelleen menettelyä terroristiryhmien luetteloimiseksi ja selkeän menetelmän kehittämistä ryhmien poistamiseksi luettelosta, jos ne ansaitsevat sen (ottaen huomioon niiden asenteen, taustan ja toiminnan);

112. katsoo, että selkeä, tehokas ja yhdenmukaistettu yhteinen aseidenviennin valvontapolitiikka, joka perustuu oikeudellisesti sitoviin menettelysääntöihin, voi olla ratkaisevassa asemassa terrorismin torjunnassa, konfliktien ehkäisyssä, alueellisessa vakaudessa ja ihmisoikeuksien edistämisessä; kehottaa puheenjohtajavaltiota, neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan kansainvälisen asekauppasopimuksen tukemista;

113. pitää valitettavana, kuten edellä mainitussa 14. helmikuuta 2007 annetussa päätöslauselmassa todetaan, että neuvosto ja unionin puheenjohtajavaltiot eivät ole toimineet velvollisuuksiensa mukaan, ja informoineet parlamenttia täysimääräisesti YUTP:n päänäkökohdista ja perusvalinnoista liittyen Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen tutkivan Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan työskentelyyn;

114. korostaa, että tässä vaiheessa, kun EU:lla ei ole mahdollisuuksia tarjota Valko-Venäjälle täysimääräistä osallistumista naapuruuspolitiikkaan, EU:n pitäisi kuitenkin pyrkiä löytämään keinoja välttää demokratian vastainen kehitys ja ihmisoikeusloukkaukset kyseisessä EU:n rajanaapurivaltiossa; pyytää tästä syystä neuvostoa ja komissiota tarkkailemaan tiiviisti Valko-Venäjän tilannetta ja lisäämään tukeaan kansalaisyhteiskunnan toimille, kansalaisjärjestöille ja poliittiselle oppositiolle;

Komission ulkoisen avun ohjelmat

Eurooppalainen demokratia- ja ihmisoikeusaloite (EIDHR)

115. on tyytyväinen siihen, että komissio ja neuvosto sopivat Euroopan parlamentin kanssa viimeksi mainitun vaatimuksesta, että tarvitaan erityinen rahoitusväline (EIDHR) demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmanlaajuisesti;

116. on tyytyväinen kuulemisiin, joita komissio järjesti kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa uuden EIDHR:n täytäntöönpanosta; kehottaa täyteen avoimuuteen sen suhteen, miten rahoja käytetään ja miten hankkeita valitaan ja arvioidaan kyseisen välineen puitteissa;

117. pitää tervetulleena EIDHR:n yhteydessä hyväksyttyä uutta toimenpidettä (joka on yksi kyseisen välineen yhteydessä äskettäin käyttöön otetuista tilapäisistä toimenpiteistä), jonka myötä on mahdollista ryhtyä kiireellisiin toimiin ihmisoikeusaktivistien suojelemiseksi ilman, että tästä pitää järjestää tarjouskilpailu; kehottaa komissiota panemaan kyseinen uusi toimenpide täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti;

118. panee merkille, että Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin käytettyjen EIDHR:n määrärahojen osuus vuonna 2006 oli 23 prosenttia kaikista EIDHR:n määrärahoista (35176103 euroa) ja että kyseisiä valtuuskuntamatkoja tehtiin 13 maahan ja alueille, mukaan luettuna Aceh, Fidzi ja Kongon demokraattinen tasavalta;

119. panee merkille, että suuri osa (49 prosenttia) kaikista EIDHR:n määrärahoista vuonna 2006 meni suuriin aihekohtaisiin hankkeisiin ja vain pieni osa (24 prosenttia) komission lähetystöjen toteuttamiin pieniin hankkeisiin; odottaa, että uusi rahoitusväline antaa komissiolle mahdollisuuden rahoittaa niitä kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat keskeisessä osassa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä omissa maissaan, mutta joita kyseisten maiden viranomaiset eivät tunnusta laillisiksi;

120. katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen hallinnollista rasitusta rahoituksen vastaanottajina on vähennettävä ja että määrärahojen maksun joustavuutta on lisättävä sallimalla uudelleenrahoitus, pienemmät määrärahat ruohonjuuritason järjestöille ja rahoitus rekisteröimättömille kansalaisjärjestöille;

121. suosittaa, että komissio laatii selkeät suuntaviivat, jotta mahdolliset rahoituksen vastaanottajat ymmärtävät tavoitteet ja rahoituksen myöntämisperusteet;

Avustusohjelmat yleensä

122. on tyytyväinen siihen, että komissio on alkanut valtavirtaistaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratian periaatteita, oikeusvaltioperiaatetta ja hyvää hallintotapaa kokouksien suunnitteluun ja asiakirjoihin kehittäessään välineiden oikeusperustaa, maakohtaisia strategioita, maaohjelmia, alakohtaisia ohjelmia, yksittäisiä hankkeita ja arviointeja; on tyytyväinen siihen, että hankkeita tai ohjelmia valmistelevilla virkamiehillä on suuntaviivat siitä, miten kyseiset asiat on valtavirtaistettava;

123. on tyytyväinen siihen, että komissio (EuropeAid-yhteistyötoimisto) on teettämässä tutkimusta siitä, miten valtavirtaistaa toimiinsa monia hallinnonaloja, kuten demokratisointi, ihmisoikeuksien edistäminen ja suojelu, oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen ja oikeudenkäyttö, kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen sekä julkisen hallinnon uudistus, mukaan luettuna korruption torjunta, hajauttaminen ja paikallishallinto; tukee komission työtä kyseisen tutkimuksen kehittämisessä käytännön työkaluksi, jota käytetään hallinnon valtavirtaistamiseksi EY:n kehitysyhteistyöhön ohjelmajohtajien avuksi lähetystöjen ja keskustoimistojen tasolla ja niiden neuvonantajien avuksi, jotka osallistuvat EY:n ohjelmien suunnitteluun tai täytäntöönpanoon; odottaa kiinnostuneena saavansa tutkimuksen, kunhan se valmistuu;

124. on tyytyväinen siihen, että komissio on laatimassa hallintoprofiileja kaikista AKT-maista 10. Euroopan kehitysrahaston ohjelman yhteydessä; kehottaa kuitenkin suurempaan avoimuuteen hallintoprofiilien laatimisessa niin, että prosessi sisältää kaikkien sidosryhmien, AKT-kumppanit ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan lukien, todellisen ja tosiasiallisen kuulemisen; kehottaa komissiota sisällyttämään sosiaalihallintoa koskevaan osuuteen hallituksen suoritustason sosiaalisten peruspalvelujen tarjoamisessa koko väestölleen;

125. on tyytyväinen siihen, että kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusväline (ECDCI) on jaettu kahtia siten, että kehitysmaat on nyt erotettu teollisuusmaista [20]; on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, ettei mikään väline näytä kattavan konfliktien ehkäisemistä;

Ihmisoikeus- ja demokratialausekkeiden täytäntöönpano ulkoisissa sopimuksissa

126. muistuttaa edellä mainitusta 14. helmikuuta 2006 annetusta päätöslauselmasta, joka koskee tulevaa EU:n politiikkaa ihmisoikeuslausekkeiden soveltamisesta kaikkiin EU:n sopimuksiin; panee merkille ensireaktiona, että komissio esittää useita toimia lausekkeen soveltamisen parantamiseksi, kuten ihmisoikeuskomiteoiden asteittaista ulottamista useampiin kolmansiin maihin; korostaa, että neuvosto ei ole vielä vastannut edellä mainittuun päätöslauselmaan pitäen parempana jatkaa lausekkeen täytäntöönpanoa yleisemmällä ulkopolitiikan tasolla; on tyytyväinen siihen, että komission valtuuskuntien päälliköitä kolmansissa maissa vaaditaan osana valtuutustaan korostamaan ihmisoikeuksia entistä ponnekkaammin; on kuitenkin huolissaan komission äskettäin tekemästä ehdotuksesta myöntää Intialle EU:n ja Intian vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen yhteydessä poikkeus sääntöön, jonka mukaan kaikissa EU:n tekemissä sopimuksissa on oltava mukana ihmisoikeus- ja demokratialauseke; katsoo, että tällainen toiminta merkitsisi askelta huonompaan suuntaan ja saattaisi olla huolestuttava ennakkotapaus tulevia kauppasopimusneuvotteluja silmällä pitäen; pyytää tämän vuoksi, että komissio ja neuvosto hyväksyisivät selkeän kannan yksityiskohtaisiin ehdotuksiin, jotka sisältyvät edellä mainittuun 14. helmikuuta 2006 annettuun päätöslauselmaan; korostaa erityisesti tarvetta ottaa käyttöön valvontamekanismi, säännöllinen arviointi ihmisoikeuksiin liittyvien velvoitteiden noudattamisesta ja noudattamatta jättämisestä asetettavia asteittaisia rangaistuksia koskeva järjestelmä, joilla varmistetaan EU:n ja kolmansien maiden välillä tehtäviin sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeus- ja demokratialausekkeiden asianmukainen noudattaminen;

127. panee merkille, että komissio aikoo suunnitella uusia toimenpiteitä demokratialausekkeen täytäntöönpanon parantamiseksi, kuten ihmisoikeusvaliokuntien vaiheittainen laajentaminen niin, että ne käsittävät suuremman määrän kolmansia maita, tai EU:n lähetystöjen päälliköille kaikkialla maailmassa esitettävä pyyntö korostaa enemmän ihmisoikeuksia; katsoo kuitenkin, että komission on otettava käsiteltäväksi poliittista strategiaa koskeva suunnitelma ja erityinen lainsäädäntöaloite demokratialausekkeen uudistamiseksi laaja-alaisesti, kuten Euroopan parlamentti on esittänyt, koska kyseessä on strateginen ongelma, joka liittyy Euroopan unionin yleiseen tapaan lähestyä ihmisoikeuskysymystä;

128. pyytää neuvostoa ja komissiota kiinnittämään erityisesti huomiota siihen, että ihmisoikeuslauseke on sisällytettävä järjestelmällisesti kaikkiin uuden sukupolven sektorikohtaisiin sopimuksiin, kuten kauppasopimuksiin, jotta ihmisoikeuksien edistämistä, suojelua ja toimeenpanoa voitaisiin entisestään tehostaa kyseisille sopimuksille asetettujen tavoitteiden yhteydessä;

Ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen

129. tukee edelleen neuvostoa sen pyrkimyksissä valtavirtaistaa ihmisoikeudet ja demokratia kaikkeen EU:n toimintaan, erityisesti keskittymällä tiettyjen EU:n ihmisoikeussuuntaviivojen säännölliseen tarkistamiseen ja täytäntöönpanoon;

130. korostaa, että lukuisilla unionin sisäpolitiikan aloilla ja erityisesti niillä, jotka liittyvät turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksiin sekä terrorismin vastaisiin toimenpiteisiin, on merkittävä vaikutus ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kolmansissa maissa; katsoo, että on toteutettava enemmän toimia, jotta kyseisillä sisäpolitiikan aloilla noudatetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; ilmaisee syvän huolensa jäsenvaltioihin pyrkivien pakolaisten suurista kuolinluvuista; kehottaa laajentamaan laillisia turvapaikanhakumahdollisuuksia ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon ihmisoikeusrikkomukset käsitellessään kolmansista maista tulevien henkilöiden oikeutta saada pakolaisasema jäsenvaltiossa; huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luoman oikeuskäytäntöelimen mukaan Euroopan unionin valtiot eivät voi missään tapauksessa palauttaa henkilöitä valtioihin, missä he ovat vaarassa joutua kidutuksen tai julman, epäinhimillisen tai alentavan kohtelun kohteeksi;

131. on tyytyväinen neuvoston ja komission käynnissä olevaan työhön EU:n ihmisoikeuspolitiikan ja muun kansainvälisen politiikan johdonmukaisuuden vahvistamiseksi; pitää uskottavan EU:n ihmisoikeuspolitiikan kannalta erittäin tärkeänä, että tätä johdonmukaisuutta vahvistetaan; katsoo unionille olevan välttämätöntä puhua tulevaisuudessa yhdellä äänellä; panee tyytyväisenä merkille EU:n ihmisoikeusfoorumin keskeisen teeman "Ihmisoikeuksien ja demokratian valtavirtaistaminen EU:n politiikan eri aloilla";

132. kehottaa komissiota valvomaan edelleen tarkasti GSP+ -etuuksien myöntämistä maille, joilla on vakavia puutteita niiden kahdeksan ILO:n yleissopimuksen täytäntöönpanossa, jotka liittyvät keskeisiin työnormeihin, kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien rikkomusten tai vankityövoiman käytön takia; pyytää komissiota kehittämään arviointiperusteita sille, milloin GSP-etuudet olisi peruutettava ihmisoikeuksien perusteella;

133. tuomitsee ehdoitta lasten hyväksikäytön kaikki muodot, olipa kyseessä seksuaalinen hyväksikäyttö käsittäen lapsipornografian ja lapsia hyväksikäyttävän seksimatkailun, tai lasten pakkotyö, sekä ihmiskaupan kaikki muodot; panee tyrmistyneenä merkille, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei todellisuudessa ole vähentynyt lainkaan erityisesti Internetin käytön takia; katsoo, että kyseessä ovat vakavat rikokset, joihin syyllistyvät on asetettava syytteeseen ja heitä on rangaistava;

134. kehottaa painokkaasti komissiota jatkamaan yritysten sosiaalisen vastuun edistämistä eurooppalaisissa ja paikallisissa yrityksissä; pyytää komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille kaikesta yrityksistä ja ihmisoikeuksista vastaavalta YK:n erityisedustajalta John Ruggielta saamastaan palautteesta, jossa selvitetään normeja ylikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten vastuusta ja vastuuvelvollisuudesta ihmisoikeuksien alalla;

135. on tyytyväinen yleisten asioiden neuvoston 13. marraskuuta 2006 tekemiin päätelmiin, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvoa ja sen valtavirtaistamista kriisinhallinnassa;

136. tunnustaa, että maahanmuuttopolitiikka on EU:n sisä- ja ulkopoliittisessa ohjelmassa asetettu ensisijaiseen asemaan ja että unioni on teksteissään pyrkinyt yhdistämään maahanmuuton ja kehityksen ja varmistamaan, että maahanmuuttajien perusoikeuksia kunnioitetaan; katsoo kuitenkin, että todellisuus kentällä osoittaa kyseiset tekstit turhiksi; ilmaisee erityisen huolensa siitä, että laittomien maahanmuuttajien takaisinottoa koskevia sopimuksia tehdään sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla ei ole tarvittavaa laillista ja institutionaalista koneistoa kansalaistensa takaisin ottamiseksi ja heidän oikeuksiensa suojelemiseksi; kehottaa neuvostoa ja komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille asiassa saavutetusta edistyksestä sen jälkeen, kun vuonna 2005 julkaistiin ensimmäinen vuosittainen valvonta- ja arviointiraportti kolmansien maiden tekemästä yhteistyöstä laittoman maahanmuuton torjumiseksi; suosittelee, että Euroopan parlamentti olisi mukana alusta alkaen, kun takaisinottoa koskevista sopimuksista neuvotellaan ja sopimukset tehdään; katsoo lisäksi, että maahanmuuttopolitiikan on oltava yhteistä politiikkaa ja ennen kaikkea mieluummin ennalta ehkäisevää kuin rankaisevaa politiikkaa;

137. toistaa, että EU:n sisäpolitiikka on merkittävä tekijä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön noudattamisen edistämisessä ja että jäsenvaltioiden on säädettävä lakeja yhdenmukaisesti muun muassa Geneven yleissopimusten, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen, joukkotuhonnan ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen ja ICC:n Rooman perussäännön asettamien velvoitteiden kanssa; panee myönteisenä merkille yleisen tuomiovallan soveltamisessa joissakin jäsenvaltioissa saavutetun edistyksen; kannustaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään vakavista kansainvälisistä rikoksista rankaisematta jäämistä torjuvat toimet vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan EU:n yhteisen alueen kehittämistyöhön, pyrittäessä parantamaan sisä- ja ulkopolitiikan välistä yhdenmukaisuutta;

138. pyytää komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita sisällyttämään järjestelmällisesti kolmansien maiden kanssa käytäviin ihmisoikeus- ja perusvapauskeskusteluihin sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan henkilöihin kohdistuvan vainon ja syrjinnän, ja ryhtymään asianmukaisiin asteittaisiin toimiin, kun tällaisia ihmisoikeusrikkomuksia sattuu; kehottaa niitä toteuttamaan tarvittavat toimet kansainvälisellä tasolla sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan vainon lopettamiseksi ja homoseksuaalisuuden dekriminalisoimiseksi hyväksymällä esimerkiksi näitä asioita koskevan YK:n elinten päätöslauselman, ja päättää tukea ja juhlia joka vuosi 17. toukokuuta kansainvälistä homofobian vastaista teemapäivää;

Euroopan parlamentin toimien tehokkuus ihmisoikeustapauksissa

139. on tyytyväinen Euroopan parlamentin tärkeään asemaan ihmisoikeuksien ja demokratian alalla ja sellaisten sitoumusten takaamisessa, joilla edistetään ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa, ja toteaa, että parlamentti toteuttaa tätä tehtävää tarkastelemalla muiden elinten toimia ja erityisesti myöntämällä Saharov-palkinnon;

140. pyytää neuvostoa ja komissiota panemaan merkille eurooppalaisen ihmisoikeuksia ja demokratisointia käsittelevän maisterikoulutusohjelman tutkimuksen "Beyond Activism: The impact of the resolutions and other activities of the European Parliament in the field of human rights outside the European Union", joka valmistui lokakuussa 2006;

141. on tyytyväinen ihmisoikeuksien alivaliokunnan toimintaan, johon kuuluvat unionin puheenjohtajavaltion, komission ja henkilökohtaisen edustajan ihmisoikeusasioissa laatimat säännölliset mietinnöt, keskustelut (erityisesti YK:n erityistarkkailijoiden ja riippumattomien asiantuntijoiden kanssa), lukuisat kuulemiset, asiantuntijoiden todistajanlausunnot ja tutkimukset; ehdottaa, että alivaliokunnan toiminnan tuloksia voidaan tehostaa yhdistämällä se järjestelmällisesti toisten valiokuntien, kuten kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja budjettivaliokunnan, toimintaan;

142. myöntää, että ihmisoikeuksien alivaliokunta on toistuvasti sitoutunut arvioimaan EU:n ihmisoikeuksien ja demokratian alalla käyttämien välineiden toimeenpanoa kiinnittäen erityistä huomiota kidutusta koskeviin EU:n suuntaviivoihin, saamaan komissio ja neuvosto kantamaan vastuunsa alalla suorittamistaan toimista, käynnistämään kansainvälisten instituutioiden kanssa käytävä jatkuva vuoropuhelu ihmisoikeuskysymyksistä, tarjoamaan asiantuntijafoorumi ja samanaikaisesti ihmisoikeus- ja demokratianäkökohtia koskevaa tietoa ulkoasiainvaliokunnan laatimia mietintöjä varten, laatimaan valiokunta-aloitteisia mietintöluonnoksia ihmisoikeuksiin liittyvistä erityisvälineistä, valtavirtaistamaan ihmisoikeuskysymykset Euroopan parlamentissa (valiokunnissa ja valtuuskunnissa), huolehtimaan Saharov-palkinnon myöntämiseen liittyvistä järjestelyistä ja valmisteluista ja tarjoamaan foorumi kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa käytävälle jatkuvalle vuoropuhelulle;

143. korostaa, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä kansallisten parlamentin jäsenten kanssa ihmisoikeuspolitiikkojen valvonnan koordinoimiseksi; katsoo, että ihmisoikeuksien alivaliokunnan pitäisi pyrkiä avaamaan kanavia viestinnälle ja järjestää tapaamisia EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansallisten parlamenttien vastaavien valiokuntien kanssa;

144. vaatii ihmisoikeuksien alivaliokunnalle entistä rakentavampaa asemaa yhtenäisten ja avointen arviointiperusteiden kehittämisessä kiireellisten aiheiden valintaan, jotta varmistetaan, että parlamentti puuttuu kyseisiin asioihin ajoissa ja että sen toimilla on mahdollisimman suuri vaikutus; ehdottaa, että keskustelut ja äänestykset kiireellisistä päätöslauselmista järjestetään niin, että neuvosto voi osallistua niihin;

145. suosittaa, että Euroopan parlamentin valtuuskuntavierailuja kolmansiin maihin koskevat suuntaviivat pannaan täysimääräisesti täytäntöön;

146. suosittelee ihmisoikeuksia käsittelevien päätöslauselmien ja muiden keskeisten asiakirjojen kääntämistä kohdemaiden kielille;

147. on tyytyväinen ihmisoikeuksien alivaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan ja parlamentin puhemiehen aktiivisuuteen näiden vastustaessa epäoikeudenmukaisuutta kaikkialla maailmassa, erityisesti Saharov-palkinnon välityksellä; katsoo, että parlamentin pitäisi pyrkiä saamaan näkyvyyttä muutenkin kuin vain hetkellisesti ja että sen olisi täytettävä odotukset paremmin esimerkiksi pitämällä järjestelmällisesti yhteyttä aikaisempiin palkinnonsaajiin ja antamalla heille jatkuvaa tukea; katsoo, että Euroopan parlamentin pitäisi auttaa luomaan Saharov-palkinnon saajien verkosto, jolla on säännöllisiä tapaamisia Euroopan parlamentissa, pyrkien näin siihen, että Saharov-palkinnon saajat voivat yhtyä parlamentin ihmisoikeuksien alalla tekemään työhön; on erittäin pahoillaan Burman ja Kuuban viranomaisilta saamastaan vastauksesta pyyntöön suostua lähettämään valtuuskunta vierailemaan aikaisempien Saharov-palkinnon saajien luona;

148. pyytää ihmisoikeuksien alivaliokuntaa lisäämään julkisten kuulemisten näkyvyyttä parantamalla parlamentin jäsenten osallistumista ja medianäkyvyyttä; kehottaa alivaliokuntaa kutsumaan edelleenkin kuulemisiin tunnettuja asiantuntijoita ja keskeisiä toimijoita ja harkitsemaan kutsujen lähettämistä kolmansien maiden edustajille ja EU:n edustustojen päälliköille; pyytää alivaliokuntaa laatimaan toiminnalliset päätelmät kaikista kokouksista ja keskusteluista, jotta sitoumuksia, saatuja tietoja ja poliittisia vaihtoehtoja seurattaisiin;

149. on tyytyväinen antamiinsa päätöslauselmiin, joissa vaaditaan Guantánamo Bayn pidätyskeskuksen sulkemista, ja kirjoituksiin, joita se on julkaissut tiedon lisäämiseksi kyseisestä keskuksesta ja siihen liittyvistä ihmisoikeusongelmista; kehottaa neuvostoa ja komissiota vaatimaan Yhdysvaltain hallitusta löytämään mekanismin, jolla autetaan vankien asettamista syytteeseen tai vapauttamista kansainvälisten lakien nojalla; pitää myönteisenä, että toukokuussa 2006 Albania otti ensimmäisenä valtiona vastaan viisi Kiinan uiguuria Guantánamosta, mutta pahoittelee, että 13 Yhdysvaltain hallituksen vapauttamaa Kiinan uiguuria on edelleen Guantánamo Bayssa, sillä Yhdysvaltain hallitus on aivan oikeutetusti päättänyt, ettei heitä voida palauttaa Kiinaan kidutuksen pelossa; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään Yhdysvaltain hallituksen kanssa kaikkien niiden henkilöiden sijoittamisen helpottamiseksi, joiden Yhdysvallat ei katso uhkaavan Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia, mutta joita ei voida kidutuksen pelossa palauttaa kotimaihinsa; on huolestunut siitä, että jo pelkkä Guantánamo Bayn pidätyskeskuksen olemassaolo antaa kielteistä viestiä siitä, miten terrorismia torjutaan;

150. katsoo, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan parlamentin työn tehokkuutta voitaisiin lisätä asettamalla toimet tärkeysjärjestykseen, erityisesti keskittymällä aiheisiin, joissa voidaan saavuttaa poliittinen yksimielisyys; katsoo, että sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan olisi perustettava pieniä työryhmiä seuraamaan kutakin ihmisoikeuksia koskevaa suuntaviivaa; katsoo, että nykyistä muodollista toimivaltaa, erityisesti talousarviota koskevaa toimivaltaa ja hyväksymisoikeutta, olisi käytettävä paremmin ihmisoikeuksien edistämiseksi;

151. muistuttaa 18. tammikuuta 2007 antamastaan päätöslauselmasta, joka koski sukupuolten tasaarvon valtavirtaistamisesta parlamentin valiokuntatyöskentelyssä [21]; kehottaa parlamentin valiokuntia ryhtymään kaikkiin kohtuullisiin toimiin soveltaakseen sukupuolten välistä tasapainoa toiminnassaan (valtuuskuntien kokoonpano ja kutsuttavat puhujat mukaan lukien) ja toteuttamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevia toimintasuunnitelmia, joita esittävät kussakin valiokunnassa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaamaan nimetyt edustajat;

152. ehdottaa, että Euroopan parlamentissa voitaisiin yhdistää paremmin keskenään eri politiikan aloja ihmisoikeuksista, talousarviosta ja kansainvälisestä kaupasta vastaavien valiokuntien tekemän työn kautta siten, että talousarvio- ja kauppa-asiat sisällytettäisiin paremmin ihmisoikeuskysymysten käsittelyyn, jotta ihmisoikeuskysymysten muotoilut olisivat realistisempia ja ne olisivat paremmin sopusoinnussa Euroopan parlamentin muodollisen toimivallan kanssa;

153. kehottaa neuvostoa kutsumaan parlamentin jäseniä järjestelmällisesti valmisteleviin tilaisuuksiin ja jälkitilaisuuksiin, joita järjestetään esimerkiksi kansalaisjärjestöjen kanssa ihmisoikeusvuoropuhelusta kolmansien maiden kanssa, sekä Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä ihmisoikeuksia käsitteleviin alivaliokuntiin;

154. pitää ensisijaisen tärkeänä läheisen yhteistyön jatkamista Yhdistyneiden Kansakuntien, erityisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston ja Euroopan neuvoston edustajien ja elinten kanssa; katsoo, että samoin on tärkeää luoda tiiviimmät yhteistyösuhteet AKT-maiden, Euro-Välimeri-alueen sekä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaaristen edustajakokousten kanssa asiantuntemuksen vaihtamiseksi sekä ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyvien toimien paremman yhdenmukaisuuden varmistamiseksi;

155. panee merkille Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan toiminnan ja erityisesti väliaikaisen valiokunnan 14. helmikuuta 2007 hyväksymän mietinnön [22];on tyytyväinen pyrkimykseen kerätä tietoa, tutkia väitteitä ja saada selville tosiasiat tästä asiasta sekä nostaa esiin kysymys poikkeuksellisista luovutuksista ja EU-maiden käyttämisestä CIA:n koneiden kauttakulkupaikkana uhrien kuljettamisessa ihmisoikeusloukkauksena ja kansainvälisten lakien rikkomuksena; panee merkille arvostelun ja suositukset, joita on esitetty neuvostolle ja sen pääsihteerille/korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioille; panee merkille toimivaltaisten valiokuntiensa aseman edellä mainitun mietinnön asianmukaisen poliittisen seurannan varmistamisessa; pyytää Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään kaikilla tasoilla yhteistyötä poikkeuksellisten luovutusten käytännön tuomiseksi julki nyt ja tulevaisuudessa;

156. pitää tervetulleena Intian kastittomien ihmisoikeustilanteesta 1. helmikuuta 2007 antamaansa päätöslauselmaa [23];

Ihmisoikeustyölle omistetut voimavarat

157. on tyytyväinen siihen, että komissio antaa ihmisoikeuksille merkittävämmän aseman komission lähetystöjen päälliköiden valtuutuksissa kolmansissa maissa;

158. on tyytyväinen siihen, että käynnissä olevassa prosessissa EU:n erityisedustajien valtuutusten uudistamiseksi viittaus ihmisoikeuksiin on lisätty kaikkiin valtuutuksiin;

159. kannattaa sitä, että kaikkien neuvoston nimittämien erityisedustajien käyttöön annetaan enemmän henkilökuntaa;

*

* *

160. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille Kansakunnille, Euroopan neuvostolle, Etyjille, tässä päätöslauselmassa mainittujen valtioiden ja alueiden hallituksille sekä tärkeimmille EU:ssa toimiville ihmisoikeusjärjestöille.

[1] Neuvoston asiakirja 13522/1/2006.

[2] Asiaa koskevat tekstit ulkoasiainvaliokunnan mietinnön A6-0128/2007 liitteessä III olevassa taulukossa.

[3] EYVL C 379, 7.12.1998, s. 265; EYVL C 262, 18.9.2001, s. 262; EYVL C 293 E, 28.11.2002, s. 88; EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 576.

[4] EUVL C 311, 9.12.2005, s. 1.

[5] EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

[6] EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3; EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27.

[7] EUVL C 291, 30.11.2006, s. 409.

[8] EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.

[9] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0018.

[10] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0008.

[11] EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1.

[12] EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1.

[13] EUVL C 327, 23.12.2005, s. 4.

[14] EUVL L 150, 18.6.2003, s. 67.

[15] 7. helmikuuta 2007, Ranska, Italia, Latvia, Puola ja Espanja ovat allekirjoittaneet mutta eivät ratifioineet pöytäkirjaa nro 13.

[16] Allekirjoittaneet mutta eivät vielä ratifioineet (tammikuussa 2007): Itävalta (2003), Belgia (2005), Kypros (2004), Suomi (2003), Ranska (2005), Saksa (2006), Italia (2003), Luxemburg (2005), Alankomaat (2005), Portugali (2006) ja Romania (2007). Allekirjoittaneet ja ratifioineet: Tšekin tasavalta, Tanska, Puola, Espanja, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Malta, Viro ja Slovenia. Näin ollen Bulgaria, Kreikka, Unkari, Irlanti, Latvia, Liettua ja Slovakia eivät ole tähän mennessä allekirjoittaneet eivätkä ratifioineet OPCAT-pöytäkirjaa.

[17] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0501.

[18] EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19.

[19] Neuvoston päätelmät, 12. joulukuuta 2005, 15293/1/05 REV 1, liite, s. 14.

[20] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41) sekä neuvoston asetus (EY) N:o 1934/2006, annettu 21. joulukuuta 2006, teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 29, 3.2.2007, s. 16).

[21] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0010.

[22] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0032.

[23] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0016.

--------------------------------------------------