29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/18

(1)

Komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011 (2), jäljempänä ’asetus’, annetaan erityiset säännöt elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista.

(2)

Sen jälkeen, kun asetusta viimeksi muutettiin, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, on julkaissut uusia raportteja tietyistä aineista, joita saa käyttää elintarvikepakkausmateriaaleina, sekä jo hyväksyttyjen aineiden sallitusta käytöstä. Lisäksi tekstissä on havaittu joitakin virheitä ja epäselvyyksiä. Jotta voidaan varmistaa, että asetuksessa tulevat esiin elintarviketurvallisuusviranomaisen tuoreimmat tutkimustulokset, ja jotta voidaan poistaa epäilykset asetuksen moitteettomasta soveltamisesta, asetusta olisi muutettava ja oikaistava.

(3)

Useiden liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltujen aineiden hyväksynnöissä viitataan mainitussa liitteessä olevan taulukon 3 alaviitteeseen (1). Sen vuoksi vaatimustenmukaisuus varmennetaan jäämäpitoisuudella elintarvikekosketuksen pinta-alaa kohti (QMA), kunnes ainekohtaisen siirtymän määritysmenetelmä on käytössä. Koska asianmukaisia siirtymän testausmenetelmiä on käytettävissä ja ainekohtaisen siirtymän raja-arvot on täsmennetty, mahdollisuus varmentaa noudattaminen jäämäpitoisuutta käyttäen olisi poistettava FCM-aineita nro 142, 168, 202, 387, 462, 467, 481, 502, 662 ja 779 koskevista kohdista.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (3) aineen dietyyli[[3,5-bis(1,1-dimetyylietyyli)-4-hydroksifenyyli]methyyli]fosfonaatin (CAS,nro 976-56-7 ja FCM-nro 1007) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, ettei kyseinen aine aiheuta huolta kuluttajien turvallisuudesta, jos sitä käytetään enintään 0,2 painoprosenttia lopullisen polymeerin painosta polymerisaatioprosessissa valmistettaessa polyeteenitereftalaattia (PET), joka on tarkoitettu käytettäväksi kosketuksessa kaikentyyppisiin elintarvikkeisiin kaikissa aika- ja lämpötilaolosuhteissa. Sen vuoksi kyseinen aine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että sitä käytetään ainoastaan polymerisaatioprosessissa polyeteenitereftalaatin valmistukseen ja sen osuus on enintään 0,2 painoprosenttia. Koska elintarviketurvallisuusviranomainen ilmoitti, että kyseistä ainetta käytetään polymerisaatioprosessissa ja että se on lopullisen polymeerin perusrakenteen osa, se olisi mainittava luettelossa lähtöaineena.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (4) aineen nanomuotoinen (metakryylihappo- etyyliakrylaatti-n-butyyliakrylaatti-metyylimetakrylaatti-butadieeni)-kopolymeeri (FCM-nro 1016) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, ettei kyseinen aine aiheuta huolta kuluttajien turvallisuudesta, jos sitä käytetään lisäaineena enintään 10 painoprosenttia pehmittämättömässä PVC:ssä tai enintään 15 painoprosenttia pehmittämättömässä PLA:ssa kosketuksessa kaiken tyyppisten elintarvikkeiden kanssa pitkäaikaisessa varastoinnissa huoneenlämmössä tai kylmemmässä. Sen vuoksi kyseinen aine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että kyseiset edellytykset täyttyvät.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (5) lisäaineen dimetyylidialkyyli(C16-C18)ammoniumkloridilla modifioitu montmorilloniittisavi (FCM-nro 1030) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, ettei seoksen käyttö aiheuta huolta turvallisuudesta, jos ainetta käytetään enintään 12 painoprosenttia kosketuksessa sellaisiin kuiviin elintarvikkeisiin tarkoitetuissa polyolefiineissä, joille on osoitettu elintarvikesimulantti E asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä III, huoneenlämmössä tai kylmemmässä ja jos aineiden siirtymä, joka voi esiintyä epäpuhtauksina tai hajoamistuotteina, on enintään 0,05 mg elintarvikekilogrammassa. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että hiukkaset voivat muodostaa nanomuotoisia hiutaleita, mutta näiden hiutaleiden siirtymää ei oleteta tapahtuvan, jos ne sijaitsevat samansuuntaisesti kalvon pintaan nähden ja ovat kiinteä osa polymeerin rakennetta. Sen vuoksi kyseinen aine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että kyseiset edellytykset täyttyvät.

(7)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (6) lisäaineen α-tokoferoliasetaatti (FCM-nro 1055, CAS-nrot 7695-91-2 ja 58-95-7) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, ettei aineen käyttö antioksidanttina polyolefiineissä aiheuta huolta turvallisuudesta. Se totesi, että aine hydrolysoituu α-tokoferoliksi ja etikkahapoksi, jotka molemmat ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (7) mukaisesti sallittuja elintarvikelisäaineita. On kuitenkin olemassa riski, että näihin kahteen hydrolyysituotteeseen sovellettavat asetuksessa (EY) N:o 1333/2008 vahvistetut rajoitukset saattavat ylittyä. Sen vuoksi kyseinen lisäaine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että sitä voidaan käyttää ainoastaan antioksidanttina polyolefiineissä, ja olisi lisättävä huomautus siitä, että asetuksessa (EY) N:o 1333/2008 vahvistettuja rajoituksia on noudatettava.

(8)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (8) lisäaineen jauhetut auringonkukansiementen kuoret (FCM-nro 1060) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, ettei aineen käyttö aiheuta huolta turvallisuudesta, mikäli sitä käytetään huoneenlämmössä tai sitä alemmissa lämpötiloissa kosketuksessa kuiviin elintarvikkeisiin tarkoitettujen muovien lisäaineena. Siementen kuoret olisi saatava ihmisravinnoksi soveltuvista auringonkukansiemenistä, ja kyseistä lisäainetta sisältävän muovin valmistuslämpötila saa olla enintään 240 celsiusastetta. Sen vuoksi kyseinen lisäaine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että sitä voidaan käyttää ainoastaan kosketuksessa elintarvikkeisiin, joille liitteessä III olevassa taulukossa 2 on osoitettu elintarvikesimulantti E, ja että se on saatu ihmisravinnoksi soveltuvista auringonkukansiemenistä eikä kyseistä lisäainetta sisältävän muovin valmistuslämpötila ylitä 240 celsiusastetta.

(9)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (9) määritellyn seoksen (FCM-nro 1062), joka sisältää 97 prosenttia tetraetyyliortosilikaattia (CAS-nro 78-10-4) ja 3 prosenttia heksametyylidisilatsaania (CAS-nro 999-97-3) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, ettei seos aiheuta huolta turvallisuudesta, jos sitä käytetään enintään 0,12 painoprosenttia lähtöaineena PET:n kierrätyksessä. Sen vuoksi kyseinen seos olisi lisättävä lähtöaineena hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että sitä käytetään ainoastaan PET:n kierrätyksen yhteydessä ja enintään 0,12 painoprosenttia.

(10)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi lausunnon elintarvikkeissa ja juomavedessä olevasta nikkelistä kansanterveydelle aiheutuvista riskeistä (10). Lausunnossa vahvistetaan nikkelin siedettäväksi päiväsaanniksi 2,8 μg/kg painokiloa kohti päivässä ja täsmennetään, että keskimääräinen krooninen ravinnon kautta tapahtuva altistuminen nikkelille ylittää siedettävän päiväsaannin erityisesti nuorten osalta. Näin ollen on aiheellista soveltaa 10 prosentin korjauskerrointa tavanomaisesti johdettuun siirtymän raja-arvoon. Sen vuoksi on aiheellista soveltaa muovisista elintarvikepakkausmateriaaleista tapahtuvan nikkelin siirtymään siirtymän raja-arvoa, joka on 0,02 mg kilogrammassa elintarviketta. Sen vuoksi kyseinen raja-arvo olisi lisättävä asetuksen liitteessä II olevaan metallien siirtymää koskevaan täsmennykseen.

(11)

Mainitun asetuksen liitteessä III olevassa 4 kohdassa osoitetaan eri elintarviketyyppien osalta edustavien simulanttien yhdistelmät, joita olisi käytettävä kokonaissiirtymän testauksessa. Kyseisen 4 kohdan teksti ei ole riittävän selkeä, minkä vuoksi sitä olisi täsmennettävä.

(12)

Asetuksen liitteessä IV olevan 8 kohdan iii alakohdassa säädetään, että toimijan antamassa vaatimustenmukaisuusilmoituksessa voitaisiin täsmentää elintarvikkeen kanssa kosketuksessa olevan pinta-alan ja määrän suhde, jota käytetään materiaalin tai tarvikkeen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen. Materiaalin tai tarvikkeen vastaanottavalle toimijalle ei kuitenkaan aina ole selvää, onko kyseinen suhde myös korkein asetuksen 17 ja 18 artiklan mukainen suhde. Eräissä muissa tapauksissa pinta-alan ja määrän välisen suhteen täsmentäminen ei mahdollisesti ole merkityksellinen seikka sen selvittämiseksi, voidaanko olettaa, että vaatimuksia noudatetaan suhteellisen osuuden perusteella lopullisessa materiaalissa tai tarvikkeessa. Näissä tapauksissa tarvittaisiin vastaavia tietoja esimerkiksi vähimmäispakkauskoosta kansien ja sulkimien osalta. Sen vuoksi asetuksen liitteessä IV olevan 8 kohdan iii alakohtaa olisi täsmennettävä viittaamalla korkeimpaan pinta-alan ja määrän suhteeseen, jonka osalta on osoitettu, että se vastaa 17 ja 18 artiklan vaatimuksia, tai vastaaviin tietoihin.

(13)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 10/2011 olisi muutettava.

(14)

Jotta voidaan rajoittaa hallinnollista rasitetta ja antaa talouden toimijoille riittävästi aikaa mukauttaa käytäntönsä tämän asetuksen vaatimusten mukaisiksi, olisi säädettävä siirtymätoimenpiteistä.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,