Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32013D0191

    2013/191/EU: Neuvoston täytäntöönpanopäätös, annettu 22 päivänä huhtikuuta 2013 , Latvialle annettavasta luvasta ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, 168 artiklasta ja 168 a artiklasta poikkeava erityistoimenpide

    EUVL L 113, 25.4.2013, p. 11–12 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 31/12/2015

    ELI: http://data.europa.eu/eli/dec_impl/2013/191/oj

    25.4.2013   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 113/11


    NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

    annettu 22 päivänä huhtikuuta 2013,

    Latvialle annettavasta luvasta ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, 168 artiklasta ja 168 a artiklasta poikkeava erityistoimenpide

    (2013/191/EU)

    EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

    ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan,

    ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Latvia on komission 17 päivänä kesäkuuta 2011 ja 27 päivänä elokuuta 2012 saapuneeksi kirjaamilla kirjeillä pyytänyt lupaa poiketa niistä direktiivin 2006/112/EY säännöksistä, jotka koskevat oikeutta vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä vero henkilöautojen osalta.

    (2)

    Komissio antoi Latvian pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 26 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti Latvialle 30 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki hakemuksen tutkimiseen tarvitsemansa tiedot.

    (3)

    Direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa vahvistetaan verovelvollisen oikeus vähentää verovelvollisen vastaanottamien ja verollisia liiketoimiaan varten käyttämien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista maksettu arvonlisävero. Mainitun direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohta edellyttää, että verovelvollinen maksaa arvonlisäveron, jos liikeomaisuutta käytetään muuhun kuin yrityskäyttöön.

    (4)

    Muuta kuin yrityskäyttöä on usein erittäin vaikea määrittää tarkasti, ja vaikka se olisikin mahdollista, määrittämiseen käytettävä menetelmä on usein hankala. Pyydetyn luvan mukaan olisi arvonlisäveron määrä, joka voidaan vähentää myös muussa kuin pelkästään yrityskäytössä oleviin henkilöautoihin liittyvistä kustannuksista, olisi vahvistettava joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kiinteänä prosenttimääränä. Latvian toimittamien tietojen perusteella 80 prosentin osuus on perusteltu. Jos henkilöautoihin on sovellettu tällä päätöksellä sallittua rajoitusta, niihin ei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi saisi soveltaa samaan aikaan vaatimusta, jonka mukaan henkilöauton muusta kuin yrityskäytöstä on suoritettava arvonlisäveroa. Tämä yksinkertaistamistoimenpide poistaa tarpeen pitää kirjaa yritysautojen muusta kuin yrityskäytöstä ja estää veropetokset, jotka perustuvat virheelliseen kirjanpitoon.

    (5)

    Luvan mukaista vähennysoikeutta koskevaa rajoitusta olisi sovellettava arvonlisäveroon, joka on maksettu tiettyjen henkilöautojen ostamisen, liisauksen, yhteisöhankinnan ja tuonnin yhteydessä, ja näihin liittyvistä kustannuksista, mukaan lukien polttoaineen ostaminen.

    (6)

    Lupaa olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin henkilöautoihin, joiden suurin sallittu massa ei ylitä 3 500:aa kilogrammaa ja joissa on enintään kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi. Sellaisten henkilöautojen muu kuin yrityskäyttö, joiden massa on yli 3 500 kilogrammaa tai joissa on enemmän kuin kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi, on erittäin vähäistä näiden autojen ominaispiirteiden tai sen yritystoiminnan tyypin vuoksi, johon niitä käytetään. Olisi laadittava yksityiskohtainen luettelo henkilöautoluokista, jotka jätetään luvan ulkopuolelle, ja joka perustuu niiden erityisiin käyttötarkoituksiin.

    (7)

    Komissio on sisällyttänyt 29 päivänä lokakuuta 2004 tekemäänsä direktiiviehdotukseen direktiivin 77/388/ETY, nyt direktiivi 2006/112/EY, muuttamisesta arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamiseksi säännöksiä, joilla yhdenmukaistetaan kululuokat, joihin vähennysoikeutta koskevia poikkeuksia voidaan soveltaa. Tuon ehdotuksen mukaan vähennysoikeutta koskevia poikkeuksia voidaan soveltaa moottorikäyttöisiin maantieajoneuvoihin. Sen vuoksi on aiheellista rajoittaa tämän päätöksen soveltamisaika päättymään siihen, kun ehdotettu direktiivi tulee sovellettavaksi. On kuitenkin tarpeen säätää luvalle erityinen päättymispäivä, jota sovelletaan siinä tapauksessa, ettei ehdotettu direktiivi ole tullut sovellettavaksi tuohon päivään mennessä, koska lupaa sekä yritys- ja muun kuin yrityskäytön välisen kokonaissuhteen prosenttiosuutta on tarpeen arvioida uudelleen.

    (8)

    Jos Latvia katsoo, että lupaa olisi jatkettava vielä vuoden 2015 jälkeen, sen olisi toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015 kertomus, johon sisältyy sovelletun prosenttiosuuden arviointi, sekä luvan jatkamista koskeva pyyntö.

    (9)

    Poikkeuksella on vain vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron kokonaismäärään, eikä sillä ole kielteistä vaikutusta arvonlisäverosta saataviin unionin omiin varoihin,

    ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

    1 artikla

    Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa säädetään, Latvialle annetaan lupa rajoittaa 80 prosenttiin oikeus vähentää sellaisista henkilöautoista aiheutuvista kustannuksista maksettava arvonlisävero, jotka eivät ole yksinomaan yrityskäytössä.

    2 artikla

    Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, Latvia ei saa rinnastaa vastikkeellisiin palveluihin sellaisen henkilöauton muuta kuin yrityskäyttöä, joka kuuluu verovelvollisen yrityksen liikeomaisuuteen, jos kyseiseen autoon sovelletaan tämän päätöksen 1 artiklan mukaista rajoitusta.

    3 artikla

    Edellä 1 artiklassa tarkoitettuihin kustannuksiin sisältyvät sellaisten autojen ostaminen, liisaus, yhteisöhankinta ja tuonti, jotka eivät ole pelkästään yrityskäytössä, sekä näiden autojen huoltoon, korjaukseen ja polttoaineeseen liittyvät kustannukset.

    4 artikla

    Tätä päätöstä sovelletaan ainoastaan henkilöautoihin, joiden suurin sallittu massa ei ylitä 3 500:aa kilogrammaa ja joissa on kuljettajan istuimen lisäksi enintään kahdeksan istuinta.

    5 artikla

    Edellä olevaa 1 ja 2 artiklaa ei sovelleta seuraaviin henkilöautoluokkiin:

    a)

    jälleenmyyntiä, vuokrausta tai liisausta varten ostetut autot;

    b)

    vastikkeellisessa matkustajien kuljetuksessa käytettävät autot, mukaan lukien taksipalvelut;

    c)

    tavaroiden kuljetukseen käytettävät autot;

    d)

    ajo-opetuksessa käytettävät autot;

    e)

    vartiointitehtävissä käytettävät autot;

    f)

    pelastusajoneuvoina käytettävät autot;

    g)

    autokaupassa esittelyajoneuvoina käytettävät autot.

    6 artikla

    Mahdollinen tässä päätöksessä tarkoitetun luvan voimassaolon jatkamista koskeva pyyntö on

    a)

    toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä maaliskuuta 2015; ja

    b)

    siihen on liitettävä kertomus, joka sisältää arvioinnin 1 artiklassa vahvistetusta prosenttiosuudesta.

    7 artikla

    Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se annetaan tiedoksi.

    Tämän päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jona unionin säännöt, joilla määritetään ne moottorikäyttöisiin maantieajoneuvoihin liittyvät kustannukset, joiden osalta arvonlisäveroa ei voida vähentää täysimääräisenä, tulevat voimaan, tai 31 päivänä joulukuuta 2015 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.

    8 artikla

    Tämä päätös on osoitettu Latvian tasavallalle.

    Tehty Luxemburgissa 22 päivänä huhtikuuta 2013.

    Neuvoston puolesta

    Puheenjohtaja

    E. GILMORE


    (1)  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.


    Top