NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1531/2007,

annettu 10 päivänä joulukuuta 2007,

Euroopan yhteisön ja Kazakstanin tasavallan välisestä tiettyjen terästuotteiden kaupasta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 200831 päivään joulukuuta 2008 Kazakstanin tasavallasta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen terästuotteiden yhteisöön suuntautuvaan tuontiin.

2.   Terästuotteet luokitellaan liitteen I mukaisiin tuoteryhmiin.

3.   Liitteessä I lueteltujen tuotteiden luokittelu perustuu neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2658/87 (4) käyttöön otettuun yhdistettyyn nimikkeistöön (CN).

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperä määritetään yhteisössä voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

2 artikla

1.   Kazakstanin tasavallasta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen terästuotteiden yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa on noudatettava liitteessä V vahvistettuja määrällisiä rajoituksia. Kazakstanin tasavallasta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää liitteessä II vahvistetun alkuperätodistuksen ja jäsenvaltioiden viranomaisten 4 artiklan säännösten mukaisesti myöntämän tuontilisenssin esittämistä.

2.   Sen varmistamiseksi, että määrät, joille tuontilisenssit myönnetään, eivät minään ajankohtana ylitä kullekin tuoteryhmälle asetettuja määrällisiä kokonaisrajoituksia, liitteessä IV luetellut toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tuontilisenssejä vasta saatuaan komissiolta vahvistuksen siitä, että määriä on edelleen käytettävissä niiden terästuotteiden tuoteryhmän ja toimittajamaan määrällisten rajoitusten puitteissa, joiden osalta yksi tai useampi tuoja on jättänyt hakemuksen kyseisille viranomaisille.

3.   Luvallinen tuonti luetaan kyseessä olevaan liitteessä V vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen. Tuotteiden lähetyksen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona ne on lastattu vientiin käytettävään kuljetusvälineeseen.

3 artikla

1.   Liitteessä V tarkoitettuja määrällisiä rajoituksia ei sovelleta vapaa-alueelle tai vapaavarastoon siirrettyihin tuotteisiin eikä tuotteisiin, jotka on tuotu tullivarastointimenettelyssä, väliaikaisen tuonnin menettelyssä tai sisäisessä jalostusmenettelyssä (suspensiojärjestelmässä).

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet luovutetaan myöhemmin vapaaseen liikkeeseen joko muuttumattomassa tilassa taikka käsittelyn tai jalostuksen jälkeen, sovelletaan 2 artiklan 2 kohtaa, ja tällä tavoin vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuotteet luetaan niitä koskeviin liitteessä V esitettyihin määrällisiin rajoituksiin.

4 artikla

1.   Sovellettaessa 2 artiklan 2 kohtaa, liitteessä IV lueteltujen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ennen tuontilisenssien myöntämistä ilmoitettava komissiolle niiden vastaanottamiensa tuontilisenssihakemusten määrät, joiden tueksi on liitetty alkuperäiset vientilisenssit. Tämän jälkeen komissio ilmoittaa, ovatko haetut määrät käytettävissä tuontia varten, siinä aikajärjestyksessä, jossa jäsenvaltioiden ilmoitukset vastaanotetaan (ns. aikaprioriteettiperiaatteella).

2.   Komissiolle toimitettuihin ilmoituksiin sisältyvät hakemukset ovat hyväksyttävissä, jos niissä todetaan selvästi jokaisessa tapauksessa viejämaa, käytettävä tuotekoodi, tuotavat määrät, vientilisenssin numero, kiintiövuosi ja jäsenvaltio, jossa tuotteet on tarkoitus luovuttaa vapaaseen liikkeeseen.

3.   Komissio vahvistaa mahdollisuuksien mukaan viranomaisille hakemuksiin merkityn täydellisen määrän, joka on ilmoitettu kunkin tuoteryhmän osalta.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava komissiolle, kun näille on ilmoitettu määristä, jotka on jätetty käyttämättä tuontilisenssin voimassaoloaikana. Tällaiset käyttämättömät määrät siirretään ilman eri toimenpiteitä kussakin tuoteryhmässä yhteisön yhteenlasketun määrällisen rajoituksen jäljellä oleviin määriin.

5.   Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava sähköisesti tätä varten perustetussa integroidussa verkossa, jollei pakottavista teknisistä syistä ole välttämätöntä käyttää väliaikaisesti muuta toimitustapaa.

6.   Tuontilisenssit tai vastaavat asiakirjat myönnetään 12–16 artiklan mukaisesti.

7.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle jo myönnettyjen tuontilisenssien tai vastaavien asiakirjojen peruuttamisesta, jos Kazakstanin tasavallan viranomaiset ovat mitätöineet tai peruuttaneet vastaavat vientilisenssit. Jos Kazakstanin tasavallan toimivaltaiset viranomaiset ovat kuitenkin ilmoittaneet komissiolle tai jonkin jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vientilisenssin mitätöimisestä tai peruuttamisesta sen jälkeen, kun sitä koskevat tuotteet on tuotu yhteisöön, kyseiset määrät luetaan asianomaiseen liitteessä V vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen.

5 artikla

1.   Jos komissiolla on tiedossa, että liitteessä I luetellut Kazakstanin tasavallasta peräisin olevat tuotteet on lastattu kuljetusvälineestä toiseen, niiden reittiä on muutettu tai ne on muulla tavalla tuotu yhteisöön kiertämällä 2 artiklan mukaisia määrällisiä rajoituksia, ja että välttämättömien tarkistusten tekeminen on tarpeen, komissio pyytää neuvottelujen aloittamista sopimukseen pääsemiseksi vastaavien määrällisten rajoitusten tarvittavasta tarkistamisesta.

2.   Siihen saakka, kun 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulos on selvillä, komissio voi pyytää Kazakstanin tasavaltaa toteuttamaan tarvittavat varotoimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisten neuvottelujen perusteella sovitut määrällisiä rajoituksia koskevat tarkistukset voidaan toteuttaa.

3.   Jos yhteisö ja Kazakstanin tasavalta eivät pääse tyydyttävään ratkaisuun ja jos komissio toteaa, että kiertämisestä on olemassa selvät todisteet, komissio vähentää määrällisistä rajoituksista vastaavan määrän tuotteita, jotka ovat peräisin Kazakstanin tasavallasta.

6 artikla

1.   Vientilisenssiä (joka on Kazakstanin tasavallan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä) on edellytettävä liitteessä V vahvistettujen määrällisten rajoitusten alaisten terästuotteiden kaikilta lähetyksiltä mainittuihin rajoituksiin saakka.

2.   Tuojan on esitettävä vientilisenssin alkuperäiskappale 12 artiklassa tarkoitetun tuontilisenssin myöntämistä varten.

7 artikla

1.   Määrällisiä rajoituksia varten tarvittavan vientilisenssin on oltava liitteessä II esitetyn mallin mukainen ja siinä on muun muassa vahvistettava, että kyseisten tavaroiden määrä on luettu asianomaiselle tuoteryhmälle vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen.

2.   Kukin vientilisenssi voi koskea ainoastaan yhtä liitteessä I mainittua tuoteryhmää.

8 artikla

Vientituotteet luetaan asianomaisiin liitteessä V vahvistettuihin määrällisiin rajoituksiin ja lähetetään 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

9 artikla

1.   Edellä 6 artiklassa tarkoitettuun vientilisenssiin voi kuulua lisäkappaleita, jotka on asianmukaisesti merkitty sellaisiksi. Vientilisenssi lisäkappaleineen ja alkuperätodistus lisäkappaleineen on laadittava englannin kielellä.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat täytetään käsin, tiedot on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

3.   Vientilisenssien tai vastaavien asiakirjojen on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä. Paperin on oltava valkoista, liimakäsiteltyä hiokkeetonta kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 25 grammaa neliömetriä kohti. Jokaisessa osassa on oltava painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuneen väärentämisen silmin havaittavaksi.

4.   Yhteisön toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ainoastaan alkuperäiskappaleen voimassa olevaksi tämän asetuksen säännösten mukaista tuontia varten.

5.   Kussakin vientilisenssissä tai vastaavassa asiakirjassa on oltava yhdenmukainen painettu tai muulla tavoin merkitty sarjanumero, jolla asiakirja voidaan yksilöidä.

6.   Tässä numerossa on oltava seuraavat osat:

10 artikla

Vientilisenssi voidaan myöntää siinä tarkoitettujen tuotteiden lastaamisen jälkeen. Tällöin siinä on oltava maininta ”issued retrospectively” (myönnetty takautuvasti).

11 artikla

Jos vientilisenssi varastetaan, katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää asiakirjan antaneelta toimivaltaiselta viranomaiselta kaksoiskappaleen, joka laaditaan tämän hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

Tällä tavoin annetussa lisenssin kaksoiskappaleessa on oltava merkintä ”duplicate” (kaksoiskappale). Siinä on oltava sama päiväys kuin alkuperäisessä lisenssissä.

12 artikla

1.   Jos komissio on vahvistanut 4 artiklan mukaisesti, että haettu määrä on käytettävissä kyseessä olevan määrällisen rajoituksen puitteissa, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuontilisenssi enintään viiden työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona tuoja on esittänyt vastaavan vientilisenssin alkuperäiskappaleen. Lisenssi on esitettävä viimeistään 31 päivänä maaliskuuta lisenssin mukaisten tavaroiden lähetysvuotta seuraavana vuonna. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset myöntävät tuontilisenssit riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio on ilmoitettu määräpaikaksi vientilisenssissä, edellyttäen, että komissio on vahvistanut 4 artiklan mukaisesti sen, että haettu määrä on käytettävissä kyseisen määrällisen rajoituksen puitteissa.

2.   Tuontilisenssit ovat voimassa neljä kuukautta niiden myöntämisestä. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat jatkaa voimassaoloaikaa tuojan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä enintään neljällä kuukaudella.

3.   Tuontilisenssit on laadittava liitteessä III esitetyssä muodossa, ja ne ovat voimassa kaikkialla yhteisön tullialueella.

4.   Tuojan esittämässä tuontilisenssiä koskevassa ilmoituksessa tai hakemuksessa on oltava

5.   Tuojat eivät ole velvollisia tuomaan tuontilisenssin mukaista kokonaismäärää yhtenä lähetyksenä.

13 artikla

Jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien tuontilisenssien voimassaolo riippuu toimivaltaisten Kazakstanin tasavallan viranomaisten myöntämien, tuontilisenssien myöntämisen perusteena olevien vientilisenssien voimassaoloajasta ja niissä mainituista määristä.

14 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuontilisenssit tai vastaavat asiakirjat 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja syrjimättä mitään yhteisön tuojaa, riippumatta siitä, missä tämän sijoittautumispaikka on yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden voimassa olevien sääntöjen mukaisten ehtojen noudattamista.

15 artikla

1.   Jos komissio toteaa, että Kazakstanin tasavallan tietyn tuoteryhmän osalta myöntämien vientilisenssien mukaiset kokonaismäärät ylittävät kyseiselle tuoteryhmälle vahvistetun määrällisen rajoituksen, jäsenvaltioiden toimivaltaisille lisenssiviranomaisille on ilmoitettava siitä viipymättä, jotta tuontilisenssien myöntäminen voidaan keskeyttää. Tässä tapauksessa komissio aloittaa neuvottelut viipymättä.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kieltäydyttävä myöntämästä tuontilisenssejä Kazakstanin tasavallasta peräisin oleville tuotteille, joilla ei ole 6–11 artiklan säännösten mukaisesti myönnettyjä vientilisenssejä.

16 artikla

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 12 artiklassa tarkoitettujen tuontilisenssien myöntämiseen liitteessä III esitetyn tuontilisenssin mallin mukaisia lomakkeita.

2.   Tuontilisenssilomakkeet ja niiden otteet on laadittava kahtena kappaleena, joista yhdessä kappaleessa, joka annetaan hakijalle, on maininta ”Holder's copy” (lisenssinhaltijan kappale) ja numero 1 ja joista toisessa, joka jää lisenssin myöntävälle viranomaiselle, on maininta ”Copy for the issuing authority” (lisenssin myöntävän viranomaisen kappale) ja numero 2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat hallinnollisia tarkoituksia varten liittää lisäkappaleita lomakkeeseen numero 2.

3.   Lomakkeet on painettava valkoiselle, hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on 55–65 grammaa neliömetriltä. Niiden on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä; rivivälin on oltava 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa); lomakkeiden ulkoasua on noudatettava tarkasti. Varsinaisen lisenssin muodostavan kappaleen numero 1 molemmilla puolilla on lisäksi oltava punaisella painettu aaltomainen taustakuvio mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehtyjen väärennösten paljastamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava lomakkeiden painattamisesta. Ne voidaan myös painaa kirjapainossa, jonka on hyväksynyt jäsenvaltio, johon kirjapaino on sijoittautunut. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisessa lomakkeessa on oltava viittaus jäsenvaltion antamaan hyväksyntään. Jokaisessa lomakkeessa on oltava painolaitoksen nimi- ja osoitetiedot tai merkki, jonka avulla painolaitos voidaan tunnistaa.

5.   Tuontilisensseille tai otteille on niitä myönnettäessä annettava myöntämisnumero, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat. Tuontilisenssin numero on ilmoitettava komissiolle sähköisesti 4 artiklan mukaisesti perustettua integroitua verkkoa käyttäen.

6.   Luvat ja otteet on laadittava asiakirjan myöntävän jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

7.   Toimivaltaiset viranomaiset merkitsevät asianomaisen terästuoteryhmän kohtaan 10.

8.   Lupia myöntävien ja kiintiöön lukemisen suorittavien viranomaisten on tehtävä merkintänsä leimasimella. Asiakirjan myöntävän viranomaisen leima voidaan kuitenkin korvata kirjaimia tai numeroita sisältävällä rei'itetyllä kohopainatuksella tai luvassa olevalla painatuksella. Asiakirjan myöntävien viranomaisten on käytettävä myönnetyn määrän merkitsemisessä väärentämisen estävää menetelmää siten, että numeroita tai merkintöjä on mahdotonta lisätä.

9.   Kappaleiden 1 ja 2 kääntöpuolella on oltava kohta, johon tuotteiden määriä voivat merkitä joko tulliviranomaiset, kun tuontimuodollisuudet on suoritettu, tai toimivaltaiset hallintoviranomaiset otteen antamisen yhteydessä. Jos kiintiöön luetuille määrille varattu tila luvassa tai sen otteessa ei ole riittävä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liittää asiakirjaan yhden tai useamman lisälehden, joissa on luvan tai otteen kappaleiden 1 ja 2 kääntöpuolen mukaiset kohdat. Kiintiöön lukemisen suorittavien viranomaisten on leimattava asiakirja siten, että sen toinen puolisko on lisenssissä tai sen otteessa ja toinen puolisko lisälehdellä. Jos asiakirjassa on useampi kuin yksi lisälehti, vastaava leima on lyötävä samalla tavoin kullekin lehdelle ja sitä edeltävälle lehdelle.

10.   Jäsenvaltion viranomaisten myöntämillä tuontilisensseillä ja otteilla sekä näiden tekemillä merkinnöillä on sama oikeusvaikutus jokaisessa muussa jäsenvaltiossa kuin niiden omien viranomaisten myöntämillä asiakirjoilla ja merkinnöillä.

11.   Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarpeen mukaan vaatia, että lisenssien tai otteiden sisältö käännetään kyseisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai yhdelle jäsenvaltion virallisista kielistä.

17 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EYVL L 196, 28.7.1999, s. 3.

(2)  EUVL L 232, 8.9.2005, s. 64.

(3)  EUVL L 360, 19.12.2006, s. 1.

(4)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1352/2007 ( EUVL L 303, 21.11.2007, s. 3).