—

kumoamaan komission päätöksen, jolla se jätti tutkimatta kantajan 15.12.2021 päivätyn pyynnön sisäisestä uudelleentarkastelusta ja joka annettiin tiedoksi kantajalle 1.4.2022 päivätyllä kirjeellä, sillä perusteella, että se on perussopimusten vastainen,

—

lisäksi tai toissijaisesti toteamaan, että komissio toimi lainvastaisesti, kun se laiminlöi ratkaisun tekemisen SEUT 265 artiklassa määrätyllä tavalla kantajan kehotettua sitä 15.12.2021 päivätyssä kirjeessään tekemään ratkaisun ja/tai kun se ei määritellyt kantaansa kantajan valitukseen,

—

toteamaan, että siltä osin kuin Ruotsin tammikuussa vuonna 2020 tekemä yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma (jäljempänä Ruotsin kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma) ei täytä Århusin yleissopimuksen vaatimuksia, komissio on arvioinut sitä ja/tai tehnyt ja/tai julkaissut sen lainvastaisesti, ja näin ollen sillä rikotaan unionin oikeutta ja kansainvälistä oikeutta ja/tai se on lainvastainen,

—

toteamaan, että siltä osin kuin ympäristöoikeutta on rikottu vakavasti ja rikotaan edelleen, komissio on laiminlyönyt unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden mukaiset positiiviset velvoitteensa toteuttaa tarpeelliset ja asianmukaiset toimenpiteet korjatakseen sen, että Ruotsin kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma ei täytä Århusin yleissopimuksen vaatimuksia,

—

toteamaan, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1999 (1) ei panna täytäntöön Århusin yleissopimuksen määräyksiä mukaan lukien sen 7 artikla, joten kyseinen asetus on unionin ympäristöoikeuden ja kansainvälisen ympäristöoikeuden vastainen ja siten lainvastainen,

—

kun otetaan huomioon se, että kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja erityisesti Ruotsin kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma eivät täytä Århusin yleissopimuksen vaatimuksia, toteamaan, että se, että komissio on laiminlyönyt asetuksen (EU) 2018/1999 mukaiset velvoitteensa, merkitsee kyseisen asetuksen ja Århusin yleissopimuksen rikkomista sekä perussopimusten mukaisten komission positiivisten velvoitteiden rikkomista,

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komission päätös, joka annettiin tiedoksi kantajalle 1.4.2022 päivätyllä kirjeellä, on kumottava. Kantaja esitti komissiolle pyynnön 15.12.2021 päivätyllä kirjeellä. Vastatessaan kantajan pyyntöön komissio totesi edellä mainitussa kirjeessään, että kantajan pyyntö jätetään tutkimatta. Kantaja toteaa, että komission päätös on tältä osin täysin virheellinen ja että sillä rikotaan unionin ympäristöoikeutta, kansainvälistä ympäristöoikeutta ja perussopimuksia. Kantaja toteaa, että komissio on laiminlyönyt perussopimusten mukaiset positiiviset velvoitteensa sekä kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 3, 6 ja 7 artikla, mukaiset velvoitteensa. Kantaja väittää myös, että komission riidanalaisella päätöksellä on rikottu unionin johdettua oikeutta mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (2) 9 ja 10 artikla. Kantaja väittää, että komission päätöksellä loukataan kantajan oikeutta Århusin yleissopimuksen ja asetuksen N:o 1367/2006 mukaiseen oikeuden saatavuuteen. Kantaja toteaa myös, että komission hallintotoimi, sellaisena kuin se määritellään asetuksessa N:o 1367/2006, merkitsee perussopimusten rikkomista.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan kantaja väittää lisäksi tai ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden toissijaisesti, että komissio laiminlöi ratkaisun tekemisen SEUT 265 artiklassa määrätyllä tavalla siltä osin kuin on kyse komission arvioimista, tekemistä ja julkaisemista kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista ja erityisesti riidanalaisesta Ruotsin kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta. Komissio on rikkonut perussopimusten ja erityisesti SEU 3 artiklan ja SEUT 191 artiklan mukaisia positiivisia velvoitteitaan, koska se laiminlöi ratkaisun tekemisen kantajan pyydettyä sisäistä uudelleentarkastelua SEUT 265 artiklan mukaisesti. Tämä merkitsee myös kansainvälisen ja eurooppalaisen tapaoikeuden ja valtiosopimusoikeuden – mukaan lukien Århusin yleissopimuksen 3, 6 ja 7 artikla, asetuksen N:o 1367/2006 9 ja 10 artikla sekä Århusin yleissopimuksen sopimuspuolten 21.10.2021 hyväksymä päätös VII.8f, joka koskee Euroopan unionille yleissopimuksessa asetettujen velvoitteiden noudattamista (sellaisena kuin se on muutettuna) – vakavaa rikkomista.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan se, että komissio ei varmistanut sitä, että Ruotsin kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma täyttää Århusin yleissopimuksen vaatimukset, merkitsee sitä, että kyseistä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa on koko merkityksellisen ajanjakson ajan arvioitu ja se on tehty ja julkaistu sellaisella tavalla, joka merkitsee unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden ilmeistä rikkomista, ja se on siten lainvastainen.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan asetuksella (EU) 2018/1999 ei panna täytäntöön Århusin yleissopimuksen määräyksiä mukaan lukien sen 7 artikla, joten kyseinen asetus on unionin ympäristöoikeuden ja kansainvälisen ympäristöoikeuden vastainen. Näin ollen kantaja toteaa, että asetus (EU) 2018/1999 on perussopimusten vastainen ja että se on todettava lainvastaiseksi.