1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan suuntaviivat sellaisten liitteessä I esitettyjen Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden, jäljempänä ’energiainfrastruktuurien ensisijaiset käytävät ja alueet’, viiveetöntä kehittämistä ja yhteentoimivuutta varten, joiden avulla voidaan varmistaa ilmastonmuutoksen hillintä, erityisesti saavuttaa vuoteen 2030 ulottuvat unionin energia- ja ilmastotavoitteet samoin kuin sen ilmastoneutraaliustavoite viimeistään vuoteen 2050 mennessä, sekä varmistaa yhteenliitännät, energiavarmuus, markkinoiden yhdentyminen, järjestelmän integrointi, kaikkia jäsenvaltioita hyödyttävä kilpailu ja kohtuuhintainen energia.

2.   Erityisesti tässä asetuksessa

1.   Perustetaan alueellisia ryhmiä, jäljempänä ’ryhmät’, liitteessä III olevassa 1 jaksossa esitettyä menettelyä noudattaen. Kunkin ryhmän jäsenyys määritetään kunkin liitteessä I esitetyn ensisijaisen käytävän ja alueen ja niiden kattaman maantieteellisen alueen pohjalta. Ryhmissä päätöksentekovaltaa käyttävät jäsenvaltiot ja komissio, jäljempänä ’päätöksentekoelin’, ja päätöksenteko tapahtuu yhteisymmärryksessä.

2.   Kukin ryhmä hyväksyy oman työjärjestyksensä ottaen huomioon liitteen III säännökset.

3.   Kunkin ryhmän päätöksentekoelin hyväksyy hankkeista alueellisen luettelon, joka laaditaan liitteessä III olevassa 2 jaksossa esitettyä menettelyä noudattaen sen mukaan, miten kukin hanke edistää liitteessä I esitettyjen energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamista ja miten hankkeet täyttävät 4 artiklassa säädetyt kriteerit.

Kun ryhmä laatii alueellisen luettelonsa,

4.   Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan unionin luettelo, jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 172 artiklan toisesta kohdasta muuta johdu.

Komissio varmistaa valtaansa käyttäessään, että unionin luettelo vahvistetaan joka toinen vuosi ryhmien päätöksentekoelinten liitteessä III olevan 1 jakson 1 kohdan nojalla hyväksymien alueellisten luettelojen perusteella tämän artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Komissio antaa delegoidun säädöksen, jolla vahvistetaan ensimmäinen unionin luettelo, viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2023.

Jos komission tämän kohdan nojalla antama delegoitu säädös ei voi tulla voimaan joko Euroopan parlamentin tai neuvoston 20 artiklan 6 kohdan nojalla ilmaiseman vastustuksen vuoksi, komissio kutsuu ryhmät välittömästi koolle uusien alueellisten luetteloiden laatimiseksi ottaen huomioon vastustuksen syyt. Komissio antaa mahdollisimman pian uuden delegoidun säädöksen, jolla vahvistetaan unionin luettelo.

5.   Vahvistaessaan unionin luettelon yhdistämällä 3 kohdassa tarkoitetut alueelliset luettelot komissio, ottaen asianmukaisesti huomioon ryhmien keskustelut,

6.   Tämän asetuksen liitteessä II olevan 1 kohdan a, b, c, d ja f alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista yhteistä etua koskevista hankkeista tulee erottamaton osa asetuksen (EU) 2019/943 34 artiklan mukaisia alueellisia investointisuunnitelmia ja direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklan mukaisia kansallisia kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia ja tapauksen mukaan muita kansallisia infrastruktuurisuunnitelmia. Kyseiset yhteistä etua koskevat hankkeet on asetettava kussakin näistä suunnitelmista mahdollisimman ensisijaiseen asemaan. Tätä kohtaa ei sovelleta kilpaileviin hankkeisiin, hankkeisiin, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi, tai keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin.

7.   Liitteessä II olevan 1 kohdan a, b, c, d ja f alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvia yhteistä etua koskevia hankkeita, jotka ovat kilpailevia hankkeita tai hankkeita, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi, voidaan sisällyttää tarkasteltavina olevina hankkeina asianomaisiin alueellisiin investointisuunnitelmiin, kansallisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin ja tapauksen mukaan muihin kansallisiin infrastruktuurisuunnitelmiin.

1.   Yhteistä etua koskevan hankkeen on täytettävä seuraavat yleiset kriteerit:

2.   Keskinäistä etua koskevan hankkeen on täytettävä seuraavat yleiset kriteerit:

Kun on kyse liitteessä II olevan 5 kohdan c alakohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvista hiilidioksidin varastointia koskevista hankkeista, hankkeen on oltava välttämätön hiilidioksidin rajatylittävän kuljetuksen ja varastoinnin kannalta ja kolmannella maalla, jossa hanke sijaitsee, ja sillä on oltava asianmukainen oikeudellinen kehys, joka perustuu toimiviksi osoitettuihin täytäntöönpanomekanismeihin, joilla varmistetaan, että hankkeeseen sovelletaan mahdollisten hiilivuotojen estämiseksi sekä ilmaston, ihmisten terveyden ja ekosysteemien suhteen hiilidioksidin pysyvän varastoinnin turvallisuuden ja tehokkuuden edistämiseksi vaatimuksia ja takeita, jotka ovat vähintään saman tasoiset kuin unionin lainsäädännössä säädetyt vaatimukset ja takeet.

3.   Eri energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin sovelletaan seuraavia erityisiä kriteerejä:

4.   Liitteessä II esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvissa hankkeissa arvioidaan tämän artiklan 3 kohdassa esitettyjen kriteerien täyttymistä liitteessä IV olevissa 3–8 kohdassa säädettyjen indikaattorien mukaisesti.

5.   Jotta voidaan helpottaa kaikkien niiden hankkeiden arviointia, joita voitaisiin pitää yhteistä etua koskevina hankkeina ja jotka voitaisiin sisällyttää alueelliseen luetteloon, kukin ryhmä arvioi läpinäkyvästi ja objektiivisesti, miten kukin hanke vaikuttaa saman energia-infrastruktuurien ensisijaisen käytävän tai alueen toteuttamiseen. Kukin ryhmä määrittää arviointimenetelmänsä sen perusteella, mikä on hankkeen kokonaisvaikutus 3 kohdassa tarkoitettuihin kriteereihin. Hankkeet asetetaan arvioinnissa paremmuusjärjestykseen ryhmän sisäistä käyttöä varten. Alueelliseen luetteloon tai unionin luetteloon ei saa sisältyä minkäänlaista paremmuusjärjestystä, eikä paremmuusjärjestystä saa käyttää myöhempiin tarkoituksiin lukuun ottamatta liitteessä III olevan 2 jakson 16 kohdassa kuvattuja tarkoituksia.

Jotta arvioinnissa voidaan varmistaa ryhmien kesken johdonmukainen toimintatapa, kukin ryhmä tarkastelee hankkeita arvioidessaan asianmukaisesti seuraavia seikkoja:

Kun on kyse liitteessä II olevissa 1 kohdan e alakohdassa ja 2 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista älykkäitä sähköverkkoja ja älykkäitä kaasuverkkoja koskevista hankkeista, paremmuusjärjestykseen on asetettava ne hankkeet, jotka vaikuttavat kahteen samaan jäsenvaltioon, ja on otettava asianmukaisesti huomioon myös niiden käyttäjien määrä, joihin hanke vaikuttaa, vuotuinen energiankulutus sekä sellaisista energiavaroista peräisin olevan tuotannon osuus näiden käyttäjien kattamalla alueella, joita ei voida säätää kysynnän mukaan.

1.   Hankkeen toteuttajien on laadittava unionin luettelossa oleville hankkeille toteuttamissuunnitelma, johon sisältyy aikataulu kullekin seuraavista:

2.   Siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden ja muiden verkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä helpottaakseen unionin luettelossa olevien hankkeiden kehittämistä alueellaan.

3.   Viraston ja asianomaisten ryhmien on seurattava edistymistä unionin luettelossa olevien hankkeiden toteuttamisessa ja tarvittaessa annettava suosituksia helpottaakseen niiden toteuttamista. Ryhmät voivat pyytää lisätietoja 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti, kutsua koolle kokouksia asianomaisten osapuolten kanssa ja pyytää komissiota varmentamaan annetut tiedot paikan päällä.

4.   Hankkeen toteuttajien on viimeistään kunkin sitä vuotta seuraavan vuoden joulukuun 31 päivänä, jona hanke on sisällytetty unionin luetteloon, toimitettava 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle vuosikertomus kustakin liitteessä II esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvasta hankkeesta.

Kertomuksessa on oltava yksityiskohtaiset tiedot seuraavista:

5.   Jäljempänä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään kunkin sitä vuotta seuraavan vuoden helmikuun 28 päivänä, jona hankkeen toteuttajan on toimitettava tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kertomus, toimitettava virastolle ja asianomaiselle ryhmälle tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kertomus täydennettynä tiedoilla, jotka koskevat edistymistä ja tapauksen mukaan viivästyksiä niiden alueella sijaitsevien unionin luettelossa olevien hankkeiden toteuttamisessa lupaprosessien osalta sekä tällaisten viivästysten syitä. Toimivaltaisten viranomaisten kertomukseen lisäämät tiedot on merkittävä selvästi ja esitettävä niin, ettei hankkeiden toteuttajien laatimaa tekstiä muuteta.

6.   Virasto toimittaa viimeistään kunkin sellaisen vuoden huhtikuun 30 päivänä, jona uusi unionin luettelo olisi hyväksyttävä, ryhmille kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluvista unionin luettelossa olevista hankkeista yhteenvetokertomuksen, jossa arvioidaan saavutettua edistymistä ja hankkeiden kustannuksiin odotettavissa olevia muutoksia, ja antaa tapauksen mukaan suosituksia viivästysten ja ilmenneiden vaikeuksien ratkaisemiseksi. Yhteenvetokertomuksessa on asetuksen (EU) 2019/942 11 artiklan b alakohdan mukaisesti arvioitava myös unionin laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien johdonmukaista täytäntöönpanoa suhteessa liitteessä I esitettyihin energiainfrastruktuurien ensisijaisiin käytäviin ja alueisiin.

Virasto voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pyytää lisätietoja, jotka ovat tarpeen sen tässä kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

7.   Jos unionin luettelossa olevan hankkeen käyttöönotto viivästyy toteuttamissuunnitelmaan verrattuna sellaisista muista kuin pakottavista syistä, joihin hankkeen toteuttaja ei voi vaikuttaa, sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

8.   Unionin luettelossa oleva hanke voidaan poistaa unionin luettelosta 3 artiklan 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, jos sen sisällyttäminen kyseiseen luetteloon perustui vääriin tietoihin, joilla oli ratkaiseva vaikutus kyseiseen sisällyttämiseen, tai jos hanke ei ole unionin lainsäädännön mukainen.

9.   Hankkeet, jotka eivät enää ole unionin luettelossa, menettävät kaikki tässä asetuksessa säädettyyn yhteistä etua koskevan hankkeen tai keskinäistä etua koskevan hankkeen asemaan liittyvät oikeudet ja velvoitteet.

Hanke, joka ei enää ole unionin luettelossa mutta jota koskevat hakemusasiakirjat toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tarkastelua varten, säilyttää kuitenkin III luvussa säädetyt oikeudet ja velvoitteet, paitsi jos hanke on poistettu unionin luettelosta tämän artiklan 8 kohdassa säädetyistä syistä.

10.   Tämä artikla ei vaikuta sellaiseen unionin luettelossa olevalle hankkeelle myönnettyyn unionin rahoitustukeen, joka on myönnetty ennen hankkeen poistamista unionin luettelosta.

1.   Kun yhteistä etua koskevan hankkeen toteuttamisessa ilmenee merkittäviä vaikeuksia, komissio voi asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella nimetä eurooppalaisen koordinaattorin enintään yhden vuoden kaudeksi, joka voidaan uusia kahdesti.

2.   Eurooppalainen koordinaattori

Komissio toimittaa e alakohdassa tarkoitetun eurooppalaisen koordinaattorin kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianomaisille ryhmille.

3.   Eurooppalainen koordinaattori valitaan avoimen, syrjimättömän ja läpinäkyvän menettelyn jälkeen sen mukaan, miten paljon kokemusta ehdokkaalla on hänelle kyseessä olevissa hankkeissa annettavista erityistehtävistä.

4.   Eurooppalaisen koordinaattorin nimeämispäätöksessä esitetään tehtävänmääritys, johon sisältyvät toimeksiannon kesto, erityistehtävät ja niihin liittyvät määräajat, sekä noudatettavat menetelmät. Koordinointitoimien on oltava oikeassa suhteessa hankkeiden monimutkaisuuteen ja arvioituihin kustannuksiin.

5.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on toimittava täysin yhteistyössä eurooppalaisen koordinaattorin kanssa hänen toteuttaessaan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä.

1.   Unionin luettelon hyväksymisellä vahvistetaan lupaprosessissa annettavia päätöksiä varten unionin luettelossa olevien hankkeiden olevan välttämättömiä energiapolitiikan ja ilmaston kannalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hankkeen täsmällistä sijaintia, reititystä tai teknologiaa.

Tätä kohtaa ei sovelleta kilpaileviin hankkeisiin tai hankkeisiin, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi.

2.   Unionin luettelossa oleviin hankkeisiin liittyvien hakemusasiakirjojen tehokkaan hallinnollisen käsittelyn varmistamiseksi hankkeen toteuttajien ja kaikkien asianomaisten viranomaisten on varmistettava, että nämä asiakirjat käsitellään mahdollisimman nopeasti unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.   Unionin luettelossa olevat hankkeet on asetettava korkeimpaan mahdolliseen asemaan kansallisessa tärkeysjärjestyksessä, jos tällainen asema on olemassa kansallisessa lainsäädännössä, ja niitä on käsiteltävä asianmukaisesti lupaprosesseissa ja, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, alueidenkäytön suunnittelussa, mukaan lukien ympäristöarviointeihin liittyvät prosessit, siten kuin tällaisesta käsittelystä säädetään vastaavan tyyppisiin energiainfrastruktuureihin sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin oikeudessa säädettyjä velvoitteita.

4.   Kaikki unionin luettelossa oleviin hankkeisiin liittyvät riitojenratkaisumenettelyt, oikeustoimet, muutoksenhaut ja oikeussuojakeinot kansallisissa tuomioistuimissa tai paneeleissa, mukaan lukien sovittelut tai välimiesmenettelyt, jos tällaisia on olemassa kansallisessa lainsäädännössä, on katsottava kiireellisiksi, jos ja siinä määrin kuin tällaisista kiireellisistä menettelyistä säädetään kansallisessa lainsäädännössä.

5.   Jäsenvaltioiden on arvioitava, ottaen asianmukaisesti huomioon komission unionin luettelossa olevien hankkeiden ympäristöarviointimenettelyjen yksinkertaistamisesta antaman voimassa olevan ohjeistuksen, mitkä lainsäädäntötoimenpiteet ja muut toimenpiteet ovat tarpeen ympäristöarviointimenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja niiden yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi, ja niiden on ilmoitettava komissiolle kyseisen arvioinnin tulos.

6.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 24 päivänä maaliskuuta 2023 toteutettava 5 kohdan mukaisesti määrittämänsä muut kuin lainsäädäntötoimenpiteet.

7.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 24 päivänä kesäkuuta 2023 toteutettava 5 kohdan mukaisesti määrittämänsä lainsäädäntötoimenpiteet. Kyseiset lainsäädäntötoimenpiteet eivät rajoita unionin lainsäädännössä säädettyjen velvoitteiden soveltamista.

8.   Direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan ja direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 7 kohdan mukaisten ympäristövaikutusten osalta unionin luettelossa olevien hankkeiden on katsottava olevan yleisen edun mukaisia energiapolitiikan kannalta ja niiden voidaan katsoa olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia edellyttäen, että kaikki kyseisissä direktiiveissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Jos direktiivin 92/43/ETY mukaisesti vaaditaan komission lausunto, komissio ja tämän asetuksen 9 artiklassa tarkoitettu kansallinen toimivaltainen viranomainen varmistavat, että hankkeeseen liittyvää erittäin tärkeää yleistä etua koskeva päätös tehdään tämän asetuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.

Tätä kohtaa ei sovelleta kilpaileviin hankkeisiin tai hankkeisiin, jotka eivät ole saavuttaneet riittävää kypsyyttä liitteessä III olevan 2 jakson 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun hankekohtaisen kustannus-hyötyanalyysin esittämiseksi.

1.   Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 23 päivänä kesäkuuta 2022 saatettava tarvittaessa ajan tasalle sellaisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen, joka on vastuussa unionin luettelossa olevien hankkeiden lupaprosessin helpottamisesta ja koordinoinnista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vastuut tai siihen liittyvät tehtävät voidaan siirtää toiselle viranomaiselle tai ne voi hoitaa kyseinen toinen viranomainen tietyn unionin luettelossa olevan hankkeen tai tietyn unionin luettelossa olevien hankkeiden luokan osalta edellyttäen, että

Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi säilyttää itsellään vastuun määräaikojen vahvistamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen määräaikojen soveltamista.

3.   Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on helpotettava kattavan päätöksen antamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaa koskevien unionin ja kansainvälisen oikeuden ja, siltä osin kuin se ei ole niiden kanssa ristiriidassa, kansallisen lainsäädännön vaatimusten soveltamista. Kattava päätös on annettava 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa ja noudattaen jotakin seuraavista järjestelmistä:

Jäsenvaltioiden on pantava järjestelmät täytäntöön tavalla, joka kansallisen lainsäädännön mukaisesti edistää kattavan päätöksen antamista mahdollisimman tehokkaasti ja viiveettä.

Asianomaisten viranomaisten toimivalta voi joko sisältyä 1 kohdan mukaisesti nimetyn kansallisen toimivaltaisen viranomaisen toimivaltaan, tai asianomaiset viranomaiset voivat tietyssä määrin säilyttää riippumattoman toimivaltansa sen mukaan, minkä lupajärjestelmän jäsenvaltio on tämän kohdan mukaisesti valinnut helpottaakseen kattavan päätöksen antamista, ja tehdä sen mukaisesti yhteistyötä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

Jos jokin asianomainen viranomainen ei usko voivansa antaa yksittäistä päätöstä asetetussa määräajassa, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta välittömästi kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle ja perusteltava viivästys asianmukaisesti. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on tämän jälkeen asetettava uusi määräaika, jonka kuluessa kyseinen yksittäinen päätös on annettava, noudattaen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä yleisiä määräaikoja.

Jäsenvaltioiden on valittava jokin ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista kolmesta järjestelmästä helpottaakseen ja koordinoidakseen menettelyjään ja otettava käyttöön järjestelmä, joka on niille niiden suunnittelu- ja lupaprosessien kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen kaikkein toimivin. Jos jäsenvaltio valitsee yhteistyöhön perustuvan järjestelmän, sen on ilmoitettava komissiolle päätöksensä perustelut.

4.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa 3 kohdassa säädettyjä järjestelmiä maalla ja merellä toteutettaviin unionin luettelossa oleviin hankkeisiin.

5.   Kun unionin luettelossa oleva hanke edellyttää päätösten tekemistä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen tehokkaan ja toimivan keskinäisen yhteistyön ja viestinnän, mukaan lukien 10 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut toimet. Jäsenvaltioiden on pyrittävä toteuttamaan yhteisiä menettelyjä, etenkin ympäristövaikutusten arvioinnissa.

6.   Niiden asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, jotka osallistuvat hankkeeseen, joka kuuluu johonkin 5 liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetyistä ensisijaisista offshore-verkkokäytävistä, on yhdessä nimettävä keskuudestaan hankkeen toteuttajille kutakin hanketta varten yhteinen yhteyspiste, joka on vastuussa hankkeiden lupien myöntämistä koskevan tietojenvaihdon helpottamisesta kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä, jotta voidaan helpottaa hankkeen lupaprosessia ja hanketta koskevien päätösten antamista asianomaisissa kansallisissa toimivaltaisissa viranomaisissa. Yhteiset yhteyspisteet voivat toimia tietovarastona, johon kootaan kaikki hankkeisiin liittyvät olemassa olevat asiakirjat.

1.   Jäsenvaltion tai kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on viimeistään 24 päivänä lokakuuta 2023, soveltuvin osin yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa, julkaistava unionin luettelossa oleviin hankkeisiin sovellettavaa lupaprosessia käsittelevä päivitetty menettelykäsikirja, joka sisältää vähintään liitteessä VI olevassa 1 kohdassa esitetyt tiedot. Käsikirja ei ole oikeudellisesti sitova, mutta siinä on viitattava asiaa koskeviin säännöksiin tai siinä on oltava lainauksia niistä. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tapauksen mukaan tehtävä yhteistyötä ja haettava synergioita naapurimaiden viranomaisten kanssa hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi ja lupaprosessin helpottamiseksi, erityisesti menettelykäsikirjan laatimista varten.

2.   Kaikkien lupaprosessiin osallistuvien osapuolten on noudatettava liitteessä VI olevassa 3 kohdassa esitettyjä yleisön osallistumista koskevia periaatteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristölainsäädännön sekä mahdollisten Århusin yleissopimuksen, Espoon yleissopimuksen ja asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisten vaatimusten soveltamista.

3.   Hankkeen toteuttajan on laadittava yleisön osallistumista koskeva toimintamalli ja toimitettava se kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen kuukauden ohjeellisen ajanjakson kuluessa 10 artiklan 3 kohdan mukaisesta lupaprosessin alkamisajankohdasta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa käsikirjassa kuvattua menettelyä noudattaen ja liitteessä VI esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä yleisön osallistumista koskeva toimintamalli tai pyydettävä tekemään siihen mukautuksia kolmen kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta ottaen huomioon kaikki lupaprosessin aloittamista edeltäneet yleisön osallistumisen ja kuulemisen muodot, siltä osin kuin tällaisessa yleisön osallistumisessa ja kuulemisessa on täytetty tämän artiklan vaatimukset.

Jos hankkeen toteuttaja aikoo tehdä merkittäviä muutoksia yleisön osallistumista koskevaan hyväksyttyyn toimintamalliin, sen on ilmoitettava asiasta kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi tässä tapauksessa pyytää mukautuksia.

4.   Jollei kansallisessa lainsäädännössä jo edellytetä tätä saman tasoisten tai tiukempien vaatimusten mukaisesti, hankkeen toteuttajan tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään, kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava vähintään yksi julkinen kuuleminen ennen kuin hankkeen toteuttaja toimittaa lopulliset ja kattavat hakemusasiakirjat kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Tämä julkinen kuuleminen ei vaikuta mahdollisiin lupahakemuksen jättämisen jälkeen direktiivin 2011/92/EU 6 artiklan 2 kohdan nojalla toteutettaviin julkisiin kuulemisiin. Julkisessa kuulemisessa on tiedotettava liitteessä VI olevan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille sidosryhmille hankkeesta varhaisessa vaiheessa ja autettava määrittämään sopivin sijainti, reititys tai teknologia, tapauksen mukaan myös hankkeeseen liittyvien ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien näkökohtien kannalta, kaikki unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti merkitykselliset vaikutukset sekä hakemusasiakirjoissa käsiteltävät asiaan liittyvät kysymykset. Julkisessa kuulemisessa on noudatettava liitteessä VI olevassa 5 kohdassa esitettyjä vähimmäisvaatimuksia. Hankkeen toteuttajan on julkaistava tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla kertomus, jossa selvitetään, miten julkisissa kuulemisissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon, osoittamalla hankkeen sijaintiin, reititykseen ja suunnitteluun tehdyt muutokset tai perustelemalla, miksi tällaisia näkemyksiä ei ole otettu huomioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden menettely- ja avoimuussääntöjen soveltamista.

Hankkeen toteuttajan on laadittava yhteenvetokertomus tuloksista, joita on saatu yleisön osallistumista koskevista toimista ennen hakemusasiakirjojen jättämistä, mukaan lukien ennen lupaprosessin aloittamista toteutetut toimet.

Hankkeen toteuttajan on toimitettava ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut kertomukset sekä hakemusasiakirjat kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Kertomusten tulokset on otettava asianmukaisesti huomioon kattavassa päätöksessä.

5.   Rajatylittävissä hankkeissa, joihin osallistuu vähintään kaksi jäsenvaltiota, 4 kohdan nojalla toteutettavat julkiset kuulemiset on järjestettävä kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa enintään kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona ensimmäinen julkinen kuuleminen aloitettiin.

6.   Hankkeissa, joilla on todennäköisesti merkittävä rajatylittävä vaikutus yhdessä tai useammassa naapurijäsenvaltiossa ja joihin sovelletaan direktiivin 2011/92/EU 7 artiklaa ja Espoon yleissopimusta, asiaa koskevat tiedot on asetettava kyseisten naapurijäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saataville. Kyseisten naapurijäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tapauksen mukaan ilmoitusmenettelyssä, haluavatko ne tai muut asianomaiset viranomaiset osallistua asiaa koskeviin julkisiin kuulemismenettelyihin.

7.   Hankkeen toteuttajan on perustettava hankkeelle erityinen verkkosivusto, jolla on tietoja yhteistä etua koskevasta hankkeesta, jolta on linkki komission verkkosivustolle ja 23 artiklassa tarkoitetulle avoimuusfoorumille ja joka täyttää liitteessä VI olevassa 6 kohdassa esitetyt vaatimukset, ja päivitettävä sitä säännöllisesti. Kaupallisesti arkaluonteiset tiedot on käsiteltävä luottamuksellisina.

Hankkeen toteuttajien on lisäksi julkaistava asiaa koskevia tietoja käyttäen muita yleisön saatavilla olevia asianmukaisia tiedotuskanavia.

1.   Lupaprosessi koostuu seuraavista kahdesta menettelystä:

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa jäsenvaltiot voivat tapauksen mukaan säätää lakisääteisestä lupamenettelystä, joka on lyhyempi kuin 18 kuukautta.

2.   Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kahden menettelyn yhteenlaskettu kesto on enintään 42 kuukautta.

Jos kansallinen toimivaltainen viranomainen kuitenkin katsoo, että jompaakumpaa tai kumpaakaan menettelyistä ei saada päätökseen 1 kohdassa säädetyissä määräajoissa, se voi ennen määräaikojen päättymistä ja tapauskohtaisesti jatkaa jompaakumpaa tai kumpaakin kyseisistä määräajoista. Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi jatkaa näiden kahden menettelyn yhteenlaskettua kestoa enintään yhdeksällä kuukaudella, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Jos kansallinen toimivaltainen viranomainen jatkaa määräaikoja, sen on ilmoitettava asiasta asianomaiselle ryhmälle ja esitettävä sille toimenpiteet, jotka on toteutettu tai toteutetaan, jotta lupaprosessi saadaan päätökseen mahdollisimman vähäisellä viiveellä. Ryhmä voi pyytää, että kansallinen toimivaltainen viranomainen raportoi säännöllisesti asiassa saavutetusta edistymisestä ja mahdollisten viivästysten syistä.

3.   Lupaprosessin alkamisajankohdan vahvistamiseksi hankkeen toteuttajien on ilmoitettava hankkeesta kirjallisesti kunkin asianomaisen jäsenvaltion kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle ja liitettävä ilmoitukseen kohtuullisen yksityiskohtainen kuvaus hankkeesta.

Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta vahvistettava ilmoitus vastaanotetuksi tai, jos se ei katso hankkeen olevan riittävän kypsä lupaprosessiin, hylättävä se kirjallisesti, myös muiden asianomaisten viranomaisten puolesta. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava päätöksensä ilmoituksen hylkäämisestä, myös muiden asianomaisten viranomaisten puolesta. Lupaprosessin alkamisajankohta on päivä, jona kansallinen toimivaltainen viranomainen allekirjoittaa vastaanottoilmoituksen. Jos hanke koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota, lupaprosessin alkamisajankohta on päivä, jona asianomainen kansallinen toimivaltainen viranomainen hyväksyy viimeisen ilmoituksen.

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että lupaprosessia nopeutetaan tämän luvun mukaisesti kussakin yhteistä etua koskevien hankkeiden luokassa. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tätä varten mukautettava lupaprosessin alkamista sekä jätettyjen hakemusasiakirjojen hyväksymistä koskevia vaatimuksiaan siten, että ne soveltuvat hankkeisiin, joissa hankkeen luonteen, mittakaavan tai kansallisen lainsäädännön mukaisen ympäristöarviointia koskevan vaatimuksen puuttumisen vuoksi saatetaan edellyttää vähemmän valtuutuksia ja hyväksyntöjä rakennusvalmiusvaiheeseen pääsemiseksi. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tämän artiklan 1 ja 6 kohdassa tarkoitettua hakemusta edeltävää menettelyä ei edellytetä tässä alakohdassa tarkoitetuissa hankkeissa.

4.   Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava lupaprosessissa huomioon kaikki tietyn unionin luettelossa olevan hankkeen osalta ennen tämän artiklan mukaisen lupaprosessin alkamista laaditut pätevät selvitykset ja myönnetyt luvat tai valtuutukset, eivätkä ne saa edellyttää päällekkäisiä selvityksiä ja lupia tai valtuutuksia.

5.   Jäsenvaltioissa, joissa yksinomaan suunniteltua hanketta varten toteutettua reitin tai sijainnin määritystä, mukaan lukien verkkoinfrastruktuurien tiettyjen käytävien suunnittelu, ei voida sisällyttää prosessiin, jossa annetaan kattava päätös, vastaava päätös on tehtävä erillisen kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa alkaen päivästä, jona hankkeen toteuttaja jättää lopulliset ja täydelliset hakemusasiakirjat.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu pidennys lyhennetään kuuteen kuukauteen muissa kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa, myös tässä kohdassa tarkoitetun menettelyn osalta.

6.   Hakemusta edeltävä menettely käsittää seuraavat toimet:

Hakemusta edeltävä menettely sisältää hankkeen toteuttajien tarvittaessa laatimien ympäristöraporttien, mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat asiakirjat, valmistelun.

Toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen puuttuvien tietojen toimittamisesta hyväksyttävä tarkastelua varten hakemus kirjallisena tai digitaalisilla alustoilla, jolloin alkaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen lupamenettely. Lisätietoja koskevia pyyntöjä voidaan esittää mutta vain siinä tapauksessa, että ne ovat muuttuneiden olosuhteiden vuoksi perusteltuja.

7.   Hankkeen toteuttajan on varmistettava, että hakemusasiakirjat ovat täydelliset ja asianmukaiset, ja pyydettävä asiasta kansallisen toimivaltaisen viranomaisen lausunto mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lupaprosessin aikana. Hankkeen toteuttajan on toimittava kaikilta osin yhteistyössä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa tässä asetuksessa säädettyjen määräaikojen noudattamiseksi.

8.   Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että mahdolliset kansalliseen lainsäädäntöön tehdyt muutokset eivät pitkitä ennen kyseisten muutosten voimaantuloa aloitettuja lupaprosesseja. Nopeutetun lupaprosessin ylläpitämiseksi unionin luettelossa olevissa hankkeissa kansallisen toimivaltaisten viranomaisten on mukautettava asianmukaisesti tämän artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettua aikataulua, jotta voidaan varmistaa mahdollisuuksien mukaan, että lupaprosessille tässä artiklassa säädettyjä määräaikoja ei ylitetä.

9.   Tässä artiklassa säädetyt määräajat eivät rajoita unionin ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvoitteiden eivätkä hallinnollisten muutoksenhakumenettelyjen ja tuomioistuimessa toteutettavien oikeussuojakeinojen soveltamista.

Tässä artiklassa mille tahansa lupamenettelyistä säädetyt määräajat eivät rajoita jäsenvaltioiden asettamien lyhyempien määräaikojen soveltamista.

1.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on laadittava luonnokset johdonmukaisiksi alakohtaisiksi menetelmiksi, mukaan lukien tämän artiklan 10 kohdassa tarkoitettu energia-alan verkko- ja markkinamalli, unionin tasolla yhdenmukaistetulle energiajärjestelmän laajuiselle kustannus-hyötyanalyysille, joka tehdään liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, d ja f alakohdassa ja 3 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista unionin luettelossa olevista hankkeista.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut menetelmät on laadittava liitteessä V vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, niiden on perustuttava yhteisiin oletuksiin, jotka mahdollistavat hankkeiden vertailun, ja niiden on oltava johdonmukaisia vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen sekä liitteessä IV esitettyjen sääntöjen ja indikaattorien kanssa.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut menetelmiä on sovellettava kaikkien Sähkö-ENTSOn asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan tai Kaasu-ENTSOn asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan nojalla laatimien myöhempien unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien valmistelussa.

Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on viimeistään 24 päivänä huhtikuuta 2023 julkaistava ja toimitettava jäsenvaltioille, komissiolle ja virastolle johdonmukaisten alakohtaisten menetelmiensä luonnokset sen jälkeen, kun ne ovat keränneet palautetta asianomaisilta sidosryhmiltä 2 kohdassa tarkoitetun kuulemisprosessin aikana.

2.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on, ennen kuin ne toimittavat menetelmiensä luonnokset jäsenvaltioille, komissiolle ja virastolle 1 kohdan mukaisesti, julkaistava menetelmiensä alustavat luonnokset ja toteutettava laaja kuulemisprosessi sekä pyydettävä suosituksia jäsenvaltioilta ja vähintään niiltä organisaatioilta, jotka edustavat kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien asetuksen (EU) 2019/943 52 artiklan nojalla perustettu unionin jakeluverkonhaltijoiden elin, jäljempänä ’EU DSO -elin’, sähkö-, kaasu- ja vetymarkkinoilla toimivat yhteenliittymät, lämmityksen ja jäähdytyksen, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen alan sidosryhmät, riippumattomat aggregaattorit, kulutusjoustoalan toimijat, energiatehokkuusratkaisuihin liittyvät organisaatiot, energia-alan kuluttajajärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan edustajat, ja, jos se katsotaan aiheelliseksi, kansallisilta sääntelyviranomaisilta ja muilta kansallisilta viranomaisilta.

Mikä tahansa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu sidosryhmä voi antaa suosituksen kolmen kuukauden kuluessa mainitussa alakohdassa tarkoitettujen menetelmien alustavien luonnosten julkaisemisesta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 401/2009 (31) 10 a artiklan nojalla perustettu ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta voi omasta aloitteestaan antaa lausunnon menetelmien luonnoksesta.

Jäsenvaltioiden ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen sidosryhmien on soveltuvin osin toimitettava ja asetettava julkisesti saataville suosituksensa ja ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan toimitettava ja asetettava julkisesti saataville lausuntonsa virastolle ja tapauksen mukaan Sähkö-ENTSOlle ja Kaasu-ENTSOlle.

Kuulemisprosessin on oltava avoin, viiveetön ja läpinäkyvä. Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on laadittava ja julkistettava kertomus kuulemisprosessista.

Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on perusteltava asianmukaisesti tapaukset, joissa ne eivät ole ottaneet huomioon jäsenvaltioilta tai sidosryhmiltä sekä kansallisilta viranomaisilta saatuja suosituksia tai ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan lausuntoa tai ovat ottaneet ne vain osittain huomioon.

3.   Virasto antaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut menetelmien luonnokset sekä kuulemisprosessissa saadun palautteen ja kuulemista koskevan kertomuksen, lausunnon Sähkö-ENTSOlle ja Kaasu-ENTSOlle. Virasto antaa lausuntonsa tiedoksi Sähkö-ENTSOlle, Kaasu-ENTSOlle, jäsenvaltioille ja komissiolle sekä julkaisee sen verkkosivustollaan.

4.   Jäsenvaltiot voivat toimittaa lausuntonsa Sähkö-ENTSOlle ja Kaasu-ENTSOlle sekä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet menetelmien luonnokset. Komissio voi kuulemisen helpottamiseksi järjestää ryhmien erityisiä kokouksia, joissa keskustellaan menetelmien luonnoksista.

5.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on kolmen kuukauden kuluessa 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen viraston ja jäsenvaltioiden lausuntojen vastaanottamisesta muutettava menetelmiään siten, että niissä otetaan kaikilta osin huomioon viraston ja jäsenvaltioiden lausunnot, ja toimitettava ne sekä viraston lausunto komissiolle sen hyväksyntää varten. Komissio antaa päätöksensä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kunSähkö-ENTSO ja Kaasu-ENTSO ovat toimittaneet sille menetelmänsä.

6.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on julkaistava menetelmänsä verkkosivustoillaan kahden viikon kuluessa komission 5 kohdan mukaisesti antamasta hyväksynnästä. Niiden on julkaistava vastaavat syöttötiedot ja muut merkitykselliset verkko-, kuormitus- ja markkinatiedot riittävän tarkassa muodossa, jollei kansallisen lainsäädännön mukaisista rajoituksista ja asiaa koskevista salassapitosopimuksista muuta johdu. Komissio ja virasto varmistavat, että ne ja mahdolliset muut osapuolet, jotka tekevät niiden puolesta analyyseja kyseisten tietojen pohjalta, käsittelevät saamiaan tietoja luottamuksellisina.

7.   Menetelmät on päivitettävä ja niitä on parannettava säännöllisesti 1–6 kohdassa kuvattua menettelyä noudattaen. Niitä on erityisesti muutettava 10 kohdassa tarkoitetun energia-alan verkko- ja markkinamallin toimittamisen jälkeen. Virasto voi esittää tällaisia päivityksiä ja parannuksia koskevan pyynnön, joka sisältää asianmukaiset perustelut ja aikataulun, omasta aloitteestaan tai kansallisten sääntelyviranomaisten tai sidosryhmien asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä ja kuultuaan virallisesti kaikkia 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja asianomaisia sidosryhmiä edustavia organisaatioita ja komissiota. Viraston on julkaistava kansallisten sääntelyviranomaisten tai sidosryhmien pyynnöt sekä kaikki asiaa koskevat muut kuin kaupallisesti arkaluonteiset asiakirjat, joiden perusteella virasto on esittänyt päivitystä tai parannusta koskevan pyynnön.

8.   Komissio varmistaa menetelmien kehittämisen unionin tasolla yhdenmukaistetulle energiajärjestelmän laajuiselle kustannus-hyötyanalyysille, joka tehdään liitteessä II olevissa 1 kohdan c ja e alakohdassa sekä 2, 4 ja 5 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvista hankkeista. Kyseisten menetelmien on oltava kustannusten ja hyötyjen suhteen yhteensopivia Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kehittämien menetelmien kanssa. Virasto edistää kansallisten sääntelyviranomaisten tuella kyseisten menetelmien johdonmukaisuutta Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn laatimien menetelmien kanssa. Menetelmät on kehitettävä läpinäkyvästi, myös toteuttamalla jäsenvaltioiden ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien laaja kuuleminen.

9.   Virasto vahvistaa ja julkaisee joka kolmas vuosi indikaattorit ja vastaavat viitearvot liitteeseen II sisältyviin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvien vertailukelpoisten hankkeiden yksikkökohtaisten investointikustannusten vertailua varten. Hankkeen toteuttajien on toimitettava pyydetyt tiedot kansallisille sääntelyviranomaisille ja virastolle.

Virasto julkaisee viimeistään 24 päivänä huhtikuuta 2023 ensimmäiset indikaattorit liitteessä II olevissa 1, 2 ja 3 kohdassa esitetyille energiainfrastruktuuriluokille, siltä osin kuin tietoja on saatavilla luotettavien indikaattorien ja viitearvojen laskemiseksi. Sähkö-ENTSO ja Kaasu-ENTSO voivat käyttää kyseisiä viitearvoja kustannus-hyötyanalyyseissa, jotka tehdään myöhempiä unionin laajuisia kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia varten.

Virasto julkaisee viimeistään 24 päivänä huhtikuuta 2025 ensimmäiset indikaattorit liitteessä II olevissa 4 ja 5 kohdassa esitetyille energiainfrastruktuuriluokille.

10.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on viimeistään 24 päivänä kesäkuuta 2025, 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen sidosryhmien laajan kuulemisprosessin jälkeen, yhdessä toimitettava komissiolle ja virastolle johdonmukainen ja asteittain integroitu malli, jolla taataan johdonmukaisuus alakohtaisten menetelmien välillä yhteisten oletusten perusteella ja joka sisältää sähkön, kaasun ja vedyn siirtoinfrastruktuurin sekä varastot, nesteytetyn maakaasun ja elektrolyysilaitteet sekä kattaa liitteessä I esitetyt energiainfrastruktuurien ensisijaiset käytävät ja alueet ja joka on laadittu liitteessä V vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

11.   Edellä 10 kohdassa tarkoitetun mallin on katettava vähintään asianomaisten alojen keskinäiset yhteydet kaikissa infrastruktuurien suunnittelun vaiheissa, etenkin skenaarioissa, teknologioissa ja alueellisessa resoluutiossa, infrastruktuuripuutteiden määrityksessä erityisesti rajatylittävän kapasiteetin osalta ja hankkeiden arvioinnissa.

12.   Kun komissio on hyväksynyt 10 kohdassa tarkoitetun mallin 1–5 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, malli sisällytetään 1 kohdassa tarkoitettuihin menetelmiin, joita on muutettava vastaavasti.

13.   Malli ja johdonmukaiset alakohtaiset kustannus-hyötyanalyysin menetelmät on päivitettävä vähintään joka viides vuosi alkaen siitä, kun ne hyväksytään 10 kohdan mukaisesti, ja tarvittaessa useammin 7 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1.   Toteutettuaan laajan kuulemisprosessin, jossa ovat mukana komissio, jäsenvaltiot, Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO, EU DSO -elin ja vähintään ne organisaatiot, jotka edustavat sähkö-, kaasu- ja vetymarkkinoilla toimivia yhteenliittymiä, lämmityksen ja jäähdytyksen, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen alan sidosryhmiä, riippumattomia aggregaattoreita, kulutusjoustoalan toimijoita, energiatehokkuusratkaisuihin liittyviä organisaatioita, energia-alan kuluttajajärjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan edustajia, virasto julkaisee viimeistään 24 päivänä tammikuuta 2023 puiteohjeet yhteisille skenaarioille, jotka Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on määrä kehittää. Puiteohjeet on päivitettävä säännöllisesti tarpeen mukaan.

Puiteohjeissa on vahvistettava kriteerit skenaarioiden läpinäkyvää, syrjimätöntä ja luotettavaa kehittämistä varten infrastruktuurien arviointia ja verkon kehittämisen suunnittelua koskevat parhaat käytännöt huomioon ottaen. Puiteohjeilla on myös pyrittävä varmistamaan, että taustalla olevat Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn skenaariot ovat kaikilta osin energiatehokkuus etusijalle -periaatteen sekä vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisia, ja niissä on otettava huomioon viimeisimmät saatavilla olevat komission skenaariot sekä tapauksen mukaan kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat.

Ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta voi omasta aloitteestaan antaa palautetta siitä, miten varmistetaan, että skenaarioissa noudatetaan vuoteen 2030 ulottuvia unionin energia- ja ilmastotavoitteita ja sen vuotta 2050 koskevaa ilmastoneutraaliustavoitetta. Virasto ottaa kyseisen palautteen asianmukaisesti huomioon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa puiteohjeissa.

Virasto perustelee asianmukaisesti tapaukset, joissa se ei ole ottanut huomioon jäsenvaltioilta, sidosryhmiltä ja ilmastonmuutosta käsittelevältä eurooppalaiselta tieteelliseltä neuvottelukunnalta saatuja suosituksia tai on ottanut ne vain osittain huomioon.

2.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on noudatettava viraston puiteohjeita kehittäessään unionin laajuisissa kymmenvuotisissa verkon kehittämissuunnitelmissa käytettäviä yhteisiä skenaarioita.

Yhteisiin skenaarioihin on sisällytettävä myös pitkän aikavälin näkymät vuoteen 2050 saakka ja tapauksen mukaan välivaiheita.

3.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on kutsuttava organisaatiot, jotka edustavat kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien EU DSO -elin, sähkö-, kaasu- ja vetymarkkinoilla toimivat yhteenliittymät, lämmityksen ja jäähdytyksen, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen alan sidosryhmät, riippumattomat aggregaattorit, kulutusjoustoalan toimijat, energiatehokkuusratkaisuihin liittyvät organisaatiot, energia-alan kuluttajajärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan edustajat, osallistumaan skenaarioiden kehittämisprosessiin, erityisesti kun on kyse keskeisistä osatekijöistä, kuten oletuksista ja siitä, miten ne otetaan huomioon skenaariotiedoissa.

4.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on julkaistava luonnos yhteisiä skenaarioita koskevaksi kertomukseksi ja toimitettava se virastolle, jäsenvaltioille ja komissiolle lausuntoa varten.

Ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta voi omasta aloitteestaan antaa lausunnon yhteisiä skenaarioita koskevasta kertomuksesta.

5.   Virasto toimittaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut yhteisiä skenaarioita koskevan kertomuksen luonnoksen sekä kuulemisprosessissa saadun palautteen ja palautteen huomioon ottamista koskevan kertomuksen, Sähkö-ENTSOlle, Kaasu-ENTSOlle, jäsenvaltioille ja komissiolle lausuntonsa siitä, onko skenaarioissa noudatettu 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja puiteohjeita, mukaan lukien muutoksia koskevat mahdolliset suositukset.

Ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta voi samassa määräajassa antaa omasta aloitteestaan lausunnon siitä, ovatko skenaariot yhteensopivia vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa.

6.   Komissio hyväksyy kolmen kuukauden kuluessa 5 kohdassa tarkoitetun lausunnon vastaanottamisesta yhteisiä skenaarioita koskevan kertomuksen luonnoksen ottaen huomioon viraston ja jäsenvaltioiden lausunnot tai pyytää Sähkö-ENTSOa ja Kaasu-ENTSOa muuttamaan sitä.

Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on perusteltava, miten komissiolta saatu muutospyyntö on otettu huomioon.

Jos komissio ei hyväksy yhteisiä skenaarioita koskevaa kertomusta, se antaa Sähkö-ENTSOlle ja Kaasu-ENTSOlle perustellun lausunnon.

7.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on julkaistava yhteisiä skenaarioita koskeva kertomus verkkosivustoillaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on hyväksytty 6 kohdan mukaisesti. Niiden on myös julkaistava vastaavat syöttö- ja tulostiedot riittävän selkeässä ja tarkassa muodossa, jotta kolmas osapuoli voi toisintaa tulokset, ottaen asianmukaisesti huomioon kansallisen lainsäädännön ja asiaa koskevat salassapitosopimukset sekä arkaluonteiset tiedot.

1.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun yhteisiä skenaarioita koskeva kertomus on hyväksytty 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ja sen jälkeen joka toinen vuosi julkaistava unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien yhteydessä laaditut infrastruktuuripuutteita koskevat kertomukset.

Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on infrastruktuuripuutteita arvioidessaan perustettava analyysinsa 12 artiklan nojalla vahvistettuihin skenaarioihin, pantava täytäntöön energiatehokkuus etusijalle -periaate ja tarkasteltava ensisijaisesti kaikkia asiaankuuluvia vaihtoehtoja uusille infrastruktuureille. Infrastruktuuripuutteiden arvioinnissa on uusia infrastruktuuriratkaisuja tarkasteltaessa otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät kustannukset, mukaan lukien verkon vahvistukset.

Infrastruktuuripuutteiden arvioinnissa on erityisesti keskityttävä niihin infrastruktuuripuutteisiin, jotka saattavat vaikuttaa vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseen.

Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on ennen kertomustensa julkaisemista toteutettava laaja kuulemisprosessi, jossa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät, mukaan lukien EU DSO -elin, sähkö-, kaasu- ja vetymarkkinoilla toimivat yhteenliittymät, lämmityksen ja jäähdytyksen, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen alan sidosryhmät, riippumattomat aggregaattorit, kulutusjoustoalan toimijat, energiatehokkuusratkaisuihin liittyvät organisaatiot, energia-alan kuluttajajärjestöt, kansalaisyhteiskunnan edustajat, virasto ja kaikkien niiden jäsenvaltioiden edustajat, jotka ovat osa liitteessä I esitettyjä asiaankuuluvia energiainfrastruktuurien ensisijaisia käytäviä.

2.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on toimitettava infrastruktuuripuutteita koskevien kertomustensa luonnokset virastolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille lausuntoa varten.

3.   Viraston on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut infrastruktuuripuutteita koskevan kertomuksen sekä kuulemisprosessissa saadun palautteen ja palautteen huomioon ottamista koskevan kertomuksen, toimitettava lausuntonsa Sähkö-ENTSOlle tai Kaasu-ENTSOlle, komissiolle ja jäsenvaltioille ja asetettava se julkisesti saataville.

4.   Komissio laatii lausuntonsa ottaen huomioon 3 kohdassa tarkoitetun viraston lausunnon ja jäsenvaltioilta saadun palautteen ja toimittaa sen Sähkö-ENTSOlle ja Kaasu-ENTSOlle kolmen kuukauden kuluessa viraston lausunnon vastaanottamisesta.

5.   Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn on mukautettava infrastruktuuripuutteita koskevia kertomuksiaan ottaen asianmukaisesti huomioon viraston lausunnon sekä komission ja jäsenvaltioiden lausuntojen mukaisesti ja asetettava ne julkisesti saataville.

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 24 päivänä tammikuuta 2023 komission tuella sekä niiden liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitettyjen ensisijaisten offshore-verkkokäytävien puitteissa, kunkin alueen erityispiirteet ja kehityksen huomioon ottaen, tehtävä ei-sitova sopimus yhteistyöstä, joka koskee tavoitteita kullakin merialueella vuoteen 2050 mennessä käyttöön otettavalle uusiutuvan energian offshore-tuotannolle ja vuosiksi 2030 ja 2040 asetettuja välitavoitteita, niiden kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja kullakin merialueella olevan uusiutuvan energian offshore-tuotantopotentiaalin mukaisesti.

Tällainen ei-sitova sopimus tehdään kirjallisesti kustakin jäsenvaltioiden alueeseen liittyvästä merialueesta, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen kehittää hankkeita niiden aluemerellä ja talousvyöhykkeellä. Komissio antaa ohjeistusta kyseisten ei-sitovien sopimusten tekemiseksi ryhmissä.

2.   Sähkö-ENTSOn on viimeistään 24 päivänä tammikuuta 2024 ja osana kutakin kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelmaa, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, jäsenvaltioiden ja komission osallistuessa työhön sekä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ei-sitovan sopimuksen mukaisesti, laadittava ja julkaistava erillisenä kertomuksena, joka on osa unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, korkean tason strategisia ja integroituja offshore-verkon kehittämissuunnitelmia kullekin merialueelle liitteessä I tarkoitettujen ensisijaisten offshore-verkkokäytävien mukaisesti ottaen huomioon ympäristönsuojelun ja meren muut käyttötarkoitukset.

Kehitettäessä korkean tason strategisia ja integroituja offshore-verkon kehittämissunnitelmia 1 kohdassa säädetyssä määräajassa Sähkö-ENTSOn on otettava huomioon 1 kohdassa tarkoitetut ei-sitovat sopimukset unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman skenaarioiden kehittämistä varten.

Kyseisissä korkean tason strategisissa ja integroiduissa offshore-verkon kehittämissuunnitelmissa on esitettävä offshore-tuotantokapasiteettien potentiaalia koskevat korkean tason näkymät ja niistä aiheutuvat offshore-verkkojen tarpeet, mukaan lukien mahdolliset rajayhdysjohtoja, hybridihankkeita, radiaalisia yhteyksiä, vahvistuksia ja vety-infrastruktuuria koskevat tarpeet.

3.   Korkean tason strategisten ja integroitujen offshore-verkon kehittämissuunnitelmien on oltava johdonmukaisia asetuksen (EU) 2019/943 34 artiklan 1 kohdan nojalla julkaistujen alueellisten investointisuunnitelmien kanssa, ja ne on integroitava unionin laajuisiin kymmenvuotisiin verkon kehittämissuunnitelmiin, jotta voidaan varmistaa maalla ja merellä sijaitsevien verkkojen suunnittelun yhtenäinen kehittäminen sekä tarvittavat vahvistukset.

4.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2024 ja sen jälkeen joka toinen vuosi päivitettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ei-sitova sopimuksensa, myös ottaen huomioon tulokset, joita on saatu kustannus-hyötyanalyysin ja kustannustenjaon soveltamisesta ensisijaisiin offshore-verkkokäytäviin, kun kyseiset tulokset ovat saatavilla.

5.   Sähkö-ENTSOn on jokaisen kullekin merialueelle tehdyn ei-sitovien sopimusten 4 kohdan mukaisen päivityksen jälkeen päivitettävä korkean tason strateginen ja integroitu offshore-verkon kehittämissuunnitelmat seuraavan unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman yhteydessä 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

1.   Komissio laatii viimeistään 24 päivänä kesäkuuta 2024, jäsenvaltioiden, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden, viraston ja kansallisten sääntelyviranomaisten osallistuessa työhön, ohjeistusta, joka koskee erityistä kustannus-hyötyanalyysia ja kustannustenjakoa 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen merialueen integroitujen offshore-verkon kehittämissuunnitelmien käyttöönottoa varten, 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ei-sitovan sopimuksen mukaisesti. Tämän ohjeistuksen on oltava yhteensopivaa 16 artiklan 1 kohdan kanssa. Komissio päivittää ohjeistuksensa tapauksen mukaan ottaen huomioon sen täytäntöönpanon tulokset.

2.   Sähkö-ENTSOn on viimeistään 24 päivänä kesäkuuta 2025, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden, viraston, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission osallistuessa työhön, esitettävä tulokset, joita on saatu kustannus-hyötyanalyysin ja kustannustenjaon soveltamisesta ensisijaisiin offshore-verkkokäytäviin.

1.   Tosiasiallisesti aiheutuneista investointikustannuksista, lukuun ottamatta ylläpitokustannuksia, jotka liittyvät liitteessä II olevan 1 kohdan a, b, c, d ja f alakohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin sekä liitteessä II olevassa 3 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, kun ne kuuluvat kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa, vastaavat niiden jäsenvaltioiden asianomaiset siirtoverkonhaltijat tai siirtoinfrastruktuuria koskevan hankkeen toteuttajat, joissa hanke aiheuttaa myönteisen nettovaikutuksen, ja, siltä osin kuin näitä kustannuksia ei ole katettu siirtorajoitusmaksuilla tai muilla maksuilla, verkonkäyttäjät maksavat ne verkkoon pääsystä kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisissä jäsenvaltioissa veloitettavina tariffeina.

2.   Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, c, d ja f alakohdassa ja 3 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jos vähintään yksi hankkeen toteuttaja pyytää asianomaisilta kansallisilta viranomaisilta, että säännöksiä sovelletaan hankkeen kustannuksiin.

Tämän artiklan säännöksiä voidaan soveltaa liitteessä II olevissa 1 kohdan e alakohdassa ja 2 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluviin hankkeisiin, jos vähintään yksi hankkeen toteuttaja pyytää asianomaisilta kansallisilta viranomaisilta niiden soveltamista.

Jos hankkeella on useita hankkeen toteuttajia, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on viipymättä pyydettävä kaikkia hankkeen toteuttajia esittämään investointipyyntö yhdessä 4 kohdan mukaisesti.

3.   Jos yhteistä etua koskevaan hankkeeseen sovelletaan 1 kohtaa, hankkeen toteuttajien on tiedotettava kaikille asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille säännöllisesti vähintään kerran vuodessa ja hankkeen käyttöönottoon saakka hankkeen edistymisestä sekä siihen liittyvistä kustannuksista ja vaikutuksesta.

4.   Niin pian kuin tällainen yhteistä etua koskeva hanke on saavuttanut riittävän kypsyyden ja sen arvioidaan olevan valmiina aloittamaan rakennusvaihe seuraavien 36 kuukauden aikana, hankkeen toteuttajien on esitettävä investointipyyntö kuultuaan niiden jäsenvaltioiden siirtoverkonhaltijoita, jotka saavat hankkeesta merkittävän myönteisen nettovaikutuksen. Investointipyyntöön on sisällyttävä rajatylittävää kustannustenjakoa koskeva pyyntö, ja se on toimitettava kaikille asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille niin, että siihen liitetään kaikki seuraavat:

Jos hanketta toteuttavat useat hankkeen toteuttajat, niiden on esitettävä investointipyyntönsä yhdessä.

Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on viipymättä toimitettava virastolle tiedoksi jäljennös jokaisesta investointipyynnöstä, kun pyyntö on vastaanotettu.

Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten ja viraston on käsiteltävä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.

5.   Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona viimeinen kyseisistä viranomaisista vastaanotti investointipyynnön, asianomaisia hankkeen toteuttajia kuultuaan tehtävä yhteisiä koordinoituja päätöksiä hankkeessa tosiasiallisesti aiheutuneiden investointikustannusten jakamisesta kullekin verkonhaltijalle sekä niiden sisällyttämisestä tariffeihin tai investointipyynnön hylkäämisestä kokonaan tai osittain, jos asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisessä analyysissa todetaan, että hanke tai sen osa ei pysty tuottamaan merkittävää nettohyötyä missään asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten jäsenvaltioista. Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on sisällytettävä tariffeihin asiaankuuluvat tosiasiallisesti aiheutuneet investointikustannukset, sellaisina kuin ne määritellään 11 kohdassa tarkoitetussa suosituksessa, sen mukaan, miten investointikustannukset on jaettu hankkeessa kullekin verkonhaltijalle. Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on sen jälkeen niiden jäsenvaltioiden alueilla sijaitsevien hankkeiden osalta arvioitava tapauksen mukaan, voisiko investointikustannusten sisällyttäminen tariffeihin aiheuttaa kohtuuhintaisuuteen liittyviä ongelmia.

Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on kustannuksia jakaessaan otettava huomioon todelliset tai arvioidut

Yli rajojen tapahtuvassa kustannusten jakamisessa on otettava huomioon hankkeiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kustannukset ja hyödyt asianomaisissa jäsenvaltioissa sekä tarve varmistaa vakaa rahoituskehys yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämiselle samalla, kun minimoidaan rahoitustuen tarve.

Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on kustannuksia yli rajojen jakaessaan pyrittävä asianomaisia siirtoverkonhaltijoita kuultuaan yhteisymmärrykseen muun muassa tämän artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella. Niiden arvioinnissa on tarkasteltava kaikkia 12 artiklassa tarkoitettuja asiaankuuluvia skenaarioita ja muita verkon kehittämisen suunnittelun skenaarioita, jotta voidaan tehdä luotettava analyysi siitä, miten yhteistä etua koskeva hanke edistää hiilestä irtautumista, markkinoiden yhdentymistä, kilpailua, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevia unionin energiapolitiikan tavoitteita. Kun käytetään täydentäviä skenaarioita, niiden on oltava johdonmukaisia vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa ja niissä on toteutettava saman tasoinen kuuleminen ja tarkastelu kuin 12 artiklassa säädetty prosessi.

Jos yhteistä etua koskeva hanke vähentää kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten kiertovirtoja, ja kyseinen yhteistä etua koskeva hanke toteutetaan kielteisen ulkoisvaikutuksen aiheuttavassa jäsenvaltiossa, tällaista vähentämistä ei saa pitää rajatylittävänä hyötynä eikä se sen vuoksi saa olla perusteena kustannusten jakamiselle sellaisten jäsenvaltioiden siirtoverkonhaltijoille, joihin kyseiset kielteiset ulkoisvaikutukset kohdistuvat.

6.   Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun rajatylittävän kustannustenjaon perusteella otettava huomioon todelliset kustannukset, joita siirtoverkonhaltijalle tai muulle hankkeen toteuttajalle on aiheutunut investoinneista, niiden vahvistaessa tai hyväksyessä tariffeja direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, siltä osin kuin nämä kustannukset ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin.

Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on viipymättä annettava virastolle tiedoksi kustannustenjakopäätöksensä sekä kaikki mainittua päätöstä koskevat olennaiset tiedot. Kustannustenjakopäätöksessä on erityisesti esitettävä yksityiskohtaiset perustelut kustannusten jakamiselle jäsenvaltioiden kesken, mukaan lukien seuraavat:

Kustannustenjakopäätös on julkaistava.

7.   Jos asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen investointipyynnöstä kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona viimeinen asianomaisista kansallisista sääntelyviranomaisista vastaanotti pyynnön, niiden on viipymättä ilmoitettava asiasta virastolle.

Tällaisessa tapauksessa tai asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä virasto tekee kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona asia siirrettiin sen käsiteltäväksi, päätöksen kyseisestä investointipyynnöstä, mukaan lukien 5 kohdassa tarkoitettu rajatylittävä kustannustenjako.

Virasto kuulee ennen tällaisen päätöksen tekemistä asianomaisia kansallisia sääntelyviranomaisia ja hankkeen toteuttajia. Toisessa alakohdassa tarkoitettua kolmen kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa kahdella kuukaudella, jos virasto pyytää lisätietoja. Kyseinen lisämääräaika alkaa kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä.

Viraston arvioinnissa on tarkasteltava kaikkia 12 artiklan mukaisesti vahvistettuja asiaankuuluvia skenaarioita ja muita verkon kehittämisen suunnittelun skenaarioita, jotta voidaan tehdä luotettava analyysi siitä, miten yhteistä etua koskeva hanke edistää hiilestä irtautumista, markkinoiden yhdentymistä, kilpailua, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevia unionin energiapolitiikan tavoitteita. Kun käytetään täydentäviä skenaarioita, niiden on oltava johdonmukaisia vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa ja niissä on toteutettava saman tasoinen kuuleminen ja tarkastelu kuin 12 artiklassa säädetyssä prosessissa.

Virasto jättää päätöksessään investointipyynnöstä, mukaan lukien rajatylittävä kustannustenjako, tavan, jolla investointikustannukset sisällytetään tariffeihin sovitun rajatylittävän kustannustenjaon mukaisesti, asianomaisten kansallisten viranomaisten päätettäväksi sillä hetkellä, kun mainittu päätös pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Investointipyyntöä, mukaan lukien rajatylittävä kustannustenjako, koskeva päätös on julkaistava. Asetuksen (EU) 2019/942 25 artiklan 3 kohtaa sekä 28 ja 29 artiklaa sovelletaan.

8.   Virasto toimittaa viipymättä komissiolle jäljennöksen kaikista kustannustenjakopäätöksistä sekä kaikki kutakin päätöstä koskevat olennaiset tiedot. Tiedot voidaan toimittaa kootusti. Komissio käsittelee kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.

9.   Kustannustenjakopäätökset eivät vaikuta siirtoverkonhaltijoiden oikeuteen periä ja kansallisten sääntelyviranomaisten oikeuteen hyväksyä maksuja verkkoihin pääsystä asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan, asetuksen (EU) 2019/943 18 artiklan 1 ja 3–6 kohdan, direktiivin 2009/73/EY 32 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/944 6 artiklan mukaisesti.

10.   Tätä artiklaa ei sovelleta yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, joille on myönnetty vapautus seuraavista:

11.   Virasto hyväksyy viimeistään 24 päivänä kesäkuuta 2023 suosituksen hyvien käytäntöjen määrittämiseksi yhteistä etua koskevien investointipyyntöjen käsittelyä varten. Kyseinen suositus on päivitettävä tarvittaessa säännöllisesti, jotta voidaan erityisesti varmistaa johdonmukaisuus 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua uusiutuvan energian offshore-verkkojen rajatylittävää kustannustenjakoa koskevien periaatteiden kanssa. Virasto toteuttaa suositusta hyväksyessään tai muuttaessaan laajan kuulemisprosessin, jossa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät.

12.   Tätä artiklaa sovelletaan soveltuvin osin keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin.

1.   Jos hankkeen toteuttajalle aiheutuu kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluvan yhteistä etua koskevan hankkeen kehittämisestä, rakentamisesta, toiminnasta tai ylläpidosta suurempia riskejä kuin vastaavasta infrastruktuurihankkeesta tavallisesti aiheutuu, jäsenvaltiot ja kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myöntää kyseiselle hankkeelle asianmukaisia kannustimia asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan, asetuksen (EU) 2019/943 18 artiklan 1 kohdan ja 18 artiklan 3–6 kohdan, direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 8 kohdan ja direktiivin (EU) 2019/944 58 artiklan f alakohdan mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, kun yhteistä etua koskevalle hankkeelle on myönnetty vapautus

2.   Jos tehdään päätös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kannustimien myöntämisestä, kansallisten sääntelyviranomaisten on tarkasteltava 11 artiklan nojalla laaditun menetelmän mukaisesti tehdyn kustannus-hyötyanalyysin tuloksia ja erityisesti hankkeen aiheuttamia alueellisia tai unionin laajuisia myönteisiä ulkoisvaikutuksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös analysoitava hankkeen toteuttajille aiheutuvia erityisiä riskejä, toteutettuja riskinhallintatoimenpiteitä sekä sitä, onko riskiprofiili perusteltu hankkeen myönteiseen nettovaikutukseen nähden, kun hanketta verrataan vähäriskisempään vaihtoehtoon. Hyväksyttäviä riskejä ovat erityisesti uusiin siirtoteknologioihin sekä maalla että merellä liittyvät riskit, kustannusten vajaaseen kattamiseen liittyvät riskit ja kehittämisriskit.

3.   Päätöksessä kannustimien myöntämisestä on otettava huomioon aiheutuneen riskin erityisluonne, ja siinä voidaan myöntää kannustimia, jotka kattavat muun muassa yhden tai useamman seuraavista toimenpiteistä:

4.   Kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen on viimeistään 24 päivänä tammikuuta 2023 toimitettava virastolle menetelmänsä sekä kriteerit, joita käytetään arvioitaessa energiainfrastruktuurihankkeisiin tehtäviä investointeja ja kyseisistä hankkeista aiheutuvia suurempia riskejä ja jotka on päivitetty lainsäädännön, politiikan, teknologian ja markkinoiden viimeisin kehitys huomioon ottaen. Tällaisissa menetelmissä ja kriteereissä on myös nimenomaisesti käsiteltävä erityisiä riskejä, joita aiheutuu liitteessä II olevan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetuista uusiutuvan energian offshore-verkoista sekä hankkeista, joiden pääomamenot ovat alhaiset mutta joista aiheutuu merkittäviä toimintamenoja.

5.   Virasto helpottaa viimeistään 24 päivänä kesäkuuta 2023, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän artiklan 4 kohdan nojalla saadut tiedot, hyvien käytäntöjen vaihtamista ja antaa asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti suosituksia seuraavista:

6.   Kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen on viimeistään 24 päivänä syyskuuta 2023 julkaistava menetelmänsä sekä kriteerit, joita käytetään arvioitaessa energiainfrastruktuurihankkeisiin tehtäviä investointeja ja tällaisista hankkeista aiheutuvia suurempia riskejä.

7.   Jos 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet eivät ole riittäviä yhteistä etua koskevien hankkeiden viiveettömän toteuttamisen varmistamiseksi, komissio voi antaa suuntaviivoja tässä artiklassa säädetyistä kannustimista.

1.   Jäljempänä 24 artiklassa ja liitteessä II esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvat yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea selvityksiin annettavien avustusten ja rahoitusvälineiden muodossa.

2.   Jäljempänä 24 artiklassa ja liitteessä II olevissa 1 kohdan a, b, c, d ja f alakohdassa ja 3 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvat yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea myös töihin annettavien avustusten muodossa, jos ne täyttävät kaikki seuraavat kriteerit:

3.   Myös 5 artiklan 7 kohdan d alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteutettavat yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea töihin annettavien avustusten muodossa, jos ne täyttävät tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt kriteerit.

4.   Myös liitteessä II olevissa 1 kohdan e alakohdassa sekä 2 ja 5 kohdassa esitettyihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvat yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea töihin annettavien avustusten muodossa, jos asianomaiset hankkeen toteuttajat voivat asianomaisen kansallisen viranomaisen tai tapauksen mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen tekemässä arvioinnissa selvästi osoittaa, että hankkeista on merkittäviä myönteisiä ulkoisvaikutuksia esimerkiksi toimitusvarmuudelle, järjestelmän joustavuudelle, yhteisvastuulle tai innovoinnille, ja esittää selkeää näyttöä siitä, että hankkeet ovat kaupallisesti kannattamattomia kustannus-hyötyanalyysin, liiketoimintasuunnitelman sekä erityisesti mahdollisten sijoittajien tai luotonantajien taikka tapauksen mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen tekemien arviointien mukaisesti.

5.   Tätä artiklaa sovelletaan soveltuvin osin keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin.

Keskinäistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea asetuksen (EU) 2021/1153 5 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin. Kun on kyse töihin annettavista avustuksista, keskinäistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea edellyttäen, että ne täyttävät tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt kriteerit ja että hanke edistää unionin yleisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 23 päivästä kesäkuuta 2022 seitsemän vuoden ajaksi 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 3 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1.   Kyprosta ja Maltaa, joita ei ole liitetty Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon, koskee poikkeus 3 artiklasta, 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdasta ja 5 kohdasta ja 16 artiklan 4 kohdan a alakohdasta sekä liitteistä I, II ja III, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 32 artiklan 2 kohdan soveltamista. Yksi yhteenliitäntä kummassakin kyseisistä jäsenvaltioista säilyttää tämän asetuksen mukaisen yhteistä etua koskevan hankkeen asemansa sekä kaikki asiaankuuluvat oikeudet ja velvoitteet, kun kyseinen yhteenliitäntä

Kyseisissä hankkeissa on varmistettava tuleva kyky päästä uusille energiamarkkinoille, mukaan lukien vetymarkkinat.

2.   Hankkeen toteuttajien on esitettävä asianomaisille ryhmille riittävää näyttöä siitä, miten 1 kohdassa tarkoitetut yhteenliitännät mahdollistavat pääsyn uusille energiamarkkinoille, mukaan lukien vetymarkkinat unionin yleisten energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisesti. Tällaiseen näyttöön on sisällyttävä arvio uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn tarjonnasta ja kysynnästä sekä laskelma hankkeen mahdollistamasta kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksestä.

Komissio todentaa säännöllisesti kyseisen arvion ja kyseisen laskelman sekä hankkeen viiveettömän toteuttamisen.

3.   Sen lisäksi, että sovelletaan 19 artiklassa säädettyjä unionin rahoitustukea koskevia erityisiä kriteerejä, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yhteenliitännät on suunniteltava siten, että niillä varmistetaan pääsy tuleville energiamarkkinoille, mukaan lukien vetymarkkinat, ne eivät saa johtaa maakaasurakenteiden elinkaaren pidentämiseen ja niillä on varmistettava naapurimaiden verkkojen yhteentoimivuus yli rajojen. Kelpoisuus 18 artiklan mukaiseen unionin rahoitustukeen päättyy 31 päivänä joulukuuta 2027.

4.   Töihin myönnettävää unionin rahoitustukea koskevassa pyynnössä on selkeästi osoitettava tavoite, joka koskee rakenteen muuntamista vetykäyttöön tarkoitetuksi rakenteeksi vuoteen 2036 mennessä, jos markkinaolosuhteet sen sallivat, esittämällä etenemissuunnitelma, johon sisältyy täsmällinen aikataulu.

5.   Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan siihen saakka, kunnes Kypros tai vastaavasti Malta on suoraan yhteenliitetty Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon, tai 31 päivään joulukuuta 2029, sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.

1.   Liitteessä II olevassa 3 kohdassa esitettyyn energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvia maakaasukäyttöön tarkoitetuista rakenteista muunnettuja vetykäyttöön tarkoitettuja rakenteita voidaan 31 päivänä joulukuuta 2029 päättyvän siirtymäkauden aikana käyttää vedyn ja maakaasun tai biometaanin ennalta määritellyn sekoituksen kuljetukseen tai varastointiin.

2.   Hankkeen toteuttajien on 1 kohdassa tarkoitetun siirtymäkauden aikana tehtävä tiivistä yhteistyötä hankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa, jotta voidaan varmistaa naapurimaiden verkkojen yhteentoimivuus.

3.   Hankkeen toteuttajan on esitettävä, myös kaupallisten sopimusten avulla, riittävää näyttöä siitä, miten tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rakenteet lakkaavat olemasta maakaasurakenteita ja niistä tulee liitteessä II olevan 3 kohdan mukaisia vetykäyttöön tarkoitettuja rakenteita siirtymäkauden loppuun mennessä ja miten vedyn lisääntyvä käyttö mahdollistetaan siirtymäkauden aikana. Tällaiseen näyttöön on sisällyttävä arvio uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn tarjonnasta ja kysynnästä sekä laskelma hankkeen mahdollistamasta kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksestä. Virasto todentaa edistymistä yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisessa koskevan seurannan yhteydessä hankkeen viiveettömän siirtymisen liitteessä II olevan 3 kohdan mukaiseen vetykäyttöön tarkoitettuun rakenteeseen.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden kelpoisuus 18 artiklan mukaiseen unionin rahoitustukeen päättyy 31 päivänä joulukuuta 2027.

1.   Kumotaan asetus (EU) N:o 347/2013 23 päivästä kesäkuuta 2022. Tästä asetuksesta ei johdu oikeuksia asetuksen (EU) N:o 347/2013 liitteissä luetelluille hankkeille.

2.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, asetuksen (EU) N:o 347/2013 liite VII, sellaisena kuin se on muutettuna komission delegoidulla asetuksella (EU) 2022/564 (34), joka sisältää viidennen unionin luettelon yhteistä etua koskevista hankkeista, samoin kuin asetuksen (EU) N:o 347/2013 2–10, 12, 13 ja 14 artikla sekä liitteet I–IV ja VI pysyvät voimassa ja niillä on oikeusvaikutuksia viidenteen unionin luetteloon sisältyvien yhteistä etua koskevien hankkeiden osalta ensimmäisen yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista tämän asetuksen nojalla vahvistettavan unionin luettelon voimaantuloon saakka.

3.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, niillä hankkeilla, jotka sisällytettiin viidenteen asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla vahvistettuun unionin luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista ja joita koskevat hakemusasiakirjat toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tarkastelua varten, on tämän asetuksen luvusta III johtuvat oikeudet ja velvoitteet neljän vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta.