—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien valurautatavaroiden tuonnissa ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä tiettyjen Intiasta peräisin olevien valurautatavaroiden tuontia koskevan tutkimuksen päättämisestä 29.1.2018 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/140 (EUVL 2018, L 25, s. 6) siltä osin kuin se koskee CCCME:tä, yksittäisiä yhtiöitä ja asianomaisia jäseniä

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, että Euroopan komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 2, 3, 5, 6 ja 7 kohtaa ja 17 artiklan 2 kohtaa sekä loukannut hyvän hallinnon periaatetta muun muassa käyttämällä epäluotettavia tuontitietoja, epäluotettavia tietoja makrotaloudellisesta vahingosta ja epäluotettavia kannattavuustietoja sekä epäämällä muilta osapuolilta, joita asia koskee, mahdollisuuden lausua mielipiteensä unionin tuottajien otoksen lopullisesta valinnasta.

2)

Toisessa kanneperusteessa väitetään, että komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohtaa muun muassa jättämällä ottamatta huomioon ajallisen yhteyden puuttumisen ja jättämällä varmistamatta, ettei muista seikoista aiheutunutta vahinkoa pidetä Kiinasta tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

3)

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään, että komissio on loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia sekä rikkonut perusasetuksen 6 artiklan 7 kohtaa, 19 artiklan 1–3 kohtaa ja 20 artiklan 2 ja 4 kohtaa muun muassa kieltäytymällä miltään osin sallimasta tutustumista vahinkoa, hintavaikutusta, vahingon korjaavaa tasoa ja normaaliarvon määrittämistä koskeviin laskelmiin ja kieltäytymällä antamasta pyydettyjä tietoja edes yhdistelmän muodossa ja jättämällä ilmaisematta useita asian kannalta merkityksellisiä tietoja siitä huolimatta, että siltä oli toistuvasti pyydetty tätä.

4)

Neljännessä kanneperusteessa väitetään, että komissio on rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa, 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 3 kohtaa ja 9 artiklan 4 kohtaa sekä loukannut hyvän hallinnon periaatetta jättämällä ottamatta hintavertailussaan huomioon tuotevalvontakoodien kaikkia ominaisuuksia, jättämällä toimittamatta tarvittavia tietoja muista kuin alkuperäisillä tuotevalvontakoodeilla ilmaistuista tavaroiden ominaisuuksista sekä hylkäämällä perusteettomasti pyynnön normaaliarvon oikaisemisesta Intian tuotannon vähäisestä määrästä aiheutuvien virheellisyyksien korjaamiseksi.

5)

Viidennessä kanneperusteessa väitetään, että komissio on rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohtaa ja 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa oikaisemalla normaaliarvoa ylöspäin välillisten verojen vuoksi.

6)

Kuudennessa kanneperusteessa väitetään, että komissio on rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa nojautumalla vain yhdeltä intialaiselta tuottajalta saatuihin tietoihin määritellessään myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitot laskennallisen normaaliarvon muodostamista varten sen sijaan, että se olisi käyttänyt vertailumaasta saatavissa olevia kaikkia asiaan vaikuttavia tietoja.