1)

Edellyttääkö yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY ( 1 ) 90 artiklan 1 kohdassa säädetty, että rahoitusleasingsopimuksen irtisanomisen yhteydessä veron perustetta alennetaan ja arvonlisäveroa palautetaan, kun arvonlisävero on määrätty suoritettavaksi sellaisella lainvoimaisella verotarkastuspäätöksellä, jossa veron perusteena käytettiin kuukausittaisten leasingmaksujen yhteismäärää koko sopimuksen voimassaoloajalta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: kun leasingsopimus on irtisanottu leasingmaksujen osittaisen laiminlyönnin perusteella, mihin direktiivin 90 artiklan 1 kohdassa mainituista tilanteista leasinginantaja voi vedota jäsenvaltiota vastaan, jotta arvonlisäveron perustetta alennetaan niiden leasingmaksujen määrällä, jotka velallinen on ollut velvollinen maksamaan mutta joita ei ole maksettu maksujen keskeyttämisen ja sopimuksen irtisanomisajankohdan väliseltä ajalta, kun irtisanomisella ei ole taannehtivaa vaikutusta ja tämä on vahvistettu sopimuksessa olevalla sopimuslausekkeella?

3)

Onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että nyt käsiteltävänä olevan kaltaiseen tilanteeseen sovelletaan poikkeusta arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdassa säädetystä?

4)

Onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä käytetyn peruuttamisen käsitteen alaan kuuluu sellainen rahoitusleasingsopimukseen liittyvä tilanne, jossa leasinginantaja ei voi enää vaatia leasinginottajaa maksamaan leasingmaksuja, koska se on irtisanonut leasingsopimuksen leasinginottajan sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin perusteella, kun sopimuksen mukaan leasinginantajalla on kuitenkin oikeus saada vahingonkorvaus, joka vastaa suuruudeltaan niiden maksamatta olevien leasingmaksujen yhteismäärää, jotka erääntyvät leasingvuokra-ajan loppuun mennessä?