Kanne 15.9.2014 – Unkari v. komissio

(Asia T-662/14)

(2014/C 448/35)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkari (asiamiehet: M.Z. Fehér ja G. Koós)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa siihen, että riitautetun asetuksen 45 artiklan 8 kohdalla ylitetään delegoivassa asetuksessa N:o 1307/2013 (1) säädetyt puitteet ja otetaan käyttöön perussäännöksessä jäsenvaltioille myönnettyä valtuutusta uudelleen tulkiten suppeammat edellytykset ja tehdään näin tosiasiallisesti tyhjäksi jäsenvaltioille annettu valtuutus.

Kantaja on lisäksi sitä mieltä, että riitautetun asetuksen johdanto-osassa ei ole asianmukaisia ja yksityiskohtaisia perusteluja. Sen mukaan tämän laajuisesta ja määrällisesti tämän suuruisesta muutoksesta, jossa tukeudutaan valtuutussäännökseen, seuraa välttämättä, ettei käytännössä kyetä osoittamaan täsmällisesti mihin säädökseen komissio on tukeutunut ja missä laajuudessa, mikä tekee lähes mahdottomaksi oikeusvarmuuden kannalta välttämättömän tutkinnan.

Kantaja vetoaa myös siihen, että komission vahvistamalla säännöksellä erotellaan haitallisesti toisistaan puulajeja ja viljelijöitä, joiden tarkoituksena on lyhytkiertoisen energiaviljelyn harjoittaminen. Kahdenlaiset istutukset ja istuttajat ovat samassa tilanteessa, minkä vuoksi ei ole perusteltua erotella niitä toisistaan sen perusteella, mitä puulajeja on tarkoitus valita istutusten toteuttamiseen.

Kantaja väittää lisäksi, että komissio vastusti delegoitua asetusta koskevissa neuvotteluissa loppuun saakka sitä, että jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus luokitella ekologisiksi aloiksi lyhytkiertoisen energiapuun viljelyyn istutettuja aloja. Kantajan mukaan kaikki osoittaa, että komissio halusi riitautelulla säännöksellä käytännössä estää tämän mahdollisuuden ja syyllistyi näin harkintavaltansa väärinkäyttöön.

Lopuksi kantaja väittää muun muassa, että riitautettu asetus on oikeusvarmuuden yleisen oikeusperiaatteen vastainen yhtäältä siksi, että sen 45 artiklan 8 kohta on monilta osin epäselvä ja toisaalta siksi, että asetuksen täytäntöönpanolle asetetulla määräajalla ei taata tarpeeksi aikaa varautua merkitykseltään näin suureen muutokseen. Valittajan mukaan kyse on myös luottamuksensuojan loukkaamisesta, koska komissio ei voimaansaattamissäännöksiä muotoillessaan ottanut huomioon sitä, että maatalousalalla tällaiseen muutokseen tarvittavan varautumisajan pitäisi olla tai on oltava pidempi. Tämän lisäksi kantaja katsoo, että riitautetulla toimenpiteellä syyllistytään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklassa vahvistetun omistusoikeuden suojan loukkaamiseen.

(1)  Yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013 (EUVL L 347, s. 608).