27.10.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 380/2

1.

Onko sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/29/EY (1) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, s. 22), tulkittava siten, että sopimatonta kaupallista menettelyä on toiminta, jossa kulutusluoton antaja esittelee sopimusehdot siten, että kuluttajalle syntyy valheellinen vaikutelma, että hän voi vapaasti valita luoton vähittäisen takaisinmaksun turvaamiseksi tarjotun oheispalvelun, jolloin kyseessä on itse asiassa sopimaton kuluttajaan vaikuttaminen palvelun hyväksymiseksi?

2.

Onko sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä tulkittava siten, että sopimatonta kaupallista menettelyä on toiminta, jossa luotonantaja esittelee kuluttajalle sopimusehdot siten, etteivät oheispalvelun kustannukset sisälly todellisen vuosikoron suuruudesta annettuun esitykseen?

3.

Onko sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä tulkittava siten, että sopimatonta kaupallista menettelyä on toiminta, jossa luotonantaja perii kuluttajilta kulutusluottomarkkinoilla oheispalvelun todellisiin kustannuksiin nähden huomattavasti korkeamman hinnan, ja elleivät oheispalvelun kustannukset sisälly todelliseen vuosikorkoon, vältetäänkö kulutusluoton todellisten kustannusten avoimuutta koskeva velvollisuus?

4.

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY (2) (jäljempänä direktiivi 93/13) tulkittava siten, että palvelu, jolla turvataan kulutusluoton vähittäinen takaisinmaksu ja jonka kohteena on kuluttajalle annetun luoton maksuerien vastaanottaminen käteisenä, on kulutusluottopalvelun pääasiallinen kohde?

5.

Onko kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 22.12.1986 annettua direktiiviä 87/102/ETY, (3) sellaisena kuin se on muutettuna ja täydennettynä 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/7/EY, (4) tulkittava siten, että todellinen vuosikorko sisältää myös korvauksen luoton tai sen osan maksuerien käteisenä vastaanottamisesta, jos korvaus ylittää huomattavasti oheispalvelun tarpeelliset kustannukset, ja onko direktiivin 14 artiklaa tulkittava siten, että todellisen vuosikoron vahvistaminen kierretään, jos oheispalvelusta johtuva korvaus ylittää huomattavasti palvelun kustannukset eikä korvausta ole huomioitu todellisessa vuosikorossa?

6.

Onko direktiiviä 93/13 tulkittava siten, että oheispalvelun, josta maksetaan hallinnollisia kustannuksia, avoimuutta koskevan vaatimus täyttyy, jos hallinnollisen palvelun hinta on selkeä ja ymmärrettävä (hallinnolliset kustannukset), vaikka kyseisen palvelun kohdetta ei täsmennetä?

7.

Onko direktiivin 93/13 [– –] artiklaa tulkittava siten, että hallinnollisten kustannusten sisällyttäminen todellisen vuosikoron laskentaan estää direktiivissä tarkoitetun kustannusten tuomioistuinvalvonnan?

8.

Onko direktiiviä 93/13 tulkittava siten, että hallinnollisten kustannusten määrä estää direktiivissä tarkoitetun tuomioistuinvalvonnan?

9.

Jos kuudenteen kysymykseen vastataan siten, että hallinnollisen palvelun, josta hallinnolliset kustannukset on maksettava, kohde on riittävän avoin, onko hallinnollinen palvelu siinä tapauksessa kaikkine palveluun mahdollisesti liittyvine toimenpiteineen kulutusluoton pääasiallinen kohde?

10.

Onko direktiivin 93/13 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että direktiivin mukaan merkityksellistä on muun muassa se, että kuluttaja saa oheispalvelusta johtuvia kustannuksia vastaan palvelua, josta ei hänelle ole juuri hyötyä, vaan palvelusta hyötyy kulutusluoton antaja?