Valitus, jonka Italian tasavalta on tehnyt 2.12.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) yhdistetyissä asioissa T-166/07 ja T-285/07, Italian tasavalta v. Euroopan komissio, 13.9.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-566/10 P)

2011/C 63/38

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Italian tasavalta (asiamiehet: G. Palmieri ja avvocato dello Stato P. Gentili)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Liettuan tasavalta, Helleenien tasavalta

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää seitsemän valitusperustetta.

Ensimmäisellä valitusperusteella väitetään, että valituksenalaisella tuomiolla rikotaan toimivaltajärjestelmää, joka koskee käytettäviä kieliä ja joka perustuu SEUT 342 artiklaan yhdessä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (1) 6 artiklan kanssa. Asetuksen N:o 1/58 6 artiklalla neuvosto antoi toimielimille toimivallan määrätä työjärjestyksissään, mitä kieliä on käytettävä tietyissä tapauksissa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin lainvastaisesti, että komissio voi määrittää tiettyjä seikkoja kielien käyttämistä koskevista säännöistään myös pelkkien kilpailuilmoitusten yhteydessä.

Toinen valitusperuste koskee argumentteja, joilla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanneperusteen, joka koski asetuksen N:o 1/58 1, 4 ja 5 artiklan rikkomista. Valittaja moittii useilta osiltaan argumenttia, jonka mukaan kilpailuilmoitukset eivät ole asetuksen 4 artiklassa tarkoitettuja yleisesti sovellettavia säädöksiä, minkä vuoksi niihin ei sovelleta asetuksessa vahvistettuja käytettäviä kieliä koskevia yleisiä sääntöjä. Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen argumentin kumoavat epäsuorasti myös tietyt seikat henkilöstösäännöissä.

Kolmannella valitusperusteella esitetään kritiikkiä valituksenalaisen tuomion siihen osaan, jossa unionin yleinen tuomioistuin viittasi asianomaisten kilpailuilmoitusten julkaisemiseen kokonaisuudessaan vain kolmella kielellä eikä hyväksynyt, että EY 12 artiklassa (josta on tullut SEUT 18 art.) vahvistettua syrjintäkiellon ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklassa, EU 6 artiklan 3 kohdassa, asetuksen N:o 1/58 5 artiklassa ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettua monikielisyyden periaatetta olisi loukattu. Valittajan mukaan se, että tämän jälkeen julkaistiin kaikilla kielillä kilpailuilmoitusten tiivistelmät, joissa viitattiin ilmoitusten julkaisemiseen kokonaisuudessaan ranskaksi, saksaksi ja englanniksi, ei kyennyt estämään niiden hakijoiden syrjintää, joiden äidinkieli ei ole yksi edellä mainituista, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo. Kun unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon ilmoitusten myöhemmän julkaisemisen, se rikkoi ensisijaisesti SEUT 263 artiklaa, koska sellaisen toimen laillisuutta, jota sitä on pyydetty tutkimaan, on arvioitava yksinomaan kyseisen toimen sanamuodon valossa sen antamisajankohtana, eikä myöhempiä seikkoja voida ottaa huomioon.

Neljäs valitusperuste koskee sen lainvastaisuutta, että kilpailun ”toiseksi kieleksi” valittiin vain kolme kieltä. Unionin yleisen tuomioistuimen päättely, jonka perusteella se katsoi, että syrjintää ei ollut ja että komission tekemät valinnat eivät olleet epäjohdonmukaisia, merkitsee muun muassa tiettyjen sellaisten säännösten rikkomista (asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artikla ja henkilöstösääntöjen 1d artiklan 1 ja 6 kohta, 27 artiklan toinen kohta ja 28 artiklan f kohta), joissa vahvistetaan monikielisyysperiaate myös Euroopan unionin toimielimissä. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, valittajan tehtävänä ei ollut osoittaa, että mahdollisia poikkeuksia ei voitu soveltaa, vaan komission tehtävänä oli perustella sen tämän osalta tekemä valinta.

Viidennellä valitusperusteella väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin erehtyi hylätessään väitteen, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta loukattiin, kun se ei katsonut, että komission vakiintunut käytäntö kilpailuasioissa on saattanut synnyttää perustellun luottamuksen potentiaalisten hakijoiden taholta, kun on kyse tietyistä kilpailuja koskevista säännöistä.

Kuudennella valitusperusteella valittaja väittää, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että hallinnon ei tarvinnut riidanalaisissa kilpailuilmoituksissa perustella käytettävien kolmen kielen valintaa, se rikkoi SEUT 296 artiklan toista kohtaa, jonka mukaan kaikki säädökset on perusteltava.

Seitsemännellä valitusperusteella väitetään lopuksi, että sellaisia aineellisia sääntöjä on rikottu, jotka koskevat kilpailuilmoitusten luonnetta ja tarkoitusta ja joita ovat erityisesti henkilöstösääntöjen 1d artiklan 1 ja 6 kohta, 28 artiklan f kohta ja 27 artiklan toinen kohta. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että hakijoiden kielitaidon arviointi ei ole yksinomaan valintalautakunnan tehtävä, koska viranomainen, joka antaa ilmoituksen, voi tehdä alustavan valinnan asianomaisten henkilöiden välillä puhtaasti kielellisten kriteerien perusteella.

(1)  Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1 (Suomenk. erityispainos: Alue 1 Nide 1 s. 0014)