Valitus, jonka Kahla/Thüringen Porzellan GmbH on tehnyt 3.12.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) asiassa T-20/03, Kahla/Thüringen Porzellan GmbH, jota tukevat Freistaat Thüringen ja Saksan liittotasavalta, v. Euroopan yhteisöjen komissio, 24.9.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-537/08 P)

(2009/C 44/56)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Kahla/Thüringen Porzellan GmbH (edustajat: Rechtsanwalt M. Schütte, Rechtsanwältin S. Zühlke ja Rechtsanwalt P. Werner)

Muut osapuolet: Freistaat Thüringen, Saksan liittotasavalta, Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän valituksen kohteena on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antama tuomio, jolla se on hylännyt valittajan kanteen, joka oli nostettu valtiontuesta, jonka Saksa on myöntänyt Kahla Porzellan GmbH:lle ja Kahla/Thüringen Porzellan GmbH:lle 13.5.2003 tehdystä komission päätöksestä 2003/643/EY siltä osin kuin kyseinen päätös koski Kahla/Thüringen Porzellan GmbH:lle myönnettyä taloudellista tukea.

Valittaja on esittänyt valituksensa tueksi kaksi ensisijaista valitusperustetta ja yhden toissijaisen valitusperusteen. Valittajan mukaan tuomiossa rikotaan yhteisön oikeutta, koska siinä sovelletaan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan perusperiaatteita oikeudellisesti virheellisesti. Jos yhteisöjen tuomioistuin ei hyväksy näitä valitusperusteita, valittaja vetoaa siihen, että tietyt tuomiossa tehdyt toteamukset ovat EY 87 artiklan 1 kohdan vastaisia.

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa on loukattu oikeusvarmuuden periaatetta, koska siinä on katsottu, että komission hyväksymään sääntelyyn, joka koski pienten ja keskisuurten yritysten investointeja tukevaa ohjelmaa, sisältyi alusta alkaen vaikeuksissa olevia yrityksiä koskeva rajoitus ja että komission hyväksymän Arbeitsförderungsgesetzin (AFG) 249 h §:n sääntelyn soveltamisalasta oli alusta alkaen rajattu pois yksityiset yritykset.

Toisen valitusperusteen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut luottamuksensuojan periaatetta, koska se on väittänyt, että se, että virallisessa lehdessä julkaistussa tai muutoin julkisesti saatavilla olevassa versiossa komission päätöksestä, joka koski pienten ja keskisuurten yritysten investointeja tukevaa ohjelmaa tai sitä, että AFG:n 249 h §:n mukaisia tukia ei katsottu valtiontueksi, ei ollut nimenomaisia rajoituksia, ei voinut synnyttää valittajassa perusteltua luottamusta siihen, että toimenpiteet olivat sääntöjenmukaisia, ja siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan voitiin edellyttää, että julkisesti saatavilla olevien asiakirjojen lisäksi kantaja pitää itsensä ajan tasalla tukien sääntöjenmukaisuudesta.

Lopuksi kolmannen toissijaisen valitusperusteen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan rikkonut EY 87 artiklaa, koska se ei ole arvioinut valittajan tosiasiallisesti saamia säästöjä, vaan on katsonut, että valittaja oli saanut kyseessä olevan toimenpiteen vuoksi saadun avustuksen verran valtiontukena pidettävää etua.

(1)  EUVL L 227, s. 12.