EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62008CN0526
Case C-526/08: Action brought on 2 December 2008 — Commission of the European Communities v Grand Duchy of Luxembourg
Asia C-526/08: Kanne 2.12.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta
Asia C-526/08: Kanne 2.12.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta
EUVL C 44, 21.2.2009, p. 31–31
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
21.2.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 44/31 |
Kanne 2.12.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta
(Asia C-526/08)
(2009/C 44/51)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja N. von Lingen)
Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta
Vaatimukset
|
— |
On todettava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12.12.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut direktiivin 4 ja 5 artiklan, luettuna yhdessä liitteessä II olevan A kohdan 1 luetelmakohdan ja liitteessä III olevan 1 kohdan 1 luetelmakohdan, liitteessä II olevan A kohdan 5 luetelmakohdan ja liitteessä III olevan 1 kohdan 2 luetelmakohdan sekä liitteessä II olevan A kohdan 2 luetelmakohdan ja liitteessä II olevan A kohdan 6 luetelmakohdan kanssa, täysimääräisen ja asianmukaisen noudattamisen edellyttämiä kaikkia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, ja |
|
— |
Luxemburgin suurherttuakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio vetoaa neljään väitteeseen kanteensa tueksi.
Ensimmäisessä väitteessään komissio moittii vastaajaa siitä, että se ei ole noudattanut direktiivissä säädettyjä maahan levittämistä koskevia menettelyjä eikä aikoja. Luxemburgin lainsäädännössä mainitaan nimittäin vain eloperäiset lannoitteet, vaikka maahan levittämistä tiettyinä aikoina koskeva kielto koskee sekä keinolannoitteita että eloperäisiä lannoitteita. Lisäksi kielto levittää maahan lannoitteita tiettyinä aikoina koskee kaikkia maatalousmaita mukaan lukien niityt, jotka eivät kuulu kansallisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin. Kantaja väittää myös, että kansallisessa lainsäädännössä on määriteltävä yksityiskohtaisemmin ne tilanteet, jolloin voidaan poiketa maahan levittämistä koskevasta kiellosta, sillä tästä mahdollisuudesta ei ole säädetty direktiivissä.
Kantaja väittää toisessa väitteessään, että kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä nestemäisten lannoitteiden säilytyksen vähimmäistilavuutta koskevasta vaatimuksesta kaikissa laitoksissa, vaan siinä mainitaan ainoastaan uudet tai korjattavana olevat laitokset. Tällainen täytäntöönpano ei noudata direktiiviä siltä osin kuin myös olemassa olevissa laitoksissa ilmenee vaaroja pilaantumisesta. Kansallisessa lainsäädännössä on siten asetettava vähimmäistilavuus säilytykselle kaikissa laitoksissa.
Komissio väittää kolmannessa väitteessä, että kansallisessa lainsäädännössä maahan levittämistä jyrkillä rinteillä koskevan kiellon piiriin on sisällytettävä kaikki lannoitteet eikä vain eloperäistä alkuperää olevat lannoitteet.
Neljännessä ja viimeisessä väitteessä vastaajaa moititaan siitä, että se ei ole toteuttanut riittäviä toimenpiteitä maahan levittämisen tekniikoiden osalta muun muassa varmistaakseen lannoitteiden yhdenmukaisen ja asianmukaisen maahan levittämisen.
(1) EYVL L 375, s. 1.