25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/79

1.1

Komitea katsoo, että komission on keskusteluvaiheen päätyttyä toteutettava tutkimus, jossa selvitetään yhteisön kalastuslaivastojen nykyinen kapasiteetti sekä tarvittavat kiintiöt kalastuslaivastojen kilpailukyvyn varmistamiseksi yhteisön pyyntialueiden kestävyyttä kunnioittaen.

1.2

Tutkimuksessa tulisi tarkastella sitä, miten suhteelliseen vakauteen perustuvat jäsenvaltioiden kalastusoikeudet voidaan ajantasaistaa ottamalla huomioon vuodesta 1983 kuluneet 24 vuotta.

1.3

Ajantasaistuksessa tulisi olla mahdollista myöntää kiintiöt määräajaksi, esimerkiksi viideksi vuodeksi, jotta kiintiöt voitaisiin jakaa uudelleen, mikäli epätasapainoa jälleen ilmenee.

1.4

Ajantasaistuksessa tulisi analysoida, mitkä voisivat olla parhaimmat ratkaisut, jotta tulevaisuudessa vältettäisiin eräiden pelagisten lajien ja pohjakalalajien kiintiöiden nykyinen epätasapaino tietyillä kalastusalueilla, minkä seurauksena valtaosalla jäsenvaltioista on ”ylijäämäisiä kiintiöitä” ja ”alijäämäisiä kiintiöitä”.

1.5

Kyseessä olisi joka tapauksessa oltava todelliset kiintiöt, jotka perustuvat keskenään vertailtuihin tieteellisiin tietoihin. Siksi ETSK katsoo, että toimia kalavaroja koskevan tieteellisen tietämyksen lisäämiseksi on tehostettava, sillä nykyisin valtaosa kiintiöistä vahvistetaan ennalta varautumisen periaatteen pohjalta riittävien tieteellisten tietojen puuttuessa.

1.6

ETSK katsoo lisäksi, että suhteellisen vakauden kriteeri sallii jäsenvaltioille saavutettuja oikeuksia. Kyseisiä oikeuksia ei pidä poistaa suoralta kädeltä, vaan niitä voidaan ajantasaistaa yhteisen kalastuspolitiikan nykyisin edellyttämän kalavarojen kestävän hyödyntämisen ja yhteisön kalastuslaivastojen kilpailukyvyn pohjalta.

1.7

ETSK katsoo, että mikäli komissio pitää kalastusoikeusperustaista hallinnointijärjestelmää välttämättömänä, sen tulee olla yhteisön laajuinen.

1.8

Komitea katsoo, että asianmukaisesti ajantasaistettujen kalastusoikeuksien avulla voidaan vähentää merellä poisheitettyjen kalojen määrää ja pienentää merkittävästi liikakalastusta.

1.9

Koska komitea asettaa etusijalle saarijäsenvaltioille ja saaristoalueille erityisen merkittävien, pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien kalastajien oikeudet, se katsoo kuitenkin, että pienimuotoinen kalastus — jolla tarkoitetaan kalastusta, jota harjoitetaan kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisilla aluksilla (1) — tulisi jättää yhteisön laajuisen kalastusoikeusperustaisen hallinnointijärjestelmän ulkopuolelle.

1.10

Komitea katsoo, että mikäli komissio ryhtyisi hallinnoimaan kalavaroja kalastusoikeuksien pohjalta, sen tulisi aloittaa niistä kalastuksista, joiden osalta ylijäämäisten ja alijäämäisten kiintiöiden välisten erojen johdosta asianomaisten jäsenvaltioiden kesken vallitsee laaja yksimielisyys.

1.11

Komitea katsoo, että tässä tapauksessa komission tehtävänä tulisi olla päättää tasosta, jolla kalastusoikeuksista neuvotellaan — yhteisön, jäsenvaltioiden, tuottajaorganisaatioiden tai yritysten taso –, sekä huolehtia kaupankäynnin valvonnasta.

1.12

Komitea katsoo, että mikäli nykyinen epätasapaino saadaan korjattua suhteellisen vakauden kriteerin mukaisesti, on otettu merkittävä askel kohti kalastusoikeusperustaista hallinnointijärjestelmää.

2.1

Komissio on tiedonannollaan kalastusalan kalastusoikeusperustaisista hallinnointivälineistä (2) halunnut käynnistää noin vuoden kestävän (27. helmikuuta 2008) keskustelun tarpeesta löytää ratkaisuja, joiden avulla saavutetaan nykyistä tehokkaammin uudessa yhteisessä kalastuspolitiikassa asetetut, kalavarojen kestävää hyödyntämistä ja yhteisön kalastuslaivaston kilpailukykyä koskevat tavoitteet.

2.2

Vihreässä kirjassa yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta (3) komissio painottaa, että on ryhdyttävä tutkimaan uusia kalastuksenhoitovälineitä. Kyseessä voi olla esimerkiksi ”markkinapohjaisten järjestelmien käyttöönotto kiintiöiden myöntämisen yhteydessä, kuten henkilökohtaiset siirrettävissä olevat kiintiöt ja huutokaupat; näin saataisiin kehittymään kalastusoikeuksien markkinat, ja oikeuksien haltijoiden kiinnostus kestävään kalastukseen saattaisi lisääntyä”.

2.3

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistamista koskevassa toimintasuunnitelmassa (4) komissio katsoo, että ”– — kalastusalalla on yhä edelleen eräitä sille luonteenomaisia piirteitä, jotka tekevät tavallisten taloudellisten edellytysten, kuten tuottajien välisen vapaan kilpailun ja investointivapauden, soveltamisen lyhyellä aikavälillä vaikeaksi”. Kyseiset piirteet liittyvät kalavarojen niukkuuden ja yhteisön kalastuslaivaston koon väliseen rakenteelliseen epätasapainoon sekä tiettyjen rannikkoyhteisöjen jatkuvaan riippuvuuteen kalastuksesta. Komissio laati toimintasuunnitelmalle toiminta-aikataulun, jonka puitteissa oli määrä aluksi järjestää vuonna 2002 taloudenhoitoa koskevia työpajoja. Niissä oli määrä keskustella kaupan olevien (yksilöllisten tai yhteisöllisten) kalastusoikeuksien järjestelmästä. Vuoden 2003 kuluessa komission oli tarkoitus kertoa neuvostolle kyseisten keskustelujen tuloksista. Toukokuussa 2007, jossain määrin myöhässä laaditusta aikataulusta, järjestettiin kalastuksen taloudellista ulottuvuutta käsitellyt työpaja (5), jossa keskusteltiin muun muassa kalastusoikeuskysymyksestä.

2.4

ETSK on katsonut aiheelliseksi laatia tämän oma-aloitteisen lausunnon tuodakseen komission suunnittelemassa keskustelussa esiin näkemyksensä siitä, kuinka kalavarojen hallinnointia voidaan parantaa, sekä siitä, minkä tulisi olla yhteisen kalastuspolitiikan peruspilari, jotta kalavarojen kestävä hyödyntäminen ja samalla yhteisön kalastuslaivastojen kilpailukyky varmistettaisiin pitkällä aikavälillä.

2.5

Käsillä olevassa lausunnossa on tarkoitus korostaa nykyisiä vaikeuksia toteuttaa kalavarojen tehokasta, kalastusoikeuksiin perustuvaa talouden hallinnointia ja ehdottaa mahdollisia ratkaisuja ongelmiin.

2.6

ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että on luotava ilmapiiri, joka on ”– — suotuisampi normaalimpien taloudellisten edellytysten käyttöön ottamiselle ja sellaisten normaalin taloudellisen toiminnan esteiden poistamiselle kuin kalastusmahdollisuuksien kansalliset osuudet ja suhteellisen vakauden periaate” (6).

2.7

Käsillä olevassa lausunnossa on näin ollen ensiksikin tarkoitus analysoida syvällisesti suhteellisen vakauden kriteeriä. Yhteisön ammattikalastajien merkittävimmät järjestöt (7) ja komissio katsovat, että suhteellisen vakauden kriteeri on yksi suurimmista esteistä yhteisön laajuisen kalastusoikeusjärjestelmän käyttöönotolle, koska oikeuksien pysyvän omistuksen kauppaaminen tai siirtäminen jäsenvaltioiden yritysten välillä muuttaisi maakohtaisten kiintiöiden nykyisiä jako-osuuksia ja näin ollen suhteellista vakautta. Toiseksi tarkoitus olisi tuoda esiin seikat, jotka mahdollistavat hallinnointijärjestelmän käyttöönoton; järjestelmä on jo toiminnassa kansallisella tasolla eräissä jäsenvaltioissa sekä eräissä kolmansissa maissa, jotka kilpailevat yhteisön markkinoilla.

2.8.1

Vuonna 1972 (8) neuvosto kumosi vuonna 1970 (9) vahvistetun periaatteen yhtäläisestä pääsystä jäsenvaltioiden kalavaroihin siirtymäkaudeksi, jonka periaatteessa piti päättyä 31. joulukuuta 1982.

2.8.2

Sen seurauksena ja suojellakseen rannikkoalueita kyseisen siirtymäkauden päättyessä neuvosto hyväksyi vuonna 1976 niin sanotun Haagin suosituimmuuskohtelun (10). Sen tarkoituksena oli suojella rannikkokalastusta yhteisön sisäisellä tasolla, ja siinä esitettiin aikomus ottaa huomioon kalastuksesta riippuvaisten paikallisyhteisöjen elintärkeät tarpeet.

2.8.3

Komission ja jäsenvaltioiden väliset neuvottelut suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) jakamiseksi jatkuivat vuoteen 1983, jolloin hyväksyttiin asetus (ETY) N:o 170/83, jolla perustettiin kalavarojen säilyttämistä ja hallinnointia koskeva yhteisön järjestelmä (11). Siinä säädetään kiintiöiden lopullisesta jaosta seuraavien kriteerien perusteella: perinteinen kalastustoiminta kussakin jäsenvaltiossa, kalastuksesta erityisesti riippuvaisten alueiden väestön erityistarpeet (ottamalla huomioon Haagin suosituimmuuskohtelu) sekä mahdolliset saaliiden menetykset kolmansien maiden vesillä, kun yksinomaiset talousvyöhykkeet ulotettiin kattamaan 200 meripeninkulmaa.

2.8.4

Edellä kuvattu jakojärjestelmä, joka tunnetaan suhteellisen vakauden kriteerinä, takasi kullekin jäsenvaltiolle (12) kiinteän osuuden kutakin lajia vastaavasta suurimmasta sallitusta saaliista. Neuvosto ymmärtää suhteellisen vakauden käsitteeksi, jolla kalakantojen kulloisenkin biologisen tilan pohjalta tulee turvata erityisesti kalastuksesta ja siihen liittyvistä elinkeinoista riippuvaisten paikallisväestöjen erityistarpeet. (13) Toisin sanoen Haagin suosituimmuuskohtelu pysyi voimassa, kuten neuvosto oli säätänyt vuonna 1976, ja yhtäläisen pääsyn periaatetta koskevan poikkeuksen voimassaoloa jatkettiin.

2.8.5

Asetuksen (ETY) N:o 170/83 mukaisesti komission oli määrä laatia kertomus rannikkoalueiden sosioekonomisesta tilanteesta ennen joulukuun 31. päivää 1991. Sen perusteella neuvosto päättäisi tarvittavista mukautuksista. Pääsyn edellytyksiä ja kiintiöiden jakoperusteita koskevan järjestelmän voimassaoloa oli kuitenkin mahdollista jatkaa joulukuun 31. päivään 2002 saakka.

2.8.6

Komission laatiman kertomuksen perusteella neuvosto teki poliittisen päätöksen jatkaa pääsyn edellytyksiä ja kiintiöiden jakoperusteita koskevan järjestelmän voimassaoloa joulukuun 31. päivään 2002 saakka. (14)

2.8.7

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklassa säädetään lisäksi, että ”– — kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken siten, että kullekin jäsenvaltiolle taataan sen kalastustoimien suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastustoiminnan osalta”. Lisäksi asetuksen 17 artiklassa jatketaan uudelleen yhtäläisen pääsyn periaatetta koskevaa poikkeusta joulukuun 31. päivään 2012 saakka sekä säädetään uudelleen kyseisestä poikkeuksesta laadittavasta kertomuksesta.

3.1

ETSK:n mielestä on ilmeistä, että suhteellisen vakauden kriteerissä, toisin sanoen kullekin jäsenvaltiolle 24 vuotta sitten osoitetussa kiinteässä osuudessa suurimmista sallituista saaliista, ei oteta huomioon kalastuksesta ja siihen liittyvistä elinkeinoista nykyisin riippuvaisten väestönosien taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Näin ollen yhteisön kalastuslaivastojen nykyisellä kapasiteetilla, kalavarojen nykyisellä hyödyntämisellä ja rannikkoalueilla tehdyillä investoinneilla ei ole juurikaan yhtymäkohtia tilanteeseen vuonna 1983, jolloin eräät jäsenvaltiot, joilla on kalastusintressejä, eivät vielä olleet liittyneet yhteisöön.

3.2

Kiintiöiden mukauttamista koskevista komission asetuksista (15) käy ilmi, kuinka tietyissä kalastuksissa ja tietyillä yhteisön kalastusalueilla syntyy vuosittain merkittäviä eroja jäsenvaltioille osoitettujen kiintiöiden ja niiden pyytämien saaliiden välillä sekä pelagisten lajien että pohjakalalajien osalta. Kyseinen epätasapaino, joka eräissä tapauksissa luo ”ylijäämäisiä kiintiöitä”, ”alijäämäisiä kiintiöitä” tai kalastuslaivaston puutteen johdosta ”käyttämättömiä kiintiöitä”, vaikuttaa valtaosaan jäsenvaltioista tiettyjen kalastusten ja kalastusalueiden osalta. Se ei aiheudu ainoastaan biologisista syistä, vaan myös suhteellisen vakauden kriteerin soveltamisen seurauksista.

3.3

ETSK katsoo, että myönnettäessä kalastusoikeuksia suurinta sallittua saalista (TAC) koskevissa puitteissa on ensisijaisesti pyrittävä varmistamaan se, että eri kalalajit ja muut merten luonnonvarat elpyvät nykyistä korkeammalle ja entistä kestävämmälle tasolle (ja säilyvät sillä). ETSK suosittaa, että ryhdyttäisiin entistä tarmokkaammin parantamaan tieteellistä tietoa kalavarojen tilanteesta sekä siitä, kuinka kalastusoikeuksien myöntämistä ja kalastuskäytäntöjä voitaisiin parhaiten hallinnoida niin, että varmistetaan parhaat mahdolliset tulokset sekä kalavarojen säilyttämisen että niistä riippuvaisten kalastajayhteisöjen taloudellisen hyvinvoinnin kannalta. Myönnettävien oikeuksien enimmäismäärän on pysyttävä tieteellisesti määritellyn kestävän enimmäistuoton puitteissa, ja myönnettyjen oikeuksien rajoja on valvottava tehokkaasti sekä varmistettava niiden noudattaminen.

3.4

ETSK katsoo, että komission olisi toteutettava tutkimus, jossa selvitetään kalastuslaivastojen nykyinen kapasiteetti sekä tarvittavat kiintiöt kalastuslaivastojen kilpailukyvyn varmistamiseksi ja kalavarojen kestävyyden turvaamiseksi. Tutkimuksessa tulisi tarkastella sitä, miten jäsenvaltioiden oikeudet voidaan ajantasaistaa suhteellisen vakauden periaatteen pohjalta. Tarkoitus olisi analysoida, mitkä voisivat olla parhaimmat ratkaisut, jotta tulevaisuudessa vältettäisiin eräiden pelagisten lajien ja pohjakalalajien kiintiöiden nykyinen epätasapaino tietyillä kalastusalueilla. Yleisenä päämääränä on varmistaa kalavarojen kestävä hyödyntäminen pitkällä aikavälillä ja yhteisön kalastuslaivastojen kilpailukyky, sillä ne ovat yhteisen kalastuspolitiikan tärkeimmät tavoitteet.

3.5

Komitea katsoo lisäksi, että suhteellisen vakauden kriteeri sallii jäsenvaltioille saavutettuja oikeuksia. Kyseisiä oikeuksia ei pidä poistaa suoralta kädeltä, vaan niitä voidaan ajantasaistaa yhteisen kalastuspolitiikan nykyisin edellyttämän kalavarojen kestävän hyödyntämisen ja yhteisön kalastuslaivastojen kilpailukyvyn pohjalta.

4.1

ETSK katsoo, että komission tulisi toteuttaa ehdotettu tutkimus mahdollisimman pian keskusteluvaiheen päätyttyä, sillä yhteisön kalavarat ja yhteisön kalastuslaivaston kilpailukyky eivät nykyisellään salli sitä, että niiden annetaan odottaa vuoteen 2012 komission uutta kertomusta, jonka pohjalta kalastuskiintiöiden ja yhteisön kalastuslaivaston välillä nykyisin vallitseva epätasapaino korjattaisiin.

4.2

Ajantasaistuksessa tulisi olla mahdollista myöntää kiintiöt määräajaksi, esimerkiksi viideksi vuodeksi, jotta kiintiöt voitaisiin jakaa uudelleen, mikäli epätasapainoa jälleen ilmenee.

4.3

Lisäksi komitea katsoo, että mikäli nykytilanteeseen ratkaisuja luotaavan keskustelun pohjalta komissio arvioi, että on otettava käyttöön jäsenvaltioiden ajantasaistettuihin kalastusoikeuksiin perustuva hallinnointijärjestelmä, käyttöönotto on toteutettava yhteisön tasolla.

4.4

ETSK katsoo, että sen jälkeen kun uudistussopimus (Lissabonin sopimus) allekirjoitettiin joulukuussa 2007, jäsenvaltioiden välillä vallitsee erittäin suotuisa ilmapiiri kalastuksen hallinnointijärjestelmän hyväksymiselle.

4.5

Komitea on tietoinen vaikeuksista, jotka liittyvät kaupan oleviin kalastusoikeuksiin perustuvan yhteisön laajuisen hallinnointijärjestelmän käyttöönottoon. Se katsoo kuitenkin, että tämä voi olla keino varmistaa ”– — sellainen elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet” (16), mikäli otetaan huomioon muun muassa seuraavat kriteerit:

4.5.1

Jotta pienimuotoista rannikkokalastusta (17) harjoittavien kalastajien oikeuksia ei heikennettäisi, pienimuotoinen kalastus, josta ovat riippuvaisia monet etenkin saarijäsenvaltioiden ja saaristoalueiden rannikkoyhteisöt, tulisi jättää yhteisön tasolla käyttöön otettavan kalastusoikeusperustaisen hallinnointijärjestelmän ulkopuolelle.

4.5.2

Jotta määräävät markkina-asemat estettäisiin, mahdollisuus ostaa ja myydä kalastusoikeuksia voitaisiin rajoittaa tiettyyn prosenttiosuuteen kunkin jäsenvaltion lajikohtaisesta vuosittaisesta enimmäiskiintiöstä.

4.5.3

Komitea katsoo, että hallinnointijärjestelmä tulisi ottaa käyttöön asteittain yhteisön eri kalastuksien kesken porrastaen. Se voisi koskea aluksi niitä kalastuksia, joiden osalta ylijäämäisten ja alijäämäisten kiintiöiden välisten erojen johdosta asianomaista kalastusta harjoittavien jäsenvaltioiden välillä vallitsee laaja yksimielisyys.

4.5.4

Komission tulisi päättää kalastusoikeusperustaisen hallinnointijärjestelmän piiriin kuuluvan kalastuksen osalta, käydäänkö neuvottelut yhteisön, jäsenvaltioiden, tuottajaorganisaatioiden vai yritysten tasolla, ja määrätä selkeästi, miten kyseistä kauppaa valvottaisiin.

4.6

Komitea katsoo, että asianmukaisesti ajantasaistettujen kalastusoikeuksien avulla voidaan vähentää merellä poisheitettyjen kalojen määrää sekä pienentää merkittävästi liikakalastusta.

4.7

Komitea katsoo, että mikäli nykyinen epätasapaino saadaan korjattua suhteellisen vakauden kriteerin mukaisesti, on otettu merkittävä askel kohti kalastusoikeusperustaista hallinnointijärjestelmää. Kyseinen järjestelmä, jota säänneltäisiin asianmukaisesti määräävien markkina-asemien estämiseksi, mahdollistaisi kalavarojen entistä tasapainoisemman ja tarkoituksenmukaisemman jakamisen yhteisön eri kalastuslaivastojen välillä, mikä auttaisi osaltaan varmistamaan kalavarojen entistä kestävämmän hyödyntämisen sekä yhteisön kalastuslaivastojen kilpailukyvyn.