0)

’toimintodatalla’ jossakin prosessissa kulutettujen tai tuotettujen polttoaineiden tai materiaalien määrää, jolla on merkitystä laskentaan perustuvien menetelmien kannalta ja joka ilmaistaan terajouleina, massana tonneissa tai (kaasujen osalta) tilavuutena normikuutiometreissä tapauksen mukaan;

1)

’tuotantotasolla’ tuotantoprosessin rajoissa tuotettujen tavaroiden paljoutta (ilmaistuna megawattitunteina sähkön osalta ja tonneina muiden tavaroiden osalta);

2)

’raportointikaudella’ ajanjaksoa, jota laitoksen toiminnanharjoittaja käyttää viitekautena tuotesidonnaisten päästöjen määrittämisessä;

3)

’lähdevirralla’ jompaakumpaa seuraavista:

4)

’päästölähteellä’ erikseen yksilöitävissä olevaa laitoksen osaa tai prosessia, josta vapautuu merkityksellisiä kasvihuonekaasuja;

5)

’epävarmuudella’ muuttujaa, joka liittyy suureen arvon määrittämisen seurauksena saatavaan tulokseen ja kuvaa suureeseen kohtuudella liitettävien arvojen hajontaa; epävarmuutta kuvataan prosentuaalisesti keskiarvon ympärillä ilmoitettuna luottamusvälinä, joka kattaa 95 prosenttia havainnoista; epävarmuustarkastelussa otetaan huomioon sekä systemaattiset että satunnaiset vaihtelut ja mahdollinen havaintojakauman epäsymmetrisyys;

6)

’laskentakertoimilla’ tehollista lämpöarvoa, päästökerrointa, alustavaa päästökerrointa, hapettumiskerrointa, muuntokerrointa, hiilipitoisuutta tai biomassaosuutta;

7)

’poltosta aiheutuvilla päästöillä’ kasvihuonekaasupäästöjä, jotka aiheutuvat polttoaineen ja hapen eksotermisen reaktion aikana;

8)

’päästökertoimella’ lähdevirran toimintodataan liittyvää kasvihuonekaasun keskimääräistä päästömäärää olettaen, että palaessa tapahtuu täydellinen hapettuminen ja muissa kemiallisissa reaktioissa täydellinen muuntuminen;

9)

’hapettumiskertoimella’ palamisen seurauksena hiilidioksidiksi hapettuneen hiilen osuutta polttoaineen sisältämästä kokonaishiilimäärästä ilmaistuna suhteellisena osuutena siten, että ilmakehään vapautuva hiilimonoksidi otetaan huomioon molaarisesti vastaavana määränä hiilidioksidia;

10)

’muuntokertoimella’ hiilidioksidina vapautuvan hiilen osuutta lähdevirran kokonaishiilimäärästä ennen päästöprosessin alkua ilmaistuna suhteellisena osuutena siten, että ilmakehään vapautuva hiilimonoksidi otetaan huomioon molaarisesti vastaavana määränä hiilidioksidia;

11)

’tarkkuudella’ mittaustuloksen ja tietyn suureen todellisen arvon – tai viitearvon, joka on määritetty empiirisesti käyttämällä kansainvälisesti hyväksyttyjä ja jäljitettävissä olevia kalibrointimateriaaleja ja standardimenetelmiä – läheisyyttä, ottaen huomioon sekä satunnaiset että systemaattiset tekijät;

12)

’kalibroinnilla’ toimenpidesarjaa, jolla määritetään tietyissä olosuhteissa mittauslaitteen tai mittausjärjestelmän ilmoittamien arvojen taikka kiintomitan tai viitemateriaalin arvojen ja vertailustandardilla saadun suureen vastaavien arvojen väliset suhteet;

13)

’konservatiivisella’ sitä, että on määritelty joukko oletuksia sen varmistamiseksi, ettei raportoituja päästöjä aliarvioida eikä lämmön, sähkön tai tavaroiden tuotantoa yliarvioida;

14)

’biomassalla’ sellaisten biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa, jotka ovat peräisin maataloudesta, mukaan lukien kasvi- ja eläinperäiset aineet, metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, sekä jätteiden, mukaan lukien biologista alkuperää olevat teollisuus- ja yhdyskuntajätteet, biohajoavaa osaa;

15)

’jätteillä’ mitä tahansa ainetta tai esinettä, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä, pois lukien aineet, joita on muutettu tai jotka on pilattu tarkoituksellisesti, jotta ne olisivat tämän määritelmän mukaisia;

16)

’tähteellä’ ainetta, joka ei ole lopputuote, joka tuotantoprosessissa pyritään suoraan tuottamaan; tähde ei ole tuotantoprosessin ensisijainen tavoite, eikä prosessia ole tarkoituksella muutettu sen tuottamiseksi;

17)

’maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevilla tähteillä’ tähteitä, joita syntyy suoraan maataloudessa, vesiviljelyssä, kalastuksessa ja metsätaloudessa ja joihin eivät sisälly asiaan liittyviltä tuotannonaloilta tai jalostusteollisuudesta peräisin olevat tähteet;

18)

’lakisääteisellä metrologisella valvonnalla’ viranomaisen tai sääntelyviranomaisen suorittamaa mittauslaitteen soveltamisalaan tarkoitettujen mittaussuoritusten valvontaa syistä, jotka liittyvät yleiseen etuun, kansanterveyteen, yleiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, ympäristönsuojeluun, verojen ja tullien kantamiseen, kuluttajansuojaan ja hyvään kauppatapaan;

19)

’datavirtojen hallintatoimilla’ toimia, jotka liittyvät sellaisen datan hankintaan, prosessointiin ja käsittelyyn, jota tarvitaan päästöselvityksen laatimiseen primääritietolähteiden perusteella;

20)

’mittausjärjestelmällä’ täydellistä mittauslaitteistoa ja muuta välineistöä, kuten näytteenotto- ja tietojenprosessointivälineistöä, jota käytetään toimintodatan, hiilipitoisuuden, lämpöarvon tai kasvihuonekaasupäästöjen päästökertoimen kaltaisten muuttujien määrittämiseen;

21)

’tehollisella lämpöarvolla’ tiettyä energiamäärää, joka vapautuu lämpönä, kun polttoaine tai materiaali palaa täysin yhtymällä hapen kanssa standardiolosuhteissa, ja josta on vähennetty veden höyrystymislämpö;

22)

’prosessipäästöillä’ kasvihuonekaasupäästöjä, jotka eivät ole poltosta aiheutuvia päästöjä ja jotka aiheutuvat aineiden välisistä tarkoituksellisista ja tahattomista reaktioista tai aineiden muuntamisesta muuhun ensisijaiseen tarkoitukseen kuin lämmön tuottamiseen, mukaan lukien seuraavat prosessit:

23)

’erällä’ tiettyä polttoaine- tai materiaalimäärää, josta on otettu edustavat näytteet, josta on laadittu kuvaus ja joka on siirretty yhtenä kuljetuksena tai siirretään jatkuvatoimisesti tietyn ajanjakson kuluessa;

24)

’seospolttoaineella’ polttoainetta, joka sisältää sekä biomassasta peräisin olevaa että fossiilista hiiltä;

25)

’materiaaliseoksella’ materiaalia, joka sisältää sekä biomassasta peräisin olevaa että fossiilista hiiltä;

26)

’alustavalla päästökertoimella’ polttoaineen tai materiaalin oletettua kokonaispäästökerrointa, joka perustuu sen biomassaosuuden ja fossiilisen osuuden hiilipitoisuuteen, ennen kuin se kerrotaan fossiilisella osuudella päästökertoimen saamiseksi;

27)

’fossiilisella osuudella’ fossiilisen ja epäorgaanisen hiilen osuutta polttoaineen tai materiaalin kokonaishiilipitoisuudesta ilmaistuna suhteellisena osuutena;

28)

’biomassaosuudella’ biomassasta peräisin olevan hiilen osuutta polttoaineen tai materiaalin kokonaishiilipitoisuudesta ilmaistuna suhteellisena osuutena;

29)

’jatkuvatoimisella päästömittauksella’ toimenpidesarjaa, jonka tavoitteena on määritellä suureen arvo jatkuvasti toistuvilla mittauksilla soveltaen joko mittauksia poistoputkesta tai ekstraktiivisia menetelmiä, joissa mittauslaite sijoitetaan poistoputken lähelle, lukuun ottamatta mittausmenetelmiä, jotka perustuvat yksittäisten näytteiden keräämiseen poistoputkesta;

30)

’lähdevirtaan sisältyvällä hiilidioksidilla’ hiilidioksidia, joka on osa lähdevirtaa;

31)

’fossiilisella hiilellä’ epäorgaanista ja orgaanista hiiltä, joka ei ole biomassaa;

32)

’mittauspisteellä’ päästölähdettä, jossa käytetään jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä, tai putkiston poikkileikkauspistettä, jossa hiilidioksidivirta määritellään käyttämällä jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä;

33)

’hajapäästöillä’ epäsäännöllisiä tai tahattomia päästöjä lähteistä, joita ei ole paikannettu tai jotka ovat liian hajanaisia tai pieniä, jotta niitä voitaisiin tarkkailla yksitellen;

34)

’standardiolosuhteilla’ 273,15 K:n lämpötilaa ja 101 325 Pa:n painetta, joiden perusteella määritellään normikuutiometri (Nm3);

35)

’epäsuoralla datalla’ vuosiarvoja, jotka on todistettu oikeiksi empiirisesti tai johdettu hyväksytyistä lähteistä ja joilla toiminnanharjoittaja korvaa datakokonaisuuksia varmistaakseen raportoinnin kattavuuden tapauksissa, joissa tarkkailumenetelmällä ei saada selville kaikkia tarvittavia dataa tai kertoimia;

36)

’mitattavissa olevalla lämmöllä’ nettolämpövirtaa, joka kuljetetaan pitkin määritettävissä olevia putkia tai putkistoja käyttäen lämmönsiirtoainetta, erityisesti esimerkiksi höyryä, kuumaa ilmaa, vettä, öljyä, nestemäistä metallia ja suoloja, niin että putkiin tai putkistoihin on asennettu tai voitaisiin asentaa lämpömittari;

37)

’lämpömittarilla’ lämpöenergiamittaria tai jotakin muuta laitetta, jonka avulla mitataan ja kirjataan tuotetun lämpöenergian määrä virtausmäärien ja lämpötilojen perusteella;

38)

’ei-mitattavissa olevalla lämmöllä’ kaikkea muuta lämpöä kuin mitattavissa olevaa lämpöä;

39)

’jätekaasulla’ kaasua, joka sisältää epätäydellisesti hapettunutta hiiltä kaasumaisessa olomuodossa standardiolosuhteissa seurauksena mistä tahansa 22 kohdassa luetelluista prosesseista;

40)

’tuotantoprosessilla’ kemiallisia tai fysikaalisia prosesseja, joita suoritetaan laitoksen osissa johonkin tässä liitteessä olevan 2 jakson taulukossa 1 määriteltyyn yhdistettyyn tavaraluokkaan kuuluvien tavaroiden tuottamiseksi, sekä prosessin panosten, tuotosten ja niihin liittyvien päästöjen järjestelmärajoja;

41)

’tuotantoreitillä’ erityistä teknologiaa, jota käytetään tiettyyn yhdistettyyn tavaraluokkaan kuuluvien tavaroiden tuotantoprosessissa;

42)

’datakokonaisuudella’ yhdentyyppistä dataa joko laitoksen tai tuotantoprosessin tasolla tilanteen mukaan, kuten seuraavia:

43)

’vähimmäisvaatimuksilla’ tarkkailumenetelmiä, joissa datan määrittämisessä sovelletaan sellaisia sallittuja vähimmäistoimia, jotka tuottavat asetuksen (EU) 2023/956 mukaisesti hyväksyttävää päästödataa;

44)

’suositelluilla parannuksilla’ tarkkailumenetelmiä, joilla todistetusti voidaan paremmin varmistaa, että data on vähimmäisvaatimuksia tarkempaa ja vähemmän altis virheille, ja joiden soveltaminen on vapaaehtoista;

45)

’väärintulkinnalla’ toiminnanharjoittajan toimittamassa datassa olevaa laiminlyöntiä, vääristelyä tai virhettä, pois lukien mittauksissa ja laboratorioanalyyseissä sallittu epävarmuus;

46)

’olennaisella väärintulkinnalla’ väärintulkintaa, joka todentajan arvion mukaan erillään tai yhdessä muiden väärintulkintojen kanssa ylittää olennaisuustason tai voisi vaikuttaa siihen, miten toimivaltainen viranomainen tarkastelee toiminnanharjoittajan raporttia;

47)

’kohtuullisella varmuudella’ suurta muttei kuitenkaan täydellistä varmuutta, joka ilmaistaan myönteisesti todentajan lausunnossa, siitä, ettei toiminnanharjoittajan raportissa ole olennaisia väärintulkintoja;

48)

’hyväksyttävällä tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmällä’ tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmiä, joihin laitos on ilmoitettu hiilen hinnoittelujärjestelmää varten, pakollista päästöjen tarkkailujärjestelmää taikka laitoksessa noudatettavaa päästöjen tarkkailujärjestelmää, johon voi sisältyä akkreditoidun todentajan tekemä todentaminen, tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

—

kaikki tuotantoon suoraan tai epäsuorasti liittyvät prosessit, kuten raaka-aineiden valmistus, sekoittaminen, kuivaus ja kalsinointi, ja savukaasujen puhdistus;

—

tarvittaessa polttoaineiden poltosta ja raaka-aineista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

—

raaka-aineiden sisältämän kalkkikiven ja muiden karbonaattien kalsinointi, tavanomaiset fossiiliset hehkutusuunipolttoaineet, vaihtoehtoiset fossiilipohjaiset hehkutusuunipolttoaineet ja raaka-aineet, biomassapohjaiset hehkutusuunipolttoaineet (kuten jäteperäiset polttoaineet), muut kuin hehkutusuunipolttoaineet, muusta kuin karbonaatista peräisin oleva hiili kalkissa, kalkkikivessä tai vaihtoehtoisissa raaka-aineissa (kuten lentotuhkassa), joita käytetään raakajauhossa hehkutusuunissa, sekä savukaasujen puhdistuksessa käytettävät raaka-aineet;

—

liitteessä III olevan B.9.2 kohdan lisäsäännökset.

—

kaikki materiaalien kuivaukseen liittyvästä polttoaineiden poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

—

sementtiklinkkeri;

—

mahdollinen prosessissa käytetty kalsinoitu savi.

—

kaikki prosessiin suoraan tai epäsuorasti liittyvästä polttoaineiden poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

tarvittaessa raaka-aineisiin sisältyvistä karbonaateista ja savukaasujen puhdistuksesta aiheutuvat prosessipäästöt.

—

kaikki vedyn tuotantoon suoraan tai epäsuorasti liittyvät prosessit ja savukaasujen puhdistus;

—

kaikki vedyn tuotantoprosessissa käytetyt polttoaineet riippumatta siitä, käytetäänkö niitä energiapanoksena vai muuhun tarkoitukseen, sekä polttoaineet, joita käytetään muissa polttoprosesseissa, mukaan lukien kuuman veden tai höyryn tuottaminen.

—

kaikki vedyn tuotantoprosessiin suoraan tai epäsuorasti liittyvästä polttoaineiden käytöstä ja savukaasujen puhdistuksesta aiheutuvat päästöt.

on raportointikaudella tuotetulle vedylle osoitetut suorat tai epäsuorat päästöt hiilidioksiditonneina ilmaistuna;

Em total

on koko tuotantoprosessin suorat tai epäsuorat päästöt raportointikaudella hiilidioksiditonneina ilmaistuna;

on raportointikauden aikana myydyn tai laitoksessa käytetyn hapen massa tonneina ilmaistuna;

on raportointikauden aikana tuotetun hapen massa tonneina ilmaistuna;

on raportointikauden aikana tuotetun vedyn massa tonneina ilmaistuna;

on hapen (O2) moolimassa (31,998 kg/kmol); ja

on vedyn (H2) moolimassa (2,016 kg/kmol).

—

kaikki vedyn tuotantoprosessiin suoraan tai epäsuorasti liittyvästä polttoaineiden käytöstä ja savukaasujen puhdistuksesta aiheutuvat päästöt.

on raportointikauden aikana myydylle tai lähtöaineena käytetylle vedylle osoitetut suorat tai epäsuorat päästöt hiilidioksiditonneina ilmaistuna;

Em total

on tuotantoprosessin suorat tai epäsuorat päästöt raportointikaudella hiilidioksiditonneina ilmaistuna;

on raportointikauden aikana myydyn tai lähtöaineena käytetyn vedyn massa tonneina ilmaistuna;

on raportointikauden aikana tuotetun vedyn massa tonneina ilmaistuna;

on raportointikauden aikana tuotetun kloorin massa tonneina ilmaistuna;

m NaOH,prod

on raportointikauden aikana tuotetun natriumhydroksidin (kaustinen sooda) massa tonneina, sataprosenttisena natriumhydroksidina (NaOH) laskettuna;

on raportointikauden aikana tuotetun natriumkloraatin massa tonneina, sataprosenttisena natriumkloraattina (NaClO3) laskettuna;

on vedyn (H2) moolimassa (2,016 kg/kmol);

on kloorikaasun (Cl2) moolimassa (70,902 kg/kmol);

M NaOH

on natriumhydroksidin (NaOH) moolimassa (39,997 kg/kmol); ja

on natriumkloraatin (NaClO3) moolimassa (106,438 kg/kmol).

—

kaikki ammoniakin tuotantoon suoraan tai epäsuorasti liittyvät polttoaineet sekä savukaasujen puhdistuksessa käytetyt materiaalit;

—

kaikki polttoaineet riippumatta siitä, käytetäänkö niitä energiapanoksena vai muuhun tarkoitukseen;

—

biokaasua käytettäessä on sovellettava liitteessä III olevan B.3.3 kohdan säännöksiä;

—

jos prosessiin lisätään muista tuotantoreiteistä peräisin olevaa vetyä, kyseistä vetyä on kohdeltava lähtöaineena, johon liittyy tuotesidonnaisia päästöjä.

—

kaikki ammoniakin tuotantoon suoraan tai epäsuorasti liittyvät polttoaineet sekä savukaasujen puhdistuksessa käytetyt materiaalit;

—

kutakin polttoainepanosta on tarkkailtava yhtenä polttoainevirtana riippumatta siitä, käytetäänkö sitä energiapanoksena vai muuhun tarkoitukseen;

—

jos prosessiin lisätään muista tuotantoreiteistä peräisin olevaa vetyä, kyseistä vetyä on kohdeltava lähtöaineena, johon liittyy tuotesidonnaisia päästöjä.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin typpihapon tuotantoon suoraan tai epäsuorasti liittyvistä polttoaineista ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista;

—

tuotantoprosessista aiheutuvat typpioksiduulipäästöt (N2O) lähteestä riippumatta, mukaan lukien puhdistetut ja puhdistamattomat päästöt; polttoaineiden poltosta aiheutuvat typpioksiduulipäästöt eivät kuulu tarkkailun piiriin.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin urean tuotantoon suoraan tai epäsuorasti liittyvistä polttoaineista ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista;

—

jos prosessin syöttömateriaalina käytetään toisesta laitoksesta peräisin olevaa hiilidioksidia, vastaanotettua ureaan sitoutumatonta hiilidioksidia pidetään päästönä, ellei sitä ole jo laskettu hiilidioksidin tuottaneen laitoksen päästöksi hyväksyttävän tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän mukaisesti.

—

typpipitoisuus ammoniumina (NH4 +);

—

typpipitoisuus nitraattina (NO3 –);

—

typpipitoisuus ureana;

—

typpipitoisuus muissa (orgaanisissa) muodoissa.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin lannoitteiden tuotantoon suoraan tai epäsuorasti liittyvistä polttoaineista, kuten kuivaimissa ja lämmityksessä käytetyistä polttoaineista, ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista.

—

mahdollinen prosessissa käytetty ammoniakki (sataprosenttisena ammoniakkina);

—

mahdollinen prosessissa käytetty typpihappo (sataprosenttisena typpihappona);

—

mahdollinen prosessissa käytetty urea;

—

mahdolliset prosessissa käytetyt seoslannoitteet (erityisesti ammoniumia tai nitraattia sisältävät suolat).

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin prosessimateriaaleista, kuten kalkkikivestä ja muista karbonaateista tai karbonaattisista malmeista;

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin tuotantoprosessiin suoraan tai epäsuorasti liittyvistä polttoaineista, kuten koksista, ja jätekaasuista, kuten koksaamokaasuista, masuunikaasuista tai konverttikaasuista, ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista.

—

polttoaineista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt riippumatta siitä, käytetäänkö polttoainetta energiapanoksena vai muuhun tarkoitukseen;

—

prosessin syöttömateriaaleista, kuten kalkkikivestä, ja savukaasujen puhdistuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

elektrodien tai elektrodimassan kulutuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

tuotteeseen tai kuonaan tai jätteisiin jäävä hiili otetaan huomioon käyttämällä liitteessä III olevan B.3.2 kohdan mukaista massatasemenetelmää.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin polttoaineista ja pelkisteistä, kuten koksista, koksipölystä, hiilestä, polttoöljyistä, muovijätteestä, maakaasusta, puujätteestä ja puuhiilestä, sekä jätekaasuista, kuten koksi-, masuuni- ja konverttikaasuista;

—

biomassaa käytettäessä on otettava huomioon liitteessä III olevan B.3.3 kohdan säännökset;

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin prosessimateriaaleista, kuten kalkkikivestä, magnesiitista ja muista karbonaateista tai karbonaattisista malmeista, ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

tuotteeseen tai kuonaan tai jätteisiin jäävä hiili otetaan huomioon käyttämällä liitteessä III olevan B.3.2 kohdan mukaista massatasemenetelmää.

—

sintrattu malmi;

—

mahdollinen prosessissa käytetty muista laitoksista tai tuotantoprosesseista peräisin oleva harkkorauta tai suorapelkistetty rauta (DRI);

—

mahdollinen prosessissa käytetty ferromangaani, ferrokromi ja ferronikkeli;

—

mahdollinen prosessissa käytetty vety.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin polttoaineista ja pelkisteistä, kuten koksista, koksipölystä, hiilestä, polttoöljyistä, muovijätteestä, maakaasusta, puujätteestä ja puuhiilestä, sekä jätekaasuista, kuten prosessi- ja konverttikaasuista;

—

biomassaa käytettäessä on otettava huomioon liitteessä III olevan B.3.3 kohdan säännökset;

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin prosessimateriaaleista, kuten kalkkikivestä, magnesiitista ja muista karbonaateista tai karbonaattisista malmeista, ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

tuotteeseen tai kuonaan tai jätteisiin jäävä hiili otetaan huomioon käyttämällä liitteessä III olevan B.3.2 kohdan mukaista massatasemenetelmää.

—

sintrattu malmi;

—

mahdollinen prosessissa käytetty muista laitoksista tai tuotantoprosesseista peräisin oleva harkkorauta tai suorapelkistetty rauta (DRI);

—

mahdollinen prosessissa käytetty ferromangaani, ferrokromi ja ferronikkeli;

—

mahdollinen prosessissa käytetty vety.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin polttoaineista ja pelkisteistä, kuten maakaasusta, polttoöljyistä ja jätekaasuista, kuten prosessi- ja konverttikaasuista;

—

biokaasua tai muuta biomassaa käytettäessä on otettava huomioon liitteessä III olevan B.3.3 kohdan säännökset.;

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin prosessimateriaaleista, kuten kalkkikivestä, magnesiitista ja muista karbonaateista tai karbonaattisista malmeista, ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista;

—

tuotteeseen tai kuonaan tai jätteisiin jäävä hiili otetaan huomioon käyttämällä liitteessä III olevan B.3.2 kohdan mukaista massatasemenetelmää.

—

mahdollinen prosessissa käytetty sintrattu malmi;

—

mahdollinen prosessissa käytetty vety;

—

mahdollinen prosessissa käytetty muista laitoksista tai tuotantoprosesseista peräisin oleva harkkorauta tai suorapelkistetty rauta (DRI);

—

mahdollinen prosessissa käytetty ferromangaani, ferrokromi ja ferronikkeli.

—

Jos prosessi alkaa kuumametallista (nestemäisestä harkkoraudasta), järjestelmärajoihin on kuuluttava happipuhalluskonvertteri, kaasunpoisto tyhjiössä (VD), sekundäärinen metallinvalmistus, hiilenpoisto argonin ja hapen avulla (AOD) / hiilenpoisto tyhjiössä hapen avulla (VOD), jatkuva valu tai harkkovalu sekä kaikki tarvittavat aputoiminnot, kuten siirrot, toistokuumennus ja savukaasujen puhdistus.

—

Jos prosessissa käytetään valokaariuunia, järjestelmärajoihin on kuuluttava kaikki tarvittavat toiminnot ja yksiköt, kuten itse valokaariuuni, sekundäärinen metallinvalmistus, kaasunpoisto tyhjiössä (VD), hiilenpoisto argonin ja hapen avulla (AOD) / hiilenpoisto tyhjiössä hapen avulla (VOD), jatkuva valu tai harkkovalu, tarvittaessa kuumavalssaus tai takominen sekä kaikki tarvittavat aputoiminnot, kuten siirrot, raaka-aineiden ja laitteiden kuumennus, toistokuumennus ja savukaasujen puhdistus.

—

Tähän yhdistettyyn tavaraluokkaan kuuluvat ainoastaan alkumuodossa kuumavalssatut ja takomalla karkeasti muovatut välituotteet, jotka sisältyvät CN-koodeihin 7207, 7218 ja 7224. Kaikki muut valssaus- ja takomisprosessit kuuluvat yhdistettyyn tavaraluokkaan ”rauta- ja terästuotteet”.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin polttoaineista, kuten hiilestä, maakaasusta ja polttoöljyistä, sekä jätekaasuista, kuten masuuni-, koksaamo- ja konverttikaasuista;

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin prosessimateriaaleista, kuten kalkkikivestä, magnesiitista ja muista karbonaateista tai karbonaattisista malmeista, ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

prosessiin romun, seosaineiden, grafiitin jne. mukana tuleva hiili ja tuotteeseen tai kuonaan tai jätteisiin jäävä hiili otetaan huomioon käyttämällä liitteessä III olevan B.3.2 kohdan mukaista massatasemenetelmää.

—

mahdollinen prosessissa käytetty harkkorauta ja suorapelkistetty rauta (DRI);

—

mahdollinen prosessissa käytetty ferromangaani, ferrokromi ja ferronikkeli;

—

mahdollinen prosessissa käytetty muista laitoksista tai tuotantoprosesseista peräisin oleva raakateräs.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin polttoaineista, kuten hiilestä, maakaasusta ja polttoöljyistä, sekä jätekaasuista, kuten masuuni-, koksaamo- ja konverttikaasuista;

—

elektrodien ja elektrodimassan kulutuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin prosessimateriaaleista, kuten kalkkikivestä, magnesiitista ja muista karbonaateista tai karbonaattisista malmeista, ja savukaasujen puhdistuksessa käytetyistä materiaaleista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

prosessiin romun, seosaineiden, grafiitin jne. mukana tuleva hiili ja tuotteeseen tai kuonaan tai jätteisiin jäävä hiili otetaan huomioon käyttämällä liitteessä III olevan B.3.2 kohdan mukaista massatasemenetelmää.

—

mahdollinen prosessissa käytetty harkkorauta ja suorapelkistetty rauta (DRI);

—

mahdollinen prosessissa käytetty ferromangaani, ferrokromi ja ferronikkeli;

—

mahdollinen prosessissa käytetty muista laitoksista tai tuotantoprosesseista peräisin oleva raakateräs.

—

Järjestelmärajat kattavat yhtenä prosessina teräksen integroidun valmistuslaitoksen kaikki tuotantovaiheet harkkoraudan tai suorapelkistetyn raudan, raakateräksen ja välituotteiden valmistuksesta tämän liitteen 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvien valmiiden terästuotteiden tuotantoon.

—

Järjestelmärajat kattavat raakateräksen ja välituotteiden valmistuksen sekä tämän liitteen 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvien valmiiden terästuotteiden tuotannon.

—

Järjestelmärajat kattavat tämän liitteen 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvien valmiiden terästuotteiden tuotannon, joka alkaa raakateräksestä, välituotteista taikka muista 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvista valmiista terästuotteista, jotka joko saadaan muista laitoksista tai tuotetaan samassa laitoksessa mutta erillisessä tuotantoprosessissa.

—

kaikki tuotantovaiheet, joissa tuotetaan tämän liitteen 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvia yhdistetyn tavaraluokan ”rauta- ja terästuotteet” kattamia tavaroita, jotka eivät jo kuulu erillisiin harkkoraudan, suorapelkistetyn raudan tai raakateräksen tuotantoprosesseihin tämän liitteen 3.11–3.15 kohtien vaatimusten ja laitoksessa sovelletun käytännön mukaisesti;

—

kaikki laitoksen tuotantovaiheet raakateräksestä alkaen, mukaan lukien seuraavat: toistokuumennus, uudelleensulatus, valu, kuumavalssaus, kylmävalssaus, takominen, peittaus, hehkutus, pinnoitus, päällystys, galvanointi, langanveto, leikkaaminen, hitsaus, viimeistely.

—

kaikki polttoaineiden poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ja savukaasujen käsittelystä aiheutuvat prosessipäästöt, jotka liittyvät muun muassa seuraaviin laitoksen tuotantovaiheisiin: toistokuumennus, uudelleensulatus, valu, kuumavalssaus, kylmävalssaus, takominen, peittaus, hehkutus, pinnoitus, päällystys, galvanointi, langanveto, leikkaaminen, hitsaus ja rauta- tai terästuotteiden viimeistely.

—

mahdollinen prosessissa käytetty raakateräs;

—

mahdollinen prosessissa käytetty harkkorauta ja suorapelkistetty rauta (DRI);

—

mahdollinen prosessissa käytetty ferromangaani, ferrokromi ja ferronikkeli;

—

mahdolliset prosessissa käytetyt rauta- ja terästuotteet.

—

elektrodien tai elektrodimassan kulutuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin kaikista käytetyistä polttoaineista (esim. raaka-aineiden kuivauksesta ja esikuumennuksesta, elektrolyysikennojen kuumennuksesta, valun edellyttämästä kuumennuksesta);

—

tarvittaessa savukaasujen, kalsinoidun soodan tai kalkkikiven käsittelystä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

anodiefektien aiheuttamia perfluorihiilipäästöjä tarkkaillaan liitteessä III olevan B.7 kohdan mukaisesti.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin raaka-aineiden kuivauksessa ja esikuumennuksessa, sulatusuuneissa, romun esikäsittelyssä, kuten pinnoitteen poistossa ja öljynpoistossa ja näihin prosesseihin liittyvien tähteiden poltossa, sekä valanteiden, aihioiden tai laattojen valussa käytetyistä polttoaineista;

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin liitännäistoiminnoissa, kuten skimmausjätteiden käsittelyssä ja kuonan talteenotossa, käytetyistä polttoaineista;

—

tarvittaessa savukaasujen, kalsinoidun soodan tai kalkkikiven käsittelystä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt;

—

mahdollinen prosessissa käytetty muista lähteistä peräisin oleva muokkaamaton alumiini.

—

Järjestelmärajat kattavat yhtenä prosessina alumiinin integroidun valmistuslaitoksen kaikki tuotantovaiheet muokkaamattoman alumiinin ja välituotteiden valmistuksesta tämän liitteen 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvien alumiinituotteiden tuotantoon.

—

Järjestelmärajat kattavat tämän liitteen 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvien alumiinituotteiden tuotannon, joka alkaa välituotteista, taikka muista 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvista alumiinituotteista, jotka joko saadaan muista laitoksista tai tuotetaan samassa laitoksessa mutta erillisessä tuotantoprosessissa.

—

kaikki tuotantovaiheet, joissa tuotetaan tämän liitteen 2 jaksossa lueteltuihin CN-koodeihin kuuluvia ja yhdistetyn tavaraluokan ”alumiinituotteet” kattamia tavaroita, jotka eivät jo kuulu erillisiin muokkaamattoman alumiinin tuotantoprosesseihin tämän liitteen 3.17 kohdan vaatimusten ja laitoksessa sovelletun käytännön mukaisesti;

—

kaikki laitoksen tuotantovaiheet muokkaamattomasta alumiinista alkaen, mukaan lukien seuraavat: toistokuumennus, uudelleensulatus, valu, valssaus, puristaminen, takominen, päällystys, galvanointi, langanveto, leikkaaminen, hitsaus, viimeistely.

—

hiilidioksidipäästöt, jotka ovat peräisin alumiinituotteiden muokkausprosesseissa käytetyistä polttoaineista ja savukaasujen puhdistuksesta.

—

mahdollinen tuotantoprosessissa käytetty muokkaamaton alumiini (primääri- ja sekundäärialumiini otetaan huomioon erikseen, jos tarvittava data on tiedossa);

—

mahdolliset tuotantoprosessissa käytetyt alumiinituotteet.

—

poltosta ja savukaasujen käsittelystä aiheutuvat päästöt.

1.

2.

3.

Tavaroiden tuotesidonnaiset päästöt on laskettava valitun raportointikauden keskiarvoina.

4.

5.

Kaikki päästöjen laskemiseen käytettävät muuttujat on pyöristettävä siten, että ne sisältävät kaikki päästöjen laskemisen ja raportoinnin kannalta merkitykselliset luvut.

Suorat ja epäsuorat tuotesidonnaiset ominaispäästöt on ilmaistava hiilidioksidiekvivalenttitonneina tavaratonnia kohti pyöristettynä siten, että ne sisältävät kaikki merkitykselliset luvut ja että pilkkua seuraa enintään viisi numeroa.

1.

Täydellisyys: Tarkkailumenetelmän on katettava kaikki muuttujat, jotka ovat tarpeen asetuksen (EU) 2023/956 liitteessä I lueteltujen tavaroiden tuotesidonnaisten päästöjen määrittämiseksi tässä liitteessä olevien menetelmien ja kaavojen mukaisesti.

2.

Johdonmukaisuus ja vertailtavuus: Tarkkailun ja raportoinnin on oltava johdonmukaista ja ajallisesti vertailukelpoista. Valitut menetelmät on vahvistettava kirjallisesti tarkkailumenetelmiä koskevissa asiakirjoissa, jotta voidaan varmistaa, että menetelmiä käytetään johdonmukaisesti. Menetelmiä saa muuttaa vain, jos se on objektiivisesti perusteltua. Perusteltuja syitä ovat muun muassa seuraavat:

3.

Avoimuus: Tarkkailutiedot, mukaan lukien oletukset, viittaukset, toimintodata, päästökertoimet, laskentakertoimet, ostettujen tuotantopanosten tuotesidonnaisia päästöjä koskeva data, mitattavissa oleva lämpö ja sähkö, tuotesidonnaisten päästöjen oletusarvot, tiedot veloitettavasta hiilen hinnasta ja kaikki muu tämän liitteen tarkoituksen kannalta merkityksellinen data, on selvitettävä, tallennettava, koottava, analysoitava ja dokumentoitava avoimella tavalla, joka antaa muun muassa riippumattomille kolmansille osapuolille, kuten akkreditoiduille todentajille, mahdollisuuden toistaa päästöjen määrittämisprosessi. Asiakirjoissa on oltava tiedot kaikista menetelmiin tehdyistä muutoksista.

Laitoksessa on säilytettävä kattava ja avoin kirjanpito kaikista tuotettujen tavaroiden tuotesidonnaisten päästöjen määrittämisen kannalta merkityksellisestä datasta, mukaan lukien tarvittavat liiteasiakirjat, vähintään neljän vuoden ajan raportointikauden jälkeen. Nämä tiedot voidaan luovuttaa raportoivalle ilmoittajalle.

4.

Tarkkuus: Valituilla tarkkailumenetelmillä on varmistettava, että päästöjen määrittäminen ei ole järjestelmällisesti eikä tietoisesti epätarkkaa. Mahdolliset epätarkkuuksien lähteet on yksilöitävä ja niiden esiintymistä on rajoitettava mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi on noudatettava asianmukaista huolellisuutta sen takaamiseksi, että päästöjä koskevat laskelmat ja mittaukset ovat mahdollisimman tarkkoja.

Jos datassa on puutteita tai puutteita ei katsota voitavan välttää, korvaavana datana on käytettävä konservatiivisia arvioita. Muita tapauksia, joissa päästödatan on perustuttava konservatiivisiin arvioihin, ovat muun muassa seuraavat:

5.

Menetelmien totuudenmukaisuus: Valittujen tarkkailumenetelmien on mahdollistettava raportoitavan päästödatan totuudenmukaisuuden toteaminen kohtuullisella varmuudella. Päästöt on määritettävä käyttäen asianmukaisia tarkkailumenetelmiä, jotka vahvistetaan tässä liitteessä. Raportoidussa päästödatassa ei saa olla olennaisia väärintulkintoja, datan valinnassa ja esitystavassa on vältettävä vääristymiä ja datan on annettava luotettava ja tasapuolinen kuva laitoksen tuottamien tavaroiden tuotesidonnaisista päästöistä.

6.

Raportoitavan datan laatua voidaan parantaa soveltamalla vapaaehtoisia toimenpiteitä, erityisesti tämän liitteen H jakson mukaisia datavirtoihin liittyviä toimia ja kontrollitoimia.

7.

Kustannustehokkuus: Tarkkailumenetelmän valinnassa on löydettävä tasapaino suuremman tarkkuuden ja lisäkustannusten välillä. Päästöjen tarkkailun ja raportoinnin tavoitteena on oltava suurin saavutettavissa oleva tarkkuus, paitsi jos se on teknisesti mahdotonta tai aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia.

8.

Jatkuva parantaminen: On tarkistettava säännöllisesti, voidaanko tarkkailumenetelmiä parantaa. Jos päästödata todennetaan, todentamisraportteihin mahdollisesti sisältyvät parannussuositukset on toteutettava kohtuullisessa ajassa, paitsi jos se aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia tai on teknisesti mahdotonta.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Datakokonaisuuksien määrittämisestä aiheutuvia kustannuksia pidetään kohtuuttomina, jos toiminnanharjoittajan kustannusarvio ylittää määritysmenetelmästä saatavan hyödyn. Tätä varten hyöty on laskettava kertomalla parannuskerroin viitehinnalla, joka on 20 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnilta. Kustannusten laskennassa on myös tarvittaessa otettava huomioon asianmukainen poistoaika, joka perustuu laitteiston taloudelliseen käyttöikään.

Parannuskerroin on:

Laitoksen tarkkailumenetelmien parantamiseen liittyvistä toimenpiteistä ei katsota aiheutuvan kohtuuttomia kustannuksia, jos kustannukset ovat enintään 2 000 euroa vuodessa.

a)

Kullekin liitteessä II olevassa 2 jaksossa määritellylle laitoksen kannalta merkitykselliselle yhdistetylle tavaraluokalle on määriteltävä yksi tuotantoprosessi.

b)

Poiketen siitä, mitä a alakohdassa säädetään, kullekin tuotantoreitille on määriteltävä erilliset tuotantoprosessit, jos samassa laitoksessa sovelletaan samaan yhdistettyyn tavaraluokkaan useita liitteessä II olevan 3 jakson mukaisia tuotantoreittejä tai jos toiminnanharjoittaja valitsee vapaaehtoisesti eri tavaroita tai tavararyhmiä erilliseen tarkkailuun. Tuotantoprosessit voidaan eritellä tarkemmin myös silloin, kun se on laitoksessa sovellettavan hyväksyttävän tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän mukaista.

c)

Poiketen siitä, mitä a alakohdassa säädetään, jos ainakin osa monimutkaisten tavaroiden merkityksellisistä lähtöaineista on tuotettu samassa laitoksessa kuin kyseiset monimutkaiset tavarat ja jos kyseisiä lähtöaineita ei siirretä laitoksesta myytäväksi tai käytettäväksi muissa laitoksissa, näiden lähtöaineiden ja monimutkaisten tavaroiden tuotanto voi kuulua yhteiseen tuotantoprosessiin. Tässä tapauksessa lähtöaineiden tuotesidonnaisia päästöjä ei tarvitse laskea erikseen.

d)

Seuraavat alakohtaiset poikkeukset a alakohdan soveltamisesta ovat mahdollisia:

e)

Jos laitoksen osassa tuotetaan sellaisia tavaroita, joita ei ole lueteltu asetuksen (EU) 2023/956 liitteessä I, suositeltu parannus on tarkkailla kyseistä osaa yhtenä ylimääräisenä tuotantoprosessina laitoksen kokonaispäästödatan täydellisyyden vahvistamiseksi.

1.

Huomioon on otettava vähintään kaikki liitteessä II olevassa 2 jaksossa lueteltujen tavaroiden tuotantoon suoraan tai epäsuorasti liittyvät merkitykselliset kasvihuonekaasupäästöjen lähteet ja lähdevirrat.

2.

Suositeltu parannus on ottaa huomioon koko laitoksen kaikki päästölähteet ja lähdevirrat, jotta voidaan tehdä luotettavuustarkastuksia ja valvoa koko laitoksen energia- ja päästötehokkuutta.

3.

Kaikki säännöllisistä toiminnoista ja poikkeuksellisista tapahtumista, kuten käynnistys-, pysäytys- ja hätätilanteista, aiheutuvat päästöt on otettava huomioon raportointikauden aikana.

4.

Kuljetustarkoituksiin käytettävien liikkuvien työkoneiden päästöjä ei oteta huomioon.

1.

laskentaan perustuva menetelmä, jossa määritetään lähdevirroista peräisin olevat päästöt mittausjärjestelmillä saadun toimintodatan perusteella ja laboratorioanalyyseistä saatujen muiden muuttujien tai vakioarvojen perusteella; laskentaan perustuva menetelmä voidaan toteuttaa joko vakiomenetelmän tai massatasemenetelmän mukaisesti;

2.

mittauksiin perustuva menetelmä, jossa määritetään päästölähteistä peräisin olevat päästöt mittaamalla jatkuvatoimisesti kasvihuonekaasun pitoisuutta savukaasussa ja savukaasuvirtaa.

a)

minkä lähdevirran osalta käytetään laskentaan perustuvaa vakiomenetelmää tai massatasemenetelmää, mukaan lukien yksityiskohtainen kuvaus kunkin tämän liitteen B.3.4 kohdassa esitetyn muuttujan määrittämisestä;

b)

minkä päästölähteen osalta käytetään mittaukseen perustuvaa menetelmää, mukaan lukien kuvaus kaikista tämän liitteen B.6 kohdassa esitetyistä merkityksellisistä seikoista;

c)

asianmukaisen kaaviokuvan tai prosessikuvauksen avulla, että laitoksen päästöjä ei lasketa kahteen kertaan eikä päästödatassa ole puutteita.

EmInst

on laitoksen (suorat) päästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna;

Emcalc,i

on laskentaan perustuvalla menetelmällä määritetyt lähdevirrasta i peräisin olevat päästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna;

Emmeas,j

on mittaukseen perustuvalla menetelmällä määritetyt päästölähteestä j peräisin olevat päästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna; ja

Emother,k

on muulla menetelmällä määritetyt päästöt k, hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna.

Emi

on polttoaineen i aiheuttamat päästöt [t CO2];

EFi

on polttoaineen i päästökerroin [t CO2/TJ];

ADi

on polttoaineen i toimintodata [TJ], joka lasketaan seuraavasti:

FQi

on polttoaineen i kulutus [t tai m3];

NCVi

on polttoaineen i tehollinen lämpöarvo (alempi lämpöarvo) [TJ/t tai TJ/m3];

OFi

on polttoaineen i (dimensioton) hapettumiskerroin, joka lasketaan seuraavasti:

Cash

on tuhkan ja savukaasujen puhdistuksesta peräisin olevan pölyn sisältämä hiili; ja

Ctotal

on poltetun polttoaineen sisältämän hiilen kokonaismäärä.

a)

toimintodata ilmaistaan polttoaineen määränä (t tai m3);

b)

EF ilmaistaan tapauksen mukaan joko muodossa t CO2/t polttoainetta tai t CO2/m3 polttoainetta; ja

c)

NCV voidaan jättää pois laskelmasta. Suositeltu parannus on kuitenkin raportoida myös NCV, jotta koko tuotantoprosessille voidaan suorittaa johdonmukaisuuden tarkastuksia ja energiatehokkuuden seurantaa.

f

on CO2:n ja C:n moolimassojen suhde: f = 3,664 t CO2/t C.

EFpre,i

on polttoaineen i alustava päästökerroin (eli päästökerroin, jossa oletetaan, että kaikki polttoaine on fossiilista); ja

BFi

on polttoaineen i (dimensioton) biomassaosuus.

ADj

on materiaalin j toimintodata [t materiaalia];

EFj

on materiaalin j päästökerroin [t CO2/t]; ja

CFj

on materiaalin j (dimensioton) muuntokerroin.

1.

määrittää materiaaliseoksen alustavan kokonaispäästökertoimen analysoimalla kokonaishiilipitoisuuden (CCj ) ja käyttämällä muuntokerrointa sekä tarvittaessa biomassaosuutta ja tehollista lämpöarvoa, jotka liittyvät kyseiseen kokonaishiilipitoisuuteen;

2.

määrittää orgaaniset ja epäorgaaniset pitoisuudet erikseen ja käsitellä niitä kahtena erillisenä lähdevirtana.

—

Menetelmä A (syöttöön perustuva menetelmä): Päästökerroin, muuntokerroin ja toimintodata perustuvat prosessiin syötettyjen materiaalien määrään. Laskelmassa on käytettävä liitteessä VIII olevassa taulukossa 3 lueteltuja puhtaiden karbonaattien oletusarvoja ottaen huomioon tämän liitteen B.5 kohdan mukaisesti määritetty materiaalin koostumus.

—

Menetelmä B (tuotantoon perustuva menetelmä): Päästökerroin, muuntokerroin ja toimintodata perustuvat prosessin tuotannon määrään. Laskelmassa on käytettävä liitteessä VIII olevassa taulukossa 4 lueteltuja hiilestä puhdistettujen metallioksidien oletusarvoja ottaen huomioon tämän liitteen B.5 kohdan mukaisesti määritetty materiaalin koostumus.

ADk

on materiaalin k toimintodata [t]; tuotannon tapauksessa ADk on negatiivinen;

f

on CO2:n ja C:n moolimassojen suhde: f = 3,664 t CO2/t C; ja

CCk

on materiaalin k (dimensioton ja positiivinen) hiilipitoisuus.

CCpre,k

on polttoaineen k alustava hiilipitoisuus (eli päästökerroin, jossa oletetaan, että kaikki polttoaine on fossiilista); ja

BFk

on polttoaineen k (dimensioton) biomassaosuus.

1.

Biomassan on täytettävä direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit.

2.

Poiketen siitä, mitä edellisessä alakohdassa säädetään, muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin oleviin jätteisiin ja tähteisiin sisältyvän tai niistä tuotetun biomassan on täytettävä ainoastaan direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 10 kohdassa säädetyt kriteerit. Tätä alakohtaa on sovellettava myös jätteisiin ja tähteisiin, jotka jalostetaan ensin joksikin tuotteeksi ennen jatkojalostusta polttoaineiksi.

3.

Kiinteästä yhdyskuntajätteestä tuotettuun sähköön, lämmitykseen ja jäähdytykseen ei sovelleta direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 10 kohdassa säädettyjä kriteereitä.

4.

Direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjä kriteereitä sovelletaan biomassan maantieteellisestä alkuperästä riippumatta.

5.

Direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kriteerien täyttymistä on arvioitava kyseisen direktiivin 30 artiklan ja 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1.

Vakiomenetelmä, poltosta aiheutuvat päästöt:

2.

Vakiomenetelmä, prosessipäästöt:

3.

Massatasemenetelmä:

1.

sen prosessin jatkuvan mittaamisen perusteella, jossa materiaali kulutetaan tai tuotetaan;

2.

erikseen toimitettujen tai tuotettujen määrien (eräkohtaisesti) yhteenlaskettujen mittaustulosten perusteella ottaen huomioon olennaiset varastomuutokset. Tätä tarkoitusta varten sovelletaan seuraavaa:

1.

käyttäen aiempia vuosia koskevaa dataa, jotka korreloidaan asianmukaisilla raportointikauden tuotantotasoilla;

2.

dokumentoitujen menettelyjen ja raportointikautta koskevien tarkastettujen tilinpäätösdatan avulla.

1.

toiminnanharjoittajalla ei ole käytössään omaa mittausjärjestelmää kyseessä olevan datakokonaisuuden määrittämiseksi;

2.

datakokonaisuuden määrittäminen toiminnanharjoittajan oman mittausjärjestelmän avulla on teknisesti mahdotonta tai aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia;

3.

toiminnanharjoittajalla on näyttöä siitä, että mittausjärjestelmä, joka ei ole toiminnanharjoittajan itsensä hallinnassa, antaa luotettavampia tuloksia ja on vähemmän altis väärintulkintojen riskille.

1)

kauppakumppanin toimittamiin laskuihin perustuvat määrät, edellyttäen että liiketoimi tapahtuu kahden riippumattoman kauppakumppanin välillä;

2)

mittausjärjestelmistä suoraan otetut lukemat.

1.

vakioarvojen käyttö;

2.

sellaiseen epäsuoran datan käyttö, joka perustuu empiirisiin korrelaatioihin laskentakertoimen ja muiden, helpommin mitattavissa olevien ominaisuuksien välillä;

3.

laboratorioanalyysiin perustuvien arvojen käyttö.

a)

liitteessä VIII luetellut vakiokertoimet;

b)

vakiokertoimet, jotka sisältyvät IPCC:n viimeisimpiin kasvihuonekaasuinventaarioita koskeviin ohjeisiin (1);

c)

arvot, jotka perustuvat aiemmin tehtyihin laboratorioanalyyseihin, jotka eivät ole vanhempia kuin viisi vuotta ja joita pidetään kyseisen polttoaineen tai materiaalin osalta edustavina.

a)

vakiokertoimet, joita laitoksen sijaintimaa käyttää viimeisimmässä kansallisessa inventaariossaan, jonka se on toimittanut Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen sihteeristölle;

b)

kansallisten tutkimuslaitosten, viranomaisten, standardointielinten, tilastolaitosten jne. julkaisemat arvot edellistä alakohtaa yksityiskohtaisempaa päästöraportointia varten;

c)

polttoaineen tai materiaalin toimittajan määrittämät ja takaamat arvot, jos on näyttöä siitä, että hiilipitoisuuden 95 prosentin luottamusväli on enintään 1 prosenttiyksikkö;

d)

hiilipitoisuuden stoikiometriset arvot ja niihin liittyvät kirjallisuusarvot puhtaan aineen teholliselle lämpöarvolle (NCV);

e)

arvot, jotka perustuvat aiemmin tehtyihin laboratorioanalyyseihin, jotka eivät ole vanhempia kuin kaksi vuotta ja joita pidetään kyseisen polttoaineen tai materiaalin osalta edustavina.

a)

öljyjen tai kaasujen tiheyden mittaus, mukaan lukien öljynjalostus- tai terästeollisuudessa yleisesti käytetyt öljyt ja kaasut;

b)

erityisten hiilityyppien tehollinen lämpöarvo.

a)

taulukko ei sisällä soveltuvaa vähimmäistiheyttä;

b)

hyväksyttävässä tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmässä on samantyyppisen materiaalin tai polttoaineen analyyseille vahvistettu toinen vähimmäistiheys;

c)

tämän liitteen taulukossa 1 vahvistetun vähimmäistiheyden soveltamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia;

d)

voidaan osoittaa, että historiallisen datan perusteella, mukaan lukien polttoaineisiin tai materiaaleihin liittyvät analyysiarvot voimassa olevaa raportointikautta välittömästi edeltävällä raportointikaudella, polttoaineeseen tai materiaaliin liittyvien analyysiarvojen mahdollinen vaihtelu on enintään kolmasosa polttoaineen tai materiaalin toimintodatan määrittämisen epävarmuudesta.

1.

se on taloudellisesti riippumaton toiminnanharjoittajasta tai ainakin organisatorisesti suojattu laitoksen johdon vaikutusvallalta;

2.

se noudattaa pyydettyihin analyyseihin sovellettavia standardeja;

3.

sen henkilökunnalla on tarvittava pätevyys kyseisten tehtävien osalta;

4.

se hoitaa asianmukaisesti näytteenoton ja näytteiden valmistelun, mukaan lukien näytteen koskemattomuuden valvonnan;

5.

se suorittaa säännöllisesti kalibrointi-, näytteenotto- ja analyysimenetelmien laadunvarmistusta asianmukaisilla menetelmillä, kuten osallistumalla säännöllisesti laaduntestausohjelmiin, käyttämällä analyysimenetelmiä sertifioituun vertailumateriaaliin tai suorittamalla vertailuja akkreditoidun laboratorion kanssa;

6.

se hallinnoi laitteita asianmukaisesti muun muassa ylläpitämällä ja soveltamalla laitteiden kalibrointiin, säätämiseen, huoltoon ja korjaamiseen liittyviä menettelyjä sekä pitää kirjaa näihin liittyvistä tiedoista.

1.

tyypin I vakioarvot;

2.

tyypin II vakioarvot;

3.

korrelaatiokertoimet epäsuoran datan määrittämiseksi;

4.

analyysit, jotka on suorittanut toiminnanharjoittajan vaikutusvallan ulkopuolella oleva taho, kuten polttoaineen tai materiaalin toimittaja, ja joiden tulokset esitetään hankinta-asiakirjoissa ilman tarkempia tietoja käytetyistä menetelmistä;

5.

analyysit, jotka suoritetaan muissa kuin akkreditoiduissa laboratorioissa taikka akkreditoiduissa laboratorioissa mutta yksinkertaistettuja näytteenottomenetelmiä käyttäen;

6.

analyysit, jotka suoritetaan akkreditoiduissa laboratorioissa näytteenottoa koskevia parhaita käytäntöjä noudattaen.

GHG Emtotal

on vuotuiset kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt tonneina;

GHG conchourly,i

on kasvihuonekaasujen tuntipitoisuudet (g/Nm3) savukaasuvirrassa, mitattuina toiminnan aikana tuntikohtaisesti tai lyhyemmän viitekauden aikana (i);

Vhourly,i

on savukaasun tilavuus (Nm3) tuntikohtaisesti tai lyhyemmän viitekauden aikana (i, eli integroitu virtaus viitekauden aikana); ja

HoursOp

on niiden tuntien (tai lyhyempien viitekausien) kokonaismäärä, joihin sovelletaan mittaukseen perustuvaa menetelmää, mukaan lukien tunnit, joiden osalta data on korvattu tämän liitteen B.6.2.6 kohdan mukaisesti.

—

kasvihuonekaasupitoisuuden suora mittaus;

—

epäsuora mittaus: jos pitoisuus savukaasussa on suuri, kasvihuonekaasupitoisuus voidaan laskea epäsuoralla pitoisuuden mittauksella ottaen huomioon kaasuvirran kaikkien muiden komponenttien (i) mitatut pitoisuusarvot. Laskentaan käytetään seuraavaa kaavaa:

conci

on kaasukomponentin (i) pitoisuus.

1.

laskentaan perustuvaa menetelmää, mukaan lukien menetelmät, joissa käytetään analyysejä ja näytteenottoa, jotka perustuvat standardiin ISO 13833 (Stationary source emissions – Determination of the ratio of biomass (biogenic) and fossil-derived carbon dioxide – Radiocarbon sampling and determination);