1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella vahvistetaan yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset ja testausmenettelyt, jotka koskevat jarrutustehoon liittyvää toimintaturvallisuutta asetuksen (EU) N:o 167/2013 mukaista maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen ja sellaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntää ja markkinavalvontaa varten.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)	’jarrujärjestelmällä’ niiden osien yhdistelmää, joiden toimintatarkoituksena on vähentää liikkuvan ajoneuvon nopeutta asteittain, saada se pysähtymään taikka pitää se paikoillaan, jos se on jo pysäytetty; järjestelmä koostuu hallintalaitteesta, voimansiirrosta ja varsinaisesta jarrusta;

2)	’käyttöjarrujärjestelmällä’ jarrujärjestelmää, jonka avulla kuljettaja voi hallita ajoneuvon liikettä ja pysäyttää sen turvallisesti, nopeasti ja tehokkaasti kaikilla nopeuksilla ja kuormilla, joilla ajoneuvo on hyväksytty käytettäväksi, ja ylös- tai alaspäin eriasteisesti kaltevilla pinnoilla;

3)

’portaattomalla jarrutuksella’ jarrutusta, joka täyttää seuraavat edellytykset, kun jarrua painetaan tai vapautetaan laitteiston normaalilla toiminta-alueella: a) kuljettaja voi milloin tahansa lisätä tai vähentää jarrutusvoimaa hallintalaitetta käyttämällä; b) jarrutusvoima vaikuttaa samaan suuntaan kuin hallintalaitteeseen kohdistuva toiminta (monotoninen toiminta); c) jarrutusvoimaa voidaan säädellä helposti ja riittävän tarkasti;

4)

’hallintalaitteella’ kuljettajan suoraan käyttämää laitetta, jonka avulla voimansiirtoon välitetään jarrutukseen tai sen hallintaan tarvittava energia. Tämä energia voi olla kuljettajan omaa lihasvoimaa tai muusta lähteestä saatua energiaa, jota kuljettaja voi hallita, tai soveltuvin osin vedettävän ajoneuvon kineettistä energiaa tai edellä lueteltuja energioita yhdistämällä saatua energiaa.

5)

’voimansiirrolla’ hallintalaitteen ja jarrun välissä sijaitsevien komponenttien muodostamaa kokonaisuutta (lukuun ottamatta traktorin ja vedettävän ajoneuvon välisiä ohjaus- ja syöttöjohtoja), joka liittää hallintalaitteen ja jarrun toisiinsa mekaanisin, hydraulisin, pneumaattisin tai sähköisin keinoin tai tällaisten keinojen yhdistelmällä; jos jarrutusvoima saadaan kuljettajasta riippumattomasta energianlähteestä tai sen avustamana, myös kyseisessä järjestelmässä olevia energiavarastoja pidetään osana voimansiirtoa;

6)	’ohjauksen välityksellä’ sitä voimansiirron osien kokonaisuutta, jolla hallitaan jarrujen ja tarvittavien energiavarastojen toimintaa;

7)	’energian välityksellä’ sitä komponenttien kokonaisuutta, joka syöttää jarruille niiden toimintaa varten tarvittavan energian;

8)	’kitkajarrulla’ jarrua, jossa jarrutukseen tarvittavat voimat syntyvät kahden toistensa suhteen liikkuvan osan välisestä kitkasta;

9)	’fluidijarrulla’ jarrua, jossa jarrutukseen tarvittavat voimat syntyvät kahden toistensa suhteen liikkuvan osan välissä olevan väliaineen välityksellä; väliaine on nestettä, jos kyseessä on nestejarru, ja ilmaa, jos kyseessä on paineilmajarru;

10)	’moottorijarrulla’ jarrua, jossa jarrutusvoimat syntyvät moottorin kehittämän hallitusti lisääntyvän jarrutusvaikutuksen siirtämisestä pyöriin;

11)	’seisontajarrujärjestelmällä’ järjestelmää, joka mahdollistaa ajoneuvon pysymisen paikoillaan ylös- tai alaspäin kaltevalla pinnalla myös silloin, kun kuljettaja ei ole paikallaan;

12)

’jatkuvalla jarrutuksella’ ajoneuvoyhdistelmän muodostavien ajoneuvojen jarruttamista järjestelmällä, jolla on kaikki seuraavat ominaisuudet: a) yksi hallintalaite, jota kuljettaja käyttää istuimeltaan portaattomasti yhdellä liikkeellä; b) ajoneuvoyhdistelmän muodostavien ajoneuvojen jarruttamiseen tarvittava energia siirretään samasta energianlähteestä; c) jarrujärjestelmä varmistaa kaikkien yhdistelmän osana olevien ajoneuvojen samanaikaisen tai sopivasti vaiheittaisen jarrutuksen niiden keskinäisestä sijainnista riippumatta;

13)

’puolijatkuvalla jarrutuksella’ ajoneuvoyhdistelmän muodostavien ajoneuvojen jarruttamista järjestelmällä, jolla on kaikki seuraavat ominaisuudet: a) yksi hallintalaite, jota kuljettaja käyttää istuimeltaan portaattomasti yhdellä liikkeellä; b) ajoneuvoyhdistelmän muodostavien ajoneuvojen jarruttamiseen tarvittava energia siirretään kahdesta erillisestä energianlähteestä; c) jarrujärjestelmä varmistaa kaikkien yhdistelmän osana olevien ajoneuvojen samanaikaisen tai sopivasti vaiheittaisen jarrutuksen niiden keskinäisestä sijainnista riippumatta;

14)

’automaattijarrutuksella’ vedettävien ajoneuvojen jarruttamista, joka tapahtuu automaattisesti ajoneuvoyhdistelmään kuuluvien ajoneuvojen irrotessa toisistaan, kytkennän rikkoutumisesta aiheutuva irtoaminen mukaan lukien, ilman että tällä on vaikutusta ajoneuvoyhdistelmän muiden osien jarrutustehoon;

15)	’inertiajarrutuksella’ jarrutusta, jossa hyödynnetään traktoria lähestyvän vedettävän ajoneuvon aikaansaamia voimia;

16)	’ei-irrotettavalla voimansiirrolla’ voimansiirtoa, jossa painetta, voimaa tai vääntömomenttia siirretään ajoneuvon kulun aikana jatkuvasti voimalinjassa ajoneuvon moottorin ja pyörien välillä tai jarrujärjestelmässä jarrujen hallintalaitteen ja pyörien välillä;

17)	’kuormitetulla ajoneuvolla’ ajoneuvoa, joka on kuormitettu suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaansa;

18)	’pyöräkuormalla’ tienpintaan pyörän kosketusalueella kohdistuvaa pystysuoraa staattista voimaa;

19)	’akselikuormalla’ tienpintaan kaikkien akselilla olevien pyörien kosketusalueilla kohdistuvien pystysuorien staattisten voimien summaa;

20)	’suurimmalla staattisella pyöräkuormalla’ staattista pyöräkuormaa ajoneuvon ollessa kuormitettuna suurimpaan teknisesti sallittuun massaansa;

21)	’suurimmalla staattisella akselikuormalla’ staattista akselikuormaa ajoneuvon ollessa kuormitettuna suurimpaan teknisesti sallittuun massaansa;

22)	’vedettävällä ajoneuvolla’ asetuksen (EU) N:o 167/2013 3 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua perävaunua tai kyseisen asetuksen 3 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua vedettävää vaihdettavissa olevaa laitetta;

23)

’vetoaisalla varustetulla vedettävällä ajoneuvolla’ luokkaan R tai S kuuluvaa vedettävää ajoneuvoa, jossa on vähintään kaksi akselia (joista ainakin toinen on ohjaava akseli) ja joka on varustettu vetolaitteella, joka voi liikkua pystysuunnassa suhteessa vedettävään ajoneuvoon ja joka ei siirrä traktoriin merkittävää staattista pystysuuntaista kuormaa;

24)

’keskiakselilla varustetulla vedettävällä ajoneuvolla’ luokkaan R tai S kuuluvaa vedettävää ajoneuvoa, jossa yksi tai useampi akseli sijaitsee lähellä (tasaisesti kuormitetun) ajoneuvon painopistettä siten, että traktoriin välittyy ainoastaan pieni staattinen pystysuuntainen kuorma, joka on pienempi kuin 10 prosenttia siitä kuormasta, joka vastaa joko vedettävän ajoneuvon suurinta massaa tai 1 000 daN:n kuormaa (sen mukaan kumpi on pienempi);

25)

’jäykällä vetoaisalla varustetulla vedettävällä ajoneuvolla’ luokkaan R tai S kuuluvaa vedettävää ajoneuvoa, jossa yksi akseli tai yksi akseliryhmä on varustettu vetoaisalla, joka siirtää merkittävän staattisen kuorman traktoriin rakenteestaan johtuen, ja joka ei vastaa keskiakselilla varustetun vedettävän ajoneuvon määritelmää; ajoneuvoyhdistelmän kytkentä ei saa koostua vetotapista ja vetopöydästä; jäykässä vetoaisassa voi esiintyä vähäistä pystyliikettä; hydraulisesti säädettävää nivelöityä vetoaisaa pidetään jäykkänä vetoaisana;

26)	’hidastinjärjestelmällä’ apujarrujärjestelmää, joka tuottaa ja ylläpitää jarrutusvaikutusta pitkään ilman, että teho merkittävästi alenee, ja johon kuuluu hallintalaite, joka voi olla yksi laite tai koostua useammasta laitteesta, joita kutakin voidaan hallita erikseen;

27)	’elektronisesti ohjatulla jarrujärjestelmällä (EBS)’ jarrujärjestelmää, jossa ohjaustoiminto tuotetaan ja käsitellään sähköisenä signaalina ohjauksen välityksessä ja syötetään sähköisinä signaaleina laitteille, jotka tuottavat käyttövoiman varastoidun tai generoidun energian avulla;

28)

’automaattisesti ohjatulla jarrutuksella’ kompleksiseen elektroniseen hallintajärjestelmään kuuluvaa toimintoa, jossa jarrujärjestelmän tai tiettyjen akselien jarrujen käyttämisellä on tarkoitus hidastaa ajoneuvoa ajajan välittömällä toiminnalla tai sitä ilman ajoneuvon antamien tietojen automaattisen arvioinnin perusteella;

29)	’selektiivisellä jarrutuksella’ kompleksisen elektronisen hallintajärjestelmän toimintoa, jossa yksittäiset jarrut tulevat käyttöön automaattisesti ja ajoneuvon vauhdin hidastuminen on toissijaista ajoneuvon käyttäytymisen muuttamiseen nähden;

30)

’sähköisellä ohjausjohdolla’ kahden ajoneuvon välistä sähköistä yhteyttä, joka välittää yhdistelmässä jarrutuksen hallintatoiminnon vedettävään ajoneuvoon; johto koostuu sähköjohtimista ja pistokytkimestä sekä osista, jotka on tarkoitettu vedettävän ajoneuvon ohjauksen välitykseen liittyvään tiedonsiirtoon ja sähköenergian syöttöön;

31)	’jousen painekammiolla’ kammiota, jossa tuotetaan paineen muutos, joka saa aikaan jousen puristumisen;

32)	’hydrostaattisella voimansiirrolla’ ajoneuvon käyttövoimajärjestelmää, jossa käytetään avoimen tai suljetun piirin hydrostaattista voimansiirtoa, jossa neste kiertää energiaväliaineena yhden tai useamman hydraulipumpun ja yhden tai useamman hydraulimoottorin välillä;

33)

’kompleksisella elektronisella ajoneuvonhallintajärjestelmällä’ elektronista hallintajärjestelmää, joka kuuluu sellaiseen komentoketjuun, jossa hallittava toiminto voidaan ohittaa korkeammantasoisella elektronisella hallintatoiminnolla tai toiminnolla, jonka suorittaa korkeammantasoinen elektroninen hallintajärjestelmä;

34)	’lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä’ käyttöjarrujärjestelmää, joka säätää automaattisesti luiston astetta pyörän pyörimissuunnassa yhdessä tai useammassa ajoneuvon pyörässä jarrutuksen aikana;

35)	’suoraan hallittavalla pyörällä’ pyörää, jonka jarrutusvoimaa muutetaan ainakin sen oman tunnistimen antamien tietojen mukaisesti;

36)	’yksipiirisellä hydrauliikkaliitoksella’ traktorin ja vedettävän ajoneuvon välistä jarruliitosta, joka on toteutettu yhdellä hydraulijohdolla.

3 artikla

Jarrutustehoon liittyvät asennus- ja demonstrointivaatimukset

4 artikla

Jarrulaitteiden ja perävaunujen jarruliitosten rakennetta ja asennusta koskevat vaatimukset

Jarrulaitteisiin ja perävaunujen jarruliitoksiin sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja sovellettavien vaatimusten noudattaminen todennettava liitteen I mukaisesti.

5 artikla

Jarrujärjestelmien, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen testaamista ja suorituskykyä koskevat vaatimukset

Jarrujärjestelmiin, perävaunujen jarruliitoksiin sekä näillä varustettuihin ajoneuvoihin sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja sovellettavien suorituskykyvaatimusten noudattaminen todennettava liitteen II mukaisesti.

6 artikla

Vasteajan mittaamista koskevat vaatimukset

Jarrulaitteiden ja perävaunujen jarruliitosten vasteaikoihin sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja sovellettavien suorituskykyvaatimusten noudattaminen todennettava liitteen III mukaisesti.

7 artikla

Jarrujärjestelmien, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen energianlähteitä ja energiavarastoja koskevat vaatimukset

Jarrujärjestelmien, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen energianlähteisiin ja energiavarastoihin sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja sovellettavien suorituskykyvaatimusten noudattaminen todennettava liitteen IV mukaisesti.

8 artikla

Jousijarruja ja niillä varustettuja ajoneuvoja koskevat vaatimukset

Jousijarruihin ja niillä varustettuihin ajoneuvoihin sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja sovellettavien suorituskykyvaatimusten noudattaminen todennettava liitteen V mukaisesti.

9 artikla

Mekaanisella jarrusylinterin lukituslaitteella varustettuja seisontajarrujärjestelmiä koskevat vaatimukset

Mekaanisella jarrusylinterin lukituslaitteella varustettuihin seisontajarrujärjestelmiin sovellettavien suorituskykyvaatimusten noudattaminen on todennettava liitteen VI mukaisesti.

10 artikla

Niitä ajoneuvoja koskevat vaihtoehtoiset testausvaatimukset, joiden osalta tyyppi I-, tyyppi II- tai tyyppi III -testit eivät ole pakollisia

11 artikla

Inertiajarrujärjestelmien ja -jarrulaitteiden, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen testaamista koskevat vaatimukset jarruttamisen osalta

Inertiajarrujärjestelmiin ja -jarrulaitteisiin, perävaunujen jarruliitoksiin sekä näillä varustettuihin ajoneuvoihin jarruttamisen osalta sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja asianomaisten vaatimusten noudattaminen todennettava liitteen VIII mukaisesti.

12 artikla

Hydrostaattisella voimansiirrolla varustettuja ajoneuvoja sekä niiden jarrulaitteita ja -järjestelmiä koskevat vaatimukset

Hydrostaattisella voimansiirrolla varustettuihin ajoneuvoihin sekä niiden jarrulaitteisiin ja -järjestelmiin sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja asianomaisten suorituskykyvaatimusten noudattaminen todennettava liitteen IX mukaisesti.

13 artikla

Kompleksisten elektronisten ajoneuvonhallintajärjestelmien turvallisuusnäkökohtia koskevat vaatimukset

Kompleksisten elektronisten ajoneuvonhallintajärjestelmien turvallisuusnäkökohtiin sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja niihin liittyvien suorituskykyvaatimusten noudattaminen todennettava liitteen X mukaisesti.

14 artikla

Lukkiutumattomia jarrujärjestelmiä ja niillä varustettuja ajoneuvoja koskevat vaatimukset

Lukkiutumattomiin jarrujärjestelmiin ja niillä varustettuihin ajoneuvoihin sovellettavat testausmenettelyt on toteutettava ja asianomaisten vaatimusten noudattaminen todennettava liitteen XI mukaisesti.

15 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat sellaisten ajoneuvojen elektronisesti ohjattua jarrujärjestelmää (EBS), jotka on varustettu paineilmajarrujärjestelmällä tai joissa tiedonsiirto tapahtuu ISO 7638 -liittimen napojen 6 ja 7 kautta, sekä tällaisella EBS-järjestelmällä varustettuja ajoneuvoja

Testausmenettelyt, joita sovelletaan sellaisten ajoneuvojen elektronisesti ohjattuun jarrujärjestelmään (EBS), jotka on varustettu paineilmajarrujärjestelmällä tai joissa tiedonsiirto tapahtuu ISO 7638 -liittimen napojen 6 ja 7 kautta, sekä tällaisella EBS-järjestelmällä varustettuihin ajoneuvoihin, on toteutettava ja asianomaisten suorituskykyvaatimusten noudattaminen todennettava liitteen XII mukaisesti.

16 artikla

Yksipiirisiä hydrauliikkaliitäntöjä ja tällaisilla liitännöillä varustettuja ajoneuvoja koskevat vaatimukset

17 artikla

Ajoneuvojen, järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntä

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 6 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyntäviranomaiset eivät 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen saa jarrujen tehoa koskevista toimintaturvallisuuteen liittyvistä syistä evätä EU-tyyppihyväksyntää maa- ja metsätaloudessa käytettäviltä ajoneuvotyypeiltä, jotka ovat tämän asetuksen säännösten mukaisia.

Tyyppihyväksyntäviranomaisten on 1 päivästä tammikuuta 2020 alkaen ja asetuksen (EU) N:o 167/2013 6 artiklan 2 kohdan ja tämän asetuksen 16 artiklan mukaisesti evättävä tyyppihyväksyntä luokkiin T ja C kuuluvilta ajoneuvotyypeiltä, joissa on yksipiirisiä hydrauliikkaliitoksia.

Kansallisten viranomaisten on 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen kiellettävä sellaisten uusien ajoneuvojen asettaminen saataville markkinoilla, rekisteröinti tai käyttöönotto, jotka eivät vastaa asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja tämän asetuksen säännöksiä jarrutustehoon liittyvän toimintaturvallisuuden osalta.

Kansallisten viranomaisten on 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen kiellettävä sellaisten luokkiin T ja C kuuluvien uusien ajoneuvojen asettaminen saataville markkinoilla, rekisteröinti tai käyttöönotto, jotka on varustettu tämän asetuksen 16 artiklassa tarkoitetuilla yksipiirisillä hydrauliikkaliitoksilla.

18 artikla

Ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden kansallinen tyyppihyväksyntä

Kansalliset viranomaiset eivät saa evätä kansallista tyyppihyväksyntää ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypiltä jarrutustehoa koskevista toimintaturvallisuuteen liittyvistä syistä, jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen, lukuun ottamatta vaatimuksia, jotka koskevat yksipiirisiä hydrauliikkaliitoksia.

19 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

LIITELUETTELO

Liitteen numero	Liitteen otsikko	Sivu
I	Jarrulaitteiden ja perävaunujen jarruliitosten rakennetta ja asennusta koskevat vaatimukset	10
II	Jarrujärjestelmien, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen testaamista ja suorituskykyä koskevat vaatimukset	27
III	Vasteajan mittaamista koskevat vaatimukset	49
IV	Jarrujärjestelmien, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen energianlähteitä ja energianvaraajia koskevat vaatimukset	60
V	Jousijarruja ja niillä varustettuja ajoneuvoja koskevat vaatimukset	67
VI	Mekaanisella jarrusylinterin lukituslaitteella varustettuja seisontajarrujärjestelmiä koskevat vaatimukset	70
VII	Niitä ajoneuvoja koskevat vaihtoehtoiset testausvaatimukset, joiden osalta tyyppi I-, tyyppi II- tai tyyppi III -testit eivät ole pakollisia	71
VIII	Inertiajarrujärjestelmien ja -jarrulaitteiden, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen testaamista koskevat vaatimukset jarruttamisen osaltaF	83
IX	Hydrostaattisella voimansiirrolla varustettuja ajoneuvoja sekä niiden jarrulaitteita ja -järjestelmiä koskevat vaatimukset	98
X	Kompleksisten elektronisten ajoneuvonhallintajärjestelmien turvallisuusnäkökohtia koskevat vaatimukset	104
XI	Lukkiutumattomia jarrujärjestelmiä ja niillä varustettuja ajoneuvoja koskevat vaatimukset	105
XII	Vaatimukset, jotka koskevat sellaisten ajoneuvojen elektronisesti ohjattua jarrujärjestelmää (EBS), jotka on varustettu paineilmajarrujärjestelmällä tai joissa tiedonsiirto tapahtuu ISO 7638:2003 -liittimen napojen 6 ja 7 kautta, sekä tällaisella EBS-järjestelmällä varustettuja ajoneuvoja	121
XIII	Yksipiirisiä hydrauliikkaliitäntöjä ja tällaisilla liitännöillä varustettuja ajoneuvoja koskevat vaatimukset	136

LIITE I

Jarrulaitteiden ja perävaunujen jarruliitosten rakennetta ja asennusta koskevat vaatimukset

1.   Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1.1	’kytkentävoimaohjauksella’ järjestelmää/toimintoa, jolla tasapainotetaan automaattisesti traktorin ja vedettävän ajoneuvon jarrutussuhdetta;

1.2	’nimellisellä vaatimusarvolla’ kytkentävoimaohjauksen ominaisarvoa, joka suhteuttaa liitospään signaalin jarrutussuhteeseen ja joka voidaan osoittaa tyyppihyväksynnässä liitteen II lisäyksessä 1 esitettyjen yhteensopivuusalueiden rajojen sisäpuolella;

1.3	’telapyörästöllä’ järjestelmää, joka siirtää ajoneuvon ja tela-alustan painon maahan telamaton kautta, välittää vääntömomentin ajoneuvon käyttövoimajärjestelmästä telamattoon ja voi saada aikaan liikkuvan telamaton liikesuunnan muutoksen;

1.4	’tela-alustalla’ järjestelmää, joka koostuu vähintään kahdesta telapyörästöstä, jotka sijaitsevat tietyn mitan päässä toisistaan yhdessä tasossa (rivissä) ja joiden ympäri kulkee metallinen tai kuminen telamatto;

1.5	’telamatolla’ yhtenäistä joustavaa hihnaa, joka kykenee absorboimaan pituussuuntaisia vetäviä voimia.

2.   Rakennetta ja asennusta koskevat vaatimukset

2.1   Yleistä

Ellei nimenomaisesti muuta mainita, suurinta rakenteellista nopeutta tarkastellaan kaikkialla tässä liitteessä ajoneuvon kulkusuunnassa eteenpäin.

2.1.1   Jarrujen komponentit, erilliset tekniset yksiköt ja osat

2.1.1.1   Jarrujärjestelmän komponentit, erilliset tekniset yksiköt ja osat on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että tavanomaisessa käytössä ajoneuvo täyttää jäljempänä vahvistetut vaatimukset siihen mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä huolimatta.

2.1.1.2   Jarrujärjestelmän komponentit, erilliset tekniset yksiköt ja osat on erityisesti suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että ne sietävät syöpymistä ja vanhenemista aiheuttavia olosuhteita.

2.1.1.3   Jarrupäällysteissä ei saa olla asbestia.

2.1.1.4   Ajoneuvoon ei saa asentaa mitään sellaista komponenttia, erillistä teknistä yksikköä tai osaa (kuten venttiiliä), jonka avulla ajoneuvon käyttäjän olisi mahdollista muuttaa jarrujärjestelmän tehoa niin, että se ei enää vastaisi tämän asetuksen vaatimuksia käytön aikana. Ajoneuvoon voidaan asentaa sellainen komponentti, erillinen tekninen yksikkö tai osa, jota vain valmistaja voi käyttää erityistyökalulla ja/tai joka on suojattu väärinkäytön estävällä sinetillä, sillä edellytyksellä, että ajoneuvon käyttäjä ei pysty muuttamaan kyseistä komponenttia, erillistä teknistä yksikköä tai osaa tai että mahdolliset käyttäjän tekemät muutokset ovat helposti valvontaviranomaisten havaittavissa.

2.1.1.5   Vedettävä ajoneuvo on varustettava automaattisella kuormituksen tunnistuslaitteella lukuun ottamatta seuraavia tapauksia:

2.1.1.5.1

Jos vedettävää ajoneuvoa, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 30 km/h, ei teknisistä syistä voida varustaa automaattisella kuormituksen tunnistuslaitteella, se voidaan varustaa laitteella, jossa on vähintään kolme erillistä asetusta jarruvoimien hallintaa varten.

2.1.1.5.2

Sellaisessa erityistapauksessa, jossa vedettävän ajoneuvon rakenteen vuoksi voidaan toteuttaa vain kaksi erillistä kuormitustila-asetusta, ”kuormitettu” ja ”kuormittamaton”, ajoneuvo voidaan varustaa vain kahdella erillisellä asetuksella jarruvoimien hallintaa varten.

2.1.1.5.3

Luokan S ajoneuvot, joiden koneet eivät sisällä mitään muuta kuormaa, ei myöskään kuluvia aineita.

2.1.2   Jarrujärjestelmän toiminnot

Jarrujärjestelmän on tarjottava seuraavat toiminnot:

2.1.2.1   Käyttöjarru

Käyttöjarrujärjestelmän jarrutuksen voimakkuutta on pystyttävä säätelemään. Kuljettajan on kyettävä jarruttamaan ohjauspaikallaan istuen ja irrottamatta käsiään ohjauksen hallintalaitteesta.

2.1.2.2   Varajarru

Varajarrun avulla ajoneuvo on pystyttävä pysäyttämään kohtuullisella pysähtymismatkalla siinä tapauksessa, ettei käyttöjarru ole toimintakunnossa. Traktoreissa jarrutuksen voimakkuutta on pystyttävä säätelemään. Kuljettajan on kyettävä jarruttamaan istuimellaan istuen niin, että ainakin toinen käsi pitää kiinni ohjauksen hallintalaitteesta. Näitä vaatimuksia sovellettaessa oletetaan, ettei käyttöjarruun voi ilmaantua samanaikaisesti kuin yksi vika.

2.1.2.3   Seisontajarru

Seisontajarrulla on pystyttävä pitämään ajoneuvo paikallaan ylä- ja alamäessä myös kuljettajan poissa ollessa niin, että täysin mekaaninen laite pitää jarrujärjestelmän liikkuvat osat paikoilleen lukittuina. Kuljettajan on pystyttävä jarruttamaan istuimellaan istuen, kuitenkin niin, että vedettävän ajoneuvon osalta noudatetaan 2.2.2.11 kohdan vaatimuksia.

Vedettävän ajoneuvon käyttöjarru (paineilma tai neste) saa toimia samanaikaisesti traktorin seisontajarrun kanssa, jos kuljettaja voi milloin tahansa tarkastaa, että ajoneuvoyhdistelmän seisontajarrujärjestelmän puhtaasti mekaanisella käytöllä saavutettu jarrutusteho on riittävä.

2.1.3   Ajoneuvoihin ja niiden jarrujärjestelmiin sovelletaan liitteen II lisäyksen 1 asiaankuuluvia vaatimuksia.

2.1.4   Traktoreiden ja vedettävien ajoneuvojen väliset liitännät paineilmajarrujärjestelmissä

2.1.4.1   Paineilmajarrujärjestelmässä traktoreiden ja vedettävien ajoneuvojen välisten liitäntöjen on oltava 2.1.4.1.1, 2.1.4.1.2 tai 2.1.4.1.3 kohdan mukaiset seuraavasti:

2.1.4.1.1

yksi paineilmasyöttöjohto ja yksi paineilmaohjausjohto;

2.1.4.1.2

yksi paineilmasyöttöjohto, yksi paineilmaohjausjohto ja yksi sähköinen ohjausjohto;

2.1.4.1.3

yksi paineilmasyöttöjohto ja yksi sähköinen ohjausjohto. Kunnes yhteensopivuuden ja turvallisuuden varmistavista yhtenäisistä teknisistä vaatimuksista on sovittu, tämän kohdan säännösten mukaiset traktoreiden ja perävaunujen väliset liitännät eivät ole sallittuja.

2.1.5   Traktoreiden ja vedettävien ajoneuvojen väliset liitännät nestejarrujärjestelmissä

2.1.5.1   Liitännän tyyppi

2.1.5.1.1   Hydraulinen ohjausjohto: tämä johto yhdistää traktorin urosliittimen ja vedettävän ajoneuvon naarasliittimen. Liittimien on oltava standardin ISO 5676:1983 mukaisia.

2.1.5.1.2   Hydraulinen apujohto: tämä johto yhdistää traktorin urosliittimen ja vedettävän ajoneuvon naarasliittimen. Liittimien on oltava standardin ISO 16028:2006 mukaisia ja kokoa 10.

2.1.5.1.3   ISO-standardin 7638:2003 mukainen liitin (valinnainen). ISO-standardin 7638:2003 mukaista liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena.

Edellä 2.1.5.1.1 ja 2.1.5.1.2 kohdassa tarkoitetut liittimet on sijoitettava traktoriin kuvassa 1 esitetyllä tavalla.

Kuva 1

Hydrauliset liitosjohdot

Teksti kuva

2.1.5.2.   Kun moottori on käynnissä ja traktorin seisontajarrujärjestelmä täydellä jarrutuksella,

2.1.5.2.1

apujohdon paineen on oltava 0+ 100 kPa ja/tai

2.1.5.2.2

ohjausjohdon paineen on oltava 11 500–15 000 kPa.

2.1.5.3   Kun moottori on käynnissä ja traktorin seisontajarrujärjestelmä on täysin vapautettuna, paineen apujohdossa on oltava 2.2.1.18.3 kohdassa säädettyjen arvojen välillä.

2.1.5.4   Kun moottori on käynnissä, ja mitään traktorin jarrujen hallintalaitetta ei käytetä (ajo- tai valmiustila), paineen ohjausjohdon liitospäällä on oltava 2.2.1.18.2 kohdassa säädetty.

2.1.5.5   Kun moottori on käynnissä, ja traktorin käyttöjarrun hallintalaite täysjarrutusasennossa, paineen ohjausjohdossa on oltava 11 500–15 000 kPa. Käyttöjarrun käytön aikaisen ohjausjohdon paineistuksen osalta traktorin on oltava liitteessä III olevan 3.6 kohdan vaatimusten mukainen.

2.1.6   Traktoria ja vedettävää ajoneuvoa yhdistävien joustavien johtojen ja kaapeleiden katsotaan olevan osa vedettävää ajoneuvoa.

2.1.7   Suljinlaitteet, jotka eivät toimi automaattisesti, eivät ole sallittuja.

2.1.8   Paineenmittausliitännät

2.1.8.1   Paineilmajarrujärjestelmällä varustetun ajoneuvon kullekin akselille kohdistuvien jarrutusvoimien määrittämiseksi ajoneuvossa on oltava seuraavat ilmanpaineen mittausliitännät seuraavasti:

2.1.8.1.1

jarrujärjestelmän kussakin itsenäisessä piirissä liitteessä III tarkoitetun vasteajan kannalta epäedullisimmin sijaitsevaa jarrusylinteriä lähimmässä helposti ulottuvilla olevassa paikassa;

2.1.8.1.2

jarrujärjestelmässä, jossa on liitteen II lisäyksessä 1 olevassa 6.2 kohdassa tarkoitettu laite, joka säätää ilman- tai nestepainetta jarruvoimansiirrossa, sijoitettuna painelinjaan virtaussuunnassa kyseisen laitteen ylä- ja alapuolelle lähimpään ulottuvilla olevaan paikkaan. Jos tämä laite on paineilmatoiminen, tarvitaan ylimääräinen mittausliitäntä kuormitetun tilan simulointia varten. Jos mainittua laitetta ei ole asennettu, on käytettävä yhtä paineenmittausliitäntää, joka vastaa edellä mainittua laitteen alapuolista liitäntää. Näiden mittausliitäntöjen on sijaittava sellaisissa kohdissa, joihin on helppo ulottua maantasolta tai ajoneuvon sisältä;

2.1.8.1.3

liitteen IV osassa A olevassa 2.4 kohdassa tarkoitettua epäedullisimmassa asemassa olevaa energianvaraajaa lähimmässä helposti ulottuvilla olevassa paikassa;

2.1.8.1.4

jarrujärjestelmän jokaisessa itsenäisessä piirissä siten, että on mahdollista tarkistaa koko voimansiirtolinjan sisään- ja ulostulopaine.

2.1.8.1.5

Näiden paineenmittausliitäntöjen on oltava standardin ISO 3583:1984 kohdan 4 mukaisia.

2.2.   Jarrujärjestelmiä koskevat vaatimukset

2.2.1   Luokkien T ja C ajoneuvot

2.2.1.1   Ajoneuvossa olevien jarrujärjestelmien on täytettävä käyttöjarrua, varajarrua ja seisontajarrua koskevat vaatimukset.

Traktorin ohjaamisen helpottamiseksi (toispuoleinen jarrutus työtehtävissä) traktorin käyttöjarrujärjestelmä voi koostua kahdesta riippumattomasta jarrupiiristä, jotka on yhdistetty erillisiin oikean tai vasemman puolen jarrupolkimiin.

Kun toispuoleinen jarrutustoiminto on aktivoituna, traktorilla ei saa olla mahdollista ajaa yli 40 km/h:n nopeudella, taikka toiminnon on kytkeydyttävä pois päältä, kun nopeus on suurempi kuin 40 km/h. Näiden kahden toimenpiteen on oltava automaattisia.

Jos toispuoleinen jarrutustoiminto on aktiivisena, vedettävän ajoneuvo käyttöjarrujärjestelmän ei tarvitse aktivoitua alle 12 km/h:n nopeuksissa.

Traktoreissa, joissa erilliset polkimet on mahdollista yhdistää manuaalisesti, kuljettajan on voitava ajopaikaltaan helposti todeta, ovatko polkimet yhdistettyinä vai ei.

2.2.1.2   Käyttö-, vara- ja seisontajarrulaitteistoilla voi olla yhteisiä komponentteja, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.2.1.2.1

Hallintalaitteita on oltava ainakin kaksi, kukin eri jarrujärjestelmää varten, ja niiden on oltava toisistaan riippumattomia ja helposti kuljettajan ulottuvilla tavanomaiselta ohjauspaikalta. Kaikissa ajoneuvoluokissa kaikkien jarrutuksen hallintalaitteiden (hidastinjärjestelmän hallintalaitteita lukuun ottamatta) on oltava sellaisia, että ne vapautettuina palautuvat asentoon, jossa ne ovat täysin poissa päältä. Tätä vaatimusta ei sovelleta seisontajarrujärjestelmän hallintalaitteeseen (tai yhdistetyn hallintalaitteen vastaavaan osaan), kun se lukkiutuu mekaanisesti jarrutusasentoon tai kun sitä käytetään varajarruna.

2.2.1.2.2

Käyttöjarrulaitteella ja seisontajarrulaitteella on oltava erilliset, toisistaan riippumattomat hallintalaitteet.

2.2.1.2.3

Kun käyttö- ja varajarrulaitteella on yhteinen hallintalaite, sen ja voimansiirtojärjestelmien eri komponenttien välisen yhteyden on oltava sellainen, että sen tehokkuus ei heikkene tietyn käyttöajan jälkeen.

2.2.1.2.4

Jos käyttö- ja varajarrulaitteella on yhteinen hallintalaite, seisontajarrun on oltava sellainen, että se voidaan kytkeä toimintaan ajoneuvon liikkuessa. Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmää voidaan käyttää edes osittain lisähallintalaitteella.

2.2.1.2.5

Jos jokin muu komponentti kuin jarru tai muut kuin 2.2.1.2.7 kohdassa tarkoitetut komponentit vahingoittuvat tai käyttöjarru ei jostakin muusta syystä toimi (toimintahäiriö, jarrutukseen tarvittavan energian loppuminen osittain tai kokonaan), ajoneuvo on voitava pysäyttää varajarrun tai käyttöjarrun vielä toimintakunnossa olevan osan avulla varajarrua koskevien edellytysten mukaisesti.

2.2.1.2.6

Jos vara- ja käyttöjarrujärjestelmällä on yhteinen hallintalaite ja voimansiirto, sovelletaan seuraavia vaatimuksia: 2.2.1.2.6.1 Jos käyttöjarrun käyttämiseen tarvittava energia saadaan kuljettajan lihasvoiman lisäksi yhdestä tai useammasta avustavasta energianvaraajasta, avustavan energianvaraajan vikaantuessa varajarrun jarrutusteho on voitava saavuttaa kuljettajan lihasvoimalla ja vielä mahdollisesti toimintakunnossa olevista energianvaraajista tuotetulla energialla siten, ettei hallintalaitteeseen kohdistuva voima ylitä vahvistettuja suurimpia sallittuja arvoja. 2.2.1.2.6.2 Jos käyttöjarrun ja voimansiirron vaatima voima saadaan yksinomaan kuljettajan hallitsemasta energiavarastosta, käytössä on oltava vähintään kaksi täysin toisistaan riippumatonta energiavarastoa, joilla kummallakin on oma riippumaton voimansiirto. Kumpikin niistä saa vaikuttaa vain kahden tai useamman pyörän jarruun, jotka on valittava siten, että varajarrun toiminnalle vahvistetut vaatimukset täyttyvät ajoneuvon liikevakauden heikkenemättä jarrutuksen aikana. Lisäksi kukin energiavarasto on varustettava varoituslaitteella. Kussakin käyttöjarrupiirissä vähintään yhdessä ilmasäiliössä on oltava laite vedenpoistoa ja tyhjennystä varten tarkoituksenmukaisessa ja helposti ulottuvilla olevassa paikassa. 2.2.1.2.6.3 Jos käyttöjarrun jarrutusvoima ja voimansiirto ovat riippuvaisia yksinomaan energiavaraston käytöstä, yhden energiavaraston katsotaan riittävän voimansiirtoa varten, edellyttäen että määräystenmukainen varajarrutus käyttämällä käyttöjarrun hallintalaitetta kuljettajan lihasvoimalla varmistetaan ja että 2.2.1.5 kohdan vaatimukset täyttyvät.

2.2.1.2.7

Tiettyjen osien, kuten polkimen ja sen laakerin, pääsylinterin ja sen männän tai mäntien (hydraulisissa järjestelmissä), säätöventtiilin (hydraulisissa tai paineilmajärjestelmissä), jarrupolkimen ja pääsylinterin tai säätöventtiilin välisten liittimien, jarrusylinterien ja niiden mäntien (hydraulisissa tai paineilmajärjestelmissä) sekä jarruvipujen ja jarrukenkien levitysmekanismien oletetaan pysyvän vahingoittumattomina, jos ne ovat tarkoituksenmukaisesti mitoitetut, helposti huollettavissa ja niissä on vähintään samanveroiset turvallisuusominaisuudet kuin mitkä muille ajoneuvon välttämättömille osille (kuten ohjauslaitteen vivustolle) vahvistetaan. Jos vika missä tahansa näistä osista tekisi mahdottomaksi saavuttaa vähintään varajarrulle vahvistetun jarrutustehon, on tämä osa tehtävä metallista tai materiaalista, jolla on vastaavat ominaisuudet, eikä siihen saa kohdistua huomattavaa vääntöä jarrujärjestelmien tavanomaisessa käytössä.

2.2.1.3   Jos käyttö- ja varajarrulaitteilla on erilliset hallintalaitteet, niiden samanaikainen käyttö ei saa saattaa sekä käyttö- että varajarrulaitetta toimintakyvyttömäksi riippumatta siitä, ovatko ne molemmat käyttökunnossa vai ainoastaan toinen niistä.

2.2.1.4   Jos käytetään muuta energianlähdettä kuin kuljettajan lihasvoimaa, riittää yksi tällainen energianlähde (hydraulipumppu, paineilmakompressori jne.), mutta tavan, jolla kyseisen energianlähteen muodostavaa laitetta käytetään, on oltava niin turvallinen kuin mahdollista.

2.2.1.4.1   Jos ilmene vika jossakin osassa ajoneuvon jarrujärjestelmän voimansiirtoa, joka koostuu kahdesta 2.2.1.25 kohdan vaatimukset täyttävästä jarrupiiristä, tehonsyötön on jatkuttava niihin vioittumattomiin osiin, joilla ajoneuvo pysäytetään jäännösjarrutusteholle ja/tai varajarrulle vahvistetun tehon mukaisesti. Tämän vaatimuksen on täytyttävä automaattisesti.

2.2.1.4.2   Lisäksi varaajien, jotka sijaitsevat piirissä kyseisen laitteen alapuolella, on oltava sellaiset, että jos energiansyöttö vikaantuu käyttöjarrun hallintalaitteella tehtyjen neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen jarrujärjestelmän mukaisesti liitteessä IV olevan A osan 1.2 kohdan, B osan 1.2 kohdan tai C osan 1.2 kohdan mukaisissa testausolosuhteissa, ajoneuvo voidaan vielä pysäyttää viidennellä jarrutuskerralla varajarrulle vahvistetulla teholla.

2.2.1.4.3   Edellä 2.2.1.4.1 ja 2.2.1.4.2 kohdassa vahvistetut vaatimusten katsotaan varastoidulla energialla toimivien hydraulisten jarrujärjestelmien osalta täyttyvän, jos tämän asetuksen liitteessä IV olevan C osan 1.2.2 kohdan vaatimukset täyttyvät.

2.2.1.4.4   Kun on kyse käyttöjarrujärjestelmästä, jossa on vain yksi käyttöjarrupiiri, vaatimuksena on, että jos energianlähde vikaantuu tai ei ole käytettävissä, ajoneuvo on voitava pysäyttää käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käyttäen varajarrulle vahvistetulla teholla.

2.2.1.5   Edellä olevien 2.2.1.2, 2.2.1.4 ja 2.2.1.25 kohdan vaatimukset on täytettävä käyttämättä sellaista automaattista laitetta, jonka tehottomuus voisi jäädä huomaamatta sen vuoksi, että tavallisesti lepoasennossa olevat osat kytkeytyvät toimintaan ainoastaan jarrujärjestelmässä ilmenevän vian yhteydessä.

2.2.1.6   Ajoneuvoissa, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 30 km/h, käyttöjarrujärjestelmän on vaikutettava kaikkiin pyöriin ainakin yhdellä akselilla. Kaikissa muissa tapauksissa käyttöjarrujärjestelmän on vaikutettava ajoneuvon kaikkiin pyöriin. Jos ajoneuvossa kuitenkin on vain yksi jarrutettava akseli, mutta käyttövoima kytkeytyy jarrutettaessa automaattisesti kaikkiin muihin akseleihin, kaikkien pyörien katsotaan olevan jarrutettavia.

Luokan C ajoneuvojen osalta tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos ajoneuvon kaikki telapyörät ovat jarrutettavia. Sellaisten luokan C ajoneuvojen osalta, joiden suurin rakenteellinen nopeus on pienempi kuin 30 km/h, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos ainakin yksi telapyörä ajoneuvon kummallakin sivulla on jarrutettava.

Ajoneuvoissa, jotka on varustettu satulaistuimella ja ohjaustangolla, käyttöjarru voi vaikuttaa joko etu- tai taka-akseliin sillä edellytyksellä, että kaikki tämän asetuksen liitteessä II olevassa 2 kohdassa vahvistetut tehovaatimukset täyttyvät.

Kun luokkaan Ta kuuluvissa niveltraktoreissa jarrutus kohdistuu yhteen akseliin, ja tasauspyörästö sijaitsee käyttöjarrun ja pyörien välissä, kaikkien kyseisellä akselilla olevien pyörien katsotaan olevan jarrutettavia, kun käyttöjarrujärjestelmän aktivointi lukitsee automaattisesti tasauspyörästön tällä akselilla.

2.2.1.6.1   Hydrauliikan johtojen ja letkuasennelmien suorituskyky ajoneuvoissa, joissa on yksi jarrutettava akseli ja joissa käyttövoima kytkeytyy automaattisesti kaikkiin muihin akseleihin jarrutettaessa.

Hydraulisen voimansiirron hydraulijohtojen on kestettävä purkauspaine, joka on vähintään nelinkertainen verrattuna valmistajan määrittelemään suurimpaan normaaliin käyttöpaineeseen (T). Letkuasennelmien on vastattava ISO-standardeja 1402:1994, 6605:1986 ja 7751:1991.

2.2.1.7   Jos käyttöjarrujärjestelmä vaikuttaa ajoneuvon kaikkiin pyöriin tai telapyöriin, vaikutuksen on jakauduttava asianmukaisesti eri akseleille. Jos tämä vaikutus saadaan aikaan laitteella, joka säätelee painetta jarruvoimansiirrossa, laitteen on oltava liitteen II lisäyksessä 1 olevan 6 kohdan sekä 2.1.8 kohdan vaatimusten mukainen.

2.2.1.7.1   Jos ajoneuvossa on enemmän kuin kaksi akselia, saadaan jarrujen lukkiutumisen ja jarrupäällysteiden lasittumisen välttämiseksi tiettyjen akseleiden jarrutusvoima automaattisesti pudottaa nollaan tavallista huomattavasti kevyemmissä kuormitustiloissa, jos ajoneuvo täyttää kaikki liitteessä II vahvistetut tehovaatimukset.

2.2.1.8   Käyttöjarrun vaikutuksen on jakauduttava samalla akselilla oleville pyörille tai telapyörille symmetrisesti suhteessa ajoneuvon pitkittäissuuntaiseen keskitasoon.

2.2.1.9   Käyttö-, vara- ja seisontajarrujärjestelmän on vaikutettava jarrupintoihin, jotka on pysyvästi yhdistetty pyöriin riittävän kestävillä komponenteilla. Jarrupinnan ja pyörien kytkeminen toisistaan irti ei saa olla mahdollista; seisontajarrujärjestelmän jarrupintojen irtikytkeminen on kuitenkin sallittua, jos se on yksinomaan kuljettajan istuimeltaan hallittavissa sellaisen järjestelmän avulla, joka ei voi kytkeytyä päälle vuodon seurauksena. Kun luokkien T ja C ajoneuvoissa, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 60 km/h, jarrutus vaikuttaa normaalisti useampaan kuin yhteen akseliin, yksi akseli voidaan kytkeä irti sillä edellytyksellä, että käyttöjarrun käyttäminen automaattisesti kytkee kyseisen akselin uudelleen ja että varmistetaan automaattinen uudelleenkytkeytyminen, jos energiansyöttö tai uudelleenkytkennän hallintalaitteen ohjauksen välitys vikaantuu.

2.2.1.10   Käyttöjarrujen kulumista on voitava kompensoida manuaalisen säätöjärjestelmän avulla. Luokkiin Tb ja Cb kuuluvissa ajoneuvoissa käyttöjarrujen kulumisen kompensoinnin on tapahduttava automaattisen säätöjärjestelmän avulla. Lisäksi voimansiirron ja jarrujen hallintalaitteissa ja komponenteissa on oltava tarvittava liikevara ja tarpeen vaatiessa sopivat keinot kompensointiin siten, että jarrujen kuumentuessa tai jarrupäällysteiden kuluessa tiettyyn pisteeseen saakka tehokas jarrutus on varmistettu ilman välitöntä tarvetta jarrujen säätöön.

Luokkiin Ta ja Ca kuuluvia ajoneuvoja ei tarvitse varustaa järjestelmällä, joka kompensoi jarrujen kulumista automaattisen säätöjärjestelmän avulla. Jos näihin luokkiin kuuluva ajoneuvo kuitenkin on varustettu järjestelmällä, joka kompensoi jarrujen kulumista automaattisen säätöjärjestelmän avulla, tällaisen järjestelmän on oltava luokkien Tb ja Cb ajoneuvoissa käytettäviä järjestelmiä koskevien vaatimusten mukainen.

2.2.1.10.1   Mahdollisten automaattisten kulumista kompensoivien laitteiden on oltava sellaisia, että ne kuumenemisen ja sitä seuraavan jäähtymisen jälkeen mahdollistavat liitteessä II olevassa 2.3.4 kohdassa tarkoitetun vapaan pyörinnän saman liitteen 1.3 kohdassa määritellyn tyyppi 1 -testin jälkeen.

Käyttöjarrun jarrupäällysteiden kuluminen on voitava tarkastaa helposti ajoneuvon ulko- tai alapuolelta käyttämällä ainoastaan ajoneuvon tavanomaisina varusteina olevia työkaluja ja laitteita, esimerkiksi soveltuvien tarkastusaukkojen kautta tai muilla keinoin. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kuulo- tai näköaistiin perustuvaa laitetta, joka varoittaa ohjauspaikalla olevaa kuljettajaa jarrupäällysteiden vaihtamisen tarpeellisuudesta.

2.2.1.10.2   Edellä olevan 2.2.1.10 ja 2.2.1.10.1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta öljyjarruihin, jotka on suunniteltu toimimaan ajoneuvon koko käyttöiän ilman huoltoa.

2.2.1.11   Hydrauliset jarrujärjestelmät

2.2.1.11.1

Nestesäiliöiden täyttöaukkojen on oltava helposti käsillä; lisäksi varanesteen säiliöiden on oltava siten valmistettuja, että varanesteen pinnan taso voidaan helposti tarkistaa varanesteen säiliöitä avaamatta. Jos jälkimmäinen vaatimus ei täyty, 2.2.1.29.1.1 kohdassa tarkoitetun punaisen varoitusvalon on ilmaistava kuljettajalle varanesteen tason mahdollinen aleneminen, mikä saattaisi aiheuttaa vian jarrujärjestelmään.

2.2.1.11.2

Sellaisesta hydraulisen voimansiirron viasta, jonka vuoksi käyttöjarrun vaadittavaa jarrutustehoa ei voida saavuttaa, on ilmoitettava kuljettajalle laitteella, joka tuottaa 2.2.1.29.1.1 kohdassa tarkoitetun varoitusmerkin. Vaihtoehtoisesti voidaan hyväksyä tämän varoitusvalon syttyminen, kun säiliössä oleva neste on valmistajan määrittelemän tietyn tason alapuolella.

2.2.1.11.3

Jarrujärjestelmien hydraulisessa voimansiirrossa käytettävä nestetyyppi on voitava tunnistaa ISO-standardin 9128:2006 kuvan 1 tai 2 mukaisesta tunnuksesta. Tunnus on kiinnitettävä 100 mm:n säteelle nestesäiliöiden täyttöaukoista asetuksen (EU) N:o 167/2013 17 artiklan 2 kohdan k alakohdan ja 5 kohdan nojalla vahvistettujen vaatimusten mukaisesti. Valmistajat voivat antaa lisätietoja. Tätä vaatimusta sovelletaan vain sellaisiin ajoneuvoihin, joissa on erillinen täyttöaukko jarrujärjestelmän nestettä varten.

2.2.1.12   Varoituslaite

2.2.1.12.1   Ajoneuvoihin, joissa oleva käyttöjarrujärjestelmä toimii energiavaraston avulla, on asennettava mahdollisen painemittarin lisäksi varoituslaite silloin, kun varajarrulle vahvistettua jarrutustehoa on mahdotonta saavuttaa kyseisen jarrujärjestelmän avulla ilman varastoidun energian käyttöä; varoituslaitteen on sytytettävä varoitusvalo tai annettava äänimerkki, kun varastoitu energia laskee jossakin järjestelmän osassa tasolle, jolla energiavarastoa täydentämättä ja ajoneuvon kuormauksesta riippumatta voidaan neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen käyttöjarrun hallintalaitetta viidennen kerran käytettäessä vielä saavuttaa varajarrulle vahvistettu jarrutusteho (kun käyttöjarrun voimansiirrossa ei ole vikoja ja jarrut on säädetty mahdollisimman lähelle). Varoituslaitteen on oltava kytketty jarrupiiriin suoraan ja pysyvästi. Varoituslaite ei saa antaa merkkiä moottorin ollessa käynnissä tavanomaisissa toimintaolosuhteissa ja jarrulaitteen ollessa moitteettomassa kunnossa, lukuun ottamatta aikaa, jonka moottorin käynnistyksen jälkeinen energiasäiliöiden latautuminen vaatii.

2.2.1.12.1.1   Sellaisissa ajoneuvoissa, joiden katsotaan olevan 2.2.1.4.1 kohdan vaatimusten mukaisia siksi, että ne täyttävät liitteessä IV olevan C jakson 1.2.2 kohdan vaatimukset, on hälytystoiminnon kuitenkin tuotettava myös äänimerkki varoitusvalon lisäksi. Kyseisten toimintojen ei tarvitse olla samanaikaisia, jos kumpikin niistä täyttää edellä vahvistetut vaatimukset eikä äänimerkki käynnisty ennen valomerkkiä.

2.2.1.12.2   Äänimerkin antava laite voidaan kytkeä pois käytöstä seisontajarrua käytettäessä ja/tai, valmistajan valinnan mukaan, kun automaattivaihteiston valitsin on asennossa ”pysäköinti”.

2.2.1.13   Rajoittamatta 2.1.2.3 kohdan vaatimusten soveltamista silloin, kun lisäenergianlähteen käyttö on jarrulaitteen toimimisen kannalta välttämätöntä, on energiavaraston oltava sellainen, että jarrutusteho riittää pysäyttämään ajoneuvon vahvistettujen vaatimusten mukaisesti moottorin sammuttuakin tai vian ilmetessä energianlähteen käyttöjärjestelmässä. Lisäksi, jos seisontajarruun vaikuttaa kuljettajan lihasvoiman lisäksi jokin apulaite, on seisontajarrutuksen käynnistyminen varmistettava silloinkin, kun tähän apulaitteeseen tulee vika, tarvittaessa sellaisella varaenergialla, joka on riippumaton apulaitetta tavallisesti syöttävästä voimanlähteestä. Tämä varaenergia voi olla myös käyttöjarrutukseen tarkoitettua.

2.2.1.14   Sellaisen traktorin osalta, johon voidaan kytkeä traktorin kuljettajan hallitsemalla jarrulla varustettu vedettävä ajoneuvo, traktorin käyttöjarrujärjestelmän on oltava varustettu laitteella, joka varmistaa, että vian ilmetessä vedettävän ajoneuvon jarrulaitteeseen tai traktorin ja vedettävän ajoneuvon välisen jarrujohdon (tai muun vastaavan liitännän) katketessa traktoria pystytään edelleen jarruttamaan varajarrulle vahvistettujen tehovaatimusten mukaisesti; tämä laite on asennettava traktorin käyttöjarrujärjestelmään sen varmistamiseksi, että traktoria pystytään edelleen jarruttamaan käyttöjarrulla varajarrulle vahvistettujen tehovaatimusten mukaisesti.

2.2.1.15   Pneumaattisen tai hydraulisen lisälaitteen on saatava energiansa automaattisesti sillä tavoin, että vahvistetut tehoarvot saavutetaan käytön aikana ja että energianlähteen vahingoittuessakaan lisälaitteen toiminta ei voi aiheuttaa jarrujärjestelmän energiavaraston laskua 2.2.1.12 kohdassa tarkoitetun tason alapuolelle.

2.2.1.16   Luokkien R2, R3, R4 tai S2 ajoneuvoja vetämään hyväksyttyjen traktoreiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

2.2.1.16.1

Kun traktorin käyttöjarrujärjestelmää käytetään, myös vedettävään ajoneuvoon on kohdistuttava portaattomasti säätyvä jarrutus (ks. myös 2.2.1.18.4 kohta).

2.2.1.16.2

Kun traktorin varajarrujärjestelmää käytetään, on jarrutuksen kohdistuttava myös vedettävään ajoneuvoon. Kun kyseessä on luokan Tb tai Cb ajoneuvo, tämän jarrutuksen on oltava portaaton.

2.2.1.16.3

Jos traktorin käyttöjarrujärjestelmä rikkoutuu ja jos tämä järjestelmä koostuu ainakin kahdesta toisistaan riippumattomasta osasta, vioittumattomien osien on pystyttävä kokonaan tai osittain kytkemään vedettävän ajoneuvon jarrut toimintaan. Tätä vaatimusta ei sovelleta silloin, kun nämä kaksi toisistaan riippumatonta osaa ovat sellaisia, että toinen jarruttaa vasemman ja toinen oikean sivun pyöriä, jotta saataisiin aikaan toispuoleinen jarrutus kääntymisen helpottamiseksi pellolla. Jos jälkimmäisessä tapauksessa traktorin käyttöjarrujärjestelmä vikaantuu, varajarrujärjestelmän on pystyttävä kokonaan tai osittain kytkemään vedettävän ajoneuvon jarrut toimintaan. Jos tämä toiminta saadaan aikaan venttiilillä, joka tavallisesti on levossa, voidaan venttiili asentaa ainoastaan siinä tapauksessa, että kuljettaja voi helposti tarkistaa sen toiminnan ilman työkaluja joko ohjaamosta tai ajoneuvon ulkopuolelta.

2.2.1.17   Sellaisia traktoreita koskevat lisävaatimukset, joita voidaan käyttää paineilmajarrujärjestelmillä varustettujen vedettävien ajoneuvojen vetämiseen

2.2.1.17.1   Myös silloin, kun jokin paineilman liitosjohdoista on vioittunut (esim. murtunut) tai sähköisessä ohjausjohdossa esiintyy häiriö tai vika, on kuljettajan voitava käyttää vedettävän ajoneuvon jarruja kokonaisuudessaan tai osittain joko käyttöjarrun hallintalaitteen, varajarrun hallintalaitteen tai seisontajarrun hallintalaitteen avulla, ellei vika automaattisesti aiheuta vedettävän ajoneuvon jarrutusta liitteessä II olevassa 3.2.3 kohdassa vahvistetulla teholla.

2.2.1.17.2   Kohdassa 2.2.1.17.1 tarkoitetun automaattijarrutuksen katsotaan toteutuvan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.2.1.17.2.1

Kun jollakin kohdassa 2.2.1.17.1 tarkoitetulla hallintalaitteella tehdään täysjarrutus, on syöttöjohdon paineen laskettava arvoon 150 kPa seuraavien kahden sekunnin kuluessa; kun jarrun hallintalaite vapautetaan, syöttöjohdon on paineistuttava uudelleen.

2.2.1.17.2.2

Kun syöttöjohto tyhjentyy vähintään nopeudella 100 kPa sekunnissa, on vedettävän ajoneuvon automaattijarrutuksen alettava toimia ennen kuin syöttöjohdon paine laskee arvoon 200 kPa.

2.2.1.17.3   Vian ilmetessä yhdessä ohjausjohdoista, jotka kytkevät toisiinsa kaksi 2.1.4.1.2 kohdan mukaisesti varustettua ajoneuvoa, ohjausjohdon, johon vika ei ole vaikuttanut, on automaattisesti varmistettava liitteessä II olevassa 3.2.3 kohdassa vedettävälle ajoneuvolle vahvistettu jarrutusteho.

2.2.1.17.4   Jos paineilmalla toimivassa käyttöjarrujärjestelmässä on ainakin kaksi itsenäistä osaa, on vuodon näiden osien välillä hallintalaitteen kohdalla tai sen jälkeen päästävä keskeytyksettä ulos.

2.2.1.18   Sellaisia traktoreita koskevat lisävaatimukset, joita voidaan käyttää hydraulisilla jarrujärjestelmillä varustettujen vedettävien ajoneuvojen vetämiseen

2.2.1.18.1   Molemmille liitospäille tulevan paineen on aina oltava 0 kPa, kun moottori ei ole käynnissä.

2.2.1.18.2   Ohjausjohdon liitospäälle tulevan paineen on oltava 0+ 200 kPa, kun moottori on käynnissä eikä jarrutuksen ohjausvoimaa käytetä.

2.2.1.18.3   Kun moottori on käynnissä, apujohdon liitospäälle on voitava tuottaa paine, joka on vähintään 1 500 kPa mutta enintään 3 500 kPa.

2.2.1.18.4   Poikkeuksena 2.2.1.16.1 kohdan vaatimuksesta, portaaton jarrutus vedettävässä ajoneuvossa vaaditaan vain silloin, kun traktorin käyttöjarrujärjestelmää käytetään moottorin ollessa käynnissä.

2.2.1.18.5   Kuljettajan on voitava käyttää vedettävän ajoneuvon jarruja kokonaisuudessaan tai osittain myös silloin, kun apujohto on vioittunut (esim. murtunut tai vuotaa), joko käyttöjarrun hallintalaitteen tai seisontajarrun hallintalaitteen avulla, ellei vika automaattisesti aiheuta vedettävän ajoneuvon jarrutusta liitteessä II olevassa 3.2.3 kohdassa vahvistetulla teholla.

2.2.1.18.6   Jos ohjausjohto on vioittunut (esim. murtunut tai vuotaa), apujohdon paineen on laskettava arvoon 1 000 kPa kahden sekunnin kuluessa sen jälkeen, kun käyttöjarrun hallintalaitteella on tehty täysjarrutus; kun käyttöjarrun hallintalaite vapautetaan, apujohdon on paineistuttava uudelleen (ks. myös 2.2.2.15.3 kohta).

2.2.1.18.7   Apujohdossa olevan paineen on laskettava enimmäisarvostaan arvoon 0+ 300 kPa sekunnin kuluessa sen jälkeen, kun seisontajarrun hallintalaitteella on tehty täysjarrutus.

Tyhjentymisajan tarkastamiseksi liitteessä III olevan 3.6.2.1 kohdan mukaisen vedettävän ajoneuvon simulaattorin apujohto liitetään traktorin apujohtoon.

Simulaattorin varaajat ladataan sitten enimmäisarvoon, jonka traktori tuottaa moottorin ollessa käynnissä ja poistojärjestelmän (liitteen III lisäyksessä 2 oleva 1.1 kohta) ollessa täysin kiinni.

2.2.1.18.8   Jotta hydrauliset liitosjohdot voitaisiin liittää ja irrottaa silloinkin, kun moottori on käynnissä ja seisontajarru päällä, traktoriin voidaan asentaa soveltuva laite.

Tämän laitteen on oltava suunniteltu ja valmistettu siten, että liitosjohtojen paine palaa alkuarvoon viimeistään silloin, kun laitteen hallintalaite (esim. painonappi) automaattisesti vapautuu (esim. venttiili palautuu automaattisesti normaaliin toiminta-asentoon).

2.2.1.18.9   Luokkaan R tai S kuuluvaa ajoneuvoa vetävät traktorit, jotka kykenevät täyttämään käyttöjarrujärjestelmää ja/tai seisontajarrujärjestelmää ja/tai automaattista jarrujärjestelmää koskevat jarrutustehovaatimukset vain käyttämällä hydrauliseen energianvaraajaan varastoitua energiaa, on varustettava ISO-standardin 7638:2003 mukaisella liittimellä, jotta varaajasta saatavan energian alhainen taso vedettävässä ajoneuvossa voidaan osoittaa erillisellä varoitusvalolla 2.2.2.15.1.1 kohdan mukaisesti 2.2.1.29.2.2 kohdassa tarkoitetun, ISO-standardin 7638:2003 mukaisen liittimen navan 5 kautta (ks. myös 2.2.2.15.1 kohta). ISO-standardin 7638:2003 mukaista liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena.

2.2.1.19   Niiden traktoreiden osalta, jotka on hyväksytty vetämään luokkaan R3, R4 tai S2 kuuluvia ajoneuvoja, saa vedettävän ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmää käyttää ainoastaan yhdessä traktorin käyttö-, vara- tai seisontajarrujärjestelmän kanssa. Vedettävän ajoneuvon jarrujen automaattinen kytkeytyminen yksinään on kuitenkin sallittua, kun traktori käynnistää automaattisesti vedettävän ajoneuvon jarrujen toiminnan yksinomaan ajoneuvon vakauttamistarkoituksessa.

2.2.1.19.1   Jotta ajoneuvoyhdistelmän ajettavuuden parantaminen olisi mahdollista muuttamalla traktorin ja vedettävän ajoneuvon välistä kytkentävoimaa, sallitaan poikkeuksena 2.2.1.19 kohdan vaatimuksista se, että vedettävän ajoneuvon jarruja käytetään automaattisesti enintään 5 sekunnin ajan ilman, että traktorin käyttö-, apu- tai seisontajarru on käytössä.

2.2.1.20   Siinä tapauksessa, että liitteessä II olevan 3.1.3 kohdan vaatimukset voidaan täyttää vain noudattamalla liitteessä II olevassa 3.1.3.4.1.1 kohdassa määrättyjä edellytyksiä, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

2.2.1.20.1

Kun kyseessä on paineilmajarrujärjestelmä, on välitettävä vähintään 650 kPa:n ohjausjohtopaine (tai vastaava digitaalinen arvo), kun yksittäisellä hallintalaitteella tehdään täysjarrutus, ja tätä sovelletaan myös traktorin seisontajarrujärjestelmään. Tämän vaatimuksen on täytyttävä myös silloin, kun sytytys- tai käynnistyskytkin on pois päältä tai avain on poistettu.

2.2.1.20.2

Kun kyseessä on hydraulinen jarrujärjestelmä, apujohtoon on tuotettava 0+ 100 kPa:n paine, kun yksittäisellä hallintalaitteella tehdään täysjarrutus.

2.2.1.21   Luokkaan Tb kuuluvien traktoreiden lukkiutumattomat jarrujärjestelmät

2.2.1.21.1   Luokkaan Tb kuuluvat traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 60 km/h, on varustettava liitteen XI vaatimusten mukaisilla luokan 1 lukkiutumattomilla jarruilla.

2.2.1.21.2   Luokkaan Tb kuuluvat traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 40 km/h mutta enintään 60 km/h, on varustettava liitteen XI vaatimusten mukaisilla luokan 1 lukkiutumattomilla jarruilla seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)	uudet ajoneuvotyypit 1 päivästä tammikuuta 2020;

b)	uudet ajoneuvot 1 päivästä tammikuuta 2021.

2.2.1.22   Lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä varustetun ajoneuvon vetämiseen hyväksytyt traktorit on varustettava myös ISO-standardin 7638:2003 mukaisella erityisellä sähköliittimellä sähköistä ohjauksen välitystä varten. ISO-standardin 7638:2003 mukaista liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena.

2.2.1.23   Jos muu kuin 2.2.1.21.1 ja 2.2.1.21.2 kohdassa mainittu traktori on varustettu lukkiutumattomilla jarruilla, sen on täytettävä liitteen XI vaatimukset.

2.2.1.24   Liitteen X vaatimuksia on sovellettava ajoneuvon kaikkien sellaisten kompleksisten sähköisten hallintajärjestelmien turvallisuusnäkökohtiin, jotka toteuttavat jarrutustoiminnon ohjauksen välityksen tai muodostavat osan siitä; tämä koskee myös niitä hallintajärjestelmiä, jotka käyttävät jarrujärjestelmiä automaattisesti ohjattuun jarrutukseen tai selektiiviseen jarrutukseen.

2.2.1.25   Luokkaan Tb kuuluvissa traktoreissa, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 60 km/h, käyttöjarrujärjestelmän, riippumatta siitä, onko se yhdistetty varajarrujärjestelmään, on oltava sellainen, että jos osa sen voimansiirrosta vioittuu, riittävää määrää pyöristä kuitenkin jarrutetaan käyttämällä käyttöjarrun hallintalaitetta; nämä pyörät on valittava siten, että käyttöjarrulaitteen jäännösjarrutusteho on liitteessä II olevan 3.1.4 kohdan vaatimusten mukainen.

Niiden osien, joihin vika ei vaikuta, on kyettävä osittain tai täysimääräisesti käyttämään vedettävän ajoneuvon jarruja.

2.2.1.25.1   Hydraulisen voimansiirtojärjestelmän osan vioittumisesta on tultava varoitus kuljettajalle laitteella, jossa on 2.2.1.29.1.1 kohdan mukainen varoitusvalo. Vaihtoehtoisesti voidaan hyväksyä tämän varoitusvalon syttyminen, kun säiliössä oleva neste on valmistajan määrittelemän tietyn tason alapuolella.

2.2.1.26.   Seisontajarrujärjestelmän sähköiseen voimansiirtoon sovellettavat erityiset lisävaatimukset

2.2.1.26.1   Traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 60 km/h

2.2.1.26.1.1   Jos sähköinen voimansiirto vioittuu, seisontajarrujärjestelmä ei saa kytkeytyä tahattomasti päälle.

2.2.1.26.1.2   Jos hallintalaitteessa ilmenee sähkövika tai sähköisen ohjauksen välityksen johdoissa tapahtuu katkos elektronisten ohjausyksiköiden ulkopuolella, energiansyöttöä lukuun ottamatta, on seisontajarrujärjestelmää voitava edelleen käyttää kuljettajan istuimelta ja siten pystyttävä pitämään kuormitettu ajoneuvo paikoillaan ylä- tai alamäessä, jonka kaltevuus on 8 prosenttia.

2.2.1.26.2   Traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 60 km/h

2.2.1.26.2.1   Jos hallintalaitteessa ilmenee sähkövika tai sähköisen ohjauksen välityksen johdoissa tapahtuu katkos elektronisten ohjausyksiköiden ulkopuolella, energiansyöttöä lukuun ottamatta,

2.2.1.26.2.1.1

seisontajarrujärjestelmä ei saa kytkeytyä tahattomasti päälle, kun ajoneuvon nopeus on yli 10 m/h;

2.2.1.26.2.1.2

seisontajarrujärjestelmää on voitava edelleen käyttää kuljettajan istuimelta ja siten pystyttävä pitämään kuormitettu ajoneuvo paikoillaan ylä- tai alamäessä, jonka kaltevuus on 8 prosenttia.

2.2.1.26.3   Vaihtoehtona 2.2.1.26.1.2 ja 2.2.1.26.2.1 kohdan vaatimuksille, seisontajarrujärjestelmän automaattinen kytkeytyminen on sallittu, kun ajoneuvo on paikoillaan, edellyttäen, että edellä mainittu teho saavutetaan ja että seisontajarrujärjestelmä pysyy kytkettynä riippumatta sytytyskytkimen (käynnistyskytkimen) asennosta. Tässä tapauksessa seisontajarrujärjestelmän on kytkeydyttävä automaattisesti pois päältä, kun kuljettaja ryhtyy laittamaan ajoneuvoa jälleen liikkeeseen.

2.2.1.26.4   Tarvittaessa on oltava myös mahdollista kytkeä seisontajarrujärjestelmä pois päältä työkalujen ja/tai ajoneuvossa kuljetettavan tai siihen asennetun ylimääräisen laitteen avulla.

2.2.1.26.5   Seisontajarrujärjestelmän sähköisen voimansiirron johdoissa tapahtuvasta katkoksesta tai hallintalaitteessa ilmenevästä sähköviasta on tultava varoitus kuljettajalle 2.2.1.29.1.2 kohdassa tarkoitetulla keltaisella varoitusvalolla. Kun syynä on seisontajarrujärjestelmän sähköisen voimansiirron johdoissa tapahtuva katkos, tämän keltaisen varoitusvalon on sytyttävä heti kun katkos tapahtuu, tai jos kyseessä on traktori, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 60 km/h, viimeistään silloin, kun asianomaista jarrun hallintalaitetta käytetään. Lisäksi tällaisesta sähköviasta hallintalaitteessa tai katkoksesta elektronisten ohjausyksiköiden ulkopuolisissa johdoissa, energiansyöttöä lukuun ottamatta, on tultava varoitus kuljettajalle siten, että 2.2.1.29.1.1 kohdassa tarkoitettu varoitusvalo vilkkuu niin kauan kuin sytytyskytkin (käynnistyskytkin) on ”päällä”-asennossa (käynnissä), ja lisäksi vähintään 10 sekuntia tämän jälkeen, ja hallintalaite on ”päällä”-asennossa (aktivoituna).

Jos seisontajarrujärjestelmä kuitenkin havaitsee seisontajarrun olevan oikein lukittuna, punaisen varoitusvalon vilkkuminen voi päättyä, ja vilkkumattomalla punaisella valolla on osoitettava, että seisontajarru on käytössä.

Jos seisontajarrujärjestelmän käytöstä ilmoitetaan normaalisti erillisellä varoitusvalolla, joka täyttää kaikki 2.2.1.29.3 kohdan vaatimukset, kyseistä varoitusvaloa on käytettävä edellä mainittujen punaista valoa koskevien vaatimusten täyttämiseksi.

2.2.1.26.6   Varalaitteet voivat saada energiansa seisontajarrujärjestelmän sähköisestä voimansiirrosta edellyttäen, että energian syöttö on riittävä seisontajarrutukseen vioista vapaissa olosuhteissa energianlähteeseen kohdistuvan ajoneuvon muun sähköisen kuormituksen lisäksi. Lisäksi silloin, kun myös käyttöjarrujärjestelmä käyttää kyseistä energiavarastoa, sovelletaan liitteessä XII olevan 4.1.7 kohdan vaatimuksia.

2.2.1.26.7   Kun jarrulaitteen sähköenergiaa ohjaava sytytys-/käynnistyskytkin on kytketty pois päältä ja/tai avain on poistettu, seisontajarrujärjestelmää on edelleen voitava käyttää, mutta sen kytkeytyminen pois päältä on oltava estetty.

Seisontajarrujärjestelmän kytkeminen pois päältä on sallittua, jos hallintalaite on vapautettava mekaanisesti, jotta seisontajarrujärjestelmä voidaan kytkeä pois päältä.

2.2.1.27   Ajoneuvoihin, joissa on sähköinen ohjauksen välitys tai joissa tiedonsiirto tapahtuu ISO 7638:2003 -standardin mukaisen liittimen napojen 6 ja 7 kautta, sovelletaan liitteessä XII vahvistettuja vaatimuksia.

2.2.1.28   Kytkentävoimaohjausta koskevat erityisvaatimukset

2.2.1.28.1   Kytkentävoimaohjaus on sallittu vain traktorissa.

2.2.1.28.2.   Kytkentävoimaohjauksen tehtävänä on tasoittaa traktoreiden ja vedettävien ajoneuvojen dynaamisten jarrutussuhteiden välistä eroa. Kytkentävoimaohjauksen toiminta on tarkastettava tyyppihyväksynnän yhteydessä. Tarkastusmenetelmästä on sovittava ajoneuvon valmistajan ja tutkimuslaitoksen välillä, ja arviointimenetelmä ja tulokset on liitettävä tyyppihyväksynnästä annettavaan selosteeseen.

2.2.1.28.2.1   Kytkentävoimaohjauksella voidaan ohjata jarrutussuhdetta TM/FM (liitteen II lisäyksessä 1 oleva 2 kohta) ja/tai jarrutustehon vaatimusarvoja vedettävän ajoneuvon osalta. Jos traktori on varustettu kahdella ohjausjohdolla tämän liitteen 2.1.4.1.2 kohdan mukaisesti, molempiin signaaleihin on sovellettava samanlaista ohjaussäätöä.

2.2.1.28.2.2   Kytkentävoimaohjaus ei saa estää suurimpien mahdollisten jarrutuspaineiden käyttämistä.

2.2.1.28.3   Ajoneuvon on täytettävä liitteen II lisäyksen 1 mukaiset kuormaukseen liittyvät yhteensopivuusvaatimukset, mutta 2.2.1.28.2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ajoneuvo voi poiketa näistä vaatimuksista, kun kytkentävoimaohjaus on toiminnassa.

2.2.1.28.4   Kytkentävoimaohjauksessa ilmenevä vika on havaittava ja siitä on ilmoitettava kuljettajalle 2.2.1.29.1.2 kohdassa tarkoitettua vastaavalla keltaisella varoitusvalolla. Vian ilmetessä liitteen II lisäyksen 1 asiaankuuluvien vaatimusten on täytyttävä.

2.2.1.28.5   Kytkentävoimaohjausjärjestelmän tekemästä kompensoinnista on varoitettava 2.2.1.29.1.2 kohdassa tarkoitetulla keltaisella varoitusvalolla, jos tämä kompensointi poikkeaa nimellisestä vaatimusarvosta yli 150 kPa (paineilma) ja 2 600 kPa (hydraulinen) raja-arvoihin (pm) 650 kPa (tai vastaavaan digitaaliseen vaatimusarvoon) ja 11 500 kPa (hydraulinen) saakka. Kun ylitetään taso 650 kPa ja 11 500 kPa (hydraulinen), varoitus on annettava, jos kompensointi aiheuttaa sen, että toimintapiste on kuormitetulle traktorille liitteen II lisäyksessä 1 vahvistetun yhteensopivuusalueen ulkopuolella.

2.2.1.28.6   Kytkentävoimaohjausjärjestelmän on ohjattava pelkästään traktorin ja vedettävän ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmän tuottamia kytkentävoimia. Hidastimen tuottamia kytkentävoimia ei saa kompensoida traktorin eikä vedettävän ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmällä. Hidastinjärjestelmien ei katsota olevan käyttöjarrujärjestelmän osa.

2.2.1.29   Jarrujen käyttöhäiriöstä ja vioista ilmoittava varoitusvalo

Jäljempänä 2.2.1.29.1–2.2.1.29.6.3 kohdassa esitetään vaatimukset optisille merkkivaloille, joiden tarkoituksena on ilmoittaa kuljettajalle tietyistä traktorin jarrulaitteiston käyttöhäiriöistä (tai vioista). Näiden merkkivalojen ainoana tarkoituksena on ilmoittaa häiriöistä tai vioista jarrulaitteissa. Kohdassa 2.2.1.29.6 kuvailtua merkkivaloa voidaan kuitenkin käyttää myös ilmoittamiseen pyörästöön liittyvistä vioista.

2.2.1.29.1   Traktoreissa on oltava jarrujen käyttöhäiriöstä ja vioittumisesta ilmoittava varoitusvalo seuraavien vaatimusten mukaisesti:

2.2.1.29.1.1

asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan l, s ja q alakohdan ja 4 kohdan nojalla vahvistettujen vaatimusten mukainen punainen varoitusvalo, joka ilmoittaa sellaisista tämän liitteen ja liitteiden V, VII, IX ja XIII muissa kohdissa täsmennetyistä vioista ajoneuvon jarrulaitteissa, jotka estävät käyttöjarrujärjestelmää saavuttamasta sille vahvistettua jarrutustehoa tai ainakin toista itsenäisistä käyttöjarrupiireistä toimimasta;

2.2.1.29.1.2

soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan l, s ja q alakohdan ja 4 kohdan nojalla vahvistettujen vaatimusten mukainen keltainen varoitusvalo, joka ilmoittaa sellaisesta sähköisesti havaitusta viasta ajoneuvon jarrulaitteissa, jota edellisessä 2.2.1.29.1.1 kohdassa tarkoitettu varoitusvalo ei ilmaise.

2.2.1.29.2   Traktoreissa, jotka on varustettu sähköisellä ohjausjohdolla ja/tai jotka on hyväksytty vetämään sähköisellä ohjauksen välityksellä varustettua ajoneuvoa, on oltava erillinen asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan l, s ja q alakohdan ja 4 kohdan nojalla vahvistettujen vaatimusten mukainen varoitusvalo, joka ilmoittaa viasta vedettävän ajoneuvon jarrulaitteiden sähköisessä ohjauksen välityksessä. Tämän varoitusvalon aktivointisignaalin on tultava vedettävästä ajoneuvosta ISO-standardin 7638:2003 mukaisen sähköliittimen navan 5 kautta, ja vedettävän ajoneuvon lähettämä signaali on aina näytettävä traktorissa ilman merkittävää viivettä tai muuntumista. Varoitusvalo ei saa syttyä, jos kytketyssä vedettävässä ajoneuvossa ei ole sähköistä ohjausjohtoa ja/tai sähköistä ohjauksen välitystä tai jos traktoriin ei ole kytketty vedettävää ajoneuvoa. Toiminnon on oltava automaattinen.

2.2.1.29.2.1   Kun sähköisellä ohjausjohdolla varustettu traktori on kytketty vedettävään ajoneuvoon sähköisesti sähköisellä ohjausjohdolla, 2.2.1.29.1.1 kohdassa tarkoitettua varoitusvaloa on käytettävä myös ilmoittamaan tietyistä käyttöhäiriöistä vedettävän ajoneuvon jarrulaitteissa, kun vedettävä ajoneuvo antaa vastaavan vikailmoituksen sähköisen ohjausjohdon tiedonsiirtoon tarkoitetun osan kautta. Traktorissa on oltava tämä varoitusvalo 2.2.1.29.2 kohdassa tarkoitetun varoitusvalon lisäksi. Vaihtoehtoisesti traktorissa voidaan 2.2.1.29.1.1 kohdassa tarkoitetun varoitusvalon ja sen lisäksi syttyvän edellä tarkoitetun varoitusvalon asemesta käyttää erillistä, asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan l, s ja q alakohdan ja 4 kohdan nojalla vahvistettujen vaatimusten mukaista varoitusvaloa ilmaisemaan kyseisenlaista vikaa vedettävän ajoneuvon jarrulaitteissa.

2.2.1.29.2.2   Traktoreissa, jotka on varustettu ISO-standardin 7638:2003 mukaisella sähköliittimellä vedettävän ajoneuvon energiavaraston alhaisen tason osoittamiseksi 2.2.2.15.1.1 ja 2.2.2.15.2 kohdassa vaaditulla tavalla, on oltava 2.2.1.29.2 kohdassa mainittu erillinen keltainen varoitusvalo kuljettajalle, kun varoitussignaali välitetään vedettävästä ajoneuvosta traktoriin ISO-standardin 7638:2003 mukaisen sähköliittimen navan 5 kautta.

2.2.1.29.3   Jollei toisin ole määrätty,

2.2.1.29.3.1

erikseen määritellyt käyttöhäiriöt ja viat on ilmaistava kuljettajalle edellä mainituilla varoitusvaloilla viimeistään silloin, kun kyseisen jarrun hallintalaitetta käytetään;

2.2.1.29.3.2

varoitusvalojen on pysyttävä sytytettyinä niin kauan kuin käyttöhäiriö tai vika on olemassa ja sytytyskytkin (käynnistyskytkin) on ”päällä”-asennossa (käynnissä);

2.2.1.29.3.3

varoitusvalon on oltava päällä jatkuvasti (ei vilkkuva).

2.2.1.29.4   Varoitusvalojen on näyttävä myös päivänvalossa; varoitusvalon tyydyttävä kunto on voitava tarkastaa helposti kuljettajan istuimelta käsin; varoituslaitteen komponentin vioittuminen ei saa johtaa kyseisen jarrujärjestelmän tehon alenemiseen.

2.2.1.29.5   Edellä mainittujen varoitusvalojen on aktivoiduttava, kun ajoneuvon (ja jarrujärjestelmän) sähkölaitteet kytketään päälle. Kun ajoneuvo on paikoillaan, jarrujärjestelmän on todennettava ennen varoitusvalojen sammuttamista, ettei jarruissa ole erikseen määriteltyjä käyttöhäiriöitä tai vikoja. Erikseen määritellyt käyttöhäiriöt ja viat, joiden olisi aktivoitava edellä mainitut varoitusvalot mutta joita ei havaita staattisissa olosuhteissa, on tallennuttava muistiin, kun ne havaitaan, ja ne on ilmaistava kuljettajalle tämän käynnistäessä ajoneuvon ja aina, kun sytytyskytkin (käynnistyskytkin) on ”päällä”-asennossa (käynnissä) ja niin kauan kuin jarruissa on käyttöhäiriö tai vika.

2.2.1.29.6   Erikseen määrittelemättömistä käyttöhäiriöistä tai vioista taikka muusta traktorin jarruja ja/tai pyörästöä koskevista tiedoista voidaan ilmoittaa 2.2.1.29.1.2 kohdassa tarkoitetulla varoitusvalolla, edellyttäen että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.2.1.29.6.1

ajoneuvo on paikoillaan;

2.2.1.29.6.2

kun jarrujärjestelmä on kytketty päälle, signaali on ilmoittanut 2.2.1.29.5 kohdassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti, ettei määriteltyjä käyttöhäiriöitä tai vikoja ole todettu; ja

2.2.1.29.6.3

erikseen määrittelemättömistä vioista tai muista tiedoista ilmoitetaan ainoastaan vilkkuvalla varoitusvalolla. Varoitusvalon on kuitenkin sammuttava siihen mennessä, kun ajoneuvon nopeus ensimmäisen kerran ylittää 10 km/h.

2.2.1.30.   Sähköisen ohjauksen välityksen vika ei saa aiheuttaa kuljettajan aikeiden vastaista jarrutusta.

2.2.1.31   Hydrostaattisella voimansiirrolla varustettujen traktoreiden on oltava joko tämän liitteen tai liitteen IX vaatimusten mukaisia.

2.2.2   Luokkien R ja S ajoneuvot

2.2.2.1   Luokkien R1a, R1b (kun suurimpien teknisesti sallittujen akselimassojen summa on enintään 750 kg), S1a, S1b (kun suurimpien teknisesti sallittujen akselimassojen summa on enintään 750 kg) ajoneuvoja ei tarvitse varustaa käyttöjarrujärjestelmällä. Jos näihin luokkiin kuuluva ajoneuvo on kuitenkin varustettu käyttöjarrujärjestelmällä, sen on täytettävä samat vaatimukset kuin luokkien R2 ja S2 ajoneuvojen tapauksen mukaan.

2.2.2.2   Luokkien R1b, S1b (kun suurimpien teknisesti sallittujen akselimassojen summa on suurempi kuin 750 kg) ja R2 ajoneuvot on varustettava joko jatkuva-, puolijatkuva- tai inertiatyyppisellä käyttöjarrujärjestelmällä. Jos näihin luokkiin kuuluvissa ajoneuvoissa kuitenkin on jatkuva- tai puolijatkuvatyyppinen käyttöjarrujärjestelmä, niiden on oltava samojen vaatimusten mukaisia kuin luokan R3 ajoneuvojen.

2.2.2.3   Luokkiin R3, R4 tai S2 kuuluvien vedettävien ajoneuvojen käyttöjarrujärjestelmien on oltava joko jatkuvaa tai puolijatkuvaa tyyppiä.

2.2.2.3.1   Poikkeuksena 2.2.2.3 kohdan vaatimuksista luokkien R3a ja S2a ajoneuvot, joiden suurin sallittu massa on enintään 8 000 kg, voidaan varustaa inertiajarrujärjestelmällä, jos

2.2.2.3.1.1

niiden rakenteellinen nopeus on enintään 30 km/h, kun jarrut eivät vaikuta kaikkiin pyöriin;

2.2.2.3.1.2

niiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h, kun jarrut vaikuttavat kaikkiin pyöriin;

2.2.2.3.1.3

inertiajarruilla varustettujen luokan R3a perävaunujen perään kiinnitetään kestävä kilpi (läpimitta 150 mm), jossa ilmoitetaan suurin rakenteellinen nopeus (tapauksen mukaan 30 tai 40 km/h taikka 20 tai 25 mph, jos jäsenvaltiossa käytetään englanninmittayksiköitä).

2.2.2.4   Käyttöjarrujärjestelmän on

2.2.2.4.1

vaikutettava vähintään kahteen pyörään kullakin akselilla, kun kyseessä on luokan Rb tai Sb vedettävä ajoneuvo;

2.2.2.4.2

jaettava jarruvaikutus tarkoituksenmukaisesti eri akseleille;

2.2.2.4.3

sisällettävä vähintään yhdessä ilmasäiliössä (jos asennettu) laite veden- ja ilmanpoistoa varten tarkoituksenmukaisessa ja helposti ulottuvilla olevassa paikassa.

2.2.2.5   Kaikkien jarrujärjestelmien vaikutuksen on jakauduttava samalla akselilla olevien pyörien välillä symmetrisesti suhteessa vedettävän ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon.

2.2.2.5.1   Jos ajoneuvon pyöräkuormat kuitenkin ovat ajoneuvon vasemmalla ja oikealla puolella merkittävästi erilaiset, jarrujärjestelmän vaikutus voi poiketa symmetrisestä voimanjaosta vastaavasti.

2.2.2.6   Sähköisen ohjauksen välityksen vika ei saa aiheuttaa kuljettajan aikeiden vastaista jarrutusta.

2.2.2.7   Vahvistetun tehon saavuttamiseksi vaadittavien jarrutuspintojen on oltava jatkuvassa kosketuksessa pyöriin joko kiinteästi tai vioille altistumattomien osien välityksellä.

2.2.2.8   Jarrujen kuluminen on voitava helposti kompensoida käsikäyttöisen tai automaattisen säätöjärjestelmän avulla. Lisäksi voimansiirron ja jarrujen hallintalaitteilla ja osilla on oltava sellainen liikevara ja tarpeen vaatiessa sopivat keinot tehon kompensoimiseen siten, että jarrujen kuumentuessa tai jarrupäällysteiden kuluessa tiettyyn pisteeseen saakka tehokas jarrutus on varmistettu ilman välitöntä tarvetta jarrujen säätöön.

2.2.2.8.1   Käyttöjarrujen kulumissäädön on tapahduttava automaattisesti. Automaattisten kulumissäätölaitteiden asentaminen luokkien R1, R2, R3a, S1 ja S2a ajoneuvoihin on kuitenkin vapaaehtoista. Automaattisilla säätölaitteilla varustettujen jarrujen on oltava sellaisia, että ne kuumenemisen ja sitä seuraavan jäähtymisen jälkeen mahdollistavat liitteessä II olevassa 2.5.6 kohdassa tarkoitetun vapaan pyörinnän samassa liitteessä määritellyn tyyppi I- tai tyyppi III -testin jälkeen tapauksen mukaan.

2.2.2.8.1.1   Kun on kyse vedettävistä ajoneuvoista, jotka kuuluvat luokkiin

—	R3a, R4a, S2a sekä

—	R3b, R4b, S2b, kun suurimpien teknisesti sallittujen akselimassojen summa on enintään 10 000 kg,

jarrujen katsotaan olevan 2.2.2.8.1 kohdan tehovaatimusten mukaiset, jos liitteessä II olevan 2.5.6 kohdan vaatimukset täyttyvät. Kunnes on vahvistettu yhdenmukaiset tekniset määräykset, joiden mukaisesti automaattisen kulumissäätölaitteen toimintaa voidaan arvioida virheettömästi, vapaata pyörintää koskeva vaatimus katsotaan täytetyksi, jos vapaa pyörintä todetaan kaikissa asianomaiselle perävaunulle vahvistetuissa jarrutustesteissä.

2.2.2.8.1.2   Kun on kyse vedettävistä ajoneuvoista, jotka kuuluvat luokkiin R3b, R4b ja S2b, ja kun suurimpien akselia kohti teknisesti sallittujen massojen summa on suurempi kuin 10 000 kg, jarrujen katsotaan olevan 2.2.2.8.1 kohdan tehovaatimusten mukaiset, jos liitteessä II olevan 2.5.6 kohdan vaatimukset täyttyvät.

2.2.2.9   Jarrujärjestelmän on oltava sellainen, että vedettävä ajoneuvo pysähtyy automaattisesti, jos kytkentä irtoaa vedettävän ajoneuvon ollessa liikkeessä.

2.2.2.9.1   Luokkiin R1 ja S1 kuuluvat ajoneuvot, joissa ei ole jarrujärjestelmää, on pääkytkentälaitteen lisäksi varustettava apukytkennällä (kuten ketjulla tai kaapelilla), joka pääkytkentälaitteen irrotessa estää vetoaisan kosketuksen maahan ja mahdollistaa sen, että vedettävää ajoneuvoa voidaan vielä jossakin määrin ohjata.

2.2.2.9.2   Luokkiin R1, R2, R3a, S1 ja S2a kuuluvat inertiajarrujärjestelmillä varustetut ajoneuvot on varustettava laitteella (kuten ketjulla tai kaapelilla), jonka avulla voidaan kytkennän irrotessa käyttää vedettävän ajoneuvon jarruja.

2.2.2.9.3   Vedettävissä ajoneuvoissa, joissa on hydraulinen jarrujärjestelmä, on 2.1.5.1.1 ja 2.1.5.1.2 kohdassa tarkoitetut yhdysjohdot voitava irrottaa traktorista tai vedettävästä ajoneuvosta niin, että vuoto irrottamisen aikana on merkityksetön.Yksittäisen yhdysjohdon irrottamiseen tarvittava voima ei saa ylittää ISO-standardissa 5675:2008 määriteltyjä arvoja. Poikkeuksena kyseisen standardin 4.2.4 kohdassa vahvistetuista arvoista molempien johtojen irrotusvoima ei saa olla suurempi kuin 2 500 N.

2.2.2.10   Kaikissa vedettävissä ajoneuvoissa, joihin on asennettava käyttöjarrujärjestelmä, seisontajarrun on toimittava myös vedettävän ajoneuvon ollessa irrotettuna traktorista. Ajoneuvon vieressä seisovan henkilön on pystyttävä käyttämään seisontajarrua.

2.2.2.11   Jos vedettävä ajoneuvo on varustettu laitteella, joka mahdollistaa jarrujärjestelmän (muun kuin seisontajarrujärjestelmän) toiminnan poiskytkemisen, laite on suunniteltava ja rakennettava siten, että se palaa alkuasentoon silloin, kun paineilman, hydrauliöljyn tai sähkön syöttö vedettävään ajoneuvoon jatkuu.

2.2.2.12   Kaikkien hydraulisella käyttöjarrujärjestelmällä varustettujen vedettävien ajoneuvojen jarrujärjestelmän on oltava sellainen, että kun apujohto irrotetaan, seisonta- tai käyttöjarru toimii automaattisesti.

2.2.2.13   Luokkiin R3, R4 ja S2 kuuluvien ajoneuvojen on oltava paineilmajarrujärjestelmien osalta 2.2.1.17.2.2 kohdassa ja hydraulisten jarrujärjestelmien osalta 2.2.2.15.3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

2.2.2.14   Jos lisälaitteille syötetään energiaa käyttöjarrujärjestelmästä, käyttöjarrujärjestelmä on suojattava niin, että paine käyttöjarrun varaajissa säilyy vähintään 80 prosentissa ohjausjohdon painevaatimuksesta tai vastaavasta digitaalisesta vaatimusarvosta, jotka määritellään liitteessä II olevassa 2.2.3.2 ja 2.2.3.3 kohdassa.

2.2.2.15   Edellä sanotun lisäksi hydraulisilla jarrujärjestelmillä varustettuihin vedettäviin ajoneuvoihin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

2.2.2.15.1

Siinä tapauksessa, että vedettävä ajoneuvo vastaa käyttöjarrujärjestelmää ja/tai seisontajarrujärjestelmää ja/tai automaattista jarrutusta koskevia vaatimuksia vain käyttämällä hydrauliseen energianvaraajaan varastoitua energiaa, vedettävän ajoneuvon on automaattisesti käytettävä jarruja tai pysyttävä jarrutettuna silloin, kun se ei ole sähköisesti kytkettynä (traktorin sytytys päällä) energianlähteeseen ISO-standardin 7638:2003 mukaisen liittimen kautta (ks. myös 2.2.1.18.9 kohta). ISO-standardin 7638:2003 mukaista liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena. 2.2.2.15.1.1 Kun hydraulisten energianvaraajien paine laskee alle valmistajan tyyppihyväksyntätodistuksessa ilmoittaman paineen, jolloin vahvistettuja jarrutustehoja ei voida taata, paineen alhaisuudesta on ilmoitettava kuljettajalle kohdassa 2.2.1.29.2.2 tarkoitetulla erillisellä varoitusvalolla ISO-standardin 7638:2003 mukaisen liittimen navan 5 kautta. Tämä paine saa olla enintään 11 500 kPa.

2.2.2.15.2

Vedettävän ajoneuvon automaattisen jarrutuksen on käynnistyttävä, kun apujohdon paine on laskenut arvoon 1 200 kPa (katso myös 2.2.1.18.6 kohta).

2.2.2.15.3

Vedettävään ajoneuvoon voidaan asentaa laite, jolla jarrut voidaan väliaikaisesti vapauttaa, jos sopivaa traktoria ei ole käytettävissä. Apujohto kiinnitetään tähän laitteeseen väliaikaista käyttöä varten. Kun apujohto irrotetaan laitteesta, käyttöjarrujen on palattava automaattisesti jarrutustilaansa.

2.2.2.16   Luokkiin R3b, R4b ja S2b kuuluvat vedettävät ajoneuvot, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 60 km/h, on varustettava lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä liitteen XI mukaisesti. Lisäksi jos vedettävän ajoneuvon suurin sallittu massa on suurempi kuin 10 t, sallitaan vain luokan A lukkiutumaton jarrujärjestelmä.

2.2.2.17   Jos muu kuin 2.2.2.16 kohdassa mainittu vedettävä ajoneuvo on varustettu lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä, sen on täytettävä liitteen XI vaatimukset.

2.2.2.18   Sähköisellä ohjausjohdolla varustettuihin vedettäviin ajoneuvoihin ja lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä varustettuihin R3b- ja R4b-luokan vedettäviin ajoneuvoihin on asennettava ISO-standardin 7638:2003 mukainen erityinen sähköliitin jarrujärjestelmää ja/tai lukkiutumatonta jarrujärjestelmää varten. ISO-standardissa 7638:2003 perävaunulle määritettyjä johtimien poikkipintoja voidaan pienentää, jos perävaunu on varustettu omalla erillisellä varokkeella. Varokkeen virrankeston on oltava sellainen, että johdinten sallittu kuormitus ei ylity. Tätä poikkeusta ei sovelleta perävaunuihin, jotka on varustettu vetämään toista perävaunua. Vedettävältä ajoneuvolta tässä asetuksessa edellytettävien viasta varoittavien signaalien on aktivoiduttava edellä mainitun liittimen välityksellä. Viasta varoittavien signaalien välittämiseen sovelletaan vedettävien ajoneuvojen osalta tapauksen mukaan vaatimuksia, jotka on vahvistettu traktoreille 2.2.1.29.3, 2.2.1.29.4, 2.2.1.29.5 ja 2.2.1.29.6 kohdassa.

Ajoneuvoihin on pysyvällä tavalla ja asetuksen (EU) N:o 167/2013 17 artiklan 2 kohdan k alakohdan ja 5 kohdan nojalla vahvistettujen vaatimusten mukaisesti merkittävä tieto jarrujärjestelmän toiminnallisuudesta, kun ISO-standardin 7638:2003 mukainen liitin liitetään ja irrotetaan. Merkintä on sijoitettava paikkaan, jossa se on näkyvillä, kun paineilma- ja sähköliitännät tehdään.

2.2.2.18.1   On sallittua kytkeä jarrujärjestelmä virtalähteeseen edellä mainitun ISO-standardin 7638:2003 mukaisen liittimen kautta saatavilla olevan virran lisäksi. Kun käytettävissä on lisävirtalähde, sovelletaan kuitenkin seuraavia säännöksiä:

2.2.2.18.1.1

Kaikissa tapauksissa ISO-standardin 7638:2003 mukainen virtalähde on jarrujärjestelmässä ensisijainen, vaikka muitakin virtalähteitä olisi kytkettynä. Lisälähde on tarkoitettu varajärjestelmäksi siltä varalta, että ISO-standardin 7638:2003 mukaisessa virtalähteessä ilmenee häiriö.

2.2.2.18.1.2

Lisälähde ei saa vaikuttaa haitallisesti jarrujärjestelmän toimintaan normaali- eikä vikatilassa.

2.2.2.18.1.3

Jos ISO-standardin 7638:2003 mukaisessa virransyötössä ilmenee häiriö, jarrujärjestelmän energiankulutus ei saa aiheuttaa lisävirtalähteestä saatavilla olevan enimmäistehon ylittymistä.

2.2.2.18.1.4

Vedettävässä ajoneuvossa ei saa olla mitään merkintää siitä, että se on varustettu lisävirtalähteellä.

2.2.2.18.1.5.

Vedettävässä ajoneuvossa ei saa olla viasta varoittavaa laitetta varoituksen tuottamiseksi vedettävän ajoneuvon jarrujärjestelmässä ilmenevästä viasta, kun jarrujärjestelmä saa virtaa lisälähteestä.

2.2.2.18.1.6.

Kun käytettävissä on lisävirtalähde, on oltava mahdollista tarkistaa, että jarrujärjestelmä toimii tämän virtalähteen avulla.

2.2.2.18.1.7.

Jos ISO-standardin 7638:2003 mukaisen liittimen kautta tulevassa sähköisessä energiansyötössä on häiriö, sovelletaan häiriöstä varoittamiseen liitteessä XII olevan 4.2.3 kohdan ja liitteessä XI olevan 4.1 kohdan vaatimuksia riippumatta siitä, toimiiko jarrujärjestelmä lisävirtalähteen avulla vai ei.

2.2.2.19   Edellä 2.2.1.17.2.2 ja 2.2.1.19 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi vedettävän ajoneuvon jarrut voivat toimia myös automaattisesti, jos vedettävän ajoneuvon jarrujärjestelmä itse käynnistää jarrut ajoneuvon järjestelmistä saatavien tietojen arvioinnin perusteella.

3.   Testit

Jarrutustestit, jotka hyväksyttäväksi toimitetulle ajoneuvolle on tehtävä, ja vaadittava jarrutusteho kuvataan liitteessä II.

LIITE II

Jarrujärjestelmien, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen testaamista ja suorituskykyä koskevat vaatimukset

1.   Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1.1	’akseliryhmällä’ useita akseleita, jotka sijaitsevat siten, että vierekkäisten akseleiden välinen etäisyys on enintään 2,0 m. Jos akselin ja sitä lähinnä olevan akselin väli on yli 2,0 m, kutakin yksittäistä akselia pidetään erillisenä akseliryhmänä;

1.2	’kitkakäyrillä’ käyriä, jotka osoittavat kunkin akselin i hyödyntämän pitokyvyn eri kuormitustiloissa ajoneuvon jarrutussuhteen funktiona.

2.   Jarrutustestit

2.1   Yleistä

Ellei nimenomaisesti muuta mainita, suurinta rakenteellista nopeutta tarkastellaan kaikkialla tässä liitteessä ajoneuvon kulkusuunnassa eteenpäin.

2.1.1   Jarrujärjestelmille vahvistetut tehovaatimukset perustuvat pysähtymismatkaan ja täysin kehittyneeseen keskimääräiseen hidastuvuuteen tai vain toiseen näistä. Jarrujärjestelmän teho on määritettävä mittaamalla jarrutusmatka suhteessa ajoneuvon alkunopeuteen ja täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus testin aikana taikka määrittämällä vain toinen näistä. Sekä jarrutusmatka että täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus tai vain toinen näistä on vahvistettava ja mitattava suoritettavan testin mukaisesti.

2.1.2   Jarrutusmatka on ajoneuvon kulkema matka jarrujärjestelmän hallintalaitteen käytön aloitushetkestä ajoneuvon pysähtymishetkeen; alkunopeus (v1) on ajoneuvon nopeus sillä hetkellä, kun kuljettaja alkaa käyttää jarrujärjestelmän hallintalaitetta; alkunopeuden on oltava vähintään 98 % kyseiselle testille vahvistetusta nopeudesta. Täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus dm on laskettava keskimääräisenä hidastuvuutena suhteessa matkaan välillä vb–ve seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

v1	=	ajoneuvon alkunopeus laskettuna ensimmäisessä kohdassa kuvaillulla tavalla
vb	=	ajoneuvon nopeus 0,8 v1 (km/h)
ve	=	ajoneuvon nopeus 0,1 v1 (km/h)
sb	=	kuljettu matka välillä v1–vb metreinä
se	=	kuljettu matka välillä v1–ve metreinä.

Nopeus ja etäisyys on määriteltävä testivälineillä, joiden tarkkuus on ± 1 prosenttia testille vahvistetulla nopeudella. Arvo dm voidaan määritellä muilla menetelmillä kuin nopeuden ja etäisyyden mittauksella; siinä tapauksessa arvon dm laskentatarkkuuden poikkeama saa olla enintään ± 3 prosenttia.

2.1.3   Kaikkien ajoneuvojen tyyppihyväksyntää varten ajoneuvon jarrutusteho on testeissä mitattava ajoradalla seuraavissa olosuhteissa:

2.1.3.1

Ajoneuvon massan on oltava kullekin testityypille vahvistettujen vaatimusten mukainen, ja se on ilmoitettava testausselosteessa.

2.1.3.2

Testi on tehtävä kullekin testityypille vahvistetulla nopeudella; jos ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus on pienempi kuin testille vahvistettu nopeus, testi on suoritettava ajoneuvon suurimmalla rakenteellisella nopeudella.

2.1.3.3

Vahvistetun jarrutustehon tuottamiseen tarvittava jarrun hallintalaitteeseen kohdistettava voima saa testeissä olla enintään 600 N jalalla ja enintään 400 N kädellä käytettävälle hallintalaitteelle.

2.1.3.4

Tienpinnan on tarjottava hyvä pito, jollei muuta määrätä.

2.1.3.5

Testin suorittamisaikana ei saa esiintyä tuulta, joka todennäköisesti vaikuttaisi tuloksiin.

2.1.3.6

Testejä aloitettaessa ajoneuvon renkaiden on oltava kylmät ja rengaspaineen on oltava pyöriin kohdistuvalle kuormalle vahvistetun paineen mukainen ajoneuvon ollessa paikallaan.

2.1.3.7

Vahvistettu teho on saavutettava ilman että ajoneuvo poikkeaa suunnastaan, ilmenee epätavallista tärinää tai että pyörät lukkiutuvat. Pyörien lukkiutuminen on sallittua ainoastaan, kun se erikseen mainitaan.

2.1.4   Ajoneuvon käyttäytyminen jarrutuksen aikana

2.1.4.1   Jarrutustesteissä ja erityisesti suurilla nopeuksilla suoritettavissa testeissä ajoneuvon yleistä käyttäytymistä jarrutuksen aikana on seurattava.

2.1.4.2   Ajoneuvon käyttäytyminen jarrutettaessa tiellä, jolla pito on alentunut.

Luokkiin Tb, R2b, R3b, R4b ja S2b kuuluvien ajoneuvojen käyttäytymisen tiellä, jolla pito on alentunut, on täytettävä lisäyksen liitteen 1 asiaa koskevat vaatimukset sekä lisäksi liitteen XI vaatimukset, jos ajoneuvossa on lukkiutumattomat jarrut.

2.2.   Tyyppi 0 -jarrutesti (tavallinen tehotesti jarrut kylminä)

2.2.1   Yleistä

2.2.1.1   Jarrun on oltava kylmä. Jarrun katsotaan olevan kylmä, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

2.2.1.1.1

levyltä tai rummun ulkopuolelta mitattu lämpötila on alle 100 °C,

2.2.1.1.2

kun kyseessä ovat täysin umpinaiset jarrut, mukaan lukien öljyjarrut, kotelon ulkopuolelta mitattu lämpötila on alle 50 °C,

2.2.1.1.3

jarruja ei ole käytetty tunnin aikana ennen testiä.

2.2.1.2   Jarruttamaton akseli ei saa olla jarrutestin aikana kytkettynä jarrutettavaan akseliin, mikäli se voidaan kytkeä irti. Jos traktorissa kuitenkin on vain yksi jarrutettava akseli, mutta käyttövoima kytkeytyy jarrutettaessa automaattisesti kaikkiin muihin akseleihin, kaikkien pyörien katsotaan olevan jarrutettavia.

2.2.1.3   Testi on suoritettava seuraavissa olosuhteissa:

2.2.1.3.1

Ajoneuvon on oltava kuormitettuna valmistajan ilmoituksen mukaiseen suurimpaan sallittuun massaansa, ja yhden jarruttamattoman akselin on oltava kuormitettuna suurimpaan sallittuun massaansa. Jarrutettavan akselin pyörien on oltava varustettu läpimitaltaan suurimmilla renkailla, jotka valmistaja on tarkoittanut käytettäväksi kyseisen tyypin ajoneuvossa, joka on kuormitettu suurimpaan sallittuun massaansa. Sellaisten ajoneuvojen etuakseli, joiden kaikki pyörät ovat jarruttavia, on kuormitettava suurimpaan sallittuun massaansa.

2.2.1.3.2

Testi on toistettava kuormittamattomalla ajoneuvolla, ja kun kyseessä on traktori, ajoneuvolla, jossa on ainoastaan kuljettaja ja tarvittaessa testin tulosten seurannasta vastaava henkilö.

2.2.1.3.3

Jäljempänä vahvistetaan kunkin ajoneuvoluokan jarrujen vähimmäistehon raja-arvot ajoneuvo kuormitettuna ja kuormittamattomana tehtäviä testejä varten; ajoneuvon on täytettävä kyseiselle ajoneuvoluokalle vahvistetut pysähtymismatkaa ja täysin kehittynyttä keskimääräistä hidastuvuutta koskevat vaatimukset, mutta molempien parametrien mittaaminen ei ehkä ole välttämätöntä.

2.2.1.3.4

Ajoradan on oltava vaakasuora.

2.2.2   Tyyppi 0 -testi luokkien T ja C ajoneuvoille

2.2.2.1   Testi on suoritettava ajoneuvon suurimmalla rakenteellisella nopeudella vaihde vapaalla. Nopeuteen voidaan soveltaa tiettyä toleranssia. Vahvistettu vähimmäisteho on kuitenkin saavutettava. Vahvistettu (jarrutusmatkakaavan mukainen) enimmäisjarrutusmatka on laskettava todellisella testinopeudella.

2.2.2.2   Liitteessä I olevan 2.2.1.2.4 kohdan vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi on tehtävä tyyppi 0 -testi vaihde vapaalla ja alkunopeudella, joka on vähintään 98 % ajoneuvon suurimmasta rakenteellisesta nopeudesta. Keskimääräisen täysin kehittyneen hidastuvuuden, kun käytetään seisontajarrujärjestelmän hallintalaitetta tai apuhallintalaitetta, joka mahdollistaa käyttöjarrujärjestelmän käytön ainakin osittain, sekä hidastuvuuden juuri ennen ajoneuvon pysähtymistä on oltava vähintään 1,5 m/s2 nopeuteen 30 km/h saakka ja vähintään 2,2 m/s2, kun nopeus on yli 30 km/h. Testi on suoritettava ajoneuvo kuormitettuna. Jarrujen hallintalaitteeseen kohdistettava voima ei saa olla määriteltyjä arvoja suurempi.

2.2.2.3   Kun on kyse ajoneuvoista, jotka on varustettu ohjaustangolla ja satulaistuimella taikka ohjauspyörällä ja istuinpenkeillä tai kuppi-istuimilla, jotka ovat yhdessä tai useammassa rivissä, tyyppi 0 -testi tehdään vaihde kytkettynä, jos valmistaja voi jarrutestauksen yhteydessä osoittaa, että ajoneuvossa on ei-irrotettava voimansiirto.

2.2.3   Tyyppi 0 -testi luokkien R ja S ajoneuvoille

2.2.3.1   Vedettävän ajoneuvon jarrutusteho voidaan laskea joko traktorin ja vedettävän ajoneuvon yhteisestä jarrutussuhteesta ja kytkimellä mitatusta työntövoimasta tai, tietyissä tapauksissa, traktorin ja vedettävän ajoneuvon yhteisestä jarrutussuhteesta, kun vain vedettävää ajoneuvoa jarrutetaan. Traktorin vaihteen on oltava vapaalla jarrutustestin aikana.

2.2.3.2   Jos vedettävä ajoneuvo on varustettu paineilmajarrujärjestelmällä, syöttöjohdon paine ei jarrutestin aikana saa olla suurempi kuin 700 kPa, eikä ohjausjohdon signaaliarvo saa ylittää seuraavia arvoja, järjestelmästä riippuen:

2.2.3.2.1

650 kPa paineilmaohjausjohdossa,

2.2.3.2.2

arvoa 650 kPa vastaava digitaalinen vaatimusarvo (standardien ISO 11992:2003 sekä ISO 11992-2:2003 ja sen muutos 1:2007 mukaisesti) sähköisessä ohjausjohdossa.

2.2.3.3   Nestejarrujärjestelmillä varustetut vedettävät ajoneuvot

2.2.3.3.1

Vahvistettu vähimmäisjarrutusteho on saavutettava niin, että paine ohjausjohdon liitospäällä ei ylitä arvoa 11 500 kPa.

2.2.3.3.2

Paine ohjausjohdon liitospäällä saa olla enintään 15 000 kPa.

2.2.3.4   Lukuun ottamatta 2.2.3.5 ja 2.2.3.6 kohdan mukaisia tapauksia vedettävän ajoneuvon jarrutussuhteen määrittämiseksi on välttämätöntä mitata traktorin ja vedettävän ajoneuvon yhteinen jarrutussuhde ja työntövoima kytkentäkohdassa. Traktorin on oltava lisäyksessä 1 vahvistettujen vaatimusten mukainen suhteen TM/FM ja paineen pm välisen yhteyden osalta,

kun

TM	=	jarrutusvoimien summa traktorin kaikkien pyörien kehällä
FM	=	tienpinnan ja traktorin pyörien välinen staattinen normaalivoima yhteensä
pm	=	paine ohjausjohdon liitospäällä.

Vedettävän ajoneuvon jarrutussuhde on laskettava seuraavalla kaavalla:

zR = zR + M + D/FR

jossa:

zR	=	vedettävän ajoneuvon jarrutussuhde
zR + M	=	traktorin ja vedettävän ajoneuvon yhteenlaskettu jarrutussuhde
D	=	työntövoima kytkentäkohdassa (vetovoima D > 0; puristusvoima D < 0)
FR	=	tienpinnan ja vedettävän ajoneuvon pyörien välinen staattinen normaalivoima yhteensä.

2.2.3.5   Jos vedettävässä ajoneuvossa on jatkuva- tai puolijatkuvatyyppinen jarrujärjestelmä, jossa jarrusylinterien paine ei muutu jarrutettaessa huolimatta akseliin kohdistuvien kuormien dynaamisesta siirtymisestä, saadaan jarruttaa pelkästään vedettävää ajoneuvoa. Vedettävän ajoneuvon jarrutussuhde ZR on laskettava seuraavalla kaavalla,

jossa:

R	=	vierintävastuksen arvo: — 0,02, kun kyseessä on ajoneuvo, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h; — 0,01, kun kyseessä on ajoneuvo, jonka suurin rakenteellinen nopeus on yli 40 km/h;
FM	=	tienpinnan ja traktorin pyörien välinen staattinen normaalivoima yhteensä
FR	=	tienpinnan ja vedettävän ajoneuvon pyörien välinen staattinen normaalivoima yhteensä.

2.2.3.6   Vaihtoehtoisesti vedettävän ajoneuvon jarrutussuhteen arviointi voidaan tehdä jarruttamalla vain vedettävää ajoneuvoa. Tässä tapauksessa käytettävän paineen on oltava sama kuin paineen, joka on mitattu jarrusylintereistä yhdistelmän jarrutuksen aikana.

2.3   Tyyppi I -testi (häipymistesti)

Testi suoritetaan tapauksen mukaan 2.3.1 tai 2.3.2 kohdan vaatimusten mukaisesti.

2.3.1   Toistuva jarrutus

Luokkien T ja C traktoreille tehdään tyyppi I -testi toistuvalla jarrutuksella.

2.3.1.1   Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien traktoreiden käyttöjarrujärjestelmä on testattava kytkemällä ja vapauttamalla jarrut useita kertoja peräkkäin. Ajoneuvon on oltava täysin kuormitettuna, ja se on testattava seuraavassa taulukossa esitetyissä olosuhteissa:

Ajoneuvoluokka	Olosuhteet
	v1 [km/h]	v2 [km/h]	Δt [s]	n
T, C	80 % vmax	v1	60	20

jossa

v1	=	nopeus jarrutuksen alkaessa
v2	=	nopeus jarrutuksen päättyessä
vmax	=	ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus
n	=	jarrutusten lukumäärä
Δt	=	jarrutussyklin kestoaika (aika jarrutuksen alusta seuraavan jarrutuksen alkuun).

2.3.1.1.1   Kun kyseessä on traktori, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h, testi voidaan 2.3.1.1 kohdan taulukossa esitettyjen olosuhteiden sijaan vaihtoehtoisesti tehdä seuraavissa olosuhteissa:

Ajoneuvoluokka	Olosuhteet
	v1 [km/h]	v2 [km/h]	Δt [sec]	n
T, C	80 % vmax	0,05 v1	60	18

2.3.1.2   Jos ajoneuvon ominaisuudet tekevät arvolle Δt vahvistetun kestoajan noudattamisen mahdottomaksi, kestoaikaa voidaan pidentää. Kaikissa tapauksissa ajoneuvon jarrutukseen ja kiihdytykseen tarvittavan ajan lisäksi jokaisessa syklissä on sallittava 10 sekuntia nopeuden v1 vakiinnuttamiseksi.

2.3.1.3   Hallintalaitteeseen kohdistettava voima on säädettävä siten, että ensimmäisessä jarrutuksessa saavutetaan keskimääräisen täysin kehittyneen hidastuvuuden arvo 3 m/s2. Voiman on pysyttävä samana seuraavien jarrutusten aikana.

2.3.1.4   Jarrutusten aikana on suurimman vaihteen (lukuun ottamatta ylivaihdetta jne.) oltava jatkuvasti kytkettynä.

2.3.1.5   Kiihdytettäessä jarrutuksen jälkeen vaihteistoa on käytettävä siten, että nopeus v1 saavutetaan mahdollisimman nopeasti (suurin moottorin ja vaihteiston sallima kiihtyvyys).

2.3.1.6   Jos on kyse jarrujen automaattisilla kulumissäätölaitteilla varustetuista ajoneuvoista, jarrut on ennen edellä kuvattua tyyppi I -testiä tarvittaessa säädettävä seuraavien menettelyjen mukaisesti:

2.3.1.6.1

Jos on kyse paineilmajarruilla varustetuista ajoneuvoista, jarrujen säädön on oltava sellainen, että jarrujen automaattinen kulumissäätölaite voi toimia. Tätä varten jarrusylinterin isku on säädettävä seuraavasti: so ≥ 1,1 × sre-adjust (yläraja-arvo ei saa ylittää valmistajan suosittamaa arvoa) jossa: S re-adjust on jarrujen automaattisen kulumissäätölaitteen valmistajan laatiman eritelmän mukainen korjausisku eli isku, jossa jarrun käyntivälyksen korjaus alkaa jarrusylinteripaineen ollessa 15 prosenttia jarrujärjestelmän käyttöpaineesta ja vähintään 100 kPa. Jos tutkimuslaitos katsoo, että jarrusylinterin iskun mittaaminen on epäkäytännöllistä, alkusäädöstä on sovittava tutkimuslaitoksen kanssa. Kun edellä esitetyt olosuhteet on saavutettu, jarrulla tehdään 50 peräkkäistä jarrutusta jarrusylinteripaineella, joka on 30 prosenttia jarrujärjestelmän käyttöpaineesta ja vähintään 200 kPa. Tämän jälkeen tehdään yksi jarrutus jarrusylinteripaineen ollessa > 650 kPa.

2.3.1.6.2

Jos on kyse hydraulisilla levyjarruilla varustetuista ajoneuvoista, säätövaatimusten ei katsota olevan tarpeen.

2.3.1.6.3

Jos ajoneuvo on varustettu hydraulisilla rumpujarruilla, jarrujen säädön on oltava valmistajan eritelmän mukainen.

2.3.2   Jatkuva jarrutus

2.3.2.1   Käyttöjarrujärjestelmä luokkien R1, R2, S1, R3a, R4a ja S2a ajoneuvoissa sekä sellaisissa luokkien R3b, R4b ja S2b ajoneuvoissa, joissa akselien suurimpien teknisesti sallittujen massojen summa on enintään 10 000 kg.

Kun edellä mainitut luokkien R3a, R4a ja S2a ajoneuvot ja sellaiset luokkien R3b, R4b ja S2 ajoneuvot, joiden akselien suurimpien teknisesti sallittujen massojen summa on enintään 10 000 kg, eivät ole vaihtoehtoisesti läpäisseet 2.5 kohdan mukaista tyyppi III -testiä, ajoneuvot on testattava siten, että ajoneuvon ollessa kuormitettuna energian syöttö jarruille on sama kuin saman ajan kuluessa ajettaessa kuormitettua ajoneuvoa 1,7 kilometrin matka tasaisella 40 km/h:n nopeudella alamäessä, jonka kaltevuus on 7 prosenttia.

2.3.2.2   Testi voidaan suorittaa vaakasuoralla ajoradalla niin, että vedettävä ajoneuvo on kytkettynä maataloudessa käytettävään ajoneuvoon; hallintalaitteeseen kohdistettava voima on testin aikana säädettävä siten, että vedettävän ajoneuvon vastus pysyy vakiona (7 prosenttia vedettävän ajoneuvon suurimmasta staattisesta akselikuormasta). Jos käytettävissä ei ole tarpeeksi hinausvoimaa, testi voidaan suorittaa alhaisemmalla nopeudella, mutta pidemmällä matkalla seuraavan taulukon mukaisesti:

Nopeus (km/h)	Matka (m)
40	1 700
30	1 950
20	2 500
15	3 100

2.3.2.3   Jos on kyse jarrujen automaattisilla kulumissäätölaitteilla varustetuista vedettävistä ajoneuvoista, jarrut on ennen edellä kuvattua tyyppi I -testiä säädettävä 2.5.4 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen.

2.3.3   Kuumajarrutusteho

2.3.3.1   Tyyppi I -testin lopuksi (2.3.1 tai 2.3.2 kohdassa kuvattu testi) käyttöjarrujärjestelmän kuumajarrutusteho on mitattava samoissa olosuhteissa (ja erityisesti tasaisella ohjausvoimalla, joka ei ole suurempi kuin tosiasiassa käytetty keskimääräinen voima) kuin tyyppi 0 -testissä vaihde vapaalla (lämpötilaolosuhteet voivat olla erilaiset).

2.3.3.2   Traktoreiden osalta tämän kuumajarrutustehon on oltava vähintään 80 prosenttia kyseessä olevalle luokalle vahvistetusta arvosta ja vähintään 60 prosenttia tyyppi 0 -testissä kirjatusta arvosta vaihde vapaalla.

2.3.3.3   Vedettävien ajoneuvojen osalta kuumajarrutusvoima pyörien kehällä testattaessa nopeudella 40 km/h ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin 36 prosenttia pyörien staattisesta enimmäiskuormituksesta, kun kyseessä on vedettävä ajoneuvo, jonka vmax > 30 km/h, eikä pienempi kuin 26 prosenttia, kun kyseessä on vedettävä ajoneuvo, jonka vmax ≤ 30 km/h; voima ei myöskään saa olla pienempi kuin 60 prosenttia samalla nopeudella suoritetussa tyyppi 0 -testissä kirjatusta arvosta.

2.3.4   Vapaan pyörinnän testi

Kun on kyse jarrujen automaattisilla kulumissäätölaitteilla varustetuista traktoreista, jarrujen annetaan 2.3.3 kohdassa kuvailtujen testien jälkeen jäähtyä kylmää jarrua edustavaan lämpötilaan (≤ 100 °C); tämän jälkeen todennetaan, että vapaa pyörintä on mahdollista, eli että ajoneuvo täyttää jonkin seuraavista ehdoista:

2.3.4.1

Pyörät pyörivät vapaasti (eli niitä voidaan pyörittää käsin).

2.3.4.2

Jos rummun/levyn lämpötilan lisäyksen asymptoottinen arvo on enintään 80 °C, kun ajoneuvoa kuljetetaan tasaisella nopeudella v = 60 km/h jarrut vapautettuina, jäännösjarrutusmomentit katsotaan hyväksyttäviksi.

2.4   Tyyppi II -testi (mäkitesti)

Luokkien Tb ja Cb traktoreille, joiden suurin sallittu massa on suurempi kuin 12 tonnia, on tehtävä tyyppi I -testin lisäksi myös tyyppi II -testi.

2.4.1   Kuormitetut traktorit testataan siten, että jarruihin syötettävän energian määrä vastaa saman ajan kuluessa rekisteröityä energiamäärää kuormitetussa traktorissa sen kulkiessa 6 km:n matkan keskinopeudella 30 km/h alamäessä, jonka kaltevuus on 6 prosenttia, sopiva vaihde kytkettynä ja mahdollinen hidastin toiminnassa. Käytettävä vaihde on valittava siten, ettei moottorin kierrosnopeus (min-1) ylitä valmistajan vahvistamaa suurinta kierrosnopeutta.

2.4.2   Ajoneuvoissa, joissa energiaa absorboi ainoastaan moottorin jarrutusvaikutus, sallitaan ± 5 km/h:n poikkeama keskinopeudesta, ja lisäksi on käytettävä vaihdetta, jolla saavutetaan mahdollisimman tarkasti 30 km/h:n tasainen nopeus alamäessä, jonka kaltevuus on 6 prosenttia. Jos hidastuvuus mitataan pelkästään moottorin jarrutusvaikutuksen perusteella, riittää, jos mitattu keskihidastuvuus on vähintään 0,5 m/s2.

2.4.3   Testin lopuksi on mitattava käyttöjarrujärjestelmän kuumajarrutusteho samoissa olosuhteissa kuin tyyppi 0 -testissä vaihde kytkettynä vapaalle (lämpötilaolosuhteet saavat olla erilaiset). Tällä kuumajarrutusteholla on saavutettava sellainen jarrutusmatka, joka ei ylitä seuraavia arvoja, ja vähintään seuraavien arvojen mukainen täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus käytettäessä enintään 60 daN:n ohjausvoimaa:

0,15 v + (1,33 v2/115)

(toinen termi vastaa keskimääräistä täysin kehittynyttä hidastuvuutta dm = 3,3 m/s2).

2.5   Tyyppi III -testi (häipymistesti) seuraavien luokkien kuormitetuille ajoneuvoille:

2.5.1   R3b, R4b, S2b, kun suurimpien akselia kohti teknisesti sallittujen massojen summa on yli 10 000 kg,

tai vaihtoehtoisesti seuraavien luokkien kuormitetuille ajoneuvoille:

2.5.2   R3a, R4a, S2a, kun näitä ajoneuvoja ei ole testattu 2.3.2 kohdan mukaisesti;

2.5.3   R3b, R4b, S2b, kun suurimpien akselia kohti teknisesti sallittujen massojen summa on enintään 10 000 kg.

2.5.4   Ajoratatesti

2.5.4.1   Jarrut on ennen jäljempänä esitettävää tyyppi III -testiä tapauksen mukaan säädettävä seuraavia menettelyjä noudattaen:

2.5.4.1.1

Paineilmajarruilla varustettujen vedettävien ajoneuvojen jarrujen säädön on oltava sellainen, että jarrujen automaattinen kulumissäätölaite voi toimia. Tätä varten jarrusylinterin isku on säädettävä seuraavasti: so ≥ 1,1 × sre-adjust (yläraja-arvo ei saa ylittää valmistajan suosittamaa arvoa) jossa: sre-adjust on jarrujen automaattisen kulumissäätölaitteen valmistajan laatiman eritelmän mukainen korjausisku eli isku, jossa jarrun käyntivälyksen korjaus alkaa jarrusylinteripaineen ollessa 100 kPa. Jos tutkimuslaitos katsoo, että jarrusylinterin iskun mittaaminen on epäkäytännöllistä, alkusäädöstä on sovittava tutkimuslaitoksen kanssa. Kun edellä esitetyt olosuhteet on saavutettu, jarrulla tehdään 50 peräkkäistä jarrutusta jarrusylinteripaineella 200 kPa. Tämän jälkeen tehdään yksi jarrutus jarrusylinteripaineen ollessa ≥ 650 kPa.

2.5.4.1.2

Kun on kyse hydraulisilla levyjarruilla varustetuista vedettävistä ajoneuvoista, säätövaatimusten ei katsota olevan tarpeen.

2.5.4.1.3

Kun vedettävä ajoneuvo on varustettu hydraulisilla rumpujarruilla, jarrujen säädön on oltava valmistajan eritelmän mukainen.

2.5.4.2   Ratatestin olosuhteiden on oltava seuraavat:

Jarrutusten lukumäärä	20
Jarrutussyklin kestoaika	60 s
Alkunopeus jarrutuksen alkaessa	60 km/h
Jarrutukset	Näissä testeissä hallintalaitteeseen kohdistettava voima on säädettävä siten, että ensimmäisessä jarrutuksessa saavutetaan täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus 3 m/s2 vedettävän ajoneuvon massan PR suhteen. Voiman on pysyttävä samana seuraavien jarrutusten aikana.

Vedettävän ajoneuvon jarrutussuhde lasketaan 2.2.3.5 kohdassa esitetyn kaavan mukaisesti:

Nopeus jarrutuksen päättyessä:

jossa:

zR	=	vedettävän ajoneuvon jarrutussuhde
zR + M	=	ajoneuvoyhdistelmän (traktori ja vedettävä ajoneuvo) jarrutussuhde
R	=	vierintävastuksen arvo = 0,01
FM	=	staattinen normaalivoima ajoradan pinnan ja traktorin pyörien välillä (N)
FR	=	staattinen normaalivoima ajoradan pinnan ja vedettävän ajoneuvon pyörien välillä (N)
F1	=	staattinen normaalivoima jarruttamattomille akseleille kohdistuvan vedettävän ajoneuvon massan osalta (N)
F2	=	staattinen normaalivoima jarrutettaville akseleille kohdistuvan vedettävän ajoneuvon massan osalta (N)
PR	=	PR = FR/g
v1	=	alkunopeus (km/h)
v2	=	loppunopeus (km/h)

2.5.5   Kuumajarrutusteho

Edellä olevan 2.5.4 kohdan mukaisen testin lopuksi käyttöjarrulaitteen kuumajarrutusteho on mitattava samoissa olosuhteissa kuin tyyppi 0 -testissä kuitenkin niin, että lämpötilaolosuhteet ovat erilaiset ja alkunopeus on 60 km/h. Kuumajarrutusvoiman pyörien kehällä on oltava vähintään 40 prosenttia suurimmasta staattisesta pyöräkuormasta sekä vähintään 60 prosenttia tyyppi 0 -testissä samalla nopeudella kirjatusta arvosta.

2.5.6   Vapaan pyörinnän testi

Jarrujen annetaan 2.5.5 kohdassa kuvailtujen testien jälkeen jäähtyä kylmää jarrua edustavaan lämpötilaan (< 100 °C); tämän jälkeen todennetaan, että vapaa pyörintä on mahdollista, eli että ajoneuvo täyttää jonkin seuraavista ehdoista:

2.5.6.1

Pyörät pyörivät vapaasti (eli niitä voidaan pyörittää käsin).

2.5.6.2

Jos rummun/levyn lämpötilan lisäyksen asymptoottinen arvo on enintään 80 °C, kun ajoneuvoa kuljetetaan tasaisella nopeudella v = 60 km/h jarrut vapautettuina, jäännösjarrutusmomentit katsotaan hyväksyttäviksi.

3.   Jarrujärjestelmien Tehot

3.1   Luokkien T ja C ajoneuvot

3.1.1   Käyttöjarrujärjestelmät

3.1.1.1   Tyyppi 0 -testissä käyttöjarrujärjestelmä testataan jäljempänä olevassa taulukossa esitettävissä olosuhteissa.

	vmax ≤ 30 km/h	vmax > 30 km/h
v	= vmax	= vmax
s (metriä)	≤ 0,15 v + v2/92	≤ 0,15 v + v2/130
dm	≥ 3,55 m/s2	≥ 5 m/s2
F (jalalla käytettävä hallintalaite)	≤ 600 N	≤ 600 N
F (kädellä käytettävä hallintalaite)	≤ 400 N	≤ 400 N

jossa:

vmax	=	ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus
v	=	vahvistettu testinopeus
s	=	jarrutusmatka
dm	=	keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus
F	=	jarrujen hallintalaitteeseen kohdistettu voima.

3.1.1.2   Luokan R tai S jarruttoman ajoneuvon vetämiseen hyväksytyn traktorin on saavutettava vastaavalle traktorille vahvistettu vähimmäisteho (tyyppi 0 -testissä vaihde vapaalla) jarruttamattoman vedettävän ajoneuvon ollessa kytkettynä traktoriin ja kuormitettuna traktorin valmistajan ilmoittamaan enimmäismassaan.

Yhdistelmän teho on todennettava laskutoimituksilla, jotka pohjautuvat pelkän kuormitetun ja kuormittamattoman (valinnaisesti myös osittain kuormitetun, valmistajan määrittelyn mukaisesti) traktorin saavuttamaan todelliseen jarrutuksen enimmäistehoon vaihde vapaalla tehtävän tyyppi 0 -testin aikana, seuraavaa kaavaa käyttämällä (käytännön testejä ajoneuvoon kytketyn jarruttoman vedettävän ajoneuvon kanssa ei vaadita):

jossa:

dM + R	=	laskettu traktorin täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus (m/s2), kun traktori on kytketty jarruttomaan vedettävään ajoneuvoon
dM	=	pelkän traktorin saavuttama täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus tyyppi 0 -testin aikana vaihde vapaalla (m/s2)
PM	=	traktorin massa (tapauksen mukaan, mukaan luettuina mahdolliset lisäpainot ja/tai lisäkuorma)
PM_laden	=	traktorin massa, kuormitettu
PM_par_laden	=	traktorin massa, osittain kuormitettu
PM_unladen	=	traktorin massa, kuormittamaton
PR	=	enimmäismassan se osa, joka kohdistuu sellaisen vedettävän ajoneuvon käyttöjarruttomille akseleille, joka voi olla kytkettynä (traktorin valmistajan ilmoituksen mukaisesti)
PM + R	=	yhdistelmämassa (massa PM + ilmoitettu jarruttamaton vedettävän ajoneuvon massa PR)

3.1.1.2.1   Vaadittava yhdistelmän vähimmäisteho

Yhdistelmän vähimmäistehon on oltava vähintään 4,5 m/s2, kun traktorin vmax > 30 km/h, ja vähintään 3,2 m/s2, kun traktorin vmax ≤ 30 km/h, kuormitettuna ja kuormittamattomana. Traktorin valmistajan valinnan mukaan tekninen tutkimuslaitos voi tehdä lisäksi tyyppi 0 -testin valmistajan ilmoittamalla osittain kuormitetun traktorin massalla määrittääkseen vedettävän ajoneuvon suurimman sallitun jarruttamattoman massan, jolla saavutetaan vaadittava yhdistelmän tehon vähimmäisarvo tällaisen ”yhdistelmämassan” osalta.

Edellä mainituissa kuormitusolosuhteissa mitatut arvot dm ja vastaavat lasketut arvot dM + R on kirjattava testausselosteeseen.

Vedettävän ajoneuvon jarruttamattoman massan ilmoitettu enimmäisarvo saa olla enintään 3 500 kg.

3.1.2   Varajarrujärjestelmä

Varajarrujärjestelmällä, vaikka sen hallintalaitetta käytettäisiin myös muihin jarrutustoimintoihin, on saavutettava jarrutusmatka, joka ei ylitä seuraavia arvoja, sekä vähintään seuraavia arvoja vastaava täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus:

Traktorit, joissa vmax ≤ 30 km/h:	0,15 v + (v2/39)
(toinen termi vastaa keskimääräistä täysin kehittynyttä hidastuvuutta dm = 1,5 m/s2).

Traktorit, joissa vmax > 30 km/h:	0,15 v + (v2/57)
(toinen termi vastaa keskimääräistä täysin kehittynyttä hidastuvuutta dm = 2,2 m/s2).

Vahvistettu teho on saavutettava, kun hallintalaitteeseen kohdistettava voima on enintään 600 N jalkakäyttöisellä hallintalaitteella ja enintään 400 N käsikäyttöisellä hallintalaitteella. Hallintalaitteen on oltava sijoitettu niin, että kuljettaja voi käyttää sitä helposti ja nopeasti.

3.1.3   Seisontajarrujärjestelmä

3.1.3.1   Seisontajarrujärjestelmän, vaikka se olisi yhdistettynä johonkin muuhun jarrulaitteeseen, on kyettävä pitämään kuormattu traktori paikallaan 18 prosentin ylä- tai alamäessä. Tämän vaatimuksen on täytyttävä myös jäähtymisjakson aikana. Jäähtymisjakson katsotaan päättyneen, kun jarrut ovat saavuttaneet lämpötilan, joka on 10 °C ympäristön lämpötilaa korkeampi.

3.1.3.2   Luokan T4.3 ajoneuvojen osalta seisontajarrujärjestelmän, vaikka se olisi yhdistettynä johonkin muuhun jarrulaitteeseen, on kyettävä pitämään kuormattu traktori paikallaan 40 prosentin ylä- tai alamäessä. Tämän vaatimuksen on täytyttävä myös jäähtymisjakson aikana. Jäähtymisjakson katsotaan päättyneen, kun jarrut ovat saavuttaneet lämpötilan, joka on 10 °C ympäristön lämpötilaa korkeampi.

3.1.3.3   Seisontajarrujärjestelmän kuuma- ja kylmäjarrutustehon testaus

Mittaukset sen todentamiseksi, että seisontajarru kykenee pitämään kuormitetun traktorin paikoillaan ylä- ja alamäessä 3.1.3.1 ja 3.1.3.2 kohdan vaatimusten mukaisesti, on tehtävä seuraavissa olosuhteissa:

—	jarrujen kuumennus lämpötilaan ≥ 100 °C (mitattuna levyn kitkapinnalta tai rummun ulkopuolelta),

—	seisontajarrujärjestelmän staattinen testi kuumana lämpötilassa ≥ 100 °C,

—	seisontajarrujärjestelmän staattinen testi kylmänä lämpötilassa, joka on enintään ympäristön lämpötila + 10 °C.

Öljyjarrujen osalta tarkastusmenetelmästä on sovittava ajoneuvon valmistajan ja teknisen tutkimuslaitoksen kesken. Arviointimenetelmä on mainittava ja tulokset esitettävä tyyppihyväksynnästä annettavassa selosteessa.

3.1.3.4   Sellaisten traktoreiden seisontajarrujärjestelmän, joihin on sallittua kytkeä vedettävä ajoneuvo, on kyettävä pitämään ajoneuvoyhdistelmä, jonka massa on traktorin valmistajan ilmoittama suurin sallittu massa, paikoillaan ylä- tai alamäessä, jonka kaltevuus on 12 prosenttia.

Jos tätä vaatimusta ei voida täyttää fyysisten rajoitusten vuoksi (esimerkiksi jos tien ja renkaan välinen pito ei ole riittävä, jotta traktori voisi tuottaa tarvittavat jarruvoimat), vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos 3.1.3.4 kohdan vaihtoehtoinen vaatimus yhdessä liitteessä I olevan 2.2.1.20 kohdan vaatimuksen kanssa täyttyy.

3.1.3.4.1   Edellä olevan 3.1.3.4 kohdan vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos 3.1.3.4.1.1 tai 3.1.3.4.1.2 kohdan ehto täyttyy.

3.1.3.4.1.1

Vaikka traktorin moottori ei ole käynnissä, ajoneuvoyhdistelmä, jonka massa on suurin sallittu, pysyy paikoillaan vahvistetussa kaltevuudessa, kun kuljettaja on ohjauspaikaltaan yhtä hallintalaitetta käyttämällä kytkenyt päälle traktorin seisontajarrujärjestelmän ja vedettävän ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmän taikka vain toisen näistä.

3.1.3.4.1.2

Traktorin seisontajarrujärjestelmä kykenee pitämään paikoillaan traktorin, joka on kytketty jarruttamattomaan vedettävään ajoneuvoon, kun yhdistelmän massa on testausselosteessa mainittu suurin ”yhdistelmän massa PM + R”. PM + R = yhdistelmämassa (massa PM + ilmoitettu jarruttamaton vedettävän ajoneuvon massa PR) 3.1.1.2 kohdan ja testausselosteen mukaisesti, PM = traktorin massa (tapauksen mukaan, mukaan luettuina mahdolliset lisäpainot tai lisäkuorma tai molemmat).

3.1.3.5   Seisontajarrujärjestelmä, jota on käytettävä useamman kerran ennen kuin vahvistettu teho saavutetaan, on sallittu.

3.1.4   Jäännösjarrutusteho voimansiirron vikaantumisen jälkeen

3.1.4.1   Kun kyseessä on luokan Tb traktori, jonka suurin rakenteellinen nopeus on yli 60 km/h, käyttöjarrujärjestelmän jäännösteholla on järjestelmän voimansiirron jonkin osan vikaantuessa saavutettava jarrutusmatka, joka on enintään seuraavan taulukon arvojen mukainen, sekä täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus, joka on vähintään seuraavan taulukon arvojen mukainen, kun käytettävä ohjausvoima on enintään 70 daN ja kun testaus tehdään tyyppi 0 -testillä vaihde vapaalla seuraavilla alkunopeuksilla ajoneuvoluokan mukaan:

v [km/h]	Jarrutusmatka KUORMITETTU — [m]	dm [m/s2]	Jarrutusmatka KUORMITTAMATON — [m]	dm [m/s2]
40		1.3		1,3

Tätä vaatimusta ei pidetä poikkeuksena varajarrulle asetetuista vaatimuksista.

3.1.4.2   Jäännösjarrutusteho on testattava jäljittelemällä todellista käyttöjarrujärjestelmän vikaantumista.

3.2   Luokkien R ja S ajoneuvot

3.2.1   Käyttöjarrujärjestelmä

3.2.1.1   Luokan R1 tai S1 ajoneuvojen testausvaatimukset

Jos luokan R1 tai S1 vedettävään ajoneuvoon on asennettu käyttöjarrujärjestelmä, tämän järjestelmän tehon on oltava luokan R2 tai S2 ajoneuvoille vahvistettujen vaatimusten mukainen.

3.2.1.2   Luokan R2 ajoneuvojen testausvaatimukset

Jos käyttöjarrujärjestelmä on jatkuvaa tai puolijatkuvaa tyyppiä, jarruttavien pyörien kehälle kohdistuvin voimien summan on oltava vähintään X prosenttia suurimmasta staattisesta pyöräkuormasta; X:n arvot ovat seuraavat:

X	=	50, kun kyseessä on vedettävä ajoneuvo, jonka suurin rakenteellinen nopeus on yli 30 km/h;
X	=	35, kun kyseessä on vedettävä ajoneuvo, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 30 km/h.

Jos vedettävä ajoneuvo on varustettu paineilmajarrujärjestelmällä, ohjausjohdon paine saa olla enintään 650 kPa (ja/tai vastaava digitaalinen vaatimusarvo sähköisessä ohjausjohdossa standardien ISO 11992:2003 sekä ISO 11992-2:2003 ja sen muutos 1:2007 mukaisesti), ja syöttöjohdon paine saa olla enintään 700 kPa jarrutestin aikana.

Jos vedettävä ajoneuvo on varustettu nestejarrujärjestelmällä, ohjausjohdon paine saa olla enintään 11 500 kPa, ja apujohdon paineen on oltava välillä 1 500–1 800 kPa jarrutestin aikana.

Testausnopeus on 60 km/h tai vedettävän ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus sen mukaan, kumpi on alhaisempi.

Jos jarrujärjestelmä on inertiatyyppiä, sen on täytettävä liitteessä VIII vahvistetut edellytykset.

3.2.1.3   R3-, R4- tai S2-luokan ajoneuvojen testausvaatimukset

Jarruttavien pyörien kehälle kohdistuvien voimien summan on oltava vähintään X prosenttia suurimmasta staattisesta pyöräkuormasta; X:n arvot ovat seuraavat:

X	=	50, kun kyseessä on luokan R3, R4 tai S2 vedettävä ajoneuvo, jonka suurin rakenteellinen nopeus on yli 30 km/h;
X	=	35, kun kyseessä on luokan R3a, R4a tai S2a vedettävä ajoneuvo, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 30 km/h.

Jos vedettävä ajoneuvo on varustettu paineilmajarrujärjestelmällä, ohjausjohdon paine saa olla enintään 650 kPa ja syöttöjohdon paine enintään 700 kPa jarrutestin aikana.

Testausnopeus on 60 km/h tai vedettävän ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus sen mukaan, kumpi on alhaisempi.

Jos vedettävä ajoneuvo on varustettu nestejarrujärjestelmällä, ohjausjohdon paine saa olla enintään 11 500 kPa, ja apujohdon paineen on oltava välillä 1 500–1 800 kPa jarrutestin aikana.

3.2.1.4   Akseliryhmässä sallitaan pyörien lukkiutuminen yhdellä akselilla tyyppi 0 -testin aikana. Tätä vaatimusta ei voida tulkita poikkeukseksi liitteessä XI olevan 6.3.1 kohdan vaatimuksesta, joka koskee suoraan hallittavien pyörien lukkiutumista.

3.2.2   Seisontajarrujärjestelmä

3.2.2.1   Vedettävän ajoneuvon seisontajarrujärjestelmän on kyettävä pitämään kuormitettu vedettävä ajoneuvo paikoillaan traktorista irrotettuna ylä- ja alamäessä, jonka kaltevuus on 18 prosenttia.

3.2.2.2   Edellä olevan 3.2.2.1 kohdan vaatimusten on täytyttävä myös jäähtymisjakson aikana. Jäähtymisjakson katsotaan päättyneen, kun jarrut ovat saavuttaneet lämpötilan, joka on 10 °C ympäristön lämpötilaa korkeampi.

3.2.2.3   Seisontajarrujärjestelmän kuuma- ja kylmäjarrutustehon testaus

Sovelletaan 3.1.3.3 kohdan vaatimuksia vastaavasti.

3.2.3   Automaattinen jarrujärjestelmä

Liitteessä I olevissa 2.2.1.17 ja 2.2.1.18 kohdassa tarkoitetun häiriön varalta automaattijarrutuksen jarrutustehon on oltava vähintään 13,5 prosenttia suurimmasta staattisesta pyöräkuormasta, kun testi tehdään kuormatulla ajoneuvolla nopeudesta 40 km/h tai 0,8 vmax (sen mukaan, kumpi on alhaisempi). Pyörien lukkiutuminen sallitaan, kun teho on suurempi kuin edellä tarkoitettu 13,5 prosenttia.

3.3   Luokkien T, C, R ja S ajoneuvojen vasteaika

3.3.1   Jos ajoneuvossa on käyttöjarrujärjestelmä, joka on täysin tai osittain riippuvainen muusta energianlähteestä kuin kuljettajan lihasvoimasta, seuraavien vaatimusten on täytyttävä:

3.3.1.1

Hätäjarrutuksessa aika, joka kuluu hallintalaitteen käytön aloittamisesta siihen hetkeen, jolloin jarrutuksen kannalta epäedullisimmin sijaitsevan akselin jarrutusvoima saavuttaa vahvistettua tehoa vastaavan tason, saa olla enintään 0,6 sekuntia.

3.3.1.2

Paineilmajärjestelmillä varustettujen ajoneuvojen, nestejarrujärjestelmillä varustettujen vedettävien ajoneuvojen tai hydraulisella ohjausjohdolla varustettujen traktoreiden osalta 3.3.1 kohdan vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos ajoneuvo on liitteen III säännösten mukainen.

3.3.1.3

Nestejarrujärjestelmillä varustettujen traktoreiden osalta 3.3.1 kohdan vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos hätäjarrutuksessa ajoneuvon nopeuden pieneneminen tai paine jarrutuksen kannalta epäedullisimmin sijaitsevassa jarrusylinterissä saavuttaa vaadittua tehoa vastaavan tason 0,6 sekunnissa.

3.3.1.4

Kun traktorissa on vain yksi jarrutettava akseli, mutta käyttövoima kytkeytyy jarrutettaessa automaattisesti kaikkiin muihin akseleihin, 3.3.1 kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos traktori täyttää kyseiselle ajoneuvoluokalle vahvistetut sekä jarrutusmatkaa että täysin kehittynyttä keskimääräistä hidastuvuutta koskevat 3.1.1.1 kohdan mukaiset vaatimukset, mutta tässä tapauksessa molemmat parametrit on mitattava.

LIITE III

Vasteajan mittaamista koskevat vaatimukset

1.   Yleiset vaatimukset

1.1   Käyttöjarrujärjestelmien vasteaikoja määritettäessä ajoneuvon on oltava liikkumaton ja paine on mitattava epäedullisimmin sijaitsevan jarrusylinterin aukosta. Kuorman tunnistavalla venttiilillä varustetuissa ajoneuvoissa nämä laitteet on asetettava vastaamaan kuormitettua tilaa.

1.2   Eri akseleiden jarrusylinterien iskunpituuksien on testien aikana vastattava mahdollisimman lähelle säädettyjen jarrujen iskunpituutta.

1.3   Jäljempänä olevan 2.2, 2.3, 2.4, 2.6, 3.3, 3.4, 3.5, 3.6.5, 4.1, 4.5.1, 4.5.2, 4.5.3, 5.3.6 ja 6.2 kohdan mukaisesti saadut vasteaikojen arvot on pyöristettävä lähimpään sekunnin kymmenesosaan. Jos sekunnin sadasosaa vastaava numero on viisi tai suurempi, vasteaika on pyöristettävä seuraavaan suurempaan sekunnin kymmenesosaan.

1.4   Lisäyksessä 1 ja 2 olevissa kaavioissa annetaan esimerkkejä simulaattoreiden asianmukaisesta konfiguraatiosta asetuksia ja käyttöä varten.

2.   Paineilmajarrujärjestelmillä varustetut traktorit

2.1   Jokaisen testin alussa energianvaraajassa vallitsevan paineen on vastattava painetta, jolla säädin jatkaa syöttöä järjestelmään. Järjestelmissä, joissa ei ole säädintä (esim. paineenrajoituksella varustetut kompressorit), energianvaraajassa vallitsevan paineen on kunkin testin alussa oltava 90 prosenttia valmistajan ilmoittamasta paineesta, joka määritetään liitteessä IV olevan A osan 1.2.2.1 kohdassa ja jota käytetään tämän liitteen mukaisissa testeissä.

2.2   Vasteajat kytkentäajan funktiona (tf) on laskettava käyttämällä hallintalaitetta useita kertoja täysitehoisesti siten, että aloitetaan lyhimmästä mahdollisesta kytkentäajasta ja pidennetään aikaa lopulta noin 0,4 sekuntiin asti. Mitatut arvot on esitettävä kaaviona.

2.3   Testituloksen kannalta olennaisia ovat vasteajat, jotka vastaavat 0,2 sekunnin kytkentäaikaa. Tämä vasteaika voidaan määrittää kaaviosta interpoloimalla.

2.4   Kyseisessä 0,2 sekunnin kytkentäajassa jarrujärjestelmän hallintalaitteen käytön aloitushetkestä siihen hetkeen, jona jarrusylinterin paine saavuttaa 75 prosenttia asymptoottisesta arvostaan, saa kulua enintään 0,6 sekuntia.

2.5   Sellaisten traktoreiden osalta, joissa on paineilmaohjausjohto vedettäviä ajoneuvoja varten, on vasteaika mitattava 1.1 kohdan vaatimusten lisäksi 2,5 m pitkän ja sisähalkaisijaltaan 13 mm olevan, käyttöjarrujärjestelmän ohjausjohdon liitospään liitettävän putken päästä. Tämän testin aikana syöttöjohdon liitospäähän on oltava liitettynä säiliö, jonka tilavuus on 385 ± 5 cm3 (jonka katsotaan vastaavan tilavuudeltaan 2,5 m:n pituista ja sisähalkaisijaltaan 13 mm olevaa putkea, joka on 650 kPa:n paineen alaisena). Putkien pituus ja sisähalkaisija on merkittävä testausselosteessa olevaan 2.4 kohtaan.

2.6   Aika, joka kuluu jarrupolkimen käytön alkuhetkestä hetkeen, jolloin

2.6.1

paineilmaohjausjohdon liitospäästä mitattu paine tai

2.6.2

sähköisen ohjausjohdon digitaalinen vaatimusarvo (mitattuna standardien ISO 11992:2003 sekä ISO 11992-2:2003 ja sen muutos 1:2007 mukaisesti) saavuttaa x prosenttia asymptoottisesta (ja lopullisesta) arvostaan, ei saa ylittää seuraavassa taulukossa esitettyjä aikoja: x [prosenttia] t [s] 10 75 0,2 0,4

2.7   Paineilmajarruilla varustettujen R3- tai R4-luokan ajoneuvojen vetämiseen hyväksyttyjen traktoreiden osalta on 2.6 kohdan vaatimusten lisäksi todennettava liitteessä I olevan 2.2.1.17.2.1 kohdan vaatimusten täyttyminen tekemällä seuraava testi:

2.7.1

mitataan paine syöttöjohdon liitospäähän kiinnitetyn sisähalkaisijaltaan 13 mm olevan ja pituudeltaan 2,5 metriä pitkän putken päästä;

2.7.2.

simuloidaan vika ohjausjohdon liitospäässä;

2.7.3

käytetään käyttöjarrun hallintalaitetta 0,2 sekunnin ajan 2.3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

3.   Nestejarrujärjestelmillä varustetut traktorit

3.1   Vasteaikatesti tehdään ympäristön lämpötilassa 15–30 °C.

3.2   Jokaisen testin alussa energianvaraajassa vallitsevan paineen on vastattava painetta, jolla säädin jatkaa syöttöä järjestelmään. Järjestelmissä, joissa ei ole säädintä (esim. paineenrajoituksella varustetut hydraulipumput), energianvaraajassa vallitsevan paineen on kunkin testin alussa oltava 90 prosenttia valmistajan ilmoittamasta paineesta liitteessä IV olevan C osan 1.2.1.2 kohdan mukaisesti.

3.3   Vasteajat kytkentäajan funktiona (tf) on laskettava käyttämällä hallintalaitetta useita kertoja täysitehoisesti siten, että aloitetaan lyhimmästä mahdollisesta kytkentäajasta ja pidennetään aikaa lopulta noin 0,4 sekuntiin asti. Mitatut arvot on esitettävä kaaviona.

Kun kyseessä on käyttöjarrujärjestelmä, jota käytetään ilman apuenergiaa tai vähäisellä apuenergialla, on käytettävä ohjausvoimaa, joka takaa vähintään käyttöjarrun vahvistetun jarrutustehon saavuttamisen.

3.4   Testituloksen kannalta olennaisia ovat vasteajat, jotka vastaavat 0,2 sekunnin kytkentäaikaa. Tämä vasteaika voidaan määrittää kaaviosta interpoloimalla.

3.5   Kun kytkentäaika on 0,2 sekuntia, jarrujärjestelmän hallintalaitteen käytön alkamishetkestä siihen hetkeen, jona jarrusylinterin paine saavuttaa 75 prosenttia enimmäisarvostaan, saa kulua enintään 0,6 sekuntia.

Kun kyseessä on täysin tehostettu jarrujärjestelmä, jossa jarrusylinterin paine nousee väliaikaisesti maksimiarvoonsa ja laskee sitten keskimääräiseen stabiloituneeseen paineeseen, tätä keskimääräistä vakioitua painetta on käytettävä 75 prosentin arvon laskennassa.

3.6   Hydraulisella vedettävien ajoneuvojen ohjausjohdolla varustetut traktorit

3.6.1   Edellä olevan 1.1 kohdan vaatimusten lisäksi vasteaika on mitattava käyttäen vedettävän ajoneuvon simulaattoria (ks. lisäyksessä 2 oleva 1 kohta), joka on liitettävä traktorin hydraulisen ohjausjohdon ja apujohdon liitospäihin.

3.6.2   Vedettävän ajoneuvon simulaattorissa on oltava jäljempänä eritellyt komponentit ja ominaisuudet.

3.6.2.1   Apujohtoon liitettävä vedettävän ajoneuvon simulaattori:

3.6.2.1.1   apujohto, jossa on standardin ISO 16028:2006 mukainen naarasliitin ja kuristin, jonka aukon läpimitta on 0,6+ 0.2 mm testin aikaisen virtauksen rajoittamiseksi;

3.6.2.1.2   männällä varustettu energianvaraaja (tai vastaava laite), joka vastaa seuraavia ominaisuuksia ja testausolosuhteita:

3.6.2.1.2.1

nimellistilavuus 1 000 cm3,

3.6.2.1.2.2

esitäyttöpaine 1 000± 100 kPa syrjäytystilavuudella 0 cm3,

3.6.2.1.2.3

suurin paine 1 500 kPa syrjäytystilavuudella 500± 5 cm3.

3.6.2.1.3   Männällä varustettu energianvaraaja (tai vastaava laite) on liitettävä apujohtoon liitännällä, jonka sisäläpimitta on 12,5 mm ja joka koostuu 1,0 metrin mittaisesta (standardin EN 853:2007 mukaisesta) taipuisasta putkesta.

3.6.2.1.4   Testausaukko on sijoitettava mahdollisimman lähelle standardin ISO 16028:2006 mukaista naarasliitintä.

3.6.2.1.5   Simulaattorin tyhjentämiseksi ennen testiä ja sen jälkeen siinä on oltava poistoventtiili.

3.6.2.2   Ohjausjohtoon liitettävä vedettävän ajoneuvon simulaattori:

3.6.2.2.1   ohjausjohto, jossa on standardin ISO 5676:1983 mukainen naarasliitin;

3.6.2.2.2   männällä varustettu energianvaraaja (tai vastaava laite), joka vastaa seuraavia ominaisuuksia ja testausolosuhteita:

3.6.2.2.2.1

esitäyttöpaine 500± 100 kPa syrjäytystilavuudella 0 cm3,

3.6.2.2.2.2

testausvälipaine 2 200± 200 kPa syrjäytystilavuudella 100± 3 cm3;

3.6.2.2.2.3

loppupaine 11 500± 200 kPa syrjäytystilavuudella 140± 5 cm3.

3.6.2.2.3   Männällä varustettu energianvaraaja (tai vastaava laite) on liitettävä ohjausjohtoon liitännällä, jonka sisäläpimitta on 10 mm ja joka koostuu 3,0 metrin pituisesta (standardin EN 853:2007 mukaisesta) taipuisasta putkesta ja 4,5 metrin pituisesta jäykästä putkesta.

3.6.2.2.4   Testausaukot on sijoitettava mahdollisimman lähelle männällä varustettua energianvaraajaa (tai vastaavaa laitetta) ja standardin ISO 5676:1983 mukaista naarasliitintä.

3.6.2.2.5   Laitteistossa on oltava poistoventtiilin liitosputkien tyhjentämiseksi ilmasta ennen testiä ja sen jälkeen.

3.6.3   Testaus on suoritettava seuraavissa olosuhteissa:

3.6.3.1

Liitosputket on tyhjennettävä ilmasta ennen testiä.

3.6.3.2

Traktorin moottorin kierrosnopeuden on oltava 25 prosenttia joutokäyntinopeutta suurempi.

3.6.3.3

Apujohtoon liitettävän vedettävänajoneuvon simulaattorin tyhjennysventtiilin on oltava täysin auki.

3.6.4   Vasteajan mittaamiseksi 3.3 ja 3.4 kohdan mukaisesti jarrujen ohjausvoiman on oltava sellainen, että ohjausjohdon liitospäällä saavutetaan vähintään 11 500 kPa:n paine moottorin kierrosnopeuden ollessa 25 prosenttia joutokäyntinopeutta suurempi.

3.6.5   Kun kytkentäaika on 0,2 sekuntia, jarrujärjestelmän hallintalaitteen käytön alkuhetkestä siihen hetkeen, jolloin männällä varustetun energianvaraajan (tai vastaavan laitteen) lähellä olevalla testausaukolla mitattu paine saavuttaa 75 prosenttia 3.5 kohdan mukaisesta enimmäisarvostaan, saa kulua enintään 0,6 sekuntia.

Enimmäisarvolla tarkoitetaan tässä kuitenkin testausaukolla mitattua painetta eikä jarrupainetta, kuten 3.5 kohdassa.

4.   Paineilmajarrujärjestelmillä varustetut vedettävät ajoneuvot

4.1   Vedettävän ajoneuvon vasteajat mitataan ilman traktoria. Traktorin simulointia varten on käytettävä laitetta, johon syöttöjohdon ja paineilmaohjausjohdon liitospäät ja/tai sähköisen ohjausjohdon liitin yhdistetään.

4.2   Syöttöjohdon paineen on oltava 650 kPa.

4.3   Paineilmaohjausjohtojen simulaattorilla on oltava seuraavat ominaisuudet:

4.3.1

Simulaattorissa on oltava 30 litran vetoinen säiliö, jossa paine on 650 kPa ennen jokaista testiä ja jota ei saa paineistaa uudelleen testin aikana. Simulaattorissa on oltava läpimitaltaan 4,0–4,3 mm:n kuristin jarrun hallintalaitteen ulostulossa. Johdon tilavuuden, mitattuna kuristimesta liitospäähän, liitospää mukaan luettuna, on oltava 385 ± 5 cm3 (tilavuuden katsotaan vastaavan putkea, jonka pituus on 2,5 m, sisäläpimitta 13 mm ja paine 650 kPa). Jäljempänä 4.3.3 kohdassa tarkoitetut ohjausjohdon paineet on mitattava välittömästi kuristimen jälkeen.

4.3.2

Jarrujärjestelmän hallintalaitteen on oltava sellainen, ettei testaaja vaikuta sen toimintatapaan.

4.3.3

Simulaattori on säädettävä esimerkiksi 4.3.1 kohdassa tarkoitetun kuristimen avulla siten, että jos siihen liitetään säiliö, jonka tilavuus on 385 ± 5 cm3, paineen nousemiseen arvosta 65 kPa arvoon 490 kPa (10 ja 75 prosenttia nimellispaineesta 650 kPa) kuluva aika on 0,2 ± 0,01 sekuntia. Jos edellä tarkoitetun säiliön tilalle vaihdetaan säiliö, jonka tilavuus on 1 155 ± 15 cm3, on paineen nousemiseen arvosta 65 kPa arvoon 490 kPa kuluvan ajan ilman lisäsäätöjä oltava 0,38 ± 0,02 sekuntia. Näiden kahden painearvon välillä on paineen noustava likimain lineaarisesti. Säiliöt on yhdistettävä liitospäähän ilman letkuja, ja liitoksen sisäläpimitan on oltava vähintään 10 mm.

4.3.4

Lisäyksessä 1 olevissa kaavioissa annetaan esimerkki simulaattorin oikeasta rakenteesta sen asetusta ja käyttöä varten.

4.4   Sähköisen ohjausjohdon kautta lähetettävien signaalien vasteen tarkistamiseen tarkoitetulla simulaattorilla on oltava seuraavat ominaisuudet:

4.4.1

Simulaattorin on tuotettava digitaalinen komentosignaali sähköisessä ohjausjohdossa ISO-standardin 11992-2:2003 ja sen muutoksen 1:2007 mukaisesti sekä asianmukaiset tiedot vedettävälle ajoneuvolle ISO-standardin 7638:2003 mukaisen liittimen napojen 6 ja 7 kautta. Vasteajan mittaamista varten simulaattori voi valmistajan pyynnöstä välittää vedettävälle ajoneuvolle tiedon siitä, ettei paineilmaohjausjohto ole asennettuna ja että sähköisen ohjausjohdon komentosignaali tulee kahdesta itsenäisestä piiristä (katso ISO-standardin 11992-2:2003 kohdat 6.4.2.2.24 ja 6.4.2.2.25 ja muutos 1:2007).

4.4.2

Jarrujärjestelmän hallintalaitteen on oltava sellainen, ettei testaaja vaikuta sen toimintatapaan.

4.4.3

Vasteajan mittaamista varten sähkösimulaattorin tuottaman signaalin on vastattava lineaarista ilmanpaineen nousua arvosta 0,0 kPa arvoon 650 kPa ajassa 0,2 ± 0,01 sekuntia.

4.5.   Tehovaatimukset

4.5.1   Paineilmaohjausjohdolla varustettujen vedettävien ajoneuvojen osalta aika siitä hetkestä, kun simulaattorin ohjausjohdossa tuottama paine saavuttaa arvon 65 kPa, siihen hetkeen, kun vedettävän ajoneuvon jarrusylinterin paine saavuttaa 75 prosenttia asymptoottisesta arvostaan, ei saa olla pidempi kuin 0,4 sekuntia.

4.5.1.1   Paineilmaohjausjohdolla varustetut vedettävät ajoneuvot, joissa on sähköinen ohjauksen välitys, on tarkistettava sähköteholla, joka syötetään vedettävään ajoneuvoon ISO-standardin 7638:2003 mukaisen liittimen (5- tai 7-napainen) kautta.

4.5.2   Sähköisellä ohjausjohdolla varustettujen vedettävien ajoneuvojen osalta aika siitä hetkestä, kun simulaattorin tuottama signaali ylittää arvoa 65 kPa vastaavan arvon, siihen hetkeen, kun vedettävän ajoneuvon jarrusylinterin paine nousee 75 prosenttiin asymptoottisesta arvostaan, ei saa olla pidempi kuin 0,4 sekuntia.

4.5.3   Paineilmaohjausjohdolla ja sähköisellä ohjausjohdolla varustettujen vedettävien ajoneuvojen osalta ohjausjohtojen vasteajat määritetään erikseen 4.5.1.1 ja 4.5.2 kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan menettelyn mukaisesti.

5.   Nestejarrujärjestelmillä varustetut vedettävät ajoneuvot

5.1   Testit tehdään ympäristön lämpötilassa 15–30 °C.

5.2   Vedettävän ajoneuvon vasteajat mitataan ilman traktoria. Traktorin simuloimiseksi käytettävissä on oltava traktorisimulaattori, johon ohjausjohdon ja apujohdon liitospäät kytketään. Jos vedettävä ajoneuvo on varustettu liitteessä I olevassa 2.1.5.1.3 kohdassa tarkoitetulla sähköisellä liittimellä, myös tämä liitin on kytkettävä traktorisimulaattoriin (ks. lisäyksessä 2 oleva 2 kohta).

5.3   Traktorisimulaattorilla on oltava seuraavat ominaisuudet:

5.3.1

Traktorisimulaattorin on oltava varustettu liitteessä I olevassa 2.1.5.1.1–2.1.5.1.3 kohdassa tarkoitetuilla traktoria koskevilla liittimillä.

5.3.2

Kun traktorisimulaattori aktivoidaan (esimerkiksi sähkökytkimellä), 5.3.2.1 ohjausjohdon liitospäälle on tuotettava paine 11 500+ 500 kPa, 5.3.2.2. apujohdon liitospäällä paineen on oltava 1 500+ 300 kPa.

5.3.3

Kun vedettävän ajoneuvon ohjausjohto ei ole kytkettynä, traktorisimulaattorin on kyettävä tuottamaan ohjausjohdon liitospäälle 11 500 kPa:n paine 0,2 sekuntia sen jälkeen, kun simulaattori on aktivoitu (esimerkiksi sähkökytkimellä).

5.3.4

Traktorisimulaattorissa käytettävän hydraulinesteen viskositeetin on oltava 60± 3 mm2/s lämpötilassa 40± 3 °C (esim. SAE 10W30). Traktorisimulaattorilla tehtävän testin aikana hydraulinesteen lämpötila saa olla enintään 45 °C.

5.3.5

Jos vedettävässä ajoneuvossa on hydrauliset energianvaraajat, jotta se täyttäisi käyttöjarrujärjestelmälle asetetut vaatimukset, ne on ennen vasteaikamittauksia ladattava paineeseen, jonka valmistaja on ilmoittanut testausselosteessa käyttöjarrujärjestelmän vähimmäisjarrutustehon saavuttamista varten.

5.3.6

Kun traktorisimulaattori liitetään 3.6.2 kohdassa määritellyn vedettävän ajoneuvon simulaattorin ohjausjohtoon, traktorisimulaattori on kalibroitava niin, että aika, joka kuluu traktorisimulaattorin aktivoinnista siihen hetkeen, kun paine vedettävän ajoneuvon simulaattorin ohjausjohdon männällä varustetussa energianvaraajassa (tai vastaavassa laitteessa) saavuttaa arvon 11 500 kPa, on oltava 0,6+ 0,1 sekuntia. Tämän tehon saavuttamiseksi traktorisimulaattorin virtausta on säädettävä (esimerkiksi virtauksensäätimellä). Vedettävän ajoneuvon simulaattorin ohjausjohdon putket on tyhjennettävä ilmasta ennen tätä kalibrointia.

5.3.7.

Traktorisimulaattorin hallintalaitteen on oltava sellainen, ettei testaaja vaikuta sen toimintatapaan.

5.4   Tehovaatimukset

5.4.1   Kun kalibroitu traktorisimulaattori (ks. 5.3.6 kohta) on kytkettynä vedettävään ajoneuvoon, aika, joka kuluu traktorisimulaattorin aktivoinnista (esim. sähkökytkimellä) siihen hetkeen, kun paine epäedullisimmassa asemassa olevassa jarrusylinterissä saavuttaa arvon, joka on 75 prosenttia paineen enimmäisarvosta, saa olla enintään 0,6 sekuntia.

Kun kyseessä on käyttöjarrujärjestelmä, jossa jarrusylinterin paine nousee väliaikaisesti maksimiarvoonsa ja laskee sitten keskimääräiseen stabiloituneeseen paineeseen, tätä keskimääräistä painetta on käytettävä 75 prosentin arvon laskennassa.

6.   Jousijarruihin perustuvalla käyttöjarrujärjestelmällä varustetut traktorit

6.1   Vasteaikamittaus on tehtävä niin, että jousijarrut on säädetty mahdollisimman lähelle. Valmistajan on täsmennettävä jousen painekammion alkupaine, joka vastaa tätä testausvaatimusta.

6.2   Aika, joka kuluu käyttöjarrun hallintalaitteen käyttämisestä (jarrut täysin vapaina) siihen hetkeen, kun paine epäedullisimmassa asemassa olevan jarrusylinterin jousen painekammiossa saavuttaa paineen, joka vastaa 75:tä prosenttia säädetystä jarrutustehosta, saa olla enintään 0,6 sekuntia.

LIITE IV

Jarrujärjestelmien, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen energianlähteitä ja energianvaraajia koskevat vaatimukset

1.   Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1.1

’varastoitua energiaa käyttävällä neste- tai paineilmajarrujärjestelmällä’ jarrujärjestelmää, jossa energia tuotetaan paineistetun hydraulinesteen tai ilman avulla ja varastoidaan yhteen tai useampaan energianvaraajaan, joihin syötetään painetta yhdestä tai useammasta pumpusta tai kompressorista, joista jokaiseen on asennettu laite paineen rajoittamiseksi tiettyyn (valmistajan ilmoittamaan) raja-arvoon.

A.   PAINEILMAJARRUJÄRJESTELMÄT

1.   Energianvaraajien kapasiteetti

1.1   Yleiset vaatimukset

1.1.1   Ajoneuvot, joiden jarrujärjestelmä toimii paineilmalla, on varustettava 1.2 ja 1.3 kohdassa vahvistetut tilavuusvaatimukset täyttävillä paineilmasäiliöillä.

1.1.2   Säiliöiden tilavuuden ei kuitenkaan tarvitse olla määräysten mukainen, jos jarrujärjestelmä on sellainen, että vaikka mitään energiareserviä ei ole, käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitteella on mahdollista saavuttaa vähintään varajarrujärjestelmälle vahvistettu jarrutusteho.

1.1.3   Tarkistettaessa 1.2 ja 1.3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattamista jarrujen on oltava säädetty mahdollisimman lähelle.

1.2   Luokan T ajoneuvot

1.2.1   Ajoneuvon paineilmasäiliöt on suunniteltava siten, että käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitteen kahdeksan täyden iskun jarrutuksen jälkeen paineilmasäiliöihin jäävä paine on vähintään varajarrulle määrätyn jarrutustehon saavuttamiseksi vaadittava paine.

1.2.2   Seuraavien vaatimusten on täytyttävä testauksen aikana:

1.2.2.1

Säiliöiden alkupaineen on oltava valmistajan ilmoittaman arvon mukainen. Tämän paineen on oltava sellainen, että käyttöjarrujärjestelmälle määrätyn tehon saavuttaminen on mahdollista. Paineen lähtötaso on merkittävä ilmoituslomakkeeseen.

1.2.2.2.

Säiliötä tai säiliöitä ei saa täyttää; lisäksi lisälaitteiden säiliöiden on oltava suljettuina.

1.2.2.3

Kun kyseessä on vedettäviä ajoneuvoja vetämään hyväksytty ajoneuvo, syöttöjohto on suljettava ja ohjausjohtoon on kytkettävä 0,5 litran vetoinen säiliö. Tässä säiliössä oleva paine on poistettava ennen jokaista jarrutusta. Edellä 1.2.1 kohdassa tarkoitetun testin jälkeen ohjausjohdon paineen on oltava vähintään puolet ensimmäisellä jarrutuksella saavutetusta paineesta.

1.3   Luokkien R ja S ajoneuvot

1.3.1   Vedettäviin ajoneuvoihin asennettujen säiliöiden on oltava sellaiset, että traktorin käyttöjarrulaitteen toimiviin, painetta käyttäviin osiin syötetty paine ei kahdeksan täyden iskun jarrutuksen jälkeen laske alle puoleen ensimmäisellä jarrutuskerralla saavutetusta arvosta, kun vedettävän ajoneuvon automaattista jarrujärjestelmää tai seisontajarrujärjestelmää ei käytetä.

1.3.2   Seuraavien vaatimusten on täytyttävä testauksen aikana:

1.3.2.1

Testin alussa säiliössä olevan paineen on oltava 850 kPa.

1.3.2.2

Syöttöjohdon on oltava suljettu; lisäksi lisävarusteiden säiliöiden on oltava suljettuina.

1.3.2.3

Säiliötä ei saa täyttää testin aikana.

1.3.2.4

Jokaisella jarrun käyttökerralla ohjausjohdon paineen on oltava 750 kPa.

1.3.2.5

Jokaisella jarrun käyttökerralla sähköisen ohjausjohdon digitaalisen vaatimusarvon on vastattava paineilman painetta 750 kPa.

2.   Energianlähteiden tilavuus

2.1   Yleiset säännökset

Kompressorien on täytettävä seuraavissa kohdissa vahvistetut vaatimukset:

2.2   Tässä jaksossa käytettävät symbolit:

2.2.1

p1 on paine, joka vastaa 65:tä prosenttia 2.2.2 kohdassa tarkoitetusta paineesta p2;

2.2.2

p2 on 1.2.2.1 kohdassa tarkoitettu valmistajan ilmoittama arvo;

2.2.3

t1 on aika, joka vaaditaan suhteellisen paineen nousemiseen arvosta 0 arvoon p1; t2 on aika, joka vaaditaan suhteellisen paineen nousemiseen arvosta 0 arvoon p2.

2.3   Mittausolosuhteet

2.3.1   Kompressorin nopeuden on kaikissa tapauksissa oltava se, joka saavutetaan moottorin käydessä enimmäistehoaan vastaavalla tai säätöventtiilin sallimalla kierrosnopeudella.

2.3.2.   Lisälaitteiden säiliöiden on jaksojen t1 ja t2 määrittämiseksi tehtävien testin aikana oltava suljettuina.

2.3.3   Ajoneuvojen vetämiseen tarkoitetuissa ajoneuvoissa vedettävää ajoneuvoa edustaa ilmasäiliö, jonka suhteellinen enimmäispaine p (kPa/100) on se, joka voidaan syöttää traktorin syöttöpiirin kautta, ja jonka tilavuus V (litraa) saadaan kaavasta p × V = 20 R (jossa R on vedettävän ajoneuvon suurin sallittu akselikuorma tonneina).

2.4   Tulosten tulkinta

2.4.1   Epäedullisimmassa asemassa olevalle energianvaraajalle saatu aika t1 saa olla enintään

2.4.1.1

kolme minuuttia ajoneuvoilla, joihin ei ole sallittua kytkeä vedettävää ajoneuvoa;

2.4.1.2

kuusi minuuttia ajoneuvoilla, joihin on sallittua kytkeä vedettävä ajoneuvo.

2.4.2   Epäedullisimmassa asemassa olevalle säiliölle saatu aika t2 saa olla enintään

2.4.2.1

kuusi minuuttia ajoneuvoilla, joihin ei ole sallittua kytkeä vedettävää ajoneuvoa;

2.4.2.2

yhdeksän minuuttia ajoneuvoilla, joihin on sallittua kytkeä vedettävä ajoneuvo.

2.5   Lisätesti

2.5.1   Kun ajoneuvo on varustettu yhdellä tai useammalla lisälaitesäiliöllä, joiden kokonaistilavuus on suurempi kuin 20 prosenttia jarrusäiliöiden kokonaistilavuudesta, on suoritettava lisätesti, jonka aikana lisälaitteiden säiliöiden täyttymistä ohjaavien venttiilien toiminta ei saa häiriintyä. Edellä tarkoitetun testin aikana on tarkastettava, että jarrusäiliöiden paineen nostamiseen arvosta 0 arvoon p2 tarvittava aika t3 on lyhyempi kuin

2.5.1.1

kahdeksan minuuttia ajoneuvoilla, joihin ei ole sallittua kytkeä vedettävää ajoneuvoa;

2.5.1.2

yksitoista minuuttia ajoneuvoilla, joihin on sallittua kytkeä vedettävä ajoneuvo.

2.5.2   Testi on tehtävä 2.3.1 ja 2.3.3 kohdassa vahvistetuissa olosuhteissa.

2.6   Traktorit

2.6.1   Ajoneuvojen, joihin on sallittua kytkeä vedettävä ajoneuvo, on täytettävä myös ne edellä mainitut vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvoja, joihin ei ole sallittua kytkeä vedettävää ajoneuvoa. Tässä tapauksessa 2.4.1, 2.4.2 ja 2.5.1 kohdassa tarkoitetut testit tehdään ilman 2.3.3 kohdassa mainittua säiliötä.

3.   Paineenmittausliitännät

3.1   Edellä 2.4 kohdassa tarkoitettua epäedullisimmassa asemassa olevaa säiliötä lähimpään helppopääsyiseen paikkaan on asennettava paineenmittausliitin.

3.2   Paineenmittausliitäntöjen on oltava standardin ISO 3583-1984 4 kohdan mukainen.

B.   ALIPAINEJARRUJÄRJESTELMÄT

1.   Energianvaraajien tilavuus

1.1   Yleistä

1.1.1   Ajoneuvot, joiden jarrujärjestelmän toiminta edellyttää alipaineen käyttöä, on varustettava 1.2 ja 1.3 kohdan tilavuusvaatimukset täyttävillä säiliöillä.

1.1.2   Säiliöiden tilavuuden ei kuitenkaan tarvitse olla määräysten mukainen, jos jarrujärjestelmä on sellainen, että vaikka mitään energiareserviä ei ole, on mahdollista saavuttaa vähintään varajarrujärjestelmälle vahvistettu jarrutusteho.

1.1.3   Tarkistettaessa 1.2 ja 1.3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattamista jarrujen on oltava säädetty mahdollisimman lähelle.

1.2   Luokkien T ja C ajoneuvot

1.2.1   Maatalousajoneuvojen säiliöiden on oltava sellaiset, että varajarrutusjärjestelmälle määrätyn tehon saavuttaminen on yhä mahdollista seuraavasti:

1.2.1.1

käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käyttämällä tehtyjen kahdeksan täyden iskun jarrutuksen jälkeen, kun energianlähteenä on alipainepumppu ja

1.2.1.2

käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käyttämällä tehtyjen neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen, kun energianlähteenä on moottori.

1.2.2.   Testaus on tehtävä seuraavia vaatimuksia noudattaen:

1.2.2.1

Energian lähtötason säiliöissä on oltava valmistajan ilmoituksen mukainen. Tason on oltava sellainen, että käyttöjarrujärjestelmälle vahvistetun jarrutustehon saavuttaminen on mahdollista, ja sen on vastattava alipainetta, joka on enintään 90 prosenttia energialähteen tuottamasta enimmäisalipaineesta. Energian lähtötaso on merkittävä ilmoituslomakkeeseen.

1.2.2.2

Energiasäiliöitä ei saa täyttää; lisäksi kaikkien lisälaitteiden säiliöiden on oltava suljettuina.

1.2.2.3

Kun kyseessä on vedettäviä ajoneuvoja vetämään hyväksytty maatalousajoneuvo, syöttöjohto on suljettava ja ohjausjohtoon on kytkettävä 0,5 litran vetoinen säiliö. Edellä 1.2.1 kohdassa tarkoitetun testin jälkeen ohjausjohdon alipainetason on oltava vähintään puolet ensimmäisellä jarrutuksella saavutettua alipainetasoa vastaavasta arvosta.

1.3   Luokkien R1, R2 ja S1 ajoneuvot

1.3.1   Vedettäviin ajoneuvoihin asennettujen energiasäiliöiden on oltava sellaisia, että testissä vedettävän ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmällä tehtyjen neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen käyttökohdissa oleva alipainetaso on vähintään puolet ensimmäisellä jarrutuskerralla saavutetusta arvosta.

1.3.2   Testaus on tehtävä seuraavia vaatimuksia noudattaen:

1.3.2.1

Energian lähtötason säiliöissä on oltava valmistajan ilmoituksen mukainen. Tason on oltava sellainen, että käyttöjarrujärjestelmälle määrätyn tehon saavuttaminen on mahdollista. Energian lähtötaso on merkittävä ilmoituslomakkeeseen.

1.3.2.2

Energiasäiliöitä ei saa täyttää; lisäksi kaikkien lisälaitteiden säiliöiden on oltava suljettuina.

2.   ENERGIANLÄHTEIDEN TILAVUUS

2.1   Yleistä

2.1.1   Kun aloitustasona on ympäröivän ilmakehän paine, energialähteen säiliöiden paineen on saavutettava 1.2.2.1 kohdassa tarkoitettu lähtötaso kolmessa minuutissa. Kun kyseessä on ajoneuvo, johon on sallittua kytkeä vedettävä ajoneuvo, tämän tason saavuttamiseen kuluva aika 2.2 kohdassa eritellyissä olosuhteissa saa olla enintään kuusi minuuttia.

2.2.   Mittausolosuhteet

2.2.1   Alipainelähteen nopeuden on oltava seuraava:

2.2.1.1

kun alipainelähteenä on moottori, ajoneuvo pysähtyneenä saavutettava moottorin kierrosluku vaihteen ollessa vapaalla ja moottorin käydessä joutokäyntiä;

2.2.1.2

kun alipaineen lähteenä on pumppu, nopeus, joka saavutetaan moottorin kierrosluvun ollessa 65 prosenttia sen enimmäistehoa vastaavasta kierrosluvusta; ja

2.2.1.3

kun alipaineen lähteenä on pumppu, ja moottori on varustettu säätimellä, nopeus, joka saadaan moottorin kierrosluvun ollessa 65 prosenttia säätimen rajoittamasta enimmäisnopeudesta.

2.2.2   Jos tarkoituksena on kytkeä ajoneuvoon vedettävä ajoneuvo, jonka jarrujärjestelmä toimii alipaineella, vedettävää ajoneuvoa edustaa energianvaraaja, jonka tilavuus V määritellään litroina yhtälön

V = 15 R

mukaan, jossa R on vedettävän ajoneuvon akseleiden suurin sallittu massa tonneina.

C.   VARASTOITUA ENERGIAA KÄYTTÄVÄT NESTEJARRUJÄRJESTELMÄT

1.   Energianvaraajien tilavuus

1.1   Yleistä

1.1.1   Ajoneuvot, joiden jarrujärjestelmän toiminta edellyttää paineistetun hydraulinesteen välittämän varastoidun energian käyttöä, on varustettava 1.2 ja 1.3 kohdan tilavuusvaatimukset täyttävillä energianvaraajilla.

1.1.2   Energianvaraajien tilavuuden ei kuitenkaan tarvitse olla määräysten mukainen, jos jarrujärjestelmä on sellainen, että vaikka mitään energiavarastoa ei ole, käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitteella on mahdollista saavuttaa vähintään varajarrujärjestelmälle vahvistettu jarrutusteho.

1.1.3   Tarkistettaessa 1.2.1, 1.2.2 ja 2.1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattamista jarrujen on oltava säädetty mahdollisimman lähelle.

1.2   Luokkien T ja C ajoneuvot

1.2.1   Varastoitua energiaa käyttävällä nestejarrujärjestelmällä varustettujen ajoneuvojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.2.1.1

Käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käyttämällä tehtyjen kahdeksan täyden iskun jarrutuksen jälkeen on yhdeksännellä jarrutuksella yhä voitava saavuttaa varajarrujärjestelmälle vahvistettu teho.

1.2.1.2

Testaus on tehtävä seuraavia vaatimuksia noudattaen: 1.2.1.2.1 Testaus on aloitettava paineella, joka voi olla valmistajan ilmoittama, mutta joka ei ole kytkentäpainetta korkeampi; 1.2.1.2.2 Energianvaraajiin ei saa syöttää energiaa; lisäksi kaikkien lisälaitteiden energianvaraajien on oltava suljettuina.

1.2.2   Varastoitua energiaa käyttävällä nestejarrujärjestelmällä varustettujen traktoreiden, joiden ei ole mahdollista täyttää liitteessä I olevan 2.2.1.4.1 kohdan vaatimuksia, katsotaan olevan tuon kohdan vaatimusten mukaisia, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

1.2.2.1

Voimansiirrossa tapahtuneen yksittäisen häiriön jälkeen on käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käyttämällä tehtyjen kahdeksan täyden iskun jarrutuksen jälkeen yhdeksännellä jarrutuksella voitava yhä saavuttaa vähintään varajarrujärjestelmälle määrätty teho tai, kun varastoidun energian käyttöä edellyttävälle varajarrujärjestelmälle vahvistettu teho saavutetaan erillisellä hallintalaitteella, kahdeksan täyden iskun jarrutuksen jälkeen on yhdeksännellä jarrutuksella voitava saavuttaa tämän säännön liitteessä II olevassa 3.1.4 kohdassa määrätty jäännösjarrutusteho.

1.2.2.2

Testaus on tehtävä seuraavia vaatimuksia noudattaen: 1.2.2.2.1 Kun energianlähde on pysähtynyt tai käy moottorin tyhjäkäyntiä vastaavalla nopeudella, voidaan aiheuttaa häiriö voimansiirrossa. Ennen tällaisen häiriön aiheuttamista energianvaraajan paineen on oltava valmistajan mahdollisen ilmoituksen mukainen, mutta ei kytkentäpainetta korkeampi. 1.2.2.2.2 Lisälaitteiden ja niiden mahdollisten energianvaraajien on oltava suljettuina.

1.3   Luokkien R ja S ajoneuvot

1.3.1   Jos vedettävä ajoneuvo on varustettu energianvaraajilla, näiden on oltava sellaiset, että toimiviin, energiaa käyttäviin osiin syötetyn energian taso ei traktorin käyttöjarrujärjestelmällä tehtyjen kahdeksan täyden iskun jarrutuksen jälkeen laske alle puoleen ensimmäisellä jarrutuskerralla saavutetusta arvosta, kun vedettävän ajoneuvon automaattista jarrujärjestelmää tai seisontajarrujärjestelmää ei käytetä.

1.3.2.   Seuraavien vaatimusten on täytyttävä testauksen aikana:

1.3.2.1

Testin alussa energianvaraajassa olevan paineen on oltava 15 000 kPa.

1.3.2.2

Apujohdon on oltava suljettu; lisäksi lisälaitteiden mahdollisten energianvaraajien on oltava suljettuina.

1.3.2.3

Energianvaraajia ei saa täyttää testin aikana.

1.3.2.4

Jokaisella jarrun käyttökerralla ohjausjohdon paineen on oltava 13 300 kPa.

2.   Hydraulinestettä käyttävien energialähteiden tilavuus

Energianlähteiden on täytettävä seuraavissa kohdissa vahvistetut vaatimukset:

2.1   Luokkien T ja C ajoneuvot

2.1.1   Symbolit

2.1.1.1

”p1” on valmistajan ilmoittama järjestelmän enimmäistoimintapaine (katkaisupaine) energianvaraajissa;

2.1.1.2

”p2” on paine käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käyttämällä tehtyjen neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen aloitettaessa arvosta p1 ja ilman, että energianvaraajiin on syötetty energiaa;

2.1.1.3

”t” on aika, joka vaaditaan energianvaraajien paineen nousemiseksi arvosta p2 arvoon p1 ilman, että käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käytetään.

2.1.2   Mittausolosuhteet

2.1.2.1   Ajan t määrittämiseksi tehtävän testin aikana energialähteen syöttönopeuden on oltava se, joka saavutetaan moottorin kierrosluvun vastatessa sen enimmäistehoa tai säätimen rajoittamaa nopeutta.

2.1.2.2   Ajan t määrittämiseksi tehtävän testin aikana lisälaitteiden energianvaraajat saavat sulkeutua ainoastaan automaattisesti.

2.1.3   Tulosten tulkinta

Traktoreiden osalta aika t saa olla enintään 30 sekuntia.

2.2.   Hydraulisella vedettävien ajoneuvojen ohjausjohdolla varustetut traktorit

2.2.1   Energianlähteen syöttönopeuden määrittämiseksi traktorin hydraulisen apujohdon liitospäähän on kytkettävä tämän asetuksen liitteessä III olevassa 3.6.2.1 kohdassa tarkoitettu apujohtoon liitettävä vedettävän ajoneuvon simulaattori.

2.2.2.   Testaus on suoritettava seuraavissa olosuhteissa:

2.2.2.1

Testit tehdään ympäristön lämpötilassa 15–30 °C.

2.2.2.2

Apujohtoon liitettävä vedettävän ajoneuvon simulaattori kytketään apujohdon liitospäähän ennen testiä, kun moottori on sammutettuna.

2.2.2.3

Traktorin moottorin kierrosnopeuden on testin aikana oltava 25 prosenttia joutokäyntinopeutta suurempi.

2.2.2.4

Traktorin seisontajarrun hallintalaitteen on oltava täysin vapautettuna testin aikana.

2.2.3   Kun moottori on käynnissä ja tyhjennysventtiili täysin kiinni, aika, joka kuluu siihen, että paine ISO-standardin 16028:2006 mukaisen naarasliittimen lähellä olevalla testausaukolla nousee arvosta 300 kPa arvoon 1 500 kPa, saa olla enintään 2,5 sekuntia.

2.3   Luokkien R ja S ajoneuvot

Seuraavassa esitettävien vaatimusten on täytyttävä, jos vedettävässä ajoneuvossa käytetään energianvaraajaa käyttöjarrujärjestelmän avustamiseksi ja kyseistä energianvaraajaa ladataan ohjausjohdon paineesta käyttöjarrun käyttämisen aikana ja/tai vedettävään ajoneuvoon asennetusta energianlähteestä.

2.3.1   Energianlähteen on saatava käyttövoimansa liitteen III lisäyksen 2 mukaisesta traktorisimulaattorista ISO-standardin 7638:2003 mukaisen sähköisen liittimen kautta.

2.3.2   Symbolit

2.3.2.1

”pR1” on valmistajan ilmoittama järjestelmän enimmäistoimintapaine (katkaisupaine) energianvaraajissa;

2.3.2.2

”pR2” on paine sen jälkeen, kun traktorin käyttöjarrun hallintalaitteella on tehty neljä täyden iskun jarrutusta;

2.3.2.3

”t” on aika, joka vaaditaan energianvaraajan paineen nousemiseen arvosta pR2 arvoon pR1 ilman, että traktorin käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käytetään.

2.3.3   Mittausolosuhteet

Seuraavien vaatimusten on täytyttävä ajan tR määrittämiseksi tehtävän testin aikana:

2.3.3.1

Testin alkaessa energianvaraajan paineen on oltava paine pR1.

2.3.3.2

Käyttöjarrujärjestelmää on käytettävä neljä kertaa traktorisimulaattorin ohjausjohdon kautta.

2.3.3.3

Jokaisella jarrun käyttökerralla ohjausjohdon paineen on oltava 13 300 kPa.

2.3.3.4

Lisälaitteiden energianvaraajat saavat sulkeutua vain automaattisesti.

2.3.3.5

Venttiilin, josta syötetään energianvaraajalle ohjausjohdon painetta, on oltava suljettuna testin aikana.

2.3.4   Tulosten tulkinta

Aika tR saa olla enintään 4 minuuttia.

3.   Varoituslaitteiden ominaisuudet

Moottorin ollessa pysäytettynä ja aloitettaessa paineesta, joka voi olla valmistajan erikseen ilmoittama mutta joka ei saa olla kytkentäpainetta suurempi, varoituslaite ei saa käynnistyä käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käyttämällä tehtyjen kahden täyden iskun jarrutuksen jälkeen.

LIITE V

Jousijarruja ja niillä varustettuja ajoneuvoja koskevat vaatimukset

1.   Rakenne-, asennus- ja tarkastusvaatimukset

1.1   Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1.1.1

’jousijarrujärjestelmillä’ jarrujärjestelmiä, joissa jarruttamiseen tarvittava energia saadaan yhdestä tai useammasta jousesta, joka toimii energianvaraajana;

1.1.2

’paineella’ alipainetta, jos jousien puristuminen saadaan aikaan alipainelaitteella.

2.   Yleiset vaatimukset

Ellei nimenomaisesti muuta mainita, suurinta rakenteellista nopeutta tarkastellaan kaikkialla tässä liitteessä ajoneuvon kulkusuunnassa eteenpäin.

2.1   Jousijarrujärjestelmää ei saa käyttää käyttöjarrujärjestelmänä muutoin kuin 2.2 kohdassa täsmennetyin edellytyksin. Jos jokin käyttöjarrujärjestelmän voimansiirron osa vioittuu, jousijarrujärjestelmää voidaan kuitenkin käyttää liitteessä II olevassa 3.1.4 kohdassa tarkoitetun jäännösjarrutustehon saavuttamiseen, jos kuljettaja voi säätää tätä toimintoa.

2.1.1   Jousijarruja voidaan käyttää varajarrujärjestelmänä riippumatta siitä, mikä ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus on, jos kuljettaja voi säätää jarrutustoimintoa ja jos liitteessä II vahvistetut tehovaatimukset täyttyvät.

Edellisestä poiketen silloin, kun ajoneuvossa, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 30 km/h, käytetään varajarrujärjestelmänä jousijarruja, joiden hallintalaite on päällä/pois-tyyppinen (nuppi tai kytkin) ja joiden jarrutustoimintoa kuljettaja ei voi säätää, on seuraavien vaatimusten täytyttävä:

2.1.1.1

Kuljettajan on pystyttävä käyttämään jousijarrujen hallintalaitetta ohjauspaikaltaan irrottamatta molempia käsiä ohjauksen hallintalaitteesta.

2.1.1.2

Tämän asetuksen liitteessä II vahvistettujen jarrutustehoa koskevien vaatimusten on täytyttävä.

2.1.1.3

Vahvistettu teho on saavutettava ilman että ajoneuvo poikkeaa suunnastaan, että ilmenee epätavallista tärinää tai että pyörät lukkiutuvat.

2.1.2   Alipaineella toimivia jousijarruja ei saa käyttää vedettävissä ajoneuvoissa.

Energia, joka tarvitaan jousen puristamista varten jarrujen vapauttamiseksi, on syötettävä ja sitä on ohjattava kuljettajan käyttämällä hallintalaitteella.

2.2   Ajoneuvoissa, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 30 km/h, voidaan käyttää jousijarrujärjestelmää käyttöjarrujärjestelmänä sillä edellytyksellä, että kuljettaja voi säätää jarrutustoimintoa.

Jos jousijarrujärjestelmää käytetään käyttöjarrujärjestelmänä, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

2.2.1

Liitteessä III olevassa 5 kohdassa vahvistettujen vasteaikaa koskevien vaatimusten on täytyttävä.

2.2.2

Kun jousijarrut on säädetty niin lähelle kuin mahdollista, on voitava 2.2.2.1 käyttää jarruja 10 kertaa minuutin aikana, kun moottori käy joutokäyntinopeudella (jarrutukset tasaisin väliajoin kyseisen ajan kuluessa); 2.2.2.2 käyttää käyttöjarrujärjestelmää 6 kertaa aloittaen paineella, joka on enintään energianlähteen kytkentäpaine. Tämän testin aikana energianvaraajiin ei saa syöttää energiaa. Lisäksi kaikkien lisälaitteiden energianvaraajien on oltava suljettuina.

2.2.3

Jousijarrujen on oltava rakenteeltaan sellaiset, että väsymisen aiheuttamaa vikaantumista ei tapahdu. Valmistajan on tämän toteamiseksi toimitettava tutkimuslaitokselle asianmukaiset kestävyystestiraportit.

2.3   Jousen painekammion syöttöpiirin paineen raja-arvojen pienet vaihtelut eivät saa aiheuttaa merkittäviä jarrutusvoiman vaihteluja.

2.4   Jousijarruilla varustettuihin traktoreihin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

2.4.1

Jousen painekammion syöttöpiirissä on joko oltava oma energiavarasto tai sitä on syötettävä vähintään kahdesta erillisestä energiavarastosta. Vedettävän ajoneuvon paineilmasyöttöjohto tai hydraulinen apujohto voidaan haaroittaa tästä syöttölinjasta, jos mainittujen johtojen paineenpudotus ei voi saada jousijarrun sylintereitä toimimaan.

2.4.2

Lisälaite voi ottaa energiansa jousijarrun sylintereiden syöttölinjasta vain, jos sen toiminta ei edes energianlähteen vaurioituessa voi aiheuttaa jousijarrun sylintereiden energiavaraston laskemista alle sen tason, jolla on vielä mahdollista vapauttaa kerran jousijarrun sylinterit.

2.4.3

Kun jarrujärjestelmää paineistetaan uudelleen paineesta nolla alkaen, jousijarrun on hallintalaitteen asennosta riippumatta pysyttävä täysin kytkettynä, kunnes käyttöjarrujärjestelmän paine on riittävä sen varmistamiseen, että saavutetaan vähintään kuormatun ajoneuvon varajarrulle vahvistettu jarrutusteho käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitetta käytettäessä.

2.4.4

Kytketty jousijarru ei saa vapautua, jollei käyttöjarrujärjestelmän paine ole riittävä synnyttämään käyttöjarrun hallintalaitetta käytettäessä vähintään sitä jäännösjarrutustehoa, joka on vahvistettu kuormatulle ajoneuvolle liitteessä II olevassa 3.1.4 kohdassa.

2.5   Traktoreissa järjestelmä on suunniteltava siten, että jarrut voidaan aktivoida ja vapauttaa vähintään kolme kertaa, jos jousen painekammion alkupaine on yhtä suuri kuin suurin rakenteellinen paine. Paineilmajarrujärjestelmillä varustettujen vedettävien ajoneuvojen osalta jarrut on voitava vapauttaa vähintään kolme kertaa vedettävän ajoneuvon irrottamisen jälkeen syöttöjohdon paineen ollessa ennen irrottamista 750 kPa. Ennen tarkistusta on kuitenkin vapautettava hätäjarru. Näiden vaatimusten on täytyttävä, kun jarrut on säädetty mahdollisimman lähelle. Lisäksi seisontajarrujärjestelmä on voitava aktivoida ja vapauttaa liitteessä I olevassa 2.2.2.10 kohdassa ilmoitettujen vaatimusten mukaisesti, kun vedettävä ajoneuvo on kytkettynä traktoriin.

2.6   Traktoreiden osalta jousen painekammion paine, jolla jouset alkavat käyttää jarruja (kun jarrut on säädetty mahdollisimman lähelle) saa olla enintään 80 prosenttia tavallisesti käytettävissä olevan paineen vähimmäistasosta.

2.7   Paineilmajarrujärjestelmillä varustettujen vedettävien ajoneuvojen osalta jousen painekammion paine, jolla jouset alkavat käyttää jarruja, ei saa olla suurempi kuin paine, joka saavutetaan käyttöjarrujärjestelmän neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen liitteessä IV olevan A osan 1.3 kohdan mukaisesti. Alkupaine on 700 kPa.

2.8   Sellaisissa nestejarrujärjestelmillä varustetuissa vedettävissä ajoneuvoissa, joissa ei käytetä varastoitua energiaa jousen painekammion paineistamiseen, paine, jolla jouset alkavat käyttää jarruja, saa olla enintään 1 200 kPa.

2.9   Sellaisissa nestejarrujärjestelmillä varustetuissa vedettävissä ajoneuvoissa, joissa käytetään varastoitua energiaa jousen painekammion paineistamiseen, jousen painekammion paine, jolla jouset alkavat käyttää jarruja, ei saa olla suurempi kuin paine, joka saavutetaan käyttöjarrujärjestelmän neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen liitteessä IV olevan C osan 1.3 kohdan mukaisesti. Alkupaine on 12 000 kPa. Lisäksi apujohdon paine, jolla jouset alkavat käyttää jarruja, saa olla enintään 1 200 kPa.

2.10   Kun jousen painekammioon energiaa syöttävän johdon — lukuun ottamatta paineenalaista nestettä käyttävän ylimääräisen vapautuslaitteen johtoja — paine putoaa tasolle, jolla jarrun osat alkavat liikkua, varoituslaitteen on sytytettävä varoitusvalo tai annettava äänimerkki. Jos tämä vaatimus täyttyy, varoitusmerkki voi olla liitteessä I olevassa 2.2.1.29.1.1 kohdassa tarkoitettu. Tätä määräystä ei sovelleta vedettäviin ajoneuvoihin.

2.11   Jos traktori, joka on hyväksytty vetämään jatkuvalla tai puolijatkuvalla jarrutuksella varustettua luokan R tai S ajoneuvoa, on varustettu jousijarrujärjestelmällä, kyseisen järjestelmän automaattisen käytön on aiheutettava vedettävän ajoneuvon jarrujen kytkentä.

2.12   Vedettävien ajoneuvojen, joissa käytetään paineilmatoimisen käyttöjarrujärjestelmän energiavarastoja liitteessä II olevassa 3.2.3 kohdassa vahvistettujen automaattista jarrutusta koskevien vaatimusten täyttämiseksi, on täytettävä myös yksi seuraavista vaatimuksista silloin, kun vedettävä ajoneuvo irrotetaan traktorista ja vedettävän ajoneuvon seisontajarrun hallintalaite on vapaa-asennossa (jousijarrut eivät jarruta):

2.12.1

Kun käyttöjarrujärjestelmän energiavarannot laskevat paineeseen, joka on vähintään 280 kPa, paineen jousijarrun painekammiossa on laskettava arvoon 0 kPa, jotta jousijarrujen jarrutus on täysimääräinen. Tämän vaatimuksen täyttyminen on todennettava käyttöjarrujärjestelmän energiavaraston vakaalla paineella 280 kPa.

2.12.2

Käyttöjarrujärjestelmän energiavaraston paineen aleneminen aiheuttaa vastaavan aleneman jousen painekammion paineessa.

3.   Lisävapautusjärjestelmä

3.1   Jousijarrujärjestelmä on suunniteltava siten, että sen vioittuessakin on vielä mahdollista vapauttaa jarrut. Tämä vaatimus voidaan toteuttaa käyttämällä ylimääräistä lisävapautuslaitetta (pneumaattista, hydraulista, mekaanista jne.).

Energiavarastoa käyttävien vapautuslaitteiden on otettava energiansa energiavarastosta, joka on riippumaton jousijarrujärjestelmän tavallisesti käyttämästä energiavarastosta. Lisävapautuslaitteessa oleva paineilma tai hydraulineste voi vaikuttaa jousen painekammiossa samaan mäntään, jota käytetään tavallisessa jousijarrujärjestelmässä, jos vapautuslaite käyttää erillistä johtoa. Tämän johdon ja hallintalaitteen jousijarrun sylinteriin yhdistävän tavallisen johdon liitoksen on oltava jokaisessa jousijarrun sylinterissä välittömästi ennen jousen painekammion liitäntää, jos sitä ei ole yhdistetty sylinterin runkoon. Liitoksessa on oltava laite, joka estää johtojen keskinäisen vaikutuksen. Tähän laitteeseen sovelletaan myös liitteessä I olevan 2.2.1.5 kohdan vaatimuksia.

3.1.1   Edellä 3.1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten osalta jarrujärjestelmän voimansiirron osia ei katsota alttiiksi vioittumiselle, jos niiden oletetaan liitteessä I olevan 2.2.1.2.7 kohdan mukaisesti pysyvän vahingoittumattomina edellyttäen, että ne on valmistettu metallista tai muusta materiaalista, jolla on vastaavat ominaisuudet, ja että niiden muoto ei muutu merkittävästi tavallisessa jarrutuksessa.

3.2   Jos 3.1 kohdassa tarkoitetun lisälaitteen toiminta edellyttää jonkin työkalun tai ruuviavaimen käyttöä, kyseinen työkalu tai ruuviavain on säilytettävä ajoneuvossa.

3.3   Jos lisävapautusjärjestelmä käyttää varastoitua energiaa jousijarrujen vapauttamiseen, sovelletaan seuraavia lisävaatimuksia:

3.3.1

Jos jousijarrun lisävapautusjärjestelmän hallintalaite on sama kuin vara- tai seisontajarrujärjestelmässä käytettävä hallintalaite, sovelletaan kaikissa tapauksissa 2.4 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

3.3.2

Jos jousijarrun lisävapautusjärjestelmän hallintalaite on vara- tai seisontajarrujärjestelmän hallintalaitteesta erillään, sovelletaan 2.3 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia molempiin hallintajärjestelmiin. Kohdassa 2.4.4 vahvistettuja vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta jousijarrun lisävapautusjärjestelmään. Lisäksi lisävapautusjärjestelmän hallintalaitteen on sijaittava siten, ettei kuljettaja voi käyttää sitä tavanomaiselta ohjauspaikaltaan.

3.4   Jos lisävapautusjärjestelmässä käytetään paineilmaa, järjestelmä on aktivoitava erillisellä hallintalaitteella, joka ei ole yhteydessä jousijarrun hallintalaitteeseen.

LIITE VI

Mekaanisella jarrusylinterin lukituslaitteella varustettuja seisontajarrujärjestelmiä koskevat vaatimukset

1.   Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1.1

’mekaanisella jarrusylinterin lukituslaitteella’ laitetta, joka varmistaa seisontajarrujärjestelmän jarrutustoiminnon lukitsemalla männän varren mekaanisesti. Mekaaninen lukitus tapahtuu, kun lukituskammiossa oleva paineistettu neste päästetään pois; laite on suunniteltu siten, että lukitus voidaan vapauttaa palauttamalla paine lukituskammioon.

2.   Vaatimukset

2.1   Mekaaninen jarrusylinterin lukituslaite on suunniteltava siten, että se voidaan vapauttaa, kun lukituskammio on jälleen paineen alainen.

2.2   Kun lukituskammion paine lähestyy mekaanista jarrusylinterin lukitusta vastaavaa tasoa, järjestelmän on sytytettävä varoitusvalo tai annettava äänimerkki. Tätä vaatimusta ei sovelleta vedettäviin ajoneuvoihin. Vedettävissä ajoneuvoissa mekaanista jarrusylinterin lukituslaitetta vastaava paine saa olla enintään 4 kPa. Seisontajarrujärjestelmän jarrutusteho on voitava saavuttaa vedettävän ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmässä ilmenneen yksittäisen vian jälkeen. Lisäksi jarrut on voitava vapauttaa vähintään kolme kertaa vedettävän ajoneuvon irrottamisen jälkeen syöttöjohdon paineen ollessa ennen irrottamista 650 kPa. Näiden vaatimusten on täytyttävä, kun jarrut on säädetty mahdollisimman lähelle. Seisontajarrujärjestelmä on myös voitava aktivoida ja vapauttaa liitteessä I olevassa 2.2.2.10 kohdassa ilmoitettujen vaatimusten mukaisesti, kun vedettävä ajoneuvo on kytkettynä traktoriin.

2.3   Kun jarrusylintereihin on asennettu mekaaninen jarrusylinterin lukituslaite, kumman tahansa kahdesta energiavarastosta on voitava kytkeä jarrusylinteri toimintaan.

2.4   Lukitun jarrusylinterin vapauttaminen ei saa olla mahdollista, jollei ole varmaa, että jarrua voidaan tällaisen vapauttamisen jälkeen käyttää uudelleen.

2.5   Jos lukituskammion energianlähde vikaantuu, on käytettävissä oltava ylimääräinen vapautuslaite (esim. mekaaninen tai pneumaattinen), joka voi käyttää esimerkiksi ajoneuvon jonkin renkaan sisältämää ilmaa.

2.6   Hallintalaitteen on oltava sellainen, että käytettäessä se suorittaa peräjälkeen seuraavat toiminnot: se aktivoi jarrut seisontajarrulta edellytetyn tehon saavuttamiseksi, lukkiuttaa jarrut tähän asentoon ja poistaa sitten jarrun käyttövoiman.

LIITE VII

Niitä ajoneuvoja koskevat vaihtoehtoiset testausvaatimukset, joiden osalta tyyppi I-, tyyppi II- tai tyyppi III -testit eivät ole pakollisia

1.   Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1.1	’tarkastettavalla vedettävällä ajoneuvolla’ vedettävää ajoneuvoa, joka edustaa sitä vedettävien ajoneuvojen tyyppiä, jolle hyväksyntää haetaan;

1.2	’identtisellä’ järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä ja osia, joiden geometriset ja mekaaniset ominaisuudet sekä ajoneuvojen komponenteissa käytetyt materiaalit ovat identtisiä;

1.3	’vertailuakselilla’ akselia, josta on saatavilla testausseloste;

1.4	’vertailujarrulla’ jarrua, josta on saatavilla testausseloste.

2.   Yleiset vaatimukset

Hyväksyttäviksi toimitetuille ajoneuvoille ja niiden järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille ei tarvitse tehdä liitteessä II vahvistettuja tyyppi I- ja/tai tyyppi II tai tyyppi III -testejä seuraavissa tapauksissa:

2.1

Kyseessä oleva ajoneuvo on traktori tai vedettävä ajoneuvo, joka on renkaiden, akselia kohden absorboidun jarrutusenergian sekä renkaiden ja jarrujen asennustavan osalta jarrutuksen suhteen identtinen sellaisen traktorin tai vedettävän ajoneuvon kanssa, joka on 2.1.1 läpäissyt tyyppi I- ja/tai tyyppi II- tai tyyppi III -testin ja 2.1.2 hyväksytty absorboidun jarrutusenergian osalta vähintään yhtä suurelle akselimassalle kuin mikä on kyseessä olevan ajoneuvon akselimassa.

2.2

Kyseessä oleva ajoneuvo on traktori tai vedettävä ajoneuvo, jonka akseli tai akselit ovat renkaiden, akselia kohden absorboidun jarrutusenergian sekä renkaiden ja jarrujen asennustavan osalta identtiset jarrutuksen suhteen sellaisten akseleiden kanssa, jotka ovat erikseen läpäisseet tyyppi I- ja/tai tyyppi II- tai tyyppi III -testin vähintään kyseessä olevan ajoneuvon akselimassojen suuruisille akselimassoille, edellyttäen että akselia kohti absorboidun jarrutusenergian määrä ei ylitä yksittäiselle akselille tehdyissä vertailutesteissä akselia kohti absorboidun energian määrää.

2.3

Kyseessä oleva ajoneuvo on traktori, joka on varustettu hidastimella, joka on muu kuin moottorijarru ja identtinen seuraavissa olosuhteissa jo testatun hidastimen kanssa: 2.3.1 Hidastimen on täytynyt pinnalla, jonka kaltevuus on vähintään 6 prosenttia (tyyppi II -testi), tehdyssä testissä yksinään vakauttaa sellainen ajoneuvo, jonka enimmäismassa testin aikana on vähintään yhtä suuri kuin hyväksyttäväksi toimitetun ajoneuvon. 2.3.2 Edellä mainitussa testissä on tarkastettava, että kun hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo saavuttaa 30 km/h:n ajonopeuden, hidastimen pyörivien osien pyörimisnopeus on sellainen, että hidastuvuusmomentti on vähintään vastaava kuin 2.3.1 kohdassa tarkoitetussa testissä.

2.4

Kyseessä oleva ajoneuvo on vedettävä ajoneuvo, joka on varustettu paineilmakäyttöisillä S-nokkajarruilla tai levyjarruilla, jotka täyttävät lisäyksessä 1 esitetyt todentamisvaatimukset ominaisuuksien tarkastamisen osalta vertailuakselin testausselosteessa annettuihin ominaisuuksiin verrattuna. Muita jarrutyyppejä kuin paineilmakäyttöisiä S-nokkajarruja tai levyjarruja voidaan hyväksyä, jos niistä esitetään vastaavat tiedot.

3.   Vedettäviä ajoneuvoja koskevat erityisvaatimukset

Vedettävien ajoneuvojen osalta näiden vaatimusten katsotaan täyttyvän 2.1 ja 2.2 kohdan suhteen, jos lisäyksessä 1 olevassa 3.7 kohdassa tarkoitetut tarkastettavan vedettävän ajoneuvon akselin tai jarrun tunnukset on merkitty vertailuakselin tai -jarrun testausselosteeseen.

4.   Tyyppihyväksyntätodistus

Kun sovelletaan edellä olevia vaatimuksia, tyyppihyväksyntätodistuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

4.1	Kun sovelletaan 2.1 kohtaa, todistukseen on merkittävä sen ajoneuvon hyväksyntänumero, jolle on tehty tyyppi I- ja/tai tyyppi II- tai tyyppi III -vertailutesti.

4.2	Kun sovelletaan 2.2 kohtaa, on täytettävä asetuksen (EU) N:o 167/2013 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mallin taulukko I.

4.3	Kun sovelletaan 2.3 kohtaa, on täytettävä asetuksen (EU) N:o 167/2013 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mallin taulukko II.

4.4	Kun sovelletaan 2.4 kohtaa, on täytettävä asetuksen (EU) N:o 167/2013 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mallin taulukko III.

5.   Asiakirjat

Kun haettaessa tyyppihyväksyntää jossakin jäsenvaltiossa viitataan toisessa jäsenvaltiossa myönnettyyn tyyppihyväksyntään, hakijan on toimitettava viitattuun hyväksyntään liittyvät asiakirjat.

LIITE VIII

Inertiajarrujärjestelmien ja -jarrulaitteiden, perävaunujen jarruliitosten sekä näillä varustettujen ajoneuvojen testaamista koskevat vaatimukset jarruttamisen osalta

1.   Yleiset säännökset

1.1   Vedettävän ajoneuvon inertiajarrujärjestelmä koostuu hallintalaitteesta, voimansiirrosta ja jarrusta.

1.2   Hallintalaite on vetolaitteeseen (vetokytkin) kiinteästi kuuluvien komponenttien yhdistelmä.

1.3   Voimansiirron muodostavat osat, jotka sijaitsevat vetokytkimen viimeisen osan ja jarrun ensimmäisen osan välissä.

1.4   Jarrujärjestelmät, joissa varastoitu energia (esimerkiksi sähköinen, paineilma-, tai hydraulinen energia) siirretään traktorista vedettävään ajoneuvoon ja joissa sitä säätelee ainoastaan työntövoima kytkentäkohdassa, eivät muodosta tässä säännössä tarkoitettua inertiajarrujärjestelmää.

1.5   Testit

1.5.1   Jarrun olennaisten ominaisuuksien määrittäminen

1.5.2   Hallintalaitteen olennaisten ominaisuuksien määrittäminen ja sen todentaminen, että hallintalaite on tämän asetuksen säännösten mukainen

1.5.3   Ajoneuvon tarkastus

1.5.3.1

hallintalaitteen ja jarrun yhteensopivuus ja

1.5.3.2

voimansiirto.

2.   Symbolit

2.1   Käytetyt yksiköt

2.1.1

Massa: kg

2.1.2

Voima: N

2.1.3

Painovoimasta johtuva kiihtyvyys: g = 9,81 m/s2

2.1.4

Momentit: Nm

2.1.5

Pinta-alat: cm2

2.1.6

Paineet: kPa

2.1.7

Pituudet: Yksikkö ilmoitetaan kussakin tapauksessa erikseen.

2.2   Kaikkia jarrutyyppejä koskevat symbolit (ks. lisäyksen 1 kuva 1)

2.2.1   GA : valmistajan ilmoittama vedettävän ajoneuvon suurin teknisesti sallittu massa

2.2.2   G′A : valmistajan ilmoittama vedettävän ajoneuvon suurin massa, jota voidaan jarruttaa hallintalaitteella

2.2.3   GB : vedettävän ajoneuvon suurin massa, jota voidaan jarruttaa vedettävän ajoneuvon kaikkien jarrujen yhteiskäytöllä

GB = n · GBo

2.2.4   GBo : valmistajan ilmoittama vedettävän ajoneuvon suurimman sallitun massan se osuus, jota voidaan jarruttaa yhdellä jarrulla

2.2.5   B*: vaadittu jarrutusvoima

2.2.6   B: vaadittu jarrutusvoima lisättynä vierintävastuksella

2.2.7   D*: sallittu työntövoima kytkentäkohdassa

2.2.8   D: työntövoima kytkentäkohdassa

2.2.9   P′: hallintalaitteesta lähtevä voima

2.2.10   K: hallintalaitteen lisävoima, joka tavallisesti määritellään voiman D arvona voimaa P′ D:n funktiona ilmaisevan ekstrapolaatiokäyrän ja x-akselin leikkauspisteessä, mitattuna laitteen liikkeen keskiasennossa (ks. lisäyksen 1 kuvat 2 ja 3)

2.2.11   KA : hallintalaitteen kynnysvoima eli suurin työntövoima, joka voidaan lyhytaikaisesti kohdistaa vetokytkimeen siten, ettei hallintalaitteessa kehity vaikuttavaa voimaa; symbolilla KA ilmaistaan tavallisesti voimaa mitattua voimaa, kun vetokytkin alkaa työntyä sisään nopeudella 10–15 mm/s, kun hallintalaitteen voimansiirto on kytkettynä irti.

2.2.12   D1 : suurin vetokytkimeen kohdistuva voima, kun se työntyy sisään nopeudella s mm/s + 10 % voimansiirron ollessa kytkettynä irti

2.2.13   D2 : suurin vetokytkimeen kohdistuva voima, kun se vetäytyy sisäasennosta nopeudella s mm/s + 10 % voimansiirron ollessa kytkettynä irti

2.2.14   ηHo : inertiajarrun hallintalaitteen teho

2.2.15   ηH1 : voimansiirtojärjestelmän teho

2.2.16   ηH : hallintalaitteen ja voimansiirron kokonaisteho ηH = ηHo.ηH1

2.2.17   s: hallintalaitteen liikevara millimetreinä

2.2.18   s′: testausselosteessa määritetty hallintalaitteen tehollinen (käytettävissä oleva) liikevara millimetreinä

2.2.19   s′: pääsylinterin lisäliikevara millimetreinä vetokytkimestä mitattuna

2.2.19.1   sHz : pääsylinterin iskunpituus millimetreinä lisäyksen 1 kuvan 8 mukaisesti

2.2.19.2   s′Hz : pääsylinterin lisäliikevara millimetreinä männänvarresta mitattuna lisäyksen 1 kuvan 8 mukaisesti

2.2.20   so : liikehäviö eli vetokytkimen liikevara millimetreinä, kun sitä siirretään 300 mm vaakatason yläpuolelta 300 mm vaakatason alapuolelle voimansiirron ollessa liikkumattomana

2.2.21   2sB : jarrukengän liike (jarrukengän liikevara) millimetreinä käyttölaitteen suuntaiselta halkaisijalta mitattuna säätämättä jarruja testin aikana

2.2.22   2sB*: jarrukengän pienin keskiliike (jarrukengän pienin liikevara) (millimetreinä) rumpujarruilla varustettujen pyörän jarrujen osalta:

;

jossa 2r on jarrurummun halkaisija millimetreinä (ks. lisäyksen 1 kuva 4);

FOR-L_2015017FI.01008301.notes.0002.xml.jpg

hydraulista voimansiirtoa käyttävillä levyjarruilla varustettujen pyörän jarrujen osalta:

jossa:

V60 = yhden pyörän jarrun absorboiman nesteen määrä, kun paine vastaa jarrutusvoimaa 1,2 B* = 0,6 · GBo ja renkaan suurinta sädettä,

ja

2rA = jarrulevyn ulkoläpimitta (V60: cm3, FRZ: cm2 ja rA: mm)

2.2.23   M*: valmistajan ilmoittama jarrutusmomentti tämän liitteen lisäyksessä 3 olevan 5 kohdan mukaisesti; tämän jarrutusmomentin on tuotettava vähintään vaadittu jarrutusvoima B*

2.2.23.1   MT : testin jarrutusmomentti, kun ylikuormitussuojaa ei ole asennettu (6.2.1 kohdan mukaisesti)

2.2.24   R: renkaan dynaaminen vierintäsäde (m) valmistajan ilmoittamana; jos tätä tietoa ei ole käytettävissä, voidaan vaihtoehtoisesti käyttää arvoa, joka saadaan seuraavalla kaavalla: ”ETRTO kokonaisläpimitta /2”

2.2.25   n: jarrujen lukumäärä

2.2.26   Mr : suurin jarrutusmomentti, joka seuraa suurimmasta sallitusta liikevarasta sr tai suurimmasta sallitusta nesteen määrästä Vr, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin (mukaan lukien vierintävastus = 0,01 · g · GBo)

2.2.27   sr : suurin sallittu liikevara jarruvivusta mitattuna, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin

2.2.28   Vr : suurin sallittu nestemäärä, jonka yksi jarruttava pyörä absorboi, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin.

2.3   Mekaanista voimansiirtoa käyttäviä jarrujärjestelmiä koskevat symbolit (ks. lisäyksen 1 kuva 5)

2.3.1   iHo : vetokytkimen liikevaran ja hallintalaitteen ulostulon puoleisen vivun liikkeen välinen alennussuhde

2.3.2   iH1 : hallintalaitteen ulostulon puoleisen vivun liikevaran ja jarruvivun liikevaran välinen alennussuhde (vaihto pienemmälle välitykselle)

2.3.3   iH : vetokytkimen liikevaran ja jarruvivun liikevaran välinen alennussuhde

iH = iHo.iH1

2.3.4   ig : jarruvivun liikevaran ja jarrukengän keskiliikkeen (liikevaran) välinen alennussuhde (ks. lisäyksen 1 kuva 4)

2.3.5   P: jarruvipuun kohdistettu voima (ks. lisäyksen 1 kuva 4)

2.3.6   Po : jarrun palautusvoima, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin, toisin sanoen kaaviossa M = f(P) voiman P arvo tämän funktion ekstrapolaation ja x-akselin leikkauspisteessä (ks. lisäyksen 1 kuva 6)

2.3.6.1   Por : jarrun palautusvoima, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin (ks. lisäyksen 1 kuva 6)

2.3.7   P*: jarruvipuun kohdistettu voima jarrutusvoiman B* tuottamiseksi

2.3.8   PT : testivoima 6.2.1 kohdan mukaisesti

2.3.9   ρ: jarrun tunnusarvo, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin, määritettynä kaavalla:

M = ρ (P – Po)

2.3.9.1   ρr : jarrun tunnusarvo, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin, määritettynä kaavalla:

Mr = ρr (Pr – Por)

2.3.10   scf : takavaijerin tai tangon liike kompensaattorilla, kun jarrut toimivat liikuttaessa eteenpäin (1);

2.3.11   scr : takavaijerin tai tangon liike kompensaattorilla, kun jarrut toimivat liikuttaessa taaksepäin (1);

2.3.12   scd : liike-ero kompensaattorilla, kun vain yksi jarru toimii liikuttaessa eteenpäin ja toinen liikuttaessa taaksepäin (1);

jossa: scd = scr – scf (ks. lisäyksen 1 kuva 5A).

2.4   Hydraulista voimansiirtoa käyttäviä jarrujärjestelmiä koskevat symbolit (ks. lisäyksen 1 kuva 8)

2.4.1   ih : vetokytkimen liikevaran ja pääsylinterin männän liikevaran välinen alennussuhde;

2.4.2   i′g : sylinterien iskun alkukohdan ja jarrukengän keskikohdan liikkeen (jarrutusliike) välinen alennussuhde;

2.4.3   FRZ : rumpujarruissa yhden pyörän jarrusylinterin männän pinta-ala — levyjarruissa levyn toisen puolen satulamäntien kokonaispinta-ala;

2.4.4   FHZ : pääsylinterin männän pinta-ala;

2.4.5   p: hydraulipaine jarrusylinterissä;

2.4.6   po : palautuspaine jarrusylinterissä, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin, toisin sanoen kaaviossa M = f(p) paineen p arvo tämän funktion ekstrapolaation ja x-akselin leikkauskohdassa (katso lisäyksen 1 kuva 7);

2.4.6.1   por : jarrun palautuspaine, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin (ks. lisäyksen 1 kuva 7);

2.4.7   p*: hydraulipaine jarrusylinterissä jarrutusvoiman B* tuottamiseksi;

2.4.8   pT : testipaine 6.2.1 kohdan mukaisesti;

2.4.9   ρ′: jarrun tunnusarvo, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin, määritettynä kaavalla:

M = ρ′ (p – po);

2.4.9.1   ρ′r : jarrun tunnusarvo, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin, määritettynä kaavalla:

Mr = ρ′r (pr – por).

2.5   Ylikuormitussuojiin liittyviä jarrutusvaatimuksia koskevat symbolit

2.5.1   Dop : hallintalaitteen sisääntulon puoleinen käyttövoima, jolla ylikuormitussuoja käynnistyy;

2.5.2   Mop : jarrumomentti, jolla ylikuormitussuoja käynnistyy (valmistajan ilmoituksen mukaan);

2.5.3   MTop : testin pienin jarrutusmomentti, kun ylikuormitussuoja on asennettu (6.2.2.2 kohdan mukaisesti);

2.5.4   Pop_min: jarruun kohdistettu voima, jolla ylikuormitussuoja käynnistyy (6.2.2.1 kohdan mukaisesti);

2.5.5   Pop_max: suurin voima (kun vetokytkin on työntynyt täysin sisään), jonka ylikuormitussuoja kohdistaa jarruun (6.2.2.3 kohdan mukaisesti);

2.5.6   pop_min: jarruun kohdistettu paine, jolla ylikuormitussuoja käynnistyy (6.2.2.1 kohdan mukaisesti);

2.5.7   pop_max: suurin hydraulipaine (kun vetokytkin on työntynyt kokonaan sisään), jonka ylikuormitussuoja kohdistaa jarrusylinteriin (6.2.2.3 kohdan mukaisesti)

2.5.8   PTop : testin pienin jarruvoima, kun ylikuormitussuoja on asennettu (6.2.2.2 kohdan mukaisesti);

2.5.9   pTop : testin pienin jarrupaine, kun ylikuormitussuoja on asennettu (6.2.2.2 kohdan mukaisesti).

2.6   Inertiajarrujärjestelmiin liittyvät ajoneuvoryhmät

2.6.1   Ajoneuvoryhmä A

Ajoneuvoryhmään A kuuluvat luokkien R1, R2 ja S1 ajoneuvot.

2.6.2   Ajoneuvoryhmä B

Ajoneuvoryhmään B kuuluvat luokkien R3 ja S2 ajoneuvot, joiden massa on suurempi kuin 3 500 kg mutta enintään 8 000 kg.

2.6.3   Ajoneuvoryhmä C

Ajoneuvoryhmään C1 kuuluvat luokkien R ja S ajoneuvot, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 30 km/h.

Ajoneuvoryhmään C2 kuuluvat luokkien R ja S ajoneuvot, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h.

Ajoneuvoryhmään C3 kuuluvat luokkien R ja S ajoneuvot, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 40 km/h.

3.   Yleiset vaatimukset

3.1   Voima on siirrettävä vetokytkimestä vedettävän ajoneuvon jarruihin joko työntötankojärjestelmällä tai yhden tai useamman nesteputken välityksellä. Voimansiirron osana voidaan kuitenkin käyttää vaipallista kaapelia (bowdenkaapelia), mutta tämän osan on oltava mahdollisimman lyhyt. Ohjaustangot ja kaapelit eivät saa koskettaa vedettävän ajoneuvon runkoon tai muihin pintoihin, jotka voivat vaikuttaa jarrujen käyttämiseen ja vapauttamiseen.

3.2   Kaikkien niveltappien on oltava hyvin suojatut. Lisäksi näiden liitosten on oltava joko itsevoitelevia tai helposti voideltavissa.

3.3   Inertiajarrulaitteiden on oltava järjestetty niin, että kun liitospää liikkuu pisimpään mittaansa, minkään voimansiirron osan liikevara ei lopu eikä siihen aiheudu pysyviä vääristymiä tai vikoja. Tämä on tarkastettava irrottamalla voimansiirron pää jarrun hallintalaitteen vivuista.

3.4   Inertiajarrujärjestelmällä varustetun yhdistelmän vedettävää ajoneuvoa on voitava peruuttaa traktorilla ilman, että syntyy pysyvä laahausvoima, joka on suurempi kuin 0,08 g · GA. Tähän tarkoitukseen käytettyjen laitteiden on toimittava automaattisesti ja vapauduttava automaattisesti, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin.

3.5   Kaikkien 3.4 kohdassa tarkoitettua tapausta varten asennettujen erikoislaitteiden on oltava sellaiset, että seisontajarrutusteho ei huonone kaltevalla alustalla.

3.6   Inertiajarrujärjestelmiin voidaan liittää ylikuormitussuojat. Ne eivät saa toimia voimalla, joka on pienempi kuin Dop = 1,2 × D* (kun asennettu hallintalaitteeseen), tai voimalla, joka on pienempi kuin Pop = 1,2 × P*, tai paineella, joka on pienempi kuin pop = 1,2 × p* (kun asennettu jarruun), kun voima P* tai paine p* vastaa jarrutusvoimaa B* = 0,5 · g · GBo (ryhmien C2 ja C3 ajoneuvot) ja B* = 0,35 · g · GBo (ryhmän C1 ajoneuvot).

4.   Hallintalaitteita koskevat vaatimukset

4.1   Hallintalaitteen liukuvien kappaleiden on oltava riittävän pitkät täyden liikevaran käyttämiseksi myös vedettävän ajoneuvon ollessa kytkettynä.

4.2   Liukuvat kappaleet on suojattava käyttäen palkeita tai muuta vastaavaa laitetta. Liukuvien osien on oltava joko voideltuja tai rakennettu itsevoitelevista materiaaleista. Kitkapinnat on tehtävä materiaalista, joka estää liukuvien kappaleiden kiinnileikkautumisen sähkökemiallisen reaktion tai mekaanisen yhteensopimattomuuden johdosta.

4.3   Hallintalaitteen kuormituskynnyksen (KA) on oltava vähintään 0,02 g · G′A ja enintään 0,04 g · G′A. Ryhmiin C1 ja C2 kuuluvien ajoneuvojen osalta hallintalaitteen kuormituskynnys voi kuitenkin olla arvojen 0,01 g · G′A ja 0,04 g · G′A välillä.

4.4   Suurin työntävä voima D1 ei saa olla suurempi kuin 0,10 g · G′A jäykällä vetoaisalla ja keskiakselilla varustetuissa vedettävissä ajoneuvoissa eikä suurempi kuin 0,067 g · G′A vetoaisalla varustetuissa moniakselisissa vedettävissä ajoneuvoissa.

4.5   Suurin vetävä voima D2 ei saa olla pienempi kuin 0,1 g · G′A eikä suurempi kuin 0,5 g · G′A.

Ryhmään B kuuluvien ajoneuvojen osalta hyväksytään myös tilanne D2 ≥ 1 750 N + 0,05 g · G′A, kunhan D2 ≤ 0,5 g · G′A.

5.   Hallintalaitteille tehtävät testit ja mittaukset

5.1   Testit suorittavalle tutkimuslaitokselle toimitetut hallintalaitteet on tarkastettava sen varmistamiseksi, että ne ovat 3 ja 4 kohdan vaatimusten mukaiset.

5.2   Kaikista jarrutyypeistä on mitattava seuraavat ominaisuudet:

5.2.1

liikevara s ja tehollinen liikevara s′;

5.2.2

lisävoima K;

5.2.3

kynnysvoima KA;

5.2.4

työntävä voima D1;

5.2.5

vetävä voima D2.

5.3   Mekaanista voimansiirtoa käyttävistä inertiajarrujärjestelmistä on määritettävä seuraavat arvot:

5.3.1

alennussuhde iHo mitattuna hallintalaitteen liikkeen keskiasennosta;

5.3.2

hallintalaitteesta lähtevä voima P′ vetoaisaan vaikuttavan työntövoiman D funktiona; lisävoima K ja teho saadaan vastaavasta näillä mittauksilla määritetystä käyrästä (ks. lisäyksen 1 kuva 2).

5.4   Hydraulista voimansiirtoa käyttävistä inertiajarrujärjestelmistä on määritettävä seuraavat arvot:

5.4.1

alennussuhde ih mitattuna hallintalaitteen liikkeen keskiasennosta;

5.4.2

pääsylinterin ulostulopaine p vetoaisaan vaikuttavan työntövoiman D ja pääsylinterin männän pinta-alan FHZ funktiona, valmistajan ilmoituksen mukaisesti; lisävoima K ja teho saadaan vastaavasta näillä mittauksilla määritetystä käyrästä (ks. lisäyksen 1 kuva 3);

5.4.3

edellä 2.2.19 kohdassa tarkoitettu pääsylinterin lisäliikevara s″;

5.4.4

pääsylinterin männän pinta-ala FHZ;

5.4.5

pääsylinterin iskunpituus sHz (millimetreinä);

5.4.6

pääsylinterin lisäliikevara s″Hz (millimetreinä).

5.5   Vetoaisalla varustettujen moniakselisten vedettävien ajoneuvojen inertiajarrujärjestelmästä on mitattava testausselosteessa tarkoitettu liikehäviö so.

6.   Jarruja koskevat vaatimukset

6.1   Tarkastettavien jarrujen lisäksi valmistajan on toimitettava testaamisesta vastaavalle tutkimuslaitokselle jarrupiirustukset, joista käyvät ilmi olennaisten komponenttien tyyppi, mitat ja materiaali sekä jarrupäällysteiden merkki ja tyyppi. Hydraulisten jarrujen osalta piirustuksista on käytävä ilmi jarrusylinterien pinta-ala FRZ. Valmistajan on myös ilmoitettava 2.2.4 kohdassa määritelty jarrutusmomentti M* ja massa GBo.

6.2   Testiolosuhteet

6.2.1   Jos inertiajarrujärjestelmään ei ole asennettu eikä ole tarkoituskaan asentaa ylikuormitussuojaa, pyörän jarru on testattava seuraavilla testivoimilla tai -paineilla:

PT = 1,8 P* tai pT = 1,8 p* ja MT = 1,8 M* tapauksen mukaan.

6.2.2   Jos inertiajarrujärjestelmään on asennettu tai on tarkoitus asentaa ylikuormitussuoja, pyörän jarru on testattava seuraavilla testivoimilla tai -paineilla:

6.2.2.1

Valmistajan on ilmoitettava ylikuormitussuojan vähimmäisohjearvot, eivätkä ne saa olla pienempiä kuin Pop = 1,2 P* tai pop = 1,2 p*.

6.2.2.2

Pienin testivoima PTop tai pienin testipaine pTop ja pienin testimomentti MTop ovat seuraavilla vaihtelualueilla: PTop = 1,1 – 1,2 P* tai pTop = 1,1 – 1,2 p* ja MTop = 1,1 – 1,2 M*.

6.2.2.3

Valmistajan on ilmoitettava ylikuormitussuojaa koskevat enimmäisarvot (Pop_max tai pop_max), eivätkä ne saa olla suurempia kuin vastaava arvot PT tai pT.

7.   Jarruille suoritettavat testit ja mittaukset

7.1   Testit suorittavalle tutkimuslaitokselle toimitetut jarrut ja komponentit on testattava sen varmistamiseksi, että ne ovat 6 kohdan vaatimusten mukaiset.

7.2   Seuraavat arvot on määritettävä:

7.2.1

jarrukengän pienin liike (jarrukengän pienin liikevara) 2sB*;

7.2.2

jarrukengän keskiliike (jarrukengän liikevara) 2sB (jonka on oltava suurempi kuin 2sB*).

7.3   Mekaanisista jarruista on määritettävä seuraavat arvot:

7.3.1

alennussuhde ig (ks. lisäyksen 1 kuva 4);

7.3.2

voima P* jarrutusmomentin M* osalta;

7.3.3

momentti M* jarruvipuun kohdistetun voiman P* funktiona mekaanista voimansiirtoa käyttävissä järjestelmissä. Jarrutuspintojen pyörimisnopeuden on vastattava ajoneuvon alkunopeutta 30 km/h, kun kyseessä on ryhmän C1 ajoneuvo, 40 km/h, kun kyseessä on ryhmän C2 ajoneuvo ja 60 km/h, kun kyseessä on ryhmän C3 ajoneuvo, ja kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin; kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin, nopeuden on vastattava ajoneuvon alkunopeutta 6 km/h. Näillä mittauksilla määritetystä käyrästä on johdettava seuraavat arvot (ks. lisäyksen 1 kuva 6): 7.3.3.1 jarrun palautusvoima Po ja tunnusarvo ρ, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin; 7.3.3.2 jarrun palautusvoima Por ja tunnusarvo ρr, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin; 7.3.3.3 suurin jarrutusmomentti Mr suurimpaan sallittuun liikevaraan sr asti, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin (ks. lisäyksen 1 kuva 6); 7.3.3.4 suurin sallittu liikevara jarruvivusta mitattuna, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin (ks. lisäyksen 1 kuva 6).

7.4   Hydraulisista jarruista on määritettävä seuraavat arvot:

7.4.1

alennussuhde ig′ (ks. lisäyksen 1 kuva 8);

7.4.2

paine p* jarrutusmomentin M* osalta;

7.4.3

momentti M* jarrusylinteriin kohdistetun paineen p* funktiona hydraulista voimansiirtoa käyttävissä järjestelmissä. Jarrutuspintojen pyörimisnopeuden on vastattava ajoneuvon alkunopeutta 30 km/h, kun kyseessä on ryhmän C1 ajoneuvo, 40 km/h, kun kyseessä on ryhmän C2 ajoneuvo ja 60 km/h, kun kyseessä on ryhmän C3 ajoneuvo, ja kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin; kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin, nopeuden on vastattava ajoneuvon alkunopeutta 6 km/h. Näillä mittauksilla määritetystä käyrästä on johdettava seuraavat arvot (ks. lisäyksen 1 kuva 7): 7.4.3.1 palautuspaine po ja tunnusarvo ρ′, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu eteenpäin; 7.4.3.2 jarrun palautuspaine por ja tunnusarvo ρ′r, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin; 7.4.3.3 suurin jarrutusmomentti Mr suurimpaan sallittuun nestetilavuuteen Vr asti, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin (ks. lisäyksen 1 kuva 7); 7.4.3.4 suurin sallittu nestetilavuus Vr, jonka yksi jarruttava pyörä absorboi, kun vedettävä ajoneuvo liikkuu taaksepäin (ks. lisäyksen 1 kuva 7);

7.4.4

jarrusylinterin männän pinta-ala FHZ.

7.5   Tyyppi I -testiä koskeva vaihtoehtoinen menettely

7.5.1   Liitteessä II olevan 2.3 kohdan mukaista tyyppi I -testiä ei tarvitse tehdä tyyppihyväksyttäväksi toimitetulle ajoneuvolle, jos jarrujärjestelmän osat testataan inertiapenkissä liitteessä II olevan 2.3.2 ja 2.3.3 kohdan vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

7.5.2   Tyyppi I -testiä koskeva vaihtoehtoinen menettely on suoritettava liitteen VII lisäyksessä 1 olevassa 3.5.2 kohdassa vahvistettujen säännösten mukaisesti (sovellettavissa vastaavasti levyjarruihin).

8.   Voimaero seisontajarrujärjestelmässä simuloidulla kaltevalla alustalla

8.1   Laskentamenetelmä

8.1.1   Kompensaattorin saranakohtien on oltava suorassa linjassa, kun seisontajarru on lepotilassa.

Kaikki kompensaattorin nivelkohdat linjassa

Vaihtoehtoisia järjestelyjä voidaan käyttää, jos niillä saadaan aikaan yhtäläinen kiristys molempiin takavaijereihin silloinkin, kun takavaijereiden liikepituudet poikkeavat toisistaan.

8.1.2   On toimitettava riittävän yksityiskohtaiset piirustukset sen osoittamiseksi, että kompensaattorin nivelliike on riittävä sen takaamiseksi, että kullekin takavaijerille kohdistuu samanlainen kiristysvoima. Kompensaattorin leveyden on oltava riittävä, jotta liike-erot vasemmalla ja oikealla olisivat mahdollisia. Kompensaattorin varsien on oltava muodoltaan sellaiset, että ne eivät estä liikkuvuutta silloinkaan, kun kompensaattori ei ole suorassa.

Liike-ero kompensaattorilla (scd) saadaan kaavasta

jossa:

Sc′ = S′/iH	(liike kompensaattorilla — liikesuunta eteenpäin) ja Sc′ = 2 · SB/ig
Scr = Sr/iH	(liike kompensaattorilla — liikesuunta taaksepäin)

9.   Testausselosteet

Inertiajarrujärjestelmillä varustettujen vedettävien ajoneuvojen hyväksyntää koskevissa hakemuksissa on oltava hallintalaitetta ja jarruja koskevat testausselosteet sekä vedettävän ajoneuvon inertiatyyppisen hallintalaitteen, voimansiirtolaitteen ja jarrujen yhteensopivuutta koskeva testausseloste. Näissä selosteissa on esitettävä vähintään asetuksen (EU) N:o 167/2013 27 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistetut tiedot.

10.   Ajoneuvon hallintalaitteen ja jarrujen yhteensopivuus

10.1   Ajoneuvolle on tehtävä tarkastus, jossa todennetaan vastaako ajoneuvon inertiajarrujärjestelmä vahvistettuja vaatimuksia, kun otetaan huomioon testausselosteessa mainitut hallintalaitteen, jarrujen ja vedettävän ajoneuvon ominaisuudet.

10.2   Kaikkia jarrutyyppejä koskevat yleiset tarkastukset

10.2.1   Ajoneuvosta on tarkastettava kaikki voimansiirron osat, joita ei ole tarkastettu samaan aikaan kuin hallintalaite tai jarrut. Tarkastuksen tulokset on kirjattava testausselosteeseen (esim. iH1 ja ηH1).

10.2.2   Massa

10.2.2.1   Vedettävän ajoneuvon enimmäismassa GA ei saa olla suurempi kuin enimmäismassa G′A, jolle hallintalaite on hyväksytty.

10.2.2.2.   Vedettävän ajoneuvon enimmäismassa GA ei saa olla suurempi kuin enimmäismassa GB, jota voidaan jarruttaa vedettävän ajoneuvon kaikkien jarrujen yhteiskäytöllä.

10.2.3   Voimat

10.2.3.1   Kynnysvoima KA ei saa olla pienempi kuin 0,02 g · GA eikä suurempi kuin 0,04 g · GA.

10.2.3.2   Suurin työntävä voima D1 ei saa olla suurempi kuin 0,10 g · GA jäykällä vetoaisalla ja keskiakselilla varustetuissa vedettävissä ajoneuvoissa eikä suurempi kuin 0,067 g · GA vetoaisalla varustetuissa moniakselisissa vedettävissä ajoneuvoissa.

10.2.3.3   Suurimman vetävän voima D2 on oltava välillä 0,1 g · GA ja 0,5 g · GA.

10.3   Jarrutustehon tarkastus

10.3.1   Vedettävän ajoneuvon pyörien kehälle kohdistuvien jarrutusvoimien summan on oltava vähintään B* = 0,50 g · GA (ryhmien C2 ja C3 ajoneuvot) ja B* = 0,35 · g · GA (ryhmän C1 ajoneuvot), mukaan luettuna vierintävastus, jonka arvo on 0,01 g · GA — tämä vastaa jarrutusvoiman B arvoa 0,49 g · GA (ryhmien C2 ja C3 ajoneuvot) ja B* = 0,34 · g · GA (ryhmän C1 ajoneuvot). Tällöin suurin sallittu työntövoima kytkentäkohdassa on

D* = 0,067 g · GA vetoaisalla varustettujen moniakselisten vedettävien ajoneuvojen osalta ja

D* = 0,10 g · GA jäykällä vetoaisalla ja keskiakselilla varustettujen vedettävien ajoneuvojen osalta.

Näiden ehtojen noudattamisen tarkastamiseksi on sovellettava seuraavia epäyhtälöitä:

10.3.1.1   Mekaanista voimansiirtoa käyttävissä inertiajarrujärjestelmissä:

10.3.1.2   Hydraulista voimansiirtoa käyttävissä inertiajarrujärjestelmissä:

10.4   Hallintalaitteen liikevaran tarkastaminen

10.4.1   Vetoaisoilla varustettujen moniakselisten vedettävien ajoneuvojen hallintalaitteissa, joissa jarrutankojärjestelmä on riippuvainen vetolaitteen sijainnista, hallintalaitteen liikevaran s on oltava pidempi kuin hallintalaitteen tehollinen (käytettävissä olevan) liikevara s′, ja eron on oltava vähintään liikehäviötä so vastaava. Liikehäviö so ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia tehollisesta liikevarasta s′.

10.4.2   Hallintalaitteen tehollinen (käytettävissä oleva) liikevara s′ on määritettävä yksi- ja moniakselisten vedettävien ajoneuvojen osalta seuraavasti:

10.4.2.1

jos jarrutankojen liikkeeseen vaikuttaa vetolaitteen kääntymiskulma: s′ = s – so

10.4.2.2

jos liikehäviötä ei ole: s′ = s

10.4.2.3

hydraulisissa jarrujärjestelmissä: s′ = s – s″

10.4.3   Hallintalaitteen liikevaran riittävyyden tarkastamiseksi on sovellettava seuraavia epäyhtälöitä:

10.4.3.1

mekaanista voimansiirtoa käyttävissä inertiajarrujärjestelmissä:

10.4.3.2

hydraulista voimansiirtoa käyttävissä inertiajarrujärjestelmissä:

10.5   Lisätarkastukset

10.5.1   Mekaanista voimansiirtoa käyttävien inertiajarrujärjestelmien osalta on tarkastettava, että voimat hallintalaitteesta jarruihin välittävä tankojärjestelmä on oikein asennettu.

10.5.2   Hydraulista voimasiirtoa käyttävien inertiajarrujärjestelmien osalta on tarkastettava, että pääsylinterin liikevara on vähintään s/ih. Alempaa tasoa ei saa hyväksyä.

10.5.3   Ajoradalla on suoritettava testi sen määrittämiseksi, miten ajoneuvo yleensä käyttäytyy jarrutuksessa eri ajonopeuksilla, kun jarruun kohdistettavaa voimaa ja jarrutuskertoja vaihdellaan. Itseherätteistä ja vaimentumatonta värähtelyä ei saa hyväksyä.

11.   Yleisiä huomautuksia

Edellä olevat vaatimukset koskevat mekaanista tai hydraulista voimansiirtoa käyttävien inertiajarrujärjestelmien tavallisimpia sovelluksia, etenkin sellaisia, joissa vedettävän ajoneuvon kaikki pyörät on varustettu saman tyypin jarrulla ja saman tyypin renkaalla. Harvinaisempien sovellusten tarkastamisessa on edellä esitettyjä vaatimuksia mukautettava kyseessä olevaan tilanteeseen.

---

(1)  Kohtia 2.3.10, 2.3.11 ja 2.3.12 sovelletaan vain seisontajarrujärjestelmän liike-eron laskentamenetelmään.