17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/5

(1)

Direktiivissä 2002/32/EY kielletään sellaisten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden käyttö, joissa haitallisten aineiden pitoisuus ylittää kyseisen direktiivin liitteessä I säädetyt enimmäispitoisuudet. Direktiivin liitteessä II vahvistetaan toimintarajat, joiden ylittyessä käynnistetään tutkimukset, jos kyseisten aineiden pitoisuudet ovat kohonneet.

(2)

Rehuaineelle kalsiumkarbonaatti on vahvistettu korkeammat arseenin, fluorin, lyijyn ja elohopean enimmäispitoisuudet ja rehuaineelle magnesiumoksidi korkeammat arseenin ja fluorin enimmäispitoisuudet, mutta ei rehuaineelle kalsium- ja magnesiumkarbonaatti, joka on kalsium- ja magnesiumkarbonaatin luonnossa esiintyvä seos. Johdonmukaisuuden vuoksi on aiheellista yhdenmukaistaa rehuaineen kalsium- ja magnesiumkarbonaatti sisältämän arseenin, fluorin, lyijyn ja elohopean enimmäispitoisuudet kalsiumkarbonaatin nykyisten enimmäispitoisuuksien kanssa.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi dikuparikloriditrihydroksidin (kupari(III)kloridi, TBCC) turvallisuudesta ja tehokkuudesta rehun lisäaineena antamassaan tieteellisessä lausunnossa (2), että olisi aiheellista vahvistaa tämän lisäaineen sisältämälle arseenille sama enimmäispitoisuus kuin kupari(II)sulfaattipentahydraatin ja kupari(II)karbonaatin sisältämälle arseenille. On aiheellista muuttaa dikuparikloriditrihydroksidin sisältämän arseenin enimmäispitoisuutta.

(4)

Lemmikkieläinten tiettyjen rehuseosten rehuaineksena on suurelta osin kalaa, muita vesieläimiä ja niistä johdettuja tuotteita ja/tai merileväjauhoa. Näiden rehujen kokonaisarseenipitoisuus on korkea. Arseeni on kuitenkin kyseisissä rehuaineissa pääosin orgaanisena arseenina eli vähemmän myrkyllisessä muodossa. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa arseenin enimmäispitoisuutta, jota sovelletaan lemmikkieläinten täydennys- ja täysrehuun, joka sisältää kalaa, muita vesieläimiä ja niistä johdettuja tuotteita ja/tai merileväjauhoa.

(5)

Kaksi zeoliittimineraalia, natroliitti ja klinoptiloliitti ovat natroliitti-fonoliitin (E566) ja tuliperäisen klinoptiloliitin (E567) aktiivisia ainesosia. Tämän vuoksi on aiheellista soveltaa samoja enimmäispitoisuuksia natroliitti-fonoliitin (E566) ja tuliperäisen klinoptiloliitin (E567) sisältämään lyijyyn.

(6)

Jotta lohikalojen viljelyn kestävyyttä voidaan lisätä, kalaöljyjen käyttö korvataan vähitellen kasviöljyillä. Tällainen korvaaminen, jolla olisi erittäin myönteinen vaikutus meriympäristön kestävyyteen, ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa mahdollista sen vuoksi, että kalan täysrehun sisältämälle endosulfaanille on asetettu hyvin pieni enimmäispitoisuus. Komission pyynnöstä elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut asiasta tieteellisen lausunnon. Kalan sisältämän endosulfaanin myrkyllisyydestä suun kautta tapahtuneen altistuksen jälkeen antamassaan lausunnossa (3) elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että merkittäviä haitallisia vaikutuksia ei havaittu kalassa (merilohessa), joka oli ollut alttiina endosulfaanille, jota avomerihäkeissä oleva rehu sisälsi enintään 0,1 mg/kg, ja vain vähäisiä haitallisia vaikutuksia havaittiin lohessa, joka oli ollut alttiina säiliössä olevan rehun sisältämille nykyistä enimmäispitoisuutta korkeammille pitoisuuksille. Suppeassa tutkimuksessa oli joitakin merkkejä siitä, että niilintilapian altistumisesta säiliössä olevan rehun kautta endosulfaanille aiheutuu haitallisia vaikutuksia. Sen vuoksi on aiheellista esittää korkeampaa enimmäispitoisuutta merilohen täysrehun sisältämälle endosulfaanille, mikä edistäisi kalanviljelyn kestävyyttä ilman, että siitä aiheutuu kalojen ja ihmisten terveydelle haittaa.

(7)

Uusimpien tietojen mukaan elintarviketuotannon sivutuotteena saatavan äyriäisjauhon, jota käytetään 1–3 prosentin pitoisuuksina pääasiassa akvaariokalojen rehussa, dioksiinipitoisuus ylittää nykyisen enimmäispitoisuuden. Jotta kyseistä jauhoa voidaan käyttää rehussa ja elintarvikejätteen määrää vähentää ilman, että eläinten terveyttä ja kansanterveyttä vaarannetaan, on aiheellista nostaa hieman äyriäisjauhon sisältämän dioksiinin enimmäispitoisuutta.

(8)

Direktiivin 2002/32/EY tavoitteena on estää Ambrosia spp:n elinkelpoisten siementen leviäminen ympäristöön. Koska jauhaminen tai murskaaminen tuhoaa siementen itävyyden, jyviä ja siemeniä, joiden Ambrosia spp:n pitoisuudet eivät vastaa vaatimuksia, ei ole tarpeen puhdistaa ennen jauhamista tai murskaamista, jos Ambrosia spp:n siementen ympäristöön leviämisen ehkäisemiseksi kuljetuksen, varastoinnin tai jalostuksen aikana toteutetaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

(9)

Diklatsuriilin ja lasalosidinatrium A:n osalta, jotka ovat kokkidiostaatteja, on tehtävä muutoksia, jotta otetaan huomioon hyväksynnät, jotka kyseisille aineille on äskettäin myönnetty diklatsuriilin hyväksymisestä helmikanojen rehun lisäaineena (hyväksynnän haltija Janssen Pharmaceutica NV) 23 päivänä helmikuuta 2011 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 169/2011 (4), diklatsuriilin hyväksymisestä lihakalkkunoiden rehun lisäaineena ja asetuksen (EY) N:o 2430/1999 muuttamisesta (hyväksynnän haltija Janssen Pharmaceutica NV) 5 päivänä syyskuuta 2011 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 888/2011 (5) ja lasalosidinatrium A -valmisteen hyväksymisestä fasaanien, helmikanojen, viiriäisten ja peltopyiden, lukuun ottamatta munivia lintuja, rehun lisäaineeksi (hyväksynnän haltija Alpharma (Belgia) BVBA) 7 päivänä syyskuuta 2011 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 900/2011 (6).

(10)

Koska äyriäisjauhon sisältämän dioksiinin enimmäispitoisuuden nostamista ehdotetaan, on aiheellista, että direktiivin 2002/32/EY liitteessä II säädettyjä äyriäisjauhoon sovellettavia toimintarajoja nostetaan myös.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,