13.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 138/75

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan erinäisissä elintarvikkeissa olevan kadmiumin enimmäismäärät.

(2)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta, jäljempänä ’CONTAM-lautakunta’ antoi 30 päivänä tammikuuta 2009 lausunnon (3) elintarvikkeissa olevasta kadmiumista. Lausunnossaan EFSA asetti kadmiumille siedettäväksi viikkosaanniksi 2,5 μg/kg painokiloa kohti. Lausumassaan kadmiumin siedettävästä viikkosaannista (4) EFSA otti huomioon FAO:n ja WHO:n yhteisen elintarvikelisäaineita käsittelevän asiantuntijakomitean JECFAn hiljattain tekemän riskinarvioinnin (5) ja vahvisti siedettäväksi viikkosaanniksi 2,5 μg/kg painokiloa kohti.

(3)

Elintarvikkeissa olevasta kadmiumista antamassaan tieteellisessä lausunnossa CONTAM-lautakunta totesi, että keskimääräinen elintarvikeperäinen kadmiumaltistus on Euroopan maissa lähellä siedettävää viikkosaantia 2,5 μg/kg painokiloa kohti tai vähän sen yli. Tietyissä väestöryhmissä saanti saattaa olla noin kaksi kertaa siedettävän viikkosaannin suuruinen. CONTAM-lautakunta totesi lisäksi, että vaikka onkin epätodennäköistä, että tällaiselle saantitasolle altistuvalle henkilölle aiheutuu munuaisten toimintaan liittyviä haittavaikutuksia, kadmiumaltistusta olisi koko väestön tasolla vähennettävä.

(4)

CONTAM-lautakunnan elintarvikkeissa olevasta kadmiumista antaman lausunnon mukaan ne elintarvikeryhmät, joiden osuus elintarvikeperäisestä kadmiumaltistuksesta on suurin, ovat etupäässä kyseisten elintarvikkeiden suuren kulutuksen vuoksi viljat ja viljatuotteet, vihannekset, pähkinät ja palkokasvit, tärkkelyspitoiset juurikkaat ja perunat sekä liha ja lihavalmisteet. Havaitut kadmiumpitoisuudet olivat suurimmat seuraavissa elintarvikeryhmissä: merilevä, kalat ja äyriäiset, suklaa ja erikoisruokavaliovalmisteet sekä sienet, öljysiemenet ja syötävät eläinten sivutuotteet.

(5)

EFSA laati Euroopan väestön elintarvikeperäistä kadmiumaltistusta käsittelevän tieteellisen raportin yhteydessä tarkistetun altistusarvioinnin, (6) jossa käytettiin uutta elintarvikkeiden kulutustietoja koskevaa tietokantaa, jossa on ajantasaistettuja tietoja elintarvikkeiden kulutuksesta eri jäsenvaltioissa ja eri ikäryhmissä; arvioinnissa annettiin tarkempia ikäryhmittäisiä tietoja altistukseen vaikuttavista elintarvikkeista. Aikuisilla tärkeimpiä altistumislähteitä ovat tärkkelyspitoiset juurikkaat, viljat ja viljapohjaiset valmisteet samoin kuin vihannekset ja vihannespohjaiset valmisteet. Lapsilla ja nuorilla tärkeimpiä altistumislähteitä ovat puolestaan tärkkelyspitoiset juurikkaat, viljat ja viljapohjaiset valmisteet samoin kuin sokeri ja konditoriatuotteet ja makeiset. Imeväisillä ja pikkulapsilla tärkeimpiä lähteitä ovat tärkkelyspitoiset juurikkaat ja palkokasvit, viljat ja viljapohjaiset valmisteet, maito ja maitotuotteet sekä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut elintarvikkeet. Tarkistettu altistusarviointi osoittaa, että kokonaisaltistus ei ole peräisin pelkästään muutamista keskeisistä lähteistä vaan se on erinäisistä eri elintarvikeryhmistä saatavan altistuksen summa.

(6)

Kadmiumille on vahvistettu enimmäismäärät lukuisten elintarvikkeiden osalta: niihin kuuluvat viljat, vihannekset, liha, kalat, äyriäiset, eläinperäiset sivutuotteet ja elintarvikelisät. Eräiden elintarvikkeiden, jotka ovat merkittäviä altistajia tietyissä väestöryhmissä (suklaa- ja kaakaotuotteet, imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut elintarvikkeet), osalta ei vielä ole vahvistettu enimmäismääriä. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa kadmiumin enimmäismäärät näiden elintarvikkeiden osalta.

(7)

Vierasaineiden enimmäismäärät vahvistetaan ALARA-periaatteen (niin pienet kuin on kohtuudella mahdollista) mukaisesti sekä niiden hyödykkeiden osalta, joille on jo vahvistettu kadmiumin enimmäismäärät (kuten vihannekset, liha, kala, äyriäiset, eläinperäiset sivutuotteet ja elintarvikelisät), että niiden hyödykkeiden osalta, joille ollaan vahvistamassa enimmäismäärät (kuten kaakao- ja suklaatuotteet), käyttäen esiintymistietoja ja Euroopan unionin kansalaisten kulutustottumuksia.

(8)

Loppukuluttajalle myytävässä suklaassa ja kaakaojauheessa voi olla runsaasti kadmiumia, ja ne ovatkin merkittävä altistuslähde ihmiselle. Lapset nauttivat näitä tuotteita usein — esimerkiksi suklaata sellaisenaan tai makeutettuja kaakaojauheita kaakaojuomissa. Kadmiumin enimmäismääriä vahvistettaessa olisi tarkasteltava loppukuluttajalle myytäviin erityyppisiin suklaisiin ja kaakaojauheisiin liittyviä esiintymistietoja. Koska kaakaotuotteiden kadmiumpitoisuus on kytköksissä niiden kaakaopitoisuuteen, on asianmukaista vahvistaa eritasoiset enimmäismäärät kadmiumille tuotteissa, joissa kaakaon prosenttiosuudet ovat erilaiset. Tällä tavoin pystyttäneen varmistamaan, että myös runsaasti kaakaota sisältävät suklaat voivat noudattaa enimmäistasoja.

(9)

Eräillä kaakaontuottajamaiden alueilla maaperässä voi olla luonnollisesti runsaasti kadmiumia. Kadmiumin enimmäismääriä vahvistettaessa olisi siksi otettava huomioon kadmiumin esiintymistiedot kaakao- ja suklaatuotteista, joiden tuottajamaiden maaperässä on runsaasti kadmiumia.

(10)

Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet ovat merkittävä imeväisten ja pikkulasten kadmiumaltistuksen lähde. Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet, jotka on valmistettu soijaproteiini-isolaateista sellaisenaan tai sekoitettuna lehmänmaidon proteiineihin, voivat sisältää enemmän kadmiumia kuin maitopohjaiset valmisteet, koska soijapavut ottavat luontaisesti kadmiumia maaperästä. Soijapohjaiset valmisteet ovat merkittävä vaihtoehto laktoosi-intoleranteille imeväisille, joten on huolehdittava siitä, että markkinoilla on niitä riittävästi saatavilla. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa soijapohjaisille valmisteille suurempi enimmäismäärä.

(11)

Viljapohjaiset valmisruoat ja muut imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut lastenruoat ovat heille merkittävä kadmiumaltistuksen lähde. Viljapohjaisille valmisruoille ja muille lastenruoille olisi sen vuoksi vahvistettava erityinen kadmiumin enimmäismäärä.

(12)

Erittäin heikossa asemassa olevan kuluttajaryhmän altistusta voitaisiin vähentää vahvistamalla enimmäistaso tietyille erityisravinnoksi tarkoitetuille elintarvikeryhmille (esimerkiksi imeväisille erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut elintarvikkeet). Koska tällaisen enimmäismäärän perustaksi ei ole tietoja, olisi kerättävä esiintymistietoja, joiden pohjalta voitaisiin myöhemmin mahdollisesti vahvistaa erityinen enimmäismäärä.

(13)

Nykyisten enimmäismäärien noudattaminen on tiettyjen vihannesten kohdalla (kaurajuuri, palsternakat, lehtiselleri, piparjuuri) vaikeaa, ja jäsenvaltioiden toimittamat esiintymistiedot osoittavat, että luonnolliset esiintymistasot ovat suurempia ja verrattavissa mukulasellerin arvoihin. Koska kyseisten vihannesten kulutus on vähäistä ja sen vaikutukset ihmisten altistumiseen ovat vähämerkityksisiä, on aiheellista nostaa palsternakkojen, kaurajuuren, lehtisellerin ja piparjuuren kadmiumin enimmäismäärät mukulasellerin tasolle.

(14)

Tiettyjen kalalajien kohdalla tehdään nykyisin poikkeus kaloihin sovellettavasta oletusenimmäismäärästä 0,05 mg/kg. Uudet esiintymistiedot kalalajien sarda (Sarda sarda), kaulussargi (Diplodus vulgaris), ankerias (Anguilla anguilla), keltti (Mugil labrosus labrosus), piikkimakrilli (Trachurus sp.), luvari (Luvarus imperialis), sardinops (Sardinops sp.) ja kielikampela (Dicologoglossa cuneata) osalta osoittavat, ettei poikkeus ole enää tarpeellinen ja että oletusenimmäismäärää voidaan noudattaa hyviä kalastuskäytäntöjä soveltamalla. Näiden kalalajien osalta ei näin ollen enää tarvita erityisiä enimmäismääriä.

(15)

Kuulamakrillia (Auxis sp.), sardelleja (Engraulis sp.) ja miekkakalaa (Xiphias gladius) koskevat uudet esiintymistiedot osoittavat, että hyviä kalastuskäytäntöjä soveltamalla voidaan noudattaa pienempää enimmäismäärää. Näihin kalalajeihin sovellettavia enimmäismääriä olisi sen vuoksi tarkistettava.

(16)

Sardiineja (Sardina pilchardus) ja tokkoa (Sicyopterus lagocephalus) koskevat esiintymistiedot osoittavat, että nykyisten enimmäismäärien noudattaminen on vaikeaa, koska luonnolliset esiintymistasot voivat olla suurempia. Kulutus on kummankin kalalajin kohdalla vähäistä, ja sen vaikutukset ihmisten altistumiseen ovat vähämerkityksisiä. Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa näille kalalajeille suuremmat enimmäismäärät, jotta voidaan varmistaa, että niitä on saatavissa markkinoilla.

(17)

Asetusta (EY) N:o 1881/2006 olisi sen vuoksi muutettava.

(18)

Jäsenvaltioille ja elintarvikealan toimijoille olisi annettava aikaa sopeutua tällä asetuksella vahvistettuihin enimmäismääriin, jotka koskevat kaakaotuotteita ja imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuja elintarvikkeita. Näiden tuotteiden sisältämän kadmiumin enimmäismäärien soveltamista olisi sen vuoksi lykättävä.

(19)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,