17.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 157/46

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 543/2008,

annettu 16 päivänä kesäkuuta 2008,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimusten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 121 artiklan e alakohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1906/90 (2) on kumottu 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen asetuksella (EY) N:o 1234/2007.

(2)	Eräitä asetuksen (ETY) N:o 1906/90 säännöksiä ja velvoitteita ei ole sisällytetty asetukseen (EY) N:o 1234/2007.

(3)

Sen vuoksi tietyt aiheelliset säännökset ja velvoitteet on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettavassa asetuksessa, jotta varmistetaan yhteisen markkinajärjestelyn ja erityisesti kaupan pitämistä koskevien vaatimusten moitteettoman toiminnan jatkuminen.

(4)

Asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädetään siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista, ja niiden soveltaminen edellyttää sellaisten säännösten antamista, jotka koskevat erityisesti edellä mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvien siipikarjanlihan ruhojen, niiden osien ja muiden eläimenosien määrittelyä, luokittelua rakenteen, ulkonäön ja painon mukaan, esillepanoa, kyseisten tuotteiden myyntinimikkeen merkitsemistä, jäähdytysmenetelmiä ja siipikarjan tuotantotapaa ilmaisevia vapaaehtoisia mainintoja, tietyn tyyppisen siipikarjanlihan säilytys- ja kuljetusolosuhteita ja säännöllistä valvontaa, jolla varmistetaan kyseisten säännösten yhdenmukainen soveltaminen yhteisössä. Komission asetus (ETY) N:o 1538/91 (3), jossa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 soveltamiseksi, olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(5)

Siipikarjan kaupan pitäminen rakenteeseen ja ulkonäköön perustuvina ryhminä edellyttää, että määritellään ruhon laji, ikä ja esillepano sekä palojen anatominen rakenne ja sisältö. ”Foie gras” -nimiselle tuotteelle on laadittava täsmälliset kaupan pitämisen vähimmäisvaatimukset, koska sen korkean hinnan vuoksi voi esiintyä väärinkäytöksiä.

(6)

Näitä vaatimuksia ei tarvitse soveltaa tiettyihin tuotteisiin tai esillepanoihin, joilla on ainoastaan paikallinen tai muuten rajoitettu merkitys. Tällaisten tuotteiden myyntinimikkeet eivät kuitenkaan saa johtaa kuluttajaa harhaan niin, että tämä sekoittaa nämä tuotteet tuotteisiin, joihin sovelletaan mainittuja vaatimuksia. Näitä vaatimuksia on sovellettava myös täydentäviin kuvaileviin ilmaisuihin, joita käytetään määrittelemään kyseisten tuotteiden nimityksiä.

(7)	Tämän asetuksen yhdenmukaiseksi soveltamiseksi olisi määriteltävä ”kaupan pitämisen” ja ”erän” käsitteet siipikarjanliha-alalla.

(8)	Säilytys- ja käsittelylämpötilalla on erittäin suuri merkitys korkeiden laatuvaatimusten ylläpitämiselle. Tämän vuoksi jäähdytetylle siipikarjanlihalle on syytä säätää vähimmäissäilytyslämpötila.

(9)

Tämän asetuksen säännöksiä ja erityisesti sen valvontaa ja noudattamista koskevia säännöksiä olisi sovellettava yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella. Näitä tarkoituksia varten annettavien yksityiskohtaisten sääntöjen olisi myös oltava yhdenmukaiset. Tämän vuoksi on syytä laatia yhteiset säännöt näytteenottomenettelyjen ja poikkeamien osalta.

(10)

Kuluttajalle on annettava riittävästi yksiselitteistä ja puolueetonta tietoa kaupan pidettävistä tuotteista, ja tuotteiden vapaa liikkuvuus yhteisössä on taattava, minkä vuoksi olisi varmistettava, että siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksissa otetaan mahdollisimman paljon huomioon tiettyjen tuotteiden pakkaamista valmispakkauksiin painon tai tilavuuden mukaan koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä tammikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/211/ETY (4) säännökset.

(11)

Merkinnöissä sallittuja vapaaehtoisia mainintoja ovat jäähdytysmenetelmää tai siipikarjan tuotantotapaa koskevat maininnat. Kuluttajan suojaamiseksi tuotantotavan merkitsemisen edellytyksenä on oltava täsmällisten hoito-olosuhteita ja teurasiän tai ruokintakauden ja tiettyjen rehun aineosien määrän ilmoittamisen määrällisiä raja-arvoja koskevien vaatimusten noudattaminen.

(12)

Kun rasvaisen maksan (”foie gras”) tuotantoon pidettävistä ankoista ja hanhista saadun lihan pakkausmerkinnässä on maininta vapaan laitumen kasvatustavasta, siinä on myös oltava kuluttajalle tarkoitettu rasvaisen maksan tuotantoon viittaava ilmaisu, jotta varmistetaan täydellisten tietojen antaminen tuotteen ominaisuuksista.

(13)

Komission on suotavaa valvoa pysyvästi näiden säännösten mukaisesti annettujen kansallisten säännösten sopusointuisuutta yhteisön oikeuden kanssa, kaupan pitämisen vaatimukset mukaan lukien. On erityisesti syytä säätää sellaisten yritysten rekisteröinnistä ja määräaikaisista tarkastuksista, jotka saavat käyttää tiettyjä siipikarjan tuotantotapoja tarkoittavia ilmaisuja. Kyseiset yritykset olisi tämän vuoksi velvoitettava pitämään yksityiskohtaista kirjanpitoa tätä tarkoitusta varten.

(14)	Näiden tarkastusten erityisen luonteen vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on voitava antaa ne pätevien ja asianmukaisesti kelpuutettujen ja hyväksyttyjen riippumattomien laitosten tehtäväksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta aiheellista valvontaa ja suojatoimenpiteitä.

(15)

Kolmansien maiden toimijat voivat haluta käyttää jäähdytysmenetelmää ja siipikarjan tuotantotapaa koskevia vapaaehtoisia mainintoja. Tätä varten on syytä antaa tarvittavat komission laatimaan luetteloon merkityt säännökset, jollei kyseisen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen antamasta kelpuutuksesta muuta johdu.

(16)

Ottaen huomioon taloudellinen ja teknologinen kehitys sekä siipikarjan valmistamisen että tarkastusten tasolla samoin kuin sen, että vesipitoisuudella on erityinen merkitys jäädytetyn ja pakastetun siipikarjanlihan kaupan pitämisessä, olisi vahvistettava jäädytettyjen tai pakastettujen siipikarjan ruhojen enimmäisvesipitoisuus sekä määriteltävä tarkastusjärjestelmä niin teurastamoja kuin kaikkia kaupan pitämisen vaiheita varten rikkomatta tavaran vapaan liikkuvuuden periaatetta yhteismarkkinoilla.

(17)

On tärkeää tarkastaa veden imeytyminen tuotantolaitoksessa sekä ottaa käyttöön luotettavia menetelmiä jäädytettyjen tai pakastettujen siipikarjan ruhojen valmistuksen yhteydessä lisätyn veden pitoisuuden määrittämistä varten ja olla tekemättä eroa fysiologisen liuoksen ja siipikarjan ruhojen valmistuksesta syntyvän veden välillä, koska tällainen erottelu aiheuttaisi käytännön ongelmia.

(18)

On aiheellista kieltää säännösten vastaisina pidettävien jäädytettyjen tai pakastettujen siipikarjan ruhojen kaupan pitäminen ilman asianmukaista merkintää pakkauksen päällä. Tämän vuoksi on tarpeen antaa yksittäis- ja ryhmäpakkauksen määräpaikan mukaisia mainintoja koskevat yksityiskohtaiset käytännön säännöt valvonnan helpottamiseksi ja määräpaikan muuttamisen estämiseksi.

(19)	On tärkeää säätää toimista, jotka toteutetaan, jos tarkastuksessa todetaan lähetyksen säännösten vastaisuus tapauksessa, jossa tavara ei vastaa tämän asetuksen edellytyksiä. Olisi säädettävä menettelystä yhteisön sisäisistä lähetyksistä mahdollisesti syntyvien erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

(20)	Riitatapauksissa komission on voitava toimia erityisesti tekemällä käyntejä itse paikalle ja toteuttamalla tilanteen kannalta aiheellisia toimenpiteitä.

(21)	Vesipitoisuutta koskevien vaatimusten yhdenmukaistaminen edellyttää yhteisön ja kansallisten vertailulaboratorioiden nimeämistä.

(22)	Yhteisön rahoitustuki on tarpeen.

(23)	Yhteisön ja yhteisön vertailulaboratorion välillä on tehtävä sopimus tuen maksamisen edellytysten määrittämiseksi.

(24)

On aiheellista säätää, että jäsenvaltiot antavat jäädytetyn ja pakastetun siipikarjanlihan vesipitoisuuden tarkastuksia koskevat yksityiskohtaiset käytännön säännöt. Tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi säädettävä, että niiden on ilmoitettava nämä säännöt komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

(25)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 121 artiklan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut tuotteet määritellään seuraavasti:

1)

Siipikarjan ruhot a) KANAT (Gallus domesticus) — kananpoika, broileri: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton), — kukko, kana, keittokana: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut), — salvukukko: nuori kukko, joka on kirurgisesti kastroitu ennen sukukypsyysikää ja teurastettu aikaisintaan 140 päivän iässä; salvaamisen jälkeen salvukukoilla on täytynyt olla vähintään 77 päivän pituinen lihottamiskausi, — nuori kanan- tai kukonpoika: lintu, jonka ruhon paino on vähemmän kuin 650 grammaa (ilman sisälmyksiä, päätä ja jalkoja); 650–750 gramman painoisia lintuja voidaan nimittää ”poikasiksi”, jos teurastusikä ei ylitä 28 päivää. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 12 artiklan säännöksiä tämän teurastusiän tarkastamiseen, — nuori kukko: munijarotuinen urospuolinen kananpoika, jonka rintalastan kärki on jäykkä muttei kokonaan luutunut ja jonka teurasikä on vähintään 90 vuorokautta; b) KALKKUNAT (Meleagris gallopavo dom.) — (nuori) kalkkuna: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton), — kalkkuna: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut); c) ANKAT JA SORSAT (Anas platyrhynchos dom., cairina muschata), myskisorsa-ankat (cairina muschata x Anas platyrhynchos) — (nuori) ankka tai ankanpoikanen, (nuori) myskisorsa, (nuori) myskisorsa-ankka: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton), — ankka, myskisorsa, myskisorsa-ankka: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut); d) HANHET (Anser anser dom.) — (nuori) hanhi tai hanhen poikanen: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton). Ruhoa peittävä rasvakerros on ohut tai kohtalaisen ohut; nuoren hanhen rasvan väri voi olla erikoisravinnon mukainen, — hanhet: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut); kohtalaisen paksu tai paksu rasvakerros peittää ruhoa joka puolelta; e) HELMIKANAT (Numida meleagris domesticus) — (nuori) helmikana: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton), — helmikanat: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut). Edellä a–e alakohdassa mainittujen ilmaisujen eri sukupuolta ilmaisevia rinnakkaismuotoja pidetään tässä asetuksessa kyseisiä ilmaisuja vastaavina.

2)

Siipikarjan palat a) puolikas: ruhon puolikas, joka on saatu leikkaamalla ruho pitkittäissuunnassa rintalastan ja selkärangan läpi; b) neljännes: taka- tai etuneljännes, joka on saatu leikkaamalla puolikas poikittaissuunnassa; c) erottamattomat takaneljännekset: kummatkin takaneljännekset ja niitä yhdistävä osa selkää, joko peränipukan kanssa tai ilman; d) rintapala: rintalasta ja sen molemmanpuoliset kylkiluut, tai niiden osa, ja niitä ympäröivä lihaksisto. Rintapala voi koostua joko molemmista tai toisesta rintapuoliskosta; e) koipi-reisipala: reisi-, sääri- ja pohjeluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä; f) koipi-reisipala, jossa on kiinni osa selkää: viimeksi mainitun paino ei saa olla suurempi kuin 25 prosenttia palan painosta; g) reisi: reisiluu yhdessä sitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä; h) koipi: sääri- ja pohjeluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä; i) siipi: olka-, kyynär- ja värttinäluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Siiven kärki siihen kuuluvine kämmenluineen voidaan tarvittaessa poistaa. Kalkkunan siiven olkaluu tai kyynär- ja värttinäluut niitä ympäröivine lihaksineen voivat olla erikseen. Leikkausviillot on tehtävä nivelestä; j) erottamattomat siivet: molemmat siivet ja niitä yhdistävä osa selkää; viimeksi mainitun paino ei saa olla suurempi kuin 45 prosenttia koko palan painosta; k) rintafilee: luuton eli ilman rintalastaa ja kylkiluita oleva rintalihaksisto, joko molemmat puolet yhdessä tai erikseen. Kalkkunan rintafilee saa käsittää ainoastaan syvän pektoraalilihaksen; l) rintafilee solisluun kanssa: rintafilee ilman nahkaa solisluun ja rintalastan rustoisen osan kanssa; solisluun ja ruston paino ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia palan painosta; m) rintaliha (”magret”, ”maigret”): 3 kohdassa tarkoitettu ankan ja hanhen rintafilee, joka sisältää nahan ja rintalihasta peittävän ihonalaisen rasvan, ilman syvää rintalihasta; n) kalkkunan luuton koipi-reisiliha: luuton kalkkunan reisi ja/tai luuton koipi, eli ilman reisi-, sääri- ja pohjeluuta, kokonainen, kuutioiksi leikattu tai suikaleiksi leikattu. Edellä e, g ja h alakohdassa lueteltujen tuotteiden osalta virkkeen osa ”leikkausviillot on tehtävä nivelestä” tarkoittaa, että leikkausviillot on tehtävä niveliä rajoittavien kahden viivan välistä liitteessä II olevan graafisen esityksen mukaisesti. Tuotteet, jotka on lueteltu d–k alakohdassa, saavat olla joko ilman nahkaa tai nahan kanssa. Jos d–j alakohdassa mainitut tuotteet ovat ilman nahkaa tai jos k alakohdassa mainitussa tuotteessa on nahka, siitä on mainittava tuotteen merkinnöissä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (5) 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

3)

Rasvainen maksa (”Foie gras”) Hanhen tai ankkalajien Cairina muschata tai Cairina muschata x Anas platyrynchos maksa, kun lintuja on ruokittu niin, että tuloksena on maksasolujen rasvoittuminen ja maksan liikakasvu. Linnuista, joista tällaiset maksat poistetaan, on veri laskettava täydellisesti, ja maksojen on oltava väriltään tasaiset. Maksojen on oltava seuraavan painoiset: — ankkojen maksan nettopainon on oltava vähintään 300 grammaa, — hanhien maksan nettopainon on oltava vähintään 400 grammaa.

2 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’ruholla’ 1 artiklan 1 kohdassa mainittujen lintulajien koko ruumista verenlaskun, kynimisen ja sisäelinten poiston jälkeen; munuaisten poisto on kuitenkin valinnaista; ruho, josta on poistettu sisäelimet, voidaan tarjota myytäväksi joko ilman sisälmyksiä tai siten, että muut eläimenosat, toisin sanoen sydän, maksa, lihasmaha ja kaula, on pantu vatsaontelon sisään;

b)	’ruhon paloilla’ siipikarjanlihaa, joka kokonsa ja lihaskudoksensa ominaisuuksien perusteella voidaan tunnistaa leikatuksi tietystä ruhon osasta;

c)	’valmiiksi pakatulla siipikarjanlihalla’ direktiivin 2000/13/EY 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyin edellytyksin pakattua siipikarjanlihaa;

d)	’pakkaamattomalla siipikarjanlihalla’ vähittäismyyntiin tarjottavaa siipikarjanlihaa, jota ei ole valmiiksi pakattu tai joka pakataan myyntipaikalla ostajan pyynnöstä;

e)	’kaupan pitämisellä’ tavaran hallussa pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myyntiin asettamista, myyntiä ja toimittamista tai mitä tahansa muuta kaupan pitämisen muotoa;

f)

’erällä’ saman lajin, tyypin ja luokan samalla tavoin valmistettua, samasta teurastamosta tai leikkaamosta tulevaa ja samaan paikkaan sijoitettua siipikarjanlihaa, joka on tarkastettava. Jäljempänä olevien 9 artiklan ja liitteiden V ja VI soveltamiseksi erään sisältyy ainoastaan samaan nimellispainoluokkaan kuuluvia valmispakkauksia.

3 artikla

1.   Siipikarjan ruhojen kaupan pitäminen tämän asetuksen säännösten mukaisesti edellyttää niiden esillepanoa myyntiä varten seuraavissa muodoissa:

—	osittain suolistettuina (”effilé”, ”roped”),

—	muiden eläimenosien kanssa,

—	ilman muita eläimenosia.

Voidaan lisätä ilmaisu ”suolistettuina”.

2.   Osittain suolistetut ruhot ovat ruhoja, joista ei ole poistettu sydäntä, maksaa, keuhkoja, lihasmahaa, kupua ja munuaisia.

3.   Jos eläimen päätä ei poisteta, henkitorvi, ruokatorvi ja kupu saavat jäädä ruhoon.

4.   Muihin eläimenosiin kuuluvat ainoastaan seuraavat elimet:

Sydän, kaula, lihasmaha ja maksa sekä kaikki muut sellaiset elimet, joita pidetään syötäväksi kelpaavina sillä markkina-alueella, jonka kuluttajille tuote on tarkoitettu. Maksoista on poistettava sappirakko, lihasmahasta on poistettava sarveiskalvo ja lihasmahan sisältö. Sydän saa olla joko ilman sydänpussia tai sen kanssa. Jos kaula on kiinni ruhossa, sitä ei pidetä muuna eläimenosana.

Jos jokin näistä neljästä elimestä ei tavallisesti sisälly kaupan pidettävään ruhoon, sen puuttumisesta on mainittava pakkausmerkinnässä.

5.   Direktiivin 2000/13/EY mukaisesti annetuissa kansallisissa säännöissä edellytettyjen merkintöjen lisäksi on mainitun direktiivin 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa kaupallisissa saateasiakirjoissa oltava seuraavat lisämerkinnät:

a)	asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 1 kohdassa tarkoitettu luokka;

b)	muoto, jossa siipikarjanliha pidetään kaupan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 2 kohdan mukaisesti, sekä suositeltu säilytyslämpötila.

4 artikla

1.   Tässä asetuksessa tarkoitettuja tuotteita saa myydä direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti tämän asetuksen 1 artiklassa mainituilla nimikkeillä sekä tämän asetuksen liitteessä I esitetyillä vastaavilla muiden yhteisön kielten ilmaisuilla, joita on täydennettävä viittaamalla

—	kokonaisten ruhojen osalta johonkin tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa mainittuun esillepanoon,

—	siipikarjan palojen osalta kyseiseen lajiin.

2.   Edellä 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittuja nimikkeitä voidaan täydentää muilla ilmaisuilla, jos ne eivät johda kuluttajaa merkittävästi harhaan eikä niitä erityisesti sekoiteta 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittuihin muihin tuotteisiin tai 11 artiklassa säädettyihin mainintoihin.

5 artikla

1.   Muita kuin 1 artiklassa määriteltyjä tuotteita voidaan pitää kaupan yhteisössä ainoastaan sellaisilla nimikkeillä, jotka eivät johda kuluttajaa merkittävästi harhaan niin, että ne voidaan sekoittaa 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin tai 11 artiklassa säädettyihin mainintoihin.

2.   Direktiivin 2000/13/EY mukaisesti annettujen kansallisissa säännöissä esitettyjen vaatimusten lisäksi on vähittäismyyntiin tarkoitetun siipikarjanlihan merkinnässä, esillepanossa ja mainonnassa noudatettava tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa esitettyjä lisävaatimuksia.

3.   Tuoreen siipikarjanlihan vähimmäissäilyvyyden päivä on korvattava viimeisellä käyttöpäivällä direktiivin 2000/13/EY 10 artiklan mukaisesti.

4.   Valmiiksi pakatun siipikarjanlihan pakkauksessa tai siihen kiinnitetyssä merkinnässä on esitettävä lisäksi seuraavat tiedot:

a)	asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 1 kohdassa tarkoitettu luokka;

b)	tuoreen siipikarjanlihan kokonaishinta ja painoyksikköhinta vähittäismyynnissä;

c)	muoto, jossa siipikarjanliha pidetään kaupan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 2 kohdan mukaisesti, sekä suositeltu säilytyslämpötila;

d)	teurastamon tai leikkaamon rekisteröintinumero Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (6) mukaisesti, paitsi jos lihat paloitellaan ja luut poistetaan myyntipaikalla mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti;

e)	maininta kolmansista maista tuodun siipikarjanlihan alkuperämaasta.

5.   Kun siipikarjanliha myydään pakkaamattomana, paitsi jos lihat paloitellaan ja luut poistetaan myyntipaikalla asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti, ja kun lihat paloitellaan ja luut poistetaan kuluttajan pyynnöstä ja tämän läsnä ollessa, direktiivin 2000/13/EY 14 artiklaa sovelletaan 4 kohdassa tarkoitettuihin merkintöihin.

6.   Poiketen siitä, mitä 3 artiklan 5 kohdassa ja tämän artiklan 2–5 kohdassa säädetään, siipikarjanlihaa ei tarvitse luokitella eikä mainituissa artikloissa tarkoitettuja lisämerkintöjä tarvitse tehdä, jos kyseessä on toimitus leikkaamoon tai jalostuslaitokseen.

6 artikla

Seuraavia lisäsäännöksiä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan II kohdan 3 kohdassa määriteltyyn jäädytettyyn siipikarjanlihaan.

Tässä asetuksessa tarkoitetun jäädytetyn siipikarjanlihan lämpötilan on oltava vakaa ja pysyttävä tuotteen kaikissa kohdissa – 12 °C:na tai alhaisempana, jolloin kuitenkin sallitaan lyhytaikainen enintään 3 °C:n lämpötilan nousu. Tämä tuotteen lämpötilan poikkeama hyväksytään hyvän säilytys- ja jakelutavan mukaisesti tapahtuvassa paikallisessa jakelussa ja vähittäismyyntipaikan lihatiskissä.

7 artikla

1.   Tässä asetuksessa tarkoitettujen siipikarjan ruhojen ja palojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A- tai B-luokkaan. Niiden on oltava

a)	kokonaisia, esillepano huomioon ottaen;

b)	puhtaita, vailla vieraita aineita, likaa ja verta;

c)	vailla vieraita hajuja;

d)	vailla näkyviä veritahroja, jolloin kuitenkin pienet, tuskin havaittavat tahrat sallitaan;

e)	vailla esiin työntyviä katkenneita luita;

f)	vailla suuria ruhjeita.

Tuoreessa siipikarjanlihassa ei saa olla jälkiä aikaisemmasta jäätymisestä.

2.   Siipikarjan ruhojen ja palojen on lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A-luokkaan:

a)

rakenteen on oltava hyvä. Lihan on oltava täyteläistä; rinnan on oltava hyvin kehittynyt, leveä, pitkä ja lihainen, ja jalkojen on oltava lihaiset. Kananpoikien, nuorien ankkojen tai ankanpoikien ja kalkkunoiden rinnan, selän ja reisien on oltava ohuen, tasaisen rasvakerroksen peittämät. Kukoilla, kanoilla, ankoilla ja nuorilla hanhilla sallitaan paksumpi rasvakerros. Hanhien koko ruhon on oltava kohtalaisen tai paksun rasvakerroksen peitossa;

b)	rinnassa, jaloissa, selässä, jalkojen nivelten alueella ja siivenkärjissä sallitaan muutama pieni höyhen, höyhentuppi (sulan tuppi) tai karva (rihmamainen sulka). Kukoilla, keittokanoilla, ankoilla, kalkkunoilla ja hanhilla sallitaan muutama höyhen myös ruhon muissa osissa;

c)	pieni määrä vaurioita, ruhjeita ja värjääntymistä sallitaan, jos ne ovat vähäisiä ja lieviä, ja jollei niitä esiinny rinnassa tai jaloissa. Siivenkärki saa puuttua. Siivenkärkien ja höyhenjuurituppien lievä punoitus sallitaan;

d)	pakastetussa tai syväjäädytetyssä siipikarjassa ei saa olla merkkejä jääpoltteesta (7), paitsi jos ne ovat satunnaisia, vähäisiä ja lieviä eivätkä esiinny rinnassa tai jaloissa.

8 artikla

1.   Päätökset, jotka johtuvat 1, 3 ja 7 artiklan noudattamatta jättämisestä, voivat koskea ainoastaan tämän artiklan säännösten mukaisesti tarkastettua kokonaista erää.

2.   Seuraavan suuruinen näyte otetaan satunnaisesti kustakin 1 artiklassa mainitusta tuotteesta jokaisesta teurastamossa, leikkaamossa, tukku- tai vähittäismyyntivarastossa tai missä tahansa muussa kaupan pitämisen vaiheessa, myös kuljetuksen aikana, tarkastettavasta erästä, tai kun kyseessä on tuonti kolmansista maista, tulliselvityksen yhteydessä:

Erän koko	Näytteiden määrä	Virheellisten yksiköiden sallittu lukumäärä
		Yhteensä	1 artiklan 1 (8) ja 3 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan osalta
1	2	3	4
100–500	30	5	2
501–3 200	50	7	3
> 3 200	80	10	4

3.   Tarkastettaessa A-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaerää sovelletaan 2 kohdan taulukon sarakkeessa 3 tarkoitettua kokonaispoikkeamaa. Nämä virheelliset yksiköt voivat käsittää rintafileen tapauksessa myös fileitä, jotka sisältävät enintään 2 prosenttia rustoa (rintalastan taipuisa kärki).

Niiden virheellisten yksikköjen lukumäärä, jotka eivät ole 1 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisia, ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 2 kohdan taulukon sarakkeessa 4 ilmoitetut luvut.

Edellä olevan 1 artiklan 3 kohdan osalta mitään virheellistä yksikköä ei sallita, ellei sen paino ole vähintään 240 grammaa ankanmaksan osalta tai vähintään 385 grammaa hanhenmaksan osalta.

4.   Tarkastettaessa B-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaerää saa virheellisten yksiköiden määrä olla kaksinkertainen.

5.   Jos tarkastettavaa erää ei hyväksytä, valvovan toimielimen on kiellettävä sen kaupan pitäminen, tai jos erä tuodaan kolmansista maista, sen maahantuonti, kunnes osoitetaan, että se on saatettu vastaamaan 1 ja 7 artiklan säännöksiä.

9 artikla

1.   Direktiivin 76/211/ETY 2 artiklassa tarkoitettu valmiiksi pakattu jäädytetty tai pakastettu siipikarjanliha voidaan luokitella painon mukaan asetuksen (ETY) N:o 1234/2007 liitteessä XIV olevan B osan III kohdan 3 kohdan mukaisesti. Valmispakkaukset voivat olla

—	valmispakkauksia, joissa on yksi siipikarjan ruho, tai

—	valmispakkauksia, jotka sisältävät yhden tai useampia 1 artiklassa määriteltyjä samaan tyyppiin ja lajiin kuuluvan siipikarjan paloja.

2.   Kaikissa valmispakkauksissa on oltava merkintä ”nimellispaino” tuotteen painosta, joka pakkauksissa on oltava 3 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti.

3.   Jäädytetyn tai pakastetun siipikarjanlihan valmispakkaukset voidaan luokitella nimellispainon perusteella seuraavasti:

a)	ruhot: — < 1 100 grammaa: luokat 50 gramman välein (1 050 – 1 000 – 950 ja niin edelleen), — 1 100 – < 2 400 grammaa: luokat 100 gramman välein (1 100 – 1 200 – 1 300 ja niin edelleen), — ≥ 2 400 grammaa: luokat 200 gramman välein (2 400 – 2 600 – 2 800 ja niin edelleen);

b)	palat: — < 1 100 grammaa: 50 gramman luokat (1 050 – 1 000 – 950 ja niin edelleen), — ≥ 1 100 grammaa: luokat 100 gramman välein (1 100 – 1 200 – 1 300 ja niin edelleen).

4.   Edellä 1 kohdassa mainitut valmispakkaukset on valmistettava niin, että ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)	tosiasiallinen sisältö ei saa olla keskimäärin pienempi kuin nimellispaino;

b)	niiden valmispakkausten osuuden, joiden negatiivinen virhe on suurempi kuin 9 kohdassa säädetty suurin sallittu negatiivinen virhe, on oltava riittävän pieni, jotta valmispakkauserä täyttää 10 kohdassa määriteltyjen tarkastusten vaatimukset;

c)	valmispakkauksia, joiden negatiivinen virhe on suurempi kuin kaksi kertaa 9 kohdassa säädetty suurin sallittu negatiivinen virhe, ei saa pitää kaupan.

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 76/211/ETY liitteessä I vahvistettuja nimellispainon, tosiasiallisen sisällön ja negatiivisen virheen määritelmiä.

5.   Jäädytetyn tai pakastetun siipikarjanlihan pakkaajan tai maahantuojan vastuuseen ja toimivaltaisen viranomaisen suorittamiin tarkastuksiin sovelletaan direktiivin 76/211/ETY liitteessä I olevaa 4, 5 ja 6 kohtaa soveltuvin osin.

6.   Valmispakkaukset tarkastetaan näytteiden avulla kahdessa osassa

—	näytteen jokaisen valmispakkauksen tosiasiallinen sisältö tarkastetaan,

—	näytteen valmispakkausten tosiasiallisen sisällön keskiarvo tarkastetaan.

Valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos molempien tarkastusten tulokset täyttävät 10 ja 11 kohdassa määritellyt hyväksymisperusteet.

7.   Erän muodostavat kaikki ne valmispakkaukset, joilla on sama nimellispaino, jotka ovat samaa mallia ja samaa tuotantoa ja jotka on pakattu samassa paikassa ja tarkoitettu tarkastettaviksi.

Erän kokoa rajoittavat seuraavat säännöt:

—	kun valmispakkaukset tarkastetaan pakkauslinjan lopussa, erän koko on sama kuin pakkauslinjan enimmäisteho tunnissa, ilman eräkokoon liittyviä rajoituksia,

—	muissa tapauksissa eräkoko on rajoitettava 10 000 valmispakkaukseen.

8.   Seuraavan suuruinen näyte otetaan satunnaisesti jokaisesta tarkastettavasta erästä:

Erän koko	Näytteiden määrä
100–500	30
501–3 200	50
> 3 200	80

Vähemmän kuin 100 valmispakkausta käsittäville erille suoritetaan direktiivin 76/211/ETY liitteen II mukainen ainetta rikkomaton testaus, silloin kun sen suorittamista pidetään aiheellisena, tutkimalla erä 100-prosenttisesti.

9.   Valmiiksi pakatun siipikarjanlihan kohdalla sallitaan seuraavat negatiiviset virheet:

(grammaa)
Nimellispaino	Sallittu negatiivinen virhe grammoina
	Ruhot	Palat
vähemmän kuin 1 100	25	25
1 100 – < 2 400	50	50
2 400 ja enemmän	100

10.   Tarkastettaessa näytteen jokaisen valmispakkauksen tosiasiallinen sisältö lasketaan sallittu vähimmäissisältö vähentämällä valmispakkauksen nimellispainosta sitä vastaava suurin sallittu negatiivinen virhe.

Ne näytteeseen kuuluvat valmispakkaukset, joiden tosiasiallinen sisältö on pienempi kuin sallittu vähimmäissisältö, ovat virheellisiä.

Tarkastettua valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos virheellisten näytteiden määrä näytteessä on pienempi tai sama kuin seuraavassa taulukossa esitetty hyväksymisraja; erä hylätään, jos virheellisten näytteiden määrä on sama tai suurempi kuin hylkäämisraja.

Näytteiden määrä	Virheellisten näytteiden määrä
	Hyväksymisraja	Hylkäämisraja
30	2	3
50	3	4
80	5	6

11.   Tarkastettaessa tosiasiallisen sisällön keskiarvoa valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos näytteeseen kuuluvien valmispakkausten tosiasiallisen sisällön keskiarvo on suurempi kuin alla esitetyt hyväksymisrajat:

Näytteiden määrä	Keskimääräinen tosiasiallisen sisällön hyväksymisraja
30	x— ≥ Qn – 0,503 s
50	x— ≥ Qn – 0,379 s
80	x— ≥ Qn – 0,295 s

x—	=	valmispakkausten keskimääräinen tosiasiallinen sisältö
Qn	=	valmispakkauksen nimellispaino
s	=	erän valmispakkausten tosiasiallisen sisällön standardipoikkeama

Standardipoikkeama lasketaan kuten direktiivin 76/211/ETY liitteessä II olevassa 2.3.2.2 kohdassa esitetään.

12.   Niin kauan kuin neuvoston direktiivin 80/181/ETY (9) säännöksissä sallitaan lisämerkintöjen käyttö, tässä artiklassa tarkoitettujen pakkausten nimellispainon merkintään voidaan liittää lisämerkintä.

13.   Muista jäsenvaltioista lähtöisin olevan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan saapuvan siipikarjanlihan osalta tarkastukset tehdään sattumanvaraisesti eikä niitä tehdä rajalla.

10 artikla

Jäljempänä määriteltävien jäähdytysmenetelmien käyttöä koskevia merkintöjä ja niitä vastaavia liitteessä III lueteltuja ilmaisuja yhteisön muilla kielillä voidaan käyttää direktiivin 2000/13/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa pakkausmerkinnöissä:

—	ilmajäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdyttäminen kylmällä ilmalla,

—	haihdutusjäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdytys kylmällä ilmalla ja jaksoittaisella vesisumulla tai hienojakoisella vesisuihkulla,

—	vesijäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdyttäminen vesialtaissa tai vesi- ja jääaltaissa vastavirtamenetelmällä.

11 artikla

1.   Ilmoitettaessa tuotantotapaa, orgaanista ja biologista tuotantoa lukuun ottamatta, mitään muita kuin jäljempänä esitettyjä ilmaisuja ja niitä vastaavia liitteessä IV lueteltuja ilmaisuja yhteisön muilla kielillä ei saa käyttää direktiivin 2000/13/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisissa merkinnöissä (niitä voidaan lisäksi käyttää ainoastaan, jos tämän asetuksen liitteessä V määritellyt edellytykset täyttyvät):

a)	”Ruokittu rehulla, joka sisältää …prosenttia …”;

b)	”Laajaperäinen sisäkasvatus”;

c)	”Vapaa laidun”;

d)	”Vapaa laidun – perinteinen kasvatustapa”;

e)	”Vapaa laidun – täydellinen liikkumavapaus”.

Näitä ilmaisuja voidaan täydentää kunkin siipikarjan tuotantotavan erityispiirteitä koskevilla merkinnöillä.

Kun rasvaisen maksan (”foie gras”) tuotantoon pidettävistä ankoista ja hanhista saadun lihan pakkausmerkinnässä on maininta vapaan laitumen kasvatustavasta (c, d ja e alakohta), siinä on oltava myös ilmaisu ”saatu rasvaisen maksan tuotantoon pidetystä siipikarjasta”.

2.   Lintujen teurasikää tai kasvatuskautta koskeva maininta sallitaan ainoastaan käytettäessä jotakin 1 kohdassa tarkoitetuista ilmaisuista ja liitteessä V olevassa b, c tai d alakohdassa mainitun vähimmäisiän osalta. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettuihin eläimiin.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten teknisten toimenpiteiden soveltamista, jotka ovat laajempia kuin liitteessä V mainitut vähimmäisvaatimukset ja jotka koskevat ainoastaan kyseisen jäsenvaltion tuottajia, jos kyseiset toimenpiteet ovat sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa ja siipikarjanlihan kaupan pitämisen yhteisten vaatimusten mukaiset.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetut kansalliset toimenpiteet on toimitettava tiedoksi komissiolle.

5.   Jäsenvaltioiden on toimitettava aina komission pyynnöstä kaikkia tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevat tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, ovatko ne sopusoinnussa yhteisön oikeuden ja siipikarjanlihan kaupan pitämisen yhteisten vaatimusten kanssa.

12 artikla

1.   Teurastamot, jotka saavat käyttää 11 artiklassa määriteltyjä ilmaisuja, on hyväksyttävä erityisellä menettelyllä. Niiden on kirjattava erikseen kunkin siipikarjan tuotantotavan osalta

a)	jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tarkastuksen jälkeen rekisteröitävien siipikarjan tuottajien nimet ja osoitteet;

b)	kunkin tuottajan jokaisen tuotantokierroksen lintujen lukumäärä, jos edellä mainittu viranomainen niin vaatii;

c)	tällaisten toimitettujen ja käsiteltyjen lintujen lukumäärä ja elo- tai teuraspaino yhteensä;

d)	myyntiä koskevat yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuina ostajien nimet ja osoitteet vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan.

2.   Edellä 1 kohdassa mainittuja tuottajia valvotaan säännöllisesti. Näiden on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kunkin tuotantotavan osalta ajan tasalla oleva luettelo lintujen määrästä, ja luettelosta on käytävä ilmi myös myytyjen lintujen määrä, ostajien nimet ja osoitteet sekä rehun määrät ja toimittajat.

Tämän lisäksi vapaan laitumen kasvatustapaa soveltavien tuottajien on myös pidettävä kirjaa päivämääristä, jolloin linnut päästettiin ensimmäisen kerran laitumelle.

3.   Rehunvalmistajien ja -toimittajien on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kirjanpito, josta ilmenee, että 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tuottajille toimitetun rehun koostumus on ruokintaohjeiden mukainen.

4.   Hautomoiden on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kirjanpito hitaasti kasvavaa tyyppiä olevista, 11 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettua tuotantotapaa käyttäville tuottajille toimitetuista linnuista.

5.   Säännöllisiä 11 artiklan ja tämän artiklan 1–4 kohdan säännösten noudattamisen tarkastuksia on suoritettava

a)	tilalla: vähintään kerran kunkin tuotantokierroksen aikana;

b)	rehunvalmistajan ja -toimittajan tiloissa: vähintään kerran vuodessa;

c)	teurastamossa: vähintään neljä kertaa vuodessa;

d)	hautomossa: vähintään kerran vuodessa, kun kyseessä on 11 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu siipikarjan tuotantotapa.

6.   Jokaisen jäsenvaltion on toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen rekisteröityjen teurastamojen luettelo, jossa on oltava teurastamon nimi, osoite ja sille annettu numero. Kaikki luetteloon tehtävät muutokset on toimitettava kunkin vuosineljänneksen alussa tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

13 artikla

Kun kyseessä on käytettyä tuotantotapaa koskevien, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 121 artiklan e alakohdan v alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen valvonta, jäsenvaltioiden nimeämien elinten on täytettävä 26 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa eurooppalaisessa standardissa nro EN/45011 asetetut vaatimukset ja oltava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ja valvomia.

14 artikla

Kolmansista maista tuotu siipikarjanliha saa olla merkitty yhdellä tai useammalla vapaaehtoisella 10 ja 11 artiklassa säädetyllä merkinnällä, jos sen mukana on alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen antama todistus siitä, että kyseinen tuote on tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten mukainen.

Komissio laatii kolmannen maan pyynnöstä luettelon edellä mainituista viranomaisista.

15 artikla

1.   Rajoittamatta 16 artiklan 5 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista, kaupan tai ammatillisen toiminnan kohteena olevia jäädytettyjä tai pakastettuja kananpoikia voidaan pitää kaupan yhteisön sisällä ainoastaan, jos vesipitoisuus ei ylitä liitteessä VI (valutuskoe) tai liitteessä VII (kemiallinen koe) kuvailtujen analyysimenetelmien avulla todettuja välttämättömiä teknisiä arvoja.

2.   Kunkin jäsenvaltion nimittämien toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että teurastamot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 kohdan säännösten noudattamiseksi ja erityisesti että

—	otetaan näytteitä veden imeytymisen tarkastamiseksi jäähdytettäessä ja jäädytettyjen ja pakastettujen kananpoikien vesipitoisuuden tarkastamiseksi,

—	tarkastusten tulokset kirjataan ja säilytetään yhden vuoden ajan,

—	jokainen erä merkitään siten, että käsittelypäivä voidaan tunnistaa; kyseisen erämerkin on oltava myös tuotantoluettelossa.

16 artikla

1.   Veden imeytyminen on tarkastettava säännöllisesti liitteessä IX annettujen ohjeiden mukaisesti tai liitteessä VI annettujen ohjeiden mukaisesti teurastamoissa vähintään kerran kahdeksan tunnin mittaisen työjakson aikana.

Kun näissä tarkastuksissa ilmenee, että imeytyvän veden määrä on tässä asetuksessa sallittua kokonaisvesipitoisuutta suurempi, ottaen huomioon niissä siipikarjan ruhojen valmistusvaiheissa tapahtuvan veden imeytyminen, joita tarkastus ei koske, ja joka tapauksessa kun veden imeytyminen on liitteessä IX olevassa 10 kohdassa tai liitteessä VI olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja arvoja suurempi, teurastamojen on välittömästi toteutettava valmistusjärjestelmän kannalta välttämättömät tekniset toimenpiteet.

2.   Kaikissa 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja joka tapauksessa vähintään joka toinen kuukausi 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut jäädytettyjen ja pakastettujen kananpoikien vesipitoisuuden tarkastukset suoritetaan toimivaltaisten viranomaisten toimesta tai niiden valvonnassa pistokokein kunkin valmistuslaitoksen osalta liitteessä VI tai VII annettujen ohjeiden mukaisesti jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valinnan mukaan. Näitä tarkastuksia ei tule suorittaa niille ruhoille, joiden osalta esitetään toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä todiste siitä, että ne on tarkoitettu yksinomaan vientiin.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tarkastukset suoritetaan kunkin jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimittämien toimivaltaisten viranomaisten toimesta tai niiden vastuulla. Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa tiukentaa 1 kohdan säännöksiä ja erityisesti liitteessä IX olevan 1 ja 10 kohdan sekä tämän artiklan 2 kohdan ohjeita tietyn teurastamon osalta silloin, kun se osoittautuu tarpeelliseksi tässä asetuksessa sallitun kokonaisvesipitoisuuden noudattamiseksi.

Niiden on joka tapauksessa, jos jäädytettyjen tai syväjäädytettyjen siipikarjan ruhojen erä ei ole tämän asetuksen mukainen, jatkettava kokeiden tekemistä 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten vähimmäistiheydellä siihen asti, kun kolme peräkkäistä liitteen VI tai VII mukaista tarkastusta, jotka on tehtävä kolmen eri tuotantopäivän aikana neljän viikon kuluessa kerätyille näytteille, on antanut negatiivisen tuloksen. Kyseisen teurastamon on maksettava näiden tarkastusten kustannukset.

4.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulokset ovat ilmajäähdytyksen yhteydessä yhdenmukaisia liitteissä VI–IX asetettujen vaatimusten kanssa kuuden kuukauden ajan, 1 kohdassa tarkoitettu tarkastustiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuukaudessa. Jos kyseisissä liitteissä vahvistettuja vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä 1 kohdan mukaisesti.

5.   Jos 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulos ylittää sallitut rajat, on katsottava, että kyseinen erä ei noudata tämän asetuksen säännöksiä. Tällöin kyseinen teurastamo voi kuitenkin pyytää, että jäsenvaltion vertailulaboratoriossa toteutetaan vastakkainen analyysi käyttämällä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valitsemaa menetelmää. Tämän vastakkaisen analyysin kustannuksista vastaa erän haltija.

6.   Jos, tarvittaessa vastakkaisen analyysin jälkeen, kyseistä erää pidetään tämän asetuksen säännösten vastaisena, toimivaltainen viranomainen toteuttaa aiheelliset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on mahdollistaa mainitun erän kaupan pitäminen yhteisössä sellaisenaan sillä edellytyksellä, että kyseisten ruhojen yksittäispakkaukset sekä ryhmäpakkaukset varustetaan teurastamossa toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa nauhalla tai etiketillä, jossa on vähintään yksi liitteessä X olevista maininnoista punaisin isoin kirjaimin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu erä pidetään toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, kunnes se käsitellään tämän kohdan säännösten mukaisesti tai jollei asiasta toisin säädetä. Jos toimivaltaiselle viranomaiselle todistetaan, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu erä on tarkoitettu vientiin, toimivaltainen viranomainen toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen estämiseksi, ettei kyseistä erää pidetä kaupan yhteisössä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut maininnat on sijoitettava näkyvään paikkaan siten, että ne ovat selvästi nähtävissä, helposti luettavissa ja häviämättömiä. Muu merkintä tai kuvio ei saa millään tavalla peittää, merkitä tai katkaista niitä. Yksittäispakkauksissa kirjainten on oltava vähintään yhden senttimetrin ja ryhmäpakkauksissa kahden senttimetrin korkuisia.

17 artikla

1.   Määräpaikkana oleva jäsenvaltio voi silloin, kun on painavia perusteita epäillä säännönvastaisuuksia, tarkastaa jäädytetyt tai pakastetut kananpojat tasapuolisin pistokokein sen tarkastamiseksi, että erä vastaa 15 ja 16 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset on suoritettava tavaran määräpaikassa tai muussa asianmukaisessa paikassa sillä edellytyksellä, että jälkimmäisessä tapauksessa tavaroiden kuljetus häiriintyy mahdollisimman vähän, että valittu paikka ei sijaitse rajalla ja että tavarat voidaan toimittaa tavanomaisesti määräpaikkaansa, kun tarvittava näyte on otettu. Kyseisiä tuotteita ei kuitenkaan voida tarjota vähittäismyyntiin ennen kuin tarkastuksen tulos on saatavilla.

Nämä tarkastukset on suoritettava mahdollisimman nopeasti siten, ettei tuotteiden markkinoille saattaminen aiheettomasti viivästy eikä aiheudu viivytyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa niiden laatuun.

Näiden tarkastusten tulokset ja kaikki myöhemmät päätökset sekä niiden perusteet on ilmoitettava viimeistään kahden työpäivän kuluttua näytteiden otosta lähettäjälle, vastaanottajalle tai näiden edustajalle. Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemät päätökset ja niiden perusteet on ilmoitettava lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jos lähettäjä tai tämän edustaja niin vaatii, mainitut päätökset ja niiden perusteet on toimitettava tälle tiedoksi kirjallisina, samoin kuin tiedot määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan tämän käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista sekä sovellettavista menettelyistä ja määräajoista.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulos ylittää sallitut rajat, kyseisen erän haltija voi pyytää, että jossakin liitteessä XI luetelluista vertailulaboratorioista toteutetaan vastakkainen analyysi käyttämällä samaa menetelmää kuin ensimmäisessä testissä. Tästä vastakkaisesta analyysistä aiheutuneista menoista vastaa erän haltija. Vertailulaboratorioiden tehtävät ja valtuudet vahvistetaan liitteessä XII.

4.   Jos 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisesti suoritetun tarkastuksen ja tarvittaessa vastakkaisen analyysin jälkeen näyttää ilmeiseltä, että jäädytetyt tai pakastetut kananpojat eivät ole 15 ja 16 artiklan säännösten mukaisia, määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 16 artiklan 6 kohdassa ilmoitettuja menettelyjä.

5.   Edellä 3 ja 4 kohdassa säädetyissä tapauksissa määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi otettava yhteyttä lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin. Näiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ja ilmoitettava ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle suoritettujen tarkastusten luonne, tehdyt päätökset ja niiden perusteet.

Kun 1 ja 3 kohdassa säädetyissä tarkastuksissa ilmenee toistuvasti poikkeavuuksia tai kun nämä tarkastukset on lähettäjäjäsenvaltion mukaan suoritettu riittämättömin perustein, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava asiasta tieto komissiolle.

Siinä määrin kuin tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen tai määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä ja ottaen huomioon todettujen rikkomusten luonne, komissio voi

—	lähettää asiantuntijoita kyseiseen laitokseen ja suorittaa tarkastuksia itse paikalla yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tai

—	pyytää lähettäjänä toimivan jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tehostamaan näytteiden ottoa kyseisen laitoksen tuotannosta ja tarvittaessa soveltamaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 194 artiklan mukaisia seuraamuksia.

Komissio antaa jäsenvaltioille tiedon päätöksistään. Niiden jäsenvaltioiden, joiden alueella tarkastus tehdään, on annettava asiantuntijoille kaikki näiden tehtäviensä suorittamisessa tarvitsema apu.

Komission päätöksiä odotettaessa lähettäjäjäsenvaltion on määräpaikkana olevan jäsenvaltion pyynnöstä tehostettava kyseisestä laitoksesta lähtöisin olevien tuotteiden tarkastuksia.

Toteutettaessa näitä toimenpiteitä jonkin laitoksen osalta ilmenevien toistuvien poikkeavuuksien korjaamiseksi komissio veloittaa kaikki kolmannen alakohdan luetelmakohtien soveltamisesta aiheutuvat kustannukset kyseisen laitoksen tililtä.

18 artikla

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä vastaavalle kansalliselle vertailulaboratoriolle tekemiensä tai niiden vastuulla tehtyjen 15, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten tuloksista.

Kansallisten vertailulaboratorioiden on toimitettava nämä tiedot 19 artiklassa tarkoitetulle asiantuntijaelimelle ennen kunkin vuoden 1 päivää heinäkuuta, jotta se voi suorittaa tarkemman arvioinnin ja käydä lähempää keskustelua kansallisten vertailulaboratorioiden kanssa näistä tiedoista. Tulokset on esitettävä hallintokomitealle lausuntoa varten asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava 15, 16 ja 17 artiklassa säädettyjä tarkastuksia kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa koskevat yksityiskohtaiset käytännön säännöt, jotka koskevat myös kolmansista maista tulevan tuonnin tarkastamista liitteiden VI ja VII mukaisen tulliselvityksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä toisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Kaikista sääntöihin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

19 artikla

Siipikarjanlihan vesipitoisuutta valvova asiantuntijaelin toimii kansallisten vertailulaboratorioiden testaustoimien koordinointielimenä. Se koostuu komission ja kansallisten vertailulaboratorioiden edustajista. Asiantuntijaelimen ja kansallisten vertailulaboratorioiden tehtävistä sekä asiantuntijaelimen organisaatiorakenteesta säädetään liitteessä XII.

Vertailulaboratoriolle maksetaan rahoitustukea yhteisön nimissä toimivan komission ja vertailulaboratorion välillä tehtävän sopimuksen ehtojen mukaisesti.

Maatalouden pääosaston pääjohtaja valtuutetaan allekirjoittamaan sopimus komission puolesta.

20 artikla

1.   Seuraavia kaupan tai ammatillisen toiminnan kohteena olevia tuoreita, jäädytettyjä tai pakastettuja siipikarjanlihan paloja voidaan pitää kaupan yhteisön sisällä ainoastaan, jos vesipitoisuus ei ylitä liitteessä VIII (kemiallinen koe) tarkoitettujen analyysimenetelmien avulla todettuja teknisesti välttämättömiä arvoja:

a)	kanan rintafilee myös solisluun kanssa, ilman nahkaa;

b)	kananrinta, nahan kanssa;

c)	kanan reidet, koivet, koipi-reisipalat, koipi-reisipalat, joissa on kiinni osa selkää, koipi-reisipalojen neljännekset, nahan kanssa;

d)	kalkkunan rintafilee, ilman nahkaa;

e)	kalkkunanrinta, nahan kanssa;

f)	kalkkunan reidet, koivet, koipi-reisipalat, nahan kanssa;

g)	kalkkunan luuton koipi-reisiliha, ilman nahkaa.

2.   Kunkin jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että teurastamot ja leikkaamot, jotka voivat sijaita teurastamon yhteydessä, toteuttavat tarvittavat toimenpiteet 1 kohdan säännösten noudattamiseksi ja erityisesti, että

a)

imeytynyt vesi tarkastetaan säännöllisesti 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti myös 1 kohdassa lueteltujen tuoreiden, jäädytettyjen tai pakastettujen palojen tuotantoon tarkoitettujen kananpojan- ja kalkkunanruhojen osalta. Tällaiset tarkastukset on tehtävä vähintään kerran yhtä kahdeksan tunnin työjaksoa kohti. Ilmajäähdytettyjen kalkkunanruhojen osalta imeytynyttä vettä ei tarvitse kuitenkaan tarkastaa säännöllisesti. Liitteessä IX olevassa 10 kohdassa vahvistettuja raja-arvoja sovelletaan myös kalkkunanruhoihin;

b)	tarkastusten tulokset kirjataan ja säilytetään yhden vuoden ajan;

c)	jokainen erä merkitään siten, että käsittelypäivä voidaan tunnistaa; kyseisen erämerkin on oltava myös tuotantoluettelossa.

Jos a alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulokset ovat kananpoikien ilmajäähdytyksen osalta yhdenmukaisia liitteissä VI–IX asetettujen vaatimusten kanssa kuuden kuukauden ajan, a alakohdassa tarkoitettu tarkastustiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuukaudessa. Jos liitteissä VI–IX vahvistettuja vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä a alakohdan mukaisesti.

3.   Kaikista siipikarjanlihan paloja tuottavista leikkaamoista tulleiden jäädytettyjen tai pakastettujen palojen 1 kohdassa tarkoitettu vesipitoisuus on tarkastettava vähintään kolmen kuukauden välein liitteen VIII mukaisesti näytteitä ottamalla. Kyseisiä tarkastuksia ei tehdä sellaisten siipikarjanlihan palojen osalta, joista voidaan toimittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla todiste, että ne on tarkoitettu yksinomaan vientiin.

Kun leikkaamo on noudattanut liitteessä VIII vahvistettuja vaatimuksia yhden vuoden ajan, tarkastustiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuudessa kuukaudessa. Jos kyseisiä vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

4.   Edellä olevan 16 artiklan 3–6 kohtaa sekä 17 ja 18 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin tämän artiklan 1 kohdassa mainittuihin siipikarjanlihan paloihin.

21 artikla

Kumotaan asetus (ETY) N:o 1538/91 1 päivästä heinäkuuta 2008.

Viittauksia kumottuun asetukseen ja asetukseen (ETY) N:o 1906/90 pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2008.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 470/2008 (EUVL L 140, 30.5.2008, s. 1).

(2)  EYVL L 173, 6.7.1990, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1029/2006 (EUVL L 186, 7.7.2006, s. 6).

(3)  EYVL L 143, 7.6.1991, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1474/2007 (EUVL L 329, 14.12.2007, s. 14).

(4)  EYVL L 46, 21.2.1976, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/45/EY (EUVL L 247, 21.9.2007, s. 17).

(5)  EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

(6)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22.

(7)  Jääpolte: (laatua heikentävässä mielessä) paikallinen palautumaton ihon ja/tai lihan kuivuminen, joka voi ilmetä seuraavanlaisina muutoksina:

—	alkuperäisen värin muuttuminen (yleensä väri vaalenee) tai

—	maun tai hajun muuttuminen (mauton tai eltaantunut) tai

—	koostumuksen muuttuminen (kuiva, sienimäinen).

(8)  Sallittu poikkeama kunkin lajin osalta, eikä eri lajien välillä.

(9)  EYVL L 39, 15.2.1980, s. 40.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---