Valitus, jonka Pilar Angé Serrano, Jean-Marie Bras, Adolfo Orcajo Teresa, Dominiek Decoutere, Armin Hau ja Francisco Javier Solana Ramos ovat tehneet 18.11.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-47/05, (Angé Serrano ym. v. parlamentti) 18.9.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-496/08 P)

(2009/C 44/46)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Pilar Angé Serrano, Jean-Marie Bras, Adolfo Orcajo Teresa, Dominiek Decoutere, Armin Hau ja Francisco Javier Solana Ramos (edustaja: avocat E. Boigelot)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisi valituksenalaisessa tuomiossa kanteen, jonka olivat nostaneet kuusi kantajaa, jotka olivat Euroopan parlamentin virkamiehiä ja jotka olivat läpäisseet hyväksytysti vanhojen henkilöstösääntöjen aikana järjestetyt sisäiset kilpailut mutta joiden palkkaluokkaa oli muutettu uusien henkilöstösääntöjen voimaantulon jälkeen.

Kolme ensimmäistä valittajaa esittävät valituksensa tueksi kolme valitusperustetta.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan he väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan katsoessaan, ettei ratkaisun antaminen asiassa ollut tarpeen. Valittajat katsovat, että heillä oli edelleen oikeussuojaintressi vaatia kumottavaksi riidanalaisia päätöksiä palkkaluokkien muuttamisesta, vaikka nämä päätökset oli 20.3.2006 kumottu uusilla yksittäisillä päätöksillä, siitä syystä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin itse katsoi, että näillä uusilla päätöksillä ei korjattu täysimääräisesti valittajille aiheutunutta haittaa, koska valittajia ei näissä uusissa päätöksissä luokiteltu ylempään palkkaluokkaan. Lisäksi valittajat väittävät, että riidanalaiset päätökset perustuvat uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevaan 2 ja 8 artiklaan, joiden lainmukaisuus on heidän mukaansa kyseenalainen.

Toisella valitusperusteellaan samaiset valittajat väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, koska se on hylännyt kantajien vahingonkorvausvaatimuksen, vaikka heidät luokitellaan uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti samaan palkkaluokkaan kuin sellaiset työtoverit, jotka eivät läpäisseet hyväksytysti ura-alueella etenemiseksi järjestettyä kilpailua, ja aiheutetaan täten kantajille vakavaa vahinkoa.

Kolme viimeksi mainittua valittajaa esittävät valituksensa tueksi yhden valitusperusteen, joka perustuu uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 2 ja 8 artiklan lainvastaisuuteen.

Tältä osin valittajat vetoavat ensinnäkin siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut valittajien saavutettuja oikeuksia, oikeusvarmuuden periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta, koska se katsoi, että luokittelu korkeampaan palkkaluokkaan vanhojen henkilöstösääntöjen mukaisesti järjestetyn kilpailun läpäisemisen johdosta ei ole saavutettu oikeus eikä siihen voida täten perustaa mitään perusteltua luottamusta.

Valittajat väittävät tämän valitusperusteen tueksi toiseksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti suoritettavan palkkaluokan uudelleen luokittelun johdosta valittajia kohdellaan samoin kuin heidän sellaisia työtovereitaan, jotka eivät läpäisseet puheena olevia kilpailuja. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajien mukaan kohdellut erilailla samanlaisia tilanteita, koska se katsoi, että tietyn kilpailun läpäisseet henkilöt eivät muodosta yhtä ja samaa ryhmää, vaan että palkkaluokkaan luokitteluun sovellettavat säännöt ovat erilaisia sen perusteella, milloin luokittelu suoritetaan. Eri säännösten eli uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 2 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan soveltaminen saman kilpailun läpäisseihin henkilöihin on ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.