Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 52008IP0562

Järjestely rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

EUVL C 16E, 22.1.2010, p. 49–51 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

22.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/49

Järjestely rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

P6_TA(2008)0562

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2008 järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

(2010/C 16 E/09)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon 31. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (KOM(2008)0717),

—

ottaa huomioon 31. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen neuvoston päätökseksi keskinäisen avun antamisesta Unkarille ja ehdotuksen neuvoston päätökseksi yhteisön keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämisestä Unkarille (KOM(2008)0716),

—

ottaa huomioon järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (1) ja 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille (2),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 100 ja 119 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että komissio suosittelee 6,5 miljardin euron suuruisen keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämistä Unkarille perustamissopimuksen 119 artiklan perusteella yhdessä IMF:n järjestelyn kanssa,

B.

katsoo, että keskipitkän ajan rahoitustukeen on suositeltavaa soveltaa kaikkia jäsenvaltioita koskevaa kattavaa lähestymistapaa,

C.

katsoo, että tämänhetkisen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin vaikutukset olisi otettava huomioon,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unioniin äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden taloudet eivät nauti oman varantovaluutan tarjoamista eduista,

E.

ottaa huomioon, että kyseisten jäsenvaltioiden valuutat ovat viime aikoina joutuneet voimakkaiden keinotteluyritysten kohteeksi ja että ulkoisen epätasapainon nykyinen suuruusluokka johtuu pääasiassa muun kuin valtionlainoituksen voimakkaasta lisääntymisestä,

F.

ottaa huomioon, että tarvitaan politiikkaa, jolla pyritään ratkaisemaan kyseisten jäsenvaltioiden talouksien erityisongelmia maailmanlaajuisen finanssikriisin ja Euroopassa leviävän taantuman sävyttämässä tilanteessa,

G.

katsoo, että budjettipoliittinen liikkumavara huomattavan ulkoisen epätasapainon korjaamiseksi ja taloudellisen epävakauden torjumiseksi voi olla melko rajoitettu Euroopan unionissa leviävän taloudellisen taantuman sävyttämässä tilanteessa;

1.   katsoo, että euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita olisi kannustettava etsimään mahdollista keskipitkän ajan rahoitusapua maksutaseensa vajeeseen yhteisön piiristä ennen sen hakemista kansainväliseltä tasolta;

2.   pitää nykyistä tilannetta uutena osoituksena euron merkityksestä euroalueen jäsenvaltioita suojelevana tekijänä ja kehottaa euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita liittymään siihen heti, kun ne täyttävät Maastrichtin kriteerit;

3.   kehottaa komissiota analysoimaan tarkasti, miten muiden jäsenvaltioiden hyväksymien pelastussuunnitelmien jälkeen Unkarista varojaan siirtäneiden yksittäisten pankkien toiminta on vaikuttanut Unkarin maksutaseeseen;

4.   kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti keinotteluyrityksiä (ylimyyntiä) unioniin vasta äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden valuuttoja vastaan ja miettimään, mitä olisi tehtävissä sen ehkäisemiseksi, ettei luottamus niiden valuuttoihin ja paikallisiin pankkijärjestelmiin murenisi voimakkaasti;

5.   kehottaa komissiota ilmoittamaan näiden analyysien tulokset de Larosière -ryhmälle ja parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle;

6.   tunnustaa, että asetuksessa (EY) N:o 332/2002 säädettyä jäsenvaltioille myönnettävien lainojen pääoman enimmäismäärää olisi nostettava huomattavasti, koska euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden määrä on lisääntynyt huomattavasti sen hyväksymisen jälkeen; korostaa, että enimmäismäärän nostaminen lisäisi myös yhteisön mahdollisuuksia vastata joustavasti uusiin keskipitkän ajan rahoitusapua koskeviin pyyntöihin esimerkiksi tämänhetkisen maailmanlaajuisen finanssikriisin yhteydessä;

7.   toteaa, että lainojen pääoman enimmäismäärän nostaminen ei vaikuttaisi talousarvioon, koska komissio ottaisi lainat rahoitusmarkkinoilta ja tukea saavien jäsenvaltioiden olisi maksettava ne takaisin; korostaa, että talousarviovaikutuksia aiheutuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että jokin jäsenvaltio laiminlöisi lainansa takaisinmaksun;

8.   palauttaa mieliin, että vuonna 2002 annettua asetusta (EY) N:o 332/2002 ei ollut sovellettu kertaakaan ennen Unkarin nykyisiä taloudellisia vaikeuksia ja että sen edeltäjää, asetusta (ETY) N:o 1969/88 (3), jolla pantiin täytäntöön perustamissopimuksen 119 artiklassa määrätty järjestely, sovellettiin kahdesti, kerran Kreikkaan vuonna 1991 ja kerran Italiaan vuonna 1993, ja että Kreikka ja Italia ovat noudattaneet täysimääräisesti komissiolle antamiaan sitoumuksia;

9.   muistuttaa, että parlamentti pyysi neuvostoa tarkastelemaan joka toinen vuosi komission kertomuksen perusteella ja parlamenttia kuultuaan sekä talous- ja rahoituskomitean annettua asiasta lausunnon, täyttääkö perustettu järjestely edelleen ne tarpeet, jotka johtivat sen luomiseen; kysyy, onko tällaisia kertomuksia laadittu asetuksen (EY) N:o 332/2002 antamisen jälkeen;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmän jäsenille sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)  EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1.

(2)  EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 312.

(3)  EYVL L 178, 8.7.1988, s. 1.

Top