—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Tšekin tasavalta v. komissio (T-151/20, EU:T:2022:281) 11.5.2022 antaman tuomion tuomiolauselman 1 kohdan

—

hylkää kanteen asiassa T-151/20 tai tarvittaessa palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu kanneperusteista, joita se ei ole vielä tutkinut

—

velvoittaa Tšekin tasavallan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen menettelyssä, jos unionin tuomioistuin antaa lopullisen tuomion käsiteltävässä asiassa, tai jos se palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, toteaa, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka liittyy unionin yleisen tuomioistuimen tekemään oikeudelliseen virheeseen, kun se on tulkinnut 22.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (1) 6 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja 17 artiklan 2 kohtaa.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut mainitun asetuksen 6 artiklan 3 kohtaa ja katsonut, että tämän saman asetuksen 2 artiklan nojalla todettuja maksuja vastaavien määrien merkitseminen kirjanpitoon B oli puhtaasti kirjanpitotoimenpide, ja että tämän merkitsemisen määräaikoja ei pitäisi siis laskea siitä päivästä alkaen, jona kyseiset maksut olisi pitänyt todeta, vaan siitä päivästä alkaen, jona Tšekin viranomaiset ovat tosiasiallisesti todenneet nämä maksut.

Vastaavasti unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen myös, kun se on todennut, että Tšekin tasavalta on voinut vedota mahdollisuuteen vapautua velvollisuudesta asettaa komission käyttöön riidanalainen määrä edellä mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla (valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen tuomion 85–93 kohtaa).

2)

Toinen valitusperuste, joka liittyy unionin yleisen tuomioistuimen tekemään oikeudelliseen virheeseen myös, kun se on tulkinnut asetuksen N:o 1150/2000 2 artiklan 1 kohtaa ja 17 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 217 artiklan 1 kohdan ja SEUT 325 artiklan, jossa velvoitetaan jäsenvaltiot suojaamaan unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta, kanssa, sikäli kuin se totesi, ettei Tšekin tasavalta ollut todennut myöhässä kyseisiä maksuja, kun se ei ollut tehnyt tätä toteamusta Tšekin tulliviranomaisten edustajan, joka on osallistunut Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tarkastuskäyntiin Laosissa marraskuussa 2007, paluuta seuraavina päivinä (valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen tuomion 94–126 kohtaa).

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti oikeudellisen kehyksen soveltuvuutta sikäli kuin kehyksen olisi pitänyt mahdollistaa, että Tšekin tasavalta odottaa, että OLAF toimittaa todisteita, jotka on saatu tarkastuskäynnin aikana (eikä siis pane täytäntöön velvollisuutta todeta unionille sen omista varoista kuuluvaa maksua), unionin taloudellisten etujen vahingoksi. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tulkita soveltuvaa unionin oikeutta siten, että Tšekin tasavallan piti huolellisuusperiaatteen nojalla pyytää OLAFilta todisteita, jotka on saatu tarkastuskäynnin aikana, välittömästi sen tähän tehtävään osallistuneen edustajan paluun jälkeen, mikä olisi mahdollistanut, että se toteaa unionille sen omista varoista kuuluvan maksun Laosin tarkastustehtävään osallistuneen Tšekin edustajan paluuta seuraavina päivinä.