Kanne 10.12.2020 – Far Polymers ym. v. komissio

(Asia T-722/20)

(2021/C 35/78)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Far Polymers Srl (Filago, Italia), Gamma Chimica SpA (Milano, Italia), Carbochem Srl (Castiglione Olona, Italia) ja Jeniuschem Srl (Gallarate, Italia) (edustajat: asianajajat G. Abbatescianni ja E. Patti)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta ottamaan kanteen tutkittavaksi ja sen jälkeen kumoamaan Euroopan unionin virallisen lehden numerossa L 315 29.9.2020 julkaistun komission täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336, jolla otettiin käyttöön polkumyyntitullit Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonnissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahdeksaan kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee säännösten virheellistä soveltamista ja ilmeistä virhettä polyvinyylialkoholien unionin tuotannonalan yksilöimisessä, johon komissio sisällytti markkinaehtoisten toimijoiden lisäksi omaan käyttöön tuottajat sekä tuottajat, jotka ovat samalla maahantuojia. Tällainen virhe (a) vääristi unionin tuotannonalan, joka tosiasiallisesti koostuu ainoastaan valituksen tekijästä, kärsimän vahingon määrittämisen, (b) johti sellaisten tullien asettamiseen, jotka eivät suosi vapaata kilpailua unionin markkinoilla vaan ainoastaan valituksen tekijää tai kolmansia maita, (c) johti siihen, ettei unionin tuotannonalan muiden toimijoiden (tuottajat, maahantuojat ja käyttäjät), jotka kantajien mukaan vastustivat tulleja, intressejä arvioitu asianmukaisesti, ja (d) johtivat siihen, että asetus on ilmeisessä ristiriidassa aiempien asetusten kanssa, joissa unionin tuotannonalan tuotantokapasiteettiä on pidetty siinä määrin riittämättömänä, että niissä säädettiin tullivapaista kiintiöistä. Samoista syistä riidanalaista asetusta rasittaa kantajien mukaan harkintavallan ylittäminen.

Toisella kanneperusteella kantajat väittävät, että riidanalainen toimi on vastoin SEUT 102 artiklasta ilmeneviä periaatteita, ja toissijaisesti, että sitä rasittavat ilmeinen virhe ja harkintavallan ylittäminen, koska sen seurauksena valituksen tekijä saa polyvinyylialkoholien markkinoilla määräävän aseman, koska se on ainoa unionissa toimiva markkinaehtoinen tuottaja ja koska se voi lisätä tuotantokapasiteettiaan. Asetuksessa ei oteta huomioon valituksen tekijän, joka on kieltäytynyt myymästä heikompilaatuisia polyvinyylialkoholeja hinnoilla, jotka heijastavat pienempiä tuotantokustannuksia, harjoittamaa kilpailua rajoittavaa menettelyä koskevaa asiakirjanäyttöä.

Kolmannella kanneperusteella kantajat vetoavat virheisiin asetuksen, jolla asetettiin tulleja SEUT 296 artiklan vastaisesti ja ilmeisen virheellisesti, perusteluissa siitä syystä, että komissio kieltäytyi segmentoimasta unionin markkinoita korkeamman ja matalamman laatutason tuotteisiin, vaikka se totesi, että polyvinyylialkoholeja myydään kahtena eri laatuna, joiden tuotantokustannukset, kohderyhmä ja hinnat ovat huomattavan erilaiset. Kantajien mukaan nämä kaksi laatua eivät ole päällekkäisiä eivätkä toisiaan korvaavia. Markkinoiden segmentoimisen seurauksena komission olisi kantajien mukaan pitänyt jättää matalan laatutason polyvinyylialkoholit tullien ulkopuolelle.

Neljäs kanneperuste koskee vinyyliasetaattimonomeereja, jotka ovat pääasiallinen valmistusaine polyvinyylialkoholien tuotannossa. Komissio ei kantajien mukaan ottanut polkumyyntimarginaalin määrittämisessä käytettävän normaaliarvon määrittämisessä huomioon sitä, etteivät kiinalaisten vinyyliasetaattimonomeerien hinnat olleet vääristyneitä vaan linjassa kansainvälisten markkinoiden hintatason kanssa. Samalla tavalla komissio ei ottanut vahinkomarginaalin määrittämisessä huomioon kiinalaisten viejien alempia kustannuksia, jotka vertikaalisen integraation vuoksi pienensivät vinyyliasetaattimonomeerien kustannuksia.

Viidennellä kanneperusteella kantajat esittävät, että komission perustelut riidanalaiselle asetukselle olivat SEUT 296 artiklan vastaisesti virheelliset ja ristiriitaiset, koska se ei ottanut huomioon metanolin vaikutusta kiinalaisten tuottajien kustannusten määrittämiseen eikä tästä syystä tunnistanut vahinkomarginaalin määrittämisessä tarvetta oikaista vientihintoja kyseisen kustannustekijän perusteella.

Kuudennella kanneperusteella kantajat moittivat sitä osaa asetuksesta, jossa komissio sääti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 254 artiklan nojalla kartonkiteollisuudelle tarkoitettujen polyvinyylialkoholien tuonnin vapauttamisesta, perusteenaan se, että kyseistä vapautusta (a) ei ulotettu muihin loppukäyttötarkoituksiin, jotka ovat täsmälleen samassa tilanteessa kuin kartonkiteollisuus, ja (b) sovellettiin vain polyvinyylialkoholien tuontiin seoksia jättämällä muu tuonti sen ulkopuolelle.

Seitsemännen kanneperusteen kohteena on SEUT 296 artiklan sekä perusasetuksen 12 perustelukappaleen ja 6 artiklan 8 kohdan rikkominen sillä perusteella, että komissio päätti olla ottamatta huomioon tiettyjä väitteitä vain siitä syystä, että niiden esittäjät olivat muita tahoja, joita asia koskee, eivätkä kiinalaisia viejiä. Näin komissio omaksui mielivaltaisesti periaatteen, jonka mukaan vain tiettyihin ryhmiin kuuluvat subjektit voivat riitauttaa unionin toimielinten antamat toimet.

Viimeinen ja kahdeksas kanneperuste liittyy SEUT 296 artiklan ja perusasetuksen 19 artiklan rikkomiseen tietoihin tutustumisen osalta. Komissio keräsi kantajien mukaan suuren määrän ei-luottamuksellista tietoa mutta ei antanut asianosaisille mahdollisuutta tutustua siihen. Näin asianosaisilla ei ollut mahdollisuutta ymmärtää komission perusteluja riidanalaisen asetuksen antamiselle.