Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzgericht (Itävalta) on esittänyt 3.11.2020 – XO v. Finanzamt Waldviertel

(Asia C-574/20)

(2021/C 35/41)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: XO

Vastaaja: Finanzamt Waldviertel

Ennakkoratkaisukysymykset

Kysymys 1, joka koskee johdetun oikeuden pätevyyttä:

Ovatko asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 465/2012 (2) (jäljempänä asetus N:o 883/2004 tai perusasetus), 4 ja 7 artikla päteviä?

Kysymys 2:

Onko asetuksen N:o 883/2004 7 artiklaa ja etenkin sen otsikkoa ”Asuinpaikkaa koskevien sääntöjen jättäminen huomiotta” tulkittava siten, että se on estänyt perhekustannusten korvaamisesta annetun vuoden 1967 lain (Familienlastenausgleichsgesetz, jäljempänä FLAG) 8a §:n, vuoden 1988 tuloverolain (Einkommensteuergesetz, jäljempänä EStG) 33 §:n 3 momentin 2 kohdan sekä perheavustuksen ja lapsivähennyksen mukauttamisesta toisessa unionin jäsenvaltiossa pysyvästi oleskelevien lasten osalta annetun asetuksen (Familienbeihilfe-Kinderabsetzbetrag-EU-Anpassungsverordnung), joissa säädetään yleisesti perhe-etuuksien indeksoinnista asuinvaltion ostovoimapariteettien perusteella, oikeudellisesti pätevän syntymisen siltä osin kuin sen seurauksena perheavustus on pienempi tiettyjen jäsenvaltioiden osalta?

Kysymys 3:

Onko asetuksen N:o 883/2004 7 artiklassa säädettyä rahaetuuksien pienentämistä koskevaa kieltoa ja etenkin sen sanamuotoa ”rahaetuuksia ei saa pienentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai tuomita menetettäviksi” tulkittava siten, ettei kyseinen säännös ole estänyt FLAG:n 8a §:n ja EStG:n 33 §:n 3 momentin 2 kohdan, joissa säädetään perhe-etuuksien indeksoinnista asuinvaltion ostovoimapariteettien perusteella, oikeudellisesti pätevää syntymistä siltä osin kuin kyseessä olevia perhe-etuuksia on korotettava?

Kysymykset 4 ja 5, jotka koskevat lakimuutoksen perustana ollutta lausuntoa:

Kysymys 4:

Onko asetuksen N:o 883/2004 7 ja 67 artiklaa tulkittava ja onko ne rajattava toisiinsa nähden siten, että 7 artikla koskee prosessia, jossa jäsenvaltion parlamentti laatii asuinpaikkaa koskevat säännöt yleisen ja abstraktin normin muodossa, kun taas 67 artikla käsittelee prosessia, jossa konkreettisessa yksittäistapauksessa laaditaan tapauskohtainen ja konkreettinen normi, ja se on osoitettu suoraan laitokselle, sellaisena kuin se määräytyy perusasetuksen II osaston perusteella?

Kysymys 5:

Onko asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa ja 68 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että edeltäjäsäännöstensä eli asetuksen N:o 1408/71 73 ja 76 artiklan sekä asetuksen N:o 574/72 10 artiklan tavoin niitä on sovellettava yhdessä ja tästä syystä ymmärrettävä ainoastaan omassa asiayhteydessään ja että niillä on päällekkäisyyden estämisen periaate huomioon ottaen se yhteinen tavoite, että henkilö ei menetä oikeuksia, mikä taataan 68 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyllä asianomaisten jäsenvaltioiden luokittelulla ja hierarkialla ja nimenomaisesti velvoittamalla vastuussa oleva jäsenvaltio, jonka lainsäädäntöä ei ole määritelty ensisijaiseksi, maksamaan tarvittaessa lisää, jolloin lausunnossa tehdyn kaltainen asetuksen N:o 883/2004 67 artiklan tulkinta erikseen on kiellettyä?

Kysymys 6:

Onko SEUT 288 artiklan toiseen kohtaan sisältyvää käsitettä ”yleisesti pätevä” asetus ja sanamuotoa ”se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan” tulkittava siten, että ne ovat myös estäneet toimivaltaisen laitoksen yksittäisten normien, jotka perustuvat indeksointia koskeviin säännöksiin, oikeudellisesti pätevän syntymisen ja että päätös, josta pääasian oikeudenkäynnissä on valitettu, ei ole tullut muodollisesti oikeusvoimaiseksi (lainvoimaiseksi)?

Kysymys 7:

Ovatko FLAG:n 53 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se sisältyy 29.12.2000 annettuun talousarvion saatelakiin (Budgetbegleitgesetz; BGBl 1142/2000), ja FLAG:n 53 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se sisältyy 4.12.2018 annettuun talousarvion saatelakiin (BGBl I 83/2018), jolla muutettiin vuoden 1967 FLAG:iä, vuoden 1988 EstG:tä ja avustustyöntekijöistä annettua lakia (Entwicklungshelfergesetz), SEUT 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun asetusten täytäntöönpanokiellon vastaisia?

Kysymykset 8–12, jotka on tutkittava yhdessä

Kysymys 8:

Onko asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan mukaista edellytystä, joka koskee yhdenvertaista kohtelua asianomaisen jäsenvaltion kansalaisiin nähden, tai sen taustalla olevaa SEUT 45 artiklan 2 kohdan mukaista syrjintäkieltoa tulkittava siten, että sitä noudatetaan vain silloin, jos siirtotyöläistä kohdellaan samalla tavalla kuin asianomaisen jäsenvaltion kansalaista, jonka tilanne rajoittuu kyseisen jäsenvaltion sisälle, ja FLAG:n 12 §:n, luettuna yhdessä kyseisen lain 2 ja 8 §:n kanssa, mukainen perheavustus myönnetään ennakolta ja maksetaan kuukausittain etukäteen, vai noudatetaanko yhdenvertaista kohtelua asianomaisen jäsenvaltion kansalaisiin nähden koskevaa edellytystä silloin, jos siirtotyöläistä kohdellaan samalla tavalla kuin asianomaisen jäsenvaltion kansalaista, jonka tilanne on siirtotyöläisen tapaan FLAG:n 4 §:ssä säädetyllä tavalla rajat ylittävä, mutta jälkimmäisessä tapauksessa siirtotyöläinen saa FLAG:n 4 §:n 4 momentin mukaisen perheavustuksen poikkeuksellisesti vuosittain kyseisen kalenterivuoden osalta vasta kalenterivuoden päätyttyä?

Kysymys 9:

Onko asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 2 kohdan toista virkettä, jonka mukaan toisen lainsäädännön tai toisten lainsäädäntöjen mukainen oikeus perhe-etuuksiin keskeytetään ensisijaiseksi määritellyn lainsäädännön mukaiseen määrään, tulkittava siten, että se on esteenä FLAG:n 4 §:n 1–3 momentissa säädetyn kaltaiselle päällekkäisyyden estämistä koskevalle säännölle, joka oikeuttaa Itävallan ensisijaisesti toimivaltaisena jäsenvaltiona nyt tarkasteltavan kaltaisessa tilanteessa pienentämään perheavustusta toisessa jäsenvaltiossa myönnettävän ”vastaavan ulkomaisen avustuksen” mukaisella määrällä, koska jo unionin oikeussääntö estää päällekkäisyyden ja FLAG:n 4 §:n 1–3 momentti ovat siten merkityksettömiä?

Kysymys 10:

Onko asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 2 kohdan toista virkettä, jonka mukaan toisen lainsäädännön tai toisten lainsäädäntöjen mukainen oikeus perhe-etuuksiin keskeytetään ensisijaiseksi määritellyn lainsäädännön mukaiseen määrään, tulkittava siten, että jäsenvaltio, jonka lainsäädäntöä ei ole määritelty ensisijaiseksi ja jonka on keskeytettävä lainsäädännössään säädetyt perhe-etuudet unionin oikeuteen sisältyvän määräyksen perusteella, on velvollinen hylkäämään siirtotyöläisen tai tämän perheenjäsenen tai muutoin kansallisten säännösten perusteella etuuteen oikeutetun henkilön hakemuksen ja kieltäydyttävä myöntämästä perhe-etuutta ensisijaiseksi määritellyssä lainsäädännössä säädetyn suuruisena myös silloin, jos pelkästään jäsenvaltion näkökannalta etuus voitaisiin myöntää – mahdollisesti vaihtoehtoisen oikeusperustan nojalla?

Kysymys 11:

Jos kymmenenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, herää kysymys, onko jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä ei ole määritelty ensisijaiseksi ja jonka on keskeytettävä lainsäädännössään säädetyt perhe-etuudet unionin oikeuteen sisältyvän määräyksen perusteella mutta joka ei ole velvollinen maksamaan kyseisen määrän ylittävää osuutta erotusetuutena, koska tällaista erotusta ei ole, hylättävä hakemus sillä perusteella, että asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukainen keskeyttäminen on esteenä perhe-etuuksia koskevien oikeuksien myöntämiselle?

Kysymys 12:

Onko asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan lomakkeessa E411 oleva 6 ja 7 kohta, jotka sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä ei ole määritelty ensisijaiseksi, on täytettävä, ei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa enää vastaa jäsenvaltion, jonka lainsäädäntö on määritelty ensisijaiseksi, tiedon tarvetta, koska ensisijaisesti toimivaltainen jäsenvaltio tarvitsee kysymyksissä 10 ja 11 tarkoitetulta toiselta jäsenvaltiolta tiedon siitä, että tämä keskeyttää etuudet asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, jolloin jäsenvaltion oikeustilan, johon kuuluvat myös tulorajat, tarkastelu ei ole tarpeen?

Kysymys 13:

Onko unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen perusteella kehitetty lainsäädännön puhdistamisvelvollisuus ymmärrettävä siten, että myös perustuslakituomioistuin voisi noudattaa sitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä?

Kysymys 14:

Onko SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kun kyse on johdetun oikeuden pätevyyttä koskevasta kysymyksestä, jonka myös tuomioistuin, joka ei ole kyseisessä artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, on velvollinen esittämään, ja pätevyyskysymykseen liittyvästä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen velvollisuudesta taata pätevän unionin oikeuden soveltaminen antamalla välitoimia koskeva määräys, jossa ei annettu lupaa Revision-valituksen tekemiseen unionin oikeuden soveltamisen ensisijaisuuden vuoksi, se on esteenä liittotasavallan perustuslain (Bundes-Verfassungsgesetz) 133 §:n 4 ja 9 momentin, luettuna yhdessä Verwaltungsgerichtshofista annetun lain (Verwaltungsgerichtshofgesetz) 25a §:n 1–3 momentin ja 30a §:n 7 momentin kanssa, kaltaisille kansallisille säännöksille, joissa annetaan taustalla olevan hallintomenettelyn osapuolille kansallisesti oikeus saattaa Verwaltungsgerichtin ratkaisu Verwaltungsgerichtshofin tutkittavaksi oikeussuojan toteutumisen valvonnan yhteydessä tekemällä ylimääräinen Revision-valitus?

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2004, L 166, s. 1, oikaisu EUVL 2004, L 200, s. 1).

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta 22.5.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2012, L 149, s. 4).