—

kumoamaan riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

vaihtoehtoisesti kumoamaan riidanalaisen asetuksen kokonaisuudessaan ja

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio ei esittänyt asianmukaisia perusteluja ja arvioi oikeudelliset seikat ja tosiseikat ilmeisen virheellisesti, kun se käytti vertailumaamenetelmää.

2.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio teki oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevan ilmeisen virheen, loukkasi hyvän hallinnon periaatetta eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja, kun se totesi, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin haittavaikutukset uhkasivat unionin teollisuutta vielä viiteajanjaksollakin, sillä komissio ei ottanut huomioon unionin selvästi suurimman viinihapon tuottajan tuotantoa asetuksen (EU) 2016/1036 (2) 11 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 2 kohdan sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä WTO:n polkumyyntisopimus) 11.3 artiklan ja 3.1 artiklan vastaisesti.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että komissio teki oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevan arviointivirheen, kun se totesi, että unionin teollisuudelle aiheutunut haitta olisi toistunut, jos Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan viinihappoon kohdistuvat polkumyynnin vastaiset unionin toimenpiteet olisi lopetettu, sillä komission soveltama menetelmä ei ensinnäkään perustunut positiiviseen näyttöön vaan pikemminkin perusteettomiin mekanistisiin oletuksiin ja arvauksiin eikä siinä toiseksi otettu lainkaan huomioon Hangzhou Biokingin, joka on suurin Kiinan kansantasavaltaan sijoittautunut viinihapon tuottaja ja Kiinan tärkein viinihappoa unioniin vievä yritys ja johon ei sovellettu unionin polkumyyntitulleja 20.4.2012 jälkeen, toimintaa. Lisäksi kantaja väittää, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia viinihapon tuotantoon ei otettu huomioon asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 2 kohdan sekä WTO:n polkumyyntisopimuksen 11.3 artiklan ja 3.1 artiklan vastaisesti.

4.

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että komissio rikkoi kantajan puolustautumisoikeuksiin liittyvää olennaista menettelymääräystä asetuksen (EU) 2016/1036 3 artiklan 2 kohdan, 11 artiklan 2 kohdan, 16 artiklan 1 kohdan, 19 artiklan 2 ja 4 kohdan, 20 artiklan 2 ja 4 kohdan ja 21 artiklan 5 ja 7 kohdan sekä WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.1 artiklan, 5.3 artiklan, 6.1 artiklan, 6.1.2 artiklan, 9.2 artiklan, 6.4 artiklan, 6.5.1 artiklan, 6.6 artiklan, 6.9 artiklan ja 11.3 artiklan sekä hyvän hallinnon periaatteen vastaisesti.