—

kumoamaan riidanalaisen määräyksen kokonaisuudessaan

—

toteamaan, että riidanalainen päätös koskee Applea suoraan ja erikseen

—

palauttamaan asian unionin yleiselle tuomioistuimelle asiakysymyksen ratkaisemiseksi, ja

—

velvoittamaan komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Applelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut tässä menettelyssä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä.

—

Ensiksi, unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi todistusaineistoa vääristyneesti ja jätti ottamatta merkityksellisen todistusaineiston huomioon arvioidessaan, onko riidanalaisella päätöksellä (1) huomattava vaikutus Applen kilpailuasemaan tilausvideopalveluiden markkinoilla Saksassa.

—

Toiseksi, unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti oikeudellista testiä määrittäessään, koskeeko päätös erikseen Applea, katsoessaan, että Apple ei kuulu suljettuun ryhmään yrityksiä, jotka olivat niille erityisten ominaisuuksiensa vuoksi yksilöitävissä riidanalaisen päätöksen tekemisen ajankohtana.

—

Kolmanneksi, unionin yleinen tuomioistuin rikkoi työjärjestyksensä 119 artiklaa ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaa jättäessään perustelematta päätelmänsä, joiden mukaan (i) todistusaineisto, jonka Apple toimitti sen arvioimiseksi, minkälainen vaikutus valtiontuella voi olla sen kilpailuasemaan tilausvideopalvelujen markkinoilla Saksassa, on riittämätön ja (ii) se, koskeeko päätös kantajaa erikseen, on määritettävä sen ajankohdan mukaan, jolloin riidanalainen päätös laadittiin, vahvistettiin ja täytäntöönpantiin kansallisella tasolla.

—

Neljänneksi, unionin yleinen tuomioistuin loukkasi Applen puolustautumisoikeuksia, kun se tukeutui komission huomautuksiin, jotka se oli antanut vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin ja joihin Applella ei ollut tilaisuutta vastata.