1)

Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 96/71/EY on tulkittava siten, että sitä sovelletaan rajat ylittävään palvelujen tarjoamiseen maantieliikenteen alalla.

2)

Direktiivin 96/71 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että työntekijä, joka työskentelee kuljettajana kansainvälisessä tieliikenteessä hänen työnantajanaan olevan jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen ja toisessa jäsenvaltiossa, joka on muu kuin se, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee, toimivan yrityksen välillä tehdyn tilausliikennesopimuksen puitteissa, on näissä säännöksissä tarkoitettu jäsenvaltion alueelle lähetetty työntekijä, jos hänen työnsä toteuttamisella on kyseessä olevana rajoitettuna aikana riittävä yhteys kyseiseen alueeseen. Tällaisen yhteyden olemassaolo ratkaistaan arvioimalla kokonaisuutena sellaisia seikkoja kuin asianomaisen työntekijän mainitulla alueella suorittamien tehtävien luonne, se, kuinka voimakas yhteys tämän työntekijän tehtävillä on kunkin sellaisen jäsenvaltion alueeseen, missä hän työskentelee, sekä se, kuinka suuri merkitys mainituilla siellä suoritetuilla tehtävillä on kuljetuspalvelun suorittamisessa kokonaisuutena.

Se seikka, että kuljettaja, jonka jäsenvaltioon sijoittautunut yritys on asettanut toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen käyttöön, saa tehtävänsä suorittamiseen liittyvät määräykset viimeksi mainitulta yritykseltä taikka aloittaa tai päättää tehtäviensä suorittamisen sen kotipaikassa, ei itsessään riitä perusteeksi katsoa, että kuljettaja on direktiivissä 96/71 tarkoitetulla tavalla lähetetty tuon toisen jäsenvaltion alueelle, kun kuljettajan työn suorittamisella ei muiden seikkojen perusteella ole riittävää yhteyttä kyseiseen alueeseen.

3)

Direktiivin 96/71 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että konsernisuhteen olemassaololla työntekijöiden käytettäväksi asettamista koskevan sopimuksen osapuolina olevien yritysten välillä ei sellaisenaan ole merkitystä arvioitaessa, onko kyseessä työntekijöiden lähettäminen.

4)

Direktiivin 96/71 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että työntekijää, joka työskentelee tieliikenteessä kuljettajana ja joka hänen työnantajanaan olevan jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen välisen tilausliikennesopimuksen puitteissa ajaa kabotaasimatkoja muun kuin sen jäsenvaltion alueella, jossa hän tavallisesti työskentelee, on lähtökohtaisesti pidettävä sen jäsenvaltion alueelle lähetettynä työntekijänä, jossa kuljetukset suoritetaan. Kabotaasimatkan kesto on seikka, jolla ei ole merkitystä arvioitaessa, onko kyse tällaisesta työntekijän lähettämisestä, tämän kuitenkaan rajoittamatta kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mahdollista soveltamista.

5)

Direktiivin 96/71 3 artiklan 1 ja 8 kohtaa on tulkittava siten, että kysymystä siitä, onko työehtosopimus julistettu yleisesti sovellettavaksi, on arvioitava asiaan sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella. Kyseisissä säännöksissä tarkoitetun käsitteen piiriin kuuluu työehtosopimus, jota ei ole julistettu yleisesti sovellettavaksi mutta jonka noudattaminen on edellytyksenä sille, että sen soveltamisalaan kuuluvat yritykset vapautuvat soveltamasta toista työehtosopimusta, joka puolestaan on julistettu yleisesti sovellettavaksi ja jonka määräykset ovat pääasiallisesti samansisältöiset kuin tuon toisen työehtosopimuksen määräykset.