20.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/31

—

kumoamaan 19.9.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 6029, jolla kantajalta evättiin oikeus saada tutustua asiakirjoihin, joihin tämä oli pyytänyt saada tutustua asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) mukaisesti

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmatta luetelmakohtaa katsomalla, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti kansainvälisiä suhteita.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa katsomalla, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti tuomioistuinkäsittelyjä asioissa T-192/16, T-193/16 ja T-257/16 ja että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vahingoittaisi komission intressiä pyytää oikeudellista neuvontaa ja saada rehellistä, objektiivista ja kattavaa neuvontaa. Kantaja väittää tässä yhteydessä myös, että komissio ei myöntänyt, että oikeus saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin on ylivoimaisen yleisen edun mukaista ja että niihin pitäisi tämän vuoksi saada tutustua.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa, koska se katsoi, että oikeus saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin vahingoittaisi vakavasti päätöksentekomenettelyä, ja/tai koska se ei katsonut, että ylivoimainen yleinen etu on olemassa erityisesti siksi, että kyseessä oleva päätöksentekomenettely on saatettu päätökseen.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan – toissijaisesti – komissio sovelsi virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa, koska se ei myöntänyt edes osittaista tutustumisoikeutta pyydettyihin asiakirjoihin, vaan eväsi kyseisen oikeuden kokonaisuudessaan.