This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62015CA0327
Case C-327/15: Judgment of the Court (Second Chamber) of 21 December 2016 (request for a preliminary ruling from the Østre Landsret) — TDC A/S v Teleklagenævnet, Erhvervs- og Vækstministeriet (Reference for a preliminary ruling — Electronic communications networks and services — Directive 2002/22/EC — Universal service — Articles 12 and 13 — Calculation of the cost of universal service obligations — Article 32 — Compensation for costs relating to additional mandatory services — Direct effect — Article 107(1) and Article 108(3) TFEU — Maritime radio safety and emergency services in Denmark and Greenland — National rules — Submission of an application for compensation for costs relating to additional mandatory services — Three-month time limit — Principles of equivalence and effectiveness)
Asia C-327/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Østre Landsret – Tanska) – TDC A/S v. Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet (Ennakkoratkaisupyyntö — Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/22/EY — Yleispalvelu — 12 ja 13 artikla — Yleispalveluvelvollisuuksien kustannusten laskeminen — 32 artikla — Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaaminen — Välitön oikeusvaikutus — SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta — Tanskassa ja Grönlannissa hoidetut meriturvallisuus- ja meripelastuspalvelut — Kansallinen säännöstö — Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen esittäminen — Kolmen kuukauden määräaika — Vastaavuusperiaate ja tehokkuusperiaate)
Asia C-327/15: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Østre Landsret – Tanska) – TDC A/S v. Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet (Ennakkoratkaisupyyntö — Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/22/EY — Yleispalvelu — 12 ja 13 artikla — Yleispalveluvelvollisuuksien kustannusten laskeminen — 32 artikla — Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaaminen — Välitön oikeusvaikutus — SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta — Tanskassa ja Grönlannissa hoidetut meriturvallisuus- ja meripelastuspalvelut — Kansallinen säännöstö — Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen esittäminen — Kolmen kuukauden määräaika — Vastaavuusperiaate ja tehokkuusperiaate)
EUVL C 53, 20.2.2017, p. 13–14
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
20.2.2017 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 53/13 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.12.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Østre Landsret – Tanska) – TDC A/S v. Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet
(Asia C-327/15) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut - Direktiivi 2002/22/EY - Yleispalvelu - 12 ja 13 artikla - Yleispalveluvelvollisuuksien kustannusten laskeminen - 32 artikla - Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaaminen - Välitön oikeusvaikutus - SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta - Tanskassa ja Grönlannissa hoidetut meriturvallisuus- ja meripelastuspalvelut - Kansallinen säännöstö - Pakollisten lisäpalveluiden kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen esittäminen - Kolmen kuukauden määräaika - Vastaavuusperiaate ja tehokkuusperiaate))
(2017/C 053/15)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantaja: TDC A/S
Vastaajat: Teleklagenævnet ja Erhvervs- og Vækstministeriet
Tuomiolauselma
|
1) |
Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) säännöksiä ja etenkin sen 32 artiklaa on tulkittava niin, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään sellaisesta pakollisten lisäpalvelujen tarjoamisen korvausjärjestelmästä, jonka mukaan yrityksellä ei ole oikeutta saada jäsenvaltiolta korvausta pakollisen lisäpalvelun tarjoamisen nettokustannuksista silloin, kun muista palveluista, jotka kuuluvat yrityksen yleispalveluvelvollisuuksiin, kyseiselle yritykselle kertyvä ylijäämä on suurempi kuin pakollisen lisäpalvelun tarjoamisesta sille aiheutunut alijäämä. |
|
2) |
Direktiiviä 2002/22 on tulkittava niin, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan pakollisten lisäpalvelujen tarjoajaksi nimetyllä yrityksellä on oikeus saada korvausta jäsenvaltiolta kyseisten palvelujen tarjoamisen nettokustannuksista vain siinä tapauksessa, että mainitut kustannukset ovat kyseiselle yritykselle kohtuuton rasite. |
|
3) |
Direktiiviä 2002/22 on tulkittava niin, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan yleispalveluvelvollisuuden täyttäjäksi nimetylle yritykselle aiheutuneet nettokustannukset saadaan kaikkien kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyvien tulojen ja kaikkien siitä aiheutuneiden kustannusten välisenä erotuksena, mukaan lukien tulot ja kustannukset, jotka yritykselle olisivat aiheutuneet myös siinä tapauksessa, ettei se olisi ollut yleispalvelun tarjoaja. |
|
4) |
Pääasian kaltaisissa olosuhteissa sillä, että direktiivin 2002/22 32 artiklassa tarkoitetusta pakollisesta lisäpalvelusta vastaava yritys tarjoaa kyseistä palvelua Tanskan alueen lisäksi myös Grönlannin alueella, ei ole vaikutusta mainitun direktiivin säännösten tulkintaan. |
|
5) |
Direktiivin 2002/22 32 artiklaa on tulkittava niin, että sillä on välitön oikeusvaikutus siltä osin kuin siinä kielletään jäsenvaltioita asettamasta pakollisten lisäpalvelujen tarjoamiseen liittyviä kaikkia kustannuksia tai osaa niistä sen yrityksen kannettaviksi, joka vastaa kyseisen palvelun tarjoamisesta. |
|
6) |
Vilpittömän yhteistyön periaatetta, vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava niin, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle säännöstölle, jossa yleispalvelusta vastaavalle toimijalle asetetaan kolmen kuukauden määräaika edellisen tilikauden alijäämää koskevien korvausvaatimusten esittämiselle ja kyseinen määräaika alkaa kulua siitä, kun mainitulle toimijalle asetettu määräaika vuosikertomuksen toimittamiselle toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle päättyy, kunhan mainittu määräaika ei ole epäedullisempi kuin määräaika, josta kansallisessa oikeudessa säädetään vastaavan vaatimuksen osalta, ja kunhan se ei ole omiaan tekemään direktiivillä 2002/22 yrityksille annettujen oikeuksien käyttämisestä käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. |