(1)

Arvonlisäverokantoja koskevilla säännöillä, sellaisina kuin niistä säädetään neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (3), pyritään säilyttämään sisämarkkinoiden toimivuus ja välttämään kilpailun vääristyminen. Kyseiset säännöt laadittiin yli kaksi vuosikymmentä sitten alkuperäperiaatteen pohjalta. Komissio ilmoitti 7 päivänä huhtikuuta 2016 antamassaan tiedonannossa arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta ”Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä” ja 4 päivänä lokakuuta 2017 antamassaan tiedonannossa alv-toimintasuunnitelman jatkotoimista ”Kohti yhtenäistä EU:n alv-aluetta – Tekojen aika” aikovansa mukauttaa kyseisiä sääntöjä sellaista jäsenvaltioiden välisessä yritysten välisessä rajatylittävässä tavarakaupassa sovellettavaa lopullista arvonlisäverojärjestelmää varten, joka perustuisi verotukseen määräjäsenvaltiossa.

(2)

Sellaisessa järjestelmässä, jossa tavaroiden luovutuksia ja palvelujen suorituksia verotettaisiin määräjäsenvaltiossa, tavaroiden luovuttajilla ja palvelujen suorittajilla ei olisi merkittävää hyötyä sijoittautumisesta alemman arvonlisäverokannan jäsenvaltioon. Tällaisessa järjestelmässä arvonlisäverokantojen suurempi vaihtelu ei häiritsisi sisämarkkinoiden toimintaa eikä vääristäisi kilpailua. Tällaisissa olosuhteissa olisi aiheellista myöntää jäsenvaltioille enemmän liikkumavaraa verokantojen vahvistamisessa.

(3)

Alennettuihin verokantoihin oikeutettujen tavaroiden ja palvelujen olisi tähdättävä hyödyttämään loppukuluttajaa ja niillä olisi pyrittävä yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin. Jotta vältettäisiin tarpeeton monimutkaisuus ja siitä seuraava liiketoiminnan kustannusten nousu erityisesti yhteisön sisäisessä kaupassa, sen jälkeen kun jäsenmaat valitsevat tällaiset tavarat ja palvelut tämän mukaisesti, alennettuja verokantoja sovellettaisiin yleisesti koko kaupalliseen ketjuun.

(4)

Alennettujen verokantojen soveltamisen mahdollistavan oikeudellisen kehyksen olisi oltava yleisesti ottaen johdonmukainen muiden unionin politiikkojen, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/522 (4) ja komission 11 joulukuuta 2019 antaman tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” kanssa. Jotta jäsenvaltiot voisivat soveltaa alennettuja verokantoja terveydenhuoltojärjestelmiensä häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi, on aiheellista laajentaa niiden tavaroiden ja palvelujen valikoimaa, joita pidetään välttämättöminä terveydenhuollon järjestämisen tukemiseksi sekä vammojen kompensoimiseksi ja voittamiseksi. Lisäksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus edistää ilmastoneutraalia ja vihreää taloutta soveltamalla alennettuja verokantoja ympäristöystävällisiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin samalla kun valmistellaan ympäristölle haitallisten luovutusten ja suoritusten nykyisen etuuskohtelun asteittaista poistamista.

(5)

Kaikkia jäsenvaltioita on kohdeltava yhdenvertaisesti, minkä vuoksi niille olisi annettava samat mahdollisuudet soveltaa alennettuja verokantoja, joiden olisi kuitenkin pysyttävä poikkeuksina yleisestä verokannasta. Tällainen yhdenvertainen kohtelu voidaan saavuttaa antamalla kaikille jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa hyväksyttäviin tavaroihin ja palveluihin määritellyissä rajoissa enintään kahta alennettua verokantaa, jotka ovat vähintään 5 prosenttia, yhtä alennettua verokantaa, joka on alhaisempi kuin 5 prosentin vähimmäismäärä, ja vapautusta, johon liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero.

(6)

Kun otetaan huomioon sekä tarve välttää alennettujen verokantojen leviäminen budjettisyistä että yhdenvertaisen kohtelun periaate, jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa alennettuja verokantoja, jotka ovat vähintään 5 prosenttia, sellaisten tavaroiden luovutuksiin tai palvelujen suorituksiin, joita koskee enintään 24 direktiivin 2006/112/EY liitteen III kohtaa. Samoista syistä jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti soveltaa yhtä alennettua verokantaa, joka on alhaisempi kuin 5 prosentin vähimmäismäärä, ja vapautusta, johon liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, mutta ainoastaan sellaisten tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, joita koskee enintään seitsemän direktiivin 2006/112/EY liitteen III kohtaa, jotka ne ovat valinneet sellaisten tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten joukosta, joiden katsotaan kattavan perustarpeita, kuten luovutukset ja suoritukset liittyen elintarvikkeisiin, veteen, lääkkeisiin, farmaseuttisiin tuotteisiin, terveys- ja hygieniatuotteisiin, henkilökuljetuksiin ja tiettyihin kulttuuriesineisiin (kirjat, sanomalehdet ja aikakauslehdet), tai muiden direktiivin 2006/112/EY liitteessä III lueteltujen tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten joukosta, joihin muissa jäsenvaltioissa sovelletaan alennettuja verokantoja, jotka ovat alhaisempia kuin 5 prosentin vähimmäismäärä, tai vapautuksia, joihin liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, kunhan ne noudattavat sovellettavia määräaikoja. On aiheellista myöntää tällaisia alennettuja verokantoja tai vapautuksia jo soveltaville jäsenvaltioille tarvittava aika kyseisiin rajoituksiin mukautumiseen.

(7)

On aiheellista sisällyttää aurinkopaneelit kyseisiin seitsemään kohtaan hiilestä irtautumista koskevien unionin ympäristösitoumusten ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti sekä tarjota jäsenvaltioille mahdollisuus edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä myös alennettujen arvonlisäverokantojen avulla. Jotta voidaan tukea siirtymistä uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja edistää unionin energiaomavaraisuutta, on tarpeen antaa jäsenvaltioille mahdollisuus parantaa loppukuluttajien mahdollisuuksia käyttää vihreitä energialähteitä.

(8)

Sitä, että jäsenvaltio käyttää jotakin kyseisistä vaihtoehdoista, olisi pidettävä toimenpiteenä, joka sisältyy arvonlisäverokantojen järjestelmän logiikkaan ja joka toteutetaan selkeästi määritellyistä sosiaalisista syistä loppukuluttajan hyödyttämiseksi tai yleisen edun vuoksi.

(9)

Arvonlisäverokantoja koskevien yleisten sääntöjen lisäksi on useita voimassa olevia poikkeuksia, joiden nojalla tietyt jäsenvaltiot voivat soveltaa alhaisempia verokantoja. Kyseiset alhaisemmat verokannat on perusteltu maantieteellisillä erityispiirteillä tai sosiaalisilla syillä, jotka hyödyttävät loppukuluttajaa tai ovat yleisen edun mukaisia. Tällaiset alhaisemmat verokannat voisivat olla merkityksellisiä muille jäsenvaltioille. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti on sen vuoksi aiheellista säätää kaikille jäsenvaltioille avoimesta mahdollisuudesta soveltaa alhaisempia verokantoja samoihin tavaroihin ja palveluihin kuin niihin, joihin sovelletaan alhaisempia verokantoja muissa jäsenvaltioissa, samoin edellytyksin. Kyseisen seitsemän kohdan enimmäismäärän noudattamiseksi jäsenvaltioiden, jotka 1 päivänä tammikuuta 2021 sovelsivat tällaisia alhaisempia verokantoja sellaisten tavaroiden luovutuksiin tai palvelujen suorituksiin, joita koskee useampi kuin seitsemän direktiivin 2006/112/EY liitteen III kohtaa, olisi rajoitettava alennettujen verokantojen, jotka ovat alle 5 prosentin vähimmäismäärän, soveltaminen ja sellaisten vapautusten, joihin liittyy oikeus tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen, myöntäminen sellaisiin tavaroiden luovutuksiin tai palvelujen suorituksiin, joita koskee seitsemän direktiivin 2006/112/EY liitteen III kohtaa, viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2032 tai lopullisen järjestelmän hyväksymisajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Kyseiset muutokset eivät vaikuta direktiivissä 2006/112/EY olevassa X liitteessä säädettyihin poikkeuksia koskeviin järjestelyihin, jotka koskevat sellaisten vapautusten soveltamista, joihin ei liity oikeutta tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen.

(10)

Lisäksi eräät muut poikkeukset sallivat tällä hetkellä tiettyjen jäsenvaltioiden soveltaa vähintään 12 prosentin alennettuja verokantoja tavaroihin ja palveluihin, joita ei ole lueteltu direktiivin 2006/112/EY liitteessä III. Ottaen huomioon, että kyseisten alennettujen verokantojen taso on lähellä yleistä verokantaa, ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti, on aiheellista säätää kaikille jäsenvaltioille avoimesta mahdollisuudesta soveltaa vähintään 12 prosentin alennettuja verokantoja samoihin tavaroihin ja palveluihin kuin niihin, joihin sovelletaan muissa jäsenvaltioissa vähintään 12 prosentin alennettuja verokantoja, samoin edellytyksin.

(11)

Muiden jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa alennettuja verokantoja, jotka ovat vähintään 12 prosenttia, direktiivin 2006/112/EY liitteeseen III kuulumattomiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, ja alennettuja verokantoja, jotka ovat alle 5 prosenttia, ja vapautuksia, joihin liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, sellaisten tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, joita koskee direktiivin 2006/112/EY liitteen III mitkä tahansa muut kohdat kuin 1–6 ja 10 c kohta, edellyttäen, että ne noudattavat tässä direktiivissä säädettyä arvonlisäverokantojen rakennetta sekä vastaavia edellytyksiä, joita soveltavat ne jäsenvaltiot, joissa alennetut verokannat tai vapautukset, joihin liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, olivat käytössä 1 päivänä tammikuuta 2021. Kyseisiin muihin jäsenvaltioihin olisi kuuluttava ne jäsenvaltiot, jotka tällä hetkellä soveltavat alennettuja verokantoja ja vapautuksia, joihin liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, ja haluaisivat soveltaa alennettuja verokantoja, jotka ovat vähintään 12 prosenttia, direktiivin 2006/112/EY liitteeseen III kuulumattomiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, alennettuja verokantoja, jotka ovat alle 5 prosenttia, tai vapautuksia, joihin liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, muiden tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin kuin niihin, joihin ne niitä tällä hetkellä soveltavat.

(12)

Jäsenvaltioiden, jotka poikkeuksien perusteella sovelsivat 1 päivänä tammikuuta 2021 alennettuja verokantoja tai myönsivät vapautuksia, joihin liittyy tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus, olisi ilmoitettava arvonlisäverokomitealle poikkeusten keskeiset säännökset ja edellytykset, jotka sisältyvät niiden kansalliseen lainsäädäntöön, jota sovellettiin 1 päivänä tammikuuta 2021, ja joihin muut jäsenvaltiot saavat oikeuden. Jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus ja mahdollistaa kaikille jäsenvaltioille yhtäläinen oikeus kyseisiin poikkeuksiin, ja perustuen asianomaisten jäsenvaltioiden asetettuun määräaikaan mennessä toimittamiin tietoihin, komission on laadittava ja jaettava välittömästi kyseiset tiedot saatuaan kaikille jäsenvaltioille täydellinen luettelo tavaroista ja palveluista, joihin tällaisia alennettuja verokantoja tai vapautuksia sovelletaan. On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat tällaisten tietojen toimittamiselle asetettua määräaikaa sen varmistamiseksi, että kaikilla jäsenvaltioilla on yhtäläiset oikeudet poikkeuksiin.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi voitava komission jakamien tietojen perusteella soveltaa alennettuja verokantoja ja vapautuksia, joihin liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, sellaisiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, joihin muut jäsenvaltiot soveltavat tällaisia verokantoja ja vapautuksia, edellyttäen, että alennettuja verokantoja ja vapautuksia sovelletaan samoin edellytyksin kuin kyseisiä verokantoja ja vapautuksia jo soveltavissa jäsenvaltioissa. Kyseisten vaihtoehtojen käyttämistä varten jäsenvaltioiden olisi annettava yksityiskohtaiset säännöt ja toimitettava hyväksyttyjen säännösten tekstit arvonlisäverokomitealle. Kyseisten toimitettujen tietojen perusteella komission olisi esitettävä neuvostolle kertomus, joka sisältää kattavan luettelon tavaroista ja palveluista, joihin jäsenvaltiot soveltavat alennettuja verokantoja ja vapautuksia, joihin liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero.

(14)

Kun otetaan huomioon tarve nykyaikaistaa ja päivittää luetteloa tavaroista ja palveluista, joihin voidaan soveltaa alennettuja verokantoja, direktiivi 2006/112/EY olisi muutettava siten, että sallitaan alennettujen verokantojen soveltaminen tiettyihin sosiaalipoliittisiin tavoitteisiin liittyen, varmistetaan selkeys ja otetaan huomioon neutraalisuuden periaate erityisesti varmistamalla arvonlisäverokantojen osalta samanlainen kohtelu tiettyjen tavaroiden vuokrauksen tai leasing-vuokrauksen ja luovutusten osalta.

(15)

Lisäksi jotta jäsenvaltiot voisivat tukea siirtymistä ympäristöystävällisten lämmitysjärjestelmien käyttöön, ja hiilestä irtautumista koskevien unionin ympäristösitoumusten mukaisesti, direktiivin 2006/112/EY liitteeseen III olisi lisättävä jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa sellaisten erittäin tehokkaiden vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien luovuttamiseen ja asentamiseen, jotka täyttävät ympäristölainsäädännön kriteerit.

(16)

Digitalisaatiolla on keskeinen rooli arvon luomisessa ja kilpailukyvyn edistämisessä. Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksillä mitataan ja asetetaan järjestykseen jäsenvaltioiden digitaalinen suorituskyky sellaisten ennalta määriteltyjen indikaattorien perusteella, jotka osoittavat merkittäviä eroja digitaalisessa kehityksessä. Internetyhteyspalvelujen heikon kattavuuden korjaamiseksi ja niiden kehittämisen edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa alennettua verokantaa tällaisiin palveluihin. Alennetun verokannan soveltaminen internetyhteyspalveluihin olisi räätälöitävä kansallisessa digitalisaatiopolitiikassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti, ja sen soveltamisalaa olisi sen vuoksi rajoitettava. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120 (5) mukaisesti internetyhteyspalvelut tarjoavat yhteyden, mutta eivät ulotu internetin kautta tarjottavaan sisältöön.

(17)

Lisäksi kun otetaan huomioon talouden digitalisaatio, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää samanlainen verokohtelu suoratoistona lähetettäville toiminnoille, myös tapahtumille, kuin paikan päällä osallistuttaville, joihin voidaan soveltaa alennettuja verokantoja.

(18)

Verotuksen varmistamiseksi kulutusjäsenvaltiossa on välttämätöntä, että kaikki palvelut, jotka voidaan suorittaa asiakkaalle sähköisesti, ovat veronalaisia paikassa, johon asiakas on sijoittautunut tai jossa hänellä on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa tällaiseen toimintaan liittyvien palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä.

(19)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen selventää, että kun on kyse sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavista laitoksista, alennetun verokannan soveltamisedellytyksiä arvioitaessa olisi otettava huomioon koko laitoksen yleinen toiminta ja tavoitteet riippumatta tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen lopullisesta edunsaajasta.

(20)

Lisäksi direktiiviä 2006/112/EY olisi muutettava, jotta alennettuja verokantoja voitaisiin soveltaa rajoitetussa määrässä erityistilanteita sosiaalisista syistä, loppukuluttajan hyväksi ja yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Sen vuoksi direktiivin 2006/112/EY liitteessä III olevaa luetteloa tavaroista ja palveluista, joihin voidaan soveltaa alennettuja verokantoja, olisi laajennettava siten, että se sisältää rajoitetun määrän tällaisia voimassa olevia poikkeuksia.

(21)

Covid-19-pandemia osoitti, että direktiiviä 2006/112/EY on tarpeen mukauttaa, jotta oikeudellinen kehys olisi valmis vastaamaan tuleviin kriiseihin ja jotta jäsenvaltiot voisivat reagoida nopeasti poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kuten pandemioihin, humanitaarisiin kriiseihin ja luonnonkatastrofeihin. Tätä varten jäsenvaltioilla, joille komissio on antanut luvan soveltaa vapautusta arvonlisäverosta katastrofien uhrien hyväksi tuotuihin tavaroihin, olisi samoin edellytyksin oltava mahdollisuus soveltaa vapautusta, johon liittyy oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, kyseisten tavaroiden yhteisöhankintoihin ja kotimaisiin luovutuksiin, ja tällaisiin tavaroihin liittyvien palvelujen suorituksiin, hyväksytyille elimille, jotta nämä voivat auttaa tällaisten katastrofien uhreja. Jos vapautuksia koskevat edellytykset eivät enää täyty, tällaisten tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista olisi suoritettava arvonlisäveroa.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin päätavoitteita, jotka ovat niiden tavaroiden ja palvelujen luettelon päivittäminen, joihin voidaan soveltaa alennettuja verokantoja, ja perusteiden vahvistaminen sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioilla on yhtäläiset oikeudet soveltaa alennettuja verokantoja, vaan ne voidaan nykyisten rajoitusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(23)

Direktiivi 2006/112/EY on muutettu neuvoston direktiivillä (EU) 2020/285 (6). Tässä direktiivissä säädettyjen arvonlisäverokantojen erilaisen rakenteen vuoksi direktiivissä (EU) 2020/285 olevia viittauksia olisi muutettava.

(24)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (7) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(25)

Direktiivit 2006/112/EY ja (EU) 2020/285 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,