30.7.2016

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/1

---

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/1237,

annettu 18 päivänä toukokuuta 2016,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevien sääntöjen osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä tällaisten todistusten osalta asetettujen vakuuksien vapauttamista ja pidättämistä koskevien sääntöjen osalta, komission asetusten (EY) N:o 2535/2001, (EY) N:o 1342/2003, (EY) N:o 2336/2003, (EY) N:o 951/2006, (EY) N:o 341/2007 ja (EY) N:o 382/2008 muuttamisesta sekä komission asetusten (EY) N:o 2390/98, (EY) N:o 1345/2005, (EY) N:o 376/2008 ja (EY) N:o 507/2008 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 177 artiklan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) ja erityisesti sen 66 artiklan 3 kohdan c ja e alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EU) N:o 1308/2013 kumotaan ja korvataan neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (3), ja siinä säädetään maataloustuotteiden tuonti- ja vientitodistuksia koskevista säännöistä. Lisäksi siinä siirretään komissiolle valta antaa tältä osin delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. Tällaisilla säädöksillä on vahvistettava tiettyjä sääntöjä tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän joustavan toiminnan varmistamiseksi uudessa oikeudellisessa kehyksessä.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 176 artiklan mukaan todistuksen esittämistä voidaan edellyttää yhden tai useamman kyseisessä artiklassa säädetyn alan tuotteen unioniin tuontia varten vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi tai unionista vientiä varten. Olisi vahvistettava luettelo kyseisten alojen tuotteista, joista on esitettävä tuonti- tai vientitodistus.

(3)

Kauppavirtojen seuranta todistusten avulla olisi hoidettava joustavasti. Kun määritellään tapauksia, joissa edellytetään todistusta, olisi otettava huomioon muut mahdolliset tietolähteet, kuten tullivalvontajärjestelmä, ja todistusten tarve tai aika, joka tarvitaan tietojen keräämiseksi todistusten avulla. Olisi määriteltävä tapaukset, joissa todistusta ei edellytetä.

(4)	On tarpeen säätää, että todistusten myöntäminen edellyttää vakuuden asettamista sen varmistamiseksi, että tuotteet tuodaan tai viedään todistuksen voimassaoloaikana. On myös tarpeen säätää, milloin tuonti- tai vientivelvollisuus on täytetty.

(5)	Tuonti- tai vientitodistus antaa tuonti- tai vientioikeuden, jonka toteuttamiseksi todistus on esitettävä tuonti- tai vienti-ilmoituksen jättämisen yhteydessä.

(6)	Koska todistuksen käyttäjä voi olla eri kuin sen haltija tai siirronsaaja, olisi oikeusvarmuuden ja hallinnoinnin tehokkuuden vuoksi täsmennettävä ne henkilöt, joilla on lupa käyttää todistusta, mukaan lukien todistuksen haltijan tai siirronsaajan puolesta toimiva tulliedustaja.

(7)	Ottaen huomioon kyseisten maataloustuotteiden kansainväliset kauppatavat olisi sallittava tietyt tuotujen tai vietyjen tuotteiden määrää koskevat poikkeamat verrattuna todistuksessa ilmoitettuihin määriin.

(8)

Kun tuontitodistusta käytetään myös sellaisen tariffikiintiön hallinnointiin, jolle on myönnetty tullietuuskohtelu, kyseinen tullietuuskohtelu myönnetään tuojille tuontitodistuksella, jonka mukana on tietyissä tapauksissa oltava kolmannen maan asiakirja. Kiintiön ylityksen välttämiseksi tullietuuskohtelua on sovellettava siihen määrään asti, jolle tuontitodistus on myönnetty. Tällaisissa tapauksissa olisi sallittava poikkeama edellyttäen, että määrä, joka ylittää tuontitodistuksessa ilmoitetun määrän mutta sallitun poikkeaman rajoissa, ei saa tullietuuskohtelua vaan siitä kannetaan täysi tulli.

(9)	On aiheellista säätää todistusten siirrettävyyttä koskevat erityiset säännöt.

(10)	Olisi vahvistettava säännökset, jotka koskevat tuonti- tai vientitodistuksille asetettujen vakuuksien vapauttamista ja pidättämistä.

(11)	Hampun ja valkosipulin tuontitodistuksille on tarpeen vahvistaa joitakin lisäedellytyksiä kyseisten alojen erityispiirteiden vuoksi.

(12)

Selkeyden vuoksi on aiheellista säätää säännöistä, joita sovelletaan tuonti- ja vientitodistuksiin, jotka on myönnetty sellaisille tuotteille, joiden osalta tuonti- tai vientitodistusvelvoite on poistettu tai siihen on vaikutettu tällä asetuksella ja jotka ovat edelleen voimassa, kun tätä asetusta ryhdytään soveltamaan.

(13)

Koska tämän asetuksen ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 (4) tavoitteena on yksinkertaistaa tuonti- ja vientitodistusjärjestelmään sovellettavia säännöksiä ja mukauttaa ne asetuksella (EU) N:o 1308/2013 vahvistettuun uuteen oikeuskehykseen, nykyisin sovellettavat säännökset olisi kumottava. Selkeyden vuoksi tietyt komission asetusten (EY) N:o 2535/2001 (5), (EY) N:o 1342/2003 (6), (EY) N:o 2336/2003 (7), (EY) N:o 951/2006 (8), (EY) N:o 341/2007 (9) ja (EY) N:o 382/2008 (10) säännökset olisi poistettava ja komission asetukset (EY) N:o 2390/98 (11), (EY) N:o 1345/2005 (12), (EY) N:o 376/2008 (13) ja (EY) N:o 507/2008 (14) olisi kumottava.

(14)	Siirtymisellä poistetuissa säännöksissä ja kumotuissa asetuksissa vahvistetuista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin saattaa olla joitakin käytännön seurauksia. Näin ollen tämän asetuksen soveltamista olisi lykättävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’todistuksella’ sähköistä tai paperille laadittua asiakirjaa, joka on voimassa tietyn ajan ja josta käy ilmi tuotteiden tuonti- tai vientioikeus ja tuonti- tai vientivelvollisuus;

b)

’maataloustuotteiden tuonti- ja vientitodistuksia koskevalla ilmoituksella’ tuonti- tai vientitodistuksia koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä sekä tietoja, jotka on mainittava todistushakemuksessa ja itse todistuksessa, sellaisina kuin kyseinen ilmoitus on julkaistuna Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa (15).

2 artikla

Tapaukset, joissa todistusta edellytetään

1.   Tuontitodistus on esitettävä seuraavista tuotteista:

a)	tuotteet, jotka luetellaan liitteessä olevassa I osassa, kun ne ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi minkä tahansa edellytysten mukaisesti, lukuun ottamatta tariffikiintiöitä, jollei mainitussa I osassa muuta säädetä;

b)

tuotteet, jotka ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tariffikiintiöissä, joita hallinnoidaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 184 artiklan 2 kohdan b tarkoitetulla samanaikaisen tarkastelun menetelmällä tai c alakohdassa tarkoitetulla perinteiset/uudet toimijat -menetelmällä, näiden menetelmien yhdistelmällä tai jollakin muulla tarkoituksenmukaisella menetelmällä;

c)

tuotteet, joiden osalta liitteessä olevassa I osassa viitataan tähän säännökseen, kun tuotteet ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tariffikiintiöissä, joita hallinnoidaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 184 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla ensin tullutta palvellaan ensin -periaatteella;

d)	tuotteet, joita tarkoitetaan liitteessä olevassa I osassa, kun ne ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tullietuuskohtelussa, jota on tarkoitus hallinnoida todistuksilla;

e)	tuotteet, jotka kuuluvat vientitodistusta käyttävän ulkoisen jalostusmenettelyn piiriin ja jotka palaavat luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen liitteessä olevan I osan A tai B jaksossa lueteltuna tuotteena.

f)	tuotteet, jotka ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi asetuksen (EU) N:o 1308/2013 185 artiklan mukaisesti, jos tuontitullin alennusta sovelletaan.

2.   Vientitodistus on esitettävä seuraavista tuotteista:

a)	liitteessä olevassa II osassa luetellut tuotteet;

b)	unionin tuotteet, joista on esitettävä vientitodistus niiden hyväksymiseksi unionin tai kolmannen maan hallinnoimaan, asianomaisille tuotteille kyseisessä maassa avattuun kiintiöön;

c)

seuraavat vietävät unionin tuotteet, joita tarkoitetaan liitteessä olevassa II osassa: i) tuotteet, jotka ovat sisäisen jalostuksen tullimenettelyssä; ii) tuotteet, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2014 (16) liitteessä III lueteltuja perustuotteita ja jotka ovat ulkoisen jalostuksen tullimenettelyssä; iii) tuotteet, joihin sovelletaan tuonti- tai vientitullin määrän kantamista tai peruuttamista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (17) III osaston 3 luvussa vahvistetulla tavalla ja joiden osalta lopullista päätöstä ei ole vielä tehty.

3 artikla

Tapaukset, joissa todistusta ei edellytetä

1.   Todistusta ei edellytetä eikä sitä myönnetä tai esitetä seuraavien osalta:

a)	neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (18) liitteessä I olevan ensimmäisen osan II osaston D kohdan 2 alakohdassa säädettyjen muiden kuin kaupallisten tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen tai vienti;

b)	tapaukset, joissa myönnetään tuonti- tai vientitullittomuus taikka vapautus perussopimuksen 207 artiklan perusteella toteutettavista toimenpiteistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 (19) nojalla;

c)	vapaaseen liikkeeseen luovutettavien tai vietävien tuotteiden määrät, jotka eivät ylitä liitteessä vahvistettuja määriä;

d)	vapaaseen liikkeeseen asetuksen (EU) N:o 952/2013 VI osaston 2 luvun 1 jakson mukaisesti palautettuina tuotteina luovutettavat tuotteet;

e)	tuotteet, joiden osalta jälleenvienti-ilmoituksen vastaanottamishetkellä ilmoittaja esittää todisteen siitä, että tuontitullien palautusta tai peruutusta koskeva myönteinen päätös on tehty kyseisten tuotteiden osalta asetuksen (EU) N:o 952/2013 III osaston 3 luvun 3 jakson mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdassa säädetään, todistusta edellytetään, jos luovutus vapaaseen liikkeeseen tai vienti tapahtuu etuuskohtelumenettelyssä, josta saatava etu edellyttää todistuksen esittämistä.

Ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamiseksi määrään, josta on esitettävä todistus, luetaan kaikki ne vapaaseen liikkeeseen luovutettavat tai vietävät määrät, joita kyseinen logistiikkatoimi koskee.

2.   Vientitodistusta ei edellytetä eikä sitä myönnetä tai esitetä tuotteista, jotka yksityishenkilöt tai yksityishenkilöistä muodostuvat ryhmittymät lähettävät jaettaviksi vastikkeetta kolmansissa maissa humanitäärisenä apuna, jos nämä lähetykset ovat luonteeltaan satunnaisia ja muodostuvat erilaisista tuotteista ja jos niiden kokonaismassa kuljetusvälinettä kohden on enintään 30 000 kilogrammaa. Elintarvikeavusta, joka ei ole mainittujen edellytysten mukaista, on esitettävä todistus tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 mukaisesti.

4 artikla

Vakuus

1.   Todistuksille on asetettava vakuus, lukuun ottamatta liitteessä säädettyjä tapauksia.

2.   Todistushakemuksen jättäessään hakijan on asetettava vakuus, jonka on oltava todistuksen myöntävällä viranomaisella viimeistään hakemuksen jättöpäivänä klo 13:00 Brysselin aikaa.

3.   Vakuutta ei edellytetä, jos vakuuden arvoksi tulisi enintään 100 euroa.

Tässä tarkoituksessa vakuuden määrään luetaan kaikki ne määrät, jotka johtuvat kyseisen logistiikkatoimen piiriin kuuluvista velvoitteista.

4.   Vakuutta ei edellytetä, jos hakija on joko

a)	julkinen elin, joka harjoittaa viranomaisen toimintaa; tai

b)	yksityinen elin, joka harjoittaa a alakohdassa tarkoitettua toimintaa jäsenvaltion valvonnan alaisena.

5.   Hakemuksen hylätyn osan määrään liittyvä vakuus on vapautettava viipymättä.

5 artikla

Oikeudet ja velvollisuudet, poikkeama

1.   Tuonti- tai vientitodistus muodostaa oikeuden ja johtaa velvollisuuteen luovuttaa joko vapaaseen liikkeeseen tai viedä se määrä tuotteita, jota todistus koskee täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 7 artiklan 1 kohdan mukaisena voimassaoloaikanaan.

2.   Tulli-ilmoituksen vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai vientiä varten tekee

a)	todistuksenhaltija, joka mainitaan sen todistuksen 4 kohdassa, jonka malli vahvistetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 liitteessä I (”todistuksenhaltija”);

b)	siirronsaaja, joka mainitaan a alakohdassa tarkoitetun todistuksen 6 kohdassa; tai

c)	todistuksenhaltijan tai siirronsaajan puolesta toimiva nimetty tulliedustaja, kuten asetuksen (EU) N:o 952/2013 18 artiklassa säädetään, niin että tulli-ilmoituksessa tarkennetaan, että todistuksenhaltija tai siirronsaaja on se henkilö, jonka puolesta 1 kohdassa mainittu velvollisuus suoritetaan.

3.   Jos unionin erityisessä lainsäädännössä niin säädetään, velvollisuuteen luovuttaa vapaaseen liikkeeseen tai viedä voi sisältyä velvollisuus luovuttaa jostain todistuksessa määritellystä maasta tai maaryhmästä tai viedä tällaiseen maahan tai maaryhmään.

4.   Velvollisuus luovuttaa vapaaseen liikkeeseen tai viedä katsotaan täytetyksi, kun todistuksessa mainittu kokonaismäärä on tulliselvitetty asianomaisessa menettelyssä. Todistuksessa mainittuun määrään sovelletaan sen vuoksi positiivista tai negatiivista poikkeamaa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 8 artiklan mukaisesti.

5.   Positiivista poikkeamaa ei tulisi soveltaa, jos tuontitodistuksessa mainittu määrä vastaa vientiasiakirjassa mainittua määrää, koska se osoittaa, että tuotteeseen voidaan soveltaa etuuskohtelua sen erityisen laadun, lajin tai ominaisuuksien vuoksi, kuten asianomaisessa kansainvälisessä sopimuksessa edellytetään.

Jos jossain tariffikiintiössä edellytetään tuontitodistusta, määrä, joka ylittää tuontitodistuksessa määritellyn määrän mutta positiivisen poikkeaman rajoissa, luovutetaan vapaaseen liikkeeseen samalla todistuksella ja siitä kannetaan täysi tulli.

6 artikla

Siirtäminen

1.   Todistuksista johtuvat velvollisuudet eivät ole siirrettävissä. Jollei muuta säädetä, todistuksenhaltija voi siirtää todistuksista johtuvat oikeudet todistuksen voimassaoloaikana.

2.   Todistuksesta tai sen otteesta johtuvat oikeudet voidaan siirtää ainoastaan yhdelle siirronsaajalle, ja siirto koskee määriä, joita ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteisiin.

3.   Todistuksenhaltija pyytää siirtoa alkuperäisen todistuksen myöntäneeltä viranomaiselta.

4.   Siirronsaajat eivät voi siirtää oikeuksiaan edelleen mutta voivat palauttaa ne todistuksenhaltijalle. Palautus todistuksenhaltijalle koskee määriä, joita ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteisiin. Todistuksen myöntäneen viranomaisen on merkittävä palautus maataloustuotteiden tuonti- ja vientitodistuksia koskevan ilmoituksen mukaisesti.

5.   Siirto tai palautus tulee voimaan päivänä, jona todistuksen myöntänyt viranomainen sen varmentaa.

7 artikla

Vakuuksien vapauttaminen ja pidättäminen

1.   Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 (20) 24 artiklan 2 kohdassa säädetty vakuuden vapauttaminen voi olla osittainen suhteessa siihen tuotemäärään, jonka osalta on esitetty todiste tuonti- tai vientivelvollisuuden täyttämisestä. Kyseisen määrän on oltava vähintään viisi prosenttia todistuksessa mainitusta kokonaismäärästä.

Jos tuotu tai viety määrä on kuitenkin vähemmän kuin viisi prosenttia todistuksessa mainitusta määrästä, vakuus pidätetään kokonaan.

2.   Laskiessaan tapauksen mukaan pidätettävää vakuuden osaa todistuksen myöntäneen viranomaisen on vähennettävä määrä, joka vastaa 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua määrällistä poikkeamaa.

3.   Jos todistuksen myöntänyt viranomainen ei vaadi vakuutta silloin kun vakuutettu määrä on pienempi kuin 500 euroa, kuten delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 18 artiklan 2 kohdassa säädetään, asianomaisen osapuolen on maksettava pidätettävää vakuutta vastaava määrä 60 päivän kuluttua todistuksen voimassaoloajan päättymisestä.

4.   Jos pidätettävän vakuuden kokonaismäärä on enintään 100 euroa todistusta kohden, todistuksen myöntäneen viranomaisen on vapautettava vakuus kokonaan.

8 artikla

Ilmoitukset

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 223 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen yksityiskohtaisten edellytysten mukaisesti jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle seuraavista:

a)	täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 15 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut myönnetyt korvaavat todistukset;

b)	täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ylivoimaiset esteet;

c)	hampun osalta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut hyväksytyt säännökset, asetetut seuraamukset sekä tarkastusten tekemiseen toimivaltaiset viranomaiset;

d)	valkosipulin osalta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 18 artiklassa tarkoitetut B-todistusten kattamat määrät;

e)	etyylialkoholin osalta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 19 artiklassa tarkoitetut myönnetyt tuontitodistukset;

f)	täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sääntöjenvastaisuudet;

g)	täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut viranomaiset, jotka ovat toimivaltaiset vastaanottamaan todistushakemukset ja myöntämään todistukset tai korvaavat todistukset;

h)	täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut viralliset leimat ja tapauksen mukaan koholeimat.

II LUKU

ERITYISET ALAKOHTAISET SÄÄNNÖKSET

9 artikla

Hamppu

1.   Tämän asetuksen liitteessä olevan I osan C, D ja G jaksossa lueteltujen hampputuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen edellyttää täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1239 liitteessä I olevan mallin mukaista tuontitodistusta (”tuontitodistus AGRIM”).

Todistus voidaan myöntää vain, jos sitä jäsenvaltiota, jossa hampputuotteet on tarkoitus luovuttaa vapaaseen liikkeeseen, tyydyttävällä tavalla on osoitettu, että kaikki asetuksen (EU) N:o 1308/2013 189 artiklan 1 kohdassa ja tässä asetuksessa säädetyt edellytykset sekä asianomaisen jäsenvaltion asetuksen (EU) N:o 1308/2013 189 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistamat edellytykset täyttyvät.

2.   Todistushakemuksen on sisällettävä maataloustuotteiden tuonti- ja vientitodistuksia koskevassa ilmoituksessa esitettyjen hampputuotteita koskevien ohjeiden mukaiset tiedot.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 189 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut todistushakemuksiin sekä todistusten myöntämiseen ja käyttöön liittyvät lisävaatimukset.

3.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 189 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamiseksi kyseessä olevien jäsenvaltioiden on otettava käyttöön muuhun kuin kylvämiseen tarkoitettuja hampunsiementen tuojia koskeva hyväksymisjärjestelmä. Hyväksymisjärjestelmä pitää sisällään hyväksymisedellytysten määritelmän, valvontajärjestelmän ja sääntöjenvastaisuuksien yhteydessä sovellettavat seuraamukset.

4.   Liitteessä olevan I osan G jaksossa tarkoitettujen muuhun kuin kylvämiseen tarkoitettujen hampunsiementen vapaaseen liikkeeseen luovutuksen yhteydessä tuontitodistus voidaan myöntää ainoastaan, jos hyväksytty tuoja sitoutuu siihen, että viranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia tarkastamaan asianomaiset toimet siinä jäsenvaltiossa, jossa tuoja on hyväksytty, esitetään jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa ja määrittelemin edellytyksin asiakirjat, joilla todistetaan, että todistuksessa mainituille hampunsiemenille on tehty 12 kuukauden kuluessa todistuksen myöntämispäivästä jokin seuraavista toimista:

a)	sellaiseen tilaan saattaminen, jossa siemenet eivät sovellu kylvämiseen;

b)	sekoittaminen muiden kuin hampunsiementen kanssa rehuna käytettäväksi seokseksi, jossa hampunsiementen osuus kaikista siemenistä on enintään 15 prosenttia ja tietyissä poikkeustapauksissa hyväksytyn tuojan perustellusta pyynnöstä enintään 25 prosenttia;

c)	vienti kolmanteen maahan.

Jos osalle todistuksen kohteena olevista hampunsiemenistä ei kuitenkaan ole tehty ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimia vahvistetussa 12 kuukauden määräajassa, jäsenvaltio voi hyväksytyn tuojan perustellusta pyynnöstä pidentää mainittua määräaikaa yhdellä tai kahdella kuuden kuukauden pituisella jaksolla.

Kyseiset toimet toteuttaneiden toimijoiden on laadittava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut asiakirjat, joissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	toimijan nimi, täydellinen osoite, jäsenvaltio ja allekirjoitus;

b)	kuvaus toteutetusta toimesta, joka on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen edellytysten mukainen, sekä toimen toteuttamispäivä;

c)	toimen kohteena olleiden hampunsiementen määrä kilogrammoina ilmaistuna.

Kunkin kyseessä olevan jäsenvaltion on tarkastettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja alueellaan toteutettuja toimia koskevien asiakirjojen oikeellisuus riskianalyysin perusteella.

5.   Poiketen siitä, mitä 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, hampputuotteita koskevista todistuksista johtuvia oikeuksia ei voi siirtää.

10 artikla

Valkosipuli

1.   Liitteessä olevan I osan E ja F jaksossa luetellun valkosipulin tuontitodistuksia kutsutaan B-todistuksiksi.

2.   Hakijat voivat jättää B-todistuksia koskevia hakemuksia ainoastaan sen jäsenvaltion todistuksia myöntäville viranomaisille, joihin hakijat ovat sijoittautuneet ja joissa ne on kirjattu alv-rekisteriin.

3.   Poiketen siitä, mitä 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, B-todistuksista johtuvia oikeuksia ei voi siirtää.

III LUKU

MUUTOKSET, KUMOAMINEN SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

11 artikla

Asetusten (EY) N:o 2535/2001, (EY) N:o 1342/2003, (EY) N:o 2336/2003, (EY) N:o 951/2006, (EY) N:o 341/2007 ja (EY) N:o 382/2008 muuttaminen

1.   Poistetaan seuraavat säännökset:

a)	asetuksen (EY) N:o 2535/2001 20, 21 ja 22 artikla;

b)	asetuksen (EY) N:o 1342/2003 6 artiklan 1 kohdan a alakohta, 8 artiklan 2 kohta, 9 artiklan 1 ja 2 kohta, 12 artiklan a alakohta ja 16 artikla;

c)	asetuksen (EY) N:o 2336/2003 5 ja 7 artikla;

d)	asetuksen (EY) N:o 951/2006 4 c, 4 d ja 4 e artikla, 5 artiklan 1 kohta, 7–7 f artikla, 8 a, 9 ja 10 artikla, 11 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta, 12 a artikla, 17 artiklan 1 kohta ja 18 artiklan 1 kohta;

e)	asetuksen (EY) N:o 341/2007 5 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 2 kohdan toinen alakohta sekä 13 ja 14 artikla;

f)	asetuksen (EY) N:o 382/2008 2 artikla, 5 artiklan 1 ja 2 kohta, 6 artiklan 1 ja 2 kohta, 7 artikla sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan edelleen asianomaisten asetusten mukaisesti myönnettyihin todistuksiin.

12 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetukset (EY) N:o 2390/98, (EY) N:o 1345/2005, (EY) N:o 376/2008 ja (EY) N:o 507/2008.

Kuitenkin

—	kyseisiä asetuksia sovelletaan edelleen niiden mukaisesti myönnettyihin todistuksiin ja

—	asetuksen (EY) N:o 376/2008 34 artiklan 10 kohtaa sovelletaan edelleen siihen saakka, kun tariffikiintiöitä koskevia, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 186 ja 187 artiklan perusteella hyväksyttyjä asiaankuuluvia sääntöjä aletaan soveltaa.

13 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Tämä asetus ei vaikuta sovellettavaan voimassaoloaikaan eikä asetetun vakuuden määrään, kun kyseessä ovat todistukset, joiden voimassaolo ei ole vielä päättynyt 6 päivänä marraskuuta 2016.

2.   Todistuksesta asetettu vakuus vapautetaan todistuksenhaltijan pyynnöstä, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	todistus on 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä edelleen voimassa;

b)	asianomaisilta tuotteilta ei enää edellytetä todistusta 1 kohdassa tarkoitetusta päivästä alkaen;

c)	todistus on 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä vain osittain käytetty tai kokonaan käyttämätön.

14 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 6 päivästä marraskuuta 2016.

Asetuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä lokakuuta 2017.

---

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549.

(3)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.)

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1239, annettu 18 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamista koskevista säännöistä tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän osalta (katso tämän virallisen lehden sivu 44).

(5)  Komission asetus (EY) N:o 2535/2001, annettu 14 päivänä joulukuuta 2001, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maito- ja maitotuotealan tuontijärjestelmän ja tariffikiintiöiden avaamisen osalta (EYVL L 341, 22.12.2001, s. 29).

(6)  Komission asetus (EY) N:o 1342/2003, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2003, vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusten järjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 189, 29.7.2003, s. 12).

(7)  Komission asetus (EY) N:o 2336/2003, annettu 30 päivänä joulukuuta 2003, maatalousperäisen etyylialkoholin markkinoihin liittyvistä erityistoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 670/2003 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EUVL L 346, 31.12.2003, s. 19).

(8)  Komission asetus (EY) N:o 951/2006, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2006, neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta (EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24).

(9)  Komission asetus (EY) N:o 341/2007, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2007, kolmansista maista tuotavan valkosipulin ja tiettyjen muiden maataloustuotteiden tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä tuonti- ja alkuperätodistusmenettelyn perustamisesta (EUVL L 90, 30.3.2007, s. 12).

(10)  Komission asetus (EY) N:o 382/2008, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2008, naudanliha-alan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 115, 29.4.2008, s. 10).

(11)  Komission asetus (EY) N:o 2390/98, annettu 5 päivänä marraskuuta 1998, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1706/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista (AKT) tai merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta (MMA) peräisin olevien viljankorvikkeiden sekä viljasta ja riisistä valmistettujen tuotteiden tuontijärjestelmän osalta sekä asetuksen (ETY) N:o 2245/90 kumoamisesta (EYVL L 297, 6.11.1998, s. 7).

(12)  Komission asetus (EY) N:o 1345/2005, annettu 16 päivänä elokuuta 2005, oliiviöljyalan tuontitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 212, 17.8.2005, s. 13).

(13)  Komission asetus (EY) N:o 376/2008, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 114, 26.4.2008, s. 3).

(14)  Komission asetus (EY) N:o 507/2008, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008, kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1673/2000 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EUVL L 149, 7.6.2008, s. 38).

(15)  Tuonti- ja vientitodistuksia koskeva ilmoitus (EUVL C 278, 30.7.2016).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 510/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 1).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(18)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(19)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1186/2009, annettu 16 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta (EUVL L 324, 10.12.2009, s. 23).

(20)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 907/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen, vakuuksien sekä euron käytön osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 18).

---

---