6.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 294/13

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (4) 33 artiklan mukaan komission oli laadittava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kyseisen direktiivin toiminnasta kertomus, johon sisältyy arvio kyseisen direktiivin 30 artiklan 4 kohdan mukaisen nykyisiä velkapapereita koskevan poikkeuksen päättämisestä 10 vuoden ajanjakson jälkeen ja kyseisen direktiivin toiminnan mahdollisista vaikutuksista Euroopan rahoitusmarkkinoihin.

(2)

Toukokuun 27 päivänä 2010 komissio antoi direktiivin 2004/109/EY toiminnasta kertomuksen, jossa tuotiin esille osa-alueita, joilla direktiivillä luotua järjestelmää voitaisiin kehittää. Kertomuksessa osoitetaan erityisesti tarve yksinkertaistaa eräiden liikkeeseenlaskijoiden velvoitteita, jotta säännellyistä markkinoista tulisi entistä vetovoimaisemmat pääomaa hankkiville unionin pienille ja keskisuurille liikkeeseenlaskijoille. Lisäksi nykyisen avoimuusjärjestelmän toimivuutta on parannettava erityisesti yhtiöiden omistusten julkisuuden näkökulmasta.

(3)

Lisäksi 13 päivänä huhtikuuta 2011 antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – Yhdessä uuteen kasvuun” komissio mainitsi tarpeen muuttaa direktiiviä 2004/109/EY siten, että pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sovellettavat velvoitteet muutetaan oikeasuhteisemmiksi heikentämättä kuitenkaan sijoittajansuojan tasoa.

(4)

Komission kertomuksen ja komission tiedonannon mukaan olisi syytä vähentää pienille ja keskisuurille liikkeeseenlaskijoille koituvaa hallinnollista rasitusta, joka liittyy arvopapereiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, jotta näiden yritysten pääomien saanti helpottuisi. Velvoitteet julkaista osavuotisia johdon selvityksiä tai neljännesvuosittain julkaistavia tilinpäätöksiä muodostavat merkittävän rasitteen monille pienille ja keskisuurille liikkeeseenlaskijoille, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, muttei ole välttämätön sijoittajansuojan näkökulmasta. Kyseiset velvoitteet myös kannustavat lyhyen aikavälin menestykseen ja tekevät pitkäjänteisestä sijoittamisesta vähemmän houkuttelevaa. Jos kestävästä arvon luomisesta ja pitkälle aikavälille suuntautuvista sijoitusstrategioista halutaan tehdä houkuttelevia, on välttämätöntä vähentää liikkeeseenlaskijoihin kohdistuvaa lyhyen aikavälin painetta ja kannustaa sijoittajia pitemmälle aikavälille suuntautuvaan ajatteluun. Tämän vuoksi olisi luovuttava vaatimuksesta julkaista osavuotisia johdon selvityksiä.

(5)

Jäsenvaltioiden ei olisi sallittava edellyttää kansallisessa lainsäädännössään taloudellisten tietojen säännöllistä julkistamista useammin kuin vuositilinpäätökset ja puolivuotiskatsaukset. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava vaatia liikkeeseenlaskijoita julkistamaan lisää taloudellisia tietoja, jos tällainen vaatimus ei muodosta merkittävää taloudellista rasitetta ja jos lisätiedonantovelvollisuus on oikeassa suhteessa sijoituspäätösten tekemiseen vaikuttaviin tekijöihin. Tällä direktiivillä ei rajoiteta alakohtaisessa unionin lainsäädännössä mahdollisesti asetettua lisätiedonantovelvollisuutta, ja jäsenvaltiot voivat erityisesti vaatia rahoituslaitoksia julkistamaan säännöllisesti lisää taloudellisia tietoja. Lisäksi säännellyt markkinat voivat vaatia liikkeeseenlaskijoita, joiden arvopaperit on otettu siellä kaupankäynnin kohteeksi, julkistamaan säännöllisesti lisää taloudellisia tietoja kyseisten markkinoiden kaikilla segmenteillä tai joillain niistä.

(6)

Jouston lisäämiseksi ja sitä kautta hallinnollisen rasitteen keventämiseksi määräaikaa puolivuotiskatsausten julkistamiselle olisi pidennettävä kolmeen kuukauteen tarkastelujakson päättymisestä. Kun liikkeeseenlaskijat voivat julkistaa puolivuotiskatsauksensa pidemmän ajanjakson kuluessa, pienten ja keskisuurten liikkeeseenlaskijoiden katsaukset saavat todennäköisesti enemmän huomiota markkinaosapuolilta ja näin ollen kyseisten liikkeeseenlaskijoiden näkyvyys paranee.

(7)

Valtioille suoritettujen maksujen suuremman avoimuuden takaamiseksi liikkeeseenlaskijoiden, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla ja jotka toimivat kaivos- ja kaivannaisteollisuudessa tai aarniometsien hakkuuteollisuudessa, olisi julkaistava vuosittain erillinen kertomus maksuista, joita ne ovat toimintamaissaan suorittaneet valtiolle. Kertomuksessa esitettyjen maksutyyppien olisi oltava vertailukelpoisia niiden maksutyyppien kanssa, jotka julkistetaan kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen (EITI) nojalla. Valtiolle suoritettujen maksujen julkistamisella olisi tarjottava kansalaisyhteiskunnan ja sijoittajien käyttöön tietoja, joiden perusteella runsaasti resursseja hallussaan pitävien maiden hallituksia voitaisiin vaatia ilmoittamaan luonnonvarojen hyödyntämisestä saamansa tulot. Tällä aloitteella täydennetään myös metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevaa Euroopan unionin toimintasuunnitelmaa (EU FLEGT) sekä puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20 päivänä lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (5) säännöksiä, joiden mukaan puutuotteilla kauppaa käyvien on noudatettava asianmukaista huolellisuutta, jotta laittomasti korjattua puuta ei pääsisi unionin markkinoille. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yrityksestä vastaavien elinten jäsenillä, jotka toimivat niille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti, on velvollisuus varmistaa, että kertomus valtiolle suoritetuista maksuista on heidän parhaan tietämyksensä ja kykyjensä mukaan laadittu tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti. Vaatimukset on määritelty tarkemmin tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (6) 10 luvussa.

(8)

Avoimuuden ja sijoittajansuojan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi vaadittava direktiivin 2013/34/EU 10 luvun mukaisesti seuraavien periaatteiden soveltamista valtiolle suoritettujen maksujen ilmoittamisessa: olennaisuus (tilikauden kuluessa suoritettuja alle 100 000 euron määräisiä maksuja ei tarvitse ottaa kertomuksessa huomioon, riippumatta siitä, oliko ne suoritettu yksittäisenä maksuna vai sarjana toisiinsa liittyviä maksuja); valtio- ja hankekohtaisuus (valtiolle suoritetut maksut olisi ilmoitettava valtio- ja hankekohtaiselta pohjalta); maailmanlaajuisuus (mitään poikkeuksia, joilla on vääristävä vaikutus tai jotka antavat liikkeeseenlaskijoille mahdollisuuden käyttää hyväksi löyhiä avoimuutta koskevia vaatimuksia, ei olisi myönnettävä esimerkiksi tietyissä maissa toimiville liikkeeseenlaskijoille); kattavuus (kaikista valtiolle suoritetuista asiaankuuluvista maksuista olisi ilmoitettava direktiivin 2013/34/EU 10 luvun ja sitä tukevien johdanto-osan kappaleiden mukaisesti).

(9)

Rahoitusalalla tapahtunut tuotekehittely on johtanut sellaisten uudentyyppisten rahoitusvälineiden luomiseen, joissa sijoittajat ottavat osaa yritysten taloudelliseen riskiin. Näiden julkistamisesta ei ole säännöksiä direktiivissä 2004/109/EY. Näiden välineiden avulla yrityksistä voitaisiin hankkia salassa osakkeita, mikä saattaa johtaa markkinoiden väärinkäyttöön ja antaa väärän ja harhaanjohtavan vaikutelman julkisesti noteerattujen yhtiöiden taloudellisista omistussuhteista. Jotta voidaan varmistaa, että liikkeeseenlaskijat ja sijoittajat tuntevat yritysten omistusrakenteet täysin, olisi rahoitusvälineet määriteltävä direktiivissä niin, että määritelmä kattaa kaikki välineet, joilla on samanlainen taloudellinen vaikutus osakkeiden omistamiseen ja osakkeiden hankkimisoikeuksiin.

(10)

Rahoitusvälineet, joilla on samanlainen taloudellinen vaikutus osakkeiden omistamiseen ja oikeuteen hankkia niitä ja jotka mahdollistavat käteissuorituksen, olisi laskettava niin kutsutun delta-mukautuksen perusteella kertomalla kohde-etuutena olevien osakkeiden nimellismäärä välineen delta-arvolla. Delta-arvo osoittaa, miten paljon rahoitusvälineen teoreettinen arvo muuttuisi kohde-etuutena olevan välineen hinnan muuttuessa, ja antaa tarkan kuvan haltijan kohde-etuutena olevaan välineeseen liittyvästä riskistä. Tämä lähestymistapa on valittu sen varmistamiseksi, että sijoittajan käytettävissä olevat tiedot äänioikeuksista kokonaisuudessaan ovat mahdollisimman tarkat.

(11)

Merkittävien omistusosuuksien riittävän avoimuuden varmistamiseksi olisi lisäksi vaadittava uusi ilmoitus, jossa julkistetaan omistusten luonteessa tapahtuneet muutokset sellaisissa tapauksissa, joissa rahoitusvälineiden haltija harjoittaa oikeuttaan hankkia osakkeita ja kohde-etuutena oleviin osakkeisiin liittyvän äänioikeuden kokonaisomistus ylittää ilmoitusrajan ilman, että aiemmin ilmoitettujen omistusten kokonaisprosenttiosuus muuttuu.

(12)

Yhdenmukaistetulla järjestelmällä, joka koskisi huomattavien äänioikeuksien omistusosuuksien julkistamista erityisesti laskettaessa yhteen osakeomistusten ja rahoitusvälineiden omistukset, lisättäisiin oikeusvarmuutta, parannettaisiin avoimuutta ja vähennettäisiin rajatylittävää toimintaa harjoittavien sijoittajien hallinnollista rasitusta. Jäsenvaltioiden ei tämän vuoksi pitäisi sallia vahvistavan direktiivin 2004/109/EY säännöksiä tiukempia säännöksiä siltä osin kuin kyse on ilmoittamiseen sovellettavien raja-arvojen laskemisesta, osakkeisiin liittyvien äänioikeuksien omistusoikeuksien laskemisesta yhteen rahoitusvälineisiin liittyvien äänioikeuksien omistusoikeuksien kanssa ja ilmoittamista koskeviin vaatimuksiin sovellettavista poikkeuksista. Ottaen huomioon omistuskeskittymissä eri puolilla unionia vallitsevat erot ja jäsenvaltioiden yhtiöoikeudessa eri puolilla unionia vallitsevat erot, jotka johtavat siihen, että tiettyjen liikkeeseenlaskijoiden osalta osakkeiden kokonaismäärä poikkeaa äänioikeuksien kokonaismäärästä, jäsenvaltioille pitäisi kuitenkin sallia mahdollisuus asettaa sekä alhaisempia että täydentäviä rajoja äänioikeuksien omistusosuuksien julkistamiselle ja vaatia vastaavia ilmoituksia pääomaomistuksiin perustuvien raja-arvojen osalta. Lisäksi jäsenvaltioille olisi edelleen sallittava mahdollisuus asettaa tiukempia velvoitteita kuin direktiivissä 2004/109/EY säädetään ilmoittamisen sisällön (kuten osakkeenomistajien aikomusten ilmoittaminen), menettelyn ja ajankohdan osalta ja vaatia lisätietoja huomattavista omistusosuuksista, mistä ei säädetä direktiivissä 2004/109/EY. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti myös voitava edelleen soveltaa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka koskevat julkisia ostotarjouksia, sulautumisia ja muita järjestelyitä, joilla on vaikutusta sellaisten yritysten omistukseen tai määräysvaltaan, joiden valvonnasta vastaavat jäsenvaltioiden julkisista ostotarjouksista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY (7) 4 artiklan mukaisesti nimeämät viranomaiset, jotka määräävät direktiiviä 2004/109/EY tiukempia julkistamisvaatimuksia.

(13)

Merkittävien omistusosuuksien julkistamista koskevan järjestelmän johdonmukainen yhdenmukaistaminen ja avoimuuden riittävä taso olisi varmistettava teknisillä standardeilla. Olisi tehokasta ja tarkoituksenmukaista antaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (8) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) (EAMV) tehtäväksi laatia ja toimittaa komissiolle luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity toimintapoliittisia valintoja. Komission olisi hyväksyttävä EAMV:n laatimat tekniset sääntelystandardit, jotta se voisi määritellä tarkemmin ehdot, joiden vallitessa sovelletaan merkittävien äänioikeuksien omistusosuuksien julkistamisessa nykyisin olevia poikkeuksia. Asiantuntemuksensa turvin EAMV:n olisi erityisesti määriteltävä poikkeustapaukset ja otettava huomioon niiden mahdollinen väärinkäyttö julkistamisvelvoitteen kiertämistarkoituksessa.

(14)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon tekninen kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä rahoitusvälineiden merkittävistä omistusosuuksista tehtävän ilmoituksen sisällön täsmentämisestä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(15)

Rajatylittävän sijoitustoiminnan helpottamiseksi sijoittajilla olisi oltava vaivaton pääsy kaikkien unionin alueella sijaitsevien julkisesti noteerattujen yhtiöiden säänneltyihin tietoihin. Nykyisellä virallisesti nimettyjen säänneltyjen tietojen kansallisten keskitettyjen säilytysjärjestelmien verkostolla ei kuitenkaan pystytä varmistamaan, että kyseisiä tietoja pystyttäisiin vaivatta hakemaan eri puolilla unionia. Jotta voitaisiin varmistaa tietojen rajatylittävä tarkastelu ja ottaa huomioon rahoitusmarkkinoilla ja viestintäteknologiassa tapahtunut kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä niiden vähimmäisvaatimusten täsmentämisestä, jotka koskevat säänneltyjen tietojen levittämistä, niiden saatavuutta unionin tasolla sekä niiden keskitettyä säilytysjärjestelmää. Komissiolle, jota avustaa EAMV, annettava myös valtuudet ryhtyä toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on parantaa virallisesti nimettyjen säänneltyjen tietojen kansallisten säilytysjärjestelmien verkoston toimintaa ja kehittää säänneltyyn tietoon pääsyä koskevia teknisiä kriteerejä unionin tasolla, ja jotka koskevat erityisesti säänneltyjen tietojen hakemiseen unionin tasolla tarkoitetun keskitetyn yhteyspisteen toimintaa. EAMV:n olisi kehitettävä ja käytettävä verkkoportaalia, joka toimii eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä, jäljempänä ’yhteyspiste’.

(16)

Direktiivin 2004/109/EY velvoitteiden noudattamisen parantamiseksi ja komission 9 päivänä joulukuuta 2010 antaman tiedonannon ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla” mukaisesti seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksia olisi vahvistettava ja niiden olisi täytettävä eräitä olennaisia vaatimuksia, jotka koskevat hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden osoittamista niiden kohteena oleville, niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, keskeisiä seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksia ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruutta. Seuraamusten määräämistä koskevien valtuuksien olisi oltava käytettävissä ainakin direktiivin 2004/109/EY keskeisten säännösten rikkomistapauksissa. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää niitä myös muissa olosuhteissa. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, että sovellettaviin hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin sisältyy mahdollisuus määrätä taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat riittävän suuria, jotta niillä on varoittava vaikutus. Jos säännöksiä rikkonut on oikeushenkilö, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää seuraamusten soveltamisesta kyseisen oikeushenkilön hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäseniin tai kaikkiin muihin henkilöihin, joiden voidaan katsoa olevan kansallisen lainsäädännössä säädetyin edellytyksin vastuussa rikkomisesta. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää äänioikeuden käyttämisen pidättämisestä tai mahdollisuudesta pidättää äänioikeuden käyttäminen osakkeiden ja rahoitusvälineiden haltijoiden osalta, jotka eivät täytä ilmoittamista koskevia vaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että äänioikeuksien pidättämistä on sovellettava ainoastaan vakavimpiin rikkomisiin. Direktiivissä 2004/109/EY olisi viitattava sekä hallinnollisiin seuraamuksiin että toimenpiteisiin kaikkien sellaisten tapausten kattamiseksi, joissa säännöksiä ei noudateta, riippumatta siitä, määritelläänkö ne kansallisessa lainsäädännössä seuraamuksiksi vai toimenpiteiksi, eikä sen olisi rajoitettava jäsenvaltioiden lainsäädännön rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia säännöksiä.

Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää lisäseuraamuksista tai -toimenpiteistä ja suuremmista hallinnollisista taloudellisista seuraamuksista kuin direktiivissä 2004/109/EY säädetään ottaen huomioon, että puhtaiden ja avointen markkinoiden tukemiseksi tarvitaan riittävän varoittavia seuraamuksia. Seuraamuksia koskevat säännökset ja hallinnollisten seuraamusten julkistamista koskevat säännökset eivät muodosta ennakkotapausta muulle unionin lainsäädännölle, etenkään sääntöjen vakavamman rikkomisen osalta.

(17)

Jotta voidaan varmistaa, että päätöksillä, joilla määrätään hallinnollinen toimenpide tai seuraamus, on varoittava vaikutus suurelle yleisölle, ne olisi pääsääntöisesti julkistettava. Päätösten julkistaminen on myös tärkeä väline, jolla tiedotetaan markkinaosapuolille, millaista käyttäytymistä pidetään direktiivin 2004/109/EY rikkomisena, ja edistetään laajemmin hyvää käyttäytymistä markkinaosapuolten keskuudessa. Jos päätöksen julkistaminen vaarantaisi vakavasti rahoitusjärjestelmän vakauden tai käynnissä olevan virallisen tutkinnan tai aiheuttaisi siinä määrin kuin se voidaan todeta asianomaisille laitoksille tai henkilöille suhteetonta ja vakavaa vahinkoa taikka jos luonnolliselle henkilölle määrätyn seuraamuksen ollessa kyseessä henkilötietojen julkistaminen osoittautuu tällaisen julkistamisen oikeasuhteisuudesta tehdyn pakollisen ennakkoarvioinnin perusteella suhteettomaksi, toimivaltaisen viranomaisen olisi kuitenkin voitava päättää lykätä tällaista julkistamista tai julkistaa tiedot ilman nimeä.

(18)

Muiden kuin pörssinoteerattujen arvopaperien, kuten säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettujen talletustodistusten, kohtelun selkeyttämiseksi sekä avoimuuteen muodostuvien puutteiden välttämiseksi ”liikkeeseenlaskijan” määritelmää olisi täsmennettävä niin, että se sisältäisi myös liikkeeseenlaskijat, jotka ovat laskeneet liikkeeseen muita kuin pörssinoteerattuja arvopapereita, mutta joita vastaavat talletustodistukset on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. On myös tarpeen muuttaa ”liikkeeseenlaskijan” määritelmää siten, että siinä otetaan huomioon myös se seikka, että eräissä jäsenvaltioissa säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettujen arvopaperien liikkeeseenlaskijat voivat olla luonnollisia henkilöitä.

(19)

Direktiivin 2004/109/EY yksikkökohtaiselta nimellisarvoltaan alle 1 000 euron velkapaperien kolmannen maan liikkeeseenlaskijan tai osakkeiden kolmannen maan liikkeeseenlaskijan tapauksessa kotijäsenvaltio on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY (9) 2 artiklan 1 kohdan m alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu jäsenvaltio. Tällaisten kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden kotijäsenvaltion määrittämisen selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi tämän ilmaisun määritelmää olisi muutettava sen vahvistamiseksi, että kotijäsenvaltion on oltava liikkeeseenlaskijan niiden jäsenvaltioiden joukosta valitsema jäsenvaltio, joissa sen arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla.

(20)

Kaikkien liikkeeseenlaskijoiden, joiden arvopapereita otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla unionissa, olisi oltava jonkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät velvoitteensa. Ne liikkeeseenlaskijat, joiden on direktiivin 2004/109/EY nojalla valittava kotijäsenvaltionsa mutta jotka eivät ole tätä tehneet, voivat välttää kaikkien unionin toimivaltaisten viranomaisten valvonnan. Tästä syystä direktiiviä 2004/109/EY olisi muutettava siten, että sillä määritetään sellaisten liikkeeseenlaskijoiden kotijäsenvaltio, jotka eivät ole kolmen kuukauden määräajan kuluessa ilmoittaneet, minkä valtion ne valitsevat kotijäsenvaltiokseen. Tällaisissa tapauksissa kotijäsenvaltion olisi oltava jäsenvaltio, jossa liikkeeseenlaskijan arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. Jos arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kaikki kyseiset jäsenvaltiot ovat kotijäsenvaltioita, kunnes liikkeeseenlaskija valitsee ja ilmoittaa yhden ainoan kotijäsenvaltion. Tällä kannustettaisiin kyseisiä liikkeeseenlaskijoita valitsemaan kotijäsenvaltio ja ilmoittamaan valinnastaan toimivaltaisille viranomaisille ja annettaisiin samalla toimivaltaisille viranomaisille tarvittavat valtuudet toimia, kunnes liikkeeseenlaskija on ilmoittanut valitsemansa kotijäsenvaltion.

(21)

Direktiivin 2004/109/EY mukaan yksikkökohtaiselta nimellisarvoltaan vähintään 1 000 euron velkapaperien liikkeeseenlaskijan kotijäsenvaltiota koskeva valinta on voimassa kolmen vuoden ajan. Kuitenkin jos liikkeeseenlaskijan arvopapereita ei enää oteta kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla liikkeeseenlaskijan kotijäsenvaltiossa mutta niitä otetaan kaupankäynnin kohteeksi yhdessä tai useammassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tällaisella liikkeeseenlaskijalla ei ole suhdetta sen alun perin valitsemaan kotijäsenvaltioon, jos sen sääntömääräinen kotipaikka ei ole kyseisessä valtiossa. Tällaisen liikkeeseenlaskijan olisi voitava valita yksi vastaanottavista jäsenvaltioistaan tai jäsenvaltio, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka, uudeksi kotijäsenvaltiokseen ennen kolmen vuoden määräajan umpeutumista. Samaa mahdollisuutta valita uusi kotijäsenvaltio sovellettaisiin myös yksikkökohtaiselta nimellisarvoltaan alle 1 000 euron velkapaperien kolmannen maan liikkeeseenlaskijaan tai osakkeiden kolmannen maan liikkeeseenlaskijaan, jonka arvopapereita ei enää oteta kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla liikkeeseenlaskijan kotijäsenvaltiossa mutta otetaan edelleen kaupankäynnin kohteeksi yhdessä tai useammassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(22)

Kotijäsenvaltio olisi määriteltävä direktiiveissä 2004/109/EY ja 2003/71/EY yhdenmukaisesti. Tältä osin, jotta varmistettaisiin, että valvonnasta vastaa asiaankuuluvin jäsenvaltio, direktiiviä 2003/71/EY olisi muutettava joustavuuden lisäämiseksi tilanteissa, joissa liikkeeseenlaskijan, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, arvopapereita ei enää oteta kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla sen kotijäsenvaltiossa mutta otetaan sen sijaan kaupankäynnin kohteeksi yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa.

(23)

Komission direktiivissä 2007/14/EY (10) on erityisesti säännöksiä, jotka koskevat liikkeeseenlaskijan valitsemasta kotijäsenvaltiosta ilmoittamista. Nämä säännöt olisi sisällytettävä direktiiviin 2004/109/EY. Sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja siinä jäsenvaltiossa, jossa on liikkeeseenlaskijan sääntömääräinen kotipaikka, jos tämä jäsenvaltio ei ole kotijäsenvaltio eikä vastaanottava jäsenvaltio, saavat tietää liikkeeseenlaskijan valitseman kotijäsenvaltion, olisi kaikki liikkeeseenlaskijat velvoitettava ilmoittamaan valitsemansa kotijäsenvaltio kotivaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle, kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa on liikkeeseenlaskijan sääntömääräinen kotipaikka, jos se on muu kuin niiden kotijäsenvaltio. Valitusta kotijäsenvaltiosta ilmoittamista koskevia sääntöjä olisi näin ollen muutettava.

(24)

Direktiivin 2004/109/EY vaatimus uusien lainojen liikkeeseenlaskun julkistamisesta on johtanut useisiin ongelmiin käytännön täytäntöönpanossa, ja vaatimuksen soveltamista pidetään monimutkaisena. Lisäksi vaatimus on osittain päällekkäinen arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY sekä sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (11) vaatimusten kanssa, eikä se anna markkinoille juurikaan lisätietoa. Tämän vuoksi ja liikkeeseenlaskijoille aiheutuvien tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden keventämiseksi kyseinen vaatimus olisi poistettava.

(25)

Vaatimus, jonka mukaan kaikista liikkeeseenlaskijan perustamisasiakirjaansa tai yhtiöjärjestykseensä tekemistä muutoksista on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, on osittain päällekkäinen osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/36/EY (12) säädetyn samanlaisen vaatimuksen kanssa, mikä saattaa hämärtää toimivaltaisen viranomaisen roolia. Tämän vuoksi ja liikkeeseenlaskijoille aiheutuvien tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden keventämiseksi kyseinen vaatimus olisi poistettava.

(26)

Yhdenmukaistettu sähköinen raportointimuoto hyödyttäisi suuresti liikkeeseenlaskijoita, sijoittajia ja toimivaltaisia viranomaisia, sillä se tekisi raportoinnin helpommaksi ja edistäisi vuositilinpäätösten saatavuutta, analysointia ja vertailukelpoisuutta. Sen vuoksi vuositilinpäätösten laatiminen yhdenmukaista sähköistä raportointimuotoa käyttäen olisi tehtävä pakolliseksi 1 päivästä tammikuuta 2020, edellyttäen että EAMV on suorittanut kustannus-hyötyanalyysin. EAMV:n olisi laadittava komission hyväksyttäviksi luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään sähköinen raportointimuoto, ja viitattava asianmukaisesti nykyisiin ja tuleviin teknologisiin vaihtoehtoihin, kuten XBRL-formaattiin (eXtensible Business Reporting Language). EAMV:n olisi teknisten sääntelystandardien luonnoksia laatiessaan järjestettävä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien avoimia julkisia kuulemisia, arvioitava perusteellisesti erilaisten teknisten vaihtoehtojen hyväksymisen mahdollisia vaikutuksia ja suoritettava jäsenvaltioissa asianmukaisia testejä, joista sen olisi raportoitava komissiolle teknisten sääntelystandardien luonnosten toimittamisen yhteydessä. EAMV:n olisi laatiessaan teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka koskevat pankkeihin, rahoituksen välittäjiin ja vakuutusyhtiöihin sovellettavia raportointimuotoja, tehtävä säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (13) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) (EPV) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (14) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) (EIOPA) kanssa, jotta voitaisiin ottaa huomioon näiden alojen erityispiirteet ja samalla varmistaa toimien johdonmukaisuus eri alojen välillä ja muodostaa yhteisiä kantoja. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi voitava vastustaa teknisiä sääntelystandardeja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 13 artiklan 3 kohdan nojalla, jolloin kyseiset standardit eivät tulisi voimaan.

(27)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (15) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (16) sovelletaan täysimääräisesti tämän direktiivin mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn.

(28)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut ja perussopimuksessa vahvistetut periaatteet, ja se on pantava täytäntöön mainittujen oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(29)

Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistaminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(30)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (17) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(31)

Direktiivejä 2004/109/EY, 2003/71/EY ja 2007/14/EY olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Osakkeiden tai velkapapereiden liikkeeseenlaskijan on julkistettava tilikauden ensimmäiset kuusi kuukautta kattava puolivuotiskatsaus mahdollisimman pian kyseisen jakson päättymisen jälkeen, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Liikkeeseenlaskijan on varmistettava, että puolivuotiskatsaus pysyy yleisön saatavilla vähintään 10 vuoden ajan.”

5)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Kertomus valtioille suoritetuista maksuista

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että liikkeeseenlaskijat, jotka toimivat tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (20) 41 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellyissä kaivos- ja kaivannaisteollisuudessa tai aarniometsien hakkuuteollisuudessa, laativat mainitun direktiivin 10 luvun mukaisesti vuosittain kertomuksen valtioille suoritetuista maksuista. Kertomus on julkistettava viimeistään kuusi kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen, ja sen on oltava julkisesti saatavilla vähintään 10 vuoden ajan. Valtioille suoritetut maksut ilmoitetaan konsolidoituina.

6)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

8)

Korvataan 12 artiklan 2 kohdan johdantolause seuraavasti:

”Ilmoitus on tehtävä liikkeeseenlaskijalle viipymättä, kuitenkin viimeistään neljän kaupankäyntipäivän kuluessa siitä päivästä, jona osakkeenomistaja tai 10 artiklassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö,”.

9)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”13 a artikla

Yhteenlaskeminen

1.   Edellä 9, 10 ja 13 artiklassa vahvistettuja ilmoittamista koskevia vaatimuksia sovelletaan myös luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, kun henkilön 9 ja 10 artiklan nojalla suoraan tai välillisesti hallussaan pitämien äänioikeuksien ja 13 artiklan nojalla suoraan tai välillisesti hallussaan pitämien rahoitusvälineisiin liittyvien äänioikeuksien yhteismäärä saavuttaa tai ylittää 9 artiklan 1 kohdan mukaiset raja-arvot tai laskee niiden alle.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytetyssä ilmoituksessa on oltava erittely 9 ja 10 artiklan mukaisesti hallussa pidettäviin osakkeisiin liittyvien äänioikeuksien sekä 13 artiklassa tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin liittyvien äänioikeuksien määrästä.

2.   Sellaisista rahoitusvälineisiin liittyvistä äänioikeuksista, joista on jo tehty ilmoitus 13 artiklan mukaisesti, on tehtävä uusi ilmoitus, kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on hankkinut kohde-etuutena olevat osakkeet, ja kyseisen hankinnan seurauksena saman liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemiin osakkeisiin liittyvien äänioikeuksien kokonaismäärä saavuttaa tai ylittää 9 artiklan 1 kohdassa säädetyt raja-arvot.”

11)

Kumotaan 16 artiklan 3 kohta.

12)

Kumotaan 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.

13)

Korvataan 21 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komissiolle annetaan valtuudet hyväksyä delegoiduilla säädöksillä 27 artiklan 2 a, 2 b ja 2 c kohdan mukaisesti sekä 27 a ja 27 b artiklassa säädettyjä ehtoja noudattaen toimenpiteet, joilla määritellään seuraavat:

Komissio voi myös laatia luettelon tiedon levittämisessä yleisölle käytettävistä viestimistä ja pitää sen ajan tasalla.”

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”21 a artikla

Eurooppalainen sähköinen yhteyspiste

1.   Verkkoportaali, joka toimii eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä, jäljempänä ’yhteyspiste’, perustetaan 1 päivään tammikuuta 2018 mennessä. EAMV:n on kehitettävä ja käytettävä yhteyspistettä.

2.   Virallisesti nimettyjen järjestelmien yhteysjärjestelmä muodostuu seuraavista:

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava pääsy niiden keskitettyihin säilytysjärjestelmiin yhteyspisteen kautta.”

15)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Säänneltyjen tietojen saanti unionin tasolla

1.   EAMV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määrätään tekniset vaatimukset säänneltyjen tietojen saannista unionin tasolla seuraavien seikkojen täsmentämiseksi:

2.   Teknisten sääntelystandardien luonnoksia laatiessaan EAMV ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/17/EU (23) vahvistetut kaupparekistereiden yhteenliittämisjärjestelmää koskevat tekniset vaatimukset.

EAMV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

16)

Lisätään 23 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Kolmannen maan asettamien vaatimusten mukaiset tiedot on toimitettava 19 artiklan ja julkistettava 20 ja 21 artiklan mukaisesti.”

17)

Lisätään 24 artiklaan kohdat seuraavasti:

”4a.   Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki niiden tehtävien täyttämisen kannalta tarpeelliset tutkintavaltuudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista. Valtuuksia on käytettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4b.   Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksiaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti jollakin seuraavista tavoista:

18)

Lisätään 25 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksiaan ja tutkintavaltuuksiaan käyttäessään toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä, jolla varmistetaan, että seuraamukset tai toimenpiteet tuottavat toivotut tulokset, ja rajatylittäviä tapauksia käsitellessään sovitettava toimintansa yhteen.”

19)

Lisätään 27 b artiklan jälkeen otsikko seuraavasti:

”VI A   LUKU

SEURAAMUKSET JA TOIMENPITEET”

20)

Korvataan 28 artikla seuraavasti:

”28 artikla

Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä niitä hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia koskevista säännöistä, joita sovelletaan tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten määräysten rikkomisiin, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten 24 artiklan mukaisia valtuuksia ja jäsenvaltioiden oikeutta säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista ja määrätä niitä. Hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun velvoitteita sovelletaan oikeushenkilöihin, velvoitteita rikottaessa on kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin mahdollista soveltaa seuraamuksia kyseisen oikeushenkilön hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäseniin sekä muihin henkilöihin, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla ovat rikkomuksesta vastuussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan soveltamista.”.

21)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”28 a artikla

Rikkomiset

28 b artiklaa sovelletaan ainakin seuraaviin rikkomisiin:

28 b artikla

Seuraamusten määräämistä koskevat valtuudet

1.   Edellä 28 a artiklassa tarkoitetuissa rikkomistapauksissa toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet määrätä vähintään seuraavia hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia:

Niissä jäsenvaltioissa, joiden virallinen rahayksikkö on muu kuin euro, lasketaan euromääräistä arvoa vastaava summa kansallisena valuuttana käyttämällä virallista vaihtokurssia säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY ja direktiivin 2004/109/EY tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission direktiivin 2007/14/EY muuttamisesta 22 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/50/EU (24) voimaantulopäivänä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä säädetään mahdollisuudesta pidättää osakkeisiin liittyvien äänioikeuksien käyttö 28 a artiklan b alakohdassa tarkoitettujen rikkomisten tapauksessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten 24 artiklan mukaisia valtuuksia ja jäsenvaltioiden oikeutta määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jäsenvaltiot voivat säätää, että äänioikeuksien pidättämistä on sovellettava ainoastaan vakavimpiin rikkomisiin.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää muista kuin tässä direktiivissä säädetyistä seuraamuksista tai toimenpiteistä ja suuremmista kuin tässä direktiivissä säädetyistä hallinnollisista taloudellisista seuraamuksista.

28 c artikla

Seuraamusten määräämistä koskevien valtuuksien käyttö

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyyppiä ja tasoa määrittäessään ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet, soveltuvin osin mukaan lukien seuraavat:

2.   Tämän direktiivin mukaisten valvonta- ja tutkintavaltuuksien käyttämisen aikana tai sitä varten kerättyjä henkilötietoja on käsiteltävä tarvittaessa direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

22)

Lisätään ennen 29 artiklaa otsikko seuraavasti:

”VI B   LUKU

PÄÄTÖSTEN JULKISTAMINEN”

23)

Korvataan 29 artikla seuraavasti:

”29 artikla

Päätösten julkistaminen

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava viipymättä kaikki tämän direktiivin rikkomisesta määrättyjä seuraamuksia tai toimenpiteitä koskevat päätökset, mukaan lukien vähintään tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä siitä vastuussa olevien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden nimet.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin lykätä päätöksen julkistamista tai julkistaa päätöksen ilman nimeä kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla seuraavissa tapauksissa:

2.   Jos 1 kohdan nojalla julkistettuun päätökseen haetaan muutosta, toimivaltaisen viranomaisen on joko sisällytettävä tieto asiasta julkaisuun julkistamishetkellä tai muutettava julkaisua, jos muutosta haetaan alkuperäisen julkistamisen jälkeen.”.

24)

Korvataan 31 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jos jäsenvaltiot toteuttavat 3 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 2 tai 3 kohdan tai 30 artiklan mukaisia toimenpiteitä, niiden on välittömästi ilmoitettava kyseisistä toimenpiteistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.”.

”iii)

niiden arvopapereiden, joita ei ole mainittu ii alakohdassa, liikkeeseenlaskijoiden osalta, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, jäsenvaltiota, jossa arvopapereita on tarkoitus tarjota yleisölle ensimmäistä kertaa säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY ja direktiivin 2004/109/EY tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission direktiivin 2007/14/EY muuttamisesta 22 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/50/EU (25) voimaantulopäivän jälkeen tai jossa tehdään ensimmäinen säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi ottamista koskeva hakemus, tapauksen mukaan liikkeeseenlaskijan, tarjoajan tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista hakevan osapuolen valinnan mukaan, jollei liikkeeseenlaskijoiden, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, myöhemmin tekemästä valinnasta muuta johdu seuraavin edellytyksin:

1)

Kumotaan 2 artikla.

2)

Kumotaan 11 artiklan 1 ja 2 kohta.

3)

Kumotaan 16 artikla.