1)

Voiko vaatimus, jonka mukaan Espanjan kansalaisen, joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, on täytettävä kuninkaan asetuksen 240/2007 7 §:n [1 momentin] edellytykset, jotta hänen puolisolleen, joka on unionin ulkopuolisen maan kansalainen, voidaan myöntää oleskeluoikeus kyseisen kuninkaan asetuksen 7 §:n [2 momentin] mukaisesti, johtaa näiden vaatimusten jäädessä täyttymättä [SEUT] 20 artiklan rikkomiseen, jos Espanjan kansalaisen on oleskeluoikeuden epäämisen seurauksena poistuttava koko unionin alueelta?

Edellä esitetyssä on otettava lähtökohtaisesti huomioon, että Espanjan siviililain 68 §:n mukaan puolisoilla on velvollisuus asua yhdessä.

2)

Rikotaanko edellä mainitussa tilanteessa joka tapauksessa, edellä esitetystä riippumatta, [SEUT] 20 artiklaa, kun Espanjan valtion käytäntönä on soveltaa automaattisesti kuninkaan asetuksen 240/2007 7 §:n säännöksiä ja evätä unionin kansalaisen, joka ei ole käyttänyt milloinkaan oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, perheenjäseneltä oleskelulupa yksinomaan sillä perusteella, ettei kyseinen unionin kansalainen täytä mainitun säännöksen mukaisia vaatimuksia, tutkimatta konkreettisesti ja tapauskohtaisesti, onko kyseisen unionin kansalaisen ja kolmannen maan kansalaisen välillä sellainen riippuvuussuhde, joka mistä tahansa syystä ja asiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen johtaa siinä tapauksessa, että kolmannen maan kansalaisen oleskeluoikeus evätään, siihen, ettei unionin kansalainen voi erota perheenjäsenestä, joka on riippuvainen hänestä, vaan hänen on poistuttava unionin alueelta?

Kaikessa tässä otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, muun muassa 8.5.2018 annettu tuomio K.A. ym. v. Belgian valtio (C-82/16) (1).