1)

Onko vastaavaksi ja tehokkaaksi toimenpiteeksi unionin tuomioistuimen tuomiossa Mascolo ym. [yhdistetyt asiat C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13] ja tuomiossa Marrosu [ja Sardino] (C-53/04) tarkoitetulla tavalla katsottava julkisen sektorin työntekijälle, jonka määräaikaisia työsopimuksia on toistuvasti tällaisia sopimuksia väärinkäyttäen perättäisillä työsopimuksilla jatkettu, maksettavaa 2,5–12 viimeisen kuukausipalkan suuruista korvausta (lain nro 183/2010 32 §:n 5 momentti), johon liittyy tällaiselle työntekijälle kuuluva mahdollisuus saada täysi korvaus aiheutuneesta vahingosta pelkästään näytöllä muiden työntekotilaisuuksien menettämisestä tai näytöllä siitä, että henkilö olisi tullut valituksi tehtävään, jos se olisi julistettu täytettäväksi kilpailumenettelyssä?

2)

Onko unionin tuomioistuimen muun muassa mainituissa tuomioissa mainitsema vastaavuusperiaate ymmärrettävä siten, että silloin kun jäsenvaltio päättää olla soveltamatta julkiseen sektoriin (yksityisellä sektorilla tunnustettua) periaatetta perättäisten määräaikaisten työsuhteiden muuntamisesta toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi, sillä on kuitenkin velvollisuus taata työntekijälle vastaavat edut, esimerkiksi korvaamalla vahinko, joka muodostuu välttämättä toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen arvosta?