28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/1

1.1

Sen lisäksi, että sukupuolten tasa-arvo on tavoite jo sinänsä, se on yksi ennakkoedellytyksistä kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.2

Sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman väliarviointi toteutetaan talouskriisin vallitessa. On tarkkailtava kriisin vaikutuksia ja seurauksia naisiin ja miehiin ja otettava huomioon heidän erilainen asemansa yhteiskunnassa.

1.3

Tasa-arvon on oltava osa kaikkia politiikkoja, erityisesti sosiaali- ja työllisyyspolitiikkoja. On myös jatkettava toimia naisten ja miesten täysipainoista ja yhtäläistä osallistumista työmarkkinoille haittaavien esteiden poistamiseksi.

1.4

Naisten taloudellisen riippumattomuuden varmistamiseksi ja lisäämiseksi on parannettava naisten työpaikkojen määrää ja laatua ja tuettava itsenäisiä ammatinharjoittajia. Lisäksi on torjuttava naisten epävarmojen työpaikkojen riskiä sekä edistettävä perheen ja kodin velvollisuuksien tasapuolista jakautumista.

1.5

Palkkaeron syy on rakenteellinen: perinteisesti naisille ominaisiksi katsottujen kykyjen aliarvostaminen, ammatillinen ja alakohtainen eriytyminen, epävarmat työsuhteet, työnteon keskeytykset jne. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset ovat tehokkaita välineitä palkkaerojen vähentämiseksi, minkä lisäksi kaikkien talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osallistuminen on välttämätöntä.

1.6

Naisten entistä vahvempi osallistuminen yritystoimintaan ja politiikkaan edistää tasa-arvoa, naisten taloudellista riippumattomuutta, sukupuolistereotypioista eroon pääsemistä sekä naisten etenemistä päätöksenteossa.

1.7

Naiset ovat erityisen alttiita sosiaaliselle syrjäytymiselle ja köyhyydelle. Sosiaalisten oikeuksien yksilöllistäminen, taattu vähimmäistoimeentulo sekä hoivatyöstä johtuvien työelämästä poissaolon jaksojen ja lyhennettyjen työpäivien huomioon ottaminen ovat toimenpiteitä, joilla parannetaan sosiaalista suojelua ja pienennetään väestön köyhyysriskiä.

1.8

Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on ensiarvoisen tärkeää tasa-arvon saavuttamiseksi ja naisten työllisyyden parantamiseksi; siihen päästään korkealaatuisten julkisten sosiaalipalveluiden avulla sekä jo olemassa olevia äitiys-, isyys- ja vanhempainlomia parantamalla. On edettävä niin, että kaikki yhteiskuntaelämän toimijat ottavat yhdessä vastuun kotitalous- ja hoivatyön tasapuolisesta jakautumisesta.

1.9

ETSK pitää välttämättömänä edistää naisten yhdenvertaista edustusta päätöksenteossa. Sitä varten jäsenvaltioiden on sitouduttava entistä voimakkaammin asettamalla selkeät tavoitteet ja ryhtymällä tehokkaisiin toimenpiteisiin (myönteiset toimet, tasa-arvosuunnitelmat jne.).

1.10

Sukupuoleen perustuvan väkivallan ja ihmiskaupan kukoistaessa itsepintaisesti ETSK katsoo, että on huolehdittava nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanosta, laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia, joita koordinoidaan eurooppalaisen kokonaisvaltaisen strategian avulla, ja lisättävä erityisohjelmia.

1.11

Sukupuolistereotypioiden torjumiseksi ETSK pitää välttämättömänä kasvattaa ja kouluttaa kansalaisia ei-seksististen mallien pohjalta, tarjota koulutusta sekä miehille että naisille, kannustaa naisia luonnontieteellisen ja teknisen alan opintoihin, parantaa perinteisesti naisille tyypillisinä pidettyjen työtehtävien arvostusta ja välttää seksismiä tiedotus- ja viestintävälineissä.

1.12

EU:n ulko- ja kehityspolitiikkaa on hyödynnettävä naisten oikeuksien edistämiseksi kansainvälisellä areenalla parantamalla heidän valmiuksiaan ja vaikutusvaltaansa.

1.13

ETSK katsoo, että sukupuolianalyysi on sisällytettävä kaikilta osin laaja-alaisesti komission kaikkiin toiminta-aloihin ja että sukupuolianalyysia on sovellettava talousarvioihin sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla. Tätä varten tarvitaan henkilöresursseja, joilla on tasa-arvokysymysten asiantuntemusta, sekä sukupuolen mukaan eriytettyjä indikaattoreita, joiden avulla on mahdollista havainnollistaa naisten ja miesten tilannetta sekä arvioida sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman noudattamista.

1.14

Uudessa tasa-arvostrategiassa, jota ryhdytään soveltamaan vuodesta 2010 lähtien, tavoitteet eivät voi olla pelkkiä komission jäsenvaltioille antamia suosituksia vaan suuntaviivoja, joiden noudattaminen on pakollista ja joihin liittyy määrällisiä tavoitteita. Tämä edellyttää entistä aktiivisempaa poliittista osallistumista kaikilla tasoilla. EU:n toimielinten on näytettävä esimerkkiä ja tarkasteltava tähän mennessä toteutettuja toimia ennakoinnin näkökulmasta sekä arvioitava täytäntöönpanon vaikutuksia.

2.1

Sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010 on osoitus Euroopan komission sitoumuksesta edistää tasa-arvoa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. ETSK laatii siitä komission pyynnöstä arvion analysoimalla toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia sekä sitä, miten suunnitelmaa on noudatettu. Lisäksi komitea tekee toimintaehdotuksia vuodesta 2010 lähtien sovellettavaa uutta strategiaa silmällä pitäen.

2.2

ETSK tunnustaa EU:n pitkäaikaisen sitoutumisen tasa-arvoon: vuonna 1957 solmittuun Rooman sopimukseen sisältyy palkkatasa-arvon periaate, vuonna 1997 tehdyssä Amsterdamin sopimuksessa käytetään kaksitahoista lähestymistapaa, jossa poikkialaisuus yhdistetään erityistoimenpiteisiin, ja Lissabonin sopimukseen sisältyy nimenomainen sitoumus poistaa eriarvoisuus ja edistää tasa-arvoa.

2.3

Kansainvälisellä tasolla Euroopan unioni on liittynyt Pekingin toimintaohjelmaan, vuosituhattavoitteisiin sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen, jossa nainen asetetaan ihmisoikeuskysymysten keskipisteeseen.

2.4

Edellä mainitusta laajasta sääntelykehyksestä huolimatta asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu ja eriarvoisuus naisten ja miesten välillä jatkuu edelleen. Yhdelläkään sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 poliittisia toimia koskevalla kuudella painopistealalla ei ole saatu aikaan huomattavaa edistymistä. Tämän vuoksi onkin syytä kysyä, onko muutokseen todellista poliittista tahtoa. Sukupuolten tasa-arvon periaate on kilpailukyvyn ja kasvun kannalta ratkaiseva tekijä; sen huomioiminen on asetettava etusijalle uudessa EU 2020 -toimintastrategiassa.

2.5

Sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 arviointi toteutetaan talouskriisin vallitessa. Kriisin vaikutuksia naisiin on tarpeen analysoida ja ottaa huomioon heidän erilainen asemansa työmarkkinoilla ja sosiaalimenoihin liittyvissä julkisissa politiikoissa, erityisesti sosiaalipalveluissa, joilla on merkittävin vaikutus naisiin.

2.6

Kriisin vaikutukset kohdistuivat ensin perinteisiin miesten työpaikkoihin (rakennusala, liikenne ja teollisuus) ja levisivät myöhemmin muille aloille, jotka työllistävät enemmän naisia (pankkipalvelut, kauppa jne.). Näin ollen monissa tapauksissa perheen ainoaksi tulonlähteeksi on jäänyt pelkästään naisten saama palkka, joka on yleensä miesten palkkaa alempi, koska naiset työskentelevät etupäässä palvelualalla, osa- tai määräaikaisin työsopimuksin tai harmaan talouden piirissä. Kaikilla edellä mainituilla seikoilla on puolestaan kielteinen vaikutus kansantalouteen, sillä ne vähentävät yksityistä kulutusta ja hidastavat siten elpymistä.

2.7

Kriisi vaikuttaa myös sosiaalipolitiikkoihin; työttömyyskorvausten kattavuus on naisilla sekä määrän että keston osalta huonompi heidän usein epäedullisesta työmarkkina-asemastaan johtuen. Lisäksi julkiset peruspalvelut, kuten terveydenhuolto, koulutus ja sosiaalipalvelut, vähentävät tarjontaansa tilanteessa, jossa perheet ja erityisesti naiset tarvitsevat niitä eniten. Koska ne kaikki ovat aloja, joihin naistyövoima keskittyy, tällä on jälleen kielteinen vaikutus naisten työllisyyteen.

2.8

Toimenpiteet kriisin torjumiseksi eivät voi olla sukupuolineutraaleja, ja talouden elvyttämiseen tähtäävissä toimintalinjoissa sekä rakennerahastojen nykyisissä ohjelmissa on tarvittaessa otettava huomioon naisten ja miesten erilainen asema yhteiskunnassa.

2.9

Tasa-arvo on asetettava etusijalle sekä nykyisen kriisin ratkaisemista ja sen jälkeistä elvyttämistä silmällä pitäen että niihin demografisiin ja taloudellisiin haasteisiin vastaamista silmällä pitäen, jotka vaikuttavat eurooppalaiseen sosiaalimalliin ja näin myös naisiin ja heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa.

1.

Naisten ja miesten yhdenvertaisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen

2.

Työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

3.

Naisten ja miesten yhdenvertainen edustus päätöksenteossa

4.

Kaikenmuotoisen naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen

5.

Sukupuolistereotypioiden poistaminen

6.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ulko- ja kehityspolitiikassa.

3.1.1.1

Monet maat eivät ole vielä saavuttaneet Lissabonin strategiaan sisältyvää naisten 60 prosentin työllisyysasteen tavoitetta. Kun miesten työllisyysaste on 70,9 prosenttia, naisilla se on vastaavasti ainoastaan 58,8 prosenttia (1), ja yli 55-vuotiaiden osalta 36,8 prosenttia naisista on työllistynyt ja vastaavasti miehistä 55 prosenttia. Naiset kärsivät enemmän työttömyydestä, mutta kriisin edetessä kyseinen ero kaventuu (naisista työttömiä on 9,8 prosenttia, ja vastaavasti miehistä 9,6 prosenttia).

3.1.1.2

Naisten työpaikkojen määrän lisäksi on parannettava työpaikkojen laatua, sillä naiset ovat yliedustettuina alhaisen tulotason aloilla sekä työpaikoissa, joissa epävarmuuden riski on suurempi. Osa-aikatyöllisyys on ennen kaikkea naisille ominaista (31,5 prosenttia naisista ja vastaavasti 8,3 prosenttia miehistä), ja 14,3 prosenttia työssäkäyvistä naisista on määräaikaisessa työsuhteessa. Lisäksi kun naisilla on lapsia, heidän työllisyysasteensa putoaa yli kymmenen prosenttiyksikköä, mikä on osoitus perhevastuiden epätasaisesta jakautumisesta ja hoitoinfrastruktuurin puutteellisuudesta.

3.1.1.3

ETSK suosittaa laatimaan yhteisanalyysin naisten työttömyysasteesta sekä perhesyistä johtuvasta työmarkkinoiden ulkopuolelle jättäytymisen yleisyydestä (2). Koska naiset ottavat vastuulleen perheen hoitamisen, he eivät useinkaan täytä edellytyksiä, jotta heitä pidettäisiin ”työttöminä”, vaan työelämästä poissaolo näyttäytyy piilotyöttömyytenä.

3.1.1.4

Tarvitaan monialainen lähestymistapa, jonka avulla työllisyyspolitiikkoja voidaan täydentää sosiaalisin ja koulutustoimenpitein: siihen kuuluvat koulutus, jolla poistetaan työelämää koskevat stereotypiat, korkealaatuiset julkiset sosiaalipalvelut, joilla varmistetaan huollettavien henkilöiden hoito, sekä valistuskampanjat kotitaloustöiden jakamiseksi naisten ja miesten kesken.

3.1.1.5

Komission on sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo kaikkiin ohjelmiinsa ja edistettävä sitä niiden puitteissa (kuten Progress-ohjelmassa). Rakennerahastot tarjoavat tältä osin ainutlaatuiset puitteet: niiden avulla on mahdollista saada tietoa täytäntöönpanon etenemisestä eri jäsenvaltioissa, toteuttaa vuotuinen arviointi kyseisten toimenpiteiden sukupuolivaikutuksista jäsenvaltioittain sekä ottaa käyttöön tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä ja seuraamuksia niitä varten, jotka eivät takaa naisten työllistymistä määrällisesti ja laadullisesti.

3.1.2.1

Samapalkkaisuuden saavuttaminen on välttämätöntä tasa-arvon saavuttamiseksi. Lainsäädännössä aikaansaaduista edistysaskelista huolimatta naisten ja miesten välinen palkkakuilu on kuitenkin 17,4 prosenttia ja kohoaa jopa 30 prosenttiin, kun kyse on yli 50 vuotiaista naisista.

3.1.2.2

Palkkauksellisen epätasa-arvon syyt ovat rakenteellisia: ammatillinen eriytyminen vähän arvostetuille talouden aloille sekä alhaisen ansiotason ammatteihin, työskentely usein harmaan talouden piirissä ja epävarmoissa työsuhteissa sekä työssäkäynnin keskeyttäminen tai vähentäminen perhesyiden johdosta. Kyseisillä tekijöillä on kielteinen vaikutus naisten palkkatasoon.

3.1.2.3

ETSK (3) suosittaa, että kaikki jäsenvaltiot tarkistavat sopimusehtoja ja palkkausta koskevia mekanismejaan naisten suoran ja välillisen syrjinnän estämiseksi.

3.1.2.4

Lainsäädäntöön on sisällytettävä valvontamekanismeja sukupuoleen perustuvan syrjinnän havaitsemiseksi samalla kun tuetaan avoimia ammattiluokitusjärjestelmiä, joissa koko henkilöstön ammattitaitoa, kokemusta ja potentiaalia arvioidaan samalla tavalla ja niistä maksetaan samanlainen korvaus.

3.1.2.5

Työehtosopimusneuvottelut ovat tehokas väline ottaa käyttöön työpaikkojen ei-seksistisiä arviointijärjestelmiä, naisten työuralla etenemiseen tähtääviä koulutusvapaita, sapattivapaita tai perhesyihin perustuvia vapaita, joustavia työaikoja jne. palkkaerojen kaventamiseksi.

3.1.3.1

Korkeasta koulutuksestaan huolimatta naiset kuuluvat edelleen vähemmistöön yritysten vastuullisissa tehtävissä. Komissio on edistänyt tasa-arvoa yritysten sosiaalisen vastuun puitteissa, korottanut valtiontukia naisten perustamille uusille yrityksille (asetus (EY) N:o 800/2008) ja tukenut yrittäjänaisten verkostoa. Kyseisen verkoston tulisi käsittää hallitusten ja virallisten elinten lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan keskeiset organisaatiot, jotta hyödyttäisiin kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihdosta.

3.1.3.2

Komitea kehottaa panemaan täytäntöön yrittäjyyttä koskevan EU:n toimintaohjelman suositukset naisten perustamien yritysten määrän lisäämiseksi esimerkiksi parantamalla rahoitus- ja luottomahdollisuuksia, kehittämällä organisatorisia ja neuvontapalveluita tarjoavia yrittäjäverkostoja, tarjoamalla asianmukaista ammatillista ja uudelleenkoulutusta, edistämällä hyviä käytänteitä jne.

3.1.4.1

Naiset ovat erityisen alttiita sosiaaliselle syrjäytymiselle ja köyhyydelle. Tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat naisten eriarvoinen asema työmarkkinoilla sekä heidän riippuvuutensa sosiaalisen suojelun järjestelmistä.

3.1.4.2

Naisten ja miesten edellytykset päästä sosiaalisen suojelun piiriin on yhdenmukaistettava. Työpäivän lyhentäminen perhesyiden johdosta, äitiys- ja vanhempainlomien ottaminen hoivatyötä varten, osa-aika- tai määräaikaistyö, ammatillinen eriytyminen ja palkkasyrjintä ovat tekijöitä, jotka vähentävät naisten saamien tulevien sosiaalietuuksien – erityisesti työttömyyskorvauksen ja eläkkeen – määrää ja kestoa. Jotta tätä eriarvoista tilannetta voitaisiin jossain määrin kohentaa, on välttämätöntä muiden toimenpiteiden ohella tunnustaa palkattomaan työhön käytetty aika sekä perhesyistä johtuvat lyhennetyn työajan ja työelämästä poissaolon jaksot etuuksiin oikeuttavana aikana.

3.1.4.3

Julkisessa sosiaalisen suojelun järjestelmässä on turvattava ihmisarvoinen vähimmäistulo, joka vähentää köyhyysriskiä, kiinnittämällä erityistä huomiota iäkkäisiin naisiin, johdettuihin oikeuksiin perustuvaa eläkettä saaviin leskinaisiin ja yksinhuoltajaäitien perheisiin.

3.1.4.4

Erityistä huomiota on kiinnitettävä eräissä jäsenvaltioissa käyttöön otettuihin yksityisiin eläkejärjestelmiin, sillä tulevien eläkkeiden ehdot määräytyvät henkilökohtaisten tulojen ja eliniänodotteen perusteella, mistä kärsivät erityisesti naiset.

3.1.4.5

Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi, ja samana vuonna Lissabonin strategia päättyy ja avoin koordinointimenetelmä otetaan käyttöön. Uudessa EU 2020 -strategiassa on vahvistettava konkreettiset tavoitteet ja entistä tehokkaammat sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimenpiteet erityisesti naisten köyhyyden torjumiseksi.

3.1.5.1

ETSK katsoo, että tarvitaan uusi terveysstrategia, jossa otetaan huomioon miesten ja naisten erilaiset terveydelliset tarpeet, mutta huomauttaa, että konkreettisia tämänsuuntaisia toimia ei ole suunnitteilla. Siksi on saatava aikaan edistymistä naisten terveyden ja sairauksien tutkimuksessa.

3.1.5.2

Väestön ikääntyminen ja naisten osallistuminen työmarkkinoille lisäävät tulevaisuudessa pitkäaikaishoitopalveluiden kysyntää. Jäsenvaltioiden on taattava korkealaatuiset julkiset terveys- ja sosiaalipalvelut, sillä niiden puuttumisella olisi kielteinen vaikutus erityisesti naisiin, koska nimenomaan he tekevät useimmiten hoitotyötä.

3.1.6.1

ETSK toteaa jälleen kerran, että sukupuolinäkökulma on sisällytettävä siirtolais- ja turvapaikkapolitiikkaan. Maahanmuuttajanaisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota, sillä eriarvoisuus vaikuttaa heihin muita enemmän ja he ovat muita suojattomammassa asemassa erityisesti talouskriisin aikana (4).

3.1.6.2

Siirtolaisuuden naisvaltaistuminen liittyy suoraan suurelta osin sosiaalisten infrastruktuurien vähäisyydestä johtuvaan työvoiman kysyntään kotitalouksissa ja hoitoalalla. Huomattava määrä maahanmuuttajanaisia työskentelee edellä mainituilla aloilla, joille on ominaista epävirallisuus ja epävarmuus. Kyseiset työpaikat on ammatillistettava ja laillistettava, ja lisäksi on tuettava ammatillista pätevöitymistä, jotta parannetaan maahanmuuttajanaisten integroitumista työmarkkinoille.

3.2.1

Lissabonin strategian tavoitteet naisten työllisyyden osalta on saavutettu huolimatta siitä, että lastenhoitopalveluja koskeviin Barcelonan tavoitteisiin (palvelut kattavat vähintään 33 prosenttia alle 3-vuotiaista ja 90 prosenttia 3–6-vuotiaista lapsista) ei ole päästy. Tarvitaan hoitopalveluinfrastruktuuria, jossa paikkoja on saatavilla, jonka palveluntarjonta on joustavaa ja jonka avulla varmistetaan yksilöllinen ja korkeatasoinen hoito: siihen kuuluvat työaikojen ulkopuoliset ja lomakausien aikaiset järjestelyt, ruokalat sekä hoitotarpeen mukaan erikoistuneet keskukset. Investoinnit sosiaalipalveluihin eivät vaikuta myönteisesti ainoastaan talouteen ja erityisesti työllisyyteen, vaan myös niiden sosiaalinen hyöty on merkittävä.

3.2.2

Lasten- ja huollettavien henkilöiden hoito edellyttää joustavia aikatauluja; työaikoja on näin ollen järjesteltävä uudelleen mukauttamalla ne perheiden ja työelämän tarpeisiin siten, että järjestely on mahdollinen sekä naisille että miehille.

3.2.3

Huomattava osa naisista hyödyntää osa-aikatyötä keinona sovittaa työ- ja perhe-elämä yhteen, mikä johtuu osaksi hoitoinfrastruktuurin puutteellisuudesta. Osa-aikatyön naisvaltaistuminen ei kuitenkaan johdu yksinomaan perhesyistä, vaan usein se on naisille ainoa keino päästä työmarkkinoille (5).

3.2.4

Vapaiden osalta yksilölliset oikeudet naisten ja miesten välillä on yhtäläistettävä työsuhteesta riippumatta (esimerkiksi itsenäinen ammatinharjoittaja, määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva työsopimus). ETSK suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen, Businesseuropen, julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja käsiteollisuuden sekä pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalaisen liiton UEAPME:n välillä päästyyn yhteisymmärrykseen laajentaa vanhempainlomaa (6), vaikka se pitää välttämättömänä jatkaa ponnisteluja kohti täyttä yhdenvertaisuutta. ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta parantaa raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden suojelua ja on samaa mieltä siitä, että on taattava vähintään 18 viikon pituinen äitiysloma (7).

3.2.5

On pyrittävä selkeästi siihen, että kaikki yhteiskuntaelämän toimijat yhdessä jakavat vastuun kotitalous- ja hoivatyöstä, josta useimmiten huolehtivat naiset, ja varmistettava näin koko henkisen pääoman hyödyntäminen. Tarvitaan kampanjaa, jolla edistetään eriarvoisuutta aiheuttavan kotitalous- ja hoivatyön jakamista ja palautetaan tämän työn arvostus.

3.3.1

On sitouduttava entistä määrätietoisemmin siihen, että saavutetaan naisten ja miesten yhdenvertaisuus talouden, politiikan, tieteen ja tekniikan alan päätöksenteossa (8). Naisten asema ei ole juuri muuttunut viime vuosina. Siksi on asetettava selkeät tavoitteet ja määräajat niiden saavuttamiselle ja otettava käyttöön poliittisia erityistoimia ja tehokkaita toimenpiteitä (myönteiset toimet, tasa-arvosuunnitelmat, erityiskoulutus, osallistumiskiintiöt, valistuskampanjat jne.).

3.3.2

Naisten ja miesten yhdenvertaisuuden politiikassa on oltava Euroopan rakentamisen keskeinen tukipilari. Kesäkuussa 2009 pidetyissä vaaleissa naiset saivat 35 prosenttia Euroopan parlamentin paikoista, ja komission jäsenistä kymmenen on naisia ja 17 miehiä. Jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksissa naisten osuus on 24 prosenttia, ja jäsenvaltioiden hallituksissa naisilla on 25 prosenttia ministeripaikoista (9). ETSK:n nykyisistä jäsenistä 23,6 prosenttia on naisia ja 76,4 prosenttia miehiä, kun taas johtotehtävätasolla (johtajat, apulaisjohtajat, apulaispääsihteerit) naisten osuus on vain 16,7 prosenttia ja vastaavasti miesten 83,3 prosenttia. Miesten ja naisten yhdenvertaisen edustuksen tulee olla ensisijainen tavoite tasa-arvon saavuttamiseksi kaikilla tasoilla.

3.3.3

Edistyminen julkiseen sektoriin kuuluvan tutkimuksen alalla on ollut erittäin vaatimatonta (naisten osuus on 39 prosenttia), eikä talous- ja rahoitussektorilla ole juurikaan otettu edistysaskelia (keskuspankkien johtajina ei ole naisia, ja niiden valtuustojen jäsenistä naisia on 17 prosenttia, ja ainoastaan kolme prosenttia suuryritysten hallitusten jäsenistä on naisia).

3.4.1

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on edelleen erittäin vakava ongelma. Kyseessä on maailmanlaajuinen ja järjestelmällinen ilmiö, jonka ilmenemismuodot ovat moninaiset. ETSK on komission tavoin huolestunut väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten lukumäärästä, naiskaupan ja prostituution saamasta laajuudesta erityisesti maahanmuuttajanaisten keskuudessa sekä perinteiden ja uskonnon varjolla tehtyjen rikollisten tekojen jatkumisesta (10).

3.4.2

On ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja oikeudellisiin toimenpiteisiin, jotta vähennetään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa aiheuttavia tekijöitä ja poistetaan ne: aineellisten resurssien puute, taloudellinen riippuvuus, alhainen koulutustaso, sukupuolistereotypioiden sitkeys, työmarkkinoille siirtymisen vaikeus jne.

3.4.3

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajanaisiin, jotka joko sosiaalisesta ympäristöstä eristäytyneisyytensä tai epävarman tilanteensa johdosta ovat kaikkein suojattomimmassa asemassa. Kieli, sosiokulttuuriset erot sekä tietämättömyys tukirakenteiden olemassaolosta estävät heitä toisinaan pyytämästä apua, kun he ovat kotiväkivallan uhreja. Tilanne kärjistyy tarvittavia asiakirjoja vailla olevien maahanmuuttajanaisten keskuudessa, joten on otettava käyttöön erityistoimenpiteitä, joiden avulla esteet poistetaan ja heidän oikeutensa taataan.

3.4.4

Tarvitaan erityisohjelmia (lisäksi on jatkettava nykyisiä ohjelmia, joista esimerkkinä mainittakoon Daphne-ohjelmat) ja lisärahoitusta naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Unionin tasolla koordinoidun strategian puitteissa on laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia konkreettisine toimenpiteineen ja aikatauluineen, joilla varmistetaan niiden tehokas täytäntöönpano. Jäsenvaltioiden on ensisijaisesti huolehdittava siitä, että nykyinen lainsäädäntö perheväkivallan ehkäisemiseksi sekä uhrien ja mahdollisten uhrien, esimerkiksi lasten, suojelemiseksi pannaan täytäntöön. Lisäksi tarvitaan indikaattoreita, jotka antavat yksityiskohtaisen kuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikista aspekteista, seksuaalinen häirintä ja ihmiskauppa mukaan luettuina. EU:n tasolla yhtenäistetyt tilastot ovat välttämättömät kehityksen seuraamiseksi ja arvioimiseksi tällä alalla.

3.4.5

Komission päätös sisällyttää sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunta nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) hankkeisiin on asianmukainen, kun otetaan huomioon väkivaltatapausten – sukupuoleen perustuva väkivalta mukaan luettuna – huolestuttava lukumäärä nuorten keskuudessa. Lisäksi väkivallattomuuden kulttuuri sekä kaikkien ihmisten oikeuksien kunnioitus on sisällytettävä kaikkiin lapsille ja nuorille suunnattuihin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ohjelmiin.

3.5.1

Sukupuolistereotypiat ovat kulttuurisia ja sosiaalisia asenteita, joissa oletuksena on, että on olemassa erityisiä miesten ja naisten rooleja ja tehtäviä. Tämä vaikuttaa koulutukseen ja työllistymisvaihtoehtoihin ja aiheuttaa eriytymistä työmarkkinoilla. Stereotypiat ovat esteenä tasa-arvolle sekä naisten ja miesten täysipainoiselle osallistumiselle päätöksentekoon.

3.5.2

Hankkimastaan korkeasta koulutustasosta huolimatta naiset keskittyvät edelleen sellaisiin talouden aloihin (terveydenhuolto ja sosiaalitoimi, koulutus, kauppa, julkishallinto, yrityspalvelut, hotellit ja ravintolat jne.) ja ammatteihin (myyjät, kotiapulaiset, hoitotyöntekijät, hallintohenkilöstö jne.), joita perinteisesti pidetään naisille tyypillisinä, sekä alimpiin tehtäväluokkiin, joissa on vähemmän ylenemismahdollisuuksia. Ammatillinen eriytyminen on pysynyt ennallaan viime vuosina, sillä naisten työllisyys on lisääntynyt aloilla, joilla jo ennestään oli enemmän naisia.

3.5.3

Sukupuolistereotypioiden torjumiseksi on:

3.6.1

Komission on jatkossakin edistettävä naisten oikeuksia kansainvälisellä areenalla ulko- ja kehityspolitiikkansa avulla. Sukupuoliulottuvuus on sisällytettävä yhteistyön kaikkiin näkökohtiin ottamalla käyttöön naisille suunnattuja erityistoimia sekä edistämällä naisten osallistumista päätöksentekoprosesseihin ja heidän aloitekykyään. On myös tuettava kehitysmaiden valmiuksia, jotta ne ottaisivat vastuun tasa-arvon edistämisestä.

3.6.2

Sukupuolinäkökulma on sisällytettävä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (ETPP) kriisitilanteissa toimimista silmällä pitäen. Komission tulee humanitaarisen avun osalta (ECHO) kiinnittää luonnonkatastrofeissa erityistä huomiota naisiin, joilla on vastuullaan lapsia tai perheenjäseniä, ja konfliktien aikana naisiin, jotka ovat miesten väkivallan uhreja.

4.1

Sukupuolianalyysi on sisällytettävä laaja-alaisesti komission kaikkiin toiminta-aloihin, talousarvio mukaan luettuna, ja samalla on laadittava arvio edistymisestä tasa-arvokysymyksissä sen oman rakenteen puitteissa. Tämä edellyttää henkilöresursseja, joilla on asiantuntemusta tasa-arvokysymyksistä, sekä tarkoituksenmukaisia eriteltyjä indikaattoreita, jotka mahdollistavat naisten tilanteen havainnollistamisen.

4.2

Komission on ylläpidettävä avointa ja jatkuvaa vuoropuhelua naisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan muiden organisaatioiden kanssa ymmärtääkseen eriarvoisuusongelmia entistä paremmin.

4.3

ETSK pyytää, että komissio kehottaa kaikkia yksiköitä käyttämään ei-seksististä kieltä kaikissa asiakirjoissa, virallisissa teksteissä, kaikkien kielten tulkkauksessa sekä internetsivuilla.

5.1

Sukupuolten tasa-arvoa tarkasteltaessa on sovellettava kokonaisvaltaista näkemystä. Sen lisäksi, että unionin politiikkojen tavoitteena tulee olla – muun muassa – naisten osallistumisen vahvistaminen kaikilla aloilla, väestökehitykseen liittyviin haasteisiin vastaaminen sekä lasten hyvinvoinnin parantaminen, unionin toimenpiteet on suunnattava nimenomaan niin, että vähennetään eriarvoisuutta perheeseen, hoivatyöhön ja kotiin liittyvien velvollisuuksien jaossa erityisesti naisten ja miesten välillä ja yleisesti kaikkien yhteiskuntaelämän toimijoiden välillä.

5.2

Komission on ensi tilassa ryhdyttävä noudattamaan sukupuolten tasa-arvoa laaja-alaisesti kaikissa toiminta-aloissaan, komiteoissaan, yksiköissään, toimenpiteissään, politiikoissaan ja osastoissaan. Sukupuolikysymys ei koske yksinomaan työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosastoa.

5.3

Tarvitaan sukupuolikysymysten asiantuntijoita, jotka tarjoavat tarvittavaa koulutusta ja materiaalia, jotta lisättäisiin unionin henkilöstön tietoisuutta ja tietämystä tasa-arvosta sekä siihen liittyviä valmiuksia. Eurostatin on jatkossakin eriytettävä tilastonsa sukupuolen mukaan, parannettava nykyisiä menetelmiä ja otettava käyttöön uusia indikaattoreita, joiden avulla on mahdollista tutustua entistä paremmin naisten todellisuuteen ja tarjota näin kokonaisvaltainen kuva EU:ssa vallitsevasta tilanteesta.

5.4

Sukupuolinäkökulma on sisällytettävä EU:n ja kaikkien jäsenvaltioiden talousarvioihin. Tarvitaan myös tutkimuksia, jotta voidaan arvioida toiminnan vaikutuksia naisiin ja miehiin.

5.5

Rakennerahastot tarjoavat oivalliset puitteet, jotta jäsenvaltiot sisällyttäisivät sukupuolten tasa-arvon toimenpideohjelmiinsa ja rakennerahastotoimien toteuttamisen eri vaiheisiin ja toteuttaisivat lisäksi sukupuolivaikutuksia koskevan arvioinnin kyseisten ohjelmien kunkin toimintalinjan tai -alan osalta. Koordinointia ja yhteistyötä rakennerahastojen ja kunkin jäsenvaltion tasa-arvoelinten välillä on lisättävä tulosten parantamiseksi.

5.6

Komission on huolehdittava siitä, että lainsäädäntöä todella noudatetaan tarjoamalla esimerkkejä hyvistä käytänteistä ja määräämällä seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät kunnioita sukupuolten tasa-arvon periaatetta. On seurattava ja arvioitava sukupuolten tasa-arvoa kaikessa komission toiminnassa ja kaikissa sen osastoissa. Tämä edellyttää sellaista arviointimenetelmää, jonka avulla voidaan havainnoida ja arvioida asetettujen tavoitteiden toteutumista ja tapahtunutta edistymistä tai taantumista. Lisäksi on perustettava arviointiyksikkö, joka seuraa ja arvioi järjestelmällisesti eri jäsenvaltioiden toimintaa tasa-arvon etenemissuunnitelmassa jo esiteltyjen indikaattoreiden avulla.

5.7

Siinä tapauksessa, että tulevaan etenemissuunnitelmaan tehdään muutoksia, komitea suosittaa muuttamaan ensimmäistä aihealuetta jakamalla se osiin, sillä se käsittää erilaisia ongelma-alueita (työllisyys, terveys, maahanmuutto), jotka edellyttävät erilaisia välineitä, jotta ongelmat voitaisiin ratkaista. Olisi myös suositeltavaa ottaa mukaan uusi aihealue ”naiset ja ympäristö”, sillä naisilla on keskeinen asema kestävässä kehityksessä, koska he kantavat erityistä huolta nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaadusta ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesta elämästä (11).

5.8

ETSK painottaa, että työmarkkinaosapuolilla on merkittävä rooli tasa-arvon edistämisessä sosiaalisen vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen avulla. Sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimintapuitteet vuodelta 2005 ovat tästä hyvä esimerkki.

5.9

Euroopan tasa-arvoinstituutilla tulee olla merkittävä rooli hallintotavan parantamisessa sekä valistusta ja tasa-arvoa koskevan nykyisen lainsäädännön tarkistamisessa. Sen on valvottava ja varmistettava, että tasa-arvo otetaan huomioon ja että sitä edistetään kaikissa politiikoissa, ja kannustettava entistä vastuullisempaan ja kattavampaan kansalaislähtöiseen ja poliittiseen osallistumiseen sukupuolikysymyksissä.

5.10

EU:n talous- ja rahoitusongelmat tai väestörakenteen muutokset eivät saa vaikuttaa tasa-arvotavoitteeseen eivätkä työntää sitä taka-alalle.