Valitus, jonka Philippe Guigard on tehnyt 22.5.2008 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-301/05, Guigard v. komissio, 11.3.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-214/08 P)

(2008/C 223/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Philippe Guigard (edustajat: avocat S. Rodrigues ja avocat C. Bernard-Glanz)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi etenkin kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessa, joka sisältää kaksi osaa, valittaja väittää aluksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti neljättä Lomén sopimusta (1).

Virhe muodostuu yhtäältä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että Lomén sopimuksen 313 artiklan 2 kohdan k alakohdan nojalla kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän on päätettävä teknisten konsulttien ja asiantuntijoiden työhönotosta ottamatta huomioon komissiolle mainitulla sopimuksella myönnettyjä budjetin valvontaa ja rahaston hoitoa koskevia valtuuksia ja tämän toimielimen velvollisuutta antaa kansalliselle tulojen ja menojen hyväksyjälle teknistä apua sopimusten neuvottelussa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheen toisaalta sikäli kuin se on katsonut, että kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän komissiolle tekemässä pyynnössä kantajan työsopimuksen uusimista koskevan päätöksen hyväksymisestä on oltava nimenomainen viittaus Lomén yleissopimuksen 314 artiklaan, jotta tässä artiklassa säädetty 30 päivän määräajan kuluminen alkaa, vaikka tästä artiklasta ei lainkaan seuraa tällaista vaatimusta. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi näin ollen, jos se olisi tulkinnut oikein edellä mainittua artiklaa, pitänyt todeta, ettei komissio ole noudattanut tätä määräaikaa.

Valittaja esittää toisessa valitusperusteessa lisäksi, että riitautetun tuomion perustelut ovat ilmeisen ristiriitaisia, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut Lomén sopimuksen 317 artiklan a kohdan rikkomiseen liittyvän kanneperusteen osalta yhtäältä, että tämä kanneperuste on esitetty myöhässä ja toisaalta, että se vastaa saman sopimuksen 313 artiklan 2 kohdan k alakohdan rikkomiseen liittyvää kanneperustetta. Valittajan mukaan samaa kanneperustetta ei voida samalla kertaa jättää tutkimatta ja hylätä perusteettomana.

Valittaja väittää lopuksi kolmannessa valitusperusteessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut hänen puolustautumisoikeuksiaan sikäli kuin se ei ole yhtäältä ottanut kokonaisuudessaan huomioon hänen suullisessa käsittelyssä esittämiään väitteitä ja toisaalta sikäli kuin se on ottanut valittajan esittämän huolenpitovelvollisuutta koskevan periaatteen, hyvän hallinnon periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen liittyvän kanneperusteen huomioon vääristyneellä tavalla.

(1)  Afrikan, Karibian ja Tyynen valtameren (AKT) valtioiden ja Euroopan talousyhteisön tekemä neljäs yleissopimus, allekirjoitettu Loméssa 15.12.1989 (hyväksytty 25.2.1991 tehdyllä neuvoston ja komission päätöksellä 91/400/EHTY, ETY neljännen AKT-ETY-yleissopimuksen tekemisestä, EYVL L 229, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna Mauritiuksella 4.11.1995 allekirjoitetulla sopimuksella (EYVL 1998, L 156, s. 3).