26.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/31

a)

Voivatko kansalliset viranomaiset EY:n perustamissopimuksen 73, 87 ja 88 artiklan sekä asetuksen N:o 1191/69 (1) mukaisesti asettaa julkisen palvelun velvoitteita sellaiselle julkiselle yritykselle, jonka tehtävänä on turvata julkinen henkilöliikenne kunnassa?

b)

Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kansallisten viranomaisten korvattava tällaiset velvoitteet?

c)

Onko kansallisten viranomaisten tapauksessa, jossa ne eivät ole velvollisia järjestämään tarjouskilpailuja liikenneverkon konsessiosta, ulotettava korvausvelvoite koskemaan kaikkia yrityksiä, joiden katsotaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarjoavan samalla alueella julkisia henkilöliikennepalveluja?

d)

Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, mitä on käytettävä korvausperusteena?

e)

Kun on kyse yrityksistä, jotka harjoittavat yksinoikeudella linja-autoilla tapahtuvaa henkilöliikennettä julkisen konsession nojalla tiettyjen taajama-alueiden sisällä mutta jotka samalla harjoittavat kyseistä toimintaa kilpailutilanteessa yksityisten toimijoiden kanssa yksinoikeuden kohteena olevien taajama-alueiden ulkopuolella, onko sitä, että valtio vuodesta toiseen myöntää näille yrityksille tukea niiden jatkuvien toimintavajeiden kattamiseksi, pidettävä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa kiellettynä valtiontukena silloin, kun

f)

Kun otetaan huomioon ne edellytykset, joita yhteisöjen tuomioistuin tulkitessaan nykyistä EY 87 artiklan 1 kohtaa (entinen 92 artiklan 1 kohta) erityisesti asiassa Altmark (2)24.7.2003 antamassaan tuomiossa on asettanut tuen luokittelemiseksi valtiontueksi (Ensinnäkin kyse on oltava valtion toimenpiteestä tai valtion varoilla toteutetusta toimenpiteestä. Kyseisen toimenpiteen on toiseksi oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua.), millainen merkitys ja ulottuvuus on ilmauksilla (i) sellaisen edun myöntäminen, joka (ii) vääristää kilpailua, sellaisessa tilanteessa, jossa edunsaajilla on yksinoikeus tarjota julkisia henkilöliikennepalveluja Lissabonin ja Porton kaupungeissa, kun ne tarjoavat myös yhteyksiä kyseisiin kaupunkeihin alueilla, joilla on muitakin toimijoita? Toisin sanoen: millaisia perusteita on käytettävä, jotta voidaan päätellä, että edun myöntäminen vääristää kilpailua? Entä onko tältä osin merkityksellistä tietää, millainen prosenttiosuus kustannuksista näille yrityksille aiheutuu yksinomaisen alueen ulkopuolelle tarjottavista liikennereiteistä? Onko siten välttämätöntä, että tuella on merkittävä vaikutus yksinomaisen alueen (Lissabon ja Porto) ulkopuolella harjoitettavaan toimintaan?

g)

Onko EY:n perustamissopimuksen 76 ja 88 artiklassa määrätty komission toimenpide ainoa oikeudellinen keino edesauttaa perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen noudattamista, vai edellyttääkö yhteisön oikeuden tehokkuus tämän lisäksi sitä, että kansalliset tuomioistuimet voivat välittömästi soveltaa kyseisiä oikeussääntöjä sellaisten yksityisten pyynnöstä, jotka katsovat kilpailusääntöjen vastaisen tuen myöntämisen vaikuttavan niihin haitallisesti?