17.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 40/17

1.

julistaisi, että Liechtensteinin ruhtinaskunta on laiminlyönyt Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’ETA-sopimus’) 31 artiklan mukaisen sijoittautumisvapauden pitämällä voimassa pankkilain 25 §:n säännökset, joiden mukaan vähintään yhdellä sen alueella toimivan pankin hallituksen ja toimivan johdon jäsenellä on oltava asuinpaikka Liechtensteinissa, sekä

2.

määräisi Liechtensteinin ruhtinaskunnan maksamaan oikeuskäsittelystä aiheutuvat kustannukset.

—

ETA-sopimuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaan ETA:n kansalaisia, jotka haluavat käyttää sijoittautumisvapautta koskevaa oikeuttaan, on kohdeltava tasavertaisesti kyseisen sijoittautumismaan kansalaisten kanssa.

—

ETA-sopimuksen 33 artiklassa määrätään poikkeuksesta sijoittautumisvapautta koskevaan oikeuteen.

—

EFTAn tuomioistuin on todennut asiassa E-3/98, Rainford-Towning, EFTAn oikeustapauskokoelma 1998, 205 kohta, ja asiassa E-2/01, Pucher, EFTAn oikeustapauskokoelma 2002, 44 kohta, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tasavertaista kohtelua koskevat säännöt kieltävät paitsi kansallisuuteen perustuvan avoimen syrjinnän myös kaikki peitellyn syrjinnän muodot, joilla käytännössä saavutetaan sama tulos soveltamalla muita erottelevia perusteita.

—

Sekä EFTAn tuomioistuin että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ovat todenneet vaarana olevan, että asuinpaikkaan perustuvan erottelun sisältävää kansallista lainsäädäntöä sovelletaan pääasiallisesti toisten sopimuspuolten kansalaisten vahingoksi. Ulkomailla asuvat ovat nimittäin useimmiten henkilöitä, jotka eivät ole kyseisen valtion kansalaisia. Rainford-Towning, 29 kohta.

—

EFTAn tuomioistuin on todennut edelleen, että mitä tulee ETA-sopimuksen 33 artiklassa tarkoitettuihin yleiseen järjestykseen perustuviin perusteluihin, on katsottava, että sikäli kuin se saattaa oikeuttaa ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ulkomaalaisten erityiskohteluun, vetoaminen julkisen järjestyksen käsitteeseen edellyttää joka tapauksessa paitsi yhteiskuntajärjestyksen häiriintymistä, mikä liittyy kaikkiin lain rikkomisiin, myös todellista ja riittävän vakavaa vaaraa jollekin yhteiskunnan perustavanluonteiselle edulle. Rainford-Towning, 42 kohta.

—

EFTAn tuomioistuin on myöntänyt, että rahoituspalvelualan toiminnan ja hyvän maineen suojeleminen on oikeutettu yleisen järjestyksen mukainen tavoite ja että joitain ongelmia saattaa johtua siitä, että Liechtenstein ei ole Luganon yleissopimuksen sopimuspuoli.